3 Vahingonkorvausoikeuden yleisiä periaatteita ja keskeisiä prosessuaalisia normeja
3.2 Syy-yhteys korvausvastuun edellytyksenä
Syy-yhteydellä tarkoitetaan, että vahingon on tullut syntyä vahinkoa aiheuttaneen teon johdosta.
Vahingon on siis oltava teon tai laiminlyönnin seuraus.112 Täysin sattumanvaraisesti ilmenevä seuraus ei voi johtaa korvausvastuuseen eikä kukaan voi olla korvausvastuussa sellaisesta vahin-gosta, jota hän ei ole aiheuttanut.113 Syy-yhteydellä vahingonkorvausoikeudessa tarkoitetaan siis oikeudellisesti merkittävää kausaliteettisuhdetta vahingon aiheuttajan menettelyn ja tapahtu-neen vahingon välillä. Jos vahinko olisi aiheutunut teosta tai laiminlyönnistä riippumatta, syy-yh-teys menettelyn ja vahingon välillä puuttuu.114
Syy-yhteyden selvittämiseksi tarvitaan eri tieteenalojen tuottamaa tietoa yhteiskunnassa vallitse-vista lainalaisuuksista ja säännönmukaisuuksista. Tätä luonnontieteellistä kausaliteettia voidaan pitää syy-yhteyden arvioinnin lähtökohtana.115 Vahingonkorvausvelvollisuutta ei voida kuiten-kaan määrätä miten etäisestä syystä hyvänsä, vaikka sinänsä luonnontieteelliseen tietoon nojau-tuvaa päättelyketjua voitaisiin jatkaa loputtomiin: oikeustajuamme ei tyydyttäisi, jos vanhempien pitäisi korvata aikuisten lastensa aiheuttama vahinko, koska ovathan vanhemmat lastensa
ole-109 Virtanen 2011, s. 94.
110 KKO 2011:35, kohta 35.
111 Saarnilehto 2007a, s. 37.
112 Saarnilehto 2007a, s. 24.
113 Virtanen 2011, s. 335.
114 Hemmo 2005 s. 109–110.
115 Virtanen 2011, s. 335.
massaolon syy ja aiheutuneen vahingon syynä voitaisiin pitää esimerkiksi epäonnistunutta kas-vatusta.116 Virtaselta lainaamani esimerkki havainnollistaa, miten luonnontieteellinen syy-yhteys eroaa juridisesti merkittäviin seikkoihin nojaavasta oikeudellisesta syy-yhteydestä, jolla tavoitel-laan järkevää ja kohtuullista riskijakoa vahingonkärsijän ja vahingonaiheuttajan välillä.117 Näin oikeudellinen syy-yhteys voidaan ymmärtää myös vahingonaiheuttajan vastuuta rajaavana funk-tiona.118
Vahingon syyn on oltava myös välttämätön ja riittävä, jotta oikeudellisesti pätevän syy-yhteyden olemassaolo voidaan todeta. Välttämättömyyttä mitataan conditio sine qua non -periaatteen avulla kysymällä olisiko vahinko tapahtunut, jos vahingon syyksi epäilty teko tai laiminlyönti pois-tetaan tapatumaketjusta. Jos tämän hypoteettisen tapahtumankulun arvioinnin pohjalta tode-taan, että vahinkoa ei syntyisi, kun tietty tapahtuma poistetaan tapahtumaketjusta, on se ollut vahingon välttämätön edellytys. Tällä arvioinnilla voidaan sulkea pois täysin epäolennaisia seik-koja, jotka eivät olisi voineet vahinkoa lainkaan aiheuttaa.119 Välttämättömyysarviointi ei käytän-nössä kuitenkaan yksin riitä syy-yhteyden määrittämiseksi tilanteissa, joissa vahingon taustalla on useita erilaisia syitä, jotka kaikki ovat vaikuttaneet vahinkoon.120 Välttämättömyyden lisäksi tuleekin arvioida syyn riittävyyttä.121 Ståhlberg ja Karhu määrittelevät riittävän syyn seikaksi,
”joka luonnonlakien ja ihmisten toiminnassa ilmenevien säännönmukaisuuksien vuoksi jo yksin saa aikaan tietyn asian”.122 Riittävyysvaatimuksen näkökulmasta voidaan ajatella, että vahingon taustalla voi olla useita välttämättömiä syitä, mutta vahingon syntymisen käynnistää lopulta tietty yksittäinen seikka.123
116 Virtanen 2011, s. 335; Ståhlberg – Karhu 2020, s. 386–387.
117 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 387.
118 Virtanen 2011, s. 402.
119 Virtanen 2011, s. 226, 336.
120 Virtanen 2011, s. 337. Hemmon (2005, s. 113) käyttämä klassinen esimerkki tästä on tilanne, jossa teh-taat A ja B olisivat kumpikin erikseen laskeneet järveen jätevettä, voisivat osalliset kiistää vastuunsa järven saastumisesta sillä perusteella, että järvi olisi joka tapauksessa saastunut ilman heidän menettelyään – toisen tehtaan saasteista.
121 Virtanen 2011, s. 337.
122 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 390.
123 Virtanen 2011, s. 338.
Korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on, että teon tai laiminlyönnin seuraus on vahingonai-heuttajan kannalta ainakin jossain määrin ennalta-arvattavissa, eli onko henkilö voinut mieltää tai olisiko hänen pitänyt mieltää joidenkin menettelynsä seurausten olevan mahdollista. Täysin odottamattomien vahinkojen ja sattumanvaraisten seurausten ei voida katsoa olevan syy-yhtey-dessä tekoon.124 Pohjoismaissa tätä rikosoikeudesta lähtöisin olevaa vahingonaiheuttajan vas-tuun rajoitusta kutsutaan adekvaattisuusopiksi. Sen mukaan teon seurauksen on tiettyjen kritee-rien mukaan oltava ennalta-arvattavissa tai varottavissa ennen kuin teko johtaa vastuuseen.
Näin tarkasteluna ennalta-arvattavuuden kriteerit vastaavat siinä määrin tuottamuksen arvioin-tia, että koko adekvaattisuusoppia on pidetty tarpeettomana: Ståhlbergin ja Karhun mukaan va-hingonkorvausvelvollisuus tai rangaistusvastuu ylipäätään edellyttää sitä, että vahingonaiheut-taja on voinut ottaa huomioon tekonsa vaarallisuuden – toisin sanoen kyennyt ennalta mieltä-mään tekojensa seuraukset. Kun samaa asiaa tarkastellaan vain syy-yhteysnäkökulmasta, voi-daan sanoa, että teon ja yllättävän seurauksen välinen suhde ei ole laadultaan sellainen, että vastuu olisi aiheellinen.125 Virtanen ei yhtä voimakkaasti painota syy-yhteyden ja tuottamuksen käsitteen sidonnaisuutta rikoksiin liittyvien vahinkojen arvioinnissa, vaan katsoo syy-yhteyshar-kinnan ja tuottamusharsyy-yhteyshar-kinnan tukevan toisiaan: toiminta, josta henkilön pitäisi tietää voivan ai-heutua vahinkoa, on varmasti myös tuottamuksellista.126 Esimerkiksi tuottamusarvioinnin ja syy-yhteysarvioinnin itsenäisyydestä sopii KKO 2001:54, jossa tuottamuksellisesta virkarikoksesta tuomitun syyttäjän laiminlyönnin ei katsottu olleen syy-yhteydessä B:lle aiheutuneeseen psyykki-sen tilan häiriintymiseen, koska vahinko ei ollut syyttäjän ennalta-arvattavissa.127
Tuottamuskäsitteen ja oikeudellisen syy-yhteyden sidonnaisuus on nähtävissä myös tutkielmani empiirisessä aineistossa jäljempänä. Ojalan mukaan lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa
124 Virtanen 2011, s. 343.
125 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 398.
126 Virtanen 2011, s. 343.
127 Tapauksessa KKO 2001:54 syyttäjä oli laiminlyönyt nostaa määräajassa syytteen vangittuna ollutta A:ta vastaan B:hen kohdistuneesta tapon yrityksestä. A oli tämän vuoksi päässyt vapaaksi ja mennyt B:n kotita-loon. B haki korvausta A:n kohtaamisen aiheuttamasta pelkotilasta, joka rinnastettiin psyykkisen tilan häi-riintymiseen. KKO katsoi, että B:lle aiheutuneella vahingolla oli niin etäinen ja ennalta-arvaamaton yhteys syyttäjän laiminlyöntiin, ettei vahinko ole vahingonkorvausvastuun synnyttävällä tavalla syy-yhteydessä syyttäjän tekoon.
tilapäisen psyykkisen haitan korvausperustetta oikeudenkäynnissä harvoin kiistetään sillä perus-teella, että vahinko ei ole syy-yhteydessä syyksiluettavaan tekoon. Kiistäminen tapahtuu siten, että kiistetään itse teko ja sitä kautta aiheutunut vahinko. Kysymys hyväksikäyttöteon ja suorite-tun psyykkisen hoidon välisestä syy-yhteydestä nostetaan esille harvoin ja näin ollen tuomiois-tuin ei voisi ottaa kantaa syy-yhteyskysymykseen.128
Psyykkisenä haittana ilmenevän henkilövahingon arvioinnissa joudutaan tukeutumaan lääketie-teelliseen tietoon ja sen lainalaisuuksiin aiheuttamissuhteista.129 Lääketieteellisen syy-yhteyden määrittäminen kuuluu luonnontieteellisen syy-yhteyden alaan ja on eri asia kuin edellä kuvattu oikeudellinen syy-yhteys.130 Lääketieteellisen syy-yhteyden arvioinnissa sovelletaan lääketieteel-listä tietoa vammojen ja sairauksien syntymekanismeista. Arvioinnissa otetaan huomioon lääke-tieteelliset löydökset, vahingon sattumistapa, tiedot oireilun alkamiseen vaikuttaneista tekijöistä sekä vahingonkärsineen aikaisemmat vammat ja sairaudet.131
Lääketieteellinenkin tieto on jossain määrin epävarmaa eikä näin ollen täysin vastaa klassista luonnontieteellistä kausaliteettia, jossa syytekijä on seurauksensa välttämätön ja riittävä ehto.
Vamman tai sairauden syy-yhteys tapahtumaan voidaan erittäin harvoin todeta täysin varmaksi, koska sairaudella on yleensä useita syitä ja sama syy voi aiheuttaa useita sairauksia. Lääketie-teelliseen syy-yhteyteen sovelletaan väljempää määritelmää, jossa syyn ja seurauksen spesifisyy-destä on luovuttu: jos jonkin ilmiön muutosta seuraa säännönmukaisesti toisen ilmiön todennä-köisyyden muutos, edellinen on jälkimmäisen syy.132 Lääketieteellinen arviointi sulkee siten pois mahdottomat ja hyvin epätodennäköiset syyt vahingon aiheuttajana.133
128 Ojala 2012, s. 206. vrt. kuitenkin jäljempänä erityisesti luvut 6.2.1 ja 6.3.1: syy-yhteyskysymykset tulivat empiirisessä aineistossa käsiteltäväksi etenkin muiden vahinkoon mahdollisesti vaikuttaneiden seikkojen kautta. Vaikka itse vastuuperuste olikin monesti ensisijaisesti kiistetty, vahingon syy-yhteys tekoon oli sil-loin tällöin kiistetty ainakin toissijaisesti.
129 Hemmo 2005, s. 109–110.
130 Isokoski 2001, s. 2; Virtanen 2011, s. 338–339.
131 Isokoski 2001, s. 2, 14–16.
132 Isokoski 2001, s. 2; Heliövaara – Tola 2004, s. 150–151.
133 Virtanen 2011, s. 336.
Lääketieteessä suuria joukkoja koskevissa tilastollisissa tutkimuksissa sovelletaan niin sanottuja Hillin arviointiperusteita, joiden mukaan syysuhteelle on ominaista oikea aikajärjestys, voimakas yhteys, annos-vasteriippuvuus, ennustuskyky, yhtäpitävyys tutkimuksesta toiseen sekä sopu-sointu tosiasioiden ja biologisia järjestelmiä koskevien tietojen kanssa.134 Yksilökohtaisessa kliini-sessä arvioinnissa yleistä lääketieteellistä tietoa sovelletaan kyseisestä potilaasta tehtyihin ha-vaintoihin ja tutkimustuloksiin. Syy-yhteyden varmuuden aste ilmaistaan lääkärinlausunnossa yleensä viisiportaisella asteikolla: 1) erittäin todennäköinen, jolloin muita mahdollisia syitä ei ole tai ne ovat erittäin epätodennäköisiä, 2) todennäköinen, jolloin vammalle tai sairaudelle on mo-nia mahdollisia syitä, mutta kyseinen syy on kaikki syyt kokonaisuudessaan huomioiden toden-näköisin, 3) mahdollinen, jolloin vammalle tai sairaudelle on monia mahdollisia syitä, eikä kysei-nen syy ole niistä muita todennäköisempi, 4) epätodennäköikysei-nen, jolloin vammalle tai sairaudelle on olemassa muita todennäköisempiä syitä tai 5) erittäin epätodennäköinen, jolloin syy-yhteyttä ei suurimmalla mahdollisella varmuudella ole olemassa.135 Korvauskäytännössä on yleensä edel-lytetty todennäköistä syy-yhteyttä henkilövahingon ja vahinkotapahtuman välillä.136
