Psyykkisen haitan arviointi lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa

(1)

PSYYKKISEN HAITAN ARVIOINTI LAPSIIN KOHDISTUVISSA SEKSUAALI- JA PAHOINPITELYRIKOKSISSA

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro-gradu tutkielma- ja seminaari

25.9.2020.

Tekijä: Reeta Jokela 244100 Ohjaaja: Matti Tolvanen, Heikki Kallio

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Reeta Jokela

Työn nimi

Psyykkisen haitan arviointi lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu

Aika

25.9.2020

Sivuja

XIII-101

Tiivistelmä

Tutkielmassa tutkitaan psyykkistä haitan arviointia lapsiin kohdistuneissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa. Psyykkisen haitan arvioinnin kohteena on seksuaali- tai pahoinpitelyrikoksen uhriksi joutunut lapsi. Tutkielmassa tutkitaan rikoslain (39/1889, RL) lasta koskevia seksuaalirikossään- nöksiä sekä rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä pahoinpitelyä. Psyykkisen haitan arviointi voidaan tehdä esimerkiksi silloin, kun lapsi on joutunut seksuaali- tai pahoinpitelyrikoksen uhriksi. Tutkiel- massa tutkitaan myös vahingonkorvauslain (412/1974, VahL) säännöksiä, jotka voivat tulla sovellettavaksi lapseen kohdistuneen seksuaali-tai pahoinpitelyrikoksen johdosta. Vahingonkorvauslain säännökset ovat olennaisia tutkielman kannalta sen vuoksi, että psyykkisen terveydentilan häiriön korvattavuus edellyttää haitan lääketieteellistä toteamista.

Tutkielman tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan rikoslain säännöksiä lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen osalta. Tulkinnan keski- össä ovat lainsäädännön normit. Psyykkisen haitan arviointi liittyy läheisesti oikeuspsykologian alalle, joten tutkielmassa oikeuspsykologian tutkimustulokset toimivat tulkinta-argumenttina lainopillisessa analyysissä.

Lapseen kohdistuneen rikoksen tutkinta eroaa aikuiseen kohdistuneen rikoksen tutkinnasta. Lapsen kehittymättömyys asettaa vaatimuksia esitutkinnalle. Lapsiin kohdistuneissa rikoksissa korostuu vi- ranomaisyhteistyön hyvä toimivuus. Silti tutkielmani useassa lähdeaineistossa on noussut esille, että viranomaisyhtesityön toimivuudessa on eroja paikkakunnittain. Psyykkisen haitan arviointi on haas- teellinen tehtävä ja näyttää siltä, että lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen sel- vittämisen järjestämisestä annetun lain (1009/2008, järjestämislaki) tavoitteet eivät tällä hetkellä toteudu seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen uhriksi joutuneen lapsen kohdalla tasa-arvoisesti.

avainsanat

Seksuaalirikos, Pahoinpitelyrikos, psyykkisen haitan arviointi, vahingonkorvaus

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XIII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkielman teema ja aiheen valinta ... 1

1.2 Tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus ... 2

1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimusaineisto ... 4

2 LAPSI OSANA RIKOSPROSESSIA ... 9

2.1 Lapsen oikeudellinen asema ... 9

2.2 Asianomistajan asemassa olevan lapsen edun huomioiminen rikosprosessissa ... 13

2.3 Seksuaalirikos ... 21

2.4 Pahoinpitely ... 33

3 RIKOKSEN SELVITTÄMINEN ... 43

3.1 Epäily rikoksesta ... 43

3.2 Rikosilmoitus... 45

3.3 Esitutkinta lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa ... 47

3.3.1 Viranomaisyhteistyö ... 47

3.3.2 Lapsen kuuleminen ja lapsen kehityksen huomioiminen kuulemistilanteessa ... 51

3.3.3 Kysymystyyppejä lapsen kuulustelussa ... 56

3.3.4 NICHD – haastattelurunko ... 57

3.3.5 Lapsen kuulemisen luotettavuuden arviointi ... 59

3.4 Somaattinen tutkimus ... 65

4 PSYYKKISEN HAITAN ARVIOINTI ... 67

4.1 Psyykkisestä haitan arvioinnista ... 67

4.2 Lapsen psyykkisen haitan arviointi ... 70

4.3 Lausunnon kirjoittamisessa huomioitavia seikkoja ... 72

4.4 Seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten vaikutus kehittyvälle lapselle ... 74

4.5 Post-traumaattinen stressireaktio ... 76

5 VAHINGONKORVAUS LAPSIIN KOHDISTUVISSA SEKSUAALI- JA PAHOINPITELYRIKOKSSSA... 81

5.1 Vahingonkorvauksesta ... 81

5.2 Henkilövahingot ... 83

5.2.1. Kipu ja särky sekä muu tilapäinen haitta ... 85

5.2.2 Pysyvä haitta ... 90

(4)

5.3 Kärsimys ... 92 6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 97

(5)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aulis, Aarnio, Ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. WSOY 2006.

Ellonen, Noora – Rantaeskola, Satu, (toim.) Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäily- jen tutkinta. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 24. 2016.

Gerald Young,Psychiatric/ psychological forensic report writing. International journal of law and psychiatry 49 (2016) s. 214–220.

Gerald Young, PTSD in Court II: Risk factors, endophenotypes, and biological underpinnings in PTSD. International journal of law and psychiatry 51. (2017) s. 1–21.

Goodyear-Brown, Paris, Handbook of child sexual abuse. Identification, Assessment and Treatment.

Jon Wiley & Sons, Inc 2012.

Hakalehto-Wainio, Suvianna, Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor legis 2011/4. s. 510 – 525, asiantuntija-artikkeli.

Hakalehto, Suvi-Anna – Nieminen, Liisa (toim.), Lapsioikeus murroksessa. Lakimiesliiton kustannus 2013.

Hakalehto, Suvi-Anna, Lapsioikeuden perusteet. Alma Talent Oy 2018.

Heikkilä, Marjukka – Rantaeskola, Satu – Suikkanen-Malin, Tuija, Lapsen edunvalvonta lastensuo- jelu- ja rikosprosessissa. Warelia 2018.

Heilbrun, Kirk, Principles of forensic mental health assessment. New York: Kluwer Academic/Ple- num publishers 2001.

Helminen, Klaus – Markku, Fredman – Janne, Kanerva – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko, Esitut- kinta ja pakkokeinot. Talentum 2014. (Helminen ym.)

Hirvelä, Päivi, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. WSOY 2006.

Hirvelä, Päivi, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. WSOY 2007.

Holm, Tuija – Tolonen, Ritva, psyykkisen vahingon arvioiminen, s. 485–503 teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.), Oikeuspsykologia. Edita 2008.

Husa, Jaakko – Mutanen, Anu – Pohjolainen, Teuvo, Kirjoitetaan juridiikkaa. Ohjeita oikeustieteiden kirjallisten töiden laatijoille. 3 painos. Talentum 2010.

(6)

Häkkänen-Nyholm, Helinä, Oikeuspsykologian sovelluskohteiden historiaa. Defensor legis 2018/2, s. 183–193 , asiantuntija-artikkeli.

Häkkänen-Nyholm, Helinä – Häkli, Eveliina, Oikeusviranomaisten ja psykoterapeuttien näkemykset traumatisoitumisesta ja sen vaikutuksista henkilötodisteluun. Defensor legis, 2019/6, s. 815- 838, referee-artikkeli.

Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. Alma Talent Oy 2018.

Korkman, Julia, Lasten haastatteleminen hyväksikäyttötilanteessa, s. 456–484 teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.), oikeuspsykologia. Edita 2008.

Korkman, Julia, Oikeustapauskommentti: Törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan en- nakkopäätöksen KKO 2014:48 arviointia oikeuspsykologisesta näkökulmasta. Defensor legis, 2015/1, s. 198–217 , oikeustapauskommentti.

Lahtinen, Hanna, Lapsitodistajat, s. 176–198 teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.), oikeuspsykologia. Edita 2008.

Matikkala, Jussi, Seksuaalirikokset, s. 115–200 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, keskeiset rikokset. Edita 2018.

Melander, Sakari, Rikosvastuun yleiset edellytykset. Tietosanoma 2016.

Rautio, Ilkka, teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, rikosoikeus, Alma Talent 2009.

Saarnilehto, Ari, Vahingonkorvauslaki, käytännön kommentaari. Edita prima Oy 2007.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu. Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi. 3, uudis- tettu painos. Alma Talent 2019.

Tapanila, Antti, Joitakin huomioita oikeuspsykologisesta näkökulmasta näytönarviointiin. De- fensor legis, 2015/3, s. 572–580. Lyhyempi kirjoitus.

Taskinen, Sirpa, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakes. Oppaita 55. Saarijärvi 2003.

Tuominen, Mia, Lapsen edunvalvonta esitutkinnan näkökulmasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 111 2014.

(7)

Uusitalo, Kirsi, Näytön arviointi ja näyttökynnys lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa, s. 11–71 teoksessa Mikkola, Tuulikki – Konttinen, Essi (toim.), lapsen asema kansainvälistyvässä maailmassa. Hakapaino Oy 2013.

Väisänen, Tiina, Asianomistajan asemassa olevan lapsen kuulemisen luotettavuuden arvioinnista seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, s. 73–100 teoksessa Mikkola, Tuulikki – Kontti- nen, Essi. (toim.), lapsen asema kansainvälistyvässä maailmassa. Hakapaino Oy 2013.

Väisänen, Tiina – Korkman, Julia, Eräitä todistajan kertomuksen arviointiin liittyviä kipukohtia oikeuspsykologisen tiedon valossa. Defensor legis, 2014/5, s. 721–739.

William Koch. (eds), Psychological injuries: forensic assessment, treatment and law. New York: Ox- ford University press 2006.

VIRALLISLÄHTEET

HE 52/1970 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle siveellisyyteen kohdistuvien rikosten rankaisemista koskevan lainsäädännön uudistamisesta.

HE 224/1982 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja holhouslain muuttamisesta sekä niihin liittyvien lakien muuttamisesta.

HE 94/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vai- heen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.

HE 6/1997 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi.

HE 116/1998 vp,Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta.

HE 52/2002 vp, Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta.

HE 167/2003 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

HE 252/2006 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 126/2008 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittä- misen järjestämisestä.

(8)

HE 282/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

HE 127/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen sel- vittämisen järjestämisestä.

HE 66/2015 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 212/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Euroopan neuvosto, Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsioikeudellisesta oikeu- denkäytöstä. 2010.

LaVM 3/1998 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä oikeudenkäyttöä, viranomaisiaja yleistä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi.

LaVM 43/2010 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä Eduskunnalle lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

Oikeusministeriö, Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Lausuntotiivis- telmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 34/2010.

Oikeusministeriö, Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin ‒ esitys rikoksen uhrin aseman kehittä- miseksi. Uhripoliittisen toimikunnan loppuraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 13/2015.

Oikeusministeriö, Uhri rikosprosessissa- ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrin tarpeiden huomioon ottamiseksi. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 44/20118.

Sisäministeriö, Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja. Sisäministeriön julkaisu 14/2016.

Sosiaali- ja terveysministeriö, Istanbulin sopimuksen toimenpidesuunnitelma 2018-2021. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:16.

(9)

Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvitys lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta. Lapsiin kohdistuvien väkivalta rikosten selvittäminen terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 32/2018.

Sosiaali- ja terveysministeriö, Väkivallaton lapsuus: toimenpideohjelma lapsiin kohdistuvien väki- valtarikosten ehkäisemisestä 2020–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.

Väestöliitto, Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärilausunto oikeudenkäyntiä varten -Lausunto seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen. 2016.

Väestöliitto, Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärilausunto oikeudenkäyntiä varten – Alaikäisiin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan vaikutuksista. 2019.

INTERNETLÄHTEET

Criminal justice. Statement Validity Assessment. [http://criminal-justice.iresearchnet.com/forensic- psychology/statement-validity-assessment-sva/] (25.9.2019)

Käypähoito. Lapsen oikeuspsykologinen haastattelu. [https://vaestoliitto-fi-bin.di- recto.fi/@Bin/e6e222a8aa72a16702c609234fa3f549/1591616450/applica-

tion/pdf/3203911/k%C3%A4yp%C3%A4hoito_lapsen%20seksuaali-

nen%20hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6_p%C3%A4ivitetty2013_pdf.pdf]

(20.6.2019)

Käypähoito. Traumaperäinen stressihäiriö. [https://www.kaypahoito.fi/hoi50080#s12] (10.3.2020) Käypähoito. Traumaperäisen stressihäiriön hoito eri elämänvaiheissa ja erityistilanteissa.

[https://www.kaypahoito.fi/hoi50080#s12] (10.3.2020)

Mll, Väkivalta perheessä. [https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/vakivalta-perheessa/] (12.2.2020) (Mannerheimin lastensuojeluliitto)

Nichd protocol. Research. [http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/arti- cles/PMC2180422/pdf/nihms35447.pdf] (19.9.2019)

Nichd protocol. [https://pure.royalholloway.ac.uk/portal/files/25583793/La_Rooy_TheNICHD_Pro- tocol_Author_2015.pdf] (20.9.2019)

Nichd protocol. [http://nichdprotocol.com/] (20.9.2019)

(10)

Suomen lääkäriliitto. Eettiset ohjeet. [https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toi- min-laakarina/eettiset-ohjeet/] (4.3.2020)

THL. LASTA-hanke. Kokemuksia viranomaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista lapseen kohdistuneissa pahoinpitely- tai seksuaalirikoksen epäilytilanteissa. Raportti 2/2017. (terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

THL. Lapsiin kohdistuva väkivalta. [https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/vakivallan-ehkaisy/lapsiin-kohdistuva-vakivalta] (2.6.2020) (terveyden ja hyvinvoinnin laitos) THL. Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. [https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-

kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/pahoinpitely-ja-seksuaalinen-hyvaksikaytto/seksuaalisen-hyvaksikayton-epaily] (3.6.2019) (terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

THL. Lasta-malli. [https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/vakivallan-ehkaisy/lapsiin-kohdistuva-vakivalta/lasta-malli] (1.7.2019) (terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

THL. Barnahus-hanke. [https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/barnahus- hanke] (13.2.2020)(terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

THL. Barnahus-hanke tehostaa lapsiin kohdistuneiden väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkintaa ja uhrien hoitoa. [https://thl.fi/fi/-/barnahus-hanke-tehostaa-lapsiin-kohdistuneiden-vakivalta-ja- seksuaalirikosten-tutkintaa-ja-uhrien-hoitoa] (19.2.2020)(terveyden ja hyvinvoinnin laitos) Unicef. Mikä on lapsen oikeuksien sopimus? [https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/mika-on-lap-

sen-oikeuksien-sopimus/] (20.4.2019)

Unicef. Lapsen oikeuksien julistus. [https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/] (25.4.2019)

VKS: 2018:1. Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet.

[https://syyttajalaitos.fi/vks-2018-1-syyttajalle-ilmoitettavat-rikosasiat-ilmoitusmenettely-ja- syyttajan-toimenpiteet] (6.11.2019) (Valtakunnansyyttäjä)

WHO. Child maltreatment. [https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/child-maltreatment]

(2.6.2020) (World health organisation)

WHO. Violence against children. [ttps://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/violence- against-children] (3.6.2020) (World health organisation)

(11)

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus

KKO 1988:73 KKO 1992:92 KKO 1993:151 KKO 2001:7 KKO 2002:2 KKO 2004:63 KKO 2005:54 KKO 2005:55 KKO 2005:93 KKO 2006:26 KKO 2006:107 KKO 2008:84 KKO 2009:82 KKO 2010:52 KKO 2011:34 KKO 2013:77 KKO 2013:97 KKO 2014:48 KKO 2014:54 KKO 2016:77 KKO 2017:50 KKO 2018:35

(12)

KKO 2018:70 KKO 2019:54 Hovioikeudet

Kouvolan hovioikeus 12.62013 t. 461 HelsinginHO 26.2.2016 t. 108433

(13)

LYHENNELUETTELO

CRC Committee of the rights of the child (YK:n lapsen oikeuksien komitea) DL Defensor legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja

EIS Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EIOS yleissopimus Euroopan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18-19/1990)

EUVL Euroopan unionin virallinen lehti

ETL esitutkintalaki 805/2011

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

HTL laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983

Istanbulin sopimus Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja per- heväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta SopS 53/2015

Järjestämislaki Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämi- sen järjestämisestä 1009/2008

KKO Korkein oikeus

L Laki

Lanzaroten sopimus Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan SopS 87 ja 88/2011

LastensuojeluL lastensuojelulaki 417/2007

LaVM Lakivaliokunnan mietintö

OK oikeudenkäymiskaari 4/1734

OM oikeusministeriö

ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997

Rikosuhridirektiivi direktiivi 2012/29//EU rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta

RL rikoslaki 39/1889

PeL Suomen perustuslaki 731/1999

PolL poliisilaki 872/2011

VahL vahingonkorvauslaki 412/197

YK Yhdistyneet kansakunnat

(14)

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman teema ja aiheen valinta

Tässä tutkielmassa tutkitaan psyykkistä haitan arviointia lapsiin kohdistuvissa seksuaali-ja pahoinpitelyrikoksissa. Lapseen kohdistunut seksuaalinen kaltoinkohtelu ja lapseen kohdistunut väkivalta ovat vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen.

Lapseen kohdistuneet seksuaali- ja pahoinpitelyrikokset ovat olleet viime aikoina erityisesti mediassakin esillä. Erilaiset kaltoinkohtelun muodot ovat lapsen kehitykselle haitallisia ja niillä voi olla kauas kantoisia seurauksia lapsen elämään vielä aikuisuudessakin.¹Työsken- tely lapsiin kohdistuvien seksuaali-ja pahoinpitelyrikoksien ehkäisemiseksi on erittäin tär- keää, jotta jokainen lapsi saisi tasapainoisen ja turvallisen kasvuympäristön. Tässä tutkielmassa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta.

Lapsi asianomistajana rikosprosessissa asettaa haasteita esitutkinnalle.² Esitutkinnan erityis- toimenpiteet lapsen ollessa rikoksen asianomistajana nousevat tässä tutkielmassa tarkastelun kohteeksi. Kun psyykkistä vahinkoa arvioidaan lapsen kohdalla, vaaditaan tietoa lapsen klii- nisestä arvioinnista sekä orientoitumista tieteelliseen tutkimustietoon rikosten vaikutuksesta lapseen.³ Lisäksi tutkielmassa tutkitaan niitä vahingonkorvauslain (412/1974, VahL) sään- nöksiä, jotka voivat tulla korvattaviksi lapseen kohdistuneen seksuaali- tai pahoinpitelyn rikoksen johdosta. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi todetaan, että psyykkisen terveydentilan häiriön korvattavuus edellyttää haitan lääketieteellistä toteamista.⁴

Lapsi on aikuiseen nähden herkästi haavoittuva ja riippuvainen aikuisesta monella tapaa.

Lapsi ei välttämättä pysty itse ajamaan omia oikeuksiaan tai hakemaan apua häntä kohdis- tuvaa oikeudenloukkausta vastaan.⁵ Vuonna 2009 tuli voimaan laki lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä (10009/2008, järjestämislaki). Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen jär- jestämisestä annetun lain muuttamisesta lain soveltamisalaa laajennettiin niin, että lain so- veltamisalaan kuuluivat myös pahoinpitelyrikokset.⁶

1 Holm – Tolonen 2008, s. 501.

2 Ellonen – Rantaeskola 2016, s. 13.

3 Holm – Tolonen 2008, s. 498.

4 HE 167/2003 vp. s, 5.

5 Hirvelä 2006, s. 24.

6 HE 127/2013 vp. s. 1.

(15)

1.2 Tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus

Tässä tutkielmassa tutkitaan psyykkistä haitan arviointia lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa. Tutkielmassa keskitytään rikoslain (39/1889, RL) 20 luvussa luetel- tuihin lapseen kohdistuviin seksuaalirikoksiin sekä rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista pahoinpitelyyn (RL 21:5), törkeään pahoinpitelyyn (RL 21:6) ja lie- vään pahoinpitelyyn (RL 21:7). Rikoslakiin ei sisälly erikseen lapseen kohdistuvia pahoin- pitelyrikoksia.

Tutkielmassa seksuaalirikoksesta puhuttaessa sillä tarkoitetaan rikoslain 20 luvussa luetel- tuja lasta koskevia seksuaalirikoksia. Seksuaalisella kaltoinkohtelulla on tutkielmassa sama merkitys kuin seksuaalirikoksella. Pahoinpitelyllä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan rikoslain 21 luvussa rangaistavaksi säädettyä pahoinpitelyä. Tutkielmassa puhutaan myös lapseen kohdistuneesta väkivallasta, jolla tarkoitetaan sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa ja sillä on tässä tutkielmassa sama merkitys kuin pahoinpitelyllä.

Rikoslain lapseen kohdistuvien seksuaalirikossäännösten sekä pahoinpitelyä koskevien säännösten tulkinta ja systematisointi ovat olennaisia, kun tutkitaan lapseen kohdistuvia seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksiksi tulkittavia toimia. Tulkinnan perusteena toimivat tässä koh- taa rikoslaki, lasta koskevat kansainväliset sopimukset, lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä tuomioistuinratkaisut. Pääkohta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistöjen tulkinnassa on lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja lapsen törkeässä seksuaalisessa hy- väksikäytössä. Rangaistuksen määräämistä ja rangaistuksen mittaamista koskeva sääntely jää vähemmälle tarkastelulle tässä tutkielmassa.

Esitukinnan tehtävänä on rikosvastuun toteuttaminen. Huomioitavaa on kuitenkin, että rikosvastuun toteutumisella ei tarkoiteta sitä, että mahdollisimman moni epäilty todettaisiin syylliseksi. Oikeussuoja kuuluu rikoksen asianomistajalle, mutta myös rikoksesta epäillyllä on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettama.⁷ Lapseen kohdistuvien rikosten tutkinta asettaa useita erityisvaatimuksia esitutkinnalle ja kirjallisuudessa on esitetty kanta, että lapseen kohdistuvien seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksien tutkinta ohjat- taisiin erityiskoulutusta saaneille.⁸ Tutkielmassa tutkitaan myös asianomistajan asemassa olevan lapsen edun huomioimista rikosprosessissa. Sen sijaan rikoksesta epäillyn oikeudet jäävät tutkielmassa vähemmälle huomiolle.

7 Helminen ym. 2014, s. 20.

8 Ellonen – Rantaeskola 2016, s 13.

(16)

Ensimmäinen varsinainen tutkimuskysymys koskee esitutkintaa lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa. Mitä erityistoimenpiteitä liittyy esitutkintaan kun rikoksen asianomistajana on lapsi? Esitutkintalaissa (805/2011,ETL) säädetään lasten kohtelusta esi- tutkinnassa (ETL, 4:7). Lastensuojelulain (417/2007, LastensuojeluL) 5 luvun 25 §:n 1 momentissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimieli- melle lastensuojelutarpeen selvittämiseksi. Lisäksi lastensuojelulaissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta poliisille, kun on syytä epäillä että lapseen on kohdistunut rikoslain 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko, tai rikoslain 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisran- gaistus on enintään kaksi vuotta (LastensuojeluL, 5:25.3) Lapsiin kohdistuvissa rikoksissa korostuu viranomaisyhteistyö.⁹ Tulkinta kohdistuu erityisesti viranomaisyhteistyötä koskeviin lain säännöksiin ja ohjeistuksiin. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan lapsen kuulemiseen liit- tyviä erityispiirteitä ja kuulemisen luotettavuuden arviointiin liittyviä kysymyksiä. Oikeus- psykologian tutkimustulokset toimivat tulkinta-argumenttina lapsen kuulemiseen ja kuulemisen luotettavuuden arviointiin, sekä psyykkisen haitan arviointiin liittyvissä kysymyk- sissä.

Psyykkisen vahingon arvioiminen voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun lapseen on kohdistunut seksuaali- ja pahoinpitelyrikos. Psyykkisen vahingon arvioimiseen liittyy kuitenkin erityisvaatimuksia, kun kyseessä on lapsi.¹⁰ Seuraava tutkimuskysymys koskee psyykkistä haitan arviointia. Milloin psyykkisen haitan arviointi voi tulla kyseeseen ja mitä haasteita arviointiin liittyy? Tutkielmassa tutkitaan, milloin psyykkistä haitan arviointia tar- vitaan ja kuka arvioinnin voi tehdä ja pohditaan psyykkiseen haitan arviointiin liittyviä haasteita. Lainopillisen tulkinnan tukena toimivat oikeuspsykologian tutkimustulokset sekä kan- salliset ohjeistukset.

Rikosoikeuden ja vahingonkorvausoikeuden välinen yhteys on viime vuosina korostunut, varsinkin kun rikosoikeuden rooli konfliktinratkaisijana on kasvanut.¹¹ Tässäkin tutkielmassa tutkitaan niitä vahingonkorvauslain säännöksiä, jotka voivat tulla sovellettavaksi lapseen kohdistuneen seksuaali- tai pahoinpitelyrikoksen johdosta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä säädetään henkilövahingon kärsineen oikeudesta korvaukseen. Lain esitöissä

9 Ellonen – Rantaeskola 2016, s. 23.

10 Tolonen – Holm 2008, s. 498.

11 Melander 2016, rikosvastuun yleiset edellytykset, kohta rikosoikeus osana oikeusjärjestystä.

(17)

todetaan, että psyykkisen terveydentilan häiriön korvattavuus edellyttää haitan lääketieteel- listä toteamista.¹² Rikoksen uhri voi olla oikeutettu korvaukseen myös VahL 5:6:n kärsimys- korvauksen perusteella. Korvaus ei edellytä haitan lääketieteellistä toteamista vaan teon luonne toimii korvauksen perusteena.¹³ Tutkielmassa tutkitaan vahingonkorvauslain henki- lövahinkoa koskevia säännöksiä, mutta myös kärsimyskorvaukseen oikeuttavaa säännöstä.

Oikeus- ja korvauskäytännön yhtenäistämiseksi lain esitöissä ehdotettiin henkilövahinkoasi- ain neuvottelukunnan (HEVA) perustamista.¹⁴ HEVA:n suositukset nousevat tarkastelun kohteeksi lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten kautta. Tutkielmassa otetaan kantaa siihen, ovatko tuomioistuimet viitanneet suosituksiin perusteluissaan ja onko suosituksilla ollut tosiallista merkitystä tuomitun korvausmäärän osalta. Tarkastelu kohdistuu korkeimman oikeuden ja hovioikeuden tapauksiin. Lapseen kohdistuneita seksuaali- pa- hoinpitelyrikoksia on löydetty FINLEX- tietopalvelusta hakusanalla lapsen seksuaalinen hy- väksikäyttö, lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely.

1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimusaineisto

Tässä tutkielmassa lähestymistapa tutkimusongelmaan on lainopillinen. Tutkimusmene- telmä on siis lainopillinen. Lainoppi on voimassa olevien oikeusnormien tutkimusta. Lain- opin keskiössä on voimassa olevien oikeussääntöjen sisällön selvittäminen, eli tulkinta.

Lainoppi myös systematisoi eli jäsentää voimassa olevaa oikeusjärjestystä.¹⁵ Aarnio kutsuu näitä käytännölliseksi ja teoreettiseksi lainopiksi, jotka ovat vuorovaikutuksessa keske- nään.¹⁶ Oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkökulma lainopin tehtävästä, joka myös muok- kaa oikeudellisia ongelmia uudelleen sekä luo uusia systemaattisia yhteyksiä. Rikoslainopil- lisen tutkimuksen keskiössä on rikosoikeudellisen aineksen järjestäminen järkeväksi koko- naisuudeksi.¹⁷ Oikeusnormin tulkinnassa tulkinnan apuna toimivat lainvalmisteluasiakirjat sekä tuomioistuinratkaisut.¹⁸ Virallislähteet, kuten säädökset ja lainvalmisteluaineisto ovat tähdellisiä, kun tutkitaan voimassa olevan oikeuden näkemystä tiettyyn asiaan.¹⁹

12 He 167/2003 vp. s. 5.

13 HE 167/2003 vp. s. 10.

14 HE 167/2003 vp. s. 25.

15 Husa – Mutanen – pohjolainen 2010, s. 20.

16 Aarnio 2006, s. 237.

17 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, rikoslainoppi, kohta rikos, rangaistus ja rikosoikeus.

18 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2010, s. 25.

(18)

Tutkielma sijoittuu rikosoikeudenalalle. Rikosoikeudella tarkoitetaan normiainesta, joka muodostuu rikoksesta ja rangaistuksesta. Rikoslaki on puolestaan rikosoikeuden normiai- nes.²⁰ Rikossäännöksiä tulkittaessa selvitetään normilauseiden merkityssisältöä. Rikossään- nökseen voi sisältyä sekä reaktionormi, että rangaistusnormi, mutta käyttäytymistä säätelevä normi saattaa sisältyä myös johonkin toiseen säännökseen. Tästä esimerkkinä oikeuskirjallisuudessa on nostettu esiin rikoslain 23 luvun 1 §:ssä rangaistavaksi säädetty liikennetur- vallisuuden vaarantaminen joka sisältää käyttäytymisnormin, mutta sen sijaan kielletyn ja sallitun käyttäytymisen välisen toiminnan tarkempi sääntely löytyy tieliikennelainsäädän- nöstä.²¹

Tutkielman aihe on yhteiskunnallisena ongelmana monialainen, joten tässä tutkielmassa tut- kimusongelmaa tutkitaan myös toisen tieteen alan näkökulmasta, oikeuspsykologian. Sel- västi oikeustieteellisen työn on oltava kytköksissä oikeusjärjestykseen, mutta se ei poista mahdollisuutta, että työ sisältää muiden tieteenalojen aineksia.²² Teija Stanikic on artikkelissaan prosessioikeus todistajanpsykologian hyödyntäjänä ja tekijänä katsonut todistajanpsykologian yhtenä prosessioikeuden osa-alueena vastaavan siihen monitieteellisyyden haasteeseen, johon Suomalaisessa tiedepolitiikassa on kannustettu. Stanikic määrittelee artikkelissaan todistajanpsykologian ”todistajanpsykologisten kokemussääntöjen hyödyntä- miseksi oikeudellisessa kontekstissa.”²³

Tässä lainopillisessa analyysissä hyödynnetään oikeuspsykologisen tutkimuksen tuloksia.

Oikeuspsykologian tutkimustulokset toimivat tutkielmassa tulkinta-argumenttina osana lainopillista analyysiä. Oikeuspsykologia on laaja tieteenala, joka on kytköksissä oikeustie- teeseen, kuitenkin painottuen vahvasti rikoslain alueelle. Oikeustiede ja oikeuspsykologia eroavat toisistaan esimerkiksi termistöissä. Oikeuspsykologialla on empiirinen lähestymis- tapa, kun taas oikeustieteellä on normatiivinen lähestymistapa. ²⁴ Tieteenalakohtaiset toisistaan eroavat termistöt on nähty yhtenä ongelmana, kun oikeuspsykologista tietoa hyödynne- tään oikeudellisessa kontekstissa.²⁵ Tässä tutkielmassa oikeuspsykologian tutkimustuloksia hyödynnetään psyykkiseen haitan arviointiin, lapsen kuulemiseen ja lapsen kertomuksen luotettavuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä asiantuntijuuteen liittyvissä kysymyksissä.

20 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, rikoslainoppi,f kohta, rikos, rangaistus ja rikosoikeus.

21 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, rikoslainoppi, kohta rikos, rangaistus ja rikosoikeus.

22 Husa – Mutanen – pohjalainen 2010, 19.

23 Stanikic 2014, s. 69.

24 Santtila – Weizmann-Henelius 2008, s. 11.

25 Stanikic 2014, s. 75.

(19)

Stanikic mainitsee todistajanpsykologisten tutkimustulosten olevan kahdella tavalla hyödyn- nettävissä rikosprosessissa. Todistajanpsykologisia kokemussääntöjä voidaan hyödyntää näytön arvioinnin osana. Lisäksi Stanikic katsoo todistajanpsykologisilla kokemussään- nöillä olevan merkitystä jopa prosessioikeudellisen sääntelyn valmistamisessa. Stanikic to- teaa artikkelissaan lapsen asemaa rikosprosessissa koskevan sääntelyn olevan läheisesti kyt- köksissä psykologian tutkimustuloksiin.²⁶ Tätä näkökulmaa puoltaa mielestäni esimerkiksi esitutkintalain (805/2011, ETL) sääntely, jossa lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään perehtyneille tutkijoille (ETL, 4:7.2).

Lapsi on monella tavoin kehittymätön suhteessa aikuiseen, joten jollain tavalla lapseen suun- natut toimenpiteet rikosprosessissa edellyttävät psykologista asiantuntemusta, jotta lapsen etu ei vaarantuisi. Näen lapsen asemaa rikosprosessissa koskevan sääntelyn lähtevän pitkälti liikkeelle siitä, että lapsen etu pyritään toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla rikosprosessissa, ja osana sitä nojaudutaan todistajanpsykologisiin kokemussääntöihin.

Tutkimuskohteella on ratkaiseva merkitys tutkimusmenetelmän valinnassa. Tutkimusmene- telmän valinnan tulisi olla myös suhteessa kirjoittajan omiin kykyihin.²⁷ Tutkielman lainopillista tutkimusmenetelmää tukevat oikeustieteiden opintoni ja puolestaan oikeuspsykologisten tutkimustulosten hyödyntämistä tutkielmassa tukevat psykologian- ja oikeuspsykologian perusopintoni. Lisäksi esittämieni tutkimuskysymysten laatu edellyttää tässä tutkielmassa oikeuspsykologisten tutkimustulosten hyödyntämistä lainopillisen analyysin tukena.

On tietysti syytä pitää mielessä, että juristikoulutus ei opasta juurikaan todistajanpsykologisten tutkimustulosten soveltamisen hyödyntämiseen.²⁸ Stanikic esittää mielenkiintoisen näkökulman myös siitä, että todistajanpsykologian kokemussääntöjä soveltavan tuomarin oma tietämys todistajanpsykologisten kokemussääntöjen taustalla vaikuttavista tekijöistä on jäänyt liian vähälle huomiolle.²⁹ Todistajanpsykologisten tutkimustulosten hyödyntäminen edellyttää korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, johon molemmat tieteenalat osallistuvat yh- dessä. Todistajanpsykologiaan kohdistuvilla tutkimuksilla voi olla merkityksellinen vaikutus kummankin tieteen piirissä. ³⁰

Kansainväliset sopimukset ovat vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä kansallisten säädösten ohella. Aarnio on sijoittanut EU-oikeuden ja ihmisoikeussitoumukset ylimmälle kohdalle

26 Stanikic 2014, s. 71.

28 Stanikic 2014, s. 78.

29 Stanikic 2014, s. 81.

30 Stanikic 2014, 77.

(20)

sitovuuskategoriassa.³¹ Kritiikkiä Aarnion velvoittavuuskategorisointiin on esitetty sen puo- lesta, että se ei ota huomioon ylikansallisten tuomioistuinten tuottamaa oikeuskäytäntöä. Yli- kansallisten tuomioistuinten tuottama ratkaisukäytäntö on vahvasti velvoittavaa, mutta se ei voi kuitenkaan olla rikoslain tasolla, koska se ei olisi sopusoinnussa rikosoikeudellisen lail- lisuusperiaatteen kanssa. Mikäli ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö olisi rikoslain tasolla velvoittavuudessaan, myös rangaistusvastuu tulisi perustaa tuomioistuinkäytän- töön.³²

Seuraavassa esittelen muutaman kansainvälisen sopimuksen, jotka ovat tämän kannalta oleellisia ja ajankohtaisia, koska niillä on vaikutusta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kriminalisoinnissa. Yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (SopS 18-19/1990, EIOS) 1 artiklassa sopimusvaltiot takaavat jokaiselle lainkäyttövaltaansa kuuluvalla sopimuksessa määritellyt oikeudet ja vapaudet. Oikeudet kuuluvat myös lapsille sekä valtion lainkäyttövallan alaisille ulkomaalaisille.³³ Vuonna 1991 solmittiin yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lasten oikeuksista (SopS 59-60/1991,YK:n lasten oikeuksien yleissopimus). YK:n lasten oikeuksien sopimukseen sisältyy laajalti erilaisia lapselle kuulu- via oikeuksia yhteiskunnassa, joita jäsenvaltioiden tulee noudattaa.³⁴ Suomen perustuslain (731/1999, PL) 2 luvun 7 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaisella on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja hyväksikäyt- töä vastaan tehtiin Lanzarotella 25 päivä lokakuuta 2007 ja se tuli voimaan vuonna 2011 (SopS 88/2011, Lanzaroten sopimus). Sopimus aiheutti muutoksia rikoslain lapsia koskeviin seksuaalirikos rangaistussäännöksiin.³⁵ Lanzaroten sopimuksen tuomat muutokset nousevat tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tuli voimaan vuonna 2015 (SopS 53/2015, Istanbulin sopimus). Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut Istan- bulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2018–2021.³⁶ Tärkeäksi tarkastelun

31 Aarnio 2006, s. 295.

32Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, rikosoikeuden yleinen osa, kohta ratkaisuperusteet rikosoikeudelli- sessa harkinnassa.

33 Hirvelä 2013, s. 4.

34 Hakalehto-Wainio – Nieminen 2013, s. 18.

35 Ojala 2012, s. 3.

36 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017.

(21)

kohteeksi nousee myös rikosuhridirektiivi (2012/29/EU).³⁷ Rikosuhridirektiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tavoitteena on varmistaa uhrin asianmukaisen tiedon saaminen, tuen ja suojelun saaminen, jotta he voivat osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin. Lisäksi direktiivi sisältää erikseen niistä toimista, joita jäsenvaltion on otettava huomioon, jos uhri on lapsi.

Lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista on julkaistu myös kirjallisuutta, jotka toimivat tutkimuksessani lainopillisen analyysin tukena. Päivi Hirvelä on kirjoittanut väitöskirjan rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Hirvelä on kirjoittanut kirjan myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisestä. Timo Ojala on kirjoittanut kirjan lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Poliisiam- mattikorkeakoulun oppikirja Noora Ellosen ja Satu Rantaeskolan teos lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta sisältää tietoa lapsiin kohdistuvien väkivalta ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinnasta esitutkinnan eri vaiheissa. Teos oikeuspsykologia vuo- delta 2008 sisältää kattavasti tietoa psykologian vaikutuksesta oikeusprossiin. Teoksessa käydään läpi muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön selvittämistä, lapsen haastattelua ja psyykkisen vahingon arvioimista. Suomen psykologiliitto on vuonna 2016 julkaissut ohjeet psyykkisen vahingon arvioimiseksi. Vuonna 2019 on julkaistu sosiaali- ja terveysministe- riön toimesta väkivallaton lapsuus-toimenpideohjelma, joka sisältää luvun psyykkisestä haitan arvioinnista. Artikkelissa todetaan, että haitan arviointi kuuluu lapsen juridisiin oikeuk- siin. Luvun tavoitteena on esittää niitä kansallisia toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan puo- lueeton asiantuntija-arvio lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen johdosta sekä parantaa haitanarviointi lausuntojen laatua.³⁸ Toimittajien Annlis söderholmin ja Satu kivitie-kallion toinen painos teoksesta lapsen kaltoinkohtelu on julkaistu vuonna 2012. Teos on suunnattu lasten kanssa työskenteleville eri alojen ammattilaisille. Teoksessa on sisältöä lapsen eri kaltoinkohtelun muodoista, riskitekijöistä, moniammattilisesta yhteistyöstä sekä lapsuudesta yhteiskunnassa.

37 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57-73).

38 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019, s. 363.

(22)

2 LAPSI OSANA RIKOSPROSESSIA

2.1 Lapsen oikeudellinen asema

Suomen perustuslain (731/1999, PL) 2 luvun 6 §:ssä säädetään, että ihmiset ovat yhdenver- taisia lain edessä. Yhdenvertaisuus on taattu kaikille ikään katsomatta. Yhdenvertaisuutta koskeva säännös on lasten oikeuksien tarkastelussa tärkeä lähtökohta, joka koskee niin lapsia kuin aikuisia.³⁹ Perustuslain 2 luvun 21 §:ssä taataan jokaiselle oikeus saada asiansa käsitel- lyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.Lisäksi perustuslain 2 luvun 22 §:ssä säädetään, että julkisen vallan on turvattava perus-ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Sops 18-19/1990, EIOS) sisältää myös joukon artikloita ihmisten oikeuksien ja vapauksien toteutumiseksi. EIOS 34 artiklassa säädetään yksilövalituksesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) voi ottaa vastaan valituksia, jos yksityishenkilö, kansalaisryhmä tai järjestö väittää jonkun korkeista sopimuspuolista loukanneen oikeuksiaan. EIOS 35 artiklassa säädetään, että EIT voi ottaa vastaan asian vasta kun on turvauduttu kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin yleisesti tunnustettujen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999, HolhL) 1 luvun 2§:ssä säädetään, että vajaavaltai- sella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä. Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita holhous- toimilaissa tarkoitettuja toimia hoitaa edunvalvoja (HolhL, 1:3). Oikeuskirjallisuudessa todetaan lapsen oikeussubjektiuden olevan varsin passiivista. ⁴⁰ Holhoustoimilain 4 luvun 25

§:n mukaan vajaavaltainen saa määrätä siitä, mitä hän on omalla työllään vajaavaltaisuuden aikana ansainnut. Lapsilla on rajoitettu oikeustoimikelpoisuus aikuisiin nähden. Lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen on jätetty viranomaisten ja huoltajien vastuulle. Se taas saattaa aiheuttaa ongelmia, mikäli lapsiin kohdistuviin oikeudenloukkauksiin ei osata tai ha- luta puuttua.⁴¹ Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59- 60/1991, YK:n lapsen oikeuksien sopimus) jälkeen lapsen asema oikeuksien haltijana laajeni aiemmin valinneesta käsityksestä, että lasten oikeudet merkitsevät lasten suojelua.⁴²

40 Hakalehto 2018, s. 30.

(23)

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella nähdään neljä yleistä periaatetta, jotka ovat syrjimät- tömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehitykseen, sekä lapsen näkemyk- sen huomioiminen.⁴³ Lapset tarvitsevat suojelua nimenomaan ikänsä ja kehitystasonsa puo- lesta. Lasten on myös tärkeä saada ilmaista mielipiteensä heitä koskevassa päätöksenteossa.

Sopimus ohjaa lasten kohtelua, osallisuutta ja lasten toimijuutta asioissa.⁴⁴

YK:n lapsen oikeuksien komitea (Committee on the rights of the child, CRC) on yleiskommentissaan nro 7 (2005) lasten oikeuksien täytäntöönpanosta varhaislapsuudessa todennut, että artikla 3 asettaa periaatteen lapsen edun ensisijaisuudesta huomioon kaikessa lapseen kohdistuvassa toiminnassa. Pienet lapset ovat riippuvaisia siitä, että vastuulliset viranomai- set edustavat heidän oikeuksiaan ja heidän parastaan päätöksissä ja toimissa, jotka vaikutta- vat lasten hyvinvointiin huomioiden lapsen näkemyksen ja kehittyvän kapasiteetin.⁴⁵ Lisäksi komitea on painottanut kommentissaan, että pienetkin lapset ovat oikeutettuja ilmaisemaan oman mielipiteensä. Lapset tekevät valintoja ja kommunikoivat tunteillaan, ideoillaan ja toi- veillaan jo ennen kuin oppivat kommunikoimaan puhuen tai kirjoittaen.⁴⁶ Komitea on myös todennut, että aivan pieniäkin lapsia tulisi kunnioittaa oikeuksien haltijoina. Lisäksi pienet lapset tulee huomioida aktiivisina perheenjäseninä, sekä yhteisöjen ja yhteiskuntien jäse- ninä, joilla on omia kiinnostuksenkohteita ja oma mielipiteensä asioihin.⁴⁷ Komitea on vielä lisännyt, viitaten yleissopimuksen 12 artiklaan, että pienelläkin lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä häneen vaikuttavissa asioissa. Pieniä lapsia on tapana sivuuttaa heidän ikänsä ja kehittymättömyytensä vuoksi.⁴⁸

Rikoslain (39/1889, RL) 20 luvussa on säädetty rangaistavaksi seksuaaliset teot alle 16-vuo- tiaan kanssa. Lastensuojelulaissa (417/2007, LastensuojeluL) lapsena pidetään alle 18-vuotiasta ja nuorena 18-20 vuotiasta (LastensuojeluL, 1:6). Lakivaliokunnan mietinnössähalli- tuksen esityksestä oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi suojaikärajan laske- mista ei pidetty suotavana.⁴⁹ YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ensimmäisen artiklan mukaan jokainen alle 18-vuotias on lapsi. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta ennen,

43 Unicef 2019, kohta mikä on lapsen oikeuksien sopimus?

45 CRC/C/GC/7/Rev.1, s. 6.

46 CRC/C/GC/7/Rev.1, s. 7.

47 CRC/C/GC/7/Rev.1, s. 3

48 CRC/C/GC/7/Rev.1, s. 6.

49 LaVM 3/1998 vp. s. 23.

(24)

vuonna 1956 hyväksyttiin YK:n lapsen oikeuksien julistus. Se ei kuitenkaan ollut valtioita sitova, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, joka tuli Suomessa voimaan 1991.⁵⁰ Lapsen etu on yksi tärkeimmistä käsitteistä lapsioikeudessa.⁵¹ Sen takia se nousee myös tässä tutkielmassa tarkastelun kohteeksi. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kolmannessa artiklassa todetaan, että lapsen etu tulee huomioida kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali- huollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten sekä lainsäädäntöelinten toimissa. Sopimus on kokonaisuus lapsen oikeuksista yhteiskunnassa ja lasten kohtelusta, erityisesti suhteessa julkisiin viranomaisiin.⁵²

Kun puhutaan lapsen edusta, huomioidaan lapsen etu ensinnäkin tapauskohtaisesti ja lapsen etu tulee huomioida myös sen mukaan millaisessa ympäristössä sitä toteutetaan.⁵³ Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 14 (2013) todetaan lapsen edun olevan monisyi- nen ja sen sisällön olevan tapauskohtaisesti määriteltävissä. YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen artikla 3 ja sen 1 kohta ovat linjassa muiden sopimuksen säännösten kanssa, joten tuomarit, lainsäätäjät, hallitus sekä sosiaali- ja koulutusviranomaiset pystyvät selventämään käsitettä ja hyödyntämään sitä konkreettisesti. Lapsen edun käsite on joustava ja mukautuva ja se tulisi määritellä tapauksen mukaan ottaen huomioon lapsen tausta, tilanne ja tarpeet.

Sekä yksittäistä lasta koskevissa päätöksissä, että lainsäätäjän tekemissä arvioinnissa ja mää- räyksissä yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan sisältyviä oikeuksia pitää kunnioittaa.⁵⁴ Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa ensisijaisesti huomioon todennut, että lapsen etu voidaan jakaa kolmeen osa-aluee- seen. Lapsen etu aineellisessa oikeudessa viittaa siihen, että lapsen etu otetaan huomioon ensisijaisesti lasta koskevassa päätöksenteossa, kun punnitaan eri vaihtoehtoja päätöksen te- kemiseksi, oli kyse sitten yhdestä lapsesta, tunnistettavasta tai tunnistamattomasta lapsiryh- mästä tai lapsista yleensä. Kolmannen artiklan ensimmäinen kohta luo valtiolle sisäisen vel- voitteen, joka on suoraan sovellettavissa ja johon voidaan vedota tuomioistuimessa.⁵⁵ Toisena osa-alueena on lapsen etu perustavanalaatuisena tulkintaperiaatteena, joka viittaa siihen, että lainsäännöstä tulkittaessa valittavissa olevista tulkintavaihtoehdoista tulisi valita se, joka on lapsen edun kannalta parhain vaihtoehto. Lapsen etu menettelysääntönä tarkoittaa

50 Unicef 2019, kohta lapsen oikeuksien julistus.

51 Hirvelä 2006, s. 228.

53 Hakalehto 2011, s. 516.

54 CRC/C/GC/14, s. 5.

55 CRC/C/CG/14, s. 2

(25)

sitä, että kun tehdään päätös joka vaikuttaa lapseen, lapsiryhmään tai lapsiin yleisesti, pää- töksen tulee sisältää arvio siitä, miten päätös vaikuttaa lapseen tai lapsiin jota asia koskee.

Lapsen edun arvioinnissa ja määrittämisessä edellytetään menettelytakeita. Päätöksenteossa on perusteltava se, millä tavalla lapsen etu käy ilmi päätöksenteossa. Sopimusosapuolten tulee tuoda päätöksenteossa ilmi se, mitä on pidetty lapsen parhaana etuna, mihin se perustuu ja miten lapsen etua on arvioitu harkinnassa muiden näkökulmien kanssa.⁵⁶ Oikeuskirjalli- suudessa on tuotu esiin se näkökohta, että lapsen etu on tulkinnanvarainen käsite ja joskus eri viranomaisten näkökannat saattavat erota toisistaan lapsen etua tarkastellessa ammatil- listen näkökulmien vuoksi. ⁵⁷

Lapsen oikeusturvan toteutuminen merkitsee lasten suojelua epäasialliselta toiminnalta ja lapsille taattujen oikeuksien turvaamista. Lasten oikeusturvan toteutumisessa korostuu en- nakollinen oikeusturva, joka mahdollistaa sen, että lapsiin kohdistuvilta oikeudenloukkauk- silta voidaan välttyä.⁵⁸ Rikosprosessissa lapsen edun huomioiminen tulee kysymykseen pro- sessin menettelytavoissa.⁵⁹ Esitutkintalain (805/2011, ETL) 4 luvun 7 § sisältää säännöksen lasten kohtelusta esitutkinnassa ja sen mukaan lasta tulee kohdella hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla ja huolehdittava erityisesti siitä, ettei toimenpiteistä aiheudu lapselle haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Lisäksi alle 18-vuotiaaseen kohdistuvat toimenpiteet tulee antaa tähän tehtävään perehtyneille tutkijoille mahdollisuuksien mukaan.

Esitutkintalakiin sisältyy säännös myös edunvalvojan määräämisestä alaikäiselle. Tuomio- istuimen määräyksestä alle 18-vuotiaalle voidaan määrätä esitutkintaa varten edunvalvoja, mikäli on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja, edunvalvoja, tai muu laillinen edustaja voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa eikä edunvalvojan määrääminen ei ole sel- västi tarpeetonta (ETL, 4:8.1). Hallituksen esityksessä eduskunnalle esitutkinta-ja pakkokei- nolainsäädännön uudistamiseksi on todettu, että asianosaisena olevan lapsen huoltajan ky- kyyn valvoa lapsen etua on perusteltu epäilys, jos lapsen vanhempaa epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta tai lasta vanhempaan kohdistuneesta rikoksesta.⁶⁰

56 CRC/C/GC/14, s. 2.

57 Hakalehto-Wainio – Nieminen 2013, s. 34; Kts myös. Söderholm – Kivitie-Kallio 2012, s. 61. Kirjassa todettu myös, että lapsioikeus on virkavastuulla toimiville henkilöille ankarasti ”velvoittavaa oikeutta”, mutta sekin on otettu huomioon, että moni asiantuntija saattaa ammatissaan sortua hoitamaan ”vain omia” tehtäviään jättäen muut toimijat hoitamaan omansa.

58 Hakalehto 2018, s. 105.

59 Hirvelä 2006, s 233.

60 HE 222/2010 vp. s. 47.

(26)

Lapsen edusta huolehditaan myös lapsen kuulemisen asianmukaisella toteuttamisella ja esitutkinta-aineiston hyväksymisellä oikeudenkäyntiaineistoksi.⁶¹ Oikeudenkäymiskaaren (4/1734,OK) 17 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan todisteena ei saa käyttää esitutkintapöy- täkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa. Oikeu- denkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 3 momentissa kuitenkin säädetään, että seuraavien esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua voidaan käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä: alle 15-vuotias henkilö tai henkilö, jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, 15–17-vuotias asianomistaja, joka on erityisen suojelun tarpeessa huomioiden hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu, rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 15–17-vuotias asianomistaja, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi tai rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 18 vuotta täyttänyt asianomistaja, jos kuuleminen oikeuden- käynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta merkittävää haittaa.

2.2 Asianomistajan asemassa olevan lapsen edun huomioiminen rikosprosessissa Lapsen edun turvaamisen lähtökohdista lapsen mielipiteen selvittäminen on yksi keskeisistä asioista rikosprosessissa. Lapsen etu tulee esille monessa eri yhteydessä, niin kansainväli- sellä kuin kansallisella tasolla. Lapsen mielipiteen selvittämisellä on varmasti tärkeä merkitys rikosprossin onnistumiselle lapsen näkökulmasta esimerkiksi siinä suhteessa, että lapsi ei koe joutuvansa ulkopuolelle häntä itseään koskevassa asiassa.

YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklassa säädetään lapsen oikeudesta ilmaista omat näkemyksensä lasta koskevissa asioissa lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Samassa artiklassa säädetään lapsen oikeudesta tulla kuulluksi oikeudellisissa tai hallinnollisissa toimissa, jotka koskevat lasta. EIOS 6 artiklassa säädetään oikeudesta oikeudenmukaiseen oi- keudenkäyntiin. Lastensuojelulain l luvun 5 §:ssä säädetään, että lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lasten- suojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lapsen mielipiteen selvittäminen tulee tapahtua hienovaraisesti eikä siitä saa aiheutua haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai lapselle muiden läheisten henkilöiden välisille suhteille. Lisäksi 12 vuotta täyttäneellä on oikeus tulla kuulluksi häntä itseään koskevassa asiassa (LastensuojeluL, 4:20). Lapsen mielipiteen selvittäminen tulee tapahtua niin, ettei lapselle synny kuvaa siitä, että hän itse tekisi

61 Hirvelä 2006, s. 233.

(27)

päätöksen ja joutuisi hankalaan tilanteeseen, vaan hänen mielipiteensä on tärkeä osa päätök- sentekoprosessissa.⁶²

Lapsen asemaan oikeudellisessa toiminnassa sisältyy melko runsaasti sääntelyä. Sääntely keskittyy paljolti lapsen mielipiteen esille tuomiseen, kuten aiemmin mainitsin. Lisäksi lapseen kohdistuvien esitutkinnassa suoritettavien toimenpiteiden järjestelyihin liittyy säänte- lyä ja ohjeistuksia. Yhteisenä tavoitteena sääntelylle voi pitää lapsen aseman parantamista oikeudellisessa toiminnassa.

Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä (Lapsiystävällisen oikeudenkäynnin suuntaviivat) ottaa kantaa lapsen oikeuteen tulla kuulluksi ja esittää näkemyksiä. Lapsiystävällisen oikeudenkäynnin suuntaviivoissa todetaan, että lapsen ikä ei saa olla esteenä lapsen kuulemiselle jos lapsi sitä itse haluaa ja lapsen tulee saada tietoa oikeudestaan tulla kuulluksi. Samassa yhteydessä mainitaan erikseen lapsen oikeudesta tulla kuulluksi olevan lapsen oikeus eikä velvollisuus.⁶³ Lapsiystävällisen oikeu- denkäynnin suuntaviivoissa otetaan kantaa myös lapsen kuulemisen järjestelyihin. Tältä osin tuodaan esille muun muassa se, että kuulusteluiden tulisi tapahtua asiaan perehtyneen am- mattihenkilön toimesta ja suotavaa olisi suorittaa kuulustelut saman henkilön toimesta jos lasta joudutaan kuulemaan useamman kerran, jotta lapsen edun johdonmukaisuus ei vaarantuisi.Lisäksi lapsiystävällisten tilojen ja ympäristön käyttäminen kuulusteluissa olisi huomi- oitava tarpeen mukaan.⁶⁴

Rikosuhridirektiivi (2012/29/EU) annettiin 25 päivä lokakuuta 2012.⁶⁵ Rikosuhridirektiiviin sisältyy myös sääntelyä, kun kyseessä on lapsi. Rikosuhridirektiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on rikosten uhrien asianmukaisen tiedon, tuen ja suojelun tarjoami- nen. Rikosuhridirektiivin toinen artikla sisältää erikseen lapsen ollessa uhri. Toisessa artiklassa korostetaan lapsikeskeistä lähestymistapaa, johon kuuluvat lapsen iän ja kehitystason huomioiminen sekä omat näkemykset. Rikosuhridirektiivin 18 artiklassa säädetään uhrin oikeudesta suojeluun. Tämä tarkoittaa uhrin ja hänen perheensä suojelemista jäsenvaltioiden

62 Söderholm – Kivitie-Kallio 2012, s. 57.

63 Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsioikeudellisesta oikeudenkäytöstä 2012, s. 28.

64 Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsioikeudellisesta oikeudenkäytöstä 2012, s. 30. Mo- nelta osin julkaisun esittämät toteamukset on kirjattukin jo kansallisiin säädöksiin. Oikeudenkäymiskaaressa säädetään kuva- ja äänitallenteen käyttämisestä todisteena (OK 17:24). ETL 4:7 sisältää säännöksen lasten kohtelusta esitutkinnassa ja ETL 4:8 sisältää säännöksen edunvalvojan määräämisestä lapselle, ETL 4:10 si- sältää säännöksen oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa.

65 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU annettu 25 päivä lokakuuta, rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta. (EUVL L 315/57, 14.11.2012, s. 57-73.)

(28)

toimesta toistuvalta uhriutumiselta, kostotoimilta tai pelottelulta sekä suojelua kuulustelun ja todistelutarkoituksessa annetun lausunnon antamisen yhteydessä.

Rikosuhridirektiivin 23 artiklassa säädetään erityissuojelun tarpeessa olevan uhrin oikeuksista suojeluun rikosoikeudellisten menettelyjen aikana. Rikosuhridirektiivin 24 artiklassa säädetään lapsiuhrin oikeudesta suojeluun rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa. 24 artiklan a kohdassa säädetään muun muassa lapsiuhrin kuulustelujen tallentamisesta. 24 artiklan b kohdassa säädetään lapsiuhrille määrättävästä erityisedustajasta jos vanhemmat eivät voi edustaa lasta. 24 artiklan c kohdassa säädetään, että jos lapsella on oikeus oikeusavustajaan, lapsella on oikeus saada myös oikeudellisia neuvoja ja tulla edustetuksi omissa nimissään, mikäli on mahdollista, että vanhempien ja lapsen välillä vallitsee eturistiriita.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ehdotetuilla muutoksilla pantiin täytäntöön rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskeva direktiivi. ⁶⁶ Esityksessä ehdotettiin täydennettäväksi esitutkintalakia asianomistajalle tehtävien ilmoitusten osalta. Lisäksi esitutkintalakiin ehdotettiin lisättäväksi säännökset asianomistajalle tehtävästä henkilökohtaisesta arvioinnista. Yksilöllinen arviointi koskisi asianomistajan haavoittuvuuden tunnistamista ja asianomistajan tarvitsemien erityistoimenpiteiden arviointia. Arvioinnissa olisi otettava huomioon etenkin asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja rikoksen laatu. Lisäksi asianomistajan oikeutta asiakirjo- jen käännöksiin haluttiin laajentaa.⁶⁷ Rikosuhridirektiivin 22 artiklassa todetaan lasten olevan erityisen suojelun tarpeessa olevia. Lapsesta on myös tehtävä henkilökohtainen arviointi rikosuhridirektiivin 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Lain esitöissä todetaan, että rikosuhridirektiivin ensimmäinen artikla ei edellytä lain muu- tosta viitaten uhripoliittisen toimikunnan arviointiin siitä, miten direktiivin tavoitteiden to- teutumista voidaan edistää muutoin kuin lainsäädännön muutoksilla.⁶⁸ Oikeusministeriön mietinnössä ja lausunnossa uhripoliittinen toimikunta loppuraportissaan katsoi, että uhrin aseman edistämiseksi viestinnän tapahtumista uhrille hänen oikeuksistaan tulisi edistää, sa- moin uhrin ohjaamista tukipalveluiden äärelle. Lisäksi uhrin suojelutarpeen arvioimiseen liittyviä menettelytapoja ja uhrin kohtaamiseen liittyviä menettelytapoja tulisi edistää.⁶⁹

66 HE 66/2015 vp. s. 1.

67 He 66/2015 vp. s. 1.

68 He 66/2015 vp, s. 13.

69 Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 13/2015, s. 78.

(29)

Lain esitöissä ehdotettiin lisättäväksi säännös esitutkintalakiin myös asianomistajan henki- lökohtaisesta arvioinnista, koska sitä ei aiemmassa laissa ollut. Henkilökohtaisessa arvioinnissa korostuisi erityisesti uhrin henkilökohtaiset olosuhteet sekä rikoksen laatu.⁷⁰ Näin ollen esitutkintalain 11 luvun 9 a § sisältää säännöksen asianomistajan henkilökohtaisesta arvioinnista. Lisäksi lain esitöissä ehdotettiin esitutkintalakiin lisättäväksi säännös erityisen suojelun tarpeessa olevan asianomistajan kuulustelusta rikosuhridirektiivin 23 artiklan 2 kohdan a, c ja d kohtien edellyttämällä tavalla, joka koskee erityistoimenpiteitä. ⁷¹ Esitutkintalain 7 luvun 21 §:ssä säädetään erityisen suojelun tarpeessa olevan asianomistajan kuulustelusta.

Asianomistajaa kuulustellaan suojelun tarpeessa olevan henkilön kuulusteluun suunnitel- lussa tilassa ja mikäli asianomistaja pyytää, että sama henkilö suorittaa kuulustelut, pyyntöä tulee noudattaa ja jos kyse on rikoslain 20 luvussa tarkoitetusta seksuaalirikoksesta, jossa asianomistajalla on rikoksen luonteen vuoksi siihen perusteltu tarve, asianomistajan pyyn- nöstä kuulustelijan on oltava samaa sukupuolta (ETL, 7:21).

Esitutkinnan kestoon tulee kiinnittää huomiota, jotta lapsen etu ei vaarantuisi. Lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittämisessä ongelmallisena on pidetty oikeusprosessin pitkää kes- toa. Uhri rikosprosessissa- ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrin tarpeiden huomioon ottamiseksi oikeusministeriön työryhmän mietintöjä ja lausuntoja (Uhri rikosprosessissa julkaisu) julkaisussa todetaan, että riittävä resurssien kohdentaminen oikeusprosessin eri vai- heisiin auttaa mahdollistamaan oikeusprosessin lyhyemmän keston.⁷² Uhri rikosprosessissa- julkaisussa on nostettu esiin syitä oikeusprosessin pitkälle kestolle. Ensinnäkin lapsiin kohdistuvien rikosten määrä alueittain vaihtelee, joten jotkin alueet voivat ruuhkaantua. Lisäksi lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta saattaa olla järjestetty erilailla eri poliiseissa ja se puolestaan voi vaikuttaa tutkinnan kestoon. Lapset saattavat joutua eriarvoiseen asemaan sen perusteella millä paikkakunnalla he asuvat. ⁷³ Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittämisestä terveydenhuollossa ehdotettiin aikarajojen asettamista tutkinnan kestolle. Lisäksi ehdotettiin, että lapsiin kohdistuvia

70 He 66/2015 vp. s. 31.

71 HE 66/2105 vp. s. 32.

72 Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 44/2018, 63.

(30)

rikoksia tutkisivat niihin erikoistuneet poliisit.⁷⁴ Uhri rikosprosessissa- julkaisussa korostetaan vielä lapsiystävällisen oikeudenkäynnin suuntaviivojen noudattamista ja lapsiin kohdistuneita rikoksia koskevien ohjeiden valtakunnallistamisen edistämistä. ⁷⁵

Yksi lapsen edun huomioimiseen liittyvistä tekijöistä liittyy uhrin erityisen suojelutarpeen määrittämiseen. Erityiset suojelutoimenpiteet liittyvät pitkälti esitutkinnassa suoritettavien toimenpiteiden menettelytapoihin. Uhrin suojelutarpeen määrittämisestä on julkaistu sisä- ministeriön toimesta käsikirja. Rikoksen suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja (käsi- kirja) on käsikirja erityisen suojelutarpeen määrittämiseksi. Käsikirjassa sanotaan, että arvioinnin tarkoitus on uhrin erityisen suojelutarpeen tunnistaminen ja sen arvioiminen millä suojelutoimenpiteillä uhrin asemaa voidaan helpottaa. Esitutkinnan aikana suoritettavia eri- tyisiä suojelutoimenpiteitä ovat muun muassa kuulustelutilojen suunnitteleminen. Lisäksi saman henkilön suorittamat kuulustelut sekä asianomistajan kanssa samaa sukupuolta olevan haastattelijan suorittamat kuulustelut kuuluvat esitutkinnassa suoritettaviin erityisiin suojelutoimenpiteisiin. Käsikirjassa luetellaan oikeudenkäynnissä suoritettaviksi erityisiksi suojelutoimenpiteiksi muun muassa asianomistajan esitutkinnassa antaman kertomuksen käyttämisen todisteena oikeudenkäynnissä, asianomistajan kuulemisen suorittamisen niin ettei hänen tarvitse kasvotusten kohdata vastaajaa sekä asianomistajan kuuleminen ilman yleisöä.⁷⁶ Ensin tarkastellaan, onko rikos sen kaltainen, tarvitseeko uhri erityistä suojelua.

Mikäli ensivaiheen arvioinnissa päädytään siihen, ettei asianomistaja ole erityisen suojelun tarpeessa arviointilomakkeessa ilmenevien seikkojen perusteella, arviointilomaketta ei oteta käyttöön. Mikäli vallitsevista olosuhteista ja asioista käy ilmi, että henkilö on erityisen suojelun tarpeessa, täytetään arviointilomake yhdessä asianomistajan kanssa, jonka jälkeen suo- jeluntarve siirtyy tutkinnanjohtajan harkintaan.⁷⁷

Asianomistajana olevan lapsen edun huomioimiseen rikosprosessissa liittyy keskeisesti edunvalvojan määrääminen lapselle. Esitutkintalain 4 luvun 8 §:ssä säädetään edunvalvojan määräämisestä lapselle, mikäli huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua tai jos edunvalvojan määrääminen ei ole tarpeetonta. Hakemuksen edunvalvojan määräämisestä voi tehdä tutkinnanjohtaja, syyttäjä, holhousviranomainen tai sosiaaliviranomainen (ETL

74 Sosiaali- ja terveysministeriöiden raportteja ja muistioita 32/2018, s. 40. Kts. lisää Ellonen – Rantaeskola 2016, s. 13.

76 Sisäministeriön julkaisu 14/2016, s. 11.

77 Sisäministeriön julkaisu 14/2016, s. 13.