2 Psyykkisten vahinkojen kategorisointi vahingonkorvausoikeudessa
2.6 Henkilövahingon neuvottelukunnan suositukset psyykkisen vahingon korvausmäärän
Henkilövahinkouudistuksen yhteydessä perustettiin henkilövahinkoasiain neuvottelukunnasta annetulla lailla (513/2004) toimielin henkilövahinkojen ja kärsimyksen korvaamista koskevan oi-keuskäytännön yhtenäisyyden edistämiseksi (1 §).77 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta
75 HE 167/2003 vp, s. 57–58.
76 HE 167/2003 vp, s. 54.
77 ks. toimielimen perustamisen taustasta myös HE 165/2003 vp, s. 25–26.
(Heva) antaa suosituksia aineettomista vahingoista suoritettavien korvausten määristä.78 Suosi-tukset eivät sido tuomioistuimia, mutta käytännössä niihin tukeudutaan usein korvauksen mää-rän arvioinnissa.79 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen perustuvat oikeuskäy-tännössä muodostuneisiin korvaustasoihin ja ne on muodostettu tilastollisen analyysin perus-teella. Suosituksia on julkaistu noin kolmen vuoden välein ja toistaiseksi tuorein niistä on syksyllä 2020 julkaistu 5. painos.80
Henkilövahinkouudistuksen yhteydessä pidettiin vahingonkärsineiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta tärkeänä, että korvaus aineettomasta vahingosta määrätään objektiivisten seikko-jen perusteella. Näin korvaukset voitaisiin määrätä mahdollisimman yhdenmukaisesti vahingon tosiasiallisen laadun perusteella, sillä subjektiivinen kokemus henkilövahingon aiheuttaman hai-tan tai kärsimyksen määrästä ei ole mitattavissa ja ihmisten kyky kuvailla tuntemuksiaan vaihte-lee.81 Yleistä korvaustasoa ei haluttu muuttaa, vaan kaivattiin työkalua aineettomien vahinkojen korvausmäärien yhtenäistämiseen. Osin liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden82 pe-rusteella saaduista hyvistä kokemuksista oikeus- ja korvauskäytännön ohjaamisessa sekä mui-den pohjoismaisten järjestelmien mallien mukaisesti, korvauskäytännön ohjaamista pidettiin pe-rusteltuna taulukkomuotoisilla suosituksilla.83
Tilapäisen haitan osalta Heva otti vahingon laadun arvioinnin lähtökohdaksi ICD-10 luokitukseen perustuvan lääketieteellisen diagnoosin. Suosituksissa euromääräiset korvausrajat on jaoteltu kolmeentoista eri luokkaan vammatyypin mukaan ja nämä luokat on edelleen jaoteltu yhteen tai
78 Oikeusministeriö, Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta, https://oikeusministerio.fi/henkilovahinkoasi-ain-neuvottelukunta
79 HE 167/2003 vp, s. 25; Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. 43, 111.
80 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. i, 43, 46.
81 HE 167/2003 vp, s. 14, 24; Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. xii
82 Ennen henkilövahinkolautakunnan perustamista tuomioistuinten henkilövahinkoja koskevassa korvaus-käytännössä sovellettiin yleisesti Liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita, jotka ovat tarkoitettu kuitenkin suositukseksi vain liikenteessä aiheutuneiden henkilövahinkojen korvaamiseksi. (Henkilövahin-koasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. xiv; Liikennevahinkolautakunta, Normit ja ohjeet,
https://lvltk-web.tst3.loyalistic.com/Guidelines)
83 ks. esim. HE 167/2003 vp, s. 14, 17–18: ”Vahinkojen nykyistä korvaustasoa, sellaisena kuin se ilmenee esimerkiksi liikennevahinkolautakunnan normeista ja ohjeista, voidaan pitää yleisesti ottaen asianmukai-sena”. ks. myös Viljanen 2008, s. 436.
useampaan ICD-koodin mukaiseen terveydentilan häiriöön. 84 Rahamääräinen asteikko suositel-lusta korvausmäärästä voi perustua joko yksittäiseen diagnoosiin tai useisiin yhdistettyihin ICD-koodeihin, jotka on jaoteltu vakavuusasteittain yleensä kolmeen luokkaan. Esimerkiksi trauma-peräisen stressihäiriön (ICD F43.1)85 korvausasteikko on 1500–8000 euroa, kun taas esimerkiksi vatsaontelon sisäiset vammat86 kattavat useita ICD-koodeja (ICD S36.0, S36.1, S36.2, S36.3, S36.4, S36.5, S36.6, S36.7, S36.8, S36.9, S37.0), joiden osalta korvausasteikot on annettu vamman vaka-vuuden mukaan: kohdan 10.3.1 mukainen korvausasteikko lievästä vatsaontelon sisäisestä masta on 1000–2000 euroa, kohdan 10.3.2. mukainen kohtalaisesta vatsaontelon sisäisestä vam-masta 2000–4500 euroa ja kohdan 10.3.3. mukainen vaikeasta vatsaontelon sisäisestä vamvam-masta 5000–15 000 euroa. Sanallinen kuvaus jokaisen alakohdan alla vamman vaatimasta hoidon laa-dusta, haitan keskimääräisestä kestosta ja pysyvän haitan aiheutumisen mahdollisuudesta aut-taa soveltajaa, jolla ei ole lääketieteellistä koulutusta.
Lääketieteelliseen diagnoosiin perustuva ICD-luokitus tilapäisen haitan korvausmäärän arvioin-nin lähtökohtana on käyttökelpoinen ja perusteltu monestakin syystä: se on objektiivinen ja lää-käreiden yleisesti hyväksymä tapa kuvata vamman laatua ja vaikeusastetta. Lisäksi vammaku-vaus, vaikka ei välttämättä diagnoosi, käy usein selville oikeudenkäyntiasiakirjoista, jolloin se on luokiteltavissa johonkin ICD-luokkaan.87 Nähdäkseni se on myös hyvin linjassa henkilövahinkouu-distuksen hallituksen esityksen tavoitteiden kanssa: tilapäisen haitan lääketieteellisen arvioita-vuuden korostaminen auttaa ymmärtämään psyykkisen henkilövahingon ja kärsimyksen eroa.
Viljanen huomauttaa, että valittu ratkaisu on omiaan vahvistamaan edelleen tilapäisen haitan ja lääketieteellisen diagnoosin käsitteellistä yhteyttä. Tilapäisen haitan funktio elämänlaadun heik-kenemisen hyvittämisestä pelkistyy lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Muitakin vaihtoehtoja olisi
84 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset 2020. Myös aiemmissa suosituksissa logiikka on ollut vastaavanlainen. Alaluokkiin on eri painoksissa tehty joitakin tarkennuksia, lisätty uusia alakohtia ja järjestetty niitä uudelleen.
85 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset 2020, s. 26 (kohta 13.2).
86 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset 2020, s. s. 22–23 (kohta 10.3).
87 Viljanen 2008, s. 432–437.
ollut: esimerkiksi Ruotsissa diagnoosin sijaan huomiota kiinnitetään ensi sijassa vamman aiheut-taman työkyvyttömyyden tai sairaalahoidon pituuteen.88
Keskeisin Hevan suositusten käytännön soveltamisongelma liittyy useiden vammojen yhdistel-miin. Vahingonkorvauslaissa kunkin vahinkolajin perusteella on tarkoitettu tuomittavaksi vain yksi korvaus vahinkoa kohden. Kun vahinkoa kärsineelle aiheutuu samaan vahinkolajiin kuulu-vien vahinkojen yhdistelmä, joudutaan näistä määräämään yhteinen korvaus. Tällöin vahingon suuruus määrätään yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti kokonais-arvioinnin perusteella eikä yksinomaan vahingon eri osatekijöiden summana.89 Edellä sanotulla tarkoitetaan, että korvausta ei voida määrittää kaavamaisesti yhteen laskemalla usean mahdolli-sen diagnoosin korvausasteikkoja eikä Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksissa oteta kantaa samaan vahinkolajiin kuuluvien vahinkojen yhdistelmiin. ”Vammakombinaatioi-den”90 korvaustasojen arviointi onkin vaativampi tehtävä kuin yksittäisten vammojen. Henkilöva-hinkoasianneuvottelukunnan suositukset on laadittu siten, että koko vahinkolajin korvaus-summa on kohdistettu vakavimmalle vahinko- tai vammatyypille, eli yksittäiselle vammalle, diag-noosille, jos tuomioistuimet eivät ole niitä aineistossa erotelleet.91
Soveltamisohjeissa useiden vammojen haitan arviointiin kokonaisuutena annetaan yleisluontoi-sia ohjeita ja esimerkkejä. Ohjeiden mukaan vammojen yhdistelmästä aiheutuva haitta voi olla pienempi, suurempi tai yhtä suuri kuin sen osien yhteenlaskettu haitta. Arviointi pitäisi perustaa siihen, kuinka suurelta osin eri vammojen aiheuttama haitta on päällekkäistä.92 Haitan päällek-käisyyden arviointi ilman lääketieteellistä koulutusta ei ole helppo tehtävä etenkään psyykkisen terveydentilan häiriöiden ollessa kyseessä: miten arvioida esimerkiksi seksuaalisesti hyväksi-käytetyksi tulleen 12 -vuotiaan lapsen haitan päällekkäisyyttä ja korvausmäärää tilanteessa, jossa hänelle on teon seurauksena diagnosoitu sairaalahoitoa vaativa masennus, traumaperäinen stressihäiriö sekä käytöshäiriö, minkä lisäksi hän oirehtii päihteiden käytöllä ja itsetuhoisella
88 Viljanen 2008, s. 437, 441–442.
89 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. 47.
90 Viljanen 2008, s. 438.
91 Viljanen 2008, s. 438.
92 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. 51.
käyttäytymisellä?93 Sen sijaan esimerkiksi fyysisen ja psyykkisen vamman yhdistelmässä arviointi on suoraviivaisempaa: Hevan suositusten mukaan tällaisessa tilanteessa tulee määrätä korvaus kummankin vamman perusteella täysimääräisesti, koska niiden aiheuttamat haitat poikkeavat toisistaan niin olennaisesti, ettei päällekkäisyyttä ole.94
Toinen keskeinen haaste liittyy Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten vahvaan ase-maan korvauskäytännön ohjaajana. Heva pitäytyy ottamasta kantaa siihen, mikä olisi oikeuden-mukainen korvaustaso tiettyjen vammojen tai rikosten perusteella tuomittaviin korvauksiin, vaan suositukset perustuvat tiukasti tilastolliseen analyysiin aiempien käräjäoikeuksien ratkaisujen pohjalta. Kun suosituksia tuomioistuimissa pitkälti noudatetaan eikä niistä juuri poiketa, uhkana on, että korvauskäytäntö jähmettyy tietylle tasolle ja suositukset itsessään estävät korvauskäy-tännön dynaamista kehittymistä. Henkilövahinkoasiainneuvottelukunta tuo haasteen ja mahdol-lisen keskustelun tarpeen ilmi uusimpien suositusten esipuheessaan.95
Henkilövahinkoasianneuvottelukunnan suositusten perustuminen käräjäoikeuksien tuomioihin ylempien oikeusasteiden ratkaisujen sijaan voidaan kyseenalaistaa. Suosituksissa ei seurata, mi-ten käräjäoikeudessa tuomitut korvaukset ehkä muuttuvat hovioikeudessa tai korkeimmassa oi-keudessa.96 Neuvottelukunta perustelee ratkaisua sillä, että ylempiin oikeusasteisiin valikoituu keskimääräistä vakavampia tapauksia, jolloin kuva yleisesti noudatetusta korvaustasosta olisi muodostunut todellista korkeammaksi, mikäli aineisto olisi kerätty esimerkiksi hovioikeuksista.97 On ymmärrettävää, että korkeimpaan oikeuteen valikoituu määrällisesti niin vähän korvauskysy-myksiä koskevia ratkaisuja, ettei edustavaa aineistoa olisi saatu erityyppisistä vahingoista pitkäl-läkään aikavälillä. Sen sijaan Hevan suositusten väite siitä, että ylempien tuomioistuinten yleistä
93 Case-esimerkki on Bernetin ja Corwinin (2006) artikkelista, jossa he esittelevät tapauksen oikeuspsykiat-risessa arvioinnissa huomioitavia seikkoja.
94 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. 51.
95 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. iii; Viljanen (2008, s. 444) huomasi korvaus-käytännön ”sementoitumisen” riskin jo ensimmäisten Hevan suositusten julkaisun jälkeen.
96 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. 44.
97Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2020, s. 44.
korvauskäytäntöä ohjaava merkitys ilmenee ajan kanssa käräjäoikeuksien ratkaisuissa, on kritii-kille altis, kun huomioidaan, että ylemmät tuomioistuimetkin, etenkin hovioikeudet, perustavat ratkaisunsa pitkälti Hevan suosittelemiin korvausmääriin. Näin palataan taas kysymykseen siitä, onko Hevan suosituksista muodostunut itseään toteuttava kehä, joka todellisuudessa estää kor-vauskäytännön kehittymistä.
Mikäli korvauskäytännön jumiutumista tietylle tasolle haluttaisiin ehkäistä, joitakin tilastotieteelli-siä ratkaisuja voisi olla syytä harkita uudelleen. Hevan suositukset perustuvat pääosin normaali-korvausvyöhykkeeseen, jolla tarkoitetaan jakaumaa, jonka kummastakin ääripäästä on jätetty pois 5–25 % tapauksista. Heva on myös suosituksissaan tietoisesti poikennut oikeuskäytännön mukaisesta korvaustasosta silloin, kun sen oikeuskäytännön mukainen korvaustaso poikkeaa selvästi muista vastaavia vahinkoja koskevasta korvaustasosta.98 Ratkaisu on perusteltu lähinnä lainvastaisten tai asianosaisten prosessitoimien vuoksi liian korkeiden tai matalien korvausten sisältämien tapausten eliminoimiseksi aineistosta, mutta se on myös omiaan estämään yksittäis-ten tuomareiden yleiseen korvaustasoon vaikuttamista.99 Suosituksissa ei selvitetä yleisestä kor-vaustasosta poikkeamisen syitä eikä valittu ratkaisu tietenkään systemaattisesti huomioi mah-dollisten vääristyneiden ratkaisujen vaikutusta.
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset ovat kattava ja tarkka vallitsevaa suoma-laista oikeuskäytäntöä kuvaava informaation lähde. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa taulukkomuo-toon rakennettu objektiivinen suositus korvausmääristä. Ennen Henkilövahinkoasiain neuvotte-lukunnan perustamista tuomioistuimet käyttivät korvausharkinnassaan apuna Liikennevahinko-lautakunnan normeja ja ohjeita sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamaan päätökseen tapa-turmaturmavakuutuslain (608/1948, kumottu) 18 a §:ssä tarkoitettua haittaluokitusta. Hallituk-sen esitykHallituk-sen mukaan niihin on aiheellista kiinnittää edelleen huomiota Hevan suositusten
98 Henkilövahinkoasian neuvottelukunta 2020, s. 46.
99 vrt. Viljanen 2008, s. 442, joka kritisoi nimenomaan sitä, ettei lainvastaisia tai asianosaisten prosessitoi-mien seurauksena räikeästi yleisestä korvaustasosta poikkeavia tapauksia ole pyritty poistamaan aineis-tosta.
ohella.100 Korkein oikeus on toisaalta myös todennut, että korvauksen määrää ei ole aina perus-teltua harkita vain henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten tai liikennevahinkolauta-kunnan normien ja ohjeiden perusteella.101
100 HE 165/2003 vp, s. 41.
101 KKO 2016:77, kohta 24. Ratkaisu koski korvauksen määrän arviointia tapauksessa, jossa pysyvän haitan vaikeusaste jäi alle haittaluokan 1. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on suositusten 4. painoksessa ennakkoratkaisun johdosta korottanut vähäisen toiminnallisen haitan suosituksiaan. (Henkilövahinkoasi-ain neuvottelukunnan suosituksia 2017 s. 110–114.)