Aineiston keruumenetelmä

Kvantitatiivisessa tutkimuksessa osallistujien lukumäärän tulisi olla melko suuri, mielellään vähintään 100 henkilöä. Lisäksi eräänä kvantitatiivisen tutkimuksen nyrkkisääntönä on esitetty, että mitä enemmän tutkimuksessa on osallistujia, sitä luotettavampia tulokset ovat. (Vilkka 2007, 17; 57).

Nummenmaa (2009, 30) puolestaan korostaa, että osallistujien lukumäärän riittävyys on suhteutettava tutkimusaiheeseen ja erityisesti siihen, missä määrin mitattavan ominaisuuden uskotaan

9 Esimerkiksi opiskelevia, työssäkäyviä ja työttömiä nuoria aikuisia.

vaihtelevan ihmisillä. Suhteutettuna tutkimusaiheeseeni, käytettävissä oleviin resursseihin ja siihen, että kyseessä on pro gradu –tutkielma toiveissani oli saada tutkimukseen vähintään 100 hengen aineisto, mielellään suurempikin. Aineiston keruumenetelmäksi päädyin valitsemaan sähköisen kyselylomakkeen, sillä tällä menetelmällä oli mahdollista tavoittaa useita vastaajia nopeasti. Hyvän lomakkeen suunnittelu vie kuitenkin aikaa, ja Vilkka (2007, 70) toteaa kirjassaan, että kyselylomakkeen tekeminen on usein kvantitatiivisen tutkimuksen työläin vaihe. Sähköisen kyselylomakkeen etuna pidin kuitenkin sitä, että se on vastaajan kannalta melko vaivaton menetelmä.

Korkeakouluopiskelijoiden kohdalla voidaan olettaa, että heillä on tasaiset mahdollisuudet vastata kyselylomakkeeseen eli vastaajilla on todennäköisesti käytettävissä tietokone tai mobiililaite sekä tarvittava osaaminen sähköisen lomakkeen täyttämiseen. Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö –tutkimuksen (Suomen virallinen tilasto 2016) mukaan suomalaisista 16–

24-vuotiaista internetiä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin 99 prosenttia ja 25–34-vuotiaista 98 prosenttia.

Kyselylomakkeen toteutin Webropol-ohjelmalla. Kyselylomake koostui kahdeksasta eri osiosta ja oli pituudeltaan 10 sivun mittainen. Osioina olivat taustakysymykset, ystävyyssuhteet, suhtautuminen ihmissuhteisiin, parisuhde, suhteet toisiin ihmisiin ja lapsuudenperhe. Lisäksi viimeisenä kyselyssä oli ”Vastaa vielä”-osio, jossa vastaajat saivat halutessaan kertoa, mistä olivat saaneet tiedon kyselystä ja voivat myös tarkentaa joitain vastauksiaan tai antaa kyselystä palautetta avoimeen kenttään.

Kyselylomakkeessa hyödynsin valmiita mittareita, valmiita aiempien tutkimusten kysymyksiä ja itse laatimiani kysymyksiä. Kysymykset olivat pääosin strukturoituja monivalintakysymyksiä, ja lomakkeen laatimisessa kiinnitin huomiota erityisesti kysymysten ja vastausvaihtoehtojen huolelliseen muotoiluun.

Valmiiden mittareiden käyttö on tutkimuksissa usein järkevää, sillä niiden avulla on mahdollista rakentaa vertailumahdollisuuksia aiempiin tutkimuksiin, joissa on käytetty samaa mittaria. (Vilkka 2007, 75–76). Valmiiden mittarien käytön etuna on myös se, että niiden validiteetti ja reliabiliteetti on testattu etukäteen. Kiintymystyylin mittarina kyselylomakkeessa käytin Relationship Scales Questionnaire (RSQ)-mittaria (Griffin & Bartholomew 1994a), joka koostuu 30 läheisiin ihmissuhteisiin liittyvästä väittämästä. Vastaajat arvioivat väittämien sopivuutta itseensä Likert-asteikolla 1–5. Väittämät on koottu useista aikuisten kiintymysmittareiden sisällöistä, ja samalla mittarilla voidaankin saada analyysivaiheessa erilaisia luokitteluja ja ulottuvuuksia esiin. RSQ-mittari on alun perin englanninkielinen ja suomensin RSQ-mittarin tutkimustani varten mahdollisimman hyvin alkuperäistä vastaavaksi. Osassa mittarin väittämistä hyödynsin mahdollisuuksien mukaan Lea

Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi –pitkittäistutkimuksen kyselylomakkeen suomennosta Bartholomewin ja Horowitzin (1991) Relationship Questionnaire (RQ) -kiintymystyylimittarista (Männikkö 2001, 140). RQ-mittari sisältää osittain samat väittämät kuin käyttämäni RSQ-mittari, joten näiden samojen väittämien osalta käytin Pulkkisen suomennosta.

Yksinäisyyden mittarina kyselylomakkeessani käytin Laineen versiota UCLA Loneliness –mittarista.

UCLA Loneliness (Russell, Peplau & Cutrona 1980) on laajasti käytetty nuorten ja aikuisten yksinäisyysmittari, jolla tarkastellaan globaalia eli yleistä yksinäisyyttä. Globaalilla yksinäisyydellä viitataan näkemykseen, jonka mukaan yksinäisyys on yksidimensionaalinen ilmiö eli yksinäisyyden kokemisessa nähdään olevan erilaisia yleisiä teemoja riippumatta siitä, miksi yksilö kokee yksinäisyyttä (Laine 1990, 4). Globaalin yksinäisyyden näkemyksessä yksinäisyyttä ei siis jaeta esimerkiksi emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen (vrt. Weiss 1973). Laine on omaa tutkimustaan varten kääntänyt, esikokeillut ja korjannut mittarin soveltumaan suomalaisille yläkoululaisille ja lukiolaisille. Laineen tutkimuksessa mittariin on lisätty ylimääräisenä ”koulu”-sanan käyttöä, jotta tutkimuksessa nousisi esiin erityisesti kouluelämään liittyvää yksinäisyyttä.

(Laine 1990, 22.) Vaikka oman tutkimukseni kohdejoukkona olivatkin korkeakouluopiskelijat, pyrin tutkimuksessa muodostamaan käsityksen heidän yleisesti kokemasta yksinäisyydestä, en vain opiskeluympäristöön liittyvästä yksinäisyydestä. Tästä syystä poistin omaa kyselylomakettani varten Laineen yksinäisyysmittarista mittariin lisätyt ”koulu”-sanat ja korvasin esimerkiksi ”koulutoverin”

”kaverilla”. Muutin myös Laineen mittarin ohjeistusta enemmän alkuperäisen UCLA Loneliness – mittarin mukaiseksi, jolloin ohjeistus sopi myös paremmin väittämien vastausvaihtoehtoihin.

Kyselylomakkeessani oli mukana nuorisobarometrien kysymyksiä vuosilta 2007, 2012, 2014 ja 2015 (Myllyniemi 2007; 2012; 2014; 2015). Nuorisobarometri on Nuorisotutkimusverkoston ja Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan (Nuoran) yhteistyössä vuosittain julkaistava nuorten arvoja ja asenteita selvittävä kyselytutkimus, johon vastaajat valikoidaan 15–29-vuotiaista Suomessa asuvista nuorista satunnaisotannalla. Nuorisobarometreissä oli kysymyksiä, jotka sopivat aihealueeltaan myös omaan tutkimukseeni. Mikään yksittäinen nuorisobarometri ei ole toki aihealueeltaan täysin yhtenevä oman tutkimukseni aiheen kanssa, mistä syystä poimin soveltuvia kysymyksiä useamman vuoden nuorisobarometreistä. Näiden kysymysten avulla pystyin vertailemaan näytepohjaista aineistoani satunnaisotantaan perustuvan aineiston kanssa ja pystyin arvioimaan, onko aineistoni valikoitunut jollain tapaa. Kyselylomakkeessani on mukana myös yksi Nuorten vapaa-aikatutkimuksen (Myllyniemi 2009) kyselylomakkeesta peräisin oleva kysymys vastaajan lapsuudenperheen luokka-asemaan liittyen. Kysymyksen ohjeistuksesta on kyselyäni varten poistettu alkuperäinen

kolmiluokkainen vastausjaottelu, joka olisi saattanut ohjata vastaajia käyttämään vain asteikon (0–

10) kolmea kohtaa.

Nuorisobarometrikysymyksiä oli mukana taustakysymysten osiossa, ystävyyssuhteiden osiossa ja lapsuudenperheen osiossa. Lomakkeen yhdenmukaisen logiikan vuoksi hyödynsin joidenkin nuorisobarometrikysymysten tyyliä myös muissa samankaltaisissa itse laatimissani kysymyksissä.

Nuorisobarometrien kysymykset pidin suurimmaksi osaksi täysin samanlaisina kuin nuorisobarometreissä, jotta vertailu ei vääristyisi. Muutamia muutoksia kuitenkin tein.

Ystävyyssuhteita koskevissa yhteydenpitokysymyksissä yhdistin nuorisobarometrien 2007 ja 2015 kysymyksiä. Vuosien 2007 ja 2015 kysymykset yhteydenpidosta ovat pohjimmiltaan samat, mutta vuonna 2007 kysymyksissä on käytetty sanaa ”ystävä” ja vuonna 2015 sanaa ”kaveri”. Lisäksi vuoden 2015 nuorisobarometriin on korjattu vastausvaihtoehtoja kattavammiksi. ”Ystävä”-sana sopi paremmin kyselylomakkeeni muihin osioihin ja kysymyksiin, joten lomakkeen yhdenmukaisuuden vuoksi päädyin käyttämään kysymyksissä 16–18 sanaa ”ystävä”, kuten vuoden 2007 nuorisobarometrissä. Yhdistin kuitenkin kysymyksiin nuorisobarometrin 2015 vastausvaihtoehdot, sillä ne ovat selkeämmät ja kattavammat kuin 2007 nuorisobarometrissä. Lisäksi nuorisobarometristä 2012 peräisin oleva lapsuudenperhettä koskeva kysymys on kyselylomakkeessani selkeyden vuoksi muotoilultaan hieman erilainen kuin nuorisobarometrissä¹⁰. Vastausvaihtoehdot pidin samanlaisina kuin nuorisobarometrissä.

Laatimassani kyselylomakkeessa oli mukana myös itse laatimiani kysymyksiä. Näitä kysymyksiä oli taustatiedoissa, ystävyyssuhteissa, parisuhteen ja lapsuudenperheen osioissa. Omilla kysymyksilläni pyrin saamaan tietoa erityisesti vastaajan parisuhteeseen liittyvistä asioista, sillä kiintymyssuhdeteorian kannalta parisuhde ja siihen liittyvät asiat ovat merkittävässä asemassa.

Parisuhteeseen liittyvillä kysymyksillä pyrin saamaan tietoa parisuhdehistoriasta, tämänhetkisestä parisuhdetilanteesta, tuen saamisen kokemuksista suhteessa ja tyytyväisyydestä parisuhteeseen.

Ystävyyssuhteiden ja lapsuudenperheen osioita täydensin omilla kysymyksilläni. Esimerkiksi lapsuudenperheeseen liittyen olin kiinnostunut vastaajan läheisyydestä eri perheenjäsenten kanssa.

Taustakysymyksiin lisäsin aiheeni kannalta mahdollisesti merkittäviä kysymyksiä, kuten kysymyksen siitä, onko vastaaja muuttanut toiselle paikkakunnalle opintojensa vuoksi ja minkä vuosikurssin opiskelija vastaaja on. Taulukkoon 1. on koottu kaikki kyselylomakkeen mittarit, valmiit kysymykset ja omat kysymykseni vastausasteikkoineen ja lähdetietoineen.

10 Nuorisobarometrissä: ”Keitä kuului kotitalouteen, jossa pääasiassa asuit?” ja omassa lomakkeessani: ”Keitä lapsuudenperheeseesi kuuluu?”.

TAULUKKO 1. Kyselylomakkeen mittarit, kysymykset ja asteikot