Josephus Tuhn: Poëmatia Graeca (1682)

Turun akatemia oli mahdollisesti ainakin kirjastollaan osallisena yhden kreikankielisen runosikermän luomiseen. Södermanlantilaisen talonpojan poika Josephus Tuhn (1661–1721) opiskeli Turun akatemiassa vuosina 1679–82, jolloin pyhien kielten professorina oli Ericus Falander.⁶⁸⁷ Erik Benzelius nuorempi mainitsee Tuhnin muistokirjoituksessa hänen

682Perälä 2000 I, 664.

683Rv Mf 3818 ja Rv Mf 4928. Welinin runo käsittää kolme sivua, Peitziuksen vain foliokokoisen arkin.

684Fant 1775–86 I, 116 antaa painovuodeksi 1720.

685Perälä 2000 I, 46–47. Vuonna 1764 Frenckell painatti Aisoposta latinaksi kouluja varten. Lagus 1890, Bilaga II.

686Grönroos & Nyman 1996, 1–10b. Mapp 32: Bokauktioner. Åbo Tidningar -lehdessä oli myös kirjojen myynti-ilmoituksia. Kiitän TT Esko Lainetta, joka lainasi laatimaansa luetteloa perunkirjojen ja huutokauppaluetteloiden mainitsemista kreikankielisistä kirjoista.

687Turusta Tuhn siirtyi Upsalaan ja lopulta Lundiin. Hän toimi Strängnäsin kymnaasin kreikan ja retoriikan lehtorina, kunnes hänestä tuli Nyköpingin kirkkoherra. Lagus 1891, 185–186. Fant 1775–86 I, 76. Floderus

opiskelleen Turussa "kumpaakin kieltä" ja tutkineen perusteellisesti parhaimpien kirjailijoiden teoksia ja jopa "raportoineen" kirjalöytöjään Tukholmaan.⁶⁸⁸

Tuhn julkaisi Tukholmassa vuonna 1682 raamattuparafraasin eli Amores sacri -nimisen Laulujen laulun latinannoksen elegiseen mittaan sovitettuna. Nimiösivulla on lisäksi erikseen otsikko Poëmatia Graeca.⁶⁸⁹ Tuhn päiväsi teoksen viiden ja puolen sivun mittaisen esipuheen Turussa 20. syntymäpäivänään.⁶⁹⁰ Esipuheessa Tuhn käsittelee Laulujen laulun latinannosta vain parin sivun verran. Hän keskittyy tarkastelemaan Kreikan runoutta ja kreikan taidon leviämistä lännessä. Poëmatia Graecan pisin kreikankielinen runo on "hymni", joten Tuhn pohtii hymnirunouden ja sanojen lÊra ja =acvd¤a alkuperää sekä luettelee

"hymnirunoilijoita": Orfeus, Homeros, Pindaros, Kallimakhos ja Proklos. Lopuksi hän mainitsee yhden oman aikansa kreikankielisen hymnirunon: Daniel Heinsiuksen runon Hesiodoksen Pandoralle. Se ilmestyi Heinsiuksen Pepluksessa.⁶⁹¹ Tuhnin esipuhekin muistuttaa hieman Heinsiuksen Pepluksen esipuhetta. Myös Tuhn mainitsee Bysantin pakolaisoppineita (Khrysoloras, Laskaris, Khalkondyles, Argyropulos, Gaza ja Musuros) sekä Ranskan ja Saksan kreikantaitoisia oppineita (kuten Budè ja Stephanus), jotka Tuhnin mukaan pitivät kreikan "puhtaana barbaarisuuksista".⁶⁹² Sitten hän luettelee lännen kreikan kielen ja kieliopin taitajia: Casaubon, Camerarius, Ksylander, Sylburgius ja Meursius – keskittyen siis etenkin saksalaisiin oppineisiin.⁶⁹³ Lopuksi hän mainitsee niitä, jotka itse kirjoittivat "runoja, puheita ja epigrammeja": Poliziano, Heinsius, Scaliger, Turnebus, Crusius ja Rhodomannus. Tuhnin mukaan nämä kirjoittivat ikään kuin olisivat Kreikassa syntyneitä tai siellä kielitaitonsa hankkineita. Rhodomannuksen Palaestinaa Tuhn ylistää Kolythoksen ja Nonnoksen eeposten veroiseksi.⁶⁹⁴ Palaestinaan Tuhnilla olikin mahdollisuus tutustua juuri Turun akatemian kirjastossa.

Tuhn painottaa siis Bysantin oppineiden merkitystä kreikan taidon leviämiselle sekä mainitsee eurooppalaisen humanistikreikan perinteen. Kirjoittaessaan näitä kreikankielisiä

1785–89, 80–90. Floderus mainitsee Tuhnin myös teoksensa esipuheessa ja pitää häntä yhtenä parhaimpana ruotsalaisena, joka runoili kreikaksi.

688Muistokirjoitus ilmestyi Acta litteraria et scientiarum Sveciae -aikakauskirjan ensimmäisessä osassa. Tuhnin opiskeluvuosia Benzelius kuvailee sivulla 236.

689SKB 3967. Amores sacri käsittää teoksesta 21, kreikankieliset runot 14 sivua. Tuhn omisti Poëmatia Graeca -osan kuudelle ruotsalaiselle kirkonmiehelle. Teoksen lopussa on liiteteksteinä viisi gratulaatioita: kaksi niistä on ruotsalaisilta ja kolme turkulaisilta.

690Stiernmanin mukaan Tuhn "sepitti ja antoi julki" (scripta & data) runot Turussa, mutta ne painettiin Tukholmassa. Stiernman 1719, 111.

691Heinsius 1649, 540–544.

692Tuhn 1682, A6: Unde factum est ut non pauci tam in Germania quam in Gallia existerint qui hanc lingvam a barbarie & corrupta sequiorum aetate vindicarunt, & pristine nitori restituerunt.

693Alankomaalainen Johannes Meursius (1579–1639) oli Leydenin yliopiston kreikan professori, joka tutki mm.

kreikkalaisia juhlia ja tapoja. Wilhelm Ksylander (1547–1590) ja Friedrich Sylburgius (1536–96) olivat molemmat merkittäviä ediittoreita. Sandys 1958 II, 311, 270. Turun akatemian kirjastossa oli etenkin Johannes Meursiuksen teoksia.

694Tuhn 1682, A6v: Sed etiam qui ipsimet vires suas in poëmatibus, orationibus & epigrammatibus conficiendum, experiebantur, ut merito quis existismet illos in florentissima olim Graecia natos & educatos fuisse; tales sunt Politianus, Heinsius, Scaliger, Turnebus, Crusius & Rhodomanus qui Palestinam suam tam terso & polito carmine conscripsit, ut nullo modo Colutho suo vel Nonno videatur inferior.

runoja Tuhn ehkä näki itsensä samassa roolissa kuin vaikkapa Germanograecian tekijä Martin Crusius: Kreikan runouden perinteen jatkajana. Tuhn pyytää kuitenkin lopuksi lukijaa olemaan suopea tätä "ensi-uhria" kohtaan: has adolescentiae nostra éparxãw.

Poematia Graeca sisältää runoelman Hymnus in Filium Dei (123 heks.) ja kuusitoista elegiseen mittaan puettua runoa, joista kaksitoista käsittelee apostoleja ja on otsikoitu nimellä Epigrammata. Neljä viimeistä runoa Tuhn on kirjoittanut suosijoilleen: Strängnäsin piispalle, Johannes Gezelius vanhemmalle ja nuoremmalle sekä Matthias Lideniukselle, kreikan kielen opettajalleen.⁶⁹⁵ Hymnus in filium Dei kuvaa Marian ilmestystä, Jeesuksen syntymää, tietäjien lahjoja ja Jeesusta 12-vuotiaana temppelissä. Se alkaa pontevalla Helikonin muusien pois ajamisella (1–6), jossa Tuhn vakuuttaa inspiraationsa tulleen Jumalalta, ei runottarilta.⁶⁹⁶ Tuhnin Jeesus-hymni on Rhodomannuksen Palaestinan tavoin raamattuparafraasi. Tuhn ei kuitenkaan ole imitoinut Palaestinaa, vaikka kertoo Rhodomannuksen tavoin Jeesuksen syntymästä:

ÜVw dÉ êra sÉ §w fãow ∏ge yehtÒkow aÈtÒyi mÆthr, LoËs° te ka‹ spe¤rvse, ka‹  pase p¤ona mazÒn, 75 ÉEn l¤knƒ kataye›sa sÉ §d¤neen ¶nya ka‹ ¶nya

âVna g° toi koit‹w kthnotrÒfow ¶pleto fãtnh Str«ma te ka‹ xÒrtow: parå dÉ êgxiow ¶stai taËrow, Ka‹ talaergÚw ˆnow, to‹ §fÊpnoion Ïmnon êeidon.

Kun äiti, jumalansynnyttäjä, oli saattanut sinut päivänvaloon, / hän pesi sinut, kapaloi ja tarjosi ravitsevaa rintaa / sekä asetti sinut seimeen sitä keinutellen. / Oi valtias, sinun maalaiskehtosi ja seimesi pehmustettiin / ruoholla. Sen vierellä seisoi härkä / ja vankka aasi, jotka lauloivat sinulle tuutulaulun. (Hymnus in Filium Dei, 73–79)

Tuhnin apostoliepigrammien pituus vaihtelee neljästä kahteenkymmeneen säkeeseen.

Pietarille omistettu ensimmäinen epigrammi on osin prosopopoeia, jossa Pietari valittaa sitä, että kielsi Jeesuksen.⁶⁹⁷ Paavalille omistetussa runossa kuvataan apostolien työn raskautta vaarallisine matkoineen maalla ja merellä. Tuhn vertaa sitä takaa-ajetun riistan elämään.

Gezeliuksille ja muille suosijoille kirjoitetut ylistysrunot eivät ole mihinkään tilanteeseen sidottuja. Vaikka Gezelius nuoremmalle kirjoittamassaan runossa Tuhn mainitsee otsikossa Gezeliuksen saaneen Narvan superintendentin viran (D4r–v), runo ei kuitenkaan ole varsinainen installaatio-onnittelu. Tuhn ylistää Gezelius nuoremman syntyperää: kotkat eivät synnytä kyyhkysiä eikä leijona jänistä, toisin sanoen Gezelius vanhemman poika voi olla vain maineikkaan isänsä kaltainen. Gezelius vanhemmalle kirjoittamassaan runossa Tuhn ylistää etenkin Gezeliuksen teoksia, jotka toimivat sen "todistajina", että piispa on viisas ja hyvä.

695Tuhn oli opiskellut Strängnäsin kymnaasissa.

696Tuhn on saattanut saada vaikutteita Johan Paulinuksen runopuheen (Upsala 1678) alussa olevasta vastaavasta kohdasta (39–52). Ks. Korhonen 2000, 73–74. Antiikin pakanallisen ja kristillisen kulttuurin vastakkainasettelua on ehkä myös Paavalille omistetussa epigrammissa, jossa Tuhn toteaa Paavalin kuolleen nimenomaan ausonialaisten (roomalaisten) hallitsijan käskystä (säe 17).

697Prosopopoeiasta, Lausberg 1990, 411–413.

Matthias Lideniukselle, joka oli Strängnäsin kymnaasin lehtori, kirjoittamassaan runossa Tuhn viittaa tiheimmin antiikin kulttuuriin. Hän käyttää oppilaan ja opettajan suhteen vertausesimerkkinä Akhilleuksen suhdetta opettajiinsa kentauri Kheironiin ja Foiniksiin.

Tuhnin side Turun akatemiaan säilyi opiskeluajan jälkeenkin. Häntä pyydettiin 1700-luvun alussa Turun akatemian teologian primarius-professoriksi, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Hän laati kreikankielisen onnittelun (8 eleg.) Stiernmanille Aboa literatan (1719) johdosta.⁶⁹⁸ Tuhnin kreikankielinen tuotanto on laaja.⁶⁹⁹ Vanhoilla päivillään hän suunnitteli parhaimpien kreikankielisten runojensa kokoomateosta. Eräässä kirjeessä hän arvelee, että ulkomailla on monia, jotka voisivat ilahtua tällaisista vapaahetkien tuloksista ("sådana recreationis studier"), kotimaassa niitä ei sen sijaan osata arvostaa. Tuhnin runot lähetettiin Saksaan, mutta julkaisuhankkeesta ei kuitenkaan tullut mitään.^{7 0 0} Tuhnin viimeisiä kreikankielisiä runoja oli hänen itselleen laatima distikonin mittainen epitafi, joka kaiverrettiin hänen hautamuistomerkkiinsä Strängnäsissä. Tässä hän noudatti eurooppalaisten gresistien esimerkkiä. Kreikankielisen epitafin olivat itselleen laatineet ainakin Janos Laskaris, eräs Freiburgin yliopiston kreikan professori ja Michael Neander.⁷⁰¹

698Ks. Aboa literatan näköispainosjulkaisu (1990), jossa runo ja sen käännös (Reijo Pitkäranta). Runossa heijastuu miehitysajankohta.

699Floderus 1785–89, 80–90 luettelee 25 painettua ja 19 painamatonta runoa. Painamattomia olivat esimerkiksi kiitosruno Laurentius Norrmannukselle, joka oli lahjoittanut hänelle Kreikkalaisen antologian Aldus-edition.

Tuhnin kreikankielisiä runoja on etenkin Linköpingin maakuntakirjaston Samuel Älf -kokoelmassa.

700Plantin 1736, 70 ja Floderus 1785–89, 81 alaviite e.

701Floderus 1785–89, 88, nro 24. Paulsen 1896, 268.

b b b

b.... TURUN HUMANISTIKREIKKA

I. ANOMUSKIRJEET

Suomalaiset humanistit eivät kirjoittaneet kirjeitä kreikaksi. Turun akatemian arkistosta on kuitenkin säilynyt kuusi käsinkirjoitettua kreikankielistä stipendianomusta.¹ Stipendihakemus oli muodoltaan anomuskirje, joka noudatti kirjeiden kirjoittamisen retorisia sääntöjä.

Humanistinen ars epistolica oli kouluissa ja yliopistoissa opetettu oppiaine.