Identiteetit:
- Yksilö valintojen tekijänä
Nykyajan koulutus nähdään palveluna, jolloin jokainen voi hankkia itselleen haluamansa määrän koulutusta sekä valita itselleen sopivimman koulutusreitin (Tuijula 2011, 31).
Peruskoulun jälkeinen toisen asteen koulutus vahvistaa yksilön käsitystä omasta arvostaan, taidoistaan ja kyvyistään oppijana, ja pohjustaa tulevaa koulutusvalintaa. Koulutusvalinta
kytkeytyy siihen, mitä koulutuksen lupaama identiteetti mahdollistaa yksilön ammatille, elämäntavalle ja sosiaaliselle statukselle. Näin ollen koulutuksen keskeyttäminen konstruoidaan yksilön päämäärätietoisesta toiminnasta, eli valinnoista. (Emt., 23–24.) Aineistosta nousi vahvasti esille diskurssi koulutuksesta ja keskeyttämisestä yksilön valintana, joka tuottaa yksilö valintojen tekijänä – identiteettiä. Kaksoistutkinnon merkitystä voidaan kuvata, siten että se näyttää papereissa paremmalta:
Enemmän sitä koulunkäyntiä, et näyttää paremmalta papereissa. (Maria)
Kaksoistutkinto tuotetaan opiskelijoiden puheessa hyödykkeenä, jota voidaan kokeilla ja keskeyttää. Kuusela (2003, 28–29) mainitsee, että lukio voi olla yksilölle helppo ja merkityksetön valinta, jolloin yksilön sosioekonomiset taustatekijät eivät vaikuta valinnan muotoutumisen taustalla vahvasti. Kuten tässä tapauskontekstissa, ammattioppilaitos tekee yhteistyötä tietyn lukion kanssa, jonne opiskelijat automaattisesti ohjataan kaksoistutkintoa suorittamaan. Näin ollen yksilö ei tee valintaa eri lukioiden välillä, vaan valinta muodostuu yksinkertaisesti siihen, haluaako yksilö ottaa ammatillisen perustutkinto-opintojen lisäksi lukio-opintoja. Tämän valinnan lisäksi koulutus konstruoidaan hyödykkeeksi omaa elämää varten, kuten seuraavassa katkelmassa havaitaan:
No sit mie aattelin kun mie kyselin siitä periaatteessa tietoo jonkun verran, että sen sais kuitenkin keskeyttää ja no mikäs siinä kokkeilla sitte, et ei siinä hävvii mittää. (Maria)
-- et varmaan mie käyn sit senki koulutuksen (koirankouluttaja) jossain vaiheessa ihan vaa sentakii ku mie tykkään siitä, ku onhan tässä kuitenkin aikaa tässä elämässä, et kerkee vaikka kouluttautuu, et eihän sitä koskaan mittään pahhaakkaa tee, et jos haluaa et ihan niiku oman elämän kannalta, et joku koirakoulutus, et onhan siellä hyvvääki et ku mie meinaan hankkii niiki vähä vaikeemman koiran ku saksanpaimenkoiran ku sehän tarvii koulutusta.
(Maria)
Mut jotenkin tuntuu, että mä varmasti tiiän et mä en varmasti jää tähän.
(Johanna)
Vuorinen (2000 53–65) tarkastelee artikkelissaan kaksoistutkintoon valikoituneiden opiskelijoiden syitä ja on jakanut nämä opiskelijat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä tietää jo etukäteen sen, mitä haluaa kaksoistutkinnolla tavoitella ja toinen ryhmä puolestaan päättää kokeilla kaksoistutkintoa ilman sen suurempia tavoitteita. Tämän perusteella voidaan ymmärtää, että Johanna ja Helena kuuluvat tähän ensimmäiseen ryhmään, sillä molempien tavoitteena on jatkaa opintojaan joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.
Maria puolestaan haluaa kyllä kouluttautua, mutta hänellä ei ole selvää tavoitteellista koulutussuunnitelmaa.
Koska koulutus tuotetaan hyödykkeenä, tuotetaan keskeyttämisen kuvauksissa myös kaksoistutkinnon keskeyttämiseen liittyvää valinnaisuutta. Tässä valinnaisuuden korostamisessa toimija korostaa minuuttaan ja tekemiään valintojaan. Koulutuksen merkitys tuotetaan ylimääräisenä etuna, joka tukee tai haittaa toimijan muuta elämää. Seuraavat katkelmat kuvaavat toimijan keskeyttämiseen liittyvän valinnan konstruointia ja oikeuttamista. Oikeuttaminen tuotetaan vetoamalla siihen, että koulutuksen keskeyttäminen ja uudelleen valinta keskeyttämisen jälkeen on kulttuurisesti normaalia. Tätä kuvaavat seuraavat katkelmat:
Ekojen kokkeiden jälkeen, et koska mie halusin kattoo ekana et miten mulla nää kokkeet menee et halusin panostaa mut sit oikeesti huomasin, et sekin paras mitä mie yritän antaa ei oikee riitä että voinko mie miettii uuestaa tätä valintaa. -- Noo, enitehän mie oikeestaa stressasin sitä niikun luokan vaihdosta ja mie mietin et jos se on mulle parempi et niin mie vaihan luokan, ku se et mie jään stressaamaan, nii kyl mie sen teen. (Maria)
On, koska mie tiiän, et mie tiiän et mie voin käyä sen lukion, jos mie niin haluun. (Helena)
Koulutus ymmärretään toisaalta asiana, joka ei aiheuta ihmiselle haittaa, vaan tuo lisäarvoa elämälle, ja tämä käy ilmi Marian toisesta otteesta. Johanna puolestaan näkee koulutuksen keinona päästä etenemään omia koulutuksellisia tavoitteita kohti. Oikeuttamista ilmenee Marian otteesta siten, että kaksoistutkinnon vaikeus koetaan omaa elämää haittaavaksi tekijäksi, joka tuottaa ylimääräistä stressiä. Maria oikeuttaa oman valintaansa vedoten omaan hyvinvointiin ja omien oppimiskykyjen puutteeseen. Helenan otteesta ilmenee se,
että koulutuksen valinta, keskeyttäminen ja uudelleen jatkaminen on kulttuurisesti itsestään selvä asia, jolloin Helena oikeuttaa keskeyttämisen vedoten kulttuuriseen normiin.
Yksilö valintojen tekijänä -identiteetti on havaittavissa jokaisessa haastattelussa, sillä koulutus näyttäytyy toimijoiden puheessa yksilöllisenä etuna, jonka avulla voidaan parantaa omaa menestymistä, jolloin toimijalla on ikään kuin oikeus koulutuksen valitsemiseen.
Tämän identiteetin muodostumista havainnoidaan puheesta minän korostuskeinoilla ja varman puhetavan ilmentymänä. Toisaalta yksilö valintojen tekijänä -identiteetti määritellään myös ulkopuolelta, jolloin toimijat asetetaan tiettyyn subjektipositioon.
Esimerkiksi Maria kuvaa opinto-ohjaajan kehottaneen hänen jatkavansa lukio-opintoja:
Nii just ku kyl mie ymmärrän sen, et opot haluu et ne haluu periaatteessa parasta sille et jatkais ku koska tietysti hyvä papereissa et osaa lukion-- (Maria) Toisaalta myös toimijan perhe ylläpitää tätä diskurssia, joka ilmenee esimerkiksi Johannan kuvauksessa, kun puhutaan äidin suhtautumisesta koulutukseen ja opiskeluun:
Äiti niin kun äiti on esimerkiksi ihan tyytyväinen. Joo. Sano, että saan opiskella ihan mitä vaan. (Johanna)
Tässä diskurssissa toimijat tuottavat yksilöllisyyden edellyttäjän subjektiposition muun muassa opinto-ohjaajille, jolloin toimijat vaativat heidän yksilöllisyyden ja valintojen huomioimista. Tämä voidaan nähdä myös yksilön vastaamisella ulkopuolisten tahojen tuottamaan diskurssiin, jossa toimija eli opiskelija, asetetaan yksilöllisiä valintoja tekevän toimijan asemaan. Koska toimijat tuottavat myös yleistä diskurssia siitä, että koulutus on hyödyke, asettavat toimijat näin ollen myös velvoitteita koulutukselle yksilöllisyyden noudattamisesta. Yksilöllisyyttä edellytetäänkin laajemmin koko oppilaitokselta, ja tämä on havaittavissa seuraavista otteista:
Niin kun ei huomioida sitä että, just se että ku mieki olin poissa, nii se että ees siellä lukionpuolella sit ois joku, kuka kattoisperää, et kelt vois kysyy neuvoo tai sitte täällä ois semmonen ihminen kuka vastais niistä kaksoistutkintolaisista. (Helena)
--Se päätettin täältä ja ei ollu yhtään heidän kompromissii siinä. (Helena)
Näistä Helenan otteista voidaan päätellä, että lukio-opinnoilta edellytetään tukea omiin yksilöllisiin tarpeisiin ja toisaalta oletetaan sitä, että omat mielipiteet otettaisiin huomioon koulutukselta tulevissa päätöksissä. Yksilöllisyyden korostaminen on konstruoitu toimijoille siten, että he olettavat sen täyttyvän erilaisissa koulutusmuodoissa.