Johannes Gezelius vanhempi gresistinä

Johannes Gezelius vanhemman vaikutus koko Ruotsin valtakunnan kreikanopetukseen perustui ennen kaikkea hänen suosittuun kielioppiinsa. Suomen koulujen kreikanopetukseen

421Lagus 1890, 96–99.

422Toivottiin näet, että Turun katedraalikoulusta saataisiin maahan toinen kymnaasi. Useimmissa triviaalikouluissa oli vain kaksi opettajaa. Lagus 1890, 81–83.

423Hanho 1947, 74–92. Lagus 1890, 83–87. Hultin 1920, 139. Porin triviaalikoulun rehtori totesi vuonna 1748 puheessaan, että useamman kielen osaaminen ei sinänsä ole oppineisuutta: kielet ovat vain oppimisen välineitä.

Liian suuri osa opiskelusta meni hänen mukaansa näiden välineiden tehottomaan opiskeluun. Lagus 1890, 88–

95.

424Hultin 1920, 139–140.

425Ks. Hanho 1947, 293–300 kirjoitus- ja väittelyharjoituksista.

426Lagus 1890, 126–129, Hultin 1920, 223.

hän vaikutti koulujärjestyksillään ja kasvatusopillisilla traktaateillaan. Turun piispana ja siten Turun akatemian varakanslerina (1664–90) Gezelius puuttui myös yliopiston toimintaan.

Raamatun selitysteoksensa (Bibelverket, raamattuteos) toimittamiseen Gezelius kokosi poikansa kanssa Turun akatemian parhaita "pyhien kielten" tuntijoita, myös gresistejä.

Gezeliuksen pyrkimys painottaa kreikan opetuksessa nimenomaan pyhää kieltä kärjistyi, kun linguarum-professori Ericus Falander selitti vuonna 1673 Isokrateen nimiin pantua kirjoitelmaa Demonikokselle. Gezelius huomautti konsistorin kokouksessa, että sen sijaan olisi luennoitava Uutta testamenttia.⁴²⁷ Retoriikan professori Daniel Achrelius syyttikin eräässä toisessa yhteydessä nimeltä mainitsematta Gezeliuksen filologista ohjelmaa kuivakiskoiseksi.⁴²⁸ Gezeliuksen gresiteettiä ei pidä kuitenkaan nähdä liian yksipuolisesti.

Hän oli opiskellut Västeråsin kymnaasissa, jossa muinaiskreikan osuus opetusohjelmassa oli huomattavan suuri ja jossa korostettiin erityisen paljon kreikan aktiivista taitoa. Gezelius pystyikin ilmaisemaan itseään varsin luontevasti kreikaksi.

Gezelius opiskeli ensin Upsalassa lyhyen aikaa, siirtyi sitten Tarttoon, mistä valmistuttuaan sai välittömästi kreikan ja heprean professuurin 1641. Tarton-professuurinsa aikana (1641–49) Gezelius johti ja kirjoitti useita kreikankielisiä dissertaatiota.⁴²⁹ Hän piti oppilailleen ilmeisesti myös suullisen taidon harjoituksia, koska väitti saavansa kreikkaa osaamattoman neljässä kuukaudessa disputoimaan ja pitämään puheita kreikaksi.⁴³⁰ Gezelius kirjoitti 27 kreikankielistä epideiktistä runoa, joista kolme Turussa.⁴³¹ Lisäksi hän laati kreikankielisiä kynnystekstejä kreikan oppikirjoihinsa, joiden julkaisemisen hän aloitti Tartossa. Vuosina 1646–1649 häneltä ilmestyi kunakin vuonna kreikan oppikirja. Vuonna 1646 hän julkaisi edition kreikkalaisista mietelmärunoilijoista, seuraavana vuonna kreikan kieliopin, sitten Comeniuksen Januan kreikannoksen ja lopulta Uuden testamentin kreikan sanakirjan. Näistä ainoastaan Januan kreikannosta hän ei painattanut Turussa uudelleen.

Turussa ilmestyivät sen sijaan Aisopoksen faabelit, evankeliumikirja ja kreikankielinen Uusi testamentti. Johannes Posselius vanhemman kreikan keskusteluopas ilmestyi vuonna 1690 Gezeliuksen kirjapainosta. Fant mainitsee Gezeliuksen valmistelleen myös viisikielistä sanakirjaa (latina–kreikka–ruotsi–saksa–suomi).⁴³²

Vuonna 1646 Tartossa ilmestynyt Poemata Pythagorae, Phocylidis et Theognidis on Gezeliuksen kreikan oppikirjoista "humanistisin". Oktavokokoinen teos painettiin Turussa kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Vain Tarton editiossa on paroni Gustaf Banerille kirjoitettu latinankielinen viisisivuinen proosaomiste, jossa Gezelius puolustaa pakanallista

427CAAP IV. 18.6.1673 (s. 158). Gezeliusten raamattuteoksesta, ks. esim. Hultin 1906, 27–29 ja Nuorteva 2001, 124–125.

428Laasonen 1977, 328–329.

429Gezeliuksen kreikankielisten väitöskirjojen määrästä, ks. tuonnempana, s. 376–377.

430Fant 1775–86 I, 108: [---] documento est, quod adolescentes Graecae linguae plane ignari, in collegiis privatis, intra quatuor mensium spatium, eos facerent progressus, Graece & orare & disputare publice non erubuerint. Lähteeksi Fant antaa vain Palmskiöldiana. Ks. Januan omiste, Gezelius 1648, 3–4.

431Gezeliuksen kirjoittamat kreikankieliset runot, ks. Liite 3.

432Fant 1775–86 I, 118–119. Lagus 1890, Bilaga II, VII jopa mainitsee sen luettelossaan ja antaa julkaisutiedoiksi "Åbo 1686".

runoutta: Runoilijat ovat Platonin mukaan jumalten lapsia eikä pidä torjua kansoista viisaimman (ts. kreikkalaisten) ajatuksia; tämän teoksen runot eivät pelkästään sivistä, vaan tarjoavat lukemiselle ja kirjoittamiselle aiheistoa ja sanastoa, sylvam et copiam.⁴³³ Teoksen toisena liitetekstinä – joka on myös Turun painoksessa – on sivun mittainen kreikankielinen saatekirje "lukijalle, joka on runottarien ystävä". Sivun toisella puolen on mottona Odysseuksen repliikki runoilijoiden nauttimasta arvostuksesta (Od. 8.479–481).

Kreikankielisessä saatekirjeessä Gezelius mainitsee pyrkineensä kääntämään Pythagoraan ja Fokylideen tekstit sanasta sanaan latinaksi, kun taas Melanchthonin editio on toiminut Theognis-osuuden mallina.⁴³⁴ Theognis-osuus (1226 eleg.) on huomattavasti Pythagorasta (71 heks.) ja Fokylidesta (217 heks.)laajempi.⁴³⁵

Poemata-teoksen kommentaarin alussa Gezelius kertoo, että selitykset koskevat nimenomaan epätavallisia ja runokielen sanoja (anomalia, poëtica). Gezeliuksen mielestä monille "filhelleeneille" sanojen alkuperä (origo prima) ei aina ole selvä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että oli tunnettava sanan alkuperä, jotta osaisi etsiä sitä ajan etymologiaan perustuvista sanakirjoista oikeasta kohdasta – tosin sanakirjoissa oli yleensä myös aakkoselliset indeksit.

Gezeliuksen selitykset ovat suppeita. Kultaisten lauseiden ensimmäinen kommentti koskee toisen säkeen sanaa: Vers. 2 ÉAganÒw, comis, placidus etc. in Th. Gãnow.⁴³⁶ Gezelius pyrkii sananselityksissään antamaan sanalle eri latinankielisen vastineen, kuin mitä on käännöksessään käyttänyt. Kieliopillisten selitysten lisäksi hän tulkitsee myös antiikin kulttuuria, varsinkin Theogniksen selityksissä.⁴³⁷

Kommentaarin jälkeen seuraa 26-sivuinen liite, jossa Gezelius keskittyy prosodiaan käsitellen hieman myös kreikan murteita. Gezelius toteaa kreikan kielen olevan joillekuille vaikeaa vokaalien keston, useiden murteiden ja runokielen vapauden (licentia poetica) vuoksi.⁴³⁸ Poemata-teoksen Tarton-painoksen lopussa on vielä kahden sivun mittainen

433Gezelius 1646, 2v–3.

434Jo teoksen nimiösivulla todetaan, että Theognis-latinannos on Melanchthonin, Pythagoras- ja Fokylides-käännökset uusia. Gezelius on päivännyt sivun mittaisen kreikankielisen saatekirjeensä attikalaisen kalenterin mukaan.

435Gezeliuksen otsikkona on "Theognis Megaralaisen elegiset mietelmät" (gn«mai). Theognis sekä Theognidea käsittää nykyeditioissa 1389 säettä (West). Gezeliuksen antama 1. säe vastaa nykyeditioiden ensimmäistä säettä ja Gezeliuksen edition viimeinen säe eli säe 1226 = 1222 West. Nykyeditiossa (Thom) Kultaiset lauseet käsittävät 71 säettä kuten Gezeliuksella. Ps.-Fokylideen nykyeditiossa on 230 säettä (Horst). Gezeliukselta puuttuvat esimerkiksi kaksi ensimmäistä säettä.

436Lyhenne Th. viittaa Stephanuksen sanakirjaan (TLG). Gezelius käyttää myös lyhenteitä Bud. ja Scap. (Budén ja Scapulan sanakirjat).

437Gezelius 1676, ps.-Pyth. säe 26, selitys: To¤, dor. pro s o ¤; Theognis säe 1083, selitys: Kãstvr ka‹

Polude¤khw, fratres gemini, Jovis ex Leda filii, a Graecis diÒskouroi: implorantur a nautis, quod mare piratis liberarint. Vide Myth. Com. Nat. Viimeksimainittu tarkoittaa Natale Contin (latinalaistettuna Natalis Comes) mytologiaa käsitteleväa teosta, josta ks. Kajanto 2000, 107. Kultaisissa lauseissa viitataan pythagoralaiseen tetraktys-käsitteeseen (26) ja teoksiin "Puhdistautumisia" ja "Sielun vapauttaminen" (66–67) – näitä Gezelius ei kuitenkaan kommentaarissaan selitä.

438Gezelius 1676, P4: Appendix. De poesi Graeca et quantitate praecipua vocalium ancipitum a i u. Stiernman 1719, 74 ja Fant 1775–86 I, 115 mainitsevat Gezeliuksen julkaisseen Turussa v. 1675 teoksen Poetae quidam Graeci & Tractatus de Graeca Poesi, jolla he tarkoittivat ilmeisesti tätä Poemata-teoksen liiteosaa. Fant mainitsee, ettei ole nähnyt teosta.

katsaus Kreikan runouteen.⁴³⁹ Se on ilmeinen arkintäyte ja käsittelee yksinomaan prosodiaa.

Gezelius viittaa siinä kahteen otteeseen Goliukseen, jolta on peräisin katsauksen kaksi Homeros-esimerkkiä (O d . 16.387 ja Il. 23.2). Niiden tehtävänä on kuvastaa kreikan runokielen "vapautta" tavujen keston suhteen.⁴⁴⁰

Gezeliuksen Grammatica Graeca oli Ruotsin kouluissa ja yliopistoissakin käytössä yli sadan vuoden ajan. Se ilmestyi ainakin 23 kertaa vuosina 1647–1801 Ruotsin valtakunnan eri kirjapainoista. Kielioppi pysyi Upsalassa julkaistusta kolmannesta painoksesta (1668) lähtien suurinpiirtein samana. Turussa ilmestyi neljä eri painosta, kaikki 1600-luvulla.⁴⁴¹

Ensimmäisestä painoksesta lähtien (Tartto 1648) teoksen lopussa oli kolmisivuisen lukemisto, jossa oli kristillisiä opinkappaleita (Capita christianae religionis) pelkästään kreikaksi. Capita sisältää yhdeksän tekstiä: dekalogin, apostolisen uskontunnustuksen sekä Herran rukouksen, kaste- ja ehtoollissanat, aamu- ja iltarukouksen sekä kaksi ruokarukousta.

Ne noudattavat pääosin Lutherin Vähän katekismuksen sanamuotoja.⁴⁴² Viimeinen rukous (kiitos ruoan jälkeen) on kuitenkin loppuosaltaan poikkeava. 'Herra suo ruoan myös korpin poikasille' -teeman jälkeen seuraa psalmin 147 sanojen mukaisesti toteamus, ettei Jumala iloitse hevosen tai ihmisen voimasta, vaan on suopea vain hänen armoonsa turvautuvia kohtaan.⁴⁴³ Samat lauseet ovat Johannes Clajuksen Vähän katekismuksen kreikannoksessa (1572).⁴⁴⁴ Gezeliuksen kristilliset pääkappaleet -osa pysyi muuttumattomana – tiettyine painovirheineen päivineen – kieliopin ensimmäisestä viimeiseen painokseen saakka.

Ensimmäisestä painoksesta lähtien teoksen mottona oli 12 rivin katkelma kirjeestä, jonka Basileios Suuri oli vuoden 375 tiedoilla lähettänyt Sebasten piispa Eusthatiokselle.

Kirjeessä Basileios tunnustaa tuhlanneensa nuoruutensa turhuuksien opiskeluun, §nafan¤saw tª mataipon¤&, kunnes heräsi kuin unesta ja näki evankeliumin totuudellisen valon.⁴⁴⁵

Kieliopin seuraavat painokset ilmestyivät Upsalassa (1654 ja 1668), jolloin niiden liitetekstinä oli Upsalan kreikan professorin Henricus Ausiuksen kreikankielinen onnittelu

439Gezelius 1646, 151–152. Otsikkona Cum vacet pagella ja De poesi Graeca in genere.

440Gezelius 1646, 152: Gol. à pag. 435 ja vid. in Gol. Gezeliuksen De scansione -osuus on lähes sanasta sanaan Goliukselta. Golius 1687, 329.

441FENNICA-tietokanta: Tartto 1647, Upsala 1654, Upsala ja Turku 1668, Turku 1675, Upsala ja Turku 1685, Upsala 1687, Turku 1695, Upsala 1696, Strängnäs 1698, Tukholma 1699, Tukholma 1707, Skara 1708, Tukholma 1732 (J.K. Horn), Tukholma 1732 (J. Schneidler), Skara 1744, Skara 1756, Skara 1772, Skara 1778, Västerås 1783, Västerås 1790, Västerås 1801. Vuosina 1687–1732 julkaistut versiot ovat nimiösivujensa mukaan kaikki kuudetta painosta. Useimmissa ei ole painosmerkintää. Heikelin 1894, 125 mukaan teos ylti 16 painokseen, viimeinen oli Västerås 1813.

442Lukemistoa edeltää otsikko LECTORI FILELLHNI xa¤rein, ja Gezelius toteaa, että koska sivuja on jäänyt tyhjäksi, hän lisää jakson capita christianae religionis.

443Ps. 147:9–11. Kiitän maist. Tuula Pitkästä viittauksesta psalmikohtaan. Myös siunaus ruoalle ruvetessa on katekismuksen rukousta suppeampi, ja ehtoorukous päättyy kirjaimiin ktl. ('jne.').

444Clajus 1572, 95–97. HYK:n kappale on defekti. Gezeliuksen kreikannos on pääosin Clajuksen kreikannoksen kaltainen. Ruokarukouksen alussa Gezeliuksella on eÈloge›sye, Clajuksella §jomologe›sye. Jacobus Ericin kreikankielisessä katekeesissa (Tukholma 1584) ei ole ruokarukouksia. Ruotsissa ilmestyi (s.a.) myös kahdeksankielinen katekismus, kielten joukossa myös kreikka. Collijn 1942–44, 549.

445Basileios, kirje nro 223 (Courtonne). Basileios ei selosta kirjeessään tarkemmin, mitä turhuuksien (mataipon¤a) opiskelu oikein oli. Yves Courtonnen mielestä Basileios tarkoittaa niillä retoriikanopintojaan, joita hän vähätteli nimenomaan kirjeen vastaanottajan, ankaran askeetikkopiispan asenteen vuoksi. Ks. Courtonnen Basileios-edito, 234.

teoksen johdosta ja latinankieliset jälkisanat. Kolmanteen painokseen (Turku 1668) Gezelius laajensi kieliopin lukemistoa 400-luvulla eläneen munkki Neiloksen 48:lla pareneettisilla mietelmillä ja niiden latinankielisillä käännöksillä eli yhteensä yhdeksällä sivulla.⁴⁴⁶ Sentenssit ovat uskonnollisia ja yleisiä elämänohjeita, kuten "Kaikissa teoissa on ensin tutkittava, mihin se johtaa" (nro 6). Gezeliuksen valikoimasta puuttuvat ainakin ankarinta askeesia korostavat mietelmät.⁴⁴⁷ Neiloksen sentenssejä julkaisi mm. Michael Neander Baselissa vuonna 1559.⁴⁴⁸ Tukholmassa vuonna 1732 painetun Gezeliuksen kieliopin lukemistossa olivat myös tunnetut lauseet Kreikan seitsemältä viisaalta.⁴⁴⁹ Vuoden 1756 Skaran-painoksessa oli mukana myös ligatuurien luettelo.

Tarton yliopiston konstituutioiden mukaan kreikkaa oli opetettava Clendarduksen ja Otto Gualtperiuksen kielioppien mukaan. Gezelius rakensikin kielioppinsa Clenarduksen kieliopin uudistetun painoksen (1642) ja jossain määrin myös Gualtperiuksen kieliopin pohjalta.⁴⁵⁰ Gezelius esittelee 10 nominien deklinaatiota ja 13 konjugaatiota.

Esimerkkilauseet ovat pääosin Uudesta testamentista. Muutamat saattavat olla Gezeliuksen omia kehitelmiä, kuten akkusatiivia kuvaava SbhkÚw tØn patr¤da ('ruotsalainen kotiseutunsa perusteella').Gezelius siteeraa esimerkkilauseina myös pseudo-Pythagoraan Kultaisia lauseita ja Theognista.⁴⁵¹ Gezelius liitti kielioppiin lähes sanasta sanaan Poemata-teoksensa lopun liitteen De poesi Graeca in genere Golius-viitteineen ja Homeros-esimerkkeineen.

Goliuksen tavoin Gezelius esittelee myös kaksitoista retorista figuuria (De figuris poeticis), joiden yhteydessä on teoksen kolmas Homeros-esimerkki (Il. 2.61) – Goliukselta siis sekin.⁴⁵² Murteiden esittelyssä Gezelius tunnustaa attikan murteen kauneimmaksi (elegantissima) ja mainitsee Demostheneen, mutta toteaa myös, että Uudessa testamentissakin käytetään usein attikan murteen ilmaisuja.⁴⁵³ Kaikki murteita esittelevät esimerkit ovat Uudesta testamentista.

446Sentenssiosa on kieliopin lopussa, omin sivunumeroin. Gezelius 1675, 4: Ex aureis Nili, martyris et episcopi, praeneticis. Neilosta pidettiin Khrysostomoksen oppilaana. Häneltä on säilynyt etenkin kirjeitä sekä kertomus Siinain munkkikunnan tuhosta. PG 79, 11–25 (P.E. Migne). RE 16, 2186–2187 (Karl Heussi) ja Heussi 1917, etenkin 6–7 ja 28–30. Marttyyri-nimitys johtuu hänen sekoittamisestaan erääseen kristittyjen vainoissa kuolleeseen Neilokseen. Heussi 1917, 1–2.

447Gezeliuksen valikoima sisältää mietelmiä Neiloksen kahdesta mietelmäkokoelmasta, PG 79, 1239–1250 ja PG 79, 1250–1264. Edellinen on koottu Neiloksen teoksista "Vapaaehtoisesta köyhyydestä" ja "Munkkielämän paremmuudesta". Pääosa Gezeliuksen sentensseistä on jälkimmäisestä kokoelmasta, jonka otsikkona on Ne¤lou

§piskÒpou ka‹ mãrturow kefãlaia µ para¤nesiw. Esimerkiksi Gezeliuksen valikoiman nro I = nro 8 jälkimmäisessä kokoelmassa (II = 26, III = 23, IV = 41, V = 55, VI = 39), kun taas Gezeliuksen sentenssi nro XLVI = nro 82 edellisessä kokoelmassa.

448PG 79, 15 alaviite c. Ks. myös Heussi 1917, 4.

449Dicta Graeciae sapientium. Vuonna 1732 Grammatica Graeca ilmestyi kahdesta eri tukholmalaispainosta.

450Laine, 1997, 199–207 (Esko Laine). Heikel 1894, 125–126.

451Gezelius 1675, 43, 59 ja 60.

452Gezelius 1675, 58, vrt. Golius 1687, 319. Molemmat antavat vain laulun, eivät säkeen numeroa.

Mainitessaan kreikkalaisen ajanlaskun Gezelius viittaa Januan kreikannokseensa. Gezelius 1675, 13.

453Gezelius 1675, 60: Attica dialectus prout omnium est elegantissima, (ob quam Demosthenes dictus Apis Attica) ita & in N.T. frequentissima, utuntur autem Attici. Hän antaa tästä esimerkkejä, kuten ilmaisun kal«w poe›n tina ('tehdä hyvää jollekulle'), joka datiivin sijasta järjestyy akkusatiivilla, esimerkkinä Matt. 5:44 (s. 61).

Vuonna 1648 ilmestynyt Janua linguae Graecae oli Comeniuksen Janua linguarum reserata aurea -teoksen (1631) oktavokokoinen kreikannos (258 s.). Siinä tiedon alat luomisesta enkeleihin esitellään lyhyin lausein ja jaotellaan osioihin 1–100. Seitsemän vuotta aikaisemmin oli Tukholmassa ilmestynyt Ericus Schroderuksen laatima Januan ruotsinnos (latina–ruotsi). Gezelius ilmoittaa nimiösivulla, että "Kreikan kielen ovi" on tarkoitettu niille, jotka haluavat kirjoittaa, puhua ja väitellä kreikaksi.⁴⁵⁴ Hän omisti käännöksen kreivi Erik Oxenstiernalle latinankielisellä omistekirjeellä, jossa siteeraa Pindarosta kreikaksi (Ol. 6.3–

4). Muita kynnystekstejä ovat kolmisivuinen esipuhe ja Aleksander Hegiuksen tunnettu latinankielinen runo kreikan opiskelun hyödyllisyydestä.⁴⁵⁵ Esipuheessa Gezelius selittää, miksi hän on jälleen kääntänyt kreikaksi teoksen, joka on jo aiemmin kreikannettu. Muut ovat kääntäneet sen profaanin kreikan kielelle, hän puolestaan on pyrkinyt kääntämään sen mahdollisuuksiensa mukaan Uuden testamentin kreikkaan.⁴⁵⁶

Januassa on kuitenkin paljon sellaista asiaa, jonka vuoksi Gezeliuksen on pitänyt käyttää muutakin kuin Uuden testamentin sanastoa.⁴⁵⁷ Gezeliuksen käännös noudattaa pitkälle latinankielistä tekstiä. Comeniuslaisen pedagogiikan menettäessä viehätystään Gezeliuksella ei ollut syytä painaa teosta enää toistamiseen Turussa.⁴⁵⁸ Teos kuitenkin tunnettiin Turussa: Turun akatemian toinen pyhien kielten professori Petrus Bergius mainitsee sen yksityiskirjastonsa luettelossa, ja ainakin yksi Turun ylioppilas käytti teoksen erästä kohtaa oman kreikankielisen kirjoitelmansa pohjatekstinä.⁴⁵⁹

Gezeliuksen kreikan sanakirja Lexicon Graeco-Latinum (Tartto 1649 ja Turku 1686) oli nimiönsä mukaan sekä Uuden testamentin että J a n u a n kreikannoksen sanasto.

Teosviitteitä on kuitenkin vain Uuteen testamenttiin tai sanat ovat ilman viitettä. Gezelius antaa sanasta usein myös sen etymologian (esim. ÉVkeãnow, oË ab »kÊw). Sanakirja ei sisällä läheskään kaikki Januan sanoja. Teoksessa on sanahakemisto, jossa Gezelius antaa sanasta perussanan eli sen kohdan, mistä sana leksikonista löytyy. Gezelius myös selvittää sanakirjansa periaatetta eli sanojen perusmuodon antamista niin nimiösivulla, kaksisivuisessa esipuheessa kuin kolmivuisessa katsauksessa teoksen lopussa. Hän mainitsee antavansa ohjeita mielessään nimenomaan omin päin kreikkaa opiskelevat.⁴⁶⁰

Gezelius omisti sanakirjansa Tarton painoksen (1649) kuningatar Kristiinalle kreikankielisellä seitsensivuisella omistuskirjeellä, joka käsittelee kreikan kielen historiaa ja

454Gezelius 1648, nimiö: Primum privatis exercitiis destinata, jam vero in gratiam filellÆnvn, quos Graece scribendi, loquendi ac disputandi desiderium tenet. Teos sisältää latinankielisen indeksin, sisällysluettelon ja neljä latinankielistä onnittelua Gezeliukselle.

455Hegiuksesta (1433–1498), Sandys 1958 II, 255, Paulsen 1896, 67.

456Gezelius 1648, 4. Muut kreikannokset, ks. edellä, s. 28. Baumius (1693) on käyttänyt selvästi toista Comenius-editiota kuin Gezelius.

457Ks. esim. Gezelius 1648, nro 754: melvde›n, logopoe›n. Heikel 1894, 126 kiittelee Gezeliuksen käännöksen sanavalintaa, mutta toteaa lauserakenteen olevan "föga betraktadt".

458Laasonen 1977, 346 epäilee, että Januan julkaiseminen olisi jo Tartossa kohdannut vastarintaa. Gezelius julkaisi Turussa kuitenkin Comeniuksen tietosanakirjan lapsille. SKB 894–898.

459Bergius 1664, 31r (käsikirjoitus). Ks. tuonnempana, s. 391, Johannes Julinuksen dissertaation esipuhe.

460Hän ei kuitenkaan noudata tätä periaatetta täysin johdonmukaisesti: esimerkiksi sana épogrãfh (Luuk. 2:1) ei ole grãfein-verbin kohdalta.

ominaisuuksia. Hän päiväsi dedikaation attikalaisen kalenterin mukaan.⁴⁶¹ Saatekirje valottaa Gezeliuksen gresiteettiä ja ansaitsee siksi huomiota. Gezelius määrittelee kreikan kieltä seitsemän ominaisuuden kautta: kreikan muinaisuus (érxaiÒthw), pyhyys (ègiÒthw), sulous (¥dusma),⁴⁶² painokkuus (¶mfasiw), notkeus (eÈpor¤a), käyttökelpoisuus (xrhstÒthw) sekä välttämättömyys (énagkaiÒthw) ja keskittyy etenkin ensimmäiseen. Gezelius jakaa kreikan kielen historian neljään vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe on Nooan pojan Jafetin pojan Javanin ajoista myyttisten runonlaulajien Linoksen, Orfeuksen ja Musaioksen aikaan eli vuodet 1758–2700 jälkeen maailman luomisen. Javan sai kielten hajaannuksen jälkeen haltuunsa Kreikan ja Joonian. Javanin poika ÑRÒdiow muutti Ateenaan, jonne Kadmos puolestaan toi foinikialaisen aakkoston kreikkalaisen kirjaimiston perustaksi.⁴⁶³ Toisena vaiheena oli Linoksen ja muiden varhaisten runoilijoiden ajasta apostolien aikaan, jolloin kreikan kieli alkoi levitä laajemmalle.Gezelius mainitsee Ciceron, jonka mukaan kreikkaa toisin kuin latinaa luetaan lähes kaikkien kansojen keskuudessa.⁴⁶⁴ Kolmas vaihe alkoi apostoleista ja päättyi Konstantinopolin valloitukseen. Ptolemaios Filadelfos oli Gezeliuksen mukaan Septuagintan alkuunpanija. Viimeinen kreikan kielen historian vaihe oli Konstantinopolin valtauksesta Gezeliuksen omaan aikaan. Oppineet toivat länteen kirjoitusten mukana myös kreikkalaisen tieteen (tå grãmmata ëma ta›w §pistÆmaiw). Kreikan mantereelle kreikan kieli sen sijaan turmeltiin turkkilaisilla, slaavilaisilla, roomalaisilla ja italialaisilla sanoilla, niin että Gezelius on itse kuullut Kreikasta muuttaneiden olevan yhtä mieltä siitä, että Kreikassa vallitsee nyt syvä barbaria.⁴⁶⁵

Gezelius on eurooppalaisten humanistien lailla siis huolissaan kreikan kielen puhtaudesta. Hänen perusteenaan on kuitenkin se, että kreikka "pyhänä kielenä" (èg¤a gl«tta), selittää "ikuisen elämän mysteeriä".⁴⁶⁶ Seuraavaksi Gezelius ryhtyykin käsittelemään kreikan pyhyyttä.⁴⁶⁷ Kreikka on heprean lailla pyhä kieli, mutta heprea on Gezeliuksen mukaan tarkoitettu lähinnä juutalaisille, kreikka taas koko maailmalle. Kreikan suloutta Gezelius vertaa "suloisesti virtaavaan jokeen, joka tunkeutuu mielen sopukoihin".⁴⁶⁸ Esimerkkinä kreikan suloisuudesta hän mainitsee Demostheneen ja Khrysostomoksen, joiden nimet tarkoittavat 'kansan voimaa' ja 'kultaista suuta'. Uudessa testamentissa on hänen

461Gezelius 1649, 2r–5r. Teksti käsittää yhteensä 149 riviä, joihin viittaan; dedikaatiossa ei ole rivinumerointia.

Tarton painoksessa on useita gratulaatioita, kuten superintendentti Johannes Stalenuksen kreikankielinen, jossa hän on käyttänyt pohjatekstinään Homerosta (Il. 2.61). Gratulaatiot puuttuvat sanakirjan Turun painoksesta.

462Sana ¥dusma tarkoittaa oikeastaan mausteita, aromeja, LSJ.

463Gezelius 1649, omiste, rivit 24–28. Vrt. 1. Moos. 10: 1–4, jossa puhutaan vain rodanilaisista.

464Gezelius 1649, omiste, rivit 39–41.

465Gezelius 1649, omiste, rivit 69–74: ≤ diãlektow ÑEll. l°jesi tourkika›w, Slauonika›w, =vmaika›w ka‹

ÑItalika›w oÏtv diefyãrth, Àste §kdhmoËntaw parÉ ≤m›n toÁw ÜEllhnaw ımologoum°nouw fid¤oiw »t¤oiw [po.

»s¤] me ±kouk°nai: ÖEn tª ÑEllãdi nËn meg¤sth §sti barbarÒthw. Gezelius käyttää perfektin infinitiivimuotoa (±kouk°nai), joka esiintyy vasta myöhäisantiikissa, LSJ. Ks. myös Korhonen 2002a, 187, jossa rivien 73–78 ruotsinnos.

466Gezelius 1649, omiste, rivit 74–78.

467Tässä yhteydessä hän kerran käyttää gl«ssa-muotoa (rivi 80) muualla tekstissä käyttämänsä attikan murteen muodon (gl«tta) sijasta.

468Gezelius 1649, omiste, rivit 93–95: kay«w potamÚw mel¤rrutow =°ei ka‹ toÁw t«n no«n §ndomÊxouw diaperò.

mukaansa monia suloisia sanontoja, jotka ovat kreikaksi suloisempia kuin parhaimpinakaan käännöksinä. Kreikan painokkuudesta Gezelius antaa esimerkit Uudesta testamentista.⁴⁶⁹ Notkeudessaan kreikka voittaa Gezeliuksen mukaan muut kielet. Kreikan sanasto on niin rikas, ettei vielä ole ilmestynyt kattavaa sanakirjaa.⁴⁷⁰ Hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä Gezelius käsittelee samalla kertaa. Kreikkalaiset ovat kaikkien tieteiden keksijöitä, mikä ilmenee jo tieteiden nimistäkin. Niinpä tieteitä kannattaa opetella kielen lähteillä (ts.

kreikankielisistä alkuteoksista).⁴⁷¹ Omisteen lopussa Gezelius puhuttelee kuningatarta ilmaisten tyytyväisyytensä siitä, että Kristiina on innostunut kreikasta suoden sen opiskelulle päivittäin paljon aikaa.⁴⁷²

Sanakirjan Turun-painoksessa (1686) ei tätä saatekirjettä entiselle kuningattarelle enää ollut, ja kahden sivun esipuhekin on supistunut käytetyn merkistön selittämiseen. Lopun metodia esittelevä kolmisivuinen katsaus on säilytetty. Sanakirjan käyttöä helpottavan indeksin jälkeen seuraa aakkosellinen luettelo erisnimistä eli Nomina propria Novi Testamenti, joka nimiön mukaan on Georg Pasorilta. Luettelossa selvitellään nimien merkitystä ja joidenkin yhteydessä annetaan myös etymologia (kuten esimerkiksi s.v.

DiÒskouroi); epikurolaisten yhteydessä viitataan antiikin auktoriin, Senecaan.⁴⁷³ Erisnimet ovat siis Uudesta testamentista, mutta joukossa on dioskuurien ja epikurolaisten lisäksi myös Aeneas.⁴⁷⁴

Vuonna 1669 Gezelius julkaisi Turussa valikoiman Aisopoksen faabeleita kreikka–

latina-editiona. MËyoi toË Afis≈pou §klekto¤ •llhnist‹ ka‹ =vmaÛst¤ on Suomen ensimmäinen painettu kreikankielinen kirja (40 s.), ja kuten edellä on käynyt ilmi, perusteos koulujen kreikanopetuksessa. Toinen, sisällöltään täysin identtinen painos ilmestyi vuonna 1688. Teoksessa ei ole esipuhetta tai selityksiä, mutta sen alussa on Filostratoksen Kuvia-teoksen kohta "Faabelit" (MËyoi), joka on ekfrasis-perinteen mukainen kuvaus mahdollisesti fiktiivisestä Aisopos-kuvasta. Filostratos selostaa, kuinka iäkäs kirjoittaja on kuvassa luomiensa eläinhahmojen ympäröimä; eläinten kuoroa johtaa kettu.⁴⁷⁵

Gezeliuksen Aisopos sisältää 39 tarinaa eläimistä ja ihmisistä. Ensimmäinen kertoo ketusta, joka hakee siilin luota turvaa.⁴⁷⁶ Myös Goliuksen kreikan oppikirjassa oli 50 Aisopoksen faabelia. Gezeliuksella on osin samoja faabeleita kuin Goliuksella, mutta myös

469Gezelius 1649, omiste, rivit 103–113. Gal. 6:1 ja 2. Piet. 2:14.

470Gezelius 1649, omiste, rivit 114–121.

471Gezelius 1649, omiste, rivit 122–129.

472Gezelius 1649, omiste, rivit 129–134: TaÊthw t∞w Gl«tthw ÉArxa¤aw, ÑAg¤aw, ÑHde¤aw, ÉEmfatik∞w, EÈpÒrou, xrhst∞w ka‹ ÉAnagka¤aw ·merow ˜te ka‹ THN MEGALEIOTHTA SOU, BASILISSA PANILAE, aflre› ka‹ spoudØ oÈk Ùl¤gh kayÉ ≤m°ran taÊt˙ tª gl≈tt˙ d¤dotai [po. d¤dosai]. Kristiina oli tuolloin 23-vuotias.

473Gezelius 1686, Nomina propria Novi Testamenti, s.v. ÉEpikoÊreiow [---] secta, quem Seneca laudat.

Epikurolaiset todellakin mainitaan Uudessa testamentissa (Apt. 17:18).

474Gezelius 1686, Nomina propria Novi Testamenti, s.v. Afin°aw, ou ı Aeneas, nomen viri Gr. laudabilis.

475Philostr. Imag. 1.3.2 (Fairbanks). 200-luvulla eläneen Filostratos Lemnoslaisen EfikÒnew-teos sisältää kuvauksia kuvista. Gezeliuksen Filostratos-teksti käsittää kaksi kaksipalstaista sivua, toisella palstalla latinannos. Sama typografia jatkuu Aisopos-tekstissä.

476Gezelius 1669, nro 1 = nro 19 (III) Hausrath.

joitakin, mitä Goliuksella ei ole.⁴⁷⁷ Molempien Aisopos-teksti perustuu Bysantin oppineen Maksimos Planudeen käsikirjoitusversioon, joka oli käytössä ensipainoksesta 1700-luvun lopulle saakka. Se poikkeaa nykyeditioiden tekstistä.⁴⁷⁸ Gezeliuksen valikoimassa on muutama tarina, joissa esiintyy antiikin jumalia: "Zeus ja kilpikonna" kertoo siitä, kuinka kilpikonna sai kuorensa myöhästyessään Zeun häistä (nro 20), "Hermes ja kuvanveistäjä"

puolestaan Hermeen patsaiden eli hermien vähäisestä arvostuksesta muitten jumalten patsaisiin nähden (nro 28). Delfoin jumalaa käsittelevän faabelin opetus (§pimÊyion) kuuluu:

"Tarina osoittaa, että jumaluutta (tÚ ye›on) ei voi johtaa harhaan eikä häneltä jää mitään huomaamatta" (nro 36). Faabeli todisti siis pakanajumalan kaikkitietävyydestä, mutta se ei ollut ongelma, koska Apollon identifioitiin kristinuskon Jumalaan.

Vuonna 1679 Gezelius julkaisi Turussa sunnuntain ja juhlapäivien evankeliumikirjan nimenomaan opiskelijoiden käyttöön. Sen toinen painos ilmestyi vuonna 1687.⁴⁷⁹ Kirjassa on kaksikielisen perikooppitekstin jälkeen kieliopillinen kommentaari, joka koskee vain muoto-opillisia ja etymologisia seikkoja, ei lauserakenteita. Teos alkaa kirkkovuoden mukaisesti ensimmäisestä adventista (Matt. 21:1–9) ja päättyy vainajien päivään (Matt. 5:1–12).

Useimpien latinan sanojen selitykset on annettu myös ruotsiksi, joten teos on oikeastaan kolmikielinen. Kreikankielisistä sanoista on annettu latinannos. Selityksiä kreikankielisiin sanoihin on huomattavasti enemmän kuin latinankielisiin. Kaikkia sanoja ei kuitenkaan selitetä.⁴⁸⁰

Gezelius oli jo 73-vuotias julkaistessaan Turussa kreikankielisen Uuden testamentin (1688). Latinankielisessä esipuheessa Gezelius siteeraa evankeliumitekstiä, jossa Jeesus

Gezelius oli jo 73-vuotias julkaistessaan Turussa kreikankielisen Uuden testamentin (1688). Latinankielisessä esipuheessa Gezelius siteeraa evankeliumitekstiä, jossa Jeesus

In document Ateena Auran rannoilla : Humanistikreikkaa Kuninkaallisesta Turun akatemiasta (sivua 99-109)