Imitaatio ja cento

Kreikankielisten epideiktisten pientekstien yleisintä intertekstuaalisuutta tai tekstienvälisyyttä on imitaatio. Kirjoittaja imitoi, jäljittelee, antiikin auktorin tekstiä, eli hän ottaa auktorin säkeitä tai rivejä tai osia säkeistä tai riveistä, sovittaa ne omaan tekstiinsä, kuitenkaan ilmoittamatta lähdettä tai osoittamatta millään tavalla käyttäneensä toisen kirjoittajan tekstiä.

Ero sitaattiin ja parafraasiin on siten se, että imitaatio tehdään kertomatta, että käytetään toisen tekstiä hyväksi, siteerataan hiljaisesti. Sitaatissa ja parafraasissa pohjatekstin käyttö aina jollakin tavalla ilmoitetaan, vaikkapa sisennyksellä tai epämääräisesti tyyliin 'joku muinainen runoilija sanoi'. Imitaatiossa ei kuitenkaan ole kyse kirjallisesta varkaudesta, vaan ajan normaalista käytännöstä. Antiikin kirjailijaa käytetään pohjatekstinä, loimena, jonka avulla kudotaan omaa tekstiä. Intensiivisintä imitaatio on centossa, jossa pohjatekstiä käytetään hyvin laajalti hyväksi.

Hääonnittelussa vuodelta 1653 anonyymi kirjoittaja on käyttänyt pohjatekstinään Hesiodoksen Jumalten syntyä säkeissä 10–13 cento-tyyppisesti:

AÈt¤ka går pollo‹ gam°ein fegÊousi [!]: l°gontew

10 T∞ma [po. P∞ma] m°gÉ §st‹ g°now d¢ gunaik«n yhluterãvn, Khf∞naw bÒskousi, o„ bÒskousi guna›kaw,

ÉAllÒtrion kãmaton sfet°rhn efiw gast°rÉ ém«ntai, FeÊjomen [!] oÔn d¢ gãmon, ka‹ x°tlia [!] ¶rga gunaik«n ______________________________________________

10 Hes. Th. 592 Th. 590 11 Th. 595 12 Th. 599 13 Th. 603

Tässä hääonnittelussa puhutaan siis henkilöistä, jotka kaihtavat avioliittoa.²²⁹ Kymmenes säe koostuu kahdesta lähekkäisestä Jumalten synnyn säkeestä (590 ja 592). Seuraavaan säkeeseen (11) kirjoittaja on ottanut Hesiodokselta vain säkeen 595 alkuosan, lopun hän on sepittänyt itse. Tämä käytäntö oli imitaatiossa ilmeisesti yleinen: nimenomaan säkeiden tai säkeistöjen alkuosia rakenneltiin antiikin auktoreiden säkeiden pohjalta, ja kun oli ikään kuin päästy alkuun, jatkettiin itsenäisemmin.²³⁰ Kirjoittaja on ottanut myös säkeen 12 suoraan Hesiodokselta. Kirjoittaja on myös hieman muunnellut Hesiodoksen tekstin merkitystä vaihtamalla naisten toimia kuvaavan adjektiivin: Hesiodos puhuu pahoista töistä, m°rmera

¶rga (603), hääonnittelun kirjoittaja katalista töistä (sx°tlia ¶rga).²³¹

Panegyyrisissä onnitteluissa imitoitiin usein Hesiodoksen Jumalten synnyn alkuosan invokaatiota runottarille. Ylioppilas Matthias Saliniuksen installaatio-onnittelu vuodelta 1698 alkaa invokaatiolla:

1 M«sÉ ÑElikvniãdew ka‹ Pier¤dew te ka‹ NÊmfai,

229Mel. 312. Ks. Kuva 3. Tämä hääruno on ilman tekijämerkintää; runon käännös, ks. hääonnittelut, s. 227.

230Ström 1991, 34 on havainnut saman ilmiön ruotsalaisissa latinankielisissä epideiktisissä runoissa.

231Fraasi sx°tlia ¶rga, ks. myös Hes. Op. 238 ja Thgn. 733.

A· yÉ ÑElik«now ¶xousin ˆrow m°ga te zãyeÒn te:

ÉEk yumoË m°lpesye §pÆraton ˆssan fle›sai:

ÉHd¢ égallÒmenai Ùp‹ kalª tØn mel¤ghrun 5 Ka‹ glukerÆn te proxe›te éoidÆn: ÉAmmiga ±m°n

Pçsa ABVH nËn gÆyhson êgan fres¤:

_____________________________________________

2 Hes. Th.. 2 3–4 Th. 67–68 5 vrt. esim. Th. 97

Helikonin runottaret, pieridit ja nymfit, / joilla on hallussaan Helikonin suuri ja loistava vuori! / Laulakaa sydämenne pohjasta rakastettavin äänin! / Ylistäen kauniilla äänellänne / laulakaa ihastuttava ja suloinen laulu! / Yhdessä koko Turku iloitsee nyt sydämessään! (1–6. Mel. 1685)

Jonas Haglinus aloittaa väitösonnittelunsa vuonna 1677 seuraavasti: "On hienoa purjehtia moniin eri kaupunkeihin, mutta asua kannattaa vain parhaimmassa. Tämän sinä runottarien viisas opiskelija, ystäväni, herra Uxelgreen, päätit tehdä [---]".²³² Haglinus esittää ensimmäisen lauseen ajatuksen ikään kuin omanaan, mutta se on lähes suoraan Lastenkasvatuksesta-kirjoitelman kohdasta, jossa selostetaan filosofian keskeistä asemaa kasvatuksessa. Haglinus on pääosin vain muuttanut pohjatekstin sanajärjestystä.²³³ Haglinuksen onnittelussa kohta tarkoittaa sitä, että respondentti Uxelgreen on opiskellut monia aineita, mutta keskittyy nyt teologiaan. Olaus Lauraeus muuntelee puolestaan väitösonnittelussaan vuonna 1679 pseudo-Pythagoraan säettä. Kun Kultaisissa lauseissa puhutaan ihmisen asettamisesta jumalallisen hyveen jäljille, puhuu Lauraeus onniteltavan asettamista jumalallisen luonnon jäljille.²³⁴

Turun kreikankirjoittajat käyttivät pohjateksteinä seuraavien, pääosin epäperäisten kirjailijoiden teoksia: Hesiodos ja Hesiodos (Herakleen kilpi), Isokrates, Plutarkhos, Theognis ja Theognidea, Fokylides ja pseudo-Pythagoras. Edellisten lisäksi imitoitiin eeppisen kielen formuloita.²³⁵ Aivan kuten sitaattien ja parafraasien kohdalla, pohjatekstit olivat pääosin juuri niiltä kirjailijoilta, joilta Turussa oli ilmestynyt tekstieditiotkin. Kuitenkin esimerkiksi ylioppilas Daniel Unger jäljitteli väitösonnittelussaan Demonikokselle-kirjoitelmaa jo vuonna 1667 – siis neljä vuotta ennen Falanderin edition ilmestymistä.²³⁶ Luettiinhan pseudo-Isokratesta jo koulussa. Turun

232Vall. 3798, rivit 1–2: Tåw pollåw peripleËsai pÒleiw kalÚn m°n, tØn d¢ krat¤sthn §noik∞sai xrÆsimon.

TaËta sÊ, toË mous«n spoudastå krãtiste, f¤le mou ÖVjelgren sune›dew [---].

233Ps.-Plut. De lib. educ. 7c: Àsper går peripleËsai m¢n pollåw pÒleiw kalÒn, §noik∞sai d¢ tª krat¤st˙

xrÆsimon.

234Vall. 2180, säe 3: ÖAssa se t∞w ye¤hw fÊsevw efiw ‡xnia yÆsei. Ps.-Pyth. 46 (Thom): taËtã se t∞w ye¤hw ÉAret∞w efiw ‡xnia yÆsei. Säkeen tulkinnasta, Thom 1995, 169–171. Samaa säettä – sanatarkasti – käytti Johannes Sidbeckius vuoden 1728 väitösonnittelussaan. Vall. 1366.

235Ks. Liite 4. Imitaatiosta mainittakoon vielä seuraavat: Thgn.: Mel. 280, Mel. 1791, Mel. 1420, Mel. 1722;

ps.-Phoc.: Mel. 1791, Mel. 2046, Mel. 1148; ps.-Isoc.: Mel. 601, Mel. 738 (sekä sitaatti että imitaatio), Mel. 628;

ps.-Plut.: Mel. 815; Hes.: Mel. 312, Mf 4928; ps.-Pyth.: Vall. 2180, v. 1679, Vall. 1366, v. 1728, Vall. 2738, v.

1686. Vertailumateriaalissa samassa hääonnittelussa imitoidaan Mimnermosta, Solonia ja Tyrtaiosta. Liite 2.

Hääonnittelut, nro 6. Mel. 203.

236Vall. 2024, säkeet 8–10, vrt. Ad Dem. 6. Viipurilaisen Ungerin onnittelu (25 r.) oli Turun akatemian ensimmäisiä proosaonnitteluja.

akatemian kreikankielisissä teksteissä jäljiteltiin vain tätä Isokrateen epäperäistä esseetä – jota pidettiin tietysti aitona. Hesiodoksesta ei Turussa ilmestynyt tekstieditiota, ja opetusohjelmaan Hesiodos tuli säilyneiden luento-ohjelmien perusteella vasta 1750-luvulla.

Toisaalta Iliaan ensimmäistä laulua, jonka editio ilmestyi 1695, ei käytetty varsinaisesti pohjatekstinä, vaikka homeeristen fraasien jäljittely lisääntyikin 1690-luvulla heksametrin suosion myötä. Alkuteoksia ei kuitenkaan tarvinnut välttämättä lukea: Homeroksen ja Hesiodoksen säkeitä oli sentenssikokoelmissa ilman viitettä auktoriin ja myös esimerkiksi Nicolaus Salanuksen Gnomologiassa (Upsala 1656).²³⁷

Edellä mainittujen suosituimpien antiikin auktorien lisäksi jäljiteltiin yksittäisesti esimerkiksi Aristotelesta, Plutarkhosta, Moskhosta, Kallimakhosta ja jopa Ciceroa kreikaksi käännettynä (Ericus Falander). Aristoteleelta lainattiin huomautusta, että ihminen on "poliittinen eläin", toisin sanoen sosiaalinen olento (Pol. 1.1253a2–3). Lause oli varmasti niin tunnettu, että auktorin nimeä ei tarvinnut mainita – kaikki kuitenkin tunnistivat sen olevan peräisin Aristoteleelta.

Turun kreikankielisissä teksteissä ei käytetty pohjatekstinä tai siteerattu Gezeliuksen kielioppiin sisältyviä piispa Neiloksen mietelmiä eikä Turun akatemian kirjaston kokoelmiin kuuluneita eurooppalaisten humanistien kirjoittamia kreikankielisiä runoja.

Martin Crusiuksen Germanograecian kreikankielisten runojen kokoelma sisälsi runsaasti eri epideiktisten tekstilajien runoja. Ehkä niitä ei huomattu käyttää hyväksi tai haluttiin ottaa pohjatekstiksi nimenomaan antiikin auktoreita. Kuitenkin Johannes Posseliuksen keskusteluoppaasta otettiin fraaseja omiin teksteihin – ja paljon ennen sen Turun-painoksen ilmestymistä.

Kreikankirjoittajien imitaatio on tekniikaltaan usein samanlaista kuin siteeraaminen: kohta sovitetaan omaan tekstiin vain pienin muutoksin, jolloin pohjatekstin merkitys ei ratkaisevasti muutu. Poikkeuksellinen on Nicolaus Svenoniuksen väitösonnittelu vuodelta 1688, jossa hän on käyttänyt juuri Johannes Posseliuksen keskusteluopasta pohjatekstinään. Posseliuksen tekstissä oppilas hyvästelee opettajansa ja opettaja vastaa opiskelijaa ylistäen.²³⁸ Svenonius jäljittelee onnittelussaan (15 r.) niin tarkasti Posseliusta, että hänen omaa kreikkaansa on lähinnä vain onnittelun otsikko ja allekirjoitus. Svenoniuksen muutokset ovat vähäisiä (seuraavassa alleviivatut sanat), mutta yhdessä kohtaa hän käytti merkitykseltään vastakkaista sanaa:

Kexarism°nh mo¤, Œ f¤ltate nean¤ske, ≤ dÆlvsiw t∞w spouda¤aw ka‹

svfrosÊnhw sou, ∂n taÊt˙ tª spouda¤& §pideiknÊeiw. o‰da går §n toÊtƒ t“

§fyarm°nƒ afi«ni, ka‹ to›w blabero›w t∞w neÒthtow trÒpoiw mmmm iiiikkk rrkrr oooo ÁÁ wwwwÁÁ toioÊtouw e‰nai, tØn sÊnesin §n t“ manyãnein tå grãmmata, ka‹ t«n §ke¤nvn t«n trÒpvn spoudØn mimoum°nouw.

237Ks. edellä, s. 69–70.

238Posselius 1690, 56–58. Opettajan repliikki oppilaalle ei ole kolmen sivun mittainen; keskusteluopas on kaksikielinen, joten parilliset sivunumerot viittaavat kreikankieliseen tekstiin.

Minua ilahdutti, nuori mies, ahkeruutesi ja järkevyytesi, jota osoitat tässä työssäsi. Sillä tiedän, että tänä turmeltuneena ja nuorison huonojen tapojen aikakautena vähän on sellaisia, jotka keskittävät älynsä opiskeluun ja tapojen opiskeluun. (1–8. Vall. 1426)

Posseliuksella kohta kuuluu: "Minua ilahdutti, nuori mies, järkevyytesi ja lahjakkuutesi, jota osoitat tässä puheessasi. Olisipa tänä perin turmeltuneena aikana paheellisen nuorison tavoissa enemmän sellaista, joka muistuttaisi ahkeruuttasi opiskelussa ja tapojen oppimisessa."²³⁹ Tekstien perusmerkitys on kuitenkin sama: ylistetty opiskelija on hyveellinen paheellisena aikakautena.

Tyypillistä oli imitoida aina samoja kohtia samalta auktorilta. Demonikokselle-kirjoitelman kohta, jossa verrataan viisautta voimaan, rikkauteen ja kunniaan, toimii pohjatekstinä useissa onnitteluissa (Ad Dem. 5–7). Aihe tietysti sopi hyvin akateemiseen kirjoitelmaan.²⁴⁰ Toisaalta opetusohjelmaan kuuluvana tekstinä D e m o n i k o k s e l le-kirjoitelmasta luultavasti opetettiin ja opeteltiin vain tiettyjä kohtia. Epideiktisessä tekstissä saattoi olla myös sekä sitaatti että imitaatiota samalta auktorilta. Nicolaus Crucelius aloittaa väitösonnittelunsa (33 r.) vuonna 1679 sitaatilla ja jatkaa pääosin imitaatioilla:

1–2: sitaatti: l°gei ı [---] ÑIsokrãthw. Ps.-Isokrates vertaa hyvettä (éretÆ) katoaviin kauneuteen, voimaan ja rikkauteen (Ad Dem. 19), Crucelius viisauteen.²⁴¹

4: imitaatio: Ad Dem. 5.

5–6: imitaatio: ps.-Plut. De lib. educ. 5d. Ps.-Plutarkhoksen mukaan maine on epävakaista ja kauneus lyhytaikaista – nämä ominaisuudet Crucelius antaa rikkaudelle.²⁴²

8–9: imitaatio: Ad Dem. 6. Ps.-Isokrateen mukaan hyve on jaloin ominaisuus (kt∞ma semnÒteron). Crucelius on vaihtanut hyveen tilalle viisauden.

9: imitaatio: Ad Dem. 7, jossa todetaan, että ainoastaan viisaus vanhenee kanssamme (mÒnh sugghrãskei).

10: sitaatti, sanonta: xalepå tå kalã.

10–15: sitaatti: antiikin runoilijat (ofl poihta‹ muyologeÊousi).

17–18: sitaatti, sanonta: mel°th tÚ pçn ¶fh sofÒw ('joku viisas sanoi: harjoitus on kaikki kaikessa').

21–22: imitaatio: Ad Dem. 7.

24–25: imitaatio: Ad Dem. 7.

Crucelius mainitsee siis vain Isokrateen ja "antiikin runoilijat" sekä siteeraa tunettua sanontaa

"hyvä on vaikeaa". Muuten hän on siteerannut hiljaisesti eli imitoinnut. Onnittelu on tekstien mosaiikki, jossa vuorottelevat otteet Demonikokselle- ja Lastenkasvatuksesta-kirjoitelmista ja

239Posselius 1690, 56–58: kexarism°nh mo¤ §stin, Œ f¤ltate nean¤ske, ≤ dÆlvsiw t∞w svfrosÊnhw ka‹

eÈxaris¤aw sou, §n toËtƒ t“ lÒgƒ sou §pideiknÊeiw. e‡ye d° §n toÊtƒ t“ diefyarm°nƒ afi«ni to›w blabero›w t∞w neÒthtow trÒpoiw pppplleeee¤¤¤¤oooll ouuuuwwww toioËtoi e‰en, tØn sØn §n t“ manyãnein tå grãmmata ka‹ t“

dioik∞sai toÁw trÒpouw spoudØn mimoÊmenoi.

240Liite 4. Ks. myös Vall. 2024, v. 1667; Vall. 2183, v. 1679; Vall. 979, v. 1679; Vall. 664, v. 1695; Vall. 4024, v. 1697.

241Toisaalta Crucelius lisää katoaviin ominaisuuksiin myös kunnian, jota kateus väheksyy: tØn d¢ t¤mhn ı fyÒnow diasÊrei. Vall. 2183, rivit 5–6.

242Lisäksi hän toteaa, kuten pseudo-Plutarkhos, että köyhinkin voi saada osansa viisaudesta: tÚ m°giston to›w ponhrotãtoiw m°testi. Vrt. De lib. educ. 7d.

kreikkalaiset sanonnat. Ajan kirjallisuuskäsityksen mukaan oli täysin hyväksyttävää, että Cruselius kutoi tekstinsä näin kirjavista aineksista.