Kiintymystyyli

Kiintymystyylimittarin (RSQ) pisteytin mittarin ohjeiden mukaisesti. Mittarille on olemassa useampia vaihtoehtoisia pisteytysohjeita, joista tutkimuksessani tarkastelin kahta. Laskin mittarin vastauksista jokaiselle kiintymystyylin mallille (attachment prototypes) eli turvalliselle, huolestuneelle, torjuvalle ja pelokkaalle kiintymystyylille summapistemäärän, joka kuvaa vastaajan

”sopivuutta” kuhunkin kiintymysmalliin. Tarkastelin myös mittarin taustalla olevien kahden pääulottuvuuden eli ahdistuneisuuden, joka kuvaa yksilön sisäistä mallia itsestään, ja välttelyn, joka kuvaa yksilön sisäistä mallia muista ihmisistä, saamia arvoja. Mittarin ohjeistuksessa suositellaan ulottuvuuksien tarkastelua, sillä kiintymystyylin tarkastelu ulottuvuuksien avulla on saanut aiemmissa tutkimuksissa eniten tukea. (Self-Report Attachment Measures 2017.)

Kiintymysmuuttujat olivat tutkimuksessani jatkuvia muuttujia, eikä vastaajia kategorisoitu kiintymystyyleihin pistemäärien perusteella. Kiintymysmuuttujien jakaumia kuvaillakseni kerron kuitenkin vastaajien jakautumisesta kuvaamalla jakauman alkupäähän (matalille pisteille), keskivaiheelle ja yläpäähän (korkeille pisteille) sijoittuvien vastaajien prosentuaaliset osuudet.

Luokittelun olen tehnyt jakamalla kunkin kiintymysmuuttujan vaihteluväliasteikon mahdollisimman tasavälisesti kolmeen osaan. Tätä luokitteluani hyödynsin analyysissa myös ristiintaulukoinneissa.

Ristiintaulukointien yhteydessä luokkia käsitellään nimillä matala, keskiverto ja korkea.

4.3.1 Kiintymysmallit

Laskin Bartholomewin ohjeiden mukaisesti (Self-Report Attachment Measures 2017) jokaiselle kiintymysmallille keskiarvosummamuuttujan. Pistemäärä kuvaa vastaajan kiintymystyylin sopivuutta malliin. Esimerkiksi korkea pistemäärä turvallisen kiintymystyylin summamuuttujasta tarkoittaa tulkinnallisesti vastaajan kiintymystyylin olevan lähellä turvallisen kiintymystyylin mallia.

Taulukkoon 5. on kerätty neljän kiintymysmallin summamuuttujan keskiarvot, keskihajonnat ja reliabiliteettikertoimet (Cronbachin alfa). Taulukossa ovat myös keskiarvot ja keskihajonnat sukupuolen mukaan²⁰ sekä keskiarvoeron tilastollista merkitsevyyttä testaavan t-testin tulokset.

20 Sukupuoli ”muu” ei ole mukana sukupuolen mukaan keskiarvoerojen tarkastelussa, sillä muunsukupuolisia oli aineistossa liian vähän.

TAULUKKO 5. Kiintymysmallien keskiarvot, keskihajonnat, keskiarvoerot ja alfakertoimet

Kiintymys-malli Ka ja S

(n=359) Ka ja S miehet

(n=47) Ka ja S naiset

(n=307) T-testi Cronbachin

alfa Turvallinen 2,94 (S: 0,69) 2,85 (S: 0,71) 2,96 (S: 0,68) t(352) = -1,032, p=0,303 α=0,56

Pelokas 2,77 (S: 0,91) 2,78 (S: 1,00) 2,76 (S: 0,89) t(352) = 0,121, p=0,904 α=0,77 Huolestunut 3,18 (S: 0,64) 2,99 (S: 0,64) 3,22 (S: 0,63) t(352) = -2,289, p=0,023 α=0,44 Torjuva 2,93 (S: 0,68) 3,06 (S: 0,80) 2,91 (S: 0,65) t(352) = 1,451, p=0,148 α=0,70

Tarkastelin kahden riippumattoman otoksen t-testillä sitä, onko kiintymysmallien keskiarvoissa tilastollisesti merkitseviä eroja naisten ja miesten välillä. Ainoastaan huolestuneella kiintymysmallilla oli tilastollisesti melkein merkitsevä keskiarvoero (t (352) =-2,289, p=0,023).

Naisvastaajilla huolestuneen kiintymysmallin keskiarvo oli 3,22 (S: 0,63, n=307), kun taas miehillä se oli 2,99 (S: 0,64, n=47). Taulukosta 5. voi huomata, kuinka huolestuneen kiintymysmallin keskiarvo on selvästi muiden mallien keskiarvoja korkeampi ja sukupuolivertailun perusteella tämän selittänee naisvastaajien suuri määrä tutkimuksessani. Muiden mallien kohdalla keskiarvoerot olivat pienempiä ja jäivät tilastollisesti ei-merkitseviksi.

Kiintymysmallien reliabiliteetit vaihtelivat huomattavasti osan saadessa kelpoisia arvoja ja osalla arvojen jäädessä mataliksi. Korkeimmat reliabiliteetit olivat pelokkaan kiintymystyylin mittarilla (α=0,77) ja torjuvan kiintymystyylin mittarilla (α=0,70). Turvallisen kiintymystyylin mittarin reliabiliteetti jäi matalaksi (α=0,56), ja huolestuneen tyylin mittarin reliabiliteetti jäi kaikista heikoimmaksi (α=0,44). Tulos ei tullut yllätyksenä, sillä RSQ-mittarin matalaksi jäävä sisäinen yhteneväisyys on tunnistettu jo mittarin kehittämisvaiheissa ja tulos on toistettu useissa muissa tutkimuksissa (ks. esim. Scharfe 2016). Myös mittarin kehittäjät ovat ottaneet asiaan kantaa. Griffin ja Bartholomew raportoivat omissa tutkimuksissaan alfakertoimen vaihdelleen kiintymysmalleilla 0,70 ja 0,41 välillä. Heidän mukaansa mittarin matala reliabiliteetti ei johdu summamuuttujien väittämien vähäisestä määrästä tai mittarin viallisuudesta, vaan siitä, että mittarin summamuuttujissa yhdistetään kaksi ortogonaalista ulottuvuutta eli yksilön käsitys itsestään ja käsitys muista.

Esimerkiksi turvallisen kiintymyksen mallin summamuuttujassa on mukana väittämiä, jotka mittaavat yksilön käsitystä itsestään ja väittämiä, jotka mittaavat yksilön käsitystä muista. (Griffin &

Bartholomew 1994a, 27.)

Heikosta reliabiliteetista huolimatta neljällä kiintymysmallilla on kuitenkin havaittu olevan hyvä yhtäpitävä validiteetti (convergent validity) haastatteluihin perustuvien kiintymyksen arviointimenetelmien kanssa. On myös argumentoitu, että kiintymystyylin mallit saattaisivat selittää ihmisten kiintymyskäyttäytymisen eroja paremmin kuin pelkkien tyylien taustalla olevien

ulottuvuuksien tarkastelu. (Griffin & Bartholomew 1994b, 442–443.) Tälle näkemykselle on tosin esitetty sittemmin vastaväitteitä, sillä tutkimuksissa tukea on saanut enemmän ulottuvuuksien tarkastelu kuin mallien tarkastelu (Gillath, Karantzas & Fraley 2016, 103–112). Eräänä tutkimuskysymyksenäni oli selvittää, toimivatko kiintymysmallit vai ulottuvuudet paremmin tarkastellessa kiintymystyylin yhteyksiä sosiaalisiin suhteisiin. Tästä syystä päätin vielä toistaiseksi pitää myös kiintymystyylien mallien tarkastelun analyysissa mukana, vaikka osalla malleista reliabiliteetti jäikin alle yleisesti hyväksytyn 0,60-rajan.

4.3.2 Kiintymysulottuvuudet

Tarkastelin mittaria myös ulottuvuuksien avulla, mikä on mittarin ohjeistuksessa ensisijaiseksi suositeltu pisteytystapa. Kiintymykseen liittyvän ahdistuneisuus- ja välttelevyys-ulottuvuuksien tarkastelu on lähtöisin Simpsonin, Rholesin ja Nelliganin tutkimuksesta (1992), jossa kiintymystä tarkasteltiin näiden pääulottuvuuksien kautta. Kurdek (2002) on tutkimuksessaan tarkastellut RSQ-mittarin erilaisia pisteytystapoja. Tutkimuksessa havaittiin konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella, että Simsponin ja kumppaneiden malli kahdesta ulottuvuudesta oli toimivin malli RSQ-mittarin pisteytykseen ja analysointiin. (Kurdek 2002.)

RSQ-mittari sisältää kolme ulottuvuuksien summamuuttujissa käytettävää väittämää, jotka liittyvät parisuhteisiin, ja joihin vastatakseen vastaajilla tulisi olla ollut ainakin yksi parisuhde. En huomannut kyselylomaketta rakentaessani tätä oletusta ja en siis huomannut tarjota ”parisuhteettomille”

vastaajille lisäohjeistusta parisuhteeseen liittyviin väittämiin vastaamiseen. Omassa tutkimuksessani vastaajista 21,4 prosentilla (n=77) ei ole ollut lainkaan parisuhteita, joten heidän vastauksiaan RSQ-mittarin parisuhdeoletuksen sisältämiin väittämiin ei voinut pitää kovin luotettavina. Päädyin jättämään ongelmalliset parisuhdeväittämät pois ulottuvuuksien summamuuttujista²¹, sillä parisuhteettomien vastaajien osuus oli melko suuri. Normaalisti välttelevyyden summamuuttuja koostuu kahdeksasta väittämästä, joista jouduin jättämään yhden seurusteluun liittyvän väittämän pois. Uuden summamuuttujani Cronbachin alfakerroin oli 0,80. Simpsonin, Rholesin ja Nelliganin tutkimuksessa (1992) välttelevyyden alfakerroin oli 0,81.

21 Ks. liite 3. Muuttujien käsittely.

Ahdistuneisuuden summamuuttujasta poistin seurusteluun liittyvät väittämät 11 ja 21, jolloin summamuuttujaan jäi vain kolme väittämää ja alfakerroin oli 0,68. (Simpsonin ym. tutkimuksessa ahdistuneisuuden alfakerroin oli miesvastaajilla 0,58 ja naisvastaajilla 0,61.) Pohdin olisiko mittarissa poistettujen väittämien kanssa samankaltaisia väittämiä, jotka mittaisivat ahdistuneisuutta, mutta jotka eivät liittyisi seurusteluun. Löysin sopivat väittämät ja korvasin väittämän 11 väittämällä 16²² sekä väittämän 21 väittämällä 9²³. Uuden summamuuttujan alfakerroin nousi muutosten myötä ja oli nyt 0,76. Kohonnut reliabiliteetti tuki ratkaisuani lisätä summamuuttujaan uusia väittämiä.

TAULUKKO 6. Kiintymysulottuvuuksien keskiarvot, keskihajonnat, keskiarvoerot ja alfakertoimet

Taulukko 6. kuvaa kiintymysulottuvuuksien keskiarvoja, keskihajontoja, reliabiliteetteja ja keskiarvoeroja sukupuolen mukaan. Taulukosta voi havaita, että välttelevyys sai hieman ahdistuneisuutta korkeamman keskiarvon. Tulkinnallisesti välttelevyysulottuvuuden korkea pistemäärä kuvastaa suurempaa läheisyyden välttelyä ihmissuhteissa, kun taas matala pistemäärä kuvastaa kiintymystyylin turvallisuutta. Ahdistuneisuuden korkea pistemäärä kuvaa vastaavasti korkeampaa kiintymystyyliin liittyvää ahdistuneisuutta ja matala pistemäärä kiintymyksen turvallisuutta. (Simpson ym. 1992, 438–439.)

Tarkastelin kiintymysulottuvuuksia kahden riippumattoman otoksen t-testillä selvittääkseni, oliko ulottuvuuksien keskiarvoissa eroa sukupuolen mukaan. Naisten keskiarvo välttelevyydelle oli 2,79 (S:0,75, n=307) ja miehillä se oli 2,86 (S:0,69, n=47). Naisten keskiarvo ahdistuneisuudelle oli 2,45 (S:0,84, n=307) ja miesten 2,40 (S:0,84, n=47). Kumpikaan ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Aikuisuuden kiintymystyylin mahdollisia sukupuolieroja on tutkittu aiemmin runsaasti ja useimmiten on päädytty samaan tulokseen kuin omassa tutkimuksessani eli siihen, ettei sukupuolieroja löydy (Gillath, Karantraz & Fraley 2016, 194). Del Giudecen meta-analyysi osoitti kuitenkin, että aikuisuuden kiintymystyyleissä on sukupuolieroja, vaikkei niitä yleensä kyetäkään osoittamaan yksittäisissä tutkimuksissa. Eroavaisuus liittyy turvattoman kiintymystyylin

22 ”Olen usein huolissani, etteivät seurustelukumppanini todellisuudessa rakasta minua”  ”Olen huolissani, etteivät muut arvosta minua yhtä paljon kuin minä arvostan heitä”.

23 ”Olen usein huolissani, etteivät seurustelukumppanini halua pysyä kanssani”  ”Olen huolissani yksin olemisesta”.

ilmenemiseen. Miesten kohdalla turvaton kiintymystyyli näyttäytyy useimmiten välttelevyytenä, kun taas naisilla turvaton kiintymystyyli näyttäytyy ahdistuneisuutena. (Del Giudece 2009.) Myös omassa aineistossani keskiarvot menevät juuri näin päin eli ahdistuneisuudessa naisilla on hieman korkeampi keskiarvo ja välttelevyydessä miehillä on korkeampi keskiarvo. Koska erot eivät kuitenkaan olleet t-testin mukaan tilastollisesti merkitseviä, tutkimuksessani kiintymystyyleissä ei ollut eroavaisuuksia sukupuolen mukaan.

4.4 Sosiaaliset suhteet