Havaintoja psyykkisestä oireilusta, vaikka haittakorvausta ei ollut vaadittu

tapahtuneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yri-tyksestä, jossa tekijä oli mennyt tapaamaan lasta tämän koululle ja yrittänyt saada tämän lähte-mään mukaansa. Lähestymisyritykset jatkuivat vielä rikostutkinnan alkamisen jälkeenkin ja tekijä tuomittiin myös asianomistajaan kohdistuneesta vainoamisesta, yksityiselämää loukkaavan tie-don levittämisestä, kunnianloukkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Kirjallisina todis-teina oli muun muassa tekojen alkaessa 11-vuotiaan lapsen potilaskertomus ja sosiaalitera-peutin lausunto. Käräjäoikeuden näytön arviointiin liittyvissä johtopäätöksissä katsottiin, että asi-anomistajan psyykkisellä oireilulla on syy-yhteys vastaajan menettelyyn:

”[Vastaajan] menettely on ollut omiaan vahingoittamaan [asianomistajan] kehitystä. [Asianomistajan äidin] kertomuksesta ja potilaskertomuksesta – – ilmenee, että näin on myös käynyt. [Asianomista-jan] kehitys on vaarantunut vakavasti [vastaa[Asianomista-jan] menettelyn seurauksena. [Vastaa[Asianomista-jan] ja [asian-omistajan] yhteydenpito on vääristänyt [asian[asian-omistajan] ajattelua ja asettanut hänet alttiiksi myös muiden miesten hyväksikäytölle, mikä ilmenee [asianomistajan äidin] kertomuksesta ja potilaskerto-muksesta – –.”

Käräjäoikeuden kärsimyskorvauksen perusteluissa psyykkisille seurauksille annettiin merkitystä:

”Syytteessä tarkoitetun tilanteen jälkeen [asianomistajan] käytös oli [asianomistajan äidin] kertoman mukaan muuttunut. [Asianomistaja] oli viillellyt itseään ja ollut myös itsetuhoinen. Potilaskertomuk-sen – – mukaan [asianomistaja] tarvitsee terapeuttista työskentelyä oman itPotilaskertomuk-sensä tutuksi tulemiPotilaskertomuk-sen, yhtenäisen ja realistisen minäkuvan luomiseen ja tunnetaitojen rikastamiseen. [Asianomistajalla] on vahva riski persoonallisuushäiriön kehittymisen suhteen. [Asianomistaja] tarvitsee jatkossakin suoje-lua kehitystään vääristävältä houkuttelulta pedofiiliseen suhteeseen sekä omalta turvallisuuttaan ja kehitystään vaarantavalta käyttäytymiseltä.”

Neljännessä tapauksessa Itä-Suomen HO 30.11.2020 t. 20/146615 oli kolme asianomistajaa, mutta vain yhden puolesta korvausta tilapäisestä haitasta oli vaadittu. Tapauksessa asianomista-jien isoisä tuomittiin yhdestä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Törkein teko oli sisältänyt tekoaikana 7–9-vuotiaan lapsen

kanssa useita sukupuoliyhteyksiä sormella emättimeen ja sukupuoliyhteyden yrityksen penik-sellä emättimeen sekä muita seksuaalisia tekoja yli kahden vuoden aikana. Lapsen seksuaaliset

hyväksikäytöt olivat sisältäneet tekoaikana 10–15-vuotiaan ja 8–11-vuotiaan lapsen koskettelua rinnoista ja alapäästä vaateiden alta ja päältä. Vain törkeimmän teon kohteeksi joutunut asian-omistaja oli vaatinut korvausta tilapäisestä haitasta. Tuomion perusteluista oli nähtävissä kuiten-kin, että myös 10–15-vuotiaana teon kohteeksi joutunut asianomistaja kertoi itkuisuudestaan, ahdistuksestaan, pelokkuudestaan ja paniikkikohtauksista rikoksen ilmitulon jälkeen. Hänen sel-vitettiin käyneen vuosien 2018 ja 2019 aikana kuukausittain seksuaaliterapeutilla ja hänen ku-vaamansa oireilu kävi tuomion perustelujen mukaan ilmi myös kirjallisena todisteena toimite-tuista kirjauksista. Haittakorvausvaatimuksen puuttumista alleviivaa vielä se seikka, että kor-vausta oli kuitenkin vaadittu hoitokuluista, terapian käyntimaksuista ja matkakustannuksista sek-suaaliterapeutille, mitkä tuomioistuin katsoi olleen seurausta syyksi luetuista rikoksista. Se tuo-miosta ilmeneva seikka, että nuorelle ei ollut asetettu diagnoosia tai määrätty lääkitystä ei näh-däkseni olisi ollut syy olla vaatimatta korvausta tilapäisestä haitasta.²⁶⁹

Viidennessä tapauksessa Turun HO 29.3.2019 t. 19/114307 kyse ei ollut korvauksen määräämi-sestä, vaan rangaistuksen alentamisesta vastaajan tunnustamisen, vahingonkorvausten maksa-misen ja hoitoon hakeutumaksa-misen perusteella.²⁷⁰ Vastaaja oli alioikeudessa myöntänyt asianomis-tajan korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään oikeaksi ja maksanut tälle vaaditun 22 000 euron kärsimyskorvauksen vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti, joskin jo oikeudenkäyn-nin ollessa käynnissä. Hovioikeus ei antanut vahingonkorvauksen maksamiselle merkittävää ran-gaistusta alentavaa vaikeutusta. Asianomistajan psyykkinen oireilu oli tuomiosta ilmenevien seik-kojen perusteella vakavaa, mutta tilapäisestä haitasta ei ollut vaadittu korvausta. Tapauksessa asianomistajalle oli tehty myös oikeuspsykiatriset tutkimukset ja tutkimusyksikön lausuntoon oli viitattu tuomion perusteluissa muun muassa seuraavissa kohdissa:

269 vrt. kohdassa 6.4.2 esitetyt tapausesimerkit, joissa seksuaaliterapeutin tai seksuaaliväkivaltatyön ohjaa-jien lausunnot ovat hyvin riittäneet näytöksi psyykkisestä haitasta.

270 KKO 2011:93 ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen mukaan vahingonkorvausten maksamiselle voidaan pääsääntöisesti antaa merkitystä rangaistuksen mittaamisessa sitä enemmän, mitä aikaisemmassa vai-heessa korvaukset on maksettu. Merkitystä voidaan antaa myös sille, kuinka suuri osa rikoksella aiheute-tuista vahingoista on korvattu.

”Oikeuspsykologian yksikön antaman lausunnon mukaan vastaaja on aiheuttanut toiminnallaan asi-anomistajalle erittäin vakavan riskin psyykkisen vahingon syntymiselle. Lisäksi oikeuspsykologian yksikön mukaan asianomistaja tulee tarvitsemaan vuosien mittaista tukea ja/tai psykoterapeuttista hoitoa tapahtumien johdosta.”

”Vastaaja on asianomistajan isä ja sen vuoksi rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa asian-omistajalle hänen tekijää kohtaan tuntemansa luottamuksen ja riippuvaisen aseman vuoksi.”

Lainauksen muotoilu viittaa siihen, että kyse oli enemmin teoreettisesta kuin yksilökohtaisesta haitan arviosta. Tapauksessa oli kuitenkin todisteena myös muuta lääketieteellistä selvitystä, jonka mukaan asianomistajalla oli traumaperäisen stressihäiriön oireisto, masennustila ja sosi-aalisen fobian oireisto. Perusteluissa todettiin, että oireet ovat merkittävästi heikentäneet asian-omistajan toimintakykyä ja aiheuttaneet opiskelukyvyttömyyden, ja että asianasian-omistajan psyykki-set häiriöt sopivat sellaisiksi, joita seksuaalisen hyväksikäytön kokeneilla on havaittu olevan. Ku-vatun oireilun ja esitetyn syy-yhteyskannanoton perusteella voidaan esittää, että tapauksessa olisi todennäköisesti ollut edellytyksiä saada korvausta myös tilapäisestä psyykkisestä haitasta, jos sitä olisi vaadittu.

Kuudennessa tapauksessa Vaasan HO 30.9.2020 t. 20/135459 käräjäoikeus oli hylännyt syytteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä katsottuaan, että kyse oli ”sana sanaa vastaan”

tilanteesta. Käräjäoikeuden mukaan riittävä näyttö olisi edellyttänyt oikeuspsykiatrisia tutkimuk-sia ja niitä olisi puoltanut myös atutkimuk-sianomistajan psyykkinen oireilu:

”– – luotettavan kertomuksen saaminen lapselta tai nuorelta samoin kuin hänen kertomuksensa paikkaansa pitävyyden arviointi voivat edellyttää tähän erikoistunutta oikeuspsykiatrista asiantunte-musta. Terveydenhuollossa tehtävät tutkimukset ovat osa esitutkintaa, jonka tavoitteena on selvit-tää lapsen kuulemisen ja muutoin saatavissa olevan lääketieteellisen ja muun näytön avulla onko rikos tapahtunut. Käräjäoikeus toteaa, että tällaiset selvitykset puuttuvat tässä tapauksessa koko-naan. Ottaen lisäksi huomioon, että [asianomistaja] oli väitetyllä tekohetkellä 8–9-vuotias ja kuulus-telutilaisuudessa 13-vuotias ja lisäksi ollut lastensuojeluyksikössä ja kärsinyt pahoinvoinnista ja psyykkisistä oireista olisi tällainen selvitys ollut erittäin tärkeää tässä tapauksessa.”

Käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen syyttäjä oli täydentänyt esitutkintaa hankkimalla oikeuspsykiatri-sen tutkimusyksikön asiantuntijalausunnon hyväksikäyttöepäilyn tutkimisesta. Kuten alioikeuden perusteluistakin voi päätellä, lausunnon painoarvo hovioikeudessa liittyi asianomistajan kerto-muksen luotettavuuden arviointiin eikä perusteluista käynyt ilmi oliko tutkimusten yhteydessä tehty haitan arviointi. Hovioikeus katsoi näytön riittäväksi ja tuomitsi vastaajan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja maksamaan asianomistajalle kärsimyksestä ”kohtuullisena kor-vauksena pidettävän” 3000 euroa. Asianomistajan psyykkisen oireilun laatua ei tuomioistuimen perusteluissa edellä lainattua viittausta laajemmin käsitelty eikä kirjallisena todisteena esitetty mitään lääketieteellistä selvitystä. Psyykkisen oireilun perustella edellytykset tilapäisen haitan korvaukseen olisivat voineet olla olemassa tai ainakin lapsen edun mukaista olisi ollut selvittää hänen oikeutensa haittakorvaukseen.

Edellä esiteltyjen tapausten lisäksi, aineistossa oli kaksi²⁷¹ sellaista tapausta, joissa alioikeus oli hylännyt korvausvaatimuksen psyykkisestä haitasta, mutta niissäkin voidaan tulkita edellytykset haittakorvauksen tuomitsemiselle perustellusti olleen olemassa. Kummassakaan tapauksessa muutoksenhaku hovioikeudessa ei koskenut haittakorvauksen perustetta, joten hovioikeus ei voinut ottaa edellytyksiin kantaa.

Ensimmäisessä tapauksessa Helsingin HO 19.3.2019 t. 19/111972 mielenkiintoista oli asianomis-tajan psyykkisen oireilun huomioiminen näytön arvioinnissa syytettä tukevana seikkana, vaikka sama tosiseikasto ei kuitenkaan käräjäoikeudessa riittänyt näytöksi tilapäisestä psyykkisestä hai-tasta. Hovioikeudessa kyse oli enää kärsimyskorvauksesta. Asianomistaja oli käräjäoikeudessa vaatinut korvausta ”mielenterveydenhäiriöstä tilapäisenä haittana” ja toimittanut kirjallisena to-disteena kaksi erillistä asiakirjaa potilaskirjauksista. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen näyttämät-tömänä seuraavin perustein:

”A:n mielenterveyden tilasta on esitetty kaksi asiakirjaa, joihin A:ta tavannut terapeutti – – ja lääkäri ovat kirjanneet havaintojaan A:sta. A:lla ei ole diagnosoitu mitään sairautta, eikä asiassa siten ole

271 Helsingin HO 19.3.2019 t. 19/111972 ja Itä-Suomen HO 20.6.2019 t. 19/128184.

riittävää varmuutta siitä, että A:n mielenterveydentila on korvaukseen oikeuttavalla tavalla ollut huo-nontunut. Lisäksi terapeutti – – ja lääkäri eivät ole arvioineet oireiden syytä juuri lainkaan eikä aina-kaan systemaattisesti. Siten merkintöjen perusteella ei ole näytetty riittävällä varmuudella, että A:lla havaitut oireet kuten ahdistus, masennus, alavireisyys ja unettomuus, ovat aiheutuneet [vastaajan]

syyksi luetusta teosta.”

Kuitenkin näytön arvioinnissa syytteen puolesta puhuvana seikkana sekä käräjäoikeus että hovi-oikeus olivat huomioineet A:n oirehtimisen syytteen puolesta puhuvana seikkana:

”Hovioikeus pitää käräjäoikeuden tavoin [koulukuraattorin ja terapeutin] kertomuksiin viitaten asi-anomistajan oirehtimisen merkittävänä syynä [vastaajan] asianomistajaan kohdistamaa seksuaalista koskettelua, mikä osaltaan tukee syytettä.”

A:n oireilu ei ollut ainoa syytteen puolesta puhuva seikka, mutta huomioitu kuitenkin osana ko-konaisuutta. On ristiriitaista, että sama tosiseikasto katsottiin sinänsä luotettavasti toteen näyte-tyksi, koska se voitiin huomioida syytteen puolesta puhuvana seikkana, mutta kuitenkaan sen ei katsottu riittävän tilapäisen haitan korvausperusteeksi. Ratkaisun perusteella tilapäisen haitan tuomitsemisen kynnys alioikeudessa näyttää siis olevan korkeampi kuin oireilun huomioiminen osana näytön arviointia, vaikka riita-asian näyttökynnys on alempi kuin rikosasiassa.²⁷² Käräjäoi-keus vaikuttaa painottavan turhan paljon diagnoosin puutetta oireilun syy-yhteyttä arvioides-saan, kun asianomistajalla oli kuitenkin esittää lääketieteellistä selvitystä oireilustaan.²⁷³ Olisi ol-lut mielenkiintoista nähdä miten hovioikeudessa olisi tässä tapauksessa arvioitu tilapäisen hai-tan korvattavuutta.

Toisessa vastaavassa tapauksessa Itä-Suomen HO 20.6.2019 t. 19/128184, jossa muutoksenhaku hovioikeudessa ei koskenut haittakorvausta, oli alioikeus hylännyt asianomistajan korvausvaati-muksen tilapäisestä haitasta selvittämättömänä. Asianomistaja ei ollut hakeutunut lääketieteelli-seen arviointiin tai hoitoon kertomansa tekoon liittyvän häpeän vuoksi eikä asiassa ollut esittää

272 HE 46/2014, s. 46. Riita-asian näyttökynnyksestä tarkemmin ks. edellä luku 3.5.

273 Kuten edellä todettu, tilapäisen haitan korvattavuus ei välttämättä edellytä diagnoosia, vaan ainoastaan sitä, että haitta on lääketieteellisesti todettavissa. (HE 167/2003 vp, s. 29.)

lääketieteellistä selvitystä haitasta. Asianomistaja oli kertonut oireistaan tuomioistuinkäsittelys-sään yksityiskohtaisesti ja todistajien havainnot asianomistajan oireilusta tukivat tätä. Käräjäoi-keus katsoi sinänsä selvitetyksi, että asianomistajalla oli ollut alakuloisuutta, sulkeutuneisuutta, hermostuneisuutta ja itsetuhoisuutta ja piti näytön arvioinnissa uskottavana, että ne liittyivät hy-väksikäyttöön. Myös kärsimyskorvauksen perusteluissa oireilulle annettiin merkitystä: ”Asian-omistaja on kertonut hänelle tekojen johdosta aiheutuneesta kärsimyksestä, ja kertomusta tuke-vat todistajien tekemät havainnot asianomistajan olemuksesta ja käytöksestä. On selvää, että asianomistajaan kohdistunut loukkaus on ollut omiaan aiheuttamaan hänelle runsaasti kärsi-mystä.”