FinCC- ja OPCq-luokitusten sisällön yhtenevyys

Tämän tutkimuskokonaisuuden toisen osatutkimuksen tarkoituksena oli yhteensovittaa kaksi alun perin eri tarkoitukseen kehitettyä luokitusta: Suomalainen hoitotyön toimintoluokituksen (SHToL 3.0) ja potilaan hoitoisuuden arviointiin tarkoitettu OPCq-hoitoisuusluokitusmittari. Aikaisemmat FinCC-luokituskokonaisuuden versiot oli yhteensovitettu osana kansallista HoiData-hanketta asiantuntijatyönä ja tulokset raportoitiin hankeraportoinnin yhteydessä (Liljamo & Kaakinen 2009, Vssp 2009). Aikaisempiin luokitusten yhteensovittamisiin ei liittynyt tieteelliselle tutkimukselle ominaisia tutkimusvaiheita ja niiden raportointia. FinCC-luokituksen version 3.0 valmistuttua vuonna 2011 yhteensovittaminen haluttiin tehdä tieteellisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntäen osana tätä väitöskirjatyötä. Kuten aikaisemmissa yhteensovittamistuotoksissa, myös tässä, hoidon tarveluokituksen tarveluokat yhdistettiin suoraan OPCq-mittarin osa-alueeseen 1. Potilaan hoidon suunnittelu ja koordinointi, jonka sisältöön kuuluu potilaalle tarkoituksenmukaisen hoidon suunnittelu, kirjallisen hoitosuunnitelman laatiminen, arvioiminen ja tarkastaminen mukaan lukien hoidon tarpeiden nimeäminen (Kaustinen 2011, FCG 2014).

Suomalaisen hoitotyön toimintoluokituksen (SHToL 3.0) kaikkien pää- ja alaluokkien yhteensovittaminen OPCq-mittarin osa-alueille vaati asiantuntijaryhmältä neljä Delphi-kierrosta. Tutkimusasetelma oli etukäteen suunniteltu siten, että tarkoituksena oli jokaiselle SHToL 3.0 pää- ja alaluokalle löytää mahdollisimman hyvin sisältöä vastaava OPCq-osa-alue. Asetelma poikkesi muista aikaisemmista hoitotyön luokitusten yhteensovittamistutkimuksista, joissa haettiin kullekin käsitteelle samaa tai miltei samaa tarkoittavaa termiä niin sanotulla yksi-yhteen

(one-to-one) -menetelmällä (Wieteck 2008, Matney ym. 2008). Yhdistettävien luokitusten rakenteesta ja sisällöstä johtuen FinCC-luokille ei voitu etsiä vastaavia termejä ja käsitteitä, vaan ainostaan sisältöä parhaiten vastaavaa hoidon osa-aluetta. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa tehty luokitusten yhteensovittaminen eroaa esimerkiksi CCC- ja NANDA-I -luokitusten yhteensovittamisesta esimerkiksi ICNP:n kanssa, kun on etsitty vastaavia käsitteitä ja ilmaisuja laajasta termistökokoelmasta. (Hardiker ym.

2006, Matney ym. 2008, Coenen ym. 2016.)

Kolmen Delphi-kierroksen jälkeen asiantuntijaryhmä oli sijoittanut 81,4 % (n = 250) toimintoluokituksen pää- ja alaluokista sisältöä vastaavaan OPCq-mittarin osa-aluee-seen. Ne hoitotyön toimintoluokat, joilla vastattiin potilaan fyysisiin terveydentilan muutoksiin ja hoidon tarpeisiin, ravitsemukseen ja lääkehoitoon, saivat muita suu-remman yksimielisyyden. OPCq-mittarin osa-alueilla 2. Hengittäminen, verenkierto ja sairauden oireet ja 3. Ravitsemus ja lääkehoito käytetyt käsitteet ja osa-alueiden sisältökuvaukset olivat yhteneviä SHToL 3.0 -luokituksessa käytettävien vastaavi-en toimintoluokkivastaavi-en käsitteidvastaavi-en kanssa. Vastaajivastaavi-en mielipiteet jakautuivat selvästi ohjaus -toiminnon sisältävien toimintoluokkien kohdalla. Osa sijoitti ne varsinaista sisältöään vastaavalle hoitoisuusluokitusosa-alueelle ja osa puolestaan ohjaukseen liittyvälle osa-alueelle 6. Potilaan hoidon ja jatkohoidon opetus, ohjaus ja emotio-naalinen tuki. Esimerkiksi virtsaamiseen liittyvän ohjauksen osa asiantuntijoista sijoitti OPCq-mittarin osa-alueelle 4. Hygienia ja eritystoiminta, ja osa puolestaan osa-alueelle 6. Tutkimusryhmässä päädyttiin kysymään RAFAELA-asiantuntijaryh-män näkemystä ohjaus-toimintojen vaativuuden arvioinnista OPCq-mittarilla. Aikai-semmassa Matneyn tutkimusryhmän (2008) tekemässä CCC-luokituksen hoitotyön diagnoosien yhteensovittamisessa ICNP-luokitukseen oli myös jouduttu konsultoi-maan ICNP-luokituksen asiantuntijoita, jotta voitiin varmistua käsitteiden oikeista merkityksistä. OPCq-ohjeisto neuvoo huomioimaan niin sanotun ”pienen” ohjauksen ja neuvonnan osana muuta hoitoa sisältöä vastaavalla osa-alueella, mutta varsinai-nen erikseen suunniteltu potilaalle ja/tai omaiselle annettava ohjaus tulisi arvioida osa-alueella 6. (FCG 2014). Potilaan ohjaus on keskeinen hoidon osa-alue, siksi myös sen kirjaaminen ja hoidon vaativuuden arviointi on myös tärkeää (Kaakinen 2014).

Keskittämällä kaikki ohjaus -toiminnon sisältävät toimintoluokat haluttiin keskittää ne yhteen osa-alueeseen ja siten ajateltiin saatavan paremmin esille ohjaukseen käytet-tävä hoitotyön työpanos. Kolmannen kierroksen jälkeen kokonaan yhteen sovitettuja komponentteja olivat Aktiviteetti, Hengittäminen, Verenkierto, Aineenvaihdunta ja Päivittäiset toiminnot (artikkeli II/ taulukko 1).

Neljännelle Delphi-kierrokselle päätyi yhteensä 57 toimintoluokituksen pää- ja ala-luokkaa. Ehkä yllättäen kudoseheys-komponentin pää- ja alaluokista yli puolet vaati neljännen kierroksen. Kudoseheys-komponentin useassa pääluokassa on yhdistet-tyinä termit ’seuranta ja hoito’, mikä aiheutti ongelmia yhteensovittamisessa. Hoitoi-suusluokituksessa haavan seuranta ja ihon kunnon seuranta on kuvattu osa-alueella 2. Hengittäminen, verenkierto ja sairauden oireet. Varsinainen toteutunut haavanhoi-don vaativuus arvioidaan osa-alueella 4. Hygienia ja eritystoiminta. Kinnusen (2013) kehittämässä haavanhoidon kirjaamismallissa termit ’seuranta ja hoito’ on erotettu toisistaan; termiin seuranta on yhdistetty arviointi (haavan seuranta ja arviointi) ja haavan hoito on omana pääluokkana. Cimino (1998) korostaan luokituksessa käytet-tävien käsitteiden selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Jokaiseen käytettävään käsitteeseen

OPCq-luokitusohjeessa (FCG 2012) ei mainita lainkaan raskautta tai kuolevan poti-laan hoitamista, joten niiden osalta hoitoisuuden arviointi vaatii vastaajien mukaan soveltamaan luokitusohjetta.

Psyykkinen tasapaino -komponentin toimintoluokkien sijoittaminen osoit-tautui myös vaativaksi, 66,7 % sen pää- ja alaluokista olivat mukana neljännellä Delphi-kierroksella. Asiantuntijaryhmän jäsenet perustelivat, että OPCq-hoitoisuus-luokitus ei suoraan sovellu psykiatrista hoitotyötä kuvaavien toimintojen vaativuu-den arviointiin. Hoitoisuusluokituksessa puhutaan emotionaalisesta tuesta, mutta se ei kata Psyykkisen tasapainon toimintoluokkien sisältöä. SHToL 3.0 -luokituksessa on 18 pää- ja alaluokkaa, joilla kuvataan potilaan psyykkiseen tasapainoon kohdistuvia hoitotyön toimia (liitetaulukko 2). Useimmat ovat psykiatrisen hoitoympäristön ja sen asiantuntijoiden tarpeiden pohjalta luotuja (Kinnunen ym. 2014). Somaattisilla vuodeosastoilla voidaan myös kohdata tilanteita, joissa psykiatrisen hoitotyön sa-nastosta voi olla hyötyä hoitotyön kirjaamisessa, toisinsanoen luokituksen monikäyt-töisyydelle on tarvetta (Goossen 2006, Kim ym. 2010). Tämän vuoksi olisi hyvä, että luokituskokonaisuus sisältäisi enemmän niin sanottuja perustermejä potilaan psyyk-kisen tilan seurantaan ja arviointiin eikä vain erityisiä terapiamuotoja, joiden tarvetta SHToL-luokituksessa Delphi-asiantuntijaryhmän jäsen kommentoikin. Delphi-asian-tuntijajäsenet toivat myös esille, ettei heidän oma osaaminen ollut välttämättä riittävä arvioimaan juuri psyykkiseen tasapainoon liittyviä käsitteitä suhteessa hoitoisuusluo-kituksen sisältöön. Hyvän termistön tai luohoitoisuusluo-kituksen yksi keskeinen ominaisuus on sen kyky onnistua kuvaamaan juuri sitä kontekstia, jota sen tulee edustaa. Termistö ei voi koskaan olla riittävän joustava tai kattava käytettäviksi kaikissa olosuhteissa, jollei sen sisältö ja käytetyt käsitteet siihen taivu. (Cimino 1998, Fasoli ym. 2011.) Tästäkin huolimatta hoitotyön luokituksia on kehitetty kuvaamaan hoitotyön sisäl-töä universaalisti eri konteksteissa, jonka vuoksi luokituksissa käytettäviltä käsitteiltä vaaditaankin selkeyttä, yksiselitteisyyttä ja pysyvyyttä (Cimino 1998, 2006, Goossen 2006, Kim ym. 2010).

Ylipäätään luokitusten yhteensovittaminen omana irrallisena tapahtumana ilman varsinaista hoitotyön kontekstia potilaan hoidosta ja hoitoprosessin vaiheesta tai don kokonaisuudesta koettiin haastavana. FinCC-luokitus on tehty soveltuvaksi hoi-totyön prosessinmukaiseen kirjaamiseen laajasti eri hoihoi-totyön toiminta-alueille aina neuvolatoiminnasta pitkäaikaishoitotyöhön (Vsshp 2009). Samoin OPCq-mittari on tarkoitettu erikoissairaanhoidon vuodeosastohoitotyöhön kaikille somatiikan eri-koisaloille. OPCq-mittarissa hoitotyön osa-alueet on kuvattu sisällön ja käytettävien hoitotoimien listana ja eri osa-alueilla kuvatut hoitotyön menetelmät ovat osin samo-ja. Tulosten mukaan molempien luokitusten käsitteiden yhtenäisyyttä ja yksiselittei-syyttä on syytä arvioida tarkemmin, mikäli halutaan edistää hoitotyön kirjaamista hoitoisuuden arvioinnissa (Fasoli & Haddock 2010, Kim ym. 2010). Luokitusten ja termistöjen kehittämisessä keskeistä on luokitusten yhteiskäyttö ja niistä saatavan tiedon hyödyntäminen ja toisiokäyttö käytännön hoitotyön kirjaamisessa, hoitotyön tulosten arvioinnissa ja henkilöstömäärän ennustettavuudessa. Tavoitteena on edis-tää potilaan hoidossa ja hoitotyön johtamisessa käytettävän tiedon luotettavuutta ja laatua sekä vähentää henkilöstöltä eri luokitusten ja käsitteiden opetteluun kuluvaa aikaa (Westra 2008b, Häyrinen 2011, Saranto ym. 2014, Larson ym. 2017.)

FinCC-luokituksen ja OPCq-hoitoisuusluokituksen yhteensovittamisesta on osoi-tettu olevan hyötyä käytännön hoitotyötä tekeville hoitajille. Yhteensovittamistuo-toksen aikaisemmat versiot kuten myös tässä tutkimuksessa tuotettu tuotos on vie-ty THL:n ylläpitämään koodistopalveluun eri tietojärjestelmissä hyödynnettäväksi

(Mäkelä-Bengs & Vuokko 2013, Virkkunen ym. 2015). Pohjois-Savon sairaanhoito-piirin potilastietojärjestelmään on kehitetty niin sanottu hoitoisuusluokituskooste-näkymä, johon hoitotyön rakenteinen tieto koostuu OPCq- osa-alueotsikoiden alle hyödyntäen tehtyä luokitusten yhteensovitusta (PSSHP 2013). Jokaiseen pää- ja alaluokkaan on koodattu vastaavan OPCq-osa-alueen numero, ja kun hoitaja kirjaa SHTaL- ja SHToL-luokituksilla, tietojärjestelmä taustalla ryhmittelee potilaan hoidos-ta tehdyt merkinnät hoitoisuusluokituksen osa-alueotsikoiden alle omaan näkymään.

Tähän näkymään hoitaja voi valita minkä ajanjakson kirjaukset haluaa katsoa. OPCq-osa-alueiden alle koostettu hoitotyön tieto auttaa potilaan hoitoisuuden arvioinnis-sa. Hoitaja tekee OPCq-ohjeiston pohjalta lopullisen hoidon vaativuuden arvioinnin, mutta ehkä tulevaisuudessa tietojärjestelmän älykkyys riittää suosittamaan myös osa-aluekohtaista hoidon vaativuuden tasoa tai lopullista hoitoisuusluokkaa.