Exempla ja viitteet antiikkiin

Turun kreikankielisissä kirjoitelmissa viitattiin antiikin kulttuuriin, historiaan ja mytologiaan.

Osa viitauksista oli vertausesimerkkejä, osa oli pelkkiä alluusioita eli viittauksia. Alluusion tarkoituksena oli osoittaa oppineisuutta, tekstien ja kulttuurin tuntemusta. Toisaalta alluusiolla, joka viittaa vaikeammin tunnistettavissa olevaan objektiin, vedotaan pienempään piiriin. Alluusion tehtävänä oli myös rikastaa tekstiä, antaa sille lisämerkitystä.¹⁸¹ Turun kreikankielisissä teksteissä mainittuja kansoja ovat ateenalaiset, spartalaiset ja roomalaiset, henkilöitä Pythagoras, Kroisos, Sokrates, Aleksanteri Suuri, Ptolemaios I ja Ptolemaios Filadelfos. Lisäksi antiikin tunnettu nimi saatettiin mainita sitaatin yhteydessä. Ericus Falander mainitsee vuoden 1680 väitösonnittelussaan Perikleen, Arkhytas Tarentumilaisen, Dion Syrakusalaisen ja Epameinondas Thebalaisen, mutta ne kuuluvat kaikki lainaukseen Lastenkasvatuksesta-esseestä.¹⁸² Johannes Colliander puolestaan aloittaa onnittelunsa (21 r.) vuonna 1674 toteamalla, että Zeus, kuten myytit kertovat, on sekä Herakleen että Tantaloksen

179Falander käyttää zvopoie›n-verbiä, joka tarkoittaa (kuten zvotoke›n) elävien poikasten synnyttämistä, mutta myös eläväksi tekemistä. Jälkimmäinen merkitys esiintyy Septuagintassa ja Uudessa testamentissa, LSJ ja Lampe. Falander ei kerro syytä siihen, miksi äidinrakkauden symboli tappaa poikasensa; uskottiin näet, että emo ei halua antaa poikasiaan käärmeen tapettavaksi, vaan surmaa ne itse.

180Gyllenius mainitsee päiväkirjassaan 11.11.1650 Turun tuomiokirkon uuden saarnastuolin, jonka kuva-aiheena oli poikasiaan ruokkiva pelikaani. Hausen 1882, 154. Pelikaani kuva-kuva-aiheena, ks. Perälä 2000 1, 171.

181NPEPP, s.v. Allusion. Saksan kielessä käytetään myös termejä Anspielung ja Zitat – jälkimmäinenkin tarkoittaa siis joskus vain alluusiota, ei sitaattia.

182Vall. 884. De lib. educ. 8b. Henkilöt toimivat niin ps.-Plutarkhoksella kuin Falanderilla esimerkkeinä hallitsijoista, jotka ovat soveltaneet teoreettisia tietojaan käytännön työhön.

isä. Aloitus on lähes suoraan Demonikokselle-kirjoitelmasta.¹⁸³ Sitaattien yhteydessä saatettiin joskus mainita auktorin nimi. Pisin lista antiikin klassikoita on Ericus Indreniuksen väitösonnittelussa vuodelta 1688: Homeros, Hesiodos, Sofokles, Thukydides, Demosthenes, Herodotos, Platon, Aristoteles ja Ksenofon.¹⁸⁴

Mytologisia henkilöitä mainitaan Pallas Athene, Apollon, runottaret ja sulottaret yleensä ryhmänä, mutta myös yksilöidysti (Melpomene, Erato, Kleio ja Terpsikhore), Thaleia, Thespesian nymfit, Zeus, Hefaistos, Ares, Themis, Dionysos, Aiolos, Moira, Klotho, Lakhesis, Kadmos, Amfion, Orfeus, Herakles, Tantalos, Ariadne, Andromakhe, Femios ja Nestor.¹⁸⁵

Antiikin topografiasta mainitaan useimmin Olympos, johon viitataan kuitenkin nimenomaan kristillisenä taivaana. Parnassos- ja Pindos-vuorien sijasta puhutaan mielummin runottarien vuoresta. Delos ja Ortygia mainitaan yhdessä väitösonnittelussa, Ilissos-joki toisessa.¹⁸⁶ Turun akatemiaa kutsutaan Suomen Ateenaksi ja Ateenaksi Auran rannoilla.¹⁸⁷ Viittauksia kristittyihin tai kristillisiin paikkoihin on suhteellisen vähän: teksteissä mainitaan yksittäisesti Jeesus, Johannes Kastaja, Siion, paratiisi.¹⁸⁸

Kreikankielisissä pienteksteissä viittaukset antiikkiin toimivat harvoin kielteisinä esimerkkeinä. Petrus Linstorphiuksen väitösonnittelussa (13 r.) vuodelta 1685 Lyydian kuningas Kroisos on kuitenkin varoittava esimerkki:

ToËton tÚn ploËton t“ nean¤& paraskeuasy°on [!], o §pitux«n, §n t“ g∞r&

épolaÊ˙, oÈx oÏtvw Kro¤sou, …w b¤antow [po. b¤otow ?]: §ke¤nou går épol¤pontow, otow ëpanta xrÒnon param°nei.

Nuorukaisen on hankittava sellaista rikkautta, josta, jos häntä onnistaa, hän voi nauttia vanhana; ei Kroisoksen omaisuutta, joka nautti siitä eläissään. Sillä kun jälkimmäinen omaisuus katoaa, edellinen säilyy ikuisesti. (1–4. Vall. 3829)

Yleensä runottaret symboloivat oppineisuutta ja sivistystä. Näin on myös Ericus Cajanuksen väitösonnittelussa veljelleen vuodelta 1699. Siinä Cajanus on kuitenkin antanut runottarien palvelulle uuden merkityksen ja suhtautuu myös hieman epäillen muusien apuun.

Väitöskirjan aiheena oli taivaassa puhuttu kieli. Cajanus toteaa onnittelunsa aluksi, että veli

183Vall. 3777. Ad Dem. 50. Colliander käyttää Demonikokselle-puhetta oman kirjoituksensa sanastollisena apuna myös muutenkin (Ad Dem. 48 ja 34).

184Vall. 2751. Ks. tuonnempana, s. 177–178.

185Esimerkiksi: ateenalaiset: SKB 4411; Ateena: Vall. 2329; Apollon: SKB 3116; muusat: SKB 4441, Vall.

1439; Terpsikhore: Vall. 131; Melpomene: Vall. 727; Erato ja Kleio: Vall. 986; Thaleia: Vall. 69; olympialaiset:

Mel. 585, Mel. 637, Mel. 958; Nestor: Mel. 1431, Vall. 69; Athene: Mel. 738, SKB 2017, Vall. 746, SKB 2342, Vall. 4020; Andromakhe ja Ariadne: Mel. 857; Moira: Mel. 1633, Mel. 1701; Klotho: Mel. 1633; Momos: Mel.

2045; Herakleen urotyöt: Mel. 738; Kadmos: Mel. 1420; Femios: Vall. 131; Ptolemaiokset: Vall. 2938; Sokrates:

Vall. 28. Hefaistos: Vall. 1432 ja Vall. 1531; Aiolos: Vall. 1531; Ares: Vall. 2197; Dionysos: Vall. 4005.

186Delos ja Ortygia: Vall. 69 ja Ilissos: Vall. 28. Molempia käsittelen tuonnempana, s. 317–319 ja s. 323.

187Simon Paulinus kutsuu yliopistoa Suomen Ateenaksi v. 1688 (Vall. 2751) ja ilmaisu 'Ateena auran rannoilla ' on A.A. Stiernmanin v. 1719 Aboa literatan omisteessa. Ks. Liite 2.b. Kirjan omisteet, nro. 2.

188Jeesus: SKB 142, Johannes Kastaja: SKB 3175.

haluaa kuunnella "pyhiä runottaria". Hän lupaa rukoilla apua Jumalalta, jos veljestä tuntuu, ettei saa runottarilta tarpeeksi apua.¹⁸⁹ Lopuksi Cajanus toteaa:

5 ÖOlbiow éllå ¶s˙, diãgvn mØ nÒsfi merimn«n, ÑVw ¶rdein pãntaw Mousãvn xrØ yerãpontaw.

Mutta tulet olemaan onnellinen, kun et ole huolista vapaa; / siten pitää kaikkien runottarien palvelijoiden elää. (5–6. Vall. 2931)

Sapfon tunnetussa runofragmentissa kenenkään ei sovi tuntea huolia runottarien palvelijoiden talossa.¹⁹⁰ Runottarien palvelijoilla Sapfo tarkoitti runoilijoita, Cajanus oppineita. Cajanuksen säkeet olisivat eräänalainen parodia Sapphica, jos tietäisimme hänen todella tunteneen Sapfon runon. Tällöin Cajanuksen ajatuksena olisi se, että pakanat ovat kevytmielisen huolettomia, kun taas kristitty valvoo ja ajattelee aina taivasosuuttaan. Cajanus ei kuitenkaan ole jäljitellyt Sapfoa kielellisesti.

Myyttisten tai puolimyyttisten henkilöiden lisäksi viitattiin myös historiallisiin henkilöihin. Lääketieteen professori Elias Til-Landz sepitti kreikankielisen onnittelun johtamansa lääketietellisen väitöskirjan (1673) respondentille. Hän viittaa siinä Hippokrateeseen Kos-saaren miehenä, joka "pelkäsi mustaa kuolinkohtaloa, / hän osoitti, kuinka torjua sairauksia ja kylmääviä (ts. kuolettavia) haavoja".¹⁹¹ Maisteri Michael Sadelius laati vuonna 1701 onnittelun (8 eleg.), jossa hän käyttää vertausesimerkkinä hellenistisen Egyptin Ptolemaioksia.¹⁹² Isaacus Pijlmanin johdolla tehdyn väitöskirjan aiheena oli Septuagintan kieli. Kreikannoksen taustahahmona vaikutti ajan käsitysten mukaan joko Ptolemaios Filadelfos tai Ptolemaios Soter.¹⁹³ Onnittelussa, jonka otsikossa on ilmaisu Joco-seria inscriptio, mainitaan molemmat:

1 ÑO Ptoloma›ow [!] ÖAnaj fid¤aw ±rãssatÉ édelf∞w, Ka‹ Filad°lfou ¶xei toÊnoma pãntote g∞w.

ÖAllow (tout°sti toË Lãgou) grãmmatÉ ¶rasse:

T“ diå toËto kl°ow toË filomoÊsou ée¤.

5 ELG fil°ei MoÊsaw, tåw §nn°a Fo¤bou édelfãw:

P«w filÒmvsow énÆr, ka‹ filãdelfow ım«w:

Fo›bow ênaj to¤nun, ˘w MoÊsaw pr«tow ¶taje, T“ filad°lfƒ •“ ˆlbia pãnta dÒtv:

189Vall. 2931, säe 1: MoÊsaiw ÑIera›si y°leiw pe¤yesyai. Lauseopillinen rakenne on potentiaalinen ehtolause, jossa ehtolausessa on ên ja optatiivi, päätelmälauseessa konjunktiivi (ei optatiivi).

190Fragmentti 150 (Lobel & Page).Vrt. myös Hes. Op. 113: nÒsfin êter te pÒnou, jossa on puhe kulta-ajan ihmisistä.

191Vall. 3977, säkeet 1–2: K“ow énØr mo›raw fÒbow  n m°lanow yanãtoio / De›jÉ e‡rgein noÊsouw, ßlkea ka‹ xruerã [!].

192Sadelius oli vihitty maisteriksi 14.12.1700. Lagus 1891, 279. Myös David Lund kirjoitti kreikankielisen onnittelun (4 heks.) väitöksen respondentille.

193Väitöskirjassa vertaillaan kreikkalaista ja heprealaista tekstiä ja pohditaan käännöksen ajankohtaa. Tuon ajan yleisen kannan mukaan Aleksandriaan oli kutsuttu kuusi jäsentä Israelin kustakin 12 heimosta kääntämään Toora tai mahdollisesti koko Raamattu kreikaksi. Väitöksessä viitataan Aristeaan epäperäiseen kirjeeseen, jonka mukaan Ptolemaios Filadelfos (265–246 eaa.) olisi pannut alkuun käännöstyön. Väitöksessä päädytään kuitenkin Clemens Aleksandrialaisen kannalle, jonka mukaan kääntäjät oli kutsunut Ptolemaios Soter (s. 16).

Hallitsija Ptolemaios rakasti omaa sisartaan, / ja aina hänet tunnettiin Filadelfos-nimellä. Toinen (nimittäin Lagoksen poika) rakasti kirjallisuutta; / sen vuoksi hän sai ikuisen maineen runottaria rakastavana. / Elg rakastaa runottaria, Foiboksen yhdeksää sisarta; / kuinka hän onkaan runottaria rakastava, mutta myös veljeään rakastava! / Niinpä suokoon hallitsija Foibos, joka on runottarien johtaja, veljeään rakastavalle paljon onnea! (Vall. 2938)

Ptolemaios Filadelfos oli naimisissa sisarensa Arsinoën kanssa, joten hän oli sisartaan rakastava, filãdelfow.¹⁹⁴ Ptolemaios Lagoksen poika Ptolemaios I Soter perusti Aleksandrian kuuluisan Museionin, muusille pyhitetyn tutkimuslaitoksen, joten hän oli muusia rakastava, filÒmousow. Nämä molemmat ominaisuudet yhdistyvät Sadeliuksen mielestä onniteltavassa, Matthias Elgissä. Runon loppuosassa filãdelfow-sana vaihtaa merkitystä sisartaan rakastavasta merkitykseen veljeään rakastava. Ensimmäisen säkeen hallitsija (ênaj) Ptolemaios vertautuu puolestaan hallitsija (ênaj) Foibokseen (7), jonka toivotaan suovan onnea respondentille. Sadelius ei edes lopputoivotuksessaan viittaa kristilliseen Jumalaan, vaan runouden jumalaan Apolloniin.¹⁹⁵

Edellä mainitussa Jacobus Gezeliuksen väitösonnittelussa vuodelta 1684, jossa symbolina oli valkoinen kana, toimii aristoteelikko esimerkkinä hyvästä filosofista:

ÉAndre¤an Àsper tØn t«n éret«n katÉ éj¤an pr≈thn efiw tØn prvtokayedr¤an ka‹ prvtoklis¤an, §n tª ±yikª ßjei, mãlista kay¤zousi filÒsofoi ofl fronimÒteroi [!] ékoloutoËntew [!] t“ ÉAristothl¤ƒ [po. ÉAristotele¤ƒ], ˜ti pãsaiw ta›w éreta›w loipa›w tØn ıdÚn paraskeuãzei, zhtÆsaw égatÚn [!]

koinÚn ka‹ xalepÒn, éllÉ ˜ti belt¤sth §stin ≤ éretØ aÏth, ·na ka‹ xalep«w eÍr¤sketai, dÊskvla [!] går tå kalã.

Järkevimmät filosofit, jotka seuraavat aristoteelikon esimerkkiä, asettavat eettisessä järjestelmässä kaikista hyveistä rohkeuden arvoltaan ensimmäiseksi, ensi sijalle ja ensi istuimelle, koska rohkeus valmistaa muille hyveille tien pyrkiessään yhteiseen ja vaikeaan hyvään. Tämä hyve on paras, niin että se on vaikeasti löydettävissä, sillä hyvä on vaikeaa. (1–6. Vall. 42)¹⁹⁶

Jacobus Gezelius on käyttänyt kohdassa suosittua sanontaa "hyvä on vaikeaa" hieman muokatussa muodossa. Sanonta xalepå tå kalã esiintyy Platonilla, mutta myös pseudo-Plutarkhoksen Lastenkasvatuksesta-esseessä. Turun kreikankielisissä pienteksteissä sitä siteerataan viidesti.¹⁹⁷

Ylioppilas Ericus Indrenius luettelee väitösonnittelussaan (22 r.) muutamalla rivillä kreikkalaisia kirjailijoita Homeroksesta Ksenofoniin. Indrenius onnitteli Georgius Aeneliusta kreikankielisen väitöskirjan (1688) johdosta. Hän ylisti etenkin väitöskirjan tyyliä, kuinka Aenelius jäljittelee (mime›syai) antiikin auktoreita:

194Ks. myös ps.-Plut. De lib. educ. 11a. LSJ ei tunne yhdistelmää filÒmvsow.

195Tämä on Sadeliuksen ainoa kreikankielinen kirjoitelma. Sadeliuksesta tuli myöhemmin Hattulan kirkkoherra.

SKB, Hakemisto.

196Vrt. Arist. EN 2.7.1107a33.

197Plat. Crat. 257e, ps.-Plut. De lib. educ. 6c. Liite 4.

nËn tØn toË ÉIsokrãtouw diafan∞ l°jin, nËn toË plãtvnow §joxÆn, êrti toË Dhmosy°nouw aÈgÆn, êrti toË ÑHrodÒtou §klogÆn, §n¤ote toË tÚ ¶kdhlon jenof«ntow, §n¤ote toË Youkud¤dou braxÊthta, nËn toË ÉAristot°louw semnÒthta, nËn toË ÑOmÆrou polumij¤an, nËn t«n ÑHsiÒdou, nËn SofokloËw,

•t°rvn te ègx¤noian ègxinÒvw mem¤mhsai:

Olet jäljitellyt toisaalta Isokrateen loistavaa tyyliä, Platonin suurenmoista tyyliä, täsmälleen Demostheneen loistavaa tyyliä ja Herodotoksen sananvalintaa, väliin myös Ksenofonin selkeyttä ja väliin Thukydideen niukkuutta, toisinaan Aristoteleen arvokkuutta, toisinaan Homeroksen monipuolisuutta, sekä nokkelasti Hesiodoksen, Sofokleen ja muiden nokkeluutta! (17–22. Vall. 2751)

Vain muutamat näistä auktoreista kuuluivat Turun akatemian opetusohjelmaan: Isokrates, Homeros ja myöhemmin myös Hesiodos. Luettelosta puuttuvat humanistien yleensä arvostamat Plutarkhos ja Lukianos kuin myös kreikkalaiset kirkkoisät ja tuona aikana arvostetut myöhäisantiikin eepikot kuten Nonnos. Lista sisältää Homeroksen ja Sofokleen, vaikka on kyse proosan esikuvista. Luonnehdinnat ovat sinänsä mielenkiintoisia. Pitkiä virkkeitä kirjoittaneen Thukydideen tyyliä Indrenius luonnehtii lyhyen tyylin edustajaksi, Aristoteleen tyyliä yleväksi (semnÒthw), vaikka tämän säilyneet teokset ovat lähinnä luentotekstejä.¹⁹⁸