Kliinisen hoitotiedon toisiokäytön edellytykset

Kliinisen hoitotiedon ensisijainen käyttötarkoitus on potilaan sairauden- ja tervey-denhoito sekä potilaan hoidon jatkuvuuden turvaaminen (STM:n asetus 298/2009).

Tämän lisäksi potilaskertomustiedon toisiokäyttö (secondary use, re-use) koetaan mahdollisuudeksi hyödyntää kertaalleen tuotettuja tietovarantoja muussa kuin varsinaisessa hoitotilanteessa (Safran ym. 2007, Virkkunen ym. 2015, Vuokko ym. 2015). Potilaskertomustiedon toisiokäytön kohteita voivat olla esimerkiksi tutkimus, hoitokustannusten arviointi ja laskutus, henkilöstöresurssien suunnittelu ja arviointi, hoidon laadun ja potilasturvallisuuden auditointi tai palveluiden ja niiden tarjonnan kehittäminen (Safran ym. 2007, Weiskopf & Weng 2013, Hackl &

Ammenwerth 2016, Meystre ym. 2017, Vuokko ym. 2017). Tutkimuksen kannalta, retrospektiivien tutkimus, jossa hyödynnetään jo olemassa olevia tietokantoja, on yleensä nopeampaa ja edullisempaa kuin prospektiivinen tutkimus, jossa kerätään uudet aineistot tutkimusta varten. Potilaskertomustiedot tuovat esille myös todellisten terveydenhuollon palveluiden käyttäjien hoitotapahtumat, mikä tekee potilaskertomustiedon toisiokäytöstä merkittävää. (Hersh 2007, Safran ym. 2007, Rosenbloom ym. 2008.)

Sähköisen potilaskertomustiedon toisiokäyttö asettaa vaatimuksia potilaskerto-mukseen tallennettavalle ja hyödynnettävälle tiedolle. Tiedon palauttamisen ja ha-kemisen kannalta vaatimuksena on rakenteiden avulla käsitellyn tiedon kattavuus ja luotettavuus, tiedon palauttamisen nopeus ja tarkkuus sekä tiedon hakeminen lou-hintatyökalujen avulla. Potilastietoa voidaan hyödyntää toisiokäytön näkökulmasta riippumatta siitä, onko tieto tallennettu rakenteisesti tai vapaana tekstinä. Vapaan tekstin käyttöön ei voida kuitenkaan osoittaa suoria laatuvaatimuksia toisiokäytön näkökulmasta ja se sitoo myös enemmän resursseja ja on lopputuloksiltaan epävar-mempaa kuin rakenteisesti kirjattu tieto. (O’Brien ym. 2015, Vuokko ym. 2015.)

Tiedon laatu on keskeinen tekijä arvioitaessa potilaskertomustiedon hyödyntä-mistä potilaan hoidossa sekö tiedon toisiokäytön tarkoituksissa, kuten tutkimuksessa, tilastoinnissa, hoitomenetelmien kehittämisessä ja eri hallinnollisissa tarkoituksissa (Weiskopf & Weng 2013). Potilastietojärjestelmään tehtävien merkintöjen eli hoidon kirjaamisen hyvän laadun on katsottu vaikuttavan myös potilaan hoidon laatuun sekä potilasturvallisuuteen (Zegers ym. 2011, Jylhä 2017, Palojoki 2017). Puuttuvat potilaskertomustiedot, kuten puuttuvat diagnoosit, voivat vääristää tutkimustuloksia ja edelleen potilaiden hoidon kehittämistä ja tiedon uudelleenkäyttöä (Sollie ym. 2017, Saranto ym. 2018). Weiskopf ja Weng (2013) nimesivät kirjallisuuskatsaukseen perus-tuen potilastietojärjestelmätiedon laadulle viisi ulottuvuutta: kattavuus, oikeellisuus, vastaavuus, uskottavuus ja voimassaolevuus. Näiden alle he ryhmittelivät kirjallisuu-dessa esiintyviä tiedon laatua kuvaavia tai tiedon laadun arvioinnissa huomioitavia ominaisuuksia, joita on täydennetty Gravesin ja Corcoranin (1989) sekä Nelsonin (2002) nimeämillä tiedon laadun tekijöillä (taulukko 5).

Taulukko 5. Potilastietojärjestelmätiedon laadun ulottuvuudet ja ominaisuudet (koostettu Weiskopf & Weng (2013), Graves & Corcoran (1989)* ja Nelson (2002)**) Laadun ulottuvuusKattavuus (completeness)Oikeellisuus (correctness)Vastaavuus (concordance)Uskottavuus (plausibility)Voimassaolevuus (currency) Määritelmä potilastietojär- jestelmätiedolle tieto kuvaa potilaan hoidon todellisuutta, sen laajuutta ja syvyyttä

tieto on oikeaa

samaa asiaa mittaavat ja kuvaavat tietoelementit vastaavat toisiaan tieto vastaa yleistä lääke- ja terveystie teellistä käsitystä tieto on tallennettu kohtuullisessa ajassa mittauksen jälkeen

Tiedon laatua kuvaava ominaisuus Saatavuus (accessibility

, availability)

Tarkkuus (accuracy) Edustavuus (presence) Oikeellisuus (validity) Laatu (quality) Arkaluonteisuus (sensitivity) Puutteet (missingness) Poisjättäminen

(omission)

Tarkoituksenmukaisuus (appropriate)*

Tieto on korjattua (corrections made) Tieto sisältää virheitä (errors) Harhaanjohtavaa

(mislea-

(mislea-ding) Positiivinen

ennuste arvo

(positive predictive value) Pätevyys (validity) Virheettömyys (accuracy)* Kuvaavaa (descriptive)* Laatu (quality)* Olennaisuus (relevant)* Ymmärrettävyys (comprehensive)** Selkeys (clear)** Täsmällisyys (precise)**

Yksimielisyys (agreement) Johdonmukaisuus (consistency) Luotettavuus (reliability) Vaihtelu (variation) Mitattavissa (measurable)* Määrällisesti lasketta

- vissa (quantifiable)**

Virheettömyys (accuracy) Uskottavuus (believability) Luotettavuus (trustworthiness) Oikeellisuus (validity) Eheys (integrity) Merkityksellinen (relevant)* Puolueettomuus (free from bias) ** Todennettavissa (verifiable)**

Tuoreus (recency) Päivitettävyys (updatedness) Tallennusnopeus (rate of recording) Ajantasaisuus (timeliness, timely*)

Potilastietojärjestelmätiedon laadun ominaisuudet muodostavat kattavan viite-kehyksen potilastietojärjestelmään tallennettavan ja sieltä poimittavan ja hyödyn-nettävän tiedon laadun arvioinnille (Graves & Corcoran 1989, Nelsonin 2002).

Yhdenmukaisten rakenteiden käyttö potilastietojärjestelmään hoitotietoja kirjat-taessa tuottaa luotettavampaa hoitotietoa sekä täyttää paremmin tiedon laadun vaatimukset tiedon toisiokäytönkin kannalta (Saranto ym. 2014, O’Brien ym. 2015, Virkkunen ym. 2015, Törnvall & Jansson 2017, Vuokko ym. 2017). Potilas ker to-mus tiedon toisiokäyttö kliinisessä tutkimuksessa edellyttää, että tutkijat arvi oi-vat potilaskertomusjärjestelmästä poimittavan tiedon laatua erityisesti tiedon katt avuutta, oikeellisuutta ja ajantasaisuutta validoitujen arviointimenetelmien avulla (Weiskopf & Weng 2013). Kun sähköiseen potilaskertomukseen kirjattu tieto on yhtenäisellä menetelmällä ja käyttötarkoitukseen valitulla termistöllä tai luokituksella, asiakirjastandardilla ja muulla rakenteistamisen menetelmällä tuotettua, kertomustietoa voidaan pitää riittävän luotettavana ja vertailukelpoisena käsi -teltäväksi automaattisesti potilastietojärjestelmissä eri tarkoituksiin (Hyppönen ym.

2014, 104).

Hoitokertomustiedon toisiokäytöstä potilaan hoidon vaativuuden arvioinnissa on jonkin verran aikaisempaa näyttöä (O’Brien-Pallas ym. 1997, Kim. ym. 2008, D’Agostino ym. 2017, Sanson ym. 2017). Sansonin tutkimusryhmän (2017) teke-män katsausartikkelin mukaan potilaiden vaatiman hoidon kliinistä vaativuutta tai kompleksisuutta on kuitenkin harvoin analysoitu suhteessa hoidon tarpeisiin.

Heidän tarkastelunsa osoittivat, että hoitotyön diagnoosit liittyvät voimakkaas-ti hoitotyön työmäärään, koska hoitotyön diagnooseilla on kyky kuvata povoimakkaas-tilaan kliinistä tilaa ja sen vaativuutta. D’Agostino ja kumppanit (2017) selvittivät, miten hoitotyön tarpeiden määrä voi ennustaa hoidon vaativuutta. Tutkimuksen mukaan hoitotyön tarpeiden määrä korreloi potilaan hoitojakson pituuteen ja jopa kuol-leisuuslukuihin. Hoitotyön tarpeiden määrä voi vaikuttaa myös hoitotyön työpa-nokseen: mitä enemmän hoitotyön tarpeita sitä enemmän tarvitaan hoitotyön in-terventioita (D’Agostino ym. 2017). Samoin Larson ja kumppanit (2017) arvioivat hoitotyön tarpeiden vaativuutta sähköisen potilaskertomustiedon avulla. Teho-hoitotyön kontekstissa selvitettiin, miten hoidon tarpeet, hoidon tulokset ja hoi-totyön toimintojen käyttö ja määrät kuvaavat potilaiden hoidon kompleksisuutta sekä hoitotyön työmäärää (Castellan ym. 2016). Weiskopf ja kumppanit (2013b) yhdistivät 5000 potilaan ASA⁸-luokitustiedot, laboratoriotiedot sekä lääkemääräyk-set ja päätyivät johtopäätökseen: mitä sairaammasta potilaasta on kyse, sitä enem-män potilaalla on hoitoon liittyvää dataa. Samansuuntaiseen tulokseen päädyttiin Collinsin ja kumppaneiden (2013) tutkimuksessa, jossa akuuttihoidossa olevien potilaiden hoitotyön kirjaaminen yhdistettiin potilaiden kuolleisuuteen. Potilail-la, jotka kuolivat hoidon aikana, oli 6,1–10-kertainen määrä elintoimintojen seu-rantaan liittyviä merkintöjä kuin potilailla, jotka selvisivät. Potilaskertomustie-toa on hyödynnetty välillisesti henkilöstösuunnittelussa ja kustannuslaskennassa arvioimalla hoitotyön toimintojen suorittamiseen käytettyä aikaa ja työmäärää (de Cordova ym. 2010, Moss & Saba 2011, Dykes ym. 2013). Kontion tutkimusryhmä (2014) onnistui koneoppimisen menetelmin sydänpotilaiden sähköisen

potilasker-tomuksen narratiivisia hoitokertomuskirjauksia ja hoitoisuustietoa yhdistämällä ennustamaan seuraavan päivän hoitoisuutta. Lisätutkimusta kuitenkin vielä tarvi-taan, jotta voidaan arvioida rakenteisen potilaskertomustiedon toisiokäytön konk-reettisia hyötyjä (Vuokko ym. 2017).

Tiedon toissijaisen käytön kehittäminen ja siihen resursointi on STM:n ja Kunta-liiton (2014) sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan strategian yksi painopisteistä. Henkilörekisterien lainsäädännön uudistuksella varmistetaan, että valtakunnallisiin ja alueellisiin rekistereihin tallennettavia sote-tietoja voidaan käyttää myös toissijaisiin käyttötarkoituksiin, esimerkiksi palveluiden yksilölliseen kohdista-miseen, tutkimukseen, tiedolla johtamiseen ja rekistereihin. Kansallisena tavoitteena on kehittää terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön kliinisen päätöksenteontuki-järjestelmä, joka hyödyntäisi mahdollisimman kattavasti Kanta-palveluista sekä poti-lastietojärjestelmistä saatavaa ja ajantasaista tietoa. Tulevaisuuden päätöksentekijältä odotetaan kykyä yhdistellä eri hallinnonalojen tietoa ilmiöiden ja ongelmien syiden löytämiseksi. (STM & Kuntaliitto 2014.) Tämän vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on oltava käytössään työtä ja toimintaprosesseja tukevia yhteentoi-mivia tietojärjestelmiä, joiden kehittämiseen myös käyttäjät on otettu mukaan (STM 2014, Martikainen ym. 2018). Potilaan hoidon kirjaaminen sähköiseen hoitokertomuk-seen ja potilaan hoidon vaativuuden arviointi erillisen hoitoisuusluokitusmittarin ja tietojärjestelmäsovelluksen avulla on osoitus erillisistä toimintaprosesseista, joiden yhteiskäytön mahdollisuuksia tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kliinisen tiedon hyödyntäminen ja tiedon toi-siokäyttö vaatii teknisten menetelmien kehittämistä tukemaan tiedon tallennusta, tiedon koostamista ja analysointia sekä tiedon hyödyntämistä (Meystre ym. 2017).

Erilaiset tietorakenteet ja -mallit sekä luokitukset ja termistöt mahdollistavat tiedon syntaktisen ja semanttisen siirron järjestelmästä toiseen ja siten tiedon toisiokäytön.

Tehokas työkalu semanttisen yhteentoimivuuden parantamiseksi on hyväksyttyjen termistöjen käyttö. (Huser & Cimino 2013, Meystre ym. 2017.) Tietorakenteet ja toimi-vat menetelmät mahdollistatoimi-vat eri tietokokonaisuuksista, yksin tai erikseen, saatavien tietojen jalostamisen datasta informaatioon ja edelleen johtamisessa hyödynnettäväksi osaamiseksi ja viisaudeksi (Matney ym. 2011, Joos & Nelson 2015) (kuvio 5). Kuvioon 5 on havainnollistettu yhteenvetona tämän tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat klii-nisen hoitokertomustiedon (FinCC) toisiokäytön edellytyksille hallinnollisen hoitoi-suustiedon (OPCq) määrittämisessä. Lähtökohdat muodostuvat potilaskertomustie-don toisiokäytön mahdollistavista tekijöistä, joita ovat potilaskertomustiepotilaskertomustie-don laatu ja tiedon vakiointi standardien, luokitusten ja termistöjen avulla sekä eri luokitusten yhteensovittaminen ja tietokokonaisuuksien yhdistäminen.

Viisaus Ymmärtäminen, soveltaminen, arvomaailmaan integrointi Tietämys Tulkinta, yhdistäminen, ymmärtäminen Informaatio Järjestäminen, tulkinta Data Nimeäminen, kerääminen, tallentaminenTieto- järjestelmä

Päätöksenteon- tukijärjestelmä

Asiantuntija- järjestelmä Lisääntyvä vuorovaikutus ja keskinäiset suhteet

Kliininen hoitotieto (FinCC) Hallinnollinen hoitoisuustieto (OPCq)

Hoitotieto + hoitoisuustieto = kokonaisnäkemys potilaan hoidosta ja hoidon vaativuudesta

Hoitokertomustiedon toisiokäytön avulla syntyvä ymmärrys potilaan hoidon vaativuudesta eli hoitoisuudesta Tiedon standardointi Tiedon laatu

Tietokokonaisuuksien yhdistäminen Termistöjen/luokitusten käyttö

Älykäs järjestelmä, joka hyödyntää hoitokertomustietoa hoitoisuusarvioinnissa Hoitoisuusluokitusjärjestelmä Potilastietojärjestelmä

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA