Arvio tutkimuksen luotettavuudesta

Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan reliabiliteetin ja validiteetin avulla. Tutkimuksen reliaabeliudella tarkoitetaan sitä, että tutkimustulokset eivät ole sattumanvaraisia, vaan tutkimustulokset ovat pysyviä ja toistettavissa. Validiteetin käsite puolestaan viittaa siihen, että tutkimus mittaa sitä, mitä pitikin. Validiteetin kannalta siis erityisesti teoreettisten käsitteiden operationalisointi eli muuttaminen arkikieliseen ja mitattavaan muotoon on keskeistä. Yhdessä tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti muodostavat tutkimuksen kokonaisluotettavuuden, jota tässä alaluvussa arvioin. (Vilkka 2007, 149–152.)

Tutkimukseni kokonaisluotettavuuden kannalta suurin puute on se, että tutkimukseni on näytteeseen perustuva eli se ei edusta todennäköisesti tutkimuksen kohteena olevaa perusjoukkoa kattavasti.

Tämä puute luo luonnollisesti rajoituksia tulosten yleistettävyydelle. Kyselylomakkeeseen on todennäköisesti valikoitunut vastaajia erityisesti oman kiinnostuksensa perusteella ja tällaista valikoituneisuutta on melko haastavaa todentaa. Aineiston arvioinnin osuudessa (luku 3.5) tein vertailua satunnaisotannalla toteutettuihin tutkimuksiin ja tämän pohjalta pystyin havaitsemaan, että aineistooni vaikuttaa valikoituneen keskimääräistä enemmän yksinäisyyttä kokevia vastaajia.

Tutkimukseni saatekirjeessä mainitsin vastaajille yksinäisyyden teeman, mikä on voinut vaikuttaa siihen, että erityisesti yksinäisyyttä kokevat ovat halunneet osallistua. Toinen valikoituneisuus oli havaittavissa sukupuolen mukaan. Naisvastaajia oli tutkimuksessani huomattavasti miesvastaajia enemmän. Kokonaisuudessaan vastaajien määrä kuitenkin yllätti minut positiivisesti, ja myös miesvastaajien määrä oli onneksi kohtuullinen.

Aikuisten kiintymystutkimusta on toteutettu vuosikymmenten ajan pääosin näytepohjaisilla tutkimuksilla, joiden avulla on saatu tietoa kiintymystyylin yhteyksistä ja vaikutuksista.

Tutkimusprosessin aikana lukiessani kymmenittäin eri maiden tutkimuksia aikuisuuden kiintymyksestä kiinnitin huomiota siihen, kuinka satunnaisotannalla toteutettuja tutkimuksia oli erittäin vähän, ja useimmiten tutkimusten osallistujat olivat yliopisto-opiskelijoita, jotka osallistuivat tutkimuksiin osana kurssisuoritusta. Tuhansien näytetutkimusten tulosten perusteella on ajan saatossa rakennettu aikuisia koskevaa kiintymysteoriaa ja tietoa eli aikuisuuden kiintymystutkimus pohjautuu kansainvälisestikin hyvin voimakkaasti näytetutkimuksiin. Tässä mielessä oma tutkimukseni ei siis poikkea juurikaan kansainvälisestä kiintymystutkimuksesta.

Valikoituneisuuden lisäksi sähköisen kyselylomakkeeni haasteena voi pitää sitä, että vastaajien henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaajien anonymiteetti on turvattu, mikä on tutkimusetiikan kannalta erittäin myönteinen asia. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että on olemassa mahdollisuus, etteivät kaikki vastaajat kuulu tutkimuksen kohderyhmään. Vastaajista poistin analyysin aluksi muutaman henkilön, jotka olivat kirjoittaneet kyselyn loppuun olevansa kohdejoukkoon kuulumattomia, mutta olivat kuitenkin halunneet vastata. Näitä ”yli-ikäisiä” vastaajia kyselyssä oli todennäköisesti muutama enemmänkin, sillä vuonna 1986 syntyneiden vastaajien määrä oli huomiota herättävän suuri verrattuna 1987 syntyneisiin vastaajiin⁴⁴. Todennäköisesti muutamat

44 Keräsin aineiston loppuvuodesta 2016, jolloin suurin osa 1986 syntyneistä oli jo täyttänyt 30 vuotta eivätkä siis kuuluneet enää tutkimuksen kohdejoukkoon.

yli 30-vuotiaat vastaajat ovat siis merkanneet syntymävuodekseen parhaiten sopivan vaihtoehdon

”1986". Kokonaisuudessaan uskon kuitenkin, ettei kohderyhmään kuulumattomia vastaajia ollut kovin montaa, ja näiden vastaajien vaikutus tutkimuksen kokonaisluotettavuuteen ei lienee suuri.

Kyselyyn ei tullut arvioni mukaan pilavastauksia, joten vastaajat vaikuttivat vastanneen kyselyyn rehellisesti ja tosissaan.

Arvioni mukaan tutkimuksessani tutkin sitä, mitä pitikin. Kiinnitin erityistä huomiota kyselylomakkeen suunnitteluun ja tutkittavien käsitteiden operationalisointiin, ja hioin lomaketta useaan otteeseen saamani palautteen avulla. Tutkimuksen luotettavuutta pyrin lisäämään käyttämällä valmiita ja etukäteen testattuja mittareita. Tutkimukseni keskeiset summamuuttujat olivat reliabiliteetiltaan kelpoisia (Cronbachin alfakerroin vähintään 0,60). Yksinäisyysmittaria validoin lisäksi tarkastelemalla mittarin kokonaispistemäärän korrelaatiota suoraan yksinäisyysväittämään.

Korrelaatio oli voimakas, joten mittari vaikuttaa mitanneen sitä, mitä pitikin.

Kiintymysmittarina käytin paljon tutkittua ja käytettyä RSQ-mittaria. Jouduin tekemään mittarin summamuuttujiin muutoksia (ks. liite 3. Muuttujien käsittely), mutta Cronbachin alfakertoimen perusteella muutokset eivät heikentäneet summamuuttujien reliabiliteettia. Yleisesti kiintymystyylin mittaaminen vain itsearvioon perustuen ei kuitenkaan takaa kaikista luotettavimpia tuloksia, sillä vastaajien vastaukset voivat olla aikaan sidottuja ja he saattavat vastata hieman eri tavoin eri mittausajankohtina. Tätä ongelmaa voisi lieventää käyttämällä useita eri mittareita ja menetelmiä kiintymystyylin mittaamiseen, esimerkiksi vertaishaastatteluja, haastattelua ja kyselylomake-mittareita. (Feeney & Noller 1996, 61.) Tällainen menettely takaisi todennäköisesti luotettavampia tuloksia, mutta vaatisi toisaalta useamman henkilön työpanoksen tutkimukseen tai huomattavasti pidemmän tutkimusajan. Pro gradu –tutkielman laajuus ja yhden henkilön työskentely ei mahdollistanut tällaista ratkaisua, joten tutkimuksessani käytin yhtä eniten tutkituista kiintymystyylimittareista, jonka validiteetti on testattu etukäteen.

Kokonaisuudessaan arvioin tutkimukseni kokonaisluotettavuuden olevan melko hyvä.

Luotettavuuden kannalta heikkouksia ovat tutkimuksen näytepohjaisuus sekä aineistossa ilmennyt lievä valikoituneisuus. Valikoituneisuutta pystyin kuitenkin osana analyysiani arvioimaan muiden tutkimusten avulla. Lisäksi sain tutkimukseeni suuremman aineiston (n=359) kuin olin odottanut, ja kvantitatiivisen tutkimuksen nyrkkisäännön mukaan suurempi aineisto yleensä lisää tutkimustulosten luotettavuutta (Vilkka 2007, 17; 57). Kyselylomakkeen suosio viestii luultavasti siitä, että aihe on onnistunut kiinnostamaan kohdejoukkoa.

Osa vastaajista jaksoi antaa pitkähkön kyselyn lopuksi vielä palautetta. Kysely keräsi sekä kehuja että kritiikkiä. Kritiikkiä saivat eniten pitkät kyselypatteristot. Osa vastaajista piti lisäksi kyselyä kokonaisuudessaan liian pitkänä ja kysymyksiä keskenään liian samankaltaisina. Aineistoon tutustuessani havaitsin, että negatiivista palautetta tuli erityisesti niiltä vastaajilta, jotka olivat kertoneet tulleensa opettajan tiedonannon perusteella vastaamaan kyselyyn. Pohdinkin sitä, onko opiskelijoita kenties jollain kurssilla ”ohjeistettu” vastaamaan kyselyyn, mikä herättää luonnollisesti myös kysymyksen siitä, ovatko kyseiset vastaajat osallistuneet tutkimukseen täysin vapaasta tahdostaan.

Positiivista palautetta kyselystä tuli noin puolet enemmän kuin negatiivista. Kysely sai myönteistä palautetta erityisesti selkeydestään ja siitä, että kysely oli helposti täytettävä. Kukaan vastaajista ei ilmoittanut kohdanneensa teknisiä hankaluuksia lomakkeen täytössä. Kehuja saivat myös kysymykset ja vastausvaihtoehdot, joita pidettiin pääosin kattavina. Muutama vastaaja olisi tosin toivonut useampaan kysymykseen ”en osaa sanoa” –vaihtoehtoa. Myös kyselyn aihe sai vastaajilta kiitosta: ”Tärkee aihe, varmasti kiinnostavia tuloksia luvassa.”. Palautteen perusteella kysely oli osalla vastaajista herättänyt myös ajatuksia omasta elämästä ja sosiaalisista suhteista:

”Hyvä kysely, auttoi pohtimaan asioita itsekin! ”

”Kysely pisti miettimään omaa elämääni ja omia ihmissuhteina, kiitos siitä:)”

”kiitos ajatuksia herättävästä kyselystä! ”.