Kreikka yliopistossa

Vuonna 1593 uudelleen perustetussa Upsalan yliopistossa oli kreikan oppituoli teologisessa tiedekunnassa, joten kreikan opetus oli lähinnä Uuden testamentin kreikkaa. Vuoden 1626 konstituutioissa kreikka sai oman oppituolin. Konstituutiot antoivat kreikan professuurin suhteen anteliaasti tilaa profaaneille kirjailijoille. Niiden mukaan kreikan kielen professorin tehtävänä oli ohjata oppilaita myös pakanallisten kirjailijoiden pariin, joiden ilmaisutaito ohjaisi oppilaan kielitaitoa. Opiskelijan oli tutustuttavan tyylintaitajiin niin

487Posselius 1690, 18–20.

488Posselius 1690, 72–88.

489Posselius 1690, 92–94.

490Posselius 1690, 114.

historiankirjoittajien, puhujien, filosofien kuin runoilijoidenkin osalta. Nimeltä mainittiin viisi auktoria: Homeros, Euripides, Sofokles, Pindaros ja Theokritos, toisin sanoen kielellisesti vaativia kirjailijoita.⁴⁹¹

Upsalan kreikan professori luennoi yleensä ainakin yhtä profaania auktoria lukuvuodessa. 1600-luvulta 1700-luvun alkuun tiedetään ainakin seuraavia luennoidun:

Homeros, Hesiodos, ps.-Pythagoras, Theognis, Aristofanes, Isokrates, Demosthenes, Theofrastos, Aelianus, Arrianos (Tactica), Epiktetos, Plutarkhos, pseudo-Plutarkhos ja Herodianos.⁴⁹² Henricus Ausiuksen ollessa kreikan professorina (1640–59) kreikan kielestä tuli eräänlainen muotiaine. Ausius oli itse ahkera epideiktisten kreikankielisten runojen kirjoittaja sekä johti ja kirjoitti myös useita kreikankielisiä väitöskirjoja.⁴⁹³ Muita merkittäviä kreikan professoreita olivat Martinus Brunnerus (1659–66), Petrus Aurivillius (1674–78), Laurentius Norrmannus (1685–94) ja Israel Nesselius (1716–37). Klassillisen filologian tutkimuksen aloittajana Upsalassa pidetään kuitenkin retoriikan (skytteanus), myöhemmin oikeustieteen professori Johannes Schefferusta (1621–79). Myös kirjastonhoitaja, myöhemmin piispa Erik Benzelius nuorempi (1675–1743) oli merkittävä filologi.⁴⁹⁴

Upsalan yliopiston kreikan kielen ja kirjallisuuden tutkimus

Upsalan gresistit toimittivat tieteellisiä tekstieditioita käsikirjoituksista, mutta pääosa editioista oli tarkoitettu koulu- ja yliopisto-opetusta varten. Epiktetoksen Ojennusnuora ilmestyi alkukielellä Upsalassa 1655 Johannes Paulinuksen toimittamana.⁴⁹⁵ Koulukäyttöön tarkoitettuja editioita olivat myös Euripideen Hekabe (1651), jota pidettiin Euripideen helpoimpana draamana, ja Theofrastoksen Luonteita (1662), jonka toinen painos ilmestyi 1669. Viimeksimainitussa oli myös Joseph Scaligerin kreikannos Cato vanhemman nimiin pannuista sentensseistä.⁴⁹⁶ Kreikannos ilmestyi myös 1681 väitöskirjana Jesperus Swedbergin kommentein.⁴⁹⁷ Vuonna 1701 julkaistiin Västeråsissa jopa Maksimos Planudeen kreikannos näistä mietelmistä 1200-luvulta.⁴⁹⁸ Kuuluisa mystikko Emmanuel Svedenborg väitteli 1709 Fabian Törnen johdolla Senecan ja Publilius Syruksen Mimus-kokoelman mietelmistä, joista

491Palm 1993, 34. Lindroth 1975, 182. Annerstedt 1909, Bihang, 174 ja 278.

492Annestedt 1909, 284.

493Lindroth 1975, 213. Annerstedt 1909, 282–283. Ausiuksen johtamat kreikankieliset väitöskirjat, ks. Liite 2.

Väitöskirjat. Ks. myös tuonnempana, s. 376 sekä Fant 1775–86 I, 81. Kreikankielisiä oraatioita ja väitöskirjoja on luetellut jonkin verran myös Plantin 1736, 76-77.

494Palm 1993, 36–37. Lindroth 1975, 213–216.

495Collijn 1942–44, 236. Teoksen latinannos ilmestyi Tukholmassa 1676. Rostockin oikeustieteen professori Joachim Gerdes, joka toimi Kristiinan kreikanopettajana, julkaisi v. 1649 Tukholmassa saksannokset Epiktetoksesta ja Kebeen Taulusta. Collijn 1942–44, 236 ja 155. Fant 1775–86 I, 89 ja II, 9, 47.

496Collijn 1942–44, 244, 920.

497Preeses oli Andreas Norcopensis. Lidén 1778, 363, nro 54.

498Fant 1778–86 II, 1: Kat∆n ka‹ metabolØ planoude¤a. Vuonna 1693 ilmestyi Tukholmassa myös ruotsinnos. Collijn 1942–44, 153–154. Ks. edellä, s. 29, s. 36 ja s. 88. Turussa Cato-sentenssit painettiin vain latinankielisinä v. 1669, 1685 ja 1698.

jälkimmäisiä myös Joseph Scaligerin kreikkannosten pohjalta (cum Graeca versione Jos.

Scaligeri).⁴⁹⁹ Theofrastoksen Luonteita ilmestyi myös Erik Benzelius nuoremman toimittamana (Upsala 1708).⁵⁰⁰

Johannes Schefferus painatti 200-luvulla eläneen Claudius Aelianuksen eli Ailianoksen teoksen "Värikkäitä kertomuksia" (PoikilØ flstor¤a) Strassburgissa vuonna 1647, 1662 ja 1685. Tämä antiikin historiaan liittyvistä anekdooteista koottu teos kuului myös Turun akatemian opetusohjelmaan. Lisäksi Schefferus julkaisi Theonin ja Afthonioksen progymnasmata-teokset yhteiseditiona (Upsala 1670). Teos painettiin toistamiseen vuonna 1680.⁵⁰¹ Koulujärjestyksessäkin mainittu Haquin Spegelin toimittama L°jeiw =hta¤

('Sanontoja') sisälsi myös 100-luvulla eläneen Demofiloksen pythagoralaissävytteisiä mietelmiä (Skara 1685). Demofiloksesta julkaistiin Upsalassa myös väitöskirja vuonna 1675.

Pythagoraan Kultaiset lauseet kommentaareineen julkaisi Lars Ferner vuonna 1702–05.⁵⁰² Olavus Flodman kokosi puolestaan 1700-luvun alussa teosta Svedia Graecissans, vel Drãgma pohtikÚn poik¤lvn poiÆtvn, jossa olisi ollut ruotsalaista humanistikreikkaa, lähinnä väitösonnitteluja latinankielisine käännöksineen, mutta hanke jäi kesken.⁵⁰³

Arkkiatri Petrus Kirstenius julkaisi vuonna 1636 käsikirjoituksen pohjalta Galenoksen puheen, joka käsitteli lääketieteen eri aloja.⁵⁰⁴ Martinus Brunnerus toimitti vuonna 1663 tekstikriittisen edition kommentaareineen Palaifatoksen paradoksografisesta teoksesta Per‹

ép¤stvn ('Uskomattomia asioita'). Teos, joka käsittelee antiikin mytologian erikoisimpia hahmoja sfinkseistä kentaureihin ja niiden rationalistisia tulkintoja, oli ollut suosittu Bysantissa. Brunnerus editoi tekstin käsikirjoituksesta, jonka hänen orientalistikollegansa Christian Ravius oli tuonut Konstantinopolista.⁵⁰⁵ Schefferus julkaisi kaksi kreikkalaista sotateknistä teosta italialaisten käsikirjoitusten pohjalta, jotka hänen eurooppalaiset kollegansa olivat lähettäneet hänelle. Editio kommentaarin kera Flavius Arrianuksen ja Maurikioksen teoksista ilmestyi vuonna 1664.⁵⁰⁶ 1680- ja 1690-luvulla julkaisi puolestaan Laurentius Norrmannus Bysantissa suosittuja Aristeideen puheita. Aristeideen tekstien käsikirjoituksen Norrmannus oli saanut valtioneuvos Claes Rålambin kautta Konstantinopolista. Samasta käsikirjoituksesta Norrmannus editoi myös 100-luvun reetoreita Minukianosta ja Aleksandros Reetoria sekä Bysantin auktoreita: reetori Foibammonia ja Thomas Magistrosta eli munkki Theodulosta 1300-luvulta.⁵⁰⁷ Norrmannuksen tekstieditiot

499Lidén 1778, 467, nro 41. Fant 1775–86 Suppl. 10.

500Annerstedt 1909, 289.

501Collijn 1942–44, 920. Annerstedt 1909, 288. Lindroth 1975, 211.

502Lidén 1778, 351 nro 11. Annerstedt 1909, 287.

503Fant 1775–86 Suppl., 6–7.

504Oratio ad artes (ProtrepikÚw lÒgow §p‹ tåw t°xnaw), Plantin 1736, 76 alaviite k.

505Lindroth 1975, 213–214. Annerstedt 1909, 288. Palaifatoksen teos, joka on mahdollisesti 300-luvulta ennen ajanlaskumme alkua, ei ole säilynyt kokonaan. OCD 1996 s.v. Palaiphatos.

506Lindroth 1975, 212. Annerstedt 1909, 288. Plantin 1736, 76 alaviite k. Palm 1993, 36.

507Lindroth 1975, 214–215. Annerstedt 1909 II, 285, 288. Aleksandros, Minukianos ja Foibammon (D e schematibus oratorii et de figuris sententiarum) ilmestyivät samassa väitöksessä. Näistä reetoreista, Kennedy 1983, 76–77, 123–124.

olivat väitöskirjoja: hän oli preeses ja kirjoittaja, respodentti toimi hänen avustajanaan.⁵⁰⁸ Muita Upsalassa 1650–1750 tuotettuja kriittisiä editioita käsikirjoituksista olivat Benzeliuksen valikoima Khrysostomoksen homilioita ex codicibus mss. bibliothecae Bodleianae (1708). Benzelius oli opiskellut paleografiaa Oxfordissa.⁵⁰⁹

Väitöskirjoissa ja muissa tutkimuksissa tarkasteltiin myös kreikan kieltä ja kirjallisuutta. Johannes Palmroot väitteli kreikan professori Petrus Lagerlöfin johdolla kreikan kielen historiasta vuonna 1685. Toisessa luvussa Palmroot esittelee kreikan hyviä puolia:

suavitas, faecunditas, perspicuitas, utilitas ja copia, kolmannessa puolestaan kreikan kielen rappiota (corruptio) tekstiesimerkkinä erään kreikkalaisen munkin kirje.⁵¹⁰ Logiikan professori Laurentius Elingius kannatti tutkimuksessaan Historia Graecae linguae (Leipzig 1691) rudbeckiläistä ajatusta Ruotsin kulttuurin muinaisuudesta: kirjoittajan mukaan kreikkalaiset olivat saaneet aakkostonsa ruotsalaisilta.⁵¹¹ Vuonna 1694 Upsalassa ilmestyi (jo edellä mainittu) saksalaisprofessori Christophorus Helviciuksen teos kreikkalaisesta runoudesta ja murteista.⁵¹² Olaus Celsiuksen johdolla puolustettiin 1708 väitöskirjaa, jonka aiheena oli kreikan ääntäminen. Väitös oli kirjoitettu heksametrimittaan.⁵¹³ Kreikan lauseopista väiteltiin puolestaan Lars Fernerin johdolla 1709.⁵¹⁴

Upsalan yliopistossa julkaistiin lisäksi runsaasti Kreikan kirjallisuutta ja mytologiaa käsitteleviä dissertaatioita. Aiheina olivat mm. Pythagoras ja pythagoralaisuus, Homeros, Diktys Kreetalainen, Danae, Prometheus, kentaurit, Kadmos, Theseus, sofistit, sibyllat, Delfoin oraakkeli ja amfiktyoniliitto.⁵¹⁵ Kaiken kaikkiaan niin tekstieditiot kuin tutkimuskin keskittyivät kuitenkin pääosin roomalaisajan ja Bysantin (tai Bysantissa suosittuihin) auktoreihin, joista monet siis kirjoittivat opittua "kirjakielikreikkaa" (kuten esimerkiksi Aelianus).

Turun akatemian pyhien kielten professuuri

Turun akatemian perustamiskirja pohjautui Upsalan yliopiston statuutteihin (1626). Turussa esitettiin kuitenkin pyyntö, että Upsalan statuuttien tilalle muokattaisiin Turkuun paremmin soveltuvat. Kreikan osalta oli poikettu statuuttien määräyksistä jo siinä, että kreikan professuuri yhdistettiin itämaisten kielten oppituoliin. Vuonna 1655 voimaan tulleiden Turun

508Lidén 1778, 366–370 nrot 18–20, nro 39, nrot 70–73.

509Annerstedt 1909, 289. Palm 1993, 37. Lidén 1778, 371, nro 75. Myös tämä oli Norrmannuksen presidiolla tehty väitös, mutta kirjoittaja oli tässä tapauksessa Benzelius.

510Lagerlöf – Palmroot 1685, Cap. II. § III–V ja Cap. III, 29–32.

511Annerstedt 1909, 290. Fant 1775–86 II, 33.

512Ks. edellä, s. 67–68. Ks. myös Plantin 1736, 76 alaviite k.

513Lidén 1778, 97, nro 14. Fant 1775–86, Suppl., 9.

514Annerstedt 1909, 287.

515Annerstedt 1909, 286–287. Ks. myös Plantin 1736, 80 alaviite m, jossa Upsalan Kreikan kielen ja kirjallisuuden tutkimuksia, Fant 1775–86 I, 58–61 alaviite m: Uuden testamentin eksegetiikkaa, s. 61–63 alaviite o: Kreikan kirjallisuuden ruotsinnoksia.

akatemian statuuttien muotoiluun vaikutti merkittävästi silloinen piispa ja akatemian varakansleri Johannes Elai Terserus.⁵¹⁶ Vuoden 1655 statuuteissa esitellään kunkin professorin tehtävät. Linguarum orientalium professor -kohdassa selostetaan velvoitteita ensin heprean, kaldean, syyrian ja arabian osalta. Kreikan osalta statuutit toteavat, että professorin pitää opettaa kreikan kielen teoriaa ja käytäntöä parhaimpien kirkollisten ja profaanien kirjailijoiden avulla, etenkin historioitsijoiden, joilla on hyvä tyyli, samaten kuin puhujien, filosofien ja runoilijoiden. Hänen täytyy erityisesti harjoittaa nuoria sekä kirjoittamaan että puhumaan kreikkaa deklamaatioiden ja disputaatioiden avulla.⁵¹⁷ Nämä vuoden 1655 statuutit korostivat vuoden 1626 statuutteja enemmän kreikan aktiivisen taidon merkitystä. Merkillepantavaa kuitenkin on, ettei professuurin kohdalla viitata nimellä yhteenkään antiikin auktoriin.⁵¹⁸

Itämaisten kielten tai pyhien kielten professuuri oli hyvin vaativa oppituoli ja painottui aina kulloisenkin professorin mieltymysten mukaisesti. Jotkut tuolin haltijat valittivat työmäärän valtavuutta.⁵¹⁹ Pyhien kielten professori filosofisessa tiedekunnassa ei kuitenkaan ollut ainut, joka antoi kreikan opetusta: theologus secundus opetti nimenomaan Uuden testamentin eksegetiikkaa. Klassisen kreikan osuus jäi Turun akatemian opetusohjelmassa kuitenkin usein yksityisopetuksesta (privatim) riippuvaksi.⁵²⁰ Turun tilanne muistutti vuonna 1688 perustettua Lundin yliopistoa, jossa kreikalla tosin väliin oli oma oppituoli.⁵²¹

Ensimmäinen pyhien kielten professori oli Turun kymnaasin vastaava opettaja, Wittenbergin maisteri ja mustan magian syytteistään kuuluisa Martinus Stodius (1640–54).⁵²² Kun Stodius toimi raamatunkäännöstoimikunnassa, hänen sijaisenaan oli Johannes Elais Terserus. Stodiuksen seuraajan, Petrus Bergiuksen (1654–71) professuurikausi oli vanhan akatemian pisin. Vaikka myös kolmas professori, Ericus Falander, toimi virassaan yli kymmenen vuotta (1671–82), oli pyhien kielten professori yleensä odotusvirka, josta

516Klinge et al. 1987, 116–117 (Klinge). Schybergson 1940, 65–66. Ruotsalaissyntyinen Terserus osasi hyvin klassisia kieliä, sillä hän oli opiskellut Helmstädtissa Georgius Calixtuksen johdolla. Turun statuutteja ryhdyttiin noudattamaan myös Tartossa ja Lundissa.

517Schybergson 1918, 58 (§ 19. IV). Heikel 1894, 37. Ns. Brahen konstituutioissa v. 1661 ei pyhien kielten kohtaan tullut mitään muutoksia, ks. Schybergson 1919, 170. Professuurin eri nimistä, Halén 1993, 135.

518Lääketieteen professuurin kohdalla mainitaan Hippokrates ja Galenos, matematiikan professuurin yhteydessä Eukleides, valtio-opin Aristoteles, kuten myös retoriikan ja runouden. Statuuteissa annetaan myös moraalisia ohjeita: ylioppilaita kehotetaan varomaan epikurolaista suruttomuutta ja epäuskoa. Schybergson 1918, § 23.

519Heikel 1894, 40, 108. Matematiikan professori Johannes Flachsenius totesi konsistorin kokouksessa 1684, että pyhien kielten professuuri on alusta asti huonosti järjestetty. CAAP V. 19.3.1684 (s. 415).

520Pyhien kielten professorien toimenkuvaa voisi tutkia myös virkaanastujaispuheitten avulla. Ensimmäinen säilynyt puhe on kuitenkin vasta Jusleniuksen pitämä 1712; sen aiheena oli suomen ja heprean sukulaisuus (ks.

edellä, s. 43). Israel Nesseliuksen virkaanastujaispuheen käsikirjoitus on säilynyt, UB R25. Kutsut virkaanastujaistilaisuuksiin, Holmberg 1932, 23 (Nesselius), 24 (Alanus), 27 (Juslenius), II 26 (Björklund), 31 (Filenius), 32 (Steenman), 37 (Clewberg).

521Lundin yliopistossa kreikan professuuri oli itsenäinen vuosina 1663–1670, 1673–1683 ja 1713–1727, muutoin yhdistettynä itämaisiin kieliin. Lagus 1890, 39–40, 103. Rosén 1968, 178–179. Lundissa pyhien kielten professori piti vuonna 1688 tekstinselitysluentoja tiistaisin ja torstaisin Isokrateen puheista, lukuvuonna 1696–97 oli vuorossa Hesiodoksen Työt ja päivät ja lukuvuonna 1703-04 Kebeen Taulu. Rosén 1968, 179 ja 167, jossa kuva luento-ohjelmasta v. 1695–96.

522Stodiukseen kohdistuneista syytteistä, ks. esim. Klinge et al. 1987, 408–409 (Klinge) ja artikkelini Helikon-lehdessä 1997, 1, 3–6.

siirryttiin halukkaasti varsinkin teologisen tiedekunnan professuureihin ja ylempiin kirkollisiin virkoihin. Vasta 1700-luvun loppupuolella oli taas pidempiä toimikausia: Isak Ross (1758–71) ja Lars Lefrén (1772–84). Pyhien kielten professoreista ulkomailla opiskelleita Stodiuksen lisäksi olivat David Lund (1691–97) Wittenbergissä ja Jenassa, Israel Nesselius (1705–07) Leidenin yliopistossa, Petrus Filenius (1735–41) Englannissa ja Carl Clewberg (1746–57) Leidenissa, Göttingenissä ja Englannissa.⁵²³ Dosenttisysteemi perustettiin virallisesti vuonna 1738 paikkaamaan yliopistoon tulevien heikoksi katsottua tietopohjaa. Dosentit antoivat pääosin alkeisopetusta yksityisesti kotonaan. Dosenttiopetus oli konsistorin varmistamaa ja säännöllistä, toisin kuin aiempi yksityisluontoinen opetus.

Ensimmäinen heprean ja kreikan dosentti oli talollisen poika Matthias Hallenius (1737–

38).⁵²⁴

Paitsi ohjattua tekstinlukua, tutkielmien kirjoittamista ja niiden teossa avustamista pyhien kielten professorin toimeen kuului myös tyyli- tai kirjoitusharjoitukset ja niiden tarkastus. Latinankieliset puheet tarkasti retoriikan professori, runot runouden professori.⁵²⁵ Huhtikuussa 13.4.1709 konsistorissa käytiin keskustelu siitä, kenen toimenkuvaan kreikankielisten runojen tarkastus oikeastaan kuului. Varsinaisena aiheena oli pohjalaisen osakunnan inspehtorin valinta, jossa ehdolla olivat retoriikan (entinen pyhien kielten) professori Israel Nesselius ja pyhien kielten professori Abraham Alanus. Rehtori Andreas Pryss totesi, että Alanus ei ollut korjannut ylioppilaiden kreikankielisiä runoja, vaikka se olisi kuulunut hänen työhönsä. Alanus vetosi silloin yliopiston konstituutioiden 19. lukuun, jossa ars conscribendi versus kuuluu runouden professorin alaan – Alanuksen mielestä kielestä riippumatta. Pryss ja muutamat muut mainitsivat puolestaan konstituutioiden kohdan, jossa pyhien kielten professuuri kattaa kreikan kielen myös runouden osalta. Superintendentti Torsten Rudeen ja professori Simon Tolpo korostivat vielä sitä, että professorin on opetettava sekä suorasanaisen että runomuotoisen kreikankielisen tekstin kirjoittamista (compositio).

Rudeen kertoi myös aiemmasta pyhien kielten professorista Isaacus Pijlmanista, joka ei ollut ollut kovin taitava runoudessa (siis runojen sepittämisessä yleensä) ja joka oli antanut kreikankielisten runojen korjaamisen hänen tehtäväkseen; sen sijaan David Lund oli pyhien kielten professorina aina itse korjannut ylioppilaiden kreikankieliset runot.⁵²⁶ Professori Petrus Hahn esitti lopulta sen mahdollisuuden, ettei Alanus ollut korjannut kreikankielisiä

523Halén 1993, 142–146 esittelee lyhyesti kaikki pyhien kielten professorit. Carl Clewbergin peregrinaatiosta, Merisalo 1995, 144. Restauraation jälkeisen akatemian kieltenopetuksesta, ks. myös Hultin 1906, 95–102.

524Klinge et al. 1987, 513–14 (Klinge). Halén 1993, 149–151 esittelee lyhyesti myös kaikki pyhien kielten dosentit. Dosentit saivat ilmoittaa opetuksestaan luento-ohjelmissa vasta 1760-luvulla. Pyhien kielten dosentti Wilhelm Ross (k. 1766) seikkaili Aleksandriassa ja Konstantinopolissa asti oppien nykykreikkaa. Heikel 1894, 195–196.

525Klinge et al. 1987, 436 (Klinge).

526Lund oli pyhien kielten professorina 1691–97, Pijlman 1697–1704. Rudeen oli runouden professorina 1692–

1706, teologian professorina 1706–08. Sitten hänet valittiin Värmlannin superintendentiksi. Hän lähti Turusta kuitenkin vasta seuraavana vuonna (1709). Hultin 1904, CCXXXI.

runoja, koska ei yksinkertaisesti ollut osannut. Tämän Alanus kielsi.⁵²⁷ Keskusteltiinko konsistorissa kreikan opettajan toimeen normaalisti kuuluvien kirjoitusharjoituksien korjaamisesta, joista osa saattoi tulla julkaistuksikin, vai nimenomaan julkaistuiksi tarkoitetuista teksteistä, jotka jonkun professorin oli allekirjoitettava eli tarkastettava ennen kirjapainoon menoa? Jossain määrin nämä kaksi olivat päällekkäisiä: kirjoitusharjoitukset tuottivat sivutuotteena kreikankielistä runoa ja proosaa, joista osa päätyi julkaistaviksi.

Upsalan tuomiokapitulissa oli vuonna 1617 laadittu kirjapainoille ohje, jossa akateemiset julkaisut alistettiin arkkipiispan, rehtorin ja dekaanin tarkastettaviksi. Vuoden 1626 konstituutioissa tarkennettiin, että kirjastonhoitaja ja yksi professori valvoivat, että kaikki painettavat julkaisut kävivät läpi ennakkosensuurin. Vuonna 1686 perustettiin kirjasensorin, censur librorum, virka.⁵²⁸ Sensurointi koski etenkin uskonnollista ja tieteellistä kirjallisuutta. Kun sensorin päähuomio kiinnittyi väitöskirjan varsinaiseen tekstiin, saattoi liiteteksteissä esittää arkaluontoisempia ajatuksia.⁵²⁹ Akateemisen oppineiston tekstien tarkastus koski niin kieltä kuin sisältöä.

Turussa oli 1680-luvulla mahdollisuus oppia myös nykykreikkaa. Yliopiston konsistorin kokouksessa 20.4.1688 keskusteltiin pakolainen (exulant) Merkurios Laskarikselle myönnetystä avustuksesta. Laskariksen nimi on myös vuoden 1687 matrikkelissa.⁵³⁰ Hänen toiminnastaan ei ole kuitenkaan mitään tietoa. Kreikkalaisia pakolaisia virtasi länteen, etenkin Ranskaan ja Englantiin, vielä 1700-luvullakin; monet toimivat käsityöläisammateissa, kuten räätäleinä.⁵³¹

Luento-ohjelmat ja opetus

Painetuissa luento-ohjelmissa ensialkuun vain professorit, sittemmin myös ylimääräiset professorit, tiedekunnan apulaiset ja lopulta dosentitkin kertoivat tulevista luennoistaan

527CAAP IX. 13.4.1709 (s. 578–580). Alanus oli Falanderin kauden jälkeen ensimmäinen pyhien kielten professori, joka ei kirjoittanut (tai häneltä ei ole säilynyt) kreikankielisiä tekstejä. Pijlman, joka ei edellisen mukaan korjannut ylioppilaiden kreikankielisiä runoja, kirjoitti itse yhden varsin kelvollisen Theognis-sävytteisen onnittelun opiskeluaikanaan. Vall. 986. Ks. tuonnempana, s. 182. Alanus oli Gezelius nuoremman virkaan nostama eikä sen vuoksi suosittu. Vuonna 1729 pyhien kielten professori Isaacus Björklund totesi konsistorin kokouksessa, että opiskelijat toivat hänelle ruotsinkielisiä runoja korjattavaksi, koska runouden professorilla (Pryss) ei ollut aikaa niitä katsoa (öfwerse). Keskustelun aiheena oli juuri runojen tarkastus,

"sensurointi" ("hurusom verser blifwa af andre censurerade"). CAAP XII. 4.7.1729 (s. 370–380).

528Laine 1996, 196–197.

529Klinge et al. 1987, 422 ja 435 (Klinge).

530CAAP VI. 20.4.1688 (s. 314). Lagus 1891, 228–229.

531Harris 1995, 202–203. Petrus Gyllenius mainitsee päiväkirjassaan 17.3.1648 erään kreikkalaisen tulleen Karlstadiin ja kuvailee häntä seuraavasti: "Italiansk och grekisk måål talade han, war en längh män, medh suart håår och skägg, och hade sijda och långa kläder effter österlänningerss sätt och wijss". Kreikkalaisen elämänvaiheet olivat olleet varsin vaiherikkaat. Hän kertoi olleensa Patmoksen piispa, mutta oli joutunut turkkilaisten vangiksi. Kristitty munkki oli ostanut hänet vapaaksi 12 000 riikintalarilla, ja kreikkalainen matkusteli nyt ympäri kristikuntaa keräten rahaa, jotta voisi maksaa velkansa munkille. Gardberg & Toijer 1962, 95.

vuosittain. Avoarkkeina painettuja luento-ohjelmia ei ole säilynyt kattavasti.⁵³² Opetusta ilmoitettiin annettavan publice ja privatim, ja tuossa jaossa saattoi heijastua ajan pedagogisia virtauksia. Esimerkiksi comeniuslaisen pedagogiikan mukaan kielioppi kuului yksityiseen opetukseen, koska esimerkkiä tai tekstiä oli käsiteltävä ennen sääntöä ja kielioppia.

Professorit ilmoittivat joskus luennoivansa kreikan alkeita nimenomaan opiskelijoiden pyynnöstä.⁵³³ Tämä kertoo, ettei koulussa annettu alkeisopetus ollut useinkaan vahvalla pohjalla.

Ensimmäisenä lukuvuonna ilmoitti pyhien kielten professori Stodius opettavansa kreikan kielioppia cum praxi, mikä tarkoitti ilmeisesti kieliopillisia kirjoitusharjoituksia.

Toinen teologian professori Sveno Vigelius kertoi selittävänsä Roomalaiskirjettä.⁵³⁴ Vuonna 1649 Stodius ilmoitti jatkavansa opetusta toisen Korinttilaiskirjeen 10. luvusta ja pitävänsä kreikan tyyliharjoituksia (styli exercitium), ts. retorisia eikä kieliopillisia kirjoitusharjoituksia.⁵³⁵ Petrus Bergius mainitsee elämänkerrassaan, milloin hän alkoi luennoida pyhiä kieliä: 27.9.1653 hän opetti kello yhdeksältä hepreaa ja kello kahdelta kreikkaa.⁵³⁶ Vuonna 1659 Bergius ilmoitti luento-ohjelmassa luennoivansa kreikan osalta Heprealaiskirjettä; Stodius, tuolloin teologian toinen professori, lupasi selittää Matteuksen evankeliumia.

Vuonna 1662 keskusteltiin konsistorissa siitä, että opiskelijat eivät juuri osallistu Vanhan ja Uuden testamentin tekstinselitysluennoille. Seuraavana vuonna konsistorin kokouksessa todettiin, että Bergius selitti joka päivä tunnin kreikkaa ja tunnin hepreaa.

Akatemian rehtori, logiikan professori Andreas Thuronius huomautti kuitenkin, ettei tämä vielä riittänyt, sillä pyhien kielten professorin olisi pitänyt antaa opetusta myös kreikan kirjoittamisessa ja opettaa myös jotakin klassista auktoria.⁵³⁷ Säilyneiden luentoilmoitusten perusteella Bergius kuitenkin jatkoi auctores sacri -linjaansa: vuonna 1665 Bergius lupasi selostaa Jaakobin kirjettä ja vuonna 1667 Johanneksen ilmestystä. Thuroniuksen lausunto on hengeltään vuoden 1655 konstituutioiden mukainen, joissa kirjoitusharjoituksia pidettiin tärkeinä.

1670-luvulta on säilynyt vain yksi luento-ohjelma, edellä Gezeliuksen yhteydessä mainittu vuodelta 1673, jossa Ericus Falander kertoi jatkavansa Isokrateen luennoimista julkisesti ja Uutta testamenttia (vain) yksityisesti. Falander ilmoitti pitävänsä myös tyyliharjoituksia (styli exercitium). Seuraava säilynyt luento-ohjelma on vuodelta 1688,

532Laine, 1997, 46–48. Kattavimmin luento-ohjelmia (Elenchus, Index lectionum, Catalogus praelectionum) on vasta restauraation jälkeiseltä ajalta. Halén 1993, 152–59 antaa kronologisen luettelon pyhien kielten professorien opetuksesta heprean, arabian ja persian kielten osalta. Ks. myös Lagus 1890, 100–102.

533Bergius ilmoitti v. 1667 opettavansa aluksi kielioppia ja Paulinus v. 1690 kreikan alkeita opiskelijoiden pyynnöstä. Laine, 1997, 205–207 (Esko Laine).

534CAAP I. 8.9.1640. Tengström 1814–21, 51. Ks. myös Lagus 1890, 35 ja Heikel 1894, 39. Politiikan ja historian professori Wexionius ilmoitti selittävänsä Aristoteleen etiikkaa Hugo Grotiuksen pohjalta

535Vrt. Rajaleniuksen 1683 esittelemät kirjoitusharjoitukset, ks. edellä, s. 64–65.

536Maliniemi 1931, 359. Tämän enempää Bergius ei elämänkerrassaan kreikan opetustoimestaan kerro. Bergius 1664, käsikirjoitus.

537CAAP II. 7.10.1663 (s. 485). Heikel 1894, 44–45.

jolloin Simon Paulinus ilmoitti luennoivansa julkisesti kirjettä Timoteukselle ja yksityisesti Plutarkhoksen nimiin pantua Lastenkasvatuksesta-teosta.⁵³⁸ Seuraavana vuonna Paulinus ilmoitti selittävänsä Heprealaiskirjettä sekä Jaakobin, Pietarin ja Johanneksen kirjeitä.⁵³⁹ Kolmea viimeksi mainittua hän jatkoi vielä vuonna 1690, mutta kertoi myös selittävänsä joko Lastenkasvatuksesta-teosta tai valittuja Isokrateen puheita.

Lainopin professori Matthias Svederus totesi vuonna 1691 konsistorin kokouksessa puoltaessaan David Lundin nimittämistä seuraavaksi pyhien kielten professoriksi, että yliopistossa olisi opetettava myös profaaneja auktoreita, etenkin Homerosta.⁵⁴⁰ Paitsi että Lund ilmeisesti julkaisi Iliaan ensimmäisen laulun (1695), hän myös luennoi sen pohjalta lukuvuonna 1695–96.⁵⁴¹ Vuonna 1704 Isaacus Pijlman ilmoitti selittävänsä Iliaan ensimmäistä laulua ja Lastenkasvatuksesta-teosta – siis peräti kahta pakanallista auktoria samana lukuvuonna. Seuraavan kerran Homerosta ilmoitettiin luennoitavan vasta yli kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin (1786).⁵⁴² Sekä Lund että Pijlman kertoivat luennoivansa myös Apostolien tekoja (1692 ja 1700). Vuonna 1708 Abraham Alanus mainitsee luennoivansa Johanneksen kirjeen pohjalta, kun taas runouden professori Andreas Pryss Aristoteleen Runousoppia ja retoriikan professori Israel Nesselius Aristoteleen Retoriikkaa. Alanus oli professuurikautensa (1707–12) alussa saanut dekaanilta muistutuksen, ettei ollut pitänyt kreikan kuulusteluja. Alanus syytti professuurin laaja-alaisuutta: oli mahdotonta ehtiä kaikkea. Edellä kuvatussa konsistorin kokouksessa (1709) runouden professori Pryss moitti Alanusta myös siitä, ettei tämä ollut analysoinut kreikankielistä tekstiä kieliopillisesti, vaan vain theologice.⁵⁴³ Saman vuoden luento-ohjelmassa Alanus selosti opetusohjelmaansa tavallista laajemmin ja ilmoitti opettavansa Aelianuksen "Värikkäitä kertomuksia''. Tätä Turussa (mahdollisesti) uutta auktoria hän selitti seuraavat kolme vuotta (1709–11)⁵⁴⁴ Upsalan professori Johannes Schefferus oli painattanut tästä teoksesta useita editioita ruotsalaisten käyttöön jo 1600-luvulla. Vuonna 1710 ilmoittaessaan jatkavansa Aelianuksen teoksen selittämistä Alanus kertoo samalla luennoivansa Kreikan kielen

538Paulinus pitää kirjoitelmaa tietysti Plutarkhoksen aitona teoksena. Teoksen nimi on painettu luento-ohjelmaan kreikaksi. Luento-ohjelmissa kreikkaa käytettiin myös lyhyinä fraaseina. Lukuvuoden 1725–26 luento-ohjelmassa ensimmäinen telogian professori Herman Ross käyttää erikoisen paljon kreikankielistä termistöä.

539Uuden testamentin teksteistä pyhien kielten professorit luennoivat säilyneiden luentoilmoitusten perusteella eniten Heprealaiskirjettä, jota esimerkiksi jo Luther oli pitänyt epäperäisenä. Heprealaiskirjeestä, ks. esim.

Räisänen, H. & Saarinen, K., Raamattutieto 1978 Helsinki, 89 ja 167.

540Heikel 1894, 94. CAAP VII. 29.10.1691 (s. 136): "[---] och profanorum scripta, såso[m i] synnerheet Homerus skulle af lingvarum professore proponeras med meera."

541Heikel 1894, 95, joka perustaa tietonsa Tengströmiin. Luento-ohjelma on kadonnut.

542Pyhien kielten dosentti Jakob Bonsdorff ilmoitti tuolloin varsin suuren luentourakan: Roomalais- ja Korinttilaiskirjeitä, Homeroksen Iliasta ja mahdollisesti myös Jesajan kirjaa.

543CAAP IX. 13.4.1709 (s. 580). Heikel 1894, 116.

544Luento-ohjelma 1710: In Graecis, Altissimo Favente Numine, flstor¤an poik¤lhn h.e. Variam Historiam Aeliani explicabit, congerentis talia, quae non admittant modo juvenes, sed ultro etiam invitent; ita, quae superiori anno docuit, sacra profanis permutaturus, ut ad certa virtutum vitiorumque capita singulas Historias redigat.

alkuperästä, kehityksestä, vaiheista ja sen opiskelusta.⁵⁴⁵ Hän pyrki epäilemättä osoittamaan pätevyyttään pyhien kielten professorin virkaan etenkin kreikan osalta.

Daniel Juslenius selitti vuonna 1713 Heprealaiskirjettä, kun taas teologian toinen professori Herman Ross Roomalaiskirjettä.Juslenius jatkoi Heprealaiskirjeen tekstinselitystä vuonna 1722 eli yliopiston ensimmäisenä lukuvuonna miehitysajan jälkeen. Luento-ohjelmassa hän totesi, että ainoastaan "pyhiä" auktoreita oli opiskelijoiden saatavilla, toisin sanoen mahdollista ostaa.⁵⁴⁶ Vuonna 1724 hän ilmoitti luennoivansa edelleen Heprealaiskirjettä p u b l i c e , kun taas yksityisesti sitä, mitä toivotaan. Seuraavan kevätlukukauden ohjelmassa tekstinä oli Lastenkasvatuksesta, "koska teosta on [nyt]

saatavilla", kuten Juslenius ilmoitti.⁵⁴⁷ Vuoden 1726 syksyksi Juslenius kertoi selittävänsä Kultaisia lauseita, samalla kun hän aikoi perehdyttää opiskelijoita kreikan eri taidekielten murteisiin.⁵⁴⁸ Säilyneiden luento-ohjelmien perusteella Juslenius olisi siis ollut ensimmäinen, joka luennoi tämän Pythagoraan nimiin viedyn tekstin pohjalta, joka oli ilmestynyt Gezeliuksen Poemata-teoksessa Turussa jo vuonna 1676. Vuonna 1728 runouden professori Andreas Pryss ilmoitti esittelevänsä "Aristoteleen ja muiden muinaisten runoutta koskevia ohjeita". Seuraavat pyhien kielten professorit Jusleniuksen jälkeen selittivät pääosin vain Uuden testamentin tekstejä: Isaacus Björklund Luukkaan evankeliumia 1729 ja

saatavilla", kuten Juslenius ilmoitti.⁵⁴⁷ Vuoden 1726 syksyksi Juslenius kertoi selittävänsä Kultaisia lauseita, samalla kun hän aikoi perehdyttää opiskelijoita kreikan eri taidekielten murteisiin.⁵⁴⁸ Säilyneiden luento-ohjelmien perusteella Juslenius olisi siis ollut ensimmäinen, joka luennoi tämän Pythagoraan nimiin viedyn tekstin pohjalta, joka oli ilmestynyt Gezeliuksen Poemata-teoksessa Turussa jo vuonna 1676. Vuonna 1728 runouden professori Andreas Pryss ilmoitti esittelevänsä "Aristoteleen ja muiden muinaisten runoutta koskevia ohjeita". Seuraavat pyhien kielten professorit Jusleniuksen jälkeen selittivät pääosin vain Uuden testamentin tekstejä: Isaacus Björklund Luukkaan evankeliumia 1729 ja

In document Ateena Auran rannoilla : Humanistikreikkaa Kuninkaallisesta Turun akatemiasta (sivua 109-133)