Vahingonkorvausoikeuden ja rikosoikeuden välisestä suhteesta

esittänyt näyttönä hoitavien lääkäreiden itselleen edulliset näkemykset syy-yhteydestä, todistus-taakka kääntyisi vastaajan puolelle.¹⁶⁴

Erityisen haastavaa on näyttää toteen tilapäisen tai pysyvän haitan määrä. Vahingon määrän to-distelua suhteessa vahinkotapahtuman aiheutumiseen on kuitenkin helpotettu OK 17:6:n nimen-omaisella säännöksellä: jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa riittävää näyttöä tai se on vain vaikeuksin hankittavissa, voi tuomioistuin arvioida vahingon määrän koh-tuuden mukaan. Todistustaakkaa helpottaa osaltaan henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositukset, joiden mukaan tietynlaisen diagnoosin perusteella aiheutuneesta vahingosta mää-rätään tietyn suuruinen korvaus.¹⁶⁵ Käytännössä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosi-tuksia hyödyntävät sekä asianomistajat vaatimustensa perusteena että tuomioistuin asiaa rat-kaistaessa. Myös vastaaja voi vedota henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin esitet-tyjen vaatimusten määriä kiistäessään.

Poliisihallituksen ohjeissa ja lapsirikostutkinnan käsikirjassa lähdetään siitä, että tunnusmerkistö-tekijän osoittaminen edellyttäisi yleensä asiantuntijalausunnon hankkimista teon luonteesta ja vaikutuksesta lapsen kehitykselle.¹⁶⁹ Toisen tulkinnan mukaan teon tunnusmerkistön mukaisuu-den täyttymiseksi seksuaalisen teon yleisestäkään vahingollisuudesta lapsen kehitykselle ei ole välttämätöntä esittää näyttöä, koska yleisesti voidaan todeta, että lapseen kohdistuva seksuaali-nen teko aina vahingoittaa lasta.¹⁷⁰ Nähdäkseni jälkimmäinen tulkinta vastaa paremmin yleistä tutkimustietoa lapsiin kohdistuvien seksuaalisten tekojen haitallisuudesta. Ainakaan perusta-pauksissa, joissa aikuinen kohdistaa selvästi alle 16-vuotiaaseen lapseen seksuaalisia tekoja ja joissa kyse on lapsen terveyden sekä häiriöttömän kasvun ja kehityksen suojaamisesta, ei asian-tuntijalausuntoa voida pitää välttämättömänä tunnusmerkistön mukaisuuden näyttämiseksi.¹⁷¹

Konkreettisen vahingon määrällä voi sen sijaan olla vaikutusta rikosoikeudellisessa moitittavuus-arvioinnissa. RL 6:4:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suh-teessa teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Vahingollisuudella ja vaarallisuudessa viitataan sekä teon todelli-siin seurauktodelli-siin, että vahinkoon ja vaaraan, jonka teosta ennalta arvioiden olisi saattanut odottaa aiheutuvan.¹⁷² Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:102 avataan tarkemmin rangaistuk-sen mittaamirangaistuk-sen ja teon vahingollisuuden välistä yhteyttä laprangaistuk-sen seksuaalisessa hyväksikäy-tössä. Rangaistusta mitattaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta. Mitä läheisempi tekijä on uhrille ja mitä loukkaavampi teko on laadultaan, sitä vahingollisempi teko on lapselle. Vahingollisuuteen vaikuttaa myös hyväksikäyt-tökertojen lukumäärä ja se, miten pitkälle ajanjaksolle ne jaksottuvat.¹⁷³ Asiantuntijalausunnot

169 Poliisihallitus 2019, s. 36.; Joki-Erkkilä – Laajasalo – Peltola 2022, s. 93.

170 LaVM 3/1998 vp, s. 23; Ojala 2021, s. 11. Usein teon yleisestä vaarallisuudesta esitetään näyttönä Väes-töliiton yleislausunto Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista 2019. ks. myös Fredman ym. 2020, s. 304.

171 Eri asia on rajoitussäännöksen soveltamisen arviointiin liittyvät tilanteet, joissa on kyse iältään ja kehi-tysvaiheeltaan toisiaan lähellä olevien nuorten keskinäisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tällöin kyse on enemminkin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamisesta kuin lapsen terveyden ja henkilökoh-taisen koskemattomuuden suojaamisesta.

172 HE 44/2002 vp, s. 187.

173 Kohta 20.

tai lääketieteelliset selvitykset uhrille aiheutuneista seurauksista saattavat rikastuttaa rikosoikeu-dellista moitittavuusarviointia. Rikoksen vakavuus ja yksilölle konkreettisesti aiheutuneet vahin-got eivät kuitenkaan kulje ”käsi kädessä”.¹⁷⁴

Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa rikosoikeudelliseen moitittavuuteen vaikuttavat siis muun muassa uhrin ikä, tekijän ikä, uhrin ja tekijän välinen suhde, hyväksikäyttöteon laatu ja kesto – siis lähes samat osatekijät, jotka VahL 5:6.2:n mukaan vaikuttavat kärsimyskorvauksen määrään: loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä louk-kauksen julkisuus. Ojalan mukaan kärsimyskorvauksen määräämisen perustelut pitäisikin olla yhteneväiset rangaistuksen mittaamista koskevien perustelujen kanssa, koska teon luonteen ar-viointi tapahtuu jo luontevasti rangaistuksen mittaamisessa.¹⁷⁵ Ojalan kantaa voidaan pitää myös prosessioikeudellisesta näkökulmasta puolustettavana, koska rikos- ja riita-asian erilaisesta näyt-tökynnyksestä huolimatta teonkuvausta koskevien faktojen toteen näyttämisessä ei voida vahin-gonkorvausasiassa tyytyä vähempään kuin rikospuolellakaan. Olisi omituista, jos tiettyjen seikko-jen näytön riittävyyttä arvioitaisiin rikosasiassa eri tavoin syyte- ja vahingonkorvauspuolella.¹⁷⁶ Ojala vie rikosoikeudellisen ja vahingonkorvausoikeudellisen arvioinnin yhteneväisyyden niin pit-källe, että katsoo kärsimyskorvauksen suuruuden voitavan suhteuttaa tuomittavaan rangaistuk-seen niin, että yksi vuosi vankeutta vastaa noin 5000 euron korvausta kärsimyksestä.¹⁷⁷

Seksuaalirikokset ovat pääsääntöisesti rangaistavia vain tahallisina.¹⁷⁸ Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen ei edellytä tahallisuutta, vaan pelkkä

174 Ojala 2021, s. 11, 13.

175 Ojala 2012, s. 209.

176 Lappalainen – Rautio 2021, s. 712.

177 Ojala 2012, s. 210. Yli viiden vuoden vankeusrangaistuksissa kärsimyskorvauksen määrä ei enää kuiten-kaan seuraisi suoraan vankeusrangaistuksen määrää, vaan olisi suhteessa vähemmän.

178 Lukuun ottamatta seksuaalipalvelujen ostamista ihmiskaupan tai parituksen uhrilta. Lapsiin kohdistu-vista seksuaalirikoksista ks. esim. HE 13/2022 vp, s. 74.

tuottamus riittää. Lapsiin kohdistuvissa rikoksissa rangaistavuus edellyttää, että tahallisuus ulot-tuu myös tietoisuuteen lapsen iästä.¹⁷⁹ Oikeuskirjallisuudessa on pohdittu, voidaanko vahingon-korvausta tuomita silloin, kun menettely täyttää rikoksen tunnusmerkistön, mutta rikosvastuun yleiset edellytykset puuttuvat.¹⁸⁰ Kärsimyksen osalta voidaan yhtyä Tiilikan näkemykseen siitä, että teon rangaistavuuteen perustuva kärsimyksen korvausvelvollisuus edellyttää tahallisuutta silloin, kun teko on vain tahallisena rangaistava.¹⁸¹ Korkka-Knuts ym. esittävät yleisemmässä tarkoituksessa vahinkolajia yksilöimättä, että jos syytetyn teko ei ole tunnusmerkistön mukainen ja oikeudenvastainen, syyte on hylättävä eikä vahingonkorvausta voida ainakaan perustapauk-sessa tuomita.¹⁸²

Tilapäisen psyykkisen haitan osalta oikeustilaa ei lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa näh-däkseni voida pitää niin selvänä. Seksuaalisen teon lapsen terveelle kehitykselle aiheuttama va-hinko ei varsinaisesti riipu esimerkiksi siitä onko lapsi iältään kuukauden yli vai kuukauden alle suojaikärajan.¹⁸³ Vahingonkorvauslain esitöissä on nimenomaisesti katsottu, ettei teon moititta-vuuden tulisi vaikuttaa kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan korvattavuuteen.¹⁸⁴ Jos ikätahalli-suuden puuttuessa vahingonaiheuttajan menettely muutoin täyttää objektiivisen rikostunnus-merkistön mukaisen menettelyn ja aiheutuneen psyykkisen haitan katsotaan olevan syy-yhtey-dessä teonkuvauksen mukaiseen menettelyyn, puoltaisivat lisäksi henkilövahingon kärsineen eri-tyisen suojan tarve ja lapsen olemattomat mahdollisuudet estää vahingon syntymistä sitä, että vahingonkorvaus tulisi tuomita syytteen hylkäämisestä huolimatta.

179 HE 13/2022 vp, s. 75. Seksuaalirikoksia koskevan RL 20:n kokonaisuudistuksen yhteydessä keskusteltiin lapsen ikää koskevan tuottamusvastuun säätämisestä, mutta oikeustilaa ei kuitenkaan haluttu muutettu vastuuta lieventävänä suuntaan. ks. HE 13/2022 vp, s. 75–76.

180 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 121; Korkka-Knuts ym. 2020 s. 50–51; Taloudellisten vahinkojen osata Sisula-Tulokas 2010; Kärsimyksen osalta Tiilikka 2007a ja Tiilikka 2011.

181 esim. Tiilikka 2007b, s. 916.

182 Korkka-Knuts ym. 2020, s. 51.

183 HE 13/2022 vp, s. 76. Tuoreemmissa esitöissä lapsen ikää suurempi merkitys annetaan kehitystasolle, jota ikä sinänsä yleisesti ilmentää.

184 HE 167/2003 vp, s. 41: ”Merkityksetöntä olisi siten esimerkiksi se, onko vahinko aiheutettu tahallisesti vai ainoastaan lievästä huolimattomuudesta.”