Muut tekijät korvauksen määrän arvioinnissa

Viidessä ratkaisussa tuomion perusteluista oli nähtävissä, että uhri oli jäänyt vaille vanhem-piensa tai lähipiirinsä tukea ja apua. Tuen puute ilmeni paitsi asianomistajan kertoessaan hä-neen kohdistuneesta hyväksikäytöstä, myös muista rikokseen liittymättömistä asioista. Vaikka vaille sosiaalista tukea jäämisen rikoksen uhriksi joutumisen yhteydessä on tutkimustiedon pe-rusteella katsottu lisävään teon vahingollisuutta ja psykologisten häiriöiden riskiä³²⁴, vaikutti se kolmessa ratkaisussa tilapäisen haitan korvausmäärää alentavasti. Lainopillisesti voidaan pitää perusteltuna, että syy-yhteyden ei katsota ulottuvan tällaisiin rikoksentekijästä suoraan riippu-mattomiin seikkoihin. Toisaalta, kun tiedetään, että vanhempien tuen puute on seksuaalirikosten uhriksi joutuneille lapsille varsin tyypillistä³²⁵, voidaan myös puoltaa sitä tulkintaa, että vahingon-aiheuttajan on otettava uhri ”sellaisena kuin tämä on.”³²⁶ Uhrin oikeuksia painottavan tulkinnan

324 Holm – Tolonen 2008, s. 488; Koch 2006, s. 165. ks. edellä luku 4.4.

325 Ks. esim. Fagerlund ym. (2014, s. 79–80), joiden mukaan lastensuojelulaitoksessa asuvat nuoret olivat yliedustettuina seksuaalikokemuksissa aikuisten kanssa ja Ikonen - Helakorpi (2019), joiden mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kokivat merkittävästi muita lapsia useammin seksuaalista ehdottelua, ahdis-telua ja seksuaaliväkivaltaa. Vanhemmuuden haasteiden, kuten lapsen ja vanhemman suhteen heikon laa-dun sekä vanhempien alhaisen kiintymyksen on todettu lisäävän lapsen seksuaalirikoksen uhriksi joutumi-sen todennäköisyyttä (Assink ym. 2019, s. 470–474).

326 vrt. edellä luku 3.3 ja empiiriset tulokset uhrin vahinkoherkkyyden vaikutuksesta korvausmäärään lu-vussa 6.2.1.

mukaan vahingonkärsijän erityisen haavoittuvuuden ei pitäisi vaikuttaa korvausmäärää alenta-vasti. Kahdessa tapauksessa seikalle ei annettu merkitystä korvausperusteluissa.

Tapauksessa Helsingin HO 3.7.2019 t. 130253 asianomistaja oli hieman uhriksi joutumisensa jäl-keen kertonut asiasta äidilleen, mutta äiti ei ollut uskonut tai halunnut uskoa samassa talou-dessa asuvan aviomiehensä pakottaneen asianomistajan sukupuoliyhteyteen eikä ollut vienyt asiaa eteenpäin asianomistajan pyynnöstä huolimatta. Rikosasia oli tullut vireille vasta noin kol-men vuoden kuluttua tapahtuneesta. Haittakorvauksen määrässä käräjäoikeus tunnisti ja tun-nusti vaille äidin tukea ja turvaa jäämisen psyykkisen voinnin huononemista lisäävänä seikkana.

Merkitystä sille annettiin kuitenkin haittakorvauksen määrää vähentävänä tekijänä, koska vastaa-jan ei voida katsoa olevan siitä vastuussa. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut.

Tapauksessa Helsingin HO 20.3.2020 t. 20/111494 voidaan tulkita, että asianomistajan vanhem-pien tuen puute vaikutti tilapäisestä haitasta tuomittavan korvauksen määrää alentavasti. Asi-assa vanhempien tuen puutteen ei väitetty liittyvän pelkästään seksuaalirikosepäilyn ilmituloon, vaan kirjallisina todisteina vedotuissa lastensuojelun kirjauksissa kuvattiin asianomistajan suh-teita vanhempiinsa vaikeiksi ja oltiin huolissaan siitä, etteivät vanhemmat vaikuta olevan läsnä lapsensa elämässä. Rikoksentekijä oli perheen ulkopuolinen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeu-den korvausperustelut, joissa viitattiin yleisluonteisesti lääkärinlausuntoihin ja asianomistajan kertomaan. Muualta tuomion perusteluista ilmenee, että lääkärinlausunnon mukaan asianomis-tajalle on aiheutunut sopeutumishäiriö (traumatausta) ja sekamuotoinen ahdistus- ja masennus-reaktio ja että ”toisaalta asianomistajalle olevia psyykkisiä ongelmia voi osaltaan selittää myös lääkärinlausunnosta – – ja vastaajan todisteista – – ilmenevä tuen puute.”

Tapauksessa Helsingin HO 26.09.2019 t. 19/141110 tunnustettiin, että se, että asianomistaja jou-tui hyväksikäyttöepäilyn ilmi tultua jäädä asumaan perhekotiin ja kohtaamaan siellä vastaajan lähipiiriä, on vaikeuttanut diagnosoitua traumaperäistä stressihäiriötä. Tuomion perusteluista käy ilmi, että osa perhekodin ohjaajista oli sukua tekoaikana perhekodissa työskennelleelle vas-taajalle ja todistivat vastaajan eduksi. Asia tunnustettiin korvausperusteluissa teon vahingolli-suutta lisäävänä piirteenä, mutta hovioikeuden mukaan ”kysymys on kuitenkin ollut olosuhteista,

johon [vastaaja] ei ole pystynyt vaikuttamaan, mikä on otettava huomioon tilapäisestä haitasta maksettavan korvauksen määrää harkittaessa.” Hovioikeus ei kuitenkaan alentanut käräjäoikeu-den tuomitsemaa 2500 euron korvausta.

Tapauksessa Itä-Suomen HO 4.3.2020 t. 20/109014 asianomistaja oli hovioikeudessa kärsimys-korvausvaatimuksensa korottamiseksi vedonnut muun muassa siihen, että hän oli käsiteltävien tekojen ilmitulon jälkeen joutunut muuttamaan lastenkotiin ja menettänyt perheenjäsenensä heidän puolustettuaan tekijää. Vastaaja oli hänen isänsä. Tuomion perusteluista ilmeni, että asi-anomistajan äiti ei ollut uskonut tätä, vaan selittänyt asiasi-anomistajan kertomaa tämän harhaisuu-della. Tuomiosta ilmenee myös asianomistajan kertomana, että sekä äiti että isovanhemmat ovat kehottaneet häntä miettimään mitä hänen kertomuksensa isälle ja perheelle aiheuttaa. Vas-taajan syyksi luettiin tekoaikana 6–13-vuotiaaseen tyttäreensä kohdistamat lukuisat erilaiset sek-suaaliset teot ja sormin emättimeen tapahtuneet sukupuoliyhteydet. Hovioikeus ei ottanut kan-taa vaille tukea jäämiseen korvausperusteluissa, vaan hyväksyi alioikeuden perustelut ja loppu-tuloksen korvausvelvollisuuden osalta sellaisenaan. Käräjäoikeus oli korvauksen määrän osalta katsonut teon sijoittuvan vakavuudeltaan Hevan kohtien 1.4.3 ja 1.4.4 välimaastoon ja tekotapo-jen lukuisuus sekä pitkä ajallinen kesto huomioiden katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi 10 000 euroa. Kärsimyskorvauksen perusteluissa oli viitattu myös teoreettiseen haitan arvioon siitä, mitä tämän kaltainen menettely yleensä aiheuttaa. Tilapäisestä haitasta tuomittiin korvausta erikseen, mutta senkään arvioinnin yhteydessä korvausperusteluissa ei otettu kantaa vaille tu-kea jäämiseen.

Tapauksessa Helsingin HO 23.10.2020 t. 20/139686 asianomistajalle oli diagnosoitu traumaperäi-nen stressihäiriö, jonka katsottiin olleen aiheutunut kysymyksessä olevasta törkeästä seksuaali-sesta hyväksikäytöstä. Tuomion perusteluissa viitatun lääketieteellisen selvityksen mukaan asi-anomistajalla oli ollut vakavaa oireilua, itsemurhayrityksiä, takautumia ja psykofyysisiä oireita.

Muita traumatapahtumia ei tutkimusjaksolla todettu. Oireilu oli pitkäkestoista, kestänyt vuosia ja hoito jatkui edelleen psykoterapian muodossa. Korvausperustelut olivat suppeat ja niissä oli vii-tattu vain diagnoosiin, haitan pitkäkestoisuuteen sekä siihen, että vaadittua määrää on pidettävä kohtuullisena. Tapauksessa esitutkinta oli aloitettu ensimmäisen kerran vuonna 2013, mutta se

oli pian päätetty asianomistajan äidin ilmoitettua tutkijalle, että lapsi valehtelee, ja äidin painos-tuksesta lapsi oli siihen myöntynyt. Rikosasia tuli uudelleen vireille lapsen kerrottua hyväksikäy-töstä kouluterveystarkastuksessa vuonna 2017. Korvausperusteluissa ei otettu kantaa, mikä vai-kutus asianomistajan psyykkiseen vointiin on ollut sillä, että hän on jäänyt lähipiiriltään vaille tu-kea asian eteenpäin viemisessä ja käsittelyssä, ja hänet on painostettu luopumaan kertomukses-taan.

Rangaistuksen pituus

Hovioikeuden perusteluista oli Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten lisäksi löy-dettävissä toinenkin kaavamainen malli, jota kärsimyskorvauksen suuruuden arvioinnissa sovel-lettiin. Kyse on edellä kohdassa 3.6 käsitellystä Ojalan esittämästä kannasta, jonka mukaan kärsi-myskorvauksen suuruus voidaan suhteuttaa tuomittavan rangaistuksen pituuteen.³²⁷

Tapauksessa Itä-Suomen HO 30.11.2020 t. 20/146615 korvausperusteluissa viitattiin tekotavan ja asianomistajan ja vastaajan läheissuhteen ohella Ojalan oikeuskirjallisuudessa esittämään kan-taan ja velvoitettiin vastaaja maksamaan asianomistajalle 17 000 euroa korvausta kärsimyksestä.

Kyseessä olevan seksuaalirikoksen osalta rangaistuksen pituudeksi katsottiin käräjäoikeudessa kolme vuotta kuusi kuukautta, mikä tarkalleen ottaen Ojalan mukaan olisi oikeuttanut 17 500 eu-ron kärsimyskorvaukseen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden korvausperustelut eikä muutta-nut korvausperusteluja tai rangaistuksen mittaamista.

Tapauksessa Vaasan HO 26.6.2019 t. 19/129125 korvausperustelut olivat suppeat ja ylimalkaiset.

Niissä viitattiin Hevan suosituksiin mitään kohtaa yksilöimättä ja Ojalan oikeuskirjallisuudessa esittämään kantaan. Korvausta määrättiin 8000 euroa kummallekin asianomistajalle, Yhteiseksi rangaistukseksi tuomittiin 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

327 Ojala 2012, s. 210.

Tapauksessa Turun HO 13.3.2020 t. 20/110970 korvausmäärää perusteltiin vastaavasti Ojalan esittämällä mallilla, jonka mukaan kärsimyskorvauksen määrä voidaan suhteuttaa rangaistuksen pituuteen niin, että yksi vuosi vankeutta vastaa noin 5000 euron korvausta, mutta sen soveltami-nen ei kuitenkaan onnistunut. Hovioikeus alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa korvauksen mää-rää 15 000 eurosta 7500 euroon. Tapauksessa 28- ja 34-vuotiaat miehet olivat olleet 14-vuotiaan asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä. Asianomistajan äiti oli ollut sukupuoliyhteydessä toisen miehen kanssa samassa tilassa ja saanut myös rahaa itsensä ja tyttärensä tarjoamista seksuaalipalveluista. Asianomistajan äiti tuomittiin törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös parituksesta. Päätekijä tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja muut tekijät yhden vuoden ja 10 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, minkä lisäksi määrättiin 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Hovioikeuden jäsen jätti eriävän mielipiteensä korvauksen mää-rästä: enemmistön perusteluja vastaavin perusteluin eri mieltä olevan jäsen katsoi, että kärsi-myskorvauksen määrän pitäisi olla 10 000 euroa 7 500 euron sijaan. Eri mieltä olevan jäsenen kantaan on helppo yhtyä, sillä enemmistön perustelut olivat sisällöltään ristiriitaiset tuomitun rangaistuksen pituus huomioiden. Kärsimyskorvaus oli tuomittu kolmen tekijän kesken yhteis-vastuullisesti ja takautumisvastuu suhteessa muihin tekijöihin jakaantui pääluvun mukaan.

Vaatimusten päällekkäisyys

Kahdessa tapauksessa se, että psyykkinen haitta katsottiin päällekkäiseksi kärsimyksen kanssa, vaikutti haittakorvauksen määrään alentavasti. Ratkaisuja ei voida pitää voimassa olevan säänte-lyn näkökulmasta perusteltuna, vaan ne ilmentävät ennen henkilövahinkouudistusta voimassa ollutta oikeustilaa, jolloin haittakorvausta saatettiin tuomita ”kipuun ja särkyyn rinnastettavana kärsimyksenä”.³²⁸ Henkilövahinko ja kärsimys tulisi nykyisin hahmottaa kahtena erilaisena ja eri edellytyksin korvattavana vahinkona.³²⁹

328 ks. myös edellä kohdassa 6.2.1 päällekkäisyydestä sanottua korvausperusteen näkökulmasta.

329 Näin myös Tiilikka 2011, s. 943.

Tapauksessa Turun HO 16.1.2020 t. 20/101802 hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden kärsimyskor-vausta koskevat perustelut, joiden mukaan tilapäisen psyykkisen haitan vaatimusta on pidettävä kärsimyskorvauksen kanssa osin päällekkäisenä. Kärsimyskorvauksen määrään alentavasti vai-kutti myös se, että asianomistajalla oli tapahtuma-aikaan elämässään ”muitakin kuormittavia te-kijöitä” kuten koulukiusaaminen ja äidin alkoholin käyttö. Perusteluista ei ilmene, millä perus-teella tuomioistuimet pitivät vaatimuksia päällekkäisinä. Perusteluissa viitatun lääketieteellisen selvityksen mukaan asianomistajan kuvattiin olleen hyvin riippuvainen seurustelusuhteesta vas-taajan kanssa yksinäisyytensä vuoksi, heräilleen edelleen painajaisiin seksistä ja väkivallasta seu-rustelusuhteessa. Hänen kerrottiin kokeneen ”ristitiiratilanteet” voimakkaan ahdistavina. Tilan-netta oli hoidon tarpeen osalta jouduttu arvioimaan päivystyksessä ja asianomistaja oli myöhem-min kokenut syyllisyyttä siitä, että oli jättänyt seurustelukumppaninsa ja suostunut tämän pai-nostamiseen. Korvausta tilapäisestä haitasta määrättiin 3000 euroa ja kärsimyksestä 6000 eu-roa.

Tapauksessa Turun HO 12.12.2019 t. 19/154965 kärsimys katsottiin jossain määrin päällek-käiseksi tilapäisenä psyykkisenä haittana maksettavan korvauksen kanssa ja sen voi tulkita alen-taneen tilapäisen haitan korvausmäärää. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden kipua, särkyä ja muuta tilapäistä haittaa koskevat perustelut, joiden mukaan ”osin henkisen kärsimyksen ja trau-maperäisen stressihäiriön osalta on kyse samoista asioista, joihin ne liittyvät, koska tapahtumiin liittyy paljon henkistä kipua ja kärsimystä.” Tässä tapauksessa päällekkäisyys oli esitetyn selvityk-sen valossa sinänsä ymmärrettävämpää, koska traumaperäiselvityk-sen stressihäiriön viitattiin liittyvän nimenomaan raskauden keskeytykseen, ei niinkään seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteisiin.

Lapsi oli tullut raskaaksi käsiteltävän rikoksen seurauksena, mutta tekijä ei ollut aiheuttanut ras-kauden keskeytymistä. Perustelujen mukaan vastaajan on ”täytynyt ymmärtää suojaamatto-massa sukupuoliyhteydessä 13–14-vuotiaan kanssa ollessaan, että tämä todennäköisesti johtaa

raskauteen ja taas näin nuoren raskaaksi tulleen kohdalla todennäköisesti raskaus aiheuttaa jol-lakin tavalla erityistä haittaa asianomistajalle riippumatta siitä päättyykö vai eteneekö ras-kaus.”³³⁰

Prosessuaaliset seikat

Tapauksessa Helsingin HO 14.1.2020 t. 20/101227 kärsimyskorvauksen korottaminen perustui siihen, että syyksi lukeminen hovioikeudessa oli muuttunut lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi ja vastaaja oli siinä tapauksessa myöntänyt sen määrällisesti oikeaksi. Hovioikeudella ei ollut ai-hetta tutkia tapauksen ominaispiirteitä tai korvausmäärään asiallisesti vaikuttavia seikkoja.

Tapauksessa Turun HO 18.9.2020 t. 20/133818 käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan korvaa-maan kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 4000 euroa, vaikka vastaaja oli kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan, mutta myöntänyt määrältään 5000 euroa. Vastaaja oli peruuttanut myöntämisensä ja myöntänyt hovioikeudessa määrällisesti enää 2000 euroa. Asianomistaja vaati korvauksen korottamista. Hovioikeus totesi oikeuskäytäntöön viitaten, että kanteen myöntämi-sen peruuttaminen on perusteltua vain, kun myöntämimyöntämi-sen peruuttamiselle on hyväksyttävä syy.

Tässä tapauksessa hyväksyttävää syytä ei hovioikeuden mukaan ollut. Silti hovioikeus joutui tut-kimaan vaatimuksen asianomistajan korottamisvaatimuksen takia ja perusteli niukasti, että ” oi-keudenmukainen ja oikeuskäytännön mukainen korvaus tilapäisestä haitasta on asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen vastaajan myöntämä 5000 euroa.”

330 Ratkaisu on mielenkiintoinen myös syy-yhteysarvioinnin näkökulmasta. Korvausperuste tilapäiselle hai-talle katsottiin olevan, vaikka asianomistajalle diagnosoidun traumaperäisen stressihäiriön oli selvitetty liittyvän nimenomaan raskauden keskeytykseen eikä seksuaaliseen kaltoinkohteluun yleensä: ”[t]ässä ta-pauksessa lääkärinlausunnolla – – on todettu traumaperäinen stressihäiriö. Traumaperäinen stressihäiriö kuvautuu – – psykoterapeutin lausunnossa myös siten, että keskenmenoon liittyvä sanasto tuottaa asian-omistajassa ahdistusta, hengenahdistusta, sydämentykytystä, itsemurhatoiveita, itsetuhoisuutta ja tar-vetta välttää tilannetta. Muun kuin raskauden keskeytyksen osalta traumaperäistä stressihäiriötä ei ole selkeästi todettu.” Korvausta haitasta määrättiin 5000 euroa.