Kreikankielisten tekstien julkaiseminen

Erikoisella kirjaimistolla kirjoitetun tekstin painaminen oli kalliimpaa kuin latinalaisella kirjaimistolla painetun tekstin.⁶⁴⁴ Käsin painetun kirjan aikakaudella teksti ladottiin peilikuvana, jolloin erikoiskirjaimistoa käytettäessä ortografian kontrollointi on vaatinut erityistä tarkkuutta. Suurissa kirjapainoissa kirjanpainajan apuna oli oppineita oikolukijoita,

638Bergius 1664, käsikirjoitus.

639Merisalo 1995, 145, 147–148.

640Nohrström 1927, 28. Turun tuomiokirkon kirjastosta on säilynyt kaksi inventaarioluetteloa, 1633 ja 1651.

641Nohrström 1927, 37–38, 41–42 ja 54. Calepinuksen sanakirjasta, ks. Autenrieth 1885, 419 n3 ja GG 11.

642Nyberg 1991, 133–141. Hultin 1920, 85 n1, 231–233 ja 355–360, jossa luettelo kymnaasissa käytetyistä kirjoista 1725–1840.

643Nohrström 1927, 89–91: luettelo, joka sisältää 66 numeroa, joissa oli 95 nidettä.

644Klinge et al. 1987, 166 (Klinge), jossa kuva v. 1805 väitöskirjojen painatustaksasta: arabian- ja syyriankielisestä kirjoituksesta peritään suurempi maksu. Kreikka ei ole listassa mukana.

kuten Erasmus Rotterdamilainen Frobenin painossa Baselissa. Turun akatemian pienessä kirjapainossa kirjanpainaja toimi sekä latojana että painajana, mutta kirjoittajat itse saattoivat avustaa ja tarkistaa työn tuloksen. Kirjanpainajan pääpyrkimyksenä oli visuaalisesti viimeistelty tulos, kuten tasaiset rivinloput. Sen vuoksi käytettiin myös lyhenteitä ja ligatuuria, ja joskus latoja saattoi muuttaa jopa oikeinkirjoitusta: lisätä tai poistaa kirjaimia ja sanavälejä.⁶⁴⁵

Voi olettaa, että työlästä oli myös kirjaimiston vaihtaminen, kun kreikankielinen fraasi sijoitettiin latinankielisen antiikvan sekaan. Ylioppilas pääsi huomattavasti helpommalla ja ehkä halvemmin kustannuksin, jos kirjoitti epideiktiset tekstinsä ja opinnäytteensä pelkästään latinaksi. Ylioppilaat maksoivat tekstin painamisen myös silloin, kun opinnäyte oli professorin kirjoittama, mutta painatuskuluihin sai tukea suosijoilta, joille teos omistettiin.

Porvareille tai muille ei-akateemisille henkilöille kirjoitetuista epideiktisistä runoista, kuten hää- ja hautajaisrunoista, sai korvauksen, ts. painattamisen maksoi viime kädessä kohdehenkilö itse. Kesäkuussa 1662 konsistorin kokouksessa keskusteltiin siitä, että ylioppilaat kirjoittelivat liian paljon hautajais- ja häärunoja viljellen pakanallisten jumalien nimiä. Kirjanpainajaa velvoitettiin olemaan painamatta mitään ylioppilaiden tuotoksia ilman professorin allekirjoitusta. Seuraavan vuoden alussa alettiin valvoa myös titulatuuria ja omisteita sekä vaatia rehtorin ja dekaanin allekirjoitus ylioppilaiden kirjoitelmiin, ennen kuin ne saattoi painaa.⁶⁴⁶

Suomessa julkaistiin vain muutama kreikankielinen tekstieditio Ruotsin vallan aikana.

Vuosina 1649–1809 painettiin kaikissa Suomen kirjapainossa yhteensä 20 julkaisua, joiden pääkieli oli kreikka. Näistä 12 (kaksi kadonnut) oli akateemisen yhteisön omia tuotteita (epideiktisiä runoja, puheita, väitöskirja), loput seitsemän koulueditioita, joissa oli myös latinankielinen käännös.⁶⁴⁷

Turun akatemian kirjapaino aloitti toimintansa kaksi vuotta yliopiston perustamisen jälkeen. Kreikkalaisen kirjaimiston paino sai virallisesti vasta seitsemän vuotta myöhemmin (1649). Jo sitä ennen painetussa tekstissä oli kreikankielisiä termejä translitteroituina, yleensä isoin kirjaimin kirjoitettuna, jotta ne erottuisivat latinankielisestä tekstistä.L a t i n a n aakkostossa ei ole kirjaimia kaikille kreikan äänteille,joten joudutiin käyttämään lähinnä vastaavia. Termien ja lyhyiden fraasien lisäksi translitteroitiin myös sitaatteja. Ericus Ketarenius siteeraa vuonna 1643 puheessaan Hesiodosta: OYK AEI THEROS ESSEITAI

645Laine 1996, 38–42 (Sirkka Havu).

646CAAP II. 23.6.1662 (s. 362), 18.2.1663 (s. 431). Ks. myös Heikel 1894, 157. Sarasti-Wilenius 1996, 191.

647Pääosin kreikkaa tarkoittaa, että nimiösivu ja esipuhe voivat olla muuta kieltä. Turun akatemian aikana (1642–1827) Suomessa toimi viisi kirjapainoa: Turun akatemian kirjapaino (1642–1827), joka siirtyi sittemmin Frenckellin suvun omistukseen, Gezeliusten kirjapaino (1668–1713), Viipurin kirjapaino (1689–1710), Vaasaan Londicerin paino (1776–1838) ja Viipuriin Iversenin paino (1798–1800). Kahdessa viimeksi mainitussa ei painettu kreikankielisiä tekstejä. Perälä 2000 I, 27–29, jossa painot kirjapainajien mukaan.

POIEISTHE KALIAS.⁶⁴⁸ Translitterointia käytettiin joskus vielä kreikkalaisen kirjaimiston käyttöönoton jälkeenkin.⁶⁴⁹

Vuonna 1649 ensimmäinen pyhien kielten professori Martinus Stodius oli toiminut virassaan jo yhdeksän vuotta johtamatta yhtäkään väitöskirjaa. Kun konsistori toukokuussa 1649 vaati häneltä edes kreikankielistä puhetta, vetosi Stodius professuurin työmäärään ja siihen, ettei akatemian kirjapainolla ollut kreikkalaista kirjaimistoa.⁶⁵⁰ Kirjaimisto oli kuitenkin juuri valmistumassa: se otettiin virallisesti käyttöön kesäkuussa. Valmistus oli kestänyt kolme vuotta. Itägötanmaalainen ylioppilas Sveno Gelzenius oli ehdottanut jo keväällä 1646 konsistorille kreikkalaisen kirjaimiston hankkimista ja tarjoutunut itse valamaan kirjakkeet.⁶⁵¹ Kirjaimiston ensimmäinen näyte-erä valmistui saman vuoden lopulla.⁶⁵² Asia eteni kuitenkin hitaasti, kunnes toukokuussa 1648 entinen Turun ja silloinen Upsalan teologian professori Johannes Elai Terserus ilmoitti kirjeessään, että ruotsalainen kreivi oli lahjoittanut Turun akatemialle 100 riikintalaria kirjojen koristelua ja painamista varten.⁶⁵³ Seuraavan vuoden toukokuussa Gelzenius esitteli kirjaimistoaan, jolla saattoi painaa tässä vaiheessa vasta puoli arkkia. Kreikkalainen kirjaimisto oli kuitenkin ollut jo osittain koekäytössä 1648 ja vuoden 1649 alussa yksittäisten fraasien osalta.⁶⁵⁴

Kirjakkeiden valmistuessa professori Stodius käytti tilaisuutta hyväkseen ja laati kreikankielisen onnittelun väitökseen, jonka väittelypäivä oli 13.6.1649. Ylioppilas Ericus Justander sepitti puolestaan kreikankielisen onnittelun 27.6.1649 esitetyn puheen pitäjälle.⁶⁵⁵ Kreikankielinen puhekin saatiin, kun kirjaimiston valaja Gelzenius piti kesäkuun puolivälissä opinnäytepuheensa kreikaksi. Stodius kirjoitti latinankielisen kutsun puhetilaisuuteen ja professori Abraham Thauvonius kreikankielisen onnittelun.⁶⁵⁶ Gelzenius omisti puheensa kuningatar Kristiinalle.

Harrastelijan tekemäksi Gelzeniuksen kirjaimisto oli suhteellisen hyvä, mutta ei tietenkään ammattimaisten kirjakkeiden veroinen. 1640- ja 1650-luvulla Turun akatemian kirjapaino julkaisi yhteensä 43 kreikankielistä epideiktistä pientekstiä latinankielisten julkaisujen liiteteksteinä. Jälki oli usein suttuinen, kirjaimet leveät ja isot kirjaimet eri

648SKB 2124. Hes. Op. 503: OÈk afie‹ y°row §sse›tai, poie›sye kaliãw ('Aina ei ole kesä, rakentakaa majat').

649Achrelius – Tolpo 1680, 176: EXHYDRIAS vocatur Graece, latine vero, ruptura nubium (Vall. 10).

650CAAP I. 21.5.1649 (s. 411) ja 6.6.1649 (s. 415). Heikel 1894, 40.

651CAAP I. 15.4. 1646 (s.218). Tengström 1814–21, 60–62.

652Perälä 2000 I, 46 ja 664.

653CAAP I. 17.11.1647 (s. 297), 12.1.1648 (s. 321), 9.2.1648 (s. 324) ja 21.6.1648 (s. 366–368). Terserus oli ollut Turun akatemian teologian primarius-professori, joka promovoitiin toukokuussa 1648 Turun akatemian ensimmäiseksi teologian tohtoriksi.

654CAAP I. 21.6.1648 (s. 367), 28.6.1648 8s. 368), 18.4.1649 8 (s. 407), 29.5.1649 (s. 412) ja 20.6.1649 (s.

418). Viimeksi mainitussa konsistorin kokouksessa Gelzenius pyysi vielä lisärahoitusta, eli kirjaimisto ei ollut vielä silloinkaan täysin valmis. Johdannon alussa siteeraamani Johannes Tobetiuksen kreikankielinen onnittelu on kirjoitettu respondentille, jonka väitöstilaisuus oli helmikuussa 1648 (Vall. 4293). Väitöskirja kuului kuitenkin väitöskirjasarjaan Collegium ethicae, ja on hyvin mahdollista, että koko sarja painettiin vasta sitten, kun sarjan viimeinen osa ilmestyi eli vuoden 1649 lopussa.

655Väitöskirja kuului Wexioniuksen Collegium ethicae -sarjaan (Vall. 4301). Oraation aiheena oli Johannes Kastaja (SKB 3175).

656SKB 1378. Stodiuksen esipuhe on päivätty Dominica IV à Trinitate.

kokoa.⁶⁵⁷ Johannes Burgman painattikin vuonna 1660 Turussa pitämänsä kreikankielisen puheen Tukholmassa. Kirjanpainaja Peter Hansson pyysi lokakuussa 1662 konsistorilta lupaa ostaa uudet kreikkalaiset kirjakkeet Lyypekistä. Konsistori antoi auliisti luvan, kunhan kirjapainaja maksaisi kulut itse.⁶⁵⁸ Uusi kirjaimisto jäi siten hankkimatta, ja 1660-luvulla julkaistiin vain seitsemän kreikankielistä liitetekstiä.⁶⁵⁹ Paitsi kirjaimiston heikko laatu, tekstien vähyyteen saattoi olla syynä myös silloinen pyhien kielten professori, Petrus Bergius, joka keskittyi toimikautenaan (1654–71) lähinnä hepreaan eikä itse kirjoittanut yhtään kreikankielistä pientekstiä. Lisäksi konsistorin päätöksellä oli, kuten sanottu, alettu rajoittaa vuodesta 1662 lähtien ylioppilaiden hää- ja hautajaisrunojen tulvaa.

Vuonna 1667 piispa Gezelius vanhempi hankki kreikkalaisen kirjaimiston ja tarjosi sitä akatemian kirjapainolle ostettavaksi. Se oli konsistorin mielestä kuitenkin liian kallis.

Seuraavana vuonna Gezelius kutsui Tartosta kirjanpainaja Johan Winterin, perusti oman kirjapainon ja painatti samana vuonna sekä Aisopoksen faabeleiden kreikka–latina-edition että kreikan kielioppinsa kolmannen painoksen.⁶⁶⁰

Gezelius moitti vielä joulukuussa 1669 konsistorin kokouksessa akatemian kirjapainon kreikkalaista kirjaimistoa, vaikka oma kirjapaino olikin turvaamassa kreikan oppikirjojen tuotantoa.⁶⁶¹ 1670-luvun alussa akatemian kirjapainossa painettiin vielä neljä epideiktistä pientekstiä vanhalla kirjaimistolla. Kaiken kaikkiaan Sveno Gelzeniuksen kirjaimistolla painetiin lähes 50 kreikankielistä tekstiä, jotka ilmestyivät siis pääosin latinankielisen julkaisun liiteteksteinä. Kesällä tai syksyllä 1671 kirjapainoon saatiin vihdoin ammattimaisesti valmistettu kirjaimisto.⁶⁶² Se mahdollisti myös pidempien tekstien painamisen: kirjapaino julkaisi lähes 350-sivuisen Isokrates–Plutarkhos-yhteisedition ja Henrik Schäferin (aateloituna Heerdhielm) marraskuussa 1671 Turun hovioikeuden ylistykseksi pitämän kreikankielinen puheen.⁶⁶³

657Ruotsin vallan aikana kreikkalaisia kirjaimia valmistettiin myös puusta tarpeen mukaan. Otsikkoteksti vaati usein isompaa kirjasinlajia. Perälä 2000 I, 662 ja II, 394.

658CAAP II. 23.10.1662 (s. 362).

659Kaikki ovat opinnäytteiden liitetekstejä: kolme väitös- ja kolme puheonnittelua. Ks. Liite 1. Kirjaimisto kului, mutta esimerkiksi väitösonnittelu (24 r.) vuodelta 1667 on painojäljeltään vielä tyydyttävä (Vall. 2024).

660CAAP III. 15.11.1667 (s. 254). Tengström 1825, 118 alaviite *. SKB 174 ja SKB 1413. Gezeliuksen kirjapainosta ja kustannustoiminnasta, Laasonen 1977, 338–339, 412–417. SKB. Hakemisto, painajahakemisto s.v. Johan Winter, jossa painotuotteet kronologisessa järjestyksessä. Plantinin 1736, 57 mukaan Gezeliuksen toimittama kreikankielinen Uusi testamentti painettiin vuonna 1649. Tämän perusteella Hammarskiöld 1817, 113 ja edelleen Lagus 1890, Bilaga II, IV ja vielä Hanho 1947, 271 puhuvat Uuden testamentin 1. painoksesta (1649) ja toisesta painoksesta (1688). Kuitenkin jo Tengström 1825, 263 piti tietoa virheellisenä, koska Gezelius työskenteli Uuden testamentin kreikka-edition parissa vasta viimeisinä elinvuosinaan. Toinen peruste on se, ettei akatemian kirjapainon harrastelijavoimin tehdyllä kreikkalaisella kirjaimistolla olisi saatu painetuksi hyvää kreikankielistä Uutta testamenttia, vaikka ediittori olisi ollut joku muukin kuin Gezelius.

661CAAP III. 1.12. 1669 (s. 353). Tengström 1825, 129 alaviite *.

662Perälän 2000 I, 664 varhaisin havainto uudesta kirjaimistosta on Svenoniuksen johtamassa väitöksessä, jonka väitöstilaisuus oli 23.9.1671 (SKB 3588). Petrus Hagmanin saama kreikankielinen onnittelu 12.6.1671 pitämästään puheesta on kuitenkin myös painettu uudella kirjaimistolla. Oraatio on tosin voitu painaa syksylläkin (SKB 1750).

663Plantinin 1730, 40 mukaan painovuosi on 1671.

Ericus Falanderin julkaisema Isokrates–Plutarkhos-editio in gratiam tyronum linguae Graecae sisältää epäperäisen Demonikokselle-kirjoitelman ja kolmen Isokrateen aidon puheen (Nikokleelle, Nikokles ja P a n e g y r i k o s) lisäksi Plutarkhoksen nimiin viedyn esseen Lastenkasvatuksesta.⁶⁶⁴ Nimiösivun mukaan Isokrates-teksti oli painettu Wolfin edition mukaan.⁶⁶⁵ Teoksen alussa on lainaus Johannes Posseliukselta, jonka mukaan 14–16-vuotiaille kreikanopiskelijoille sopivaa luettavaa ovat kolme Isokrateen puhetta, Plutarchi Paedagogia, Lukianoksen helpommat dialogit sekä Aisopos.⁶⁶⁶ Falanderin editiossa latina on sivun vasemmalla, kreikka oikealla puolella. Isokrateen puheiden marginaaleissa on sisältöä kuvailevia otsikoita.⁶⁶⁷ Jotkin otsikot osoittavat myös puheiden retorista jäsentelyä.⁶⁶⁸ Lastenkasvatuksesta-kirjoitelman marginaaleissa ei sen sijaan ole väliotsikoita.

1670-luvulla painettiin akatemian kirjapainossa Henrik Schäferin puheen lisäksi noin seitsemänkymmentä epideiktisiä pientekstiä – pääosin siis latinankielisen julkaisun liiteteksteinä. Paulinuksen veljekset painattivat installaatio-onnittelunsa vuonna 1676 kuitenkin itsenäisenä tekstinä foliokokoiselle arkille, joka oli kirjapainomerkintää myöten kokonaan kreikkaa. Runouden professori Laurbecchius julkaisi vuonna 1673 Aristoteleen Runousopin ensimmäisen luvun kreikaksi osana tekstin laajaa tutkimusta.⁶⁶⁹ Gezeliuksen kirjapaino painatti 1670-luvulla puolestaan kreikan kieliopin neljännen painoksen (1675), Poemata-teoksen (1676) ja evankeliumikirjan (1679).

Jo vuonna 1682 Gezelius hankki kirjapainolleen uudet kreikkalaiset versaalikirjaimet.⁶⁷⁰ 1680-luvulla Gezelius painatti kielioppinsa viidennen painoksen (1685), Uuden testamentin kreikka–latina-sanakirjan (1686), Aisopoksen toisen painoksen (1688) ja lopulta kreikankielisen Uuden testamentin (1688), joka oli ensimmäinen laatuaan Ruotsin valtakunnassa. Samalla vuosikymmenellä akatemian kirjapaino julkaisi puolestaan lähes sata kreikankielistä epideiktistä pientekstiä pääosin latinankielisen julkaisun liiteteksteinä.

Ståhlbergin kolmisivuinen tervetulotoivotus (epibaterion) ilmestyi kuitenkin omana julkaisunaan 1689. Edellisenä vuonna kirjapaino oli painattanut myös kreikankielisen väitöskirjan ja kreikankielisen puheen.⁶⁷¹

664SKB 1999. Tekstisivuja on yhteensä 244: s. 1–172 (Isokrateen puheet) ja 1–72 (Plutarkhos).

665Nimiösivulla on kirjaimet E.F. Demonikokselle-tekstillä on oma nimiösivunsa. Wolfin Isokrates-editio oli kuulunut jo Turun koulun kirjaston kokoelmaan (Basel 1570).

666Otsikkona Johannes Posselii de ratione discendae ac docendae lingua Lat. & Graec. Isokrateen puheista Posselius suosittelee siis kahta aitoa (Nic., Ad Nic.) ja yhtä epäaitoa puhetta (Ad Dem.). Posselius kiittelee niiden rikasta sanastoa ja moraalista otetta. Johannes Posselius vanhempi (k. 1591) ja nuorempi (k. 1623) olivat molemmat Rostockin yliopiston kreikan professoreita. Kumpi on kyseessä, ei käy sitaatista ilmi.

667Falander 1671, 7: a. EÈsebe¤a/Religio (Ad Dem. 13), 10: b. filostorg¤a/Pietas. Pitkässä Panegyrikos-puheessa otsikointi selkeyttää huomattavasti puheen lukemista.

668Falander 1671, 35: Ad Nic. 1: Benevolentiae & attentionis captatio, 138: Paneg.: merismÚw toË lÒgou.

669SKB 2281–2284, 1673–1676. Ks. edellä, s. 114.

670Perälä 2000 II, 394. Gezeliuksen kirjapaino julkaisi vuonna 1683 ja 1688 myös kustannusluettelot (SKB 1420 ja SKB 1421). Gezelius vanhemman kuoltua hänen poikansa jatkoi työtä. Suuri Pohjan sota miehityksineen kuitenkin katkaisi toiminnan ja kirjapaino kuljetettiin Ruotsin puolelle. Siellä paino myytiin ruotsalaiselle kirjanpainajalle. Gezeliusten paino julkaisi myös epideiktistä kirjallisuutta, kuten hääjulkaisun (SKB 1363).

671Puhe: SKB 2824. Tästä kadonneesta opinnäytteestä – oliko se puhe vai väitöskirja – enemmän tuonnempana, s. 383–384.

Kaksikymmentä vuotta siitä, kun Turun piispa ja Turun akatemian varakansleri oli perustanut oman kirjapainonsa, vaikutti Viipurin piispa ja Viipurin kymnaasin efori Petrus Bång Viipurin kymnaasin kirjapainon syntyyn (1688–1710). Se sai luvan toimia nimenomaan kymnaasin tarpeita varten.⁶⁷² Kirjapainolla oli käytössään myös kreikkalainen kirjaimisto, ja kreikkaa käytettiin latinan seassa fraaseina ja lyhyinä lauseina. Kirjapainon ainut tunnettu editio Graeca on Isokrates-editio 1690-luvulta, josta on säilynyt yksi defekti kappale.⁶⁷³ Säilyneessä osassa on vain epäperäinen Demonikokselle-kirjoitelma, mutta viimeisen sivun siirtymäsana viittaa siihen, että teokseen olisi sisältynyt Isokrateen aitojakin puheita.⁶⁷⁴ Teksti poikkeaa hieman Falanderin editiosta (1671).⁶⁷⁵ Viipurin editiossa aukeaman toinen sivu sisältää toisella palstalla latinannoksen, toinen sivu on tyhjä muistiinpanoja varten.⁶⁷⁶

Akatemian kirjapainon 1690-luvun saavutus oli ensimmäinen Homeros-editio vuonna 1695. Se oli mahdollisesti silloisen pyhien kielten professori David Lundin toimittama.

Oktavokokoinen teos (50 s.) käsittää vain Iliaan ensimmäisen laulun.⁶⁷⁷ Tekstissä on säenumerot, kuten myös sanasta sanaan alkutekstiä seurailevassa latinankielisessä käännöksessä. Tekstin otsikossa kerrotaan perinteiseen tapaan laulun sisällöstä: "Homeroksen Ilias eli 1. laulu: rutto ja viha. Khryseen rukoukset, rutto sotajoukossa, valtiaiden viha."⁶⁷⁸ Tämä Homeroksen koulueditio oli ilmeisesti ensimmäinen laatuaan Ruotsin valtakunnassa.⁶⁷⁹ 1690-luvulla ylioppilaat Salinius ja Wanochius painattivat akatemian kirjapainossa kilvan kokonaan kreikankielisiä onnittelujulkaisujaan.⁶⁸⁰ Tämä oli 1600-luvun lopulla tyypillistä myös muilla kielillä; julkaistiin onnitteluja itsenäisinä vihkosina, henkilökirjasina, eikä vain yhteisjulkaisuina.⁶⁸¹ Kaikkiaan kreikankielisiä epideiktisiä pientekstejä painettiin 1690-luvulla lähes 90 kappaletta pääosin kuitenkin latinankielisten julkaisujen liiteteksteinä.

Gezeliuksen kirjapainosta ilmestyivät Gezelius vanhemman kuolinvuonna Johannes Posselius vanhemman kreikan keskusteluopas (1690) ja kreikan kieliopin kuudes painos (1695).

1700-luvun alussa akatemian kirjapaino julkaisi 26 kreikankielistä epideiktistä pientekstiä pääosin latinankielisten julkaisujen liiteteksteinä. Ainostaan akatemian kirjapaino

672Bång julkaisi Chronologia sacra -teoksensa Viipurissa (SKB 719). Venäläisten vallattua kaupungin v. 1710 kirjapaino tuhoutui. Tietoja on 85 painatteesta. Hultin 1920, 27–28.

673SKB 1998. Perälä 2000 II, 464–465.

674Säilynyt kappale on vailla nimiötä. Se alkaa suoraan tekstisivulta: ÑIsokrãtouw prÚw DhmÒnikon para¤nesiw.

LÒgow. Isocratis ad Demonicum de officiis. Oratio. Viimeisen sivun siirtymäsanoina (kaksipalstaisessa teoksessa siirtymäsanoja on kaksi) on PROS [NIKOKLEA?] ja ISO-[CRATIS].

675Falander 1671, Ad Dem. 1: §n ta›w prÚw éllÆlouw sunhye¤aw; Isokrates (Viipuri): §n ta›w sunhye¤aw prÚw éllÆlouw (Viipurin editio). Jälkimmäinen sanajärjestys on nykyedition (Budé) mukainen.

676Vain tekstisivut on numeroitu (44 s.). Säilyneessä kappaleessa tyhjillä sivuilla on runsaasti käsinkirjoitettuja merkintöjä (esim. s. 2, 16–17, 23, 27), pääosin sananselityksiä. Latinannoksesta huolimatta kreikkalaisen tekstin ylle on paikoin kirjoitettu kirjaimellisempaa käännöstä (esim. s. 14–16).

677SKB 1922. Nimiösivu on pelkästään latinaksi ja ilman ediittorimerkintää: Iliadis Homeri, liber primus in usum studiosae juventutis cum versione latina editus. Fant 1775–96 II, 91 ei mainitse ediittoria, Heikel 1894 ei mainitse koko teosta, Kajanto 2000, 110 toteaa vain sen ilmestyneen Lundin professuurikautena.

678 ÉIl¤adow ÑOmÆrou ≥ A =acƒd¤a loimÚw ka‹ m∞niw. ÖAlfa: litåw XrÊsou, loimÚn stratoË, ¶xyrow énãktvn.

679Vrt. Collijn 1942–44, s.v. Homeros, jossa ei ole muita editioita kuin tämä Turussa painettu.

680Mel. 82, Mel. 1467, Mel. 1678, Mel. 1681, Mel. 1685, Mel. 1686.

681Ridderstad 1980, 30.

jatkoi toimintaansa isonvihan jälkeen ja käytti pitkään samaa, 1670-luvun alussa hankittua kirjaimistoa.⁶⁸² Painojälki on monissa 1700-luvun dissertaatioissa paperin laadun vuoksi huono, niin että kreikan diakriittiset merkit näkyvät heikosti. Johan Welinin ja Martinus Peitziuksen kreikankieliset hautajaisrunot ilmestyivät omina julkaisuinaan 1728 ja 1734.⁶⁸³ Gezeliuksen Grammatica Graecaa ei enää painettu Turussa, vaan vain emämaan puolella.

Sen sijaan Turussa mahdollisesti julkaistiin kreikankielisen Uuden testamentin toinen painos.⁶⁸⁴ Tukholmalainen kirjapainaja osti akatemian painon vuonna 1750, ja vuonna 1761 se siirtyi J.C. Frenckellin omistukseen.⁶⁸⁵

Kirjojen huutokauppaluetteloiden perusteella on mahdollista tarkastella myös kreikankielisten teosten m y y n t i ä , mutta tietoja on vasta 1700-luvulta.

Huutokauppaluetteloiden perusteella 1700-luvun puolenvälin jälkeen levinnein kreikankielinen kirja oli (odotetusti) Gezeliuksen kielioppi, sen jälkeen kreikankielinen Uusi testamentti ja Pasorin Uuden testamentin sanakirja. Gezeliuksen kielioppia tapaa niin Tornion tullimiehen (1758), uusikaupunkilaisen pyövelin (1765), oululaisen kirjansitojamestarin (1792) kuin myös kirkkoherrojen, kappalaisten, raatimiesten ja asessorien jäämistöjen huutokaupoista. Varhaisin huutokauppatieto kreikankielisten kirjojen osalta koskee erään ylioppilaan kirjaston huutokauppaa, joka pidettiin Turussa huhtikuussa 1737. Siinä oli myynnissä seuraavat teokset, kaikki kreikan kieltä koskevia: Grammatica Graeca och Contracta, Pyt. Poëmata sekä Uusi testamentti niin kreikaksi kuin kaksikielisenä editiona (kreikka–latina). "Pythagoraan runot" viittaa Gezeliuksen Poëmata-teokseen. Kaikki teokset menivät kaupaksi. Kirjamyynti kertoo myös kiinnostuksen lopahtamisesta: olihan kyse poismyytävistä kirjoista.⁶⁸⁶

In document Ateena Auran rannoilla : Humanistikreikkaa Kuninkaallisesta Turun akatemiasta (sivua 133-139)