Korvausperusteen hylkääminen psyykkisissä vahingoissa

KKO 2015:50) viitaten, käräjäoikeus katsoi, ettei korvausvelvollisuutta voi myöskään perustaa sii-hen, että teoista tietämätön lapsi myöhemmin saa tiedon menettelystä ja että teko voi mahdolli-sesti myöhemmin aiheuttaa hänelle kärsimystä. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämisen osalta perusteettomana.

Ratkaisu on mielenkiintoinen sitä taustaa vasten, että esitöiden mukaan kärsimyksen aiheutumi-sesta ei edellytetä näyttöä, vaan teon luonne riittää korvauksen perusteeksi.²⁶² Lapseen kohdis-tuvat seksuaalirikokset ovat lähtökohtaisesti aina sellaisia tekoja, jotka oikeuttavat korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Tapauksessa vastaajan syyksi luettu rikos riidatto-masti loukkaa asianomistajana olevan lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. KKO ratkaisun 2015:50 mukaan tästä huolimatta kärsimystä ei tule korvattavuutensa edellytysten suhteen aset-taa eri asemaan kuin muita vahinkoja. Korvausta vaativan on osoitettava kärsineestä vahinkoa.

(VahL 2:1 ja OK 17:2) Tapaus on linjassa oikeuskäytännön ja vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden kanssa.

Aineistossa ei, hieman yllättäen, ollut yhtäkään sellaista tilapäistä psyykkistä haittaa koskevaa tapausta, jossa syyte tai syytteet olisi hovioikeudessa luettu vastaajan syyksi, mutta korvauspe-ruste olisi hylätty. Toisin sanoen tilapäisen psyykkisen haitan korvauspekorvauspe-ruste hyväksyttiin hovioi-keudessa syyksi lukevissa tapauksissa aina, kun se oli muutoksenhaun kohteena. Aineistossa oli kuusi²⁶³ tapausta, joissa hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden hylkäämän korvausperusteen tila-päisestä haitasta. Tapauksessa Itä-Suomen HO 30.1.2019 t. 104033 vahingonkorvausvaatimukset oli käräjäoikeudessa hylätty, koska syyte oli hylätty. Muut viisi tapausta käsitellään yksityiskohtai-semmin korvausperusteen näkökulmasta seuraavaksi.

262 HE 167/2003 vp, s. 54.

263 Helsingin HO 20.11.2019 t. 19/1505506, Helsingin HO 12.12.2019 t. 19/154297, Itä-Suomen HO

30.1.2019 t. 104033, Itä-Suomen HO 8.10.2019 t. 19/142819, Rovaniemen HO 14.5.2019 t. 19/121434, Vaa-san HO 28.10.2020 t. 20/140443.

Ensimmäisessä tapauksessa Helsingin HO 20.11.2019 t. 19/1505506, hovioikeus hyväksyi kor-vausperusteen tilapäisessä psyykkisessä haitassa, kun taas käräjäoikeus oli hylännyt vaatimuk-sen sillä perusteella, ettei asianomistajan terveydentilan ole osoitettu olevan syy-yhteydessä kä-siteltävään rikokseen. Hovioikeuteen ei ollut toimitettu uutta lääketieteellistä selvitystä, vaan ve-dottu samoihin lääkärinlausuntoihin, jotka jo käräjäoikeudessa olivat kirjallisina todisteina. Kärä-jäoikeuden perustelujen mukaan:

”Asianomistajan esittämästä lääkärinlausunnosta käy ilmi, että hänellä on todettu lausunnosta ilmi käyvät oireet jo ennen nyt kysymyksessä olevaa tapahtumaa. Lausunnosta käy ilmi myös myöhem-män hoitojakson aikana todetut oireet. – – [L]ausunnon mukaan on pidetty mahdollisena, että teon jälkeen esiin tulleet oireet ovat seurausta puheena olevasta teosta. Esitetystä selvityksestä ei kuiten-kaan ole pääteltävissä, mikä merkitys hyväksikäyttöteolla tässä tapauksessa on ollut eikä selvitys myöskään osoita, että asianomistajan hoidon tarve olisi muuttunut. Käräjäoikeus viittaa myös siihen lausunnosta ilmi käyvään seikkaan, että tulovaiheessa asetettuja diagnooseja ei ole myöhemmässä tarkistuksessa muutettu. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole osoitettu, että asi-anomistajalla lausunnossa todettu terveydentila olisi syy-yhteydessä käsiteltävään rikokseen. Sen vuoksi asianomistajan psyykkisen tilan häiriintymistä koskeva korvausvaatimus hylätään.”

Hovioikeus perustelee korvattavuutta ja syy-yhteyttä seuraavasti:

”[T]odisteena olevasta – – lääkärinlausunnosta ilmenee, että nuorisopsykiatrian poliklinikalle tulovai-heessa [elokuussa 2016] asianomistajalla on todettu muun muassa masennuksen oireita, ärtynei-syyttä, uupumusta, levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, uniongelmia, sydänoireilua ja kielteinen minäkuva. Lisäksi asianomistajalla on todettu itsensä vahingoittamista ilman itsemurhaintentioita.

Oireita on ollut noin vuoden ajan jaksoittaisesti. Myöhemmin hoitojakson aikana asianomistajan mieliala ja vireystila ovat olleet vaihtelevia ja lisäksi hänessä on tullut esiin paniikinomaista ahdistu-neisuutta sekä ajoittaista itsetuhoista ajattelua ja käyttäytymistä.

Asianomistajalle tulovaiheessa asetettuja diagnooseja, kuten sekamuotoinen ahdistus- ja masennus-tila, on tarkistettu 12.10.–12.12.2016. Tällöin ne eivät ole muuttuneet. Hoitosuhdetta on ollut tarkoi-tus jatkaa toistaiseksi ja seuraava hoidon tarpeen arvio on suunniteltu huhtikuulle 2018.

Hovioikeus katsoo, että asianomistajalla todetut oireet ja hänen hoitojaksonsa laatu ja pituus osoit-tavat, että asianomistaja on kärsinyt sinänsä korvattavaksi tulevasta psyykkisen tilan häiriöstä. Asi-assa on kuitenkin arvioitava, ovatko asianomistajan oireet riittävässä syy-yhteydessä [vastaajan] me-nettelyyn.

Asiassa on ilmennyt, että asianomistajalla on ollut psyykkistä oireilua jo ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja. Hän ei ollut kuitenkaan joutunut vastaavanlaisen teon kohteeksi ennen nyt kysymyk-sessä olevia tekoja. Lääkäri on todennut olevan mahdollista, että nyt kysymykkysymyk-sessä olevien tekojen jälkeen esille tulleet oireet ovat seurausta niistä. Edelleen lausunnossa on todettu, että nuoruusikäi-nen henkilö on erityisen herkkä seksuaalisesti traumatisoiville kokemuksille ja tällainuoruusikäi-nen henkilö on riippuvaisempi aikuisesta henkilöstä, joten nyt kysymyksessä olevat teot järkyttävät hänen turvalli-suuden kokemustaan enemmän kuin aikuisten kohdalla. Näin ollen lääkärinlausunnon mukaan on todennäköistä, että kysymyksessä olevilla teoilla on ollut vaikutusta asianomistajan psyykkiseen ter-veydentilaan.

Asianomistajan äidin kertomus [vastaajan] vaikutuksista asianomistajan tunteisiin tukee sitä, että asianomistajan oireet ovat johtuneet kysymyksessä olevista teoista. Edellä mainittujen seikkojen pe-rusteella hovioikeus katsoo, että asianomistajan aiempaa vakavammiksi muuttuneet oireet ovat ol-leet syy-yhteydessä [vastaajan] syyksi luettuun rikokseen.”

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus on diagnoosien sijaan kiinnittänyt huomiota myös asian-omistajan oireisiin ja niiden pahenemiseen rikostapahtumien jälkeen. Tuomioistuinten peruste-luissa on viitattu samassa lääkärinlausunnossa esitettyihin eri tasoisiin todennäköisyysasteisiin lääketieteellisessä syy-yhteysarvioinnissa; ”mahdollinen” tai ”todennäköinen”.²⁶⁴ Hovioikeus on antanut merkitystä myös lääkärin esittämälle teoreettiselle kokemussäännölle siitä, että nuori on herkkä seksuaalisesti traumatisoiville kokemukselle ja näin ollen lääkärin ”on mahdollista” -tasoi-nen syy-yhteysarvio on muuttunut tasolle ”on todennäköistä”. Lääketieteellisen selvityksen li-säksi syy-yhteysarvioinnissa merkitystä on annettu myös asianomistajan äidin kertomukselle

264 Korvattavuuden näkökulmasta raja mahdollisen ja todennäköisen lääketieteellisen syy-yhteyden kan-nalta on oleellinen, joskaan ei tuomioistuinta sitova. ks. edellä kohta 3.2.

siitä, että asianomistaja on ollut ihastunut vastaajan, halunnut miellyttää tätä ja kokenut syylli-syyttä rikosprosessista ja toisaalta kokenut myös painostusta vastaajan taholta kuulustelukerto-muksiinsa vaikuttamiseksi. Sen, että asianomistajan psyykkiseen oireiluun ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin nyt kysymyksessä olevat teot, hovioikeus on ottanut huomioon korvauksen määrässä.

Toisessa tapauksessa Helsingin 12.12.2019 t. 19/154297 hovioikeus oli hyväksynyt käräjäoikeu-den hylkäämään korvausperusteen tilapäisestä psyykkisestä haitasta. Kuten edellä, asianomista-jan psyykkiseen oireiluun vaikuttavien muiden tekijöiden ei katsottu merkitsevän syy-yhteyden puuttumista nyt käsiteltävänä olevaan tekoon, vaan ne huomioitiin hovioikeudessa korvauksen määrää alentavana seikkana. Syy-yhteysarvioinnissa hovioikeus antoi merkitystä etenkin oirei-den voimistumisen ajalliseen yhteyteen suhteessa rikostapahtumaan:

”Lääkärinlausunnosta 14.11.2018 käy ilmi, että asianomistaja oli kärsinyt psyykkisestä oireilusta jo ennen käsiteltävänä olevien rikosten tapahtumista. Toisaalta lausunnon mukaan asianomistajan en-simmäiset diagnoosit oli tehty ja lääkitys aloitettu vasta kyseessä olevan tapahtuman jälkeen. Myös osastohoitojaksot ajoittuvat rikoksen jälkeiselle ajalle marraskuulle 2017. Hovioikeus on edellä – – katsonut, että asianomistajan oirehdinta ja oireiden voimistuminen ovat ajallisessa yhteydessä te-koon. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että asianomistajan psyykkisen tilan huonontuminen on syy-yhteydessä [vastaajan] syyksi luettuihin tekoihin. Psyykkisen tilan häi-riintymisestä tuomittavan korvauksen määrässä on otettava huomioon, että lääkärinlausunnon mu-kaan asianomistajalla oli jo ennen syytteessä kuvattuja tapahtumia ollut masennusoireita ja itsetu-hoisia ajatuksia ja asianomistajaa oli kiusattu. Masennusoireiden ei siten voida katsoa aiheutuneen pelkästään [vastaajan] syyksi luetuista teoista. Oireet ovat kuitenkin [vastaajan] teon jälkeen voimis-tuneet ja masennus on ollut pitkäkestoinen. Asianomistaja on uskottavasti kertonut muun ohella unihäiriöistä ja seksuaalitekoon liittyvistä takaumista. Mainittuja seikkoja punnittuaan hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi korvaukseksi asianomistajan psyykkisen tilan häiriintymisestä 6.000 euroa.”

Kolmannessa tapauksessa Vaasan HO 28.10.2020 t. 20/140443 oli niin ikään kyse tilapäisen psyykkisen haitan syy-yhteydestä käsiteltävään tekoon. Käräjäoikeus oli katsonut paitsi syy-yh-teyden rikokseen jääneen näyttämättä, myös vaaditun haitan olevan joltain osin päällekkäistä kärsimyskorvauksen kanssa. Käräjäoikeuden korvausperustelujen mukaan:

”Se tilapäinen haitta, jota [asianomistaja] on vaatinut korvattavaksi vahingonkorvauslain 5 luvun 2

§:n nojalla, on tosiasiallisesti luonteeltaan samankaltaista ja osin päällekkäistä yllä mainitun kärsi-myskorvauksen kanssa. Tilapäisestä haitasta voi silti saada lisäkorvausta mainitun lain kohdan no-jalla edellyttäen, että haitta ilmenee nimenomaisesti diagnosoitavissa olevana mielenterveyden häi-riönä ja että syy-yhteys rikokseen on ilmeinen tai vähintäänkin todennäköinen.

Selvitetyksi on tullut, että [asianomistaja] on vajaan puolentoista vuoden kuluttua rikoksen tapahtu-misesta hakenut ammattiapua ahdistusoireiden ja viiltelyn takia. Hänellä on diagnosoitu määrittele-mätön ahdistushäiriö. [Asianomistajan] äiti on omana käsityksenään lausunut, että oireet ovat johtu-neet puheena olevasta rikoksesta. Äidin käsitys saattaa olla oikea siinä mielessä, että rikoksella var-maan on jotain osuutta oirehdinnassa. [Asianomistajan] sairauskertomuksesta ilmenevien tietojen valossa ei kuitenkaan ole voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että rikoksella ja [asianomistajalla]

vuonna 2019 todetulla mielenterveyden häiriöllä olisi oikeudellisesti merkityksellinen syy-yhteys.

Häiriön syynä voi olla moni muukin tekijä tai käsittelemättä jäänyt asia, jonka [asianomistaja] on jou-tunut kohtaamaan, taikka vaikkapa jokin hänen persoonallisuuteensa liittyvä seikka. Häiriön syy on tosiasiassa selvittämättä. Näyttämättä on jäänyt, että [asianomistajalle] olisi aiheutunut sellaista tila-päistä psyykkistä haittaa, jota vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukainen kärsimyskorvaus ei kata.”

Käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että ”rikoksella on varmaan jotain osuutta” aiheutuneeseen hait-taan, eli myöntää syy-yhteyden olevan sinänsä olemassa. Syy-yhteyttä menettelyyn ei ole kuiten-kaan katsottu riittäväksi korvausperusteen kannalta. Käräjäoikeus näyttää asettaneen näyttökyn-nyksen melko korkealle ottaen huomioon, että mielenterveydenhäiriön syystä pystytään tuskin koskaan esittämään aukotonta näyttöä. Mahdotonta lienee näyttää myös toteen se, ettei mikään muu seikka tai persoonallisuuspiirre vaikuttaisi mielenterveydenhäiriön syntyyn. Hovioikeus pe-rustelee ratkaisuaan seuraavasti:

”Ahdistus on yleisen elämänkokemuksen perusteella varsin tyypillinen seksuaalirikoksen seuraus.

Vaikka korvausvaatimus on esitetty rikosprosessissa, siihen sovelletaan riita-asioiden näyttökyn-nystä. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskot-tavan näytön. Hovioikeus pitää uskotuskot-tavana, että asianomistajalle on aiheutunut pääasiassa syyt-teessä tarkoitetun teon vuoksi lääkärinlausunnoista ilmenevää ahdistusta. Asiassa ei ole näytetty,

että asianomistajan kotiolosuhteilla olisi vaikutusta asianomistajan vointiin. Koska lääkärinlausunnot on annettu vasta yli vuosi teon jälkeen, on kuitenkin mahdollista, että ahdistukseen ovat myötävai-kuttaneet jotkin muut nuoren elämään liittyneet tekijät. Tähän nähden hovioikeus katsoo kohtuul-liseksi korvauksen määräksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 1500 euroa.”

Vastaavasti kuin aiemmassa tapauksessa, syy-yhteyteen liittyvät epävarmuustekijät (tässä teosta kulunut pitkä aika hoitoon hakeutumisessa) on hovioikeudessa huomioitu korvauksen määrää alentavana seikkana, ei korvausperusteen hylkäävänä tekijänä. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden lähtökohdat näytön arviointiin ovat erilaiset: käräjäoikeus lähtee siitä, että mikä tahansa muu syy kuin käsiteltävänä oleva rikos on voinut aiheuttaa oireet, kun taas hovioikeus lähtee siitä oletta-muksesta, että kun muuta syytä (kotiolot) ei ole näytetty, on uskottavaa, että oireet johtuvat sek-suaalirikoksesta. Sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden perusteluissa kiinnitetään diagnoosia enemmän huomiota asianomistajan oireisiin. Käräjäoikeus lähti liikkeelle kärsimyskorvauksen arvioinnista ja sen jälkeen tilapäisen haitan mahdollisesta päällekkäisyydestä. Se, että käräjäoi-keus mieltää tilapäisen psyykkisen haitan vain jonkinlaiseksi kärsimyksen ”lisäkorvaukseksi”, he-rättää kysymyksen siitä, miten psyykkisen henkilövahingon korvattavuuden edellytyksiä käräjäoi-keudessa ylipäätään hahmotetaan. Hovioikeus tekee päinvastoin ja lausuu ensin tilapäisestä hai-tasta ja sen jälkeen kärsimyskorvauksesta:

”Hovioikeus katsoo, että asianomistajalla on oikeus vahingonkorvaukseen myös teolla aiheutetusta kärsimyksestä siltä osin, kun sitä ei jo korvata henkilövahinkona. Kohtuullisena korvauksena kärsi-myksestä on pidettävä 3500 euroa, kun otetaan huomioon jo tuomittu korvaus ahdistuksesta ja se millaista kärsimystä [vastaajan] syyksi luettu rikos on omiaan aiheuttamaan asianomistajassa.”

Vahingonkorvauslain esityöt huomioon ottaen hovioikeuden lähestymistapaa tilapäisen haitan ja kärsimyskorvauksen mahdolliseen päällekkäisyyteen on pidettävä oikeampana.²⁶⁵

Merkillepanta-265 HE 167/2003 vp, s. 57–58: ”Jos henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen pääasiallisena ilme-nemismuotona on henkilövahinko, henkilövahingon perusteella suoritettava korvaus aineettomasta vahin-gosta muodostaa kuitenkin yleensä tosiasiallisesti riittävän hyvityksen myös loukkauksen aiheuttamasta

vaa ratkaisussa kuitenkin on, että hovioikeus samalla alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa kärsi-myskorvausta siten, ettei asianomistajalle psyykkisestä vahingosta tuomittava kokonaiskorvaus-määrä muuttunut, vaikka tilapäisen haitan korvausperuste hovioikeudessa hyväksyttiin. Verrat-tain myöhään hankittu lääkärinlausuntokaan ei ollut esteenä haittakorvauksen tuomitsemiselle, joskin seikalla oli vaikutusta korvauksen määrän arvioinnissa.

Neljännessä tapauksessa Itä-Suomen HO 8.10.2019 t. 19/142819 käräjäoikeus oli, kuten edellä, katsonut vaaditun tilapäisen psyykkisen haitan päällekkäiseksi kärsimyskorvauksen kanssa ja hy-lännyt vaatimuksen haittakorvauksesta. Hovioikeudessa muutoksenhaku ei koskenut kärsimys-korvausta, vaan kyse oli enää tilapäisen haitan korvausperusteesta ja määrästä. Käräjäoikeus pe-rusteli korvausperusteen hylkäämistä seuraavasti:

”Käräjäoikeus katsoo, että riittävää näyttöä vaille on jäänyt, että [asianomistajalle] olisi aiheutunut sellainen henkilövahinko, joka olisi korvausvelvollisuuden perustavassa syy-yhteydessä [vastaajan]

syyksi luettuun menettelyyn. Näyttötaakka sekä henkilövahingon syntymisestä että sen syy-yhtey-destä korvausvelvollisen tuottamukselliseen menettelyyn ovat yleisten vahingonkorvausoikeudellis-ten periaatteiden mukaisesti korvauksen vaatijalla. [Asianomistajan] psyykkiseen oireiluun liittyvät syy-seuraussuhteet ovat jääneet sangen epäselviksi. Näytetyksi on sinänsä tullut, että [asianomista-jalla] on teon paljastumisen jälkeen erilaista, varsin vaikeaakin psyykkistä oireilua, joka on vaatinut myös kriisijaksotyyppistä hoitoa nuorisopsykiatrisella osastolla. Diagnoosiksi on asetettu määrittä-mätön reaktio vaikeaan stressiin. Hoitava lääkäri on ilmoittanut, että hänen mielestään [asianomis-tajan] määrittelemätön stressireaktio on seuraus tähän kohdistuneesta rikoksesta. Näitä seikkoja todentavat todisteena esitetyt lääkärinlausunto ja hoitotyölehti on katsottu luotettaviksi selvityksiksi.

Toisaalta selvitetyksi on tullut, että [asianomistajan] psyykkinen tila on ollut varsin epävakaa jo en-nen kuin hän on tiedostanut [vastaajan] häneen kohdistaman menettelyn luonteen. Hän on itse ker-tonut esitutkintahaastattelussa pidempiaikaisesta vaikealta vaikuttavasta masentuneisuudestaan ja tuonut siinä yhteydessä esiin myös aikaisemman niin sanotun Instagram-jutun, jossa vaikuttaa ol-leen samanlaisia piirteitä kuin [vastaajan] hyväksikäyttöteossa.

kärsimyksestä.” Näin ollen henkilövahingon korvaamista voitaisiin pitää ensisijaisena, mutta puolustetta-vana ei voida pitää sitä tulkintaa, että haittakorvauksen määrä vaikuttaisi suoraan kärsimyskorvauksen määrään.

[Asianomistajalle] on tuomittu korvattavaksi loukkauksen aiheuttama kärsimys edellä kuvatulla ta-valla ja korvausmäärässä on huomioitu [vastaajan] menettelyn varsin korostunut hyväksikäyttö-luonne. Korvausjärjestelmän tarkoituksena ei ole, että samaa kärsimyskokemusta korvataan kaksin-kertaisesti sekä kärsimyskorvauksen muodossa että henkilövahingon korvauksena. Henkilövahingon korvaaminen – – edellyttää selkeää näyttöä psyykkisestä vammasta eikä sitä tule tuomita lääketie-teellisesti määrittelemättömän ja syy-yhteyden suhteen epäselvän oireilun perusteella.”

Hovioikeus ei lausunut mitään käräjäoikeuden väittämästä vaaditun haitan päällekkäisyydestä suhteessa kärsimyskorvaukseen, vaan perusteli tilapäisen haitan korvaamista melko niukasti:

”Lääkärinlausunnolla on selvitetty, että [asianomistajalla] on diagnosoitu määrittelemätön reaktio vaikeaan stressiin, joka on edellyttänyt lääkehoitoa ja nuorisopsykiatrian osastohoitoa. Lausunnon mukaan määrittelemätön stressireaktio on ollut seurausta häneen kohdistuneesta rikoksesta. Vasta-valituksessa kuvatut oireet ja niiden vaatima hoito ovat tyypillisiä lapseen kohdistuneissa seksuaaliri-koksissa. Näin ollen stressireaktio on seurausta [vastaajan] syyksi luetusta teosta ja [vastaaja] on velvollinen korvaamaan [asianomistajalle] aiheuttamansa tilapäinen haitta.”

Toisin kuin edellä viitatuissa tapauksissa, korvauksen määrää koskevissa perusteluissa ei viitata asianomistajan aiempiin psyykkisiin ongelmiin tai mahdollisiin muihin tekijöihin, jotka ovat voi-neet vaikuttaa oireiluun. Kyseiset seikat sivuutetaan hovioikeuden tuomion perusteluissa koko-naan.²⁶⁶ Hovioikeus ottaa annettuna sen seikan, että yksittäinen lääkäri lausuu varmana asiana asianomistajan diagnoosin olevan seurausta häneen kohdistuneesta rikoksesta, vaikka lääketie-teelliseen syy-yhteysarviointiin sisältyy aina epävarmuustekijöitä ja kyse on todennäköisyyden asteesta.²⁶⁷

266 Määrää perustellaan vain Hevan traumaperäistä stressihäiriötä koskevaan luokkaan (13.2.) viittaamalla ja ”harkitsemalla oikeudenmukaiseksi korvaukseksi”.

267 esim. Kendall-Tackett – Mayer – Finkelhor 1993, s. 175; Finnilä-Tuohimaa 2009, s. 21; Isokoski 2001, s. 2;

Heliövaara – Tola 2004, s. 150–151.

Viidennessä tapauksessa Rovaniemen HO 14.5.2019 t. 19/121434 käräjäoikeus ei ollut varsinai-sesti hylännyt tilapäisen psyykkisen haitan korvausperustetta, vaan oli sivuuttanut haittakor-vauksesta lausumisen kokonaan. Asianomistaja oli vaatinut raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä korvausta kärsimyksestä syytekohdan 1 perusteella 3000 euroa ja syytekohdan 2 perusteella 2500 euroa sekä traumaperäisestä stressihäiriöstä 5500 euroa. Asi-anomistaja oli vielä varannut tilaisuuden esittää myöhemmin korvausvaatimuksen pysyvästä hai-tasta, sillä hoitosuhde jatkui edelleen eikä ollut varmuutta jääkö haitta tilapäiseksi vai pysyväksi.

Asianomistaja oli toimittanut vaatimuksensa tueksi kolme lääkärinlausuntoa. Käräjäoikeus hyl-käsi syytteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ikätahallisuuden puuttuessa ja luki vastaajan syyksi pakottamisen sukupuoliyhteyteen raiskauksen sijaan. Käräjäoikeus velvoitti vas-taajan korvaamaan 1500 euroa kärsimyksistä ja perusteli korvauksia seuraavasti:

”Kärsimyskorvauksen peruste on tullut [asianomistajan] ja [asianomistajan äidin] kertomuksin sekä kirjallisina todisteina olevien lääkärinlausumien perusteella toteennäytetyksi. Käräjäoikeus on ottaen huomioon vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä säädetyt perusteet ja henkilövahinkoasiain neuvotte-lukunnan suositukset (kohta III/1.2) arvioinut asianomistajalle kärsimyksestä tuomittavan korvauk-sen määrän.”

Lääketieteellinen selvitys käräjäoikeudessa huomioitiin, mutta vaaditun tilapäisen haitan sijaan se liitettiin kärsimyskorvausten perusteluihin. Vaikka kärsimyskorvauksen määrän lähtökohtana on se kärsimyksen määrä, jota kulloinkin arvioitavana olevat loukkaukset tyypillisesti aiheuttavat, voidaan loukkauksesta tyypillisesti aiheutuvan kärsimyksen ohella kiinnittää huomiota myös sel-laisiin kysymyksessä olevaan tapaukseen liittyviin yksilöllisiin seikkoihin, joilla on vaikutusta kärsi-myksen määrään ja jotka ovat objektiivisesti arvioitavissa.²⁶⁸ Lääkärinlausuntoa – sen sisällöstä riippuen – voidaan nähdäkseni pitää tällaisena objektiivisesti arvioitavissa olevana selvityksenä, mikäli se ei pelkästään toista potilaan subjektiivisesti kertomaa. Lääkärinlausuntoon nojaaminen kärsimyskorvauksen perusteluissa voi olla perusteltua, vaikka useimmiten se liitetään haittakor-vauksen perusteluihin. Tuomion perustelujen pohjalta on vaikea sanoa, onko tässä tapauksessa

268 HE 167/2003 vp, s. 60.

ollut kyse horjuvuudesta ja epäselvyydestä kärsimyksen ja tilapäisen haitan korvausperusteiden välillä, onko toisen syytekohdan hylkäämisen katsottu riittävän perusteeksi haittakorvauksen hyl-käämiseen vai onko vaatimus tilapäisestä psyykkisestä haitasta vain erehdyksessä jätetty huo-miotta.

Hovioikeudessa kärsimyskorvauksen määrää korotettiin, koska seksuaaliseen tekoon pakottami-sen sijasta katsottiin olleen kyse raiskauksesta. Myös korvausvaatimus psyykkisestä haitasta tut-kittiin perusteeltaan ja määrältään. Korvaukseksi traumaperäisestä stressihäiriöstä tuomittiin 3500 euroa. Korvausperusteen osalta hovioikeus lausui, ehkä selvyyden vuoksi, seuraavaa:

” – – tilapäisenä haittana pidettävä psyykkisen terveydentilan epäedullinen muutos, muun muassa posttraumaattinen stressireaktio, univaikeuksia ja pelkotiloja. Sanotut seuraukset ovat esitetyn selvi-tyksen perusteella aiheutuneet [vastaajan] syyksi kohdassa 1 luetusta menettelystä, eikä korvauspe-ruste tässä tapauksessa ole riippuvainen siitä, onko menettely täyttänyt myös kohdassa 2 tarkoite-tun tarkoite-tunnusmerkistön. Sitä vastoin [asianomistajalla] ei ole oikeutta erilliseen kohdassa 2 vaadittuun kärsimyskorvaukseen syytteen tältä osin tultua hylätyksi.”