Kulttuurien risteykseen asettumista edistäviä taitoja

Lyhytaikaisissa kriisitehtävissä, nopeasti matkaan lähdettäessä kulttuurin tai kulttuurien kohtaaminen jää pinnallisen kokemuksen/kuvauksen tasolle (thin description), ja tapahtuu kulttuurin ulkoisia merkkejä havainnoimalla (Geertz 1983; 1988; 1993). Silti delegaatin oli sijoitettava itsensä kontekstiin, jossa vaikutti useita vieraita kulttuureita. Informantit mainitsivat läheisyys-etäi-syys-säätelyn (4/11), vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot (11/11) sekä Punaisen Ristin ideologian (11/11) ja toimintaohjeet standardeineen (5/11).

Läheisyys-etäisyys-säätely liittyi yhteisöllisyyteen ja sosiaalisiin verkos-toihin. Neljä informanttia mainitsi sen. Kolme heistä puhui tietystä etäisyy-destä, jonka tarkoituksena oli ehkäistä liian läheisiä suhteita ja turhia toiveita tai unelmia, joita autettaville saattoi muodostua suhteessa avustusjärjestön työntekijöihin. Neljäs informantti painotti ulkopuolisena pysyttäytymistä.

Punaisen Ristin ohjeistus velvoitti delegaatit puolueettomuuteen suhteessa autettaviin, mutta myös työtovereihin. Jos solmi liian läheisiä ystävyys- tai muita suhteita, oli vaikea olla puolueeton.

Eräsen (1991, 94) mukaan vaikeissa olosuhteissa yhteydet ulkopuoli-seen maailmaan katkeavat ja yhteisön sisäiset suhteet voimistuvat. Toi-minnasta tulee itsenäistä ja ulkopuolisista riippumattomampaa verrattuna normaalioloihin. Yhteisön sisäinen solidaarisuus vahvistuu, ja sen jäsenet määrittelevät sisäryhmän yhteisten kokemusten ja niihin liittyvien tunteiden perusteella. Ulkopuolinen auttaja hyväksytään ryhmään, mikäli hän jakaa aidosti yhteisön ja uhrien kokemukset ja tunteet. Aineiston mukaan myös delegaatti hyväksyttiin yhteisöön. Hän tunsi paikallisten ihmisten elämää ja hänellä oli ystäviä yhteisössä, mutta tärkeintä olivat yhteiset kokemukset.

Kuitenkin juuri siinä oli vaarana läheisyys ja tunteet, jotka tulivat tehtävään mukaan, ja objektiivisuus ja puolueettomuus saattoivat kadota. Tapahtumiin otettiin kantaa, syyllisiä alettiin etsiä ja toinen osapuoli, ”syylliset” nähtiin stereotyyppisesti vain pahoina ja tuomittavina. Konflikti tuli osaksi auttajaa.

Informanteille se aiheutti pahaa oloa ja vaikeuksia itsensä kanssa, vaikkei se työtä suoranaisesti vielä haitannutkaan.

Ulkopuolisuus oli läheisyys-etäisyys-säätelyn toinen ääripää. Erään informantin (H8) mielestä se oli tärkeä ominaisuus: mikään ei kosketta-nut, ei pohtinut tilannetta tai omaa työtään, sieti erilaisuutta ja oli valmis siirtymään tarvittaessa tehtävästä ja maasta toiseen. Informantin mielestä avustusjärjestön tulisi löytää juuri sellaiset ihmiset delegaateiksi, koska

”pohtijat eivät pärjää”. Ulkopuolisuus tuntuu jotenkin arvoitukselliselta.

Mitä informantti sillä tarkoitti, koska kylmyyskin on tunne siinä missä lämpö tai empaattisuus? Aikaisempi metafora sankarista (ss. 40 - 41) ei istu

tunteettomuuteen, koska sankari on syvästi ympäristönsä hätään eläytyvä, ja se on saanut hänet liikkeelle.

Moniin ammatteihin, kuten poliisin, lääkärin, sairaanhoitajan tai opettajan ammatteihin liittyy stressaavia ja traumaattisia tilanteita ja tehtävät ovat henkisesti vaativia ja kulttuurisesti erikoislaatuisia, jopa poikkeuksellisia.

Airaksinen (1991, 43 - 45) pitää edellä mainittujen ammattien etiikkaa pohjimmiltaan stoalaisena, ammatillisena tunteettomuutena tai kylmyytenä, joka ei silti ole toimettomuutta tai halvaantumista. Velvollisuudet ovat selvät ja tiukasti rajattuja, tunteet ja murehtiminen siirretään johonkin muuhun ajankohtaan myöhemmäksi, koska ne eivät auta vaikeassa tilanteessa eivätkä lisää toiminnan arvoa tai suotavuutta. Ammattietiikan mukaan ammattilainen suhtautuu asiakkaaseen etäisesti tai vain asiallisesti, koska pitkällä aikavälillä se tuottaa parhaan tuloksen. Koulutuskin tähtää ammatilliseen asiallisuuteen.

Sitä pidetään arvoperusteisten ammattien toiminnan ja menestyksen välttä-mättömänä ehtona. Punaisen Ristin työssä sairaanhoitaja kohtasi massiivista hätää ja kuolemaa, fyysistä vaaraa myös omaan turvallisuuteen liittyen sekä äärimmäistä tuhoa ja julmuutta, joita inhimillisesti katsoen oli vaikea kestää. Tehtävän aikana työkyvyn säilyttäminen oli elintärkeää ja tunteiden tietoinen hallinta auttoi siinä. Tuskin informantti tarkoitti ulkopuolisuudella kylmyyttä, vaan nimenomaan tunteiden hallintaa.

Ihmissuhdeammateissa sosiaalisia taitoja pidetään itsestään selvinä (Pelttari 1997; Nousiaisen 1998; Hildén 1999). Poikkeusolosuhteet ja vieras kulttuuri asettavat erityisvaatimuksia myös sosiaalisille taidoille. Toimintaympäristö muodostui monista erilaisista yhteisöistä (pakolaisleiri, sairaala, kylä, vieras maa ja vieras kulttuuri). Lisänä oli avustusjärjestöjen muodostama kan-sainvälinen yhteisö, oma järjestö ja tiimi. Yhteisöjä oli siten useita. Kaikki informantit pitivät tärkeimpinä taitoina vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja.

”Pitää olla sosiaalinen. Niin sillä tavalla että uskaltaa ottaa kontaktii ihmisiin ja uskaltaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja mielellään jopa tykkää siitä. Ettei oo sillä tavalla erakkoluonne ja eristäytyvä ja koska ihmisten kanssa...niitä ihmisiä on ja niitten kanssa pitää tehdä yhteistyötä ja tulla juttuun. Ja se seurustelu voi olla hyvin erilaista kuin kotona... Niin sitten voi olla niin että 24 tuntia vuorokaudessa asutaan työtovereiden kanssa samassa. Ja ne työtoverit voi tulla hyvin erilaisista kulttuureista jo hekin.” (H1)

”Niin en mä oikeen tiedä miten vois sanoa, miten vois olla taitava tuleen ihmisten kanssa toimeen, mut semmonen että ehkä naisethan on muutenkin sosiaalisempia ja mä oon ainakin omasta mielestä niin aina ollu sillä lailla, että oon tykänny hirveesti ihmisistä ja erilais-ten uusien asioiden kokemista ja mulla on tämmönen aika vankka

sosiaalinen verkosto aina ja mun mielestä se on hyvin tarpeellinen ihmiselle ja kyllä mun mielestä se niin ainakin se vaatii semmosta omaa halukkuutta ja ehkä alotekykyä, et sä saat siellä itselle myös tämmösen sosiaalisen verkoston.” (H7)

Yhteistyötaidoilla informantit tarkoittivat taitoa ottaa kontakti, luoda sosiaa-lista verkostoa, tulla ihmisten kanssa toimeen, aloitteellisuutta, kykyä kestää yhteisasumista ja vaikeita olosuhteita sekä halua tutustua erilaisiin ihmisiin.

”Sosiaalisuus” oli kovalla koetuksella, koska työtoverit tulivat hyvin erilaisista kulttuureista ja usein asuttiin tiiviisti yhdessä. Omaa aikaa ja yksityisyyttä oli vähän tai ei ollenkaan. Sosiaalisen verkoston luominen poikkeusoloissa ei aina onnistunut. Esteenä saattoi olla kielitaidon heikkous: yhteistä kieltä ei ollut tai sen taitaminen oli heikkoa, ja paikallisten ihmisten kanssa tar-vittiin usein tulkkia. Kulttuuri saattoi olla myös esteenä sille, kenen kanssa työn ulkopuolella oli sopivaa olla tekemisissä ja kenen kanssa ei. Punaisen Ristin periaatteet, erityisesti puolueettomuus ja riippumattomuus asettivat omat rajoituksensa sosiaalisille kontakteille. Yhteisöstä tulevien kontaktien motiivina saattoi olla myös hyödyn tavoittelu: kutsuttiin kylään tai mentiin tapaamaan, koska haluttiin jotakin, tavaraa tai muuta etua.

Tutkimusten (Hawes & Kealey 1979; Kealey 1990, 1992) mukaan kehi-tysyhteistyössä asiantuntijoiden psyykkistä kuormitusta vähentää tilanteen ja kulttuurin aiheuttamien tunteiden tiedostaminen ja pohdinta. Sillä on selvä vaikutus tehokkuuteen työssä ja olosuhteisiin sopeutumisessa. Kult-tuuristressin ja -shokin oireet ovat tervettä reagointia sopeutumisprosessissa.

Myös katastrofipsykologiassa (Ayalon 1992; Dyregrov 1994; Eränen 1991;

Minkkinen 1999; Palosaari 1999) on tutkittu auttajia ja heidän selviytymis-tään. Kaikissa edellä mainituissa tutkimuksissa päädytään toteamaan, että psyykkisen kuormituksen vaikutukset ovat jääneet vähäiselle huomiolle ammattiauttajien kohdalla. Yhtenä syynä Minkkinen ja Palosaari mainitse-vat vallitsevan työkulttuurin: auttajan rooli nähdään vahvana, jaksavana ja yksinäisenä. Eräsen mukaan katastrofityöntekijät ja -järjestöt ovat haluttomia osallistumaan tutkimuksiin, olemaan tutkimuksen kohteena, ja niillä on torjuva suhtautuminen mielenterveystyöhön. Edellä mainittua ei voi yleistää kaikkiin järjestöihin. Suomen Punainen Risti on viime vuosina tiedostanut tuen tarpeen ja ottanut sen huomioon delegaattien koulutustarjonnassa (ks.

Liite 2).

Aineiston mukaan vieraaseen kulttuuriin ja kulttuurien risteykseen asettu-mista helpottavia tekijöitä ovat Punaisen Ristin ideologia ja toimintaohjeet, standardit. Informanttien mukaan niitä ei osattu aina hyödyntää, vaikka ideologian jakoivat kaikki Punaisen Ristin sisarjärjestöt. Toimintaohjeet ohjasivat käytännön toimintaa, mutta ne eivät oikeuttaneet maassa olevan

osaamisen huomiotta jättämiseen eikä passivoimaan avunsaajia. Persoonal-lisista taidoista etäisyys-läheisyys-säätely, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot tukivat kulttuuriin asettumista ja yhteisön hyväksymistä.