Uhriin liittyvät yksilölliset tekijät korvauksen määrän arvioinnissa

Useassa tapauksessa uhrin ikään kiinnitettiin huomiota kärsimyskorvauksen määrän arvioin-nissa. Pääsääntöisesti 16 vuoden suojaikärajan lähestyminen tekoaikana voitiin tulkita vaikutta-van korvausperustelujen punninnassa korvauksen määrää alentavasti ja kauempana suojaikära-jaa oleminen korvauksen määrää korottavasti. Tulos vastaa niin oikeuspsykologista tutkimustie-toa kuin esitöissä ja oikeuskäytännössäkin omaksuttua kantaa.²⁸²

Tapauksessa Helsingin HO 8.10.2019 t. 19/142524 se, että asianomistajat olivat 11–13-vuotiaita, vaikutti punninnassa korvausta korottavasti. Tapauksessa Helsingin HO 3.7.2020 t. 20/124010 uhrin ikä, 11-vuotta tekoaikana, uhrin ja tekijän läheissuhteen sekä tekopaikan (koti) ohella, oli

282 esim. Viheriälä – Rutanen 2010, s. 2671; KKO 2011:102, kohta 8. Tuoreemmissa esitöissä lapsen ikää suurempi merkitys annetaan kehitystasolle, jota ikä sinänsä yleisesti ilmentää (HE 13/2022 vp, s. 76).

puoltamassa sitä, että korvaus tuomittiin Hevan korkeammalta asteikolta (1.4.4), matalamman asteikon (1.4.3) sijaan, vaikka teon luonteessa oli sinänsä kyse yhdestä yksittäisestä yhdyn-nästä.²⁸³ Kärsimyskorvausta tuomittiin asteikon alaosasta 10 000 euroa. Hovioikeus hyväksyi kä-räjäoikeudenperustelut ja piti korvausmäärän ennallaan.

Tapauksessa Turun HO 7.10.2020 t. 20/136839 21-vuotias vastaaja oli ollut tekoaikaan 12-vuoti-aan ennestään tuntemattoman lapsen kanssa junan wc:ssä sukupuoliyhteydessä. Tekijä oli hou-kutellut lapsen wc-tiloihin lupaamalla päihdyttävää ainetta. Kärsimyskorvauksen perusteluissa huomioitiin, että ”vasta murrosiän kynnyksellä” oleva lapsi ”ei ole lähestynyt iältään suojaikära-jaa”.

Tapauksessa Vaasan HO 18.7.2019 t. 19/131466 35-vuotias nuorisopsykiatrisen asumiskodin oh-jaaja oli ollut kertaluonteisessa sukupuoliyhdynnässä 14-vuotiaan, asumiskodissa asuneen omistajan kanssa. Hovioikeus, toisin kuin käräjäoikeus katsoi, että juuri 14 vuotta täyttänyt asian-omistaja ei ole lähellä suojaikärajaa ja siksi kärsimyskorvauksen määrässä tulee soveltaa Hevan korkeampaa 1.4.3 kohdan asteikkoa kohdan 1.4.2 sijaan.²⁸⁴ Kyse oli kertaluonteisesta, noin 10–

15 minuuttia kestäneestä sukupuoliyhteydestä.

Tapauksessa Helsingin HO 19.2.2020 t. 20/107015 tekoaina 15 v 10 kk asianomistajan katsottiin olleen varsin lähellä suojaikärajaa, mikä kokonaisarvostelussa painoi korvauksen määrän alenta-misen puolesta puhuvana seikkana. Tapauksessa Helsingin HO 4.7.2019 t. 19/130083 hovioikeus alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa 17 500 euron korvausta 12 000 euroon. Korvausta alenta-vana seikkana mainittiin muun muassa se, että tekoaikaan 15-vuotias asianomistaja oli hyvin lä-hellä 16 vuoden suojaikärajaa.

283 1.4.3 Yksittäiset sukupuoliyhteydet. Pitkään jatkuneet ja lukuisat seksuaaliset teot. 3 500–10 000 €, 1.4.4 Pitkään jatkuneet ja lukuisat sukupuoliyhteydet. Yksittäiset sukupuoliyhteydet hyvin nuoren lapsen kanssa.

10 000–30 000 €

284 1.4.2 Yksittäiset seksuaaliset teot. Yksittäiset sukupuoliyhteydet hyvin lähellä suojaikärajaa olevan lap-sen kanssa. 1000–3500 euroa. 1.4.3. Yksittäiset sukupuoliyhteydet. Pitkään jatkuneet ja lukuisat seksuaali-set teot 3500–10 000 euroa.

Myös uhrin ja tekijän ikäerolle annettiin merkitystä useissa perusteluissa. Ratkaisussa Helsingin HO 20.11.2019 t. 19/1505506 13-vuotiaan asianomistajan ja 33-vuotiaan vastaajan 20 vuoden ikäeroa kuvattiin huomattavaksi. Ratkaisussa Helsingin HO 8.12.2020 t. 20/148186 13-vuotiaan asianomistajan ja 48-vuotiaan vastaajan välinen suuri ikäero huomioitiin kärsimyskorvauksen perusteluissa.

Tapauksessa Itä-Suomen HO 19.5.2020 t. 20/117594 13-vuotiaan asianomistajan ja 31-vuotiaan vastaajan 18 vuoden ikäero huomioitiin rangaistuksen mittaamisessa ankaroittavana tekijänä.

Korvausperusteluissa hovioikeus viittasi tähän käräjäoikeuden rangaistuksen mittaamista ja kor-vausharkintaa koskeviin perusteluihin, mutta alensi korvausta kuitenkin käräjäoikeuden tuomit-semasta 10 000 eurosta 8000 euroon Hevan 1.4.3. kohtaan viittaamalla, mutta tarkemmin perus-telematta.

Uhrin iälle voitiin kärsimyskorvauksen lisäksi antaa merkitystä myös psyykkisen haitan korvaus-perusteluissa. Tapauksessa Itä-Suomen HO 4.6.2020 t. 20/119708 tekoaikaan 15 v 8 kk uhrin ter-veydentilasta oli toimitettu lääkärinlausunto, jossa hänelle tuomion perustelujen mukaan oli diagnosoitu ”traumaperäinen stressihäiriö ja masennusoireyhtymä, jotka assosioituvat ajallisesti ja luonteeltaan syytteenalaiseen tekoon.” Tilapäisen haitan korvausperusteluissa mainittiin, että

”lausunnon mukaan haittaa korostaa asianomistajan ikä tapahtuman aikana ja tapahtuman sosi-aaliset seuraukset.”²⁸⁵ Lausunnossa on voitu tarkoittaa, että nuorelle seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen haitat ovat potentiaalisesti vakavampia kuin aikuiselle, mutta lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten kontaktissa lähellä suojaikärajaa oleminen on yleensä punninnassa painanut pikemminkin korvausta alentavana kuin sitä korottavana seikkana.

Uhrin oireiden laatu ja hoidon kesto

285 Perusteluista ei käy ilmi mitä mainitut sosiaaliset seuraukset olivat.

Aineistossa asianomistajan oireiden laadulle ja niiden vaatiman hoidon kestolle annettiin luon-nollisesti merkitystä tilapäisen psyykkisen haitan korvausmäärän punninnassa, kuten VahL 5 lu-vun 2c §:n 1 momentissa säädetään. Merkitystä asianomistajalle aiheutuneiden oireiden laadulla ja kestolla oli kuitenkin myös kärsimyskorvauksen määrän punninnassa. Hevan traumaperäisen stressihäiriön korvausasteikkoa sovellettiin tilapäisen haitan määrään usein, vaikkei diagnoosia ollut. Se seikka, ettei hoidosta tai sen kestosta ollut esitetty selvitystä, vaikutti punninnassa tila-päisen korvauksen määrää alentavasti.²⁸⁶

Ratkaisussa Helsingin hovioikeus 20.12.2019 t. 19/156130 korvaus oli määrätty Hevan traumape-räistä stressihäiriötä koskevan kohdan²⁸⁷ asteikon alaosasta 1500 euroa. Asianomistajan psyykki-sen voinnin heikkeneminen oli ilmennyt ahdistukpsyykki-sena, itsetuhoisina ajatuksina ja univaikeuksina.

Haitta oli jatkunut muutaman kuukauden. Perusteluista ei ilmennyt, että asianomistajalla olisi diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö.

Tapauksessa Helsingin HO 8.12.2020 t. 20/148186 asianomistajalla oli diagnosoitu määrittämä-tön reaktio vaikeaan stressiin. Käräjäoikeuden perusteluissa oli kuvattu traumaperäisen häiriön tyypillistä oireistoa ja teoreettista ennustetta haitan kestosta: ”Traumaperäinen stressi-häiriö paranee noin puolella siitä kärsivistä siten, että oireet lievittyvät itsestään kolmessa kuu-kaudessa ja oireisto paranee kokonaan pysyvää haittaa jättämättä 1–3 vuodessa. Pienellä osalla kaikista traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivistä potilaista – – aiheutua pysyvää haittaa.” Asi-anomistajan oireilua oli kuvattu ahdistumisena, poikien ja ulkopuolisten ihmisten välttelemisenä sekä keskittymisvaikeuksina. Käräjäoikeus sovelsi Hevan traumaperäisen stressireaktion kor-vausasteikkoa ja antoi merkitystä pitkään (lähes 2 vuotta) jatkuneelle hoitokontaktille, joka jatkui edelleen. Korvaus määrättiin asteikon²⁸⁸ keskivaiheilta 5000 euroa vaatimuksen mukaisesti. Ho-vioikeudessa psykiatrinen hoitosuhde jatkui edelleen ja sitä kuvattiin pitkäkestoiseksi (noin kolme vuotta). Korvausta ei hovioikeuden mukaan ollut aihetta alentaa, korottamista ei vaadittu.

286 Näin oli myös edellä kuvatussa ratkaisussa Itä-Suomen HO 4.6.2020 t. 20/119708.

287 13.2. Traumaperäinen stressihäiriö. Saattaa vaatia terveydenhuollon ammattihenkilön tai mielenter-veysalan muun asiantuntijan antamaa apua tai hoitoa. Aiheuttaa tilapäistä haittaa 3–12 kuukauden ajan. Ei pysyvää haittaa. 1500–8000 euroa.

288 13.2. Traumaperäinen stressihäiriö. 1500–8000 euroa.

Tapauksessa Helsingin HO 23.10.2020 t. 20/139686 asianomistajalle oli diagnosoitu traumaperäi-nen stressihäiriö, jonka katsottiin olleen aiheutunut kysymyksessä olevasta törkeästä seksuaali-sesta hyväksikäytöstä. Asianomistajalla oli ollut vakavaa oireilua, itsemurhayrityksiä, takautumia ja psykofyysisiä oireita. Muita traumatapahtumia ei tutkimusjaksolla todettu. Oireilu oli kestänyt vuosia ja hoito jatkui edelleen psykoterapian muodossa. Varsinaiset korvausperustelut olivat suppeat ja niissä oli viitattu vain diagnoosiin, haitan pitkäkestoisuuteen sekä siihen, että vaadit-tua määrää on pidettävä kohtuullisena.

Tapauksessa Helsingin HO 6.5.2020 t. 20/116329 tilapäisen haitan korvausmäärässä merkitystä oli annettu diagnooseille ja psykiatrisen hoidon kestolle. Asianomistaja oli ollut nuorispsykiatri-sen hoidon piirissä vuodesta 2017 alkaen ja käynyt psykoterapiassa 26.3.2018 alkaen. Hoito jat-kui edelleen asiaa käsiteltäessä tuomioistuimessa toukokuussa 2020. Asianomistajalla oli diagno-soitu muu reaktio vaikeaan stressiin (F43.8), osittainen traumaperäinen stressihäiriöepäily sekä määrittämätön masennustila (F32.9). Traumaperäistä stressihäiriötä ei ollut vielä diagnosoitu, vaan kyseessä oli vasta epäily. Korvauksen määrän arvioinnissa sovellettiin sekä Hevan trauma-peräisen stressihäiriön asteikkoa että masennuksen suositusasteikkoa.²⁸⁹ Hovioikeus piti käräjä-oikeuden tuomitsemaa 7000 euron korvausta kohtuullisena.

Tapauksessa Itä-Suomen HO 1.11.2019 t. 19/147478 tilapäisestä psyykkisestä haitasta oli alioi-keudessa tuomittu kohtuulliseksi harkittu 4000 euroa vaatimukset enemmälti hyläten. Asian-omistajalle oli diagnosoitu sekamuotoinen ahdistus- ja masennushäiriö. Korvausperusteluissa merkitystä annettiin hoidon tarpeen pitkäaikaisuudelle. Hovioikeudessa kyse oli enää korvaus-määrän alentamisesta vastaajan vaatimuksen johdosta. Hovioikeus hyväksyi alioikeuden perus-telut sillä lisäyksellä, että psykoterapia oli kestänyt yhteensä kolme vuotta – määrä katsottiin var-sin kohtuulliseksi.²⁹⁰

289 13.2. Traumaperäinen stressihäiriö, 1500–8000 euroa. 13.4.1-13.4.3. Korvausmäärä vaihtelee 500 eu-rosta 9000 euroon riippuen masennuksen vakavuudesta.

290 vrt. Hevan 13.4.2 Keskivaikea masennus. Vaatii tiiviin, enintään 12 kuukauden psykiatrisen hoitosuh-teen tai pitkäkestoisen, enintään 12 kuukauden lääkehoidon. 2000–4000 euroa. 13.4.3 Vaikea masennus.

Tapauksessa Itä-Suomen HO 4.4.2019 t. 19/114607 vastaajan katsottiin syyllistyneen 8–12-vuoti-aan tyttärensä törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä yhteensä kuuteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jotka olivat kohdistuneet hänen tyttärensä tekoaikana 10–13-vuotiaisiin kavereihin. Käräjäoikeus velvoitti vastaajan maksamaan korvausta tilapäisestä psyyk-kisestä haitasta tyttärelleen (A) ja yhdelle tämän kavereista (B). Molemmat asianomistajat olivat ohjautuneet lastenpsykiatriselle poliklinikalle kouluterveydenhoitajalta lasten seksuaalisen hy-väksikäyttöepäilyn vuoksi samoihin aikoihin. Merkillepantavaa ratkaisussa on, että oireiden laa-tua ja hoidon kestoa kuvataan A:n ja B:n osalta varsin samalla tavalla, mutta silti heille maksetta-vaksi tuomittu korvausmäärä eroaa. Molempien osalta hoidon tarpeen arviointi on ollut vielä kä-räjäoikeuskäsittelyn ajankohtana aluillaan eikä diagnoosia ole voitu asettaa. Molempien hoito-suhteen lausuttiin jatkuvan. A:lla on kuvattu oireistona pelkoa ja ahdistuneisuutta liittyen men-neisiin tapahtumiin, painajaisunia sekä välttämiskäyttäytymistä. B:lla on kuvattu vatsakipuja, pai-najaisunia ja nukahtamisvaikeuksia, varuillaan olemista uusien ihmisten seurassa, turvattomuu-den tunnetta, ahdistusta sekä aluksi alavireisyyttä, mutta muuttunut myöhemmin iloisemmaksi.

Niin ikään B:n oireiden on sanottu viittaavaan traumaperäiseen stressihäiriöön. Molempien osalta todetaan lääketieteellisiin selvityksiin pohjautuvana johtopäätöksenä, että ”oireilu on vaa-tinut lastenpsykiatrian erikoisosaamista ja hoidontarve jatkuu.” Kohtuulliseksi korvaukseksi A:lle on arvioitu tilapäisestä psyykkisestä haitasta 7000 euroa ja B:lle 5000 euroa vaatimukset enem-mälti hyläten. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut täydennettynä sillä, että hovi-oikeuteen on sekä A:n että B:n osalta toimitettu uusi lääkärinlausunto, jonka mukaan molem-mille on diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö.

A:n ja B:n oireilun laadusta tai hoidon kestosta ei ole saatavilla kestäviä perusteluja korvausmää-rän eroamiseen. Koska perusteluista ei käy ilmi, miksi samanlaisilla oireilla, diagnoosilla ja hoi-toennusteella haitan korvausmäärä on erilainen, voidaan epäillä, että teon laatu on vaikuttanut

Vaatii sairaalahoitoa tai säännöllisesti toistuvaa psykiatrista hoitosuhdetta yli 12 kuukauden ajan. 4000–

9000 euroa.

korvausmäärään, vaikka sitä ei perusteluissa sanota.²⁹¹ A:han kohdistunut menettely oli ollut sel-västi vakavampaa ja pitkäkestoisempaa sisältäen 4,5 vuoden ajan useita kertoja viikossa tapah-tuvia kosketteluja rinnoissa ja sukupuolielimistä myös nukutustilanteissa, sekä vahingollisim-pana osatekona lapsipornon näyttämistä, jolloin vastaaja oli saanut samalla A:n tyydyttämään häntä käsin sukupuolielimestä. B:hen kohdistunutta menettelyä voidaan arvioida lievemmäksi paitsi uhrin ja asianomistajan välisen suhteen näkökulmasta, myös teon laadun suhteen. B:hen kohdistunut menettely käsitti koskettelua takapuolesta, rinnoista ja sukuelimien alueelta pääosin vaatteiden päältä ja joskus vaatteiden alta, mutta rintaliivien päältä, ulkonäön kehumista ja eh-dottelua. Menettely käsitti yli kymmenen osatekoa seitsemän kuukauden aikana.

Tapauksissa Rovaniemen HO 19.12.2019 t. 19/156414 ja Rovaniemen HO 9.1.2020 t. 20/100632 asianomistajalle oli aiheutunut tilapäisenä haittana korvattavaa ahdistuneisuuden lisääntymistä sosiaalisista tilanteista muuhun olemiseen, jatkuvasti kohonnutta vireystasoa ja heikentynyttä keskittymiskykyä. Rikostapahtumien kuvattiin tunkeutuneen mieleen toistuvasti. Asianomistaja koki pelkoa liikkua kodin ulkopuolella sekä pelkoa ulkomaalaisia miehiä kohtaan, viivästynyttä nukahtamista ja painajaisia. Hänen mielialansa ja käsitys itsestään olivat menneet negatiivisem-maksi, hänellä oli kuolematoiveita, itsensä viiltelyä ja hän oli tuntenut syyllisyyttä tapahtumista.

Asianomistajalle oli tapahtumien jälkeen diagnosoitu keskivaikea masennus (F 32.1), lapsuuden yleistynyt ahdistushäiriö (F 93.80) sekä traumaperäinen stressireaktio (F 43.1). Molemmissa rat-kaisuissa se, että teko vahingoitti asianomistajan pyykkistä terveydentilaa vakavalla tavalla, huo-mioitiin hovioikeudessa kärsimyskorvauksen määrää korottavasti.

291 Sinänsä Väestöliiton asiantuntijalausunnossa seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen (2016, s. 23) todetaan, että hoidon kesto voi riippua trauman laadusta: ”Lievemmän trauman saanut nuori tarvitsee psykoterapiaa kokemansa trauman takia 1–2 kertaa viikossa 1–3 vuoden ajan.” Lausunnossa todetaan kui-tenkin myös, että tarvittavan hoidon kesto ei riipu teon luonteesta, vaan nuoren kokemasta vauriosta. Hä-nen persoonallisuudellaan, haavoittuvuudellaan ja kokemuksellaan suhteessa tapahtumiin on merkitystä.

Ulkoinen tapahtuma ei kuvaa trauman vakavuutta, vaan sisäinen kokemus, joka on yksilöllinen (Väestölii-ton asiantuntija- ja lääkärinlausunto oikeudenkäyntiä varten 2019, s. 17)

Tapauksessa Helsingin HO 8.3.2019 t. 19/110531 asianomistajan oireiden merkitystä kuvattiin hovioikeuden hyväksymissä käräjäoikeuden kärsimyskorvauksen perusteluissa seuraavasti: ”Asi-anomistajalla ilmenneet fyysiset ja psyykkiset oireet ovat olleet erittäin vakavat, ja niihin on sisäl-tynyt myös voimakasta itsetuhoisuutta, jopa itsemurhayrityksiä.” Tuomiosta ilmenee, että asian-omistajalla oli ollut muun muassa psykofyysisiä oireita, univaikeuksia, ahdistusta ja dissosiatii-vista oirehtimista. Asianomistajalla on todettu muun muassa traumaperäinen stressihäiriö, kan-nabinoidien riippuvuusoireyhtymä, alkoholin haitallista käyttöä ja vaikeaa stressiä. Perusteluissa ei eksplisiittisesti mainita oirehtimista korvausta korottavana tekijänä, mutta niiden esiin nosta-misesta voi päätellä, että tuomioistuin on antanut niille ennemminkin korvausta korottavan kuin alentavan merkityksen. Myös tapauksessa Itä-Suomen HO 4.12.2020 t. 20/147570 asianomista-jan oireiluun viitattiin kärsimyksen korvausperusteluissa. Oireilua ei varsinaisesti mainita kor-vausta korottavana tekijänä, mutta siihen viittaaminen ylipäätään merkinnee, että seikka on otettu korvauksen määrän punninnassa huomioon. Molemmissa tapauksissa haittakorvausta oli tuomittu erikseen.

Tapauksessa Itä-Suomen HO 13.3.2019 t. 19/110461 se, että asianomistajalle oli ”aiheutunut pit-käkestoista psyykkistä vahinkoa”, vaikutti yhtenä tekijänä – tekotavan, osapuolten ikäeron ja vas-taajan suunnitelmallisten vaikuttamispyrkimysten ohella – kärsimyskorvausperusteluissa korot-tavasti. Tilapäisestä psyykkisestä haitasta ei ollut vielä vaadittu korvausta, vaan oli varattu tilai-suus vaatia haittakorvausta myöhemmin. Johtopäätös psyykkisten vahinkojen pitkäkestoisuu-desta on kiinnostava. Tuomion perustelusta ei käy ilmi oireilua, vaan todetaan, että ”lausunnon laatimishetkellä ei ollut vielä havaittavissa varsinaisia posttraumaattisen stressireaktion oireita potilaan erittäin kovan torjunnan takia”. Perusteluissa viitatuissa lausunnoissa esitetään käsityk-sinä, että asianomistaja tulee kärsimään psyykkisistä seuraamuksista vuosia ja että kokemukset ovat vaurioittaneet asianomistajan käsitystä normaalista seksuaalisesta käyttäytymisestä. Perus-teluista käy ilmi, että asianomistaja on ryhtynyt myymään itseään tekojen jälkeen eikä ole koke-nut olevansa uhri. Tutkimusten perusteella tiedetään, että seksuaalinen hyväksikäyttö saattaa johtaa siihen, että uhri altistaa itsensä uusille hyväksikäyttötilanteille. Näin toimimalla uhri hakee korjaavaa kokemusta ja toiminta tuleekin nähdä uhrin mielen pyrkimyksenä selviytyä ja hallita

traumaattista kokemusta.²⁹² Nuori ei myöskään välttämättä ymmärrä tulevansa kaltoinkohdel-luksi, vaan saattaa olla itse aktiivinen ja kokea itse hyötyvänsä aikuisesta.²⁹³ Kyse voi olla itsesuo-jelusta, sillä hyväksikäytön myöntäminen voi olla nuorelle vaikeaa.²⁹⁴ Sanotun seikan merkitystä tässä tapauksessa tai syy-yhteyttä käsiteltävään tekoon ei hovioikeudessa kuitenkaan tarkemmin avata. Perusteltua voisi olla myös sanoa, ettei pitkäaikaista psyykkistä vahinkoa ole vielä aiheutu-nut. Esitetyn selvityksen perusteella teko todennäköisesti ”on omiaan” aiheuttamaan pitkäkestoi-sia psyykkisiä vahinkoja.

Tapauksessa Helsingin HO 20.3.2020 t. 20/111494 asianomistajan psyykkisen oireilun jatkumi-nen edelleen, sen lisäksi, että tekoaika oli pitkä (yli viisi vuotta), oli vaikuttamassa siihen, että kär-simyskorvauksen määrään sovellettiin Hevan korkeampaa asteikkoa 1.4.3 ”pitkään jatkuneet ja lukuisat seksuaaliset teot” asteikon 1.4.2 ”yksittäiset seksuaaliset teot” sijaan siitä huolimatta, että erillisiä seksuaalisia tekoja oli ollut ”vain” kolme kappaletta. Tilapäisestä psyykkisestä hai-tasta oli tuomittu korvausta erikseen ja myös sen määrässä oli huomioitu oireilun pitkä kesto.

Psyykkiset oireet ennen tekoa ja uhrin erityinen vahinkoherkkyys

Asianomistajan aiemman psyykkisen oireilun merkitystä korvauksen määrään vaikuttavana teki-jänä käsiteltiin useissa ratkaisuissa. Toisaalta uhrin psyykkiset ongelmat ennen tekoa käsitteellis-tettiin uhrin erityiseksi vahinkoherkkyydeksi tai erityiseksi haavoittuvuudeksi, mikä vaikutti kärsi-myskorvauksen määrään korottavasti teon moitittavuuden kautta. Näin oli etenkin silloin, kun tekijän katsottiin olleen ennalta tietoinen uhrin erityisestä haavoittuvuudesta.²⁹⁵ Erityiseen haa-voittuvuuteen vaikuttivat paitsi aiemmat psyykkiset vaikeudet ja traumatausta, myös esimerkiksi lievä kehitysvammaisuus tai -häiriö, minkä vuoksi asianomistajan katsottiin olleen kehitystasol-taan ikäistään alemmalla tasolla. Toisaalta uhrin aiempi psyykkinen oireilu vaikutti monesti tila-päisen haitan korvausmäärää alentavasti tekijän vastuuta rajaavana seikkana. Esimerkiksi Hevan

292 Vähemmistövaltuutettu 2014, s. 102.

293 Kervinen – Ollus 2019, s. 54–55; Nuorten exit 2020, s. 8.

294 Kervinen – Ollus 2019, s. 55.

295 ks. edellä luku 3.3. Vahingonkärsineen erityisen herkkyyden vaikutuksesta korvausmäärään.

suositusten mukaista korvausasteikkoa sovellettiin sen alaosasta tai alle asteikon sillä perus-teella, että tekijä ei ole vastuussa asianomistajan aiemmista psyykkisistä oireluista. Aiempi psyyk-kinen oireilu joko mainittiin suoraan korvausta alentavana seikkana tai se oli sellaiseksi tulkitta-vissa. Kahdessa²⁹⁶ tapauksessa nimenomaisesti katsottiin, että aiemmat psyykkiset ongelmat ei-vät alenna haittakorvauksen määrää.

Tapauksessa Helsingin HO 26.9.2019 t. 19/141110 kärsimyskorvauksen perusteluissa on viitattu

”rangaistuksen mittaamiseen korottavasti vaikuttaviin seikkoihin” millä perusteella kärsimyskor-vausta on korotettava. Tällaisia, erityiseksi haavoittuvuudeksi käsitteellistettäviä tekijöitä olivat se, että ”[vastaaja oli käyttänyt asianomistajaa] seksuaalisesti hyväksi, vaikka hän on ollut tietoi-nen asianomistajan traumataustasta sekä siitä, että asianomistajan on jo ennestään ollut erityi-sen vaikeaa luottaa miehiin aikaisemmista kokemuksistaan johtuen.” Asianomistajalla oli jo en-nen tekoa aiempaa psyykkistä oireilua.

Tapauksessa Helsingin HO 30.8.2019 t. 19/136706 teko oli kohdistettu tapahtuma-aikaan 15–16-vuotiaaseen erityislapseen, joka oli saadun selvityksen mukaan kehitystasoltaan 8–10-vuotiaan lapsen tasolla. Kärsimyskorvauksen määrää arvioidessaan hovioikeus nojasi perusteluissaan nii-hin tekijöinii-hin, jotka vaikuttivat rangaistuksen mittaamiseen. Korottavana tekijänä huomioitiin edellä mainittu lapsen kehitystaso ja kiinnitettiin huomiota siihen, että ”[vastaaja] on tiennyt asi-anomistajan kehityshäiriöstä ja hänen on tullut ymmärtää, että asianomistaja on helposti houku-teltavissa seksuaaliseen kanssakäymiseen.”

Tapauksissa Rovaniemen HO 19.12.2019 t. 19/156414 ja Rovaniemen HO 9.1.2020 t. 20/100632 asianomistajalle maksettavaksi tuomittu kärsimyskorvaus ylitti Hevan suositukset. Suositusten ylittämiseen – ja siten tulkittavissa korvausta korottavaksi tekijäksi – oli vaikuttamassa muun mu-assa se, että 13-vuotias asianomistaja oli kehitystasoltaan 5,5–10-vuotiaan lapsen tasolla ja vas-taajan katsottiin käyttäneen hyväkseen tämän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan johtuvaa haavoittuvaa asemaa.

296 Vaasan HO 31.8.2020 t. 20/129858 ja Turun HO 5.7.2019 t. 19/130789.

Tapauksessa Turun HO 12.12.2019 t. 19/154965 kärsimyskorvauksen perusteluissa huomioitiin, että ”asianomistajaan on liittynyt edellä kuvatulla tavalla erityistä vahinkoherkkyyttä”. Asianomis-tajalla oli jo ennen tekoa useita diagnooseja, kuten Aspergerin oireyhtymä, vaikea-asteinen ma-sennustila ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja vastaaja oli tietoinen asianomistajan psyykkisistä ongelmista.²⁹⁷

Tapauksessa Vaasan HO 18.7.2019 t. 19/131466 35-vuotias nuorisopsykiatrisen asumiskodin oh-jaaja oli ollut kertaluonteisessa sukupuoliyhdynnässä 14-vuotiaan, asumiskodissa asuneen asian-omistajan kanssa. Hovioikeus otti korvausmäärän punninnassa huomioon sen, että teko oli ta-pahtunut hoitosuhteessa ja velvoitti vastaajan maksamaan korvausta kärsimyksestä 5000 euroa.

Hoitosuhteessa oleminen ja asuminen nuorispsykiatrisessa asumiskodissa voidaan käsittää niin, että uhriin liittyy hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi erityistä vahinkoherkkyyttä.

Toisaalta kyse on voinut olla myös uhrin ja tekijän välisen suhteen arvioinnista.

Ratkaisussa Rovaniemen HO 9.1.2019 t. 19/100618 lapselle tuomittavaan kärsimyskorvauksen määrään vaikutti hovioikeuden perustelujen mukaan korottavasti muun muassa se, että ”[vas-taaja] oli tiennyt [asianomistajan] psyykkisistä vaikeuksista, joiden vuoksi [asianomistajan] on ol-lut erityisen haavoittuvainen seksuaalisen hyväksikäytön haittavaikutuksille.” Huomionarvoista on, että sama seikka vaikutti asianomistajalle korvattavaksi tuomittavan tilapäisen haitan mää-rään alentavasti: ”Käräjäoikeus on katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi vaaditun 3.000 euroa huomioiden tuossa määrässä jo sen, että [asianomistajan] psyykkiseen terveydentilaan on ollut vaikuttamassa myös muita tekijöitä”. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tilapäisen haitan kor-vausperustelut niitä täydentämättä.

297 Tuomion perusteluissa muotoiltu näin. Aspergerin oireyhtymä ei ole psyykkinen ongelma, vaan autis-min kirjoon kuuluva ilmiö, joka on luokiteltavissa kehityksellisiin neuropsykiatrisiin häiriöihin. (Autismiliitto 2023)

Tapauksessa Turun HO 4.10.2019 t. 19/142829 kärsimyskorvauksen määrässä ei annettu merki-tystä asianomistajan ikätasoaan alemmalle kehitystasolle tai erityiselle haavoittuvuudelle. Tuo-mion perusteluista ilmeni, että tekoaikaan 13-vuotiaalla asianomistajalla oli diagnosoitu muun muassa ADHD ja hänen käyttäytymisen hallintansa todettiin olevan 10–11-vuotiaan lapsen ta-solla. Hänellä kuvattiin olleen myös impulsiivisuutta, kouluvaikeuksia, ahdistusta, sosiaalista fo-biaa ja muistiaukkoja. Tilapäisestä psyykkisestä haitasta ei ollut vaadittu korvausta. Kärsimyskor-vauksen perusteluissa lapsen kehitystasoa tai haavoittuvuutta ei otettu esiin, vaikka ”muille sei-koille” ja teon laadulle annettiin merkitystä. Vastaavasti ratkaisussa Vaasan HO 26.6.2019 t.

19/129125 sille, että toinen asianomistajista oli erityislapsi, ei annettu merkitystä kärsimyskor-vausperusteluissa. Asianomistajat olivat joutuneet isäpuolensa kohdistaman, laadultaan vastaa-vanlaisen ja yhtä pitkäkestoisen (noin 7 vuotta) seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi 10–17-vuo-tiaina. Molemmille tuomittiin ”kaavamainen” kärsimyskorvaus 8000 euroa ylimalkaisesti Hevaan viitaten mitään suositusten kohtaa yksilöimättä sekä ”oikeuskirjallisuudessa esittämään kan-taan”²⁹⁸ viitaten. Muualta tuomion perusteluista kävi ilmi, että toinen asianomistajista oli ollut erityislapsi ja lievän kehitysvammaisuutensa vuoksi kehitystasoltaan ikäänsä jäljessä. Samassa taloudessa asuneen isäpuolen voidaan olettaa olleen tietoinen asianomistajan erityisestä vahin-koherkkyydestä.

Ratkaisussa Helsingin HO 20.11.2019 t. 19/1505506 tilapäisen psyykkisen haitan korvausmäärän arviointiin vaikutti alentavasti se, että ”asianomistajalla on ollut masennusoireita jo ennen kysy-myksessä olevia tekoja, joten hänen psyykkiseen oireiluunsa ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin nyt kysymyksessä olevat teot.” Perusteluista ei käynyt selväksi mitä nämä muut seikat olivat, mutta varsinaisia aiempia seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen kokemuksia asianomistajalla ei tuomion mukaan ollut.

Ratkaisun Helsingin HO 25.4.2019 t. 19/123790 perusteluista on tulkittavissa, että psyykkinen oi-reilu ennen tekoa vaikutti tilapäisen haitan korvausmäärää alentavasti, vaikka sitä ei suoraan sa-nota. Hovioikeus hyväksyi seuraavat käräjäoikeuden perustelut:

298 Ojala 2012, s. 210.

”Asianomistaja on kärsinyt psyykkisestä oireilusta jo ennen käsiteltävänä olevan rikoksen tapahtu-mista. Lääkärinlausunnosta ilmenee, että asianomistajalla on diagnosoitu määrittämätön [m]asen-nustila ja muu samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö, ja että oireilu on voimistunut syytteenalaisen teon jälkeen. Lääkärin arvion mukaan syy-yhteys syytteenalaisen teon ja oireilun voimistumisen jäl-keen on todennäköinen. Käräjäoikeus on näistä syistä arvioinut, että kohtuullinen korvaus selvite-tystä tilapäisestä haitasta on 2.000 euroa.”

Hevaan ei perusteluissa viitattu. Korvaus on määrätty ratkaisun antamisen ajankohtana sovellet-tavissa olevan Hevan suositusten kohdan 13.4.1 mukaisen lievän masennuksen ylärajalta ja 13.4.2 kohdan mukaisen keskivaikean masennuksen asteikon alarajalta.²⁹⁹

Tapauksessa Helsingin HO 30.10.2019 t. 19/147342 asianomistajalla oli ollut hoitokontakti ja psyykkistä oireilua jo ennen tekoa. Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden perustelut ja hyväksy-nyt ne. Perusteluissa todetaan, että ”asianomistajan voimakkaan oirehtimisen on selvitetyt ol-leen syy-yhteydessä vastaajan menettelyyn haittakorvausvastuun muodostavalla tavalla.” Sen jälkeen todetaan, että ”asianomistajan psyykkiseen vointiin on ollut vaikuttamassa muitakin ai-kaisemmalta ajalta jo olevia tekijöitä. Se, mikä on ollut asianomistajan aikaisemman psyykkisen tilan osuus syytteenalaisista tapahtumista aiheutuneen traumaperäisen stressihäiriön ja ahdis-tuksen muodostumiseen, on ollut vaikeasti arvioitavissa.” Aiheutetun vahingon määrän arvioin-nissa on lähdetty diagnoosin mukaisesti Hevan suositusten traumaperäisen stressihäiriön kor-vausasteikosta kohdassa 13.2 (1500–8000 euroa) ja ”oikeutettuna ja kohtuullisena määränä” pi-detty 4500 euroa asteikon keskivaiheilta vaatimukset enemmälti hyläten.

Tapauksessa Turun HO 13.3.2020 t. 20/110970 tilapäisen haitan korvausmäärässä otettiin huo-mioon se lastensuojeluilmoituksista ja perheolosuhteista ilmenevä seikka, että A:lla oli perheolo-suhteidensa ja ”etenkin äitinsä elämäntavan ja päihteidenkäytön takia” mielenterveyteen liittyviä haasteita jo ennen kysymyksessä olevia tekoja. Asianomistajalla oli todettu ahdistuneisuutta, huolestuneisuutta, mielialan alentumista, väsymystä ja univaikeuksia. Diagnoosiksi oli kirjattu

299 13.4.1 Lievä masennus 500–2000 euroa. 13.4.2. Keskivaikea masennus 2000–4000 euroa.

yleinen ahdistuneisuushäiriö (F41.1), johon on liittynyt runsaasti fyysisiä oireita ja paniikkioirei-lua, ja lääkärinlausunnon mukaan mielialaoireet olivat viitanneet keskivaikeaan masennustilaan.

Käräjäoikeus ei soveltanut Hevan suosituksia, vaan arvioi kohtuulliseksi korvausmääräksi 6000 euroa vaatimukset enemmälti hyläten. Hovioikeus näyttää antaneen asianomistajan ”elämän muille kuormittaville seikoille” suuremman merkityksen kuin käräjäoikeus ja ”muihin kuormitus-tekijöihin” sekä Hevan traumaperäisen stressihäiriön korvausasteikkoon viitaten (13.2) ja alensi tilapäisestä psyykkisestä haitasta tuomittavaa korvausta 3000 euroon. Hovioikeuteen oli toimi-tettu uutta lääketieteellistä selvitystä, jonka mukaan A:n kokemien rikostapahtumien vaikutus potilaan mielialaan oli laskeva ja ahdistusta lisäävä, mutta mahdollisten muiden myötävaikutta-vien tekijöiden merkitystä ei pystytä erottelemaan. Uuden lääketieteellisen selvityksen mukaan asianomistaja oli ohjattu kuntoutuspsykoterapiaan, hoitoon oli liitetty lääkitys ja hänen arvioi-daan tulevan tarvitsemaan pitkäaikaista psykiatrista hoitoa. Perusteluissaan hovioikeus ei viitan-nut lääketieteelliseen selvitykseen tai asianomistajan oireiluun. Uuden selvityksen olisi luullut pi-kemminkin korottavan korvauksen määrää kuin laskevan sitä.

Tapauksessa Turun HO 7.10.2020 t. 20/136839 21-vuotias vastaaja oli ollut tekoaikaan 12- vuoti-aan ennestään tuntemattoman lapsen kanssa junan wc:ssä sukupuoliyhteydessä. Tekijä oli hou-kutellut lapsen wc-tiloihin lupaamalla päihdyttävää ainetta. Tilapäisen haitan korvausperuste-luissa huomioitiin, että asianomistajalla oli ollut jo ennen tekoa ”vastaavantyyppistä oireilua”; ag-gressiivisuutta, itsen vahingoittamista, itsetuhopuheita ja voimakasta ahdistusta jopa unessa.

Tuomion perusteluissa viitatun lääketieteellisen selvityksen mukaan asianomistajan vointi oli en-nen tapahtumaa selvästi tasaisempi, ja oireiston katsottiin lisääntyneen tapahtuman seurauk-sena voimakkaasti. Mahdollista diagnoosia ei tuomion perusteluista ilmennyt, eikä oireita ku-vattu edellä mainittua laajemmin. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden korvausperustelut, mutta täydensi niitä viittaamalla Hevan traumaperäistä stressihäiriötä koskevaan suositukseen (kohta 13.2). Haittakorvausta määrättiin 3000 euroa. Tässä tapauksessa ennestään tuntematon tekijä ei ole voinut olla tietoinen uhrin mahdollisesta erityisestä vahinkoherkkyydestä psyykkisen oireilun takia eikä kyseistä seikkaa tuomiossa käsitelty.

In document Rikosperusteisen psyykkisen vahingon korvattavuuden arviointiin vaikuttavia tekijöitä – empiirinen oikeustutkimus lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista (sivua 110-133)