Rikosperusteisen psyykkisen vahingon korvattavuuden ar- viointiin vaikuttavia tekijöitä – empiirinen oikeustutkimus
lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista
Tiina Lilja
Oikeustieteiden koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tie- dekunta
Oikeustieteiden laitos/Oikeustiede 27.2.2023
Itä-Suomen yliopisto, yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos
Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma
Lilja, Tiina: Rikosperusteisen psyykkisen vahingon korvattavuuden arviointiin vaikuttavia tekijöitä – empiirinen oikeustutkimus lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista
Opinnäytetutkielma, xxi–139 sivua
Tutkielman ohjaajat, professori Tolvanen Matti, yliopisto-opettaja Lahtinen Hanna-Mari Helmikuu 2023
Asiasanat: psyykkinen vahinko, seksuaalirikokset, vahingonkorvaus, lainoppi, empiirinen oikeus- tutkimus, oikeuspsykologia, psyykkisen haitan arviointi
Rikoksen uhriksi joutuminen voi olla traumaattinen kokemus, josta saattaa aiheutua vakavuudel- taan erilaisia psyykkisiä oireita. Psyykkiseen vahingoittumiseen vaikuttaa sekä tapahtuman luonne että uhriin itseensä liittyvät yksilölliset tekijät. Tutkielmassa analysoidaan rikoksella ai- heutettujen psyykkisten vahinkojen korvattavuuden edellytyksiä ja korvauksen määrään vaikut- tavia tekijöitä tuomioistuinkäytännössä.
Tutkielma jakaantuu menetelmällisesti lainopilliseen ja empiiriseen osaan. Lainopillisessa osassa psyykkisen vahingon oikeudelliseksi tarkastelukulmaksi muodostuu vahingonkorvauslain
(412/1974, VahL) 5 luvussa (509/2004) tarkoitetut tilapäinen tai pysyvä haitta ja kärsimys. Empiiri- sessä osassa analysoidaan hovioikeuksien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikostuomioiden perus- teella, miten psyykkisen vahingon korvattavuutta ja korvauksen määrää ratkaisukäytännössä pe- rustellaan.
Tutkielmani edistää Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelman 2020–2025 tavoitteiden to- teutumista lapsiin kohdistuvan väkiväkivallan ehkäisemiseksi. Lasten psyykkisen haitan arvioin- nin toteutumisesta rikosprosessissa Suomessa ei nimittäin juurikaan ole saatavilla tutkimustie- toa. Tutkimuksella voidaan lisätä oikeuksien puheenjohtajien, syyttäjien, asianajajien, edunvalvo- jien ja poliisien tietoa seksuaaliväkivallan seurauksista ja niiden lääketieteellisestä arvioinnista
sekä edistää seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneen lapsen mahdollisuutta saada asiantuntija- arvio rikoksen mahdollisesti aiheuttamasta haitasta.
Tutkimuksessa havaittiin, että psyykkisen haitan korvausvaatimukset menestyvät perusteeltaan hovioikeudessa lääketieteellisen selvityksen tai haitan arvioinnin puuttumisesta huolimatta. Lap- siuhrien oikeusturvan toteutumisessa on kuitenkin puutteita, koska korvausta tilapäisestä hai- tasta ei lapsen puolesta täysimääräisesti vaadita, vaikka korvauksen tuomitsemiselle vaikuttaa olevan edellytykset. Vahingonkorvausvaatimukset jäävät säännönmukaisesti tutkimatta tuotta- muksen osalta myös niissä tapauksissa, kun syyte hylätään. Asianmukaisesti laadittu haitan arvi- ointi olisi todennäköisesti korottanut lapselle tuomittavan korvauksen määrää.
University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies Institute of Law
Degree programme of Master of Laws
Lilja, Tiina: Assessment of compensability of psychological injuries in criminal matters – empirical juridical research on sexual offences against children
Thesis, xxi–139 pages
Supervisors: Professor Tolvanen Matti, University Lecturer Lahtinen Hanna-Mari February 2023
Keywords: psychological injury, sex crimes, compensation for damage, legal dogmatics, empiri- cal juridical research, forensic psychology, forensic assessment of psychological harm
Victimization of a crime can be a traumatic experience which can cause psychological injuries of varying severity. The severity of psychological consequences is affected by both the nature of the trauma event and the individual factors related to the victim themself. The thesis explores condi- tions for award damages for psychological harm caused by an offence and the factors affecting the amount of compensation ruled by a court.
The thesis is methodologically divided into the legal dogmatics and the empirical part. In the le- gal dogmatics part, the judicial angle of a psychological injury is based on temporary or perma- nent harm and suffering referring to chapter 5 (509/2004) of the Finnish Tort Liability Act (412/1974). In the empirical part is analysed, based on verdicts of courts of appeal in sexual of- fence against children, how the compensability of psychological injuries and the amount of com- pensation are justified in legal praxis.
The thesis contributes to the achievement of the objectives of Non-Violent Childhoods Action Plan 2020–2025 for the prevention of violence against children. In Finland, there is no previous research available on assessment of harm caused to a child by sexual violence and its implemen- tation. The thesis aims to increase knowledge about the consequences and medical evaluation of sexual violence considered in terms of personal injury among court presidents, prosecutors,
lawyers, trustees, and police officers, as well as contribute to the equal opportunities of child vic- tims of sexual offences to obtain expert assessment of potential harm that a sexual offence may have caused.
Results of the thesis indicates that claims for compensation for psychological harm succeeds on their cause of action despite the lack of medical statements or assessments of harm carried out by the expert. However, children’s legal safeguards are at inadequate level because compensa- tion for psychological temporary harm is not fully claimed behalf of children even though there were conditions for order offender to pay damages. Claims for damages remain regularly dis- missed regarding a negligence in those cases where the charges are rejected. Appropriate expert assessment of harm would probably have increased the amount of damage awarded for a child.
SISÄLLYS
Lähteet ... vii
Taulukot ... xxi
1 Johdanto ... 1
1.1 Tutkimuksen taustaa ja aiheen rajaus ... 1
1.2 Yhteiskunnallinen merkitys ja tutkimustulosten hyödynnettävyys ... 3
1.3 Aiheeseen liittyvä aiempi tutkimus ... 4
1.4 Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset ... 7
1.5 Tutkimusmetodeista ja viitekehyksestä ... 8
2 Psyykkisten vahinkojen kategorisointi vahingonkorvausoikeudessa ... 11
2.1 Aiheutunut vahinko ... 11
2.2 Henkilövahinko ja aineeton vahinko ... 11
2.3 Tilapäinen haitta ja pysyvä haitta ... 13
2.4 Kärsimys ... 16
2.5 Kärsimyksen ja tilapäisen psyykkisen haitan suhde ... 19
2.6 Henkilövahingon neuvottelukunnan suositukset psyykkisen vahingon korvausmäärän arvioinnin tukena ... 20
3 Vahingonkorvausoikeuden yleisiä periaatteita ja keskeisiä prosessuaalisia normeja rikosperusteisen vahingon korvaamisessa ... 27
3.1 Tuottamus rikosperusteisen korvausvastuun edellytyksenä ... 27
3.2 Syy-yhteys korvausvastuun edellytyksenä ... 28
3.3 Vahingonkärsineen erityisen herkkyyden vaikutus korvauksen määrään ... 32
3.4 Adheesioprosessissa sovellettavat siviiliprosessuaaliset säännökset ... 34
3.5 Näyttökynnyksestä ja todistustaakasta ... 35
3.6 Vahingonkorvausoikeuden ja rikosoikeuden välisestä suhteesta ... 38
4 Oikeuspsykologisia näkökulmia psyykkisen vahingon arviointiin ... 42
4.1 Psyykkisen vahingon arvioinnin lähtökohdat ... 42
4.2 Psyykkisen haitan arviointi lapsilla ja nuorilla ... 43
4.3 Seksuaalisen hyväksikäytön psyykkiset seuraukset ja reaktiot ... 46
4.4 Psyykkisten seurausten vahingollisuuden kriteerit oikeuspsykologisessa tutkimuskirjallisuudessa ... 48
5 Psyykkiset vahingot hovioikeuskäytännössä: tutkimusaineisto, -menetelmä ja analyysi ... 51
5.1 Tutkimusaineiston kuvaus ... 51
5.2 Tutkimusaineiston analyysitapa ... 54
5.3 Tutkimuksen vahvuudet ja rajoitteet ... 56
6 Tutkimustulokset: Psyykkisten vahinkojen korvausperusteeseen ja korvauksen määrään vaikuttavia tekijöitä hovioikeuskäytännössä ... 60
6.1 Psyykkisten vahinkojen esiintyvyys aineistossa ... 60
6.2 Korvausperusteen arviointiin vaikuttavia tekijöitä ... 63
6.2.1 Korvausperusteen hylkääminen psyykkisissä vahingoissa ... 63
6.2.2 Psyykkisen haitan korvausperusteen hyväksyminen ilman lääketieteellistä näyttöä ... 73
6.2.3 Havaintoja psyykkisestä oireilusta, vaikka haittakorvausta ei ollut vaadittu ... 77
6.2.4 Oikeuspsykiatriset tutkimukset ja niiden merkitys korvausperusteluissa ... 83
6.3 Korvauksen määrän arviointiin vaikuttavat tekijät oikeuspsykologisessa viitekehyksessä ... 86
6.3.1 Uhriin liittyvät yksilölliset tekijät korvauksen määrän arvioinnissa ... 88
6.3.2 Rangaistavaan tekoon liittyvät tekijät korvauksen määrän arvioinnissa ... 111
6.3.3 Muut tekijät korvauksen määrän arvioinnissa ... 128
7 Johtopäätökset... 135
Lähteet
Kirjallisuus
Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Juva 1989.
Ala-Heikkilä, Minna, Tällaisia vahinkoja seksuaalirikos aiheuttaa lapselle – Lääkäreille tulee pian uusi ja selkeä ohje. Aamulehti. 15.1.2023. [https://www.aamulehti.fi/rikos/art-
2000009304513.html] (Viitattu 16.1.2023)
Alvesalo-Kuusi, Anne – Kumpula, Anne, Oikeussosiologia, oikeustiede ja lainoppi. Teoksessa Nie- minen, Kati – Lähteemäki Noora (toim.): Empiirinen oikeustutkimus. Gaudeamus 2021.
Assink, Mark – van deer Put, Claudia E. – Meeuwsen, Mandy W.C.M – de Jong, Nynke, M. – Oort, Frans, J. – Stams, Geert Jan J. M. – Hoeve, Macteld, Risk factors for child sexual abuse victimiza- tion: A meta-analytic review. Psychological Bulletin, 145(5), 459–489. 2019. (Assink ym. 2019)
Bal, Sarah – De Bourdeaudhuij, Ilse – Crombez, Geert – Van Oost, Paulette, Differences in Trauma Symptoms and Family Functioning in Intra- and Extrafamilial Sexually Abused Adolescents. Jour- nal of Interpersonal Violence. Vol. 19 No. 1, January 2004, s. 108–123. (Bal ym. 2004)
Baldein, John – Davis, Gwynn, Empirical Research in Law, s. 881-901, teoksessa Cane, Peter – tushnet, Mark V. (eds.). The Oxford Handbook of Legal Studies. Oxfors University Press.
Bernet, William – Corwin, David, An Evidence-Based Approach for Estimating Present and Future Damages from Child Sexual Abuse. The Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law. 2006, 34, (2), s. 224-230.
Bryant, Richard A, Assessing individuals for compensation. Teoksessa Carson, David – Bull, Ray (toim.): Handbook of psychology in legal contexts, 2. painos, Wiley & Sons, Ltd.
Ervasti, Kaijus, Eräitä näkökohtia empiirisen tiedon hyväksikäyttämisestä oikeustieteessä. Laki- mies 1998, s. 364–388.
Ervasti, Kaijus, Oikeuden empiirisestä tutkimuksesta. Oikeus 2003 (32), s. 48–50.
Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino 2008.
Fagerlund, Monica – Peltola, Marja – Kääriäinen, Juha – Ellonen, Noora – Sariola, Heikki, Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110. 2014. (Fagerlund ym. 2014)
Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko, Esitutkinta ja pakkokei- not. 6. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2020.
Finnilä-Tuohimaa, Katarina, Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen, s. 432–455, teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Helenius, Ghitta (toim.). Oikeuspsykologia. Edita Helsinki 2008.
Finnilä-Tuohimaa, Katarina, Expertise and decision making among clinicians in investigations of alleged child sexual abuse. Turun yliopiston julkaisuja 2009.
Hakalehto, Suvianna, KKO 2021:82. Lapsen oikeus kärsimyskorvaukseen pahoinpitelystä, teok- sessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein 2021: II. Alma Talent Fokus 2021.
Helenius, Dan – Linna, Tuula, Siviili- ja rikosprosessioikeus. Alma Talent 2021.
Helenius, Dan, Kumulaatio rikosprosessissa, s. 576–588, teoksessa Vuorenpää, Mikko – Helenius, Dan – Hietanen-Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors,
Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki (toim.). Prosessioikeus. 6. painos. Alma Talent 2021.
Heliövaara – Markku – Tola Sakari, Syysuhteet vakuutuslääketieteessä, s. 150–153, teoksessa Aro – Timo, Huunan-Seppälä, Antti – Kivekäs, Jukka – Tola, Sakari – Torstila, Ilkka (toim.) Vakuutuslää- ketiede. Duodecim 2004.
Hemmo, Mika, Vahingonkorvausoikeus. Alma Talent Oy 2005.
Hirvelä, Päivi, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. WSOYpro 2006.
Hirvelä, Päivi, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. WSOYpro 2007.
Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula, Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Kus- tannusosakeyhtiö Tammi 2009.
Holm, Tuija – Tolonen, Ritva, Psyykkisen vahingon arvioiminen, s. 485−207, teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Helenius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia. Edita Helsinki 2008.
Häikiö, Liisa – Niemenmaa, Vivi, Tapauksen löytäminen ja rajaaminen. Valinnan paikat, s. 41–56, teoksessa Laine, Markus – Bamberg, Jarkko – Jokinen, Pekka (toim.). Tapaustutkimuksen taito.
Gaudeamus. Helsinki 2007.
Ikonen, Riikka – Helakorpi, Satu, Lasten ja nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskysely 2019. THL Ti- lastoraportti 33/2019. [https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138562/Tilastora-
portti_33_Kouluterveyskysely.pdf?sequence=2&isAllowed=y]
Isokoski, Harri, Henkilövahinkojen lääketieteelliset syy-yhteyskysymykset juridisesta näkökul- masta, teoksessa Sisula-Tulokas, Lena – Luukkonen, Irene – Saario, Marja (toim.): Kuluttajien va- kuutustoimiston ja Vakuutuslautakunnan juhlakirja. Kuluttajien vakuutustoimisto ja Vakuutuslau- takunta 30 vuotta. Helsinki 2001.
Joki-Erkkilä, Minna – Laajasalo, Taina – Peltola, Maria, Haitanarviointi lapseen kohdistuvassa sek- suaali- tai väkivaltarikoksessa, teoksessa Lehtinen, Miia – Rossi, Maria (toim.). Käsikirja lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkintaan. Helsinki 2022.
Julin, Essi, Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta. Lapsiin kohdistuvien väkival- tarikosten selvittäminen terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muisti- oita 32/2018.
Kendall-Tackett, Kathleen – Williams, Linda Mayer – Finkelhor, David, Impact of Sexual Abuse on Children: A Review and Synthesis of Recent Empirical Studies. Psychological Bulletin 1193, Vol.
113(1993), No. 1. s. 164–180.
Kervinen, Elina – Ollus, Natalia, Lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa Suomessa. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin julkaisuja 2019.
Koch, William J. – Douglas, Kevin S. – Nicholls, Tonia L. – O’Neill Melanie L, Psychological Injuries:
Forensic Assessment, Treatment and Law, Oxford University Press, Incorporated 2006. (Koch ym.
2006)
Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Edilex 2015/29.
Korkka-Knuts, Heli – Helenius, Dan – Frände, Dan – Wahlberg, Markus, Yleinen rikosoikeus. 3., uudistettu painos. Helsinki 2020. (Korkka-Knuts ym. 2020)
Kuuliala, Matti – Linna, Tuula – Saranpää, Timo, Siviiliprosessi I. Riita-asiain oikeudenkäynnin pe- riaatteet ja toimijat. Alma Talent Helsinki 2022.
Lahtinen, Hanna-Mari, Child Abuse Disclosure: From the perspectives of children to influencing attitudes and beliefs held by interviewers. Publications of University of Eastern Finland 2022.
Lappalainen, Juha – Rautio, Jaakko, Todistustaakka siviiliprosessissa, s. 702–712, teoksessa Vuo- renpää, Mikko – Helenius, Dan – Hietanen-Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lap- palainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki (toim.). Prosessioikeus. 6. painos. Alma Talent 2021.
London, Kamala – Bruck, Maggie – Wright, Daniel B. – Ceci, Stephen, Review of the contemporary literature on how children report sexual abuse to others: Findings, methodological issues, and implications for forensic interviewers. Memory, 2008(16:1), s. 29–47. (London ym. 2008)
Mielityinen, Sampo, Vahingonkorvausoikeuden periaatteet. Edita 2006.
Nieminen, Kati – Lähteenmäki, Noora, Johdatus empiiriseen tutkimiseen, teoksessa Nieminen, Kati – Lähteenmäki, Noora (toim.), Empiirinen oikeustutkimus. Gaudeamus Oy. Tallinna 2021.
Ojala, Timo, Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Edita Helsinki 2012.
Ojala, Timo, Seksuaalirikokset. Edita 2014.
Punamäki, Raija-Leena – Ylikomi, Riitta, Raiskaustrauma I: Raiskauksen kokeminen altistaa psyyk- kisille ongelmille. Suomen Lääkärilehti 8/2007 vsk 62, s. 757−761.
Saarikoski, Michael, Uhrin erityinen vahinkoherkkyys henkilövahingossa. Lakimiesliiton kustan- nus. Jyväskylä 2009.
Saarnilehto, Ari, Vahingonkorvauslaki. Käytännön kommentaari. Edita Publishing Oy 2007. (Saar- nilehto 2007a)
Saarnilehto, Ari, Syy-yhteys henkilövahingossa. Oikeustapauskommentti, Oikeustieto 2/2007, s.
2–4. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/oikeustieto/50590001.pdf] (Saarnilehto 2007b)
Saarnilehto, Ari, Todistustaakka syy-yhteydestä henkilövahingon yhteydessä. Oikeustapauskom- mentti, Oikeustieto 3/2007, s. 3–4. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/oikeus-
tieto/54470002.pdf] (Saarnilehto 2007c)
Salter, Emma – Stallard, Paul, The Psychological Impact of Traumatic Events on Children. Psycho- logical Injuries and Law (2008)1, s. 138–146.
Schreier, Margit, Qualitative Content Analysis, s. 170-183, teoksessa Flink, Uwe (ed.). The Sage Handbook of Qualitative Data Analysis. Sage 2014.
Sisula-Tulokas, Lena, Straffbar handling och rena ekonomiska skador – en kollision mellan straff- och skadeståndsrätt. JFT 2010, s. 529–556.
Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha, Suomen vahingonkorvausoikeus. 7. uudistettu painos. Alma Ta- lent Oy 2020.
Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä kriisi- ja traumapsykologian ammatilliset työryh- mät. Ohjeet psyykkisen haitan arvioimiseksi. 18.8.2016.
Sutela, Mika, Arbitrium an decisio − Oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomiois- tuimissa. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu 2016.
Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi. 3. uudis- tettu painos. Alma Talent Oy 2019.
Tiilikka, Päivi, Sananvapaus ja yksilönsuoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaami- nen. Helsinki 2007. (Tiilikka 2007a)
Tiilikka, Päivi, Sananvapaus ja yksilönsuoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaami- nen. Lakimies 6/2007, s. 914–918. (Tiilikka 2007b).
Tiilikka, Päivi, Rangaistavaksi säädetty teko kärsimyskorvauksen perustana. Lakimies 5/2011, s.
933–956.
Trask, Emily W. – Walsh, Kate – DiLillo, David, Treatment Effects for Common Outcomes of Child Sexual Abuse: A Current Meta-Analysis. Aggression and Violent Behavior. 2011: 16(1):6–19.
Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi 2018.
Viheriälä, Liisa – Rutanen, Mervi, Lapsen psyykkisen trauman hoito. Duodecim 2010; 126(22), s.
2671–2677.
Viljanen, Mika, Vahingonkorvauksen määrä. Tutkimus vahingoista ja rahoista. Suomalaisen laki- miesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 287. Suomalainen lakimiesyhdistys 2008.
Virtanen, Pertti, Vahingonkorvaus: Laki- ja käytännöt. Edita Helsinki 2011.
Väestöliitto, Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärilausunto oikeudenkäyntiä varten – Alaikäisiin koh- distuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan vaikutuksista. 7.1.2019.
Väestöliitto, Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärinlausunto oikeudenkäyntiä varten – Lausunto seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen. 18.5.2016.
Wilson, John P. – Keane, Terence M., Assessing Psychological Trauma and PTSD, 2nd Edition, Guildford Publications 2004.
Young, Gerald, PTSD in Court II: Risk factors, endophenotypes, and biological underspinnings in PTSD. International Journal of Law and Psychiatry 51 (2017), s. 1–21.
Virallislähteet
HE 82/1995 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudista- mista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 116/1998 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta.
HE 44/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsää- dännön uudistamiseksi.
HE 167/2003 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 46/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liitty- vän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
HE 13/2022 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi.
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, 4. painos. 27.11.2017.
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, 5. painos. 31.9.2020.
LaVM 3/1998 vp. Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 6/1997 vp) oikeudenkäyt- töä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koske- vien säännösten uudistamiseksi ja hallituksen esityksestä (HE 117/1997 vp) laiksi rikoslain 1 lu- vun 11 §:n muuttamisesta.
LaVM 43/2010 vp. Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 282/2010 vp) lasten suo- jelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neu- voston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Liikennevahinkolautakunta, Normit ja ohjeet. 2023.
Poliisihallitus, Lapsi poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. Ohje POL-2019-34669, 23.12.2019.
Oikeusministeriö, Arviomuistio rikosvahinkolaista. 18.6.2021.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.
Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen. Käypä hoito - suositus. Duodecim 2001; 117(2), s. 224–234.
Oikeusministeriö, Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 34/2010. (OM 34/2010)
Tietosuojavaltuutetun toimiston vastaus, Rekisteröidyn oikeuksista poikkeamista koskeva vaiku- tustenarviointinne 17.12.2021, Psyykkisen vahingon arviointiin vaikuttavia tekijöitä – lainopillinen ja empiirinen analyysi. Dnro 10538/84/2021, 19.10.2022.
Traumaperäinen stressihäiriö. Käypähoitosuositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Psykiatriayhdistys ry:n asettama työryhmä. Duodecim 1.12.2022.
VKS:2006:3, Asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajaminen. Dnro 37/31/06.
13.12.2006.
Vähemmistövaltuutettu, Kansallinen ihmiskaupparaportoija – Kertomus 2014. Arvio ihmiskaupan vastaisen toiminnan tilasta ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisesta rikosprosessissa. (Vähemmistövaltuutettu 2014)
Internetlähteet
Autismiliitto. Erilaista autismia. Neuropsykiatriset häiriöt. [https://autismiliitto.fi/autismi/erilaista- autismia/neuropsykiatriset-hairiot/] 2.1.2023 (7.1.2023)
Correctional Service Canada. Commissioner’s Directive on Assessing Serious Harm.
[https://www.csc-scc.gc.ca/politiques-et-lois/705-8-cd-eng.shtml#s6] (22.2.2022)
Lääkäriliitto. Lääkärin todistuksen kirjoittaminen. Hyväksytty 9.12.2020, päivitetty 16.9.2016 [https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/laakarintodistuksen-kir- joittaminen/] (Viitattu 17.1.2023)
Nuorten exit. Toimintaohjeita ja tietoa ammattilaisille. Nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu.
2020 [https://nuortenexit.fi/wp-content/uploads/2020/09/Nuorten-Exit-opas-2020.pdf] 2020.
(9.1.2023)
Oikeusministeriö. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta. [https://oikeusministerio.fi/henkilova- hinkoasiain-neuvottelukunta ] (22.10.2022)
OYS. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatriset tutkimukset. [https://oys.fi/psykiatria/palvelut/lasten- ja-nuorten-oikeuspsykiatriset-tutkimukset/] (12.2.2023)
Tietosuojavaltuutetun toimisto. Vaikutusten arviointi. [https://tietosuoja.fi/vaikutustenarviointi]
(6.2.2022)
Väestöliitto. Asiantuntijalausunnot oikeudenkäyntiin, https://www.vaestoliitto.fi/ammattilai- set/asiantuntijalausunnot-oikeudenkayntiin/ (4.1.2023) (Väestöliitto 2023)
Oikeustapaukset Korkein oikeus
KKO 1994:5 KKO 1998:80 KKO 2011:35 KKO 2001:54 KKO 2009:82 KKO 2011:93 KKO 2011:102 KKO 2013:97 KKO 2015:50 KKO 2016:77 KKO 2017:50 KKO 2021:82
House of Lords
Lynch v Knight (1861) 11 ER 854; 9 HLC 577
Muut lähteet
Ojala, Timo. Fyysisen ja psyykkisen haitan arviointi – erityisesti vahingonkorvausoikeuden näkö- kulmasta arvioituna. 25.10.2021. Luentomateriaali oikeuspsykologian aineopintojen opintojak- solla. Itä-Suomen yliopisto.
Lyhenneluettelo
dnro diaarinumero
ETL esitutkintalaki (805/2011)
EU Euroopan unioni
EUVL Euroopan unionin virallinen lehti (1.2.2003 jälkeen)
HE hallituksen esitys
henkilövahinkouudistus laki vahingonkorvauslain muuttamisesta 509/2004 Heva Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta
HO hovioikeus
järjestämislaki laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämi- sestä 1009/2008
KKO korkein oikeus
Lanzaroten sopimus Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaa- lista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan SopS 87–88/2011
LaVM lakivaliokunnan mietintö
LOS yleissopimus lapsen oikeuksista (Lapsen oikeuksien sopimus SopS 60/1991)
mom. momentti
rikosuhridirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25.
päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta, EUVL, N:o L 315/57, 14.11.2012, s. 57–73
OK oikeudenkäymiskaari 4/1734
OM Oikeusministeriö
PTSD traumaperäinen stressihäiriö
RL rikoslaki 39/1889
ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997
SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja
t. taltio
VahL vahingonkorvauslaki 412/1974
vp valtiopäivät
yleinen tietosuoja-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2016/679/EU, annettu 27.
päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilö- tietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja di- rektiivin 95/46/EY kumoamisesta, EUVL, N:o L 119/59, 4.5.2016, s. 1−88
Taulukot
Taulukko 1. Yhteenveto tutkielman tutkimuskysymyksistä, aineistosta ja analyysimenetelmistä.
Taulukko 2.Käräjä- ja hovioikeuden vuosina 2019−2020 ratkaisemat seksuaalirikokset törkeim- män rikosnimikkeen mukaan.
Taulukko 3. Korvausvaatimusten esiintyvyys vahinkotyypin mukaan hovioikeuksittain: niiden tuo- mioiden lukumäärä, jossa vahinkotyyppiä on käsitelty aineistossa (N = 113). Ei sisällä tapauksia, joissa syyte tai syytteet on kokonaisuudessaan hylätty.
Taulukko 4. Psyykkisten vahinkojen korvausmäärän muuttuminen hovioikeudessa. Tapaukset, joissa korvausperuste oli hyväksytty myös käräjäoikeudessa ja kyse oli korvauksen määrästä (N = 113).
Taulukko 5. Korvausmäärään vaikuttavien tekijöiden luokittelu ylä- ja alaluokkiin.
1 Johdanto
1.1 Tutkimuksen taustaa ja aiheen rajaus
”Mental pain or anxiety the law cannot value, and does not pretend to redress, when the unlawful act complained of causes that alone.”1
Angloamerikkalaisessa vahingonkorvausoikeudellisessa kirjallisuudessa paljon viitatun Lynch v.
Knight -tapauksen perustelukohta vuodelta 1861 johdattaa tutkielmani kiinnostuksenkohteiden äärelle. Ensinnäkin kyse on psyykkisten tunnetilojen korvattavuudesta ylipäätään: siitä, miten psyykkiset vahingot oikeusjärjestyksessä käsitteellistetään ja miten määräytyy raja korvattavan ja ei-korvattavan psyykkisen vaurion välillä. Toisekseen kyse on psyykkisen vahingon rahamääräi- sen arvostamisen vaikeudesta eli siitä, miten korvauksen määrä voidaan mitata.
Lainaamani Lynch v. Knight -tapauksen oikeusohje kuvastaa perinteistä katsantokantaa vahin- gonkorvausoikeuden ja tuomioistuinkäytännön historiassa, jolloin psyykkisten vahinkojen kor- vaamiseen suhtauduttiin kielteisesti tai vähintäänkin skeptisesti.2 On esitetty, ettei aineettomia vahinkoja tulisi korvata lainkaan, koska niihin ei voida vaikuttaa rahamääräisellä korvaamisella.3 Ihmisten on pelätty teeskentelevän psyykkisiä vahinkoja, koska ei ole olemassa selviä, objektiivi- sia mittareita siitä, ovatko psyykkiset vahingot todellisia. Tuomioistuinten on lisäksi ollut hankala määritellä sopivaa korvaussummaa.4
Nykyisin psyykkisiä vahinkoja käsitellään ja korvataan erilaisissa oikeudellisissa konteksteissa, kuten lakisääteisissä työtapaturma- ja liikennevakuutuksissa, yksityisoikeudellisina riita-asioina,
1 Lynch v Knight (1861) 11 ER 854; 9 HLC 577. Oikeustapaus löytyy kokonaisuudessaan verkosta http://www.commonlii.org/uk/cases/EngR/1861/822.pdf (viitattu 29.12.2021).
2 Koch ym. 2006, s. 16, 22. Viljanen 2008, s. 4.
3 Ks. esim. Viljanen 2008, s. 4.
4 Koch ym. 2006 s. 16.
rikosprosessin yhteydessä rangaistavaan tekoon perustuvana vahingonkorvauksena, sovittelu- prosesseissa tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa – vain joitain esimerkkejä mainitak- seni.5 Tässä tutkielmassa psyykkisten vahinkojen korvattavuuden edellytysten ja korvauksen määrään vaikuttavien tekijöiden analysointi rajataan rikosperusteisen korvausvastuun tilantei- siin. Rikosperusteisella korvausvastuulla tarkoitetaan tilanteita, joissa vahinko on aiheutettu ran- gaistavalla teolla.6
Useat kansainväliset sopimukset, EU-oikeudellinen sääntely ja kansallinen lainsäädäntö määrittä- vät rikoksen uhrin oikeutta vahingonkorvaukseen. Rikosuhridirektiivin (2012/29/EU)7 mukaan jä- senvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikoksen uhrille annetaan tiedot siitä, miten ja millä edellytyksillä hän voi saada korvausta.8 Tutkielmassa ei esitellä systemaattisesti pohjoismaisia tai kansainvälisiä oikeuslähteitä, koska se ei tutkielman laajuuteen liittyvät välttämättömät rajaukset huomioon ottaen ole tutkimustehtävän kannalta olennaista. Tarkastelu rajoittuu siis Suomen voimassa olevaan vahingonkorvausoikeuteen.
Kansainvälisessä kirjallisuudessa psyykkinen vahinko määritellään kuormituksesta johtuvaksi emotionaaliseksi tilaksi todellisen tai kuvitellun uhan tai vahingon seurauksena.9 Psyykkinen va- hinko ei ole oikeudellinen käsite siinä mielessä, että lainsäädännöstä ei löydy sille tarkkaa määri- telmää. Psyykkisen vahingon voidaan katsoa kattavan sekä lääketieteellisesti diagnosoidut häi- riöt, kuten neuroosin, post-traumaattisen stressihäiriön, masennuksen tai paniikkihäiriön sekä
5 Ks. esim. Virtanen 2011, s. 11; Koch ym. 2006, s. 3.
6 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 129–130.
7 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315/57, 14.11.2012, s. 57–73), artikla 4.
8 Lapsiuhrien osalta Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (SopS 87–88/2011, Lanzaroten sopimus) artikla 28 velvoittaa otta- maan huomioon uhrin fyysisen tai henkisen terveyden vakavan vahingoittumisen osana raskauttavia olo- suhteita rangaista määrittäessä. Lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn lap- sen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (SopS 41/2012, Lapsen oikeuksien sopi- mus, 2. lisäpöytäkirja) 9 artiklan mukaan sopimusvaltioiden on varmistettava, että lapsiuhreilla on mahdol- lisuus turvautua asianmukaiseen menettelyyn, jonka avulla he voivat hakea vahingonkorvausta rikoksesta vastuussa olevilta henkilöiltä.
9 Koch ym. 2006, s. 3–4.
vähemmän määritellyt ahdistuksen, pelon tai dysforian kaltaiset olotilat.10 SovellettaessaKochin ja kumppaneiden määritelmää Suomen vahingonkorvausoikeuden systematiikkaan, psyykkisiksi vahingoiksi luetaan vahingonkorvauslain (412/1974, VahL) 5:2 (509/2004) mukaiset henkilövahin- gosta aiheutuneet psyykkiset haitat (1 momentin 3 kohdan mukainen kipu, särky ja tilapäinen haitta sekä 4 kohdan mukainen pysyvä haitta) ja VahL 4a ja 6 §:ssä määritelty henkinen kärsi- mys.11 Tutkielman toisessa luvussa tarkastellaan tarkemmin tilapäisen psyykkisen haitan ja kärsi- myksen korvattavuuden säädösperustaa ja korvattavuuden edellytyksiä.
1.2 Yhteiskunnallinen merkitys ja tutkimustulosten hyödynnettävyys
Rikoksella aiheutettujen psyykkisten vahinkojen korvaaminen on yhteiskunnallisesti mielenkiin- toinen ja ajankohtainen aihe. Psyykkisen haitan arviointi oikeudellisessa kontekstissa on nostettu kansallisessa Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa yhdeksi ilmiöksi, johon on an- nettu konkreettisia toimenpidesuosituksia. Vuosiksi 2020−2025 ajoitetun toimenpideohjelman tavoitteena on ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja parantaa lapsiuhrin asemaa nykyisissä palvelu-, hoito- ja rikosoikeusjärjestelmissä. Toimenpideohjelman mukaan lasten oikeusturva ei Suomessa toteudu riittävästi vahingonkorvauslain mukaisen lääketieteellisen haitan arvioinnin osalta. Näin ollen lapsi voi jäädä ilman vahingonkorvauksia, joihin asiantuntevan arvioinnin pe- rusteella olisi muuten oikeutettu ja erityisesti sitä hoitoa ja apua, joka tukee lapsen myöhempää selviytymistä. Lapsen psyykkisen haitan arviointia ja sen toteutumista ei juurikaan ole Suomessa tarkasteltu, eikä siitä ole saatavilla tutkimustietoa. Tutkimukseni on osa toimenpidesuunnitel- massa suositeltuja toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä oikeuksien puheenjohtajien, syyttäjien, asi- anajajien, edunvalvojien ja poliisien tietoa haitan arviointiin liittyvästä ajankohtaisesta tutkimus-
10 Koch ym. 2006, s. 20.
11 Osassa lähdeaineistoa psyykkisellä haitalla viitataan sekä henkilövahingosta aiheutuneeseen psyykki- seen haittaan että kärsimykseen (esim. Suomen psykologiliiton ohjeet psyykkisen haitan arvioimiseksi, s.
3). Katson, että semanttisesti psyykkinen haittaa viittaa kuitenkin vain henkilövahingosta aiheutuneeseen tilapäiseen tai psyykkiseen haittaan ja jätän kärsimyksen ”haitan” määritelmän ulkopuolelle. Siksi tutkiel- massa käytetään psyykkisen vahingon käsitettä, joka kattaa sekä VahL 5:2:n mukaiset psyykkiset haitat että VahL 5:4a:n ja 6 §:n mukaisen kärsimyksen.
tiedosta seksuaaliväkivallan henkilövahinkoina käsitettävistä seurauksista ja niiden lääketieteelli- sestä arvioinnista sekä edistää seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneen lapsen mahdollisuutta saada asiantuntija-arvio rikoksen mahdollisesti aiheuttamasta haitasta.12
Rikoksen uhrin ja surmansa saaneen läheisen korvaussuojan parantaminen on ollut esillä myös Oikeusministeriössä valmistuneessa rikosvahinkolakia (1204/2005) koskevassa arviomuistiossa, jonka lausuntokierros päättyi 3.9.2021. Lainvalmistelutyö rikosvahinkolain muuttamiseksi on käynnistynyt ja työryhmän esityksen on määrä valmistua keväällä 2023. Arviomuistiossa käsitel- lyt rikosvahinkolain muutostarpeet koskivat monilta osin juuri psyykkisen vahingon korvaamista.
Arviomuistiossa ehdotettiin muun muassa surmansa saaneen henkilön läheisen oikeutta kor- vaukseen kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, uhrin oikeutta korvaukseen kärsi- myksestä myös silloin, kun häntä on rangaistavalla teolla syrjitty sekä mahdollisuutta uhrille tai hänen läheiselleen saada maksusitoumus Valtiokonttorilta terapiakulujensa korvaamiseen.13 Vaikka tutkielmassa ei syvennytä korvauksen saamiseen liittyviin kysymyksiin käytännössä vaan ainoastaan korvauksen määräämiseen tuomioistuimessa, viittaa yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta siihen, että psyykkisten vahinkojen korvattavuuteen liittyvälle tutkimustiedolle on tar- vetta.
1.3 Aiheeseen liittyvä aiempi tutkimus
Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa psyykkisen tilan häiriintymistä on käsitelty vahingonkorvaus- oikeuden yleisteoksissa lähinnä oikeuskäytännön näkökulmasta.14 Kärsimyksestä itsenäisenä va- hinkolajina on etenkin henkilövahinkouudistuksen15 jälkeen kirjoitettu suhteellisen paljon. Psyyk-
12 Sosiaali- ja terveysministeriö 2019 s. 19, 364–365.
13 Oikeusministeriö. Arviomuistio Rikosvahinkolaista 2021.
14 esim. Ståhlberg – Karhu 2020, s. 343−347; Virtanen 2011, s. 431−456; Hemmo 2005, s. 163−166.
15 Henkilövahinkouudistuksella tarkoitetaan 1.1.2006 voimaan tullutta vahingonkorvauslain muutosta, jolla uudistettiin henkilövahingon korvaamista koskevia säännöksiä. ks. tarkemmin luku 2.5
kisten vahinkojen korvaamista systemaattisemmin, huomioiden sekä psyykkiset haitat että kärsi- myksen, on oikeuskirjallisuudessa käsitelty lähinnä seksuaalirikosten tai lapsiin kohdistuvien ri- kosten näkökulmasta.16
Korvauksen määrän laskemisesta ja laskemiseen käytettävistä tekniikoista kattavan selvityksen on tehnyt Mika Viljanen vuonna 2008 ilmestyneessä väitöskirjassaan Vahingon korvauksen määrä: tutkimus vahingoista ja rahoista. Tutkielmani tehtävänasettelu ja tarkoitus on lähellä Vil- jasen tavoitetta ymmärtää ”mistä vahinkojen korvaamisessa on kysymys, jos sitä tarkastelee va- hingon määrän näkökulmasta” rajaten tarkasteluni rikoksella aiheutettuihin psyykkisiin vahinkoi- hin.17 Tutkielmani lainopillinen ja empiirinen lähestymistapa eroaa Viljasen oikeusfilosofisesta ja oikeusteoreettisesta tutkimusotteesta, jonka suoran sovellettavuuden käytännön lakimiestyöhön voidaan katsoa jäävän kaukaisemmaksi. Tutkielmani käytännöllinen lainoppi on suunnattu palve- lemaan tätä tarkoitusta. Empiirisen analyysin mukaan ottamisella tuotetaan uutta tietoa reaali- maailman ilmiöistä.
Empiiristä oikeustutkimusta on ylipäätään Suomessa tehty suhteellisen vähän.18 Oikeustieteelli- sessä tutkimuksessa on perinteisesti korostettu lainoppia ainoana oikeana oikeustieteen ydin- alueena, johon tutkimuksen tulee keskittyä.19 Esimerkiksi Aulis Aarnio on painottanut oikeustie- teilijälle ominaista sisäistä näkökulmaa oikeuteen suhteessa muiden tieteenalojen ulkoiseen nä- kökulmaan.20 Nykyisin hyväksytään, että oikeusjärjestyksen kehittämisen ja lainvalmistelun näkö- kulmasta tarvitaan tietoa reaalimaailmasta, järjestelmän toiminnasta käytännössä, ja että oikeus- tieteelliseen tutkimukseen kuuluu oikeutta erilaisista lähtökohdista tarkastelevia suuntauksia.21
16 ks. esim. Ojala 2012, 2014; Hirvelä 2006, s. 537−556. Hirvelän väitöskirjaan Rikosprosessi lapsiin kohdis- tuvissa seksuaalirikoksissa sisältyy vahingonkorvauskäytäntöjä käsittelevä jakso, jossa on myös empiiristä tietoa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomituista korvausten määristä.
17 Viljanen 2008, s. 5.
18 Ervasti 2003, s. 48; Sutela 2016, s. 20.
19 Ervasti 1998, s. 365.
20 Aarnio 1989, s. 46−61.
21 Ervasti 1998 s. 378; Alvesalo-Kuusi – Kumpula 2021, kohta 2.1 Oikeustieteen moninaisuus. Kokoavasti empiiri-sen tutkimuksen asemasta oikeustieteessä ks. Ervasti 1998, s. 364–388 ja empiirisen ja lainopillisen lähestymistavan eroista Alvesalo-Kuusi – Kumpula 2021, 2 Oikeussosiologia, oikeustiede, lainoppi.
Menemättä syvemmälle metodologiseen keskusteluun tai arvottamatta eri tutkimustraditioita suhteessa toisiinsa perustelen tutkielman menetelmävalintoja tutkimusintressillä: tutkielmassani lainopillinen ja empiirinen näkökulma nähdään toisiaan täydentävinä. Lainopillinen tulokulma ja perustellut tulkintasuositukset palvelevat lakimieskuntaa käytännön ratkaisutyön näkökulmasta.
Se myös pohjustaa ja antaa suuntaa mielekkään empiirisen tutkimusasetelman rakentamiseen.
Empiirisin menetelmin saaduilla tutkimustuloksilla saadaan tietoa vahingonkorvausten tuomitse- miskäytännöistä, mikä palvelee oikeusjärjestelmän kehittämistä ja oikeustieteellistä teorianmuo- dostusta.22
Psyykkisen vahingon laajuuteen ja arviointiin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu oikeuspsykologi- sessa viitekehyksessä kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa.23 Erityisesti lasten ja nuorten osalta seksuaalisen hyväksikäytön seurauksista ja vahingollisuudesta on olemassa runsaasti tie- teellistä tutkimusta.24 Tätä kansainväliseen ja kotimaiseen kehitysbiologiseen ja käyttäytymistie- teelliseen tutkimukseen sekä traumatutkimukseen perustuvaa tietoa on koottu Väestöliiton asi- antuntijalausuntoihin, jotka on kirjoitettu syyttäjien ja oikeusavustajien hyödynnettäväksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten oikeudenkäyntejä varten.25 Suomen psykologiliitto on laatinut psykologeille yleiset ohjeet psyykkisen haitan arvioimiseksi oikeudenkäyntiä tai vakuutusyhtiötä varten.26 Lääkäreille on arviolta kevään 2023 aikana valmistumassa kansallinen ohjeistus alaikäi- siin kohdistuvien seksuaalirikosten haittojen arvioinnista, millä pyritään selkeyttämään ja yhden- mukaistamaan psyykkisen haitan arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja.27
22 ks. esim. Nieminen – Lähteenmäki 2021, kohta 1.1. Empiirinen lähestymistapa oikeuteen.
23 ks. esim. Bryant 2003; Wilson – Keane 2004, Koch ym. 2006.
24 Suomen psykologiliitto 2016, s. 8. ks. esim. Salter – Stalland 2008.
25 Väestöliitto 2023, Asiantuntijalausunnot oikeudenkäyntiin, https://www.vaestoliitto.fi/ammattilaiset/asi- antuntijalausunnot-oikeudenkayntiin/ . Yleislausuntoja on ilmestynyt kolme: Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärinlausunto oikeudenkäyntiä varten – kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja vä- kivallan vaikutuksista 2019, Lausunto seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen 2016 ja lausunto digi- taaliseen mediaan liittyvän groomingin ja seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista alaikäiseen 2014.
26 Suomen psykologiliitto 2016.
27 Ala-Heikkilä 2023.
1.4 Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset
Tutkielmani tarkoituksena on analysoida rikoksella aiheutettujen psyykkisten vahinkojen korvat- tavuuden edellytyksiä ja korvauksen määrään vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusongelmaa lähesty- tään lainopillisin menetelmin Suomen voimassa olevan oikeuden sisältöä tulkitsemalla ja syste- matisoimalla. Tutkielman empiirinen osuus pyrkii ymmärtämään hovioikeuden tuomioiden pe- rusteluja analysoimalla, millaiset tekijät vaikuttavat korvauksen määräämiseen.
Tutkielmani jakautuu menetelmällisesti lainopilliseen ja empiiriseen osaan. Empiirisen tutkimus- asetelman mielekkyyden ymmärtäminen vaatii esikysymykseksi oikeudellisen merkityssisällön antamista psyykkisen vahingon käsitteelle ja sen asettamista vahingonkorvaus- ja rikosprosessi- oikeudelliseen kontekstiin. Lainopillisessa osuudessa pyritään ymmärtämään rikoksella aiheutet- tuja psyykkisiä vahinkoja oikeudellisina konstruktioina laajemmin, kun taas empiirisessä osuu- dessa tarkastelu rajautuu lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen aiheuttamiin psyykkisiin vahin- koihin. Empiirisessä osassa esitetään hovioikeuksien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikostuomioi- den perusteella, miten psyykkisen vahingon korvaamista tuomioistuinten ratkaisukäytännössä perustellaan.
Tutkimusongelmani konkretisoituu seuraaviksi tutkimuskysymyksiksi:
1. Miten rikoksella aiheutettujen psyykkisten vahinkojen korvattavuutta ja korvauksen mää- rään vaikuttavia tekijöitä säännellään?
2. Kuinka usein ja minkä tyyppisinä vahinkolajeina psyykkisiin vahinkoihin liittyvät korvaus- kysymykset tulevat tuomioistuimen käsiteltäväksi esimerkkiaineistossa?
3. Miten rikoksella aiheutetun psyykkisen vahingon korvaamista tuomioistuimessa perustel- laan?
4. Millaisia uhriin, rangaistavaan tekoon tai muihin tekijöihin liittyviä vahingollisuuden arvi- oinnin kriteerejä tuomioistuimen perusteluissa käytetään?
Taulukko 1. Yhteenveto tutkielman tutkimuskysymyksistä, aineistosta ja analyysimenetelmistä.
Tutkimuskysymykset Aineisto Menetelmä Miten rikoksella aiheutettujen psyykkisten
vahinkojen korvattavuutta ja korvauksen määrää säännellään?
Voimassa oleva sääntely, esi- työt, oikeuskäytäntö, henkilö- vahinkoasian neuvottelukun-
nan suositukset
Lainoppi
Kuinka usein ja minkä tyyppisinä psyykki- siin vahinkoihin liittyvät korvauskysymykset tulevat tuomioistuimen käsiteltäviksi esi- merkkiaineistossa?
Hovioikeuden ratkaisut Kvantifiointi
Miten rikoksella aiheutetun psyykkisen va- hingon korvaamista perustellaan tuomiois- tuimessa?
Hovioikeuden ratkaisut Aineistoläh- töinen sisäl- lönanalyysi Millaisia uhriin, rangaistavaan tekoon tai
muihin tekijöihin liittyviä vahingollisuuden arvioinnin kriteerejä tuomioistuimen pe- rusteluissa käytetään?
Hovioikeuden ratkaisut Teoriasidon- nainen sisäl- lönanalyysi
Taulukkoon 1 on koottu yhteenvedoksi tutkielman tutkimuskysymykset sekä niihin vastaamiseen tarvittavat aineistot ja tutkimusmenetelmät. Seuraavaksi esitellään yksityiskohtaisemmin analyy- simenetelmiä sekä empiirisen aineiston muodostamiseen vaikuttavia tekijöitä.
1.5 Tutkimusmetodeista ja viitekehyksestä
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastausta etsitään lainopin menetelmin voimassa olevan oikeuden sisältöä tulkitsemalla ja systematisoimalla. Pelkistetysti tulkinnassa on kyse oikeudelli- sen merkityssisällön antamisesta psyykkiselle vahingolle ja systematisoinnissa sen asettamisesta rikosprosessi- ja vahingonkorvausoikeudelliseen kontekstiin. Tulkintaa ja systematisointia ei voida kuitenkaan pitää täysin erillään toisistaan. Kolehmainen viittaa Häyhän huomautukseen siitä, että valittu oikeusnormien kuvaustapa vaikuttaa usein oikeusnormien tulkintaan ja tulkin-
nalla puolestaan saattaa olla vaikutusta valittuun systematiikkaan.28 Tutkielmassani systemati- sointia on kahdentasoista: yksinkertaisimmillaan systematisointi on normien välisten suhteen selvittämistä29 eli kärsimyksen ja tilapäisen haitan keskinäisen suhteen hahmottamista psyykki- senä vahinkona. Toinen systematisoinnin tasoista on näiden psyykkistä vahinkoa säätelevien normien asettaminen rikosprosessi- ja vahingonkorvausoikeudelliseen viitekehykseen, mikä vai- kuttaa siihen, miten psyykkisten vahinkojen korvaamiseen vaikuttavia tekijöitä tulkitaan.
Toiseen, kolmanteen ja neljänteen tutkimuskysymykseen vastaukset löytyvät empiirisin menetel- min. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa pyritään ymmärtämään psyykkisen vahingon korvattavuutta ilmiönä syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että pyrittäisiin määrälliselle tutkimukselle ominaiseen suurempaan yleistettävyyteen ja syy-seuraussuhteiden tarkasteluun.30 Jako määrälliseen ja laadulliseen tutkimukseen on vakiintunut tapa jaotella ja ymmärtää empii- risten tutkimusmenetelmien lähestymistapojen eroa. Päämääränä on ymmärtää tuomioistuimen ratkaisujen perusteella, mitkä tekijät vaikuttavat psyykkisen vahingon korvausperusteeseen ja korvauksen määrään. Tuomioiden perustelujen analysoiminen auttaa siis ymmärtämään ilmiötä, ja vaikka tapaukset itsessään eivät ole yleistettävissä, voidaan havainnot asettaa laajempaan kontekstiin siitä, miten psyykkisen vahingon korvaaminen oikeuskäytännössä toteutuu.31
Laadullisessa tutkimuksessa on mahdollista käyttää määrällisiä elementtejä, kunhan pyrkimyk- sistä yleistettävyyteen ja tilastollisten tunnuslukujen laskemiseen luovutaan.32 Tästä on kyse toi- seen tutkimuskysymykseeni vastaamisessa kvantifioimalla, eli kuvaamalla laadullista esimerkkiai- neistoa saattamalla se numeerisesti mitattavaan muotoon.33 Päämääränä on havainnollistaa
28 Kolehmainen 2015, s. 18, alaviite.
29 Kolehmainen 2015, s. 18.
30 ks. esim. Hirsjärvi (2009, s. 136) laadullisen ja määrällisen tutkimuksen eroista. Kyse on toisiaan täyden- väistä suuntauksista, joita on käytännössä vaikea tarkkarajaisesti erottaa toisistaan. Tässä tutkimuksessa aineiston kuvaamisessa hyödynnetään määrällisiä menetelmiä saattamalla se numeerisesti mitattavaan muotoon.
31 vrt. yleistettävyyden kritiikistä tapaustutkimuksen yhteydessä Häikiö – Niemenmaa 2007, s. 48.
32 Hirsjärvi 2009, s. 136; Nieminen – Lähteenmäki 2021, kohta 1.1. Empiirinen lähestymistapa oikeuteen.
33 Hirsjärvi, 2009, s. 136; Nieminen – Lähteenmäki 2021, kohta 1.6.2 Tekstiaineiston kvantifioiminen.
psyykkisten vahinkojen esiintyvyyttä seksuaalirikostuomioista koostuvassa aineistossa frekvens- sejä laskemalla. Kolmanteen ja neljänteen tutkimuskysymykseen vastaamiseksi analyysimenetel- mänä käytetään aineistolähtöistä ja teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on teks- tianalyysiä, jossa aineistoksi valittujen dokumenttien sisältöä kuvataan sanallisesti sekä tarkastel- laan niiden sisältöä tekstin merkityksiä etsien sekä tiivistäen.34 Sisällönanalyysia analyysitapana kuvataan tarkemmin luvussa 5.2.
34 Tuomi – Sarajärvi 2018, s. 107–113.
2 Psyykkisten vahinkojen kategorisointi vahingonkorvausoikeudessa
2.1 Aiheutunut vahinko
Korvausvelvollisuus edellyttää aina, että on aiheutunut vahinkoa.35 Oikeuskirjallisuudessa vahin- gon käsitteelle on esitetty erilaisia määritelmiä ja mallinnuksia eikä yksiselitteistä tai aukotonta määritelmää ei ole olemassa.36 Yhtenä vaihtoehtona vahinko voidaan määritellä sen kohteen, eli vahingonkärsijän näkökulmasta negatiiviseksi, ulkopuolisesta syystä sattuneeksi tapahtumaksi.37 Ulkopuolinen syy ja negatiivisuuskaan eivät kuitenkaan ole täysin välttämättömiä vahingon edel- lytyksiä, mikä tekee määrittelystä hankalaa: voihan olla, että vahingonkärsinyt on ainakin osal- taan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen ja silti puhumme edelleen vahingosta. Joskus taas vahingosta voi olla vahingonkärsineelle sattumalta hyötyä.38 Tutkielmassa lähtökohtana pidetään oikeudellisen vahingon käsitettä, jolloin vahinko nähdään sellaisena tapahtumana, jossa jonkun oikeudellista asemaa on loukattu ja josta voi seurata korvausvastuu.39
2.2 Henkilövahinko ja aineeton vahinko
Yleissäännökset korvaukseen oikeuttavista vahingoista löytyvät vahingonkorvauslain 5 luvusta.
VahL 5:1 jakaa korvattavat vahingot henkilövahinkoihin, kärsimykseen, esinevahinkoihin ja talou- dellisiin vahinkoihin. Luokittelulla on merkitystä sekä korvausvelvollisuuden syntymisen että eräi- den muiden korvauskysymysten kannalta. Esimerkiksi eräät syy-yhteyden näyttöongelmat liitty- vät vain tiettyihin vahinkolajeihin ja korvauksen määrän laskentatapa riippuu vahinkolajista.40
35 Saarnilehto 2007a, s. 23.
36 Virtanen 2011, s. 7; Ståhlberg – Karhu 2020, s. 9. Erilaisista vahingon käsitteen määrittelyistä ks. myös Viljanen 2008, s. 5.
37 Virtanen 2011, s. 7. Ståhlbergin ja Karhun määritelmä vahingosta ”ulkopuolisen tapahtuman aiheutta- mana odottamattomana muutoksena, jota on pidettävä vahingonkärsijän kannalta epäedullisena” (2020, s.
9) tarkentaa Virtasen määritelmää sisällyttämällä siihen tapahtuman ”odottamattomuuden”. Epäedulli- suutta voidaan pitää negatiivisuuden synonyymina.
38 Virtanen 2011, s. 8–9.
39 vrt. Virtanen 2011, s. 7.
40 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 333–334. Eri vahinkolajien syy-yhteysongelmien erikoispiirteistä ks. esim.
Ståhlberg – Karhu 2020, s. 429–441.
Vahingonkorvauslain 5:2 mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen 1) tarpeel- lisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, 2) ansionmenetyksestä, 3) ki- vusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja 4) pysyvästä haitasta. Henkilövahingolla tar- koitetaan vahingon ilmenemistä henkilössä, joko hänen terveyden- tai mielentilassaan. Määri- telmä ei kuitenkaan ole aukoton: pelkkää kärsimystä ei pidetä henkilövahinkona, koska se ei johdu lääketieteellisesti todettavissa olevasta sairaudesta tai vammasta. Vaikka kärsimysvahin- got käsitellään yleensä henkilön mielentilaan liittyvinä vahinkoina henkilövahingon yhteydessä, on se VahL 5:1:ssä selkeästi erotettu omaksi vahinkolajikseen.41
Vahinkoja voidaan luokitella niiden ilmenemismuodon mukaan myös aineellisiin ja aineettomiin vahinkoihin. Tässä jaottelussa sekä henkilövahinkoina korvattavat kipu, särky ja muu tilapäinen haitta ja pysyvä haitta että kärsimys luetaan aineettomiin vahinkoihin.42 Ne eivät ole sidottu ”ma- teriaan” eikä niiden korvaamista voida näin ollen perustaa objektiiviseen arvioon vahingonkor- vauskustannuksista, kuten aineellisten vahinkojen kohdalla on lähtökohtana.43 Henkilövahinko ja aineeton vahinko eivät siis ole synonyymeja, vaan esimerkiksi henkilövahinkojen yhteydessä kor- vattavaksi tulevat sairaanhoitokustannukset tai ansionmenetys ovat aineellisia vahinkoja, joiden määrä on rahamääräisesti mitattavissa tai ainakin arvioitavissa. Näiden vahingosta seuraavien
”korvausaiheiden”44 jaottelu onkin käsitteellisesti erotettava edellä kuvatusta VahL 5:1:n mukai- sesta vahinkolajiluokittelusta, vaikka myös jaottelussa aineettomiin ja aineellisiin käytetään niin ikään vahingon käsitettä.
Viljasen mukaan aineetonta vahinkoa ei voida aidosti korvata, koska tällaista kokemusta ei voida rahalla poistaa tai siirtää vahingonaiheuttajan kannettavaksi. Hän pohtii väitöskirjassaan perus- teita sille, miksi erityisesti tilapäistä haittaa ja kärsimystä ylipäätään oikeusjärjestyksessämme
41 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 334. ks. myös HE 167/2003 vp, s. 15, jonka mukaan ”vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4a ja 6 §:ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä.”
42 Vahingonkorvauslain esitöissä aineettomat vahingot on määritelty korvauslajeittain: kipu, särky sekä muu tilapäinen haitta, pysyvä haitta ja kärsimys (HE 167/2003 vp, s. 24).
43 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 338; Virtanen s. 2011, s. 287.
44 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 336; HE 167/2003 vp, s. 14.
korvataan. Viljasen mukaan tilapäisen haitan ja kärsimyksen korvaamisessa on kyse tunnustami- sesta ja tunnistamisesta. Aineeton vahinko on korvattava, koska haluamme antaa vahingonkor- vausoikeudellisen merkityksen tietyille ihmisten elämässä olennaisiksi muutoksiksi tunnuste- tuille tapahtumille ja tiedämme ihmisten todellisuudessa kärsivän kivusta ja särystä tai henki- sesti. Vahingonkorvauksen kohde on sekä vahingonkärsijä että yhteisö: tunnistamme ja tunnus- tamme että vahingonkärsijän oikeutta on loukattu ja yhteisön perustavia eettismoraalisia nor- meja rikottu. Aineettomien vahinkojen korvaamisessa on siis kyse symbolisesta korvauksesta, joka viestittää, että vahingonkärsijällä on oikeuksia, joita ei saa loukata.45
2.3 Tilapäinen haitta ja pysyvä haitta
Psyykkinen henkilövahinko voi ilmetä joko tilapäisenä tai pysyvänä haittana. VahL 5 luvun 2 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohtien tarkoittamalla haitalla suoritetaan korvausta sellaisesta henkilövahin- gon aiheuttamasta haitasta, joka ei merkitse taloudellista menetystä. Lain esitöiden mukaan hai- talla tarkoitettaisiin vaurioita, häiriöitä ja hankaluutta, jota henkilövahinko eri tavoin aiheuttaa.
Kivulla ja säryllä tarkoitetaan fyysistä tai psyykkistä äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa epämiellyttävyyden tunnetta. Kipu ja särky ovat tavallisin tilapäisen haitan muoto, mutta tila- päistä haittaa voi olla muunkinlainen haitta, kuten erilaiset elämänlaatua heikentävät toiminnalli- set haitat. Muina esimerkkeinä tilapäisestä haitasta lain esitöissä mainitaan tinnitus ja psyykkiset oireet, kuten ahdistuneisuus ja masentuneisuus sekä muu fyysisistä tai psyykkisistä syistä joh- tuva toiminnanvajavuus, esimerkiksi kykenemättömyys aistia tai liikkua normaalisti.46
Lainsäätäjän tarkoitus on, että kivusta, särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään yksi korvaus kokonaisarvion perusteella riippumatta siitä, onko henkilövahingosta aiheutunut yhden- laista vai monenlaista tilapäistä haittaa. Tarkoitus on myös, että fyysisen ja psyykkisen tervey- dentilan häiriöt tulisivat korvattavaksi samojen perusteiden mukaan. Esitöiden mukaan psyykkis- ten terveydentilan häiriöiden kohdalla luontevampaa voisi olla käyttää nimitystä ”tilapäinen
45 Viljanen 2008, s. 449–455, 470–479, 529–540. ks. myös HE 167/2003 vp, s. 21–22.
46 HE 167/2003 vp, s. 7, 34−35.
haitta” kivun, säryn sekä muun tilapäisen haitan sijaan. Yhdestä korvauksesta huolimatta tuo- mioistuimen on kuitenkin perusteluissaan selvitettävä mistä tilapäisen haitan muodoista korvaus tuomitaan.47
Haittakorvaus on tarkoitettu hyvitykseksi henkilövahingon aiheuttaman elämänlaadun heikenty- misestä. Vahinkoa kärsinyt saa siis rahallisen hyvityksen siitä, että hänen olotilansa ja olosuh- teensa ovat vahingon vuoksi huonommat kuin ne olisivat olleet, jollei vahinkoa olisi sattunut. Toi- saalta ihmiselle normaalisti syntyvät tunnetilat, kuten mielipaha, suru tai pelko eivät ole korvatta- via henkilövahinkoja. Pääsääntöisesti edellytetään, että haitta on lääketieteellisin keinoin todet- tavissa.48
Vahinko korvataan tilapäisenä haittana henkilövahingon ilmenemisestä alkaen siihen ajankoh- taan saakka, jolloin vahingonkärsijän terveydentila on palautunut ennalleen tai muutoin vakiintu- nut. Vakiintumisella tarkoitetaan sitä, ettei terveydentilassa ole enää odotettavissa muutosta pa- rempaan eikä lääketieteellisiä keinoja terveydentilan parantamiseksi ole enää käytössä. Siitä eteenpäin, kun tila on vakiintunut ja seurausten voidaan todeta jäävän pysyviksi, korvattavaksi tulee pysyvä haitta.49
Pysyvän haitan korvaaminen on siis luonteeltaan hyvitystä elinikäisestä elämänlaadun heikenty- misestä. Myös psyykkisen terveydentilan häiriö voi aiheuttaa pysyvänä haittana korvattavaa elin- ikäistä toiminnanvajavuutta.50 Lain esitöiden mukaan psyykkisen terveydentilan häiriöstä jäävä pysyvä haitta on yleensä arvioitavissa aikaisintaan kahden vuoden kuluttua häiriön ilmenemi- sestä ja vaikeiden psyykkisten vammojen osalta aika on tyypillisesti tätäkin pidempi.51
47 HE 167/2003 vp, s. 35; Saarnilehto 2007a, s. 131.
48 HE 167/2003 vp, s. 20, 29, 34.
49 HE 167/2003 vp, s. 35; Saarnilehto 2007a, s. 131–132.
50 HE 167/2003 vp, s. 34–35; Saarnilehto 2007a, s. 131.
51 HE 167/2003 vp, s. 36. Lapsiin kohdistuneiden vakavien rikosten osalta lapselle tai nuorelle mahdollisesti aiheutuva pysyvä psyykkinen haitta on luotettavasti arvioitavissa vasta aikuisuudessa, koska lapsen kehitys on kesken. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019, s. 372).
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2c §:ssä säännellään tilapäisen haitan korvauksen määrään vaikut- tavia tekijöitä. Kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta korvausta määrättäessä huomioon otetaan erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja ajalli- nen kesto sekä haitan kestoaika. Ensisijaisia huomioon otettavia tekijöitä ovat siis henkilövahin- gon laatu ja vaikeusaste. Laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee, käy- tännössä usein lääketieteellistä diagnoosia. Vaikeusaste viittaa samanlaatuisten vammojen kes- kinäisiin eroavaisuuksiin: esimerkiksi psyykkisten terveydentilan häiriöiden osalta huomioidaan, onko vahingon seurauksena aiheutunut masennus lievä vai vakava. Hoidon laatu ja kestoaika toisaalta antavat viiteitä siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta vammasta on kysy- mys. Toisaalta se mahdollistaa yksilöllisten ominaisuuksien huomioimisen yksittäistapauksissa esimerkiksi silloin, jos vamma on edellyttänyt pitempiaikaista sairaalahoitoa kuin kyseinen vamma yleensä vaatii. Haitan kestoajan huomioiminen mahdollistaa korvausta korottavana tai alentava tekijänä sen huomioon ottamisen, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa taval- lista pidemmän tai lyhyemmän ajan.52
Pysyvän haitan korvauksen määrän osalta ensisijaiset arviointikriteerit ovat henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, kuten tilapäisessä haitassakin. Huomioon otetaan lisäksi vahinkoa kärsi- neen ikä sinä ajankohtana, jolloin pysyvä haitta voidaan määritellä. Samanlaatuisesta vammasta määrätään sitä suurempi korvaus mitä nuorempi vahingonkärsijä on. Tämä on perusteltua, koska pysyvä haitan korvauksella hyvitetään sellaisia vahingon seurauksia, jotka vaikuttavat koko loppuelämän ajan. Korvausta korottavana tekijänä voidaan huomioida lisäksi vahingonkärsineen elämänlaadun erityinen heikentyminen henkilövahingon seurauksena. Esitöiden mukaan koro- tusperusteen soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi ja tulisi kyseeseen vain, jos henkilövahinko yksittäistapauksessa heikentää vahingonkärsineen elämänlaatua olennaisesti enemmän kuin vastaavanlaisen henkilövahingonkärsineiden elämänlaatua yleensä. Esimerkkeinä mainitaan kil- paurheilija, joka menettää pysyvästi liikuntakykynsä tai aktiivisesti laulamista harrastanut henkilö äänihuulihalvauksen jälkeisen äänen käheyden vuoksi ei voisi enää harrastaa laulamista, tai jos henkilövahinko vaikeuttaa vahingonkärsijän elämää tavallista enemmän hänellä jo ennestään
52 HE 167/2003 vp, s. 41−42.
olleen sairauden tai vamman vuoksi.53 Hallituksen esityksestä tai oikeuskäytännöstä ei löydy esi- merkkejä, joissa psyykkisestä vahingosta aiheutuneessa pysyvässä haitassa elämänlaadun eri- tyistä heikentymistä olisi arvioitu korvauksen korottamisperusteena.
2.4 Kärsimys
Psyykkinen vahinko voi tulla korvattavaksi myös VahL 5:6:n mukaisena kärsimyksenä.54 Oikeus loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen korvaukseen on sillä, jonka 1) vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi sääde- tyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huoli- mattomuudesta vakavasti loukattu tai 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimatto- muudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla ta- valla. Kohdissa 3–4 edellytetyllä vakavalla loukkaamisella tarkoitetaan, että kynnys määrätä kärsi- myskorvausta henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksista tai ihmisarvon loukkauksista on jonkin verran korkeammalla kuin oikeus kärsimyskorvaukseen vapauteen, rauhaan, kunniaan tai yksityiselämään kohdistuvien loukkausten tai syrjinnän perusteella.55
Kärsimyskorvauksen tavoitteena on henkilöön kohdistuvan loukkauksen hyvittäminen siten, että vahingonkärsinyt saa rahallisen hyvityksen hänen itsetunnolleen ja ihmisarvolleen aiheutuneesta loukkauksesta. Esitöiden mukaan kärsimyskorvausta voi ajatella eräänlaisena moraalisena hyvi- tyksenä uhrille: yhteiskunta tunnustaa tietynlaisten loukkausten aiheuttavan kärsimystä ja tällä voidaan nähdä olevan symbolista merkitystä.56
53 HE 167/2003 vp, s. 42–43.
54 Kärsimystä voidaan korvata myös surmansa saaneen läheiselle VahL 5:4a:n perusteella. Surmansa saa- neen läheisen kärsimystä ei käsitellä tässä tutkielmassa tarkemmin, vaan tarkastelu rajautuu rikoksen uh- rille korvattavaan kärsimykseen.
55 HE 167/2003 vp, s. 23.
56 HE 167/2003 vp, s. 21–22.
Kärsimyksellä tarkoitetaan sellaista henkistä kärsimystunnetta, joka henkilölle aiheutuu häneen kohdistetun oikeudettoman loukkauksen seurauksena. Se voi ilmetä esimerkiksi pelon, nöyryy- tyksen, häpeän tai mielipahan tunteena. Kärsimyskorvauksen tuomitseminen ei edellytä, että loukatulle olisi aiheutunut psyykkisen terveydentilan häiriö tai mitään muutakaan selvitystä louk- kauksen kohteeksi joutuneelle aiheutuneesta tunnereaktiosta. Teon luonne riittää korvauksen perusteeksi.57 Toisaalta kaikenlaiset negatiiviseksi luokiteltavissa olevat ihmisen normaaliin elä- mään kuuluvat tunnereaktiot eivät ole korvattavia.58 Loukkauksen on oltava laadultaan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa kärsimystä. Lievimmissä tapauksissa loukkaus voi olla niin vähäinen, ettei siitä voida katsoa aiheutuneen loukatulle korvattavaa kärsimystä.59
Kärsimyksen korvattavuuden edellytyksenä on VahL 5:6:ssä mainittuihin oikeushyviin kohdistu- van loukkauksen osalta loukkaavan teon rangaistavuus.60 Hallituksen esityksen perusteluissa sel- vitetään kattavasti rikosnimiketasolla, millaisista rangaistavista teoista kussakin kärsimyskor- vaukseen oikeuttavassa kohdassa on tyypillisesti kysymys.61 Niitä ei käsitellä tässä yhteydessä yksityiskohtaisemmin. Kärsimyskorvaukseen oikeuttava teko ei ole kuitenkaan sidottu rikosni- mikkeeseen, vaan loukkauksen laatuun: korvausvelvollisuus voi syntyä, vaikkei säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvaa rikosta lueta vastaajan syyksi erillisenä rikoksena, vaan sen katsotaan sisältyvän muuhun rikokseen. Vahingonkorvauslain esitöissä tästä esimerkkinä mainitaan petos, johon sisältyy pakottaminen, jolloin uhrille syntyy oikeus korvaukseen vapau- teen kohdistuvan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.62 Tuoreemmasta oikeuskäytän- nöstä mainittakoon esimerkkinä oikeuskäytännön kehittymisen kannalta kiinnostava KKO
2021:82, jossa oli kyse lapsen oikeudesta kärsimyskorvaukseen pahoinpitelystä. Vaikka A:n syyksi luetut teot eivät olleet objektiivisesti laadultaan arvioituna erityisen vakavia tai julmia, KKO kat- soi, että A oli velvollinen suorittamaan lapselle kärsimyskorvausta. VahL 5:6.1,3 mukaista henki-
57 HE 167/2003 vp, s. 54.
58 Ståhlberg – Karhu s. 2020, s. 351.
59 HE 167/2003 vp, s. 54, 59.
60 HE 167/2003 vp, s. 54.
61 ks. tarkemmin HE 167/2003 vp, s. 54–59.
62 HE 167/2003 vp, s. 54.
