Litteroinnin jälkeen siirryin analysoimaan tutkimusaineistona olevia haastatteluja diskurssianalyysillä, sillä tarkoituksenani oli tutkia keskeyttämisen kuvauksia. Näin ollen keskityin tarkastelemaan sitä, miten keskeyttäjät rakentavat omaa identiteettiään ja määrittelevät omaa toimijuutta merkityssuhteiden avulla. Diskurssianalyysissä vältetään perinteistä tutkimustermistöä, sillä maailmaa ei katsota jäsentyvän itsestään selvien perusjoukkojen, yksikköjen ja otannan välityksellä. Näin ollen diskurssianalyysissä voidaan keskittyä yksittäistapauksien tai suuren tapausjoukon analysointiin. Tässä tutkimuksessa on keskitytty muutaman yksittäistapauksen analysointiin, sillä tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää keskeyttämisenilmiötä uudesta näkökulmasta. Näin ollen tutkimuksen etuna on se, että pieni aineisto mahdollistaa syvän ymmärryksen. (Juhila & Suoninen 1999.) Analysointi keskittyi ensiksi siihen, minkälaisia sääntöjä ja luokituksia kielen käytöllä rakentuvien identiteettien ja funktioiden pohjalla on. Diskurssianalyysissä ajatellaan ihmisen käyttävän erilaisia sääntöjä ja luokituksia omassa puheessaan, joita analyysissä tarkastellaan kuvausten ja perustelujen raaka-aineena. (Suoninen 1992, 22.)
Olen hyödyntänyt tämän tutkimuksen aineiston analyysissä Suonisen (ks. 1992; 1993 111–
150) jäsennyksiä ja määritelmiä tulkintarepertuaarien ja identiteettien muodostamisessa.
Näin ollen esitän aineisto-otteita Suonisen (ks. 1992; 1993) mallin mukaisesti, jolloin olen korostanut merkittävät kohdat otteesta alleviivauksin. Tässä tutkimuksessa luokittelu tapahtui puheen ja repertuaarien kategorisointiin, joiden avulla toimijat jäsentävät todellisuutta. Esimerkiksi yksilöllistä identiteettiä korostavaa repertuaaria kuvaavat seuraavat otteet, joissa on alleviivattuna valintaan vaikuttaneet tekijät:
Kyllähän mie halusin, et mie oon aina halunnu et saan itelleni hyvän koulutuksen ja mie haluun esimerkiksi panostaa vielä jonnekkin korkeammalleki. (Maria)
Jos mie sitä tarviin mutta se, että jos on toi lyseon aikuispuolen lukio, nii kyllä mie tiiän et mie voin sen myöhemminkin käydä, et ei se enää niin stressaavaa oo että jos mut ois laitettu lukioon ja tän koulun välillä päättämää, nii kyl mie
oisin joutunu välillä päättämää, nii oisin mie kyllä ihan ammattiammatin valinnu mieluummin ku lukion. (Helena)
Tähän tulkintaan vaikuttaa itsensä korostaminen, oman toimijuuden painottaminen sekä oman tekemisen kuvaaminen yksilöllisinä valintoina. Näiden pohjalta voitiin tunnistaa erilaisia puheessa ilmeneviä identiteettejä, jolloin todellisuus nähdään rakentuvan vaihtelevina positioiden kirjona. (Suoninen 1992, 22–29.) Näin ollen edellisistä katkelmista muotoutui yksilöllisiä valintoja tekevän subjektin identiteetti. Laajemmin tämä syntynyt identiteetti sijoitettiin koulutus ja keskeytys yksilöllisenä valintana –diskurssin tuottamaksi.
Tämän lisäksi otteesta on havaittavissa myös toinen diskurssi, keskeyttäminen ammattiopintojen mahdollistajana, sillä Helena kuvaa ammatin tärkeyttä, korostamalla sanaa ammatti useaan otteeseen sekä tuottamalla lukio-opintojen uudelleen valinnan mahdollisuutena.
Kuitenkin aineistosta nostetut otteet olivat haastattelutilanteesta irrotettuja katkelmia, jolloin seuraavana vaiheena tutkimuksessa oli näiden irrotettujen katkelmien repertuaarien vaihtelujen tutkiminen haastattelupuheen kulussa. Tämän lisäksi aineistosta tutkittiin haastateltavan itsetodisteluja, eli tilanteita, joissa haastateltava lisää sanomaansa jotakin ylimääräistä ilman, että haastattelija sitä pyytää. Tuottamalla ylimääräisen lisäyksen haastateltava usein puolustautui mahdollista kulttuurista kritisointia vastaan, joiden kanssa haastateltavan tuottama kertomus olisi voinut olla haastateltavan uskomuksen mukaan ristiriidassa. Näin ollen oli tärkeää havaita nämä voimakkaat repertuaarit, joihin haastateltava antaa perusteet pyytämättä. (Suoninen 1993, 111–130.)
Itsetodistelulla nähdään kaksi tarkoitusta, ensinnäkin sillä pyritään normalisoimaan tuotettuja merkityksiä asioille ja toisaalta tuottamaan itseään toimijana, eli asettamalla itsensä tiettyyn subjektipositioon. Näin ollen on ymmärrettävä, että itsetodistelu on myös kulttuurinen ominaisuus, sillä ihminen käyttää vain kulttuuriin sisältyviä repertuaareja, jotka voivat jopa olla yksilölle moraalisia velvoitteita. (Emt., 129–130.) Esimerkiksi yksilöllistä toimijuutta korostavassa repertuaarissa oli havaittavissa seuraavia itsetodistelun keinoja:
Parturikampaamossa, olihan se ihan kiinnostavaa mut sitten niikun kyllähän mie laitoin sen yhdeks hakuehdoiks, jos en ois tänne päässyt. Mutta seki, että
ei se ollu mikkään ehkä en tekis sitä ihan kokoaikaa kuitenkaa. Kyllähän mie harrastukseks teen ripsien pidennyksiä ja tällässii.(Maria)
Tässä otteessa Marialta oli kysytty sitä, missä hän suoritti työelämään tutustumisen. Maria kuitenkin perusteli vastauksessaan syytä sille, miksei hän hakeutunut parturi-kampaajaksi opiskelemaan. Itsetodistelulla luotiin itsestä kuva, että Maria olisi osaava kauneudenhoitoalan osaaja ja laittoi sen yhdeksi vaihtoehdoksi, muttei todellisuudessa halua tehdä parturi-kampaajan töitä muuten kuin harrastuksen omaisesti.
Et se oli sillon ekan vuoden lopussa tai puolvälin jälkeen miulla alko tulla tosi paljon poissaoloja ja kukaan ei oikein niihin puuttunu, koska me oltiin lukion puolella ja täällä oli niin kun meijän opinto-ohjaaja ja ei niihin sit kukaan. Ja sit meil oli tosi paljon poissa ja ne tentit vaa kasaantu ja en mie sitte saanu niistä ikinä kiinni kettään. (Helena)
Tässä otteessa Helenalta kysyttiin sitä, milloin hän oli ensimmäisen kerran poissa lukiosta.
Helena vastaa kysymykseen, mutta perustelee vielä sitä, minkä vuoksi poissaoloja tuli.
Helena oikeuttaa poissaolonsa sillä, ettei niihin puututtu ja toisaalta korostaa samalla sitä, että poissaoleminen lukio-opinnoista on ihan normaalia: ”Ja sit meil oli tosi paljon poissa”.
Tyhmyys. Ja suoraan sanottuna siinä teki sillon väärät valinnat, koska ne tuntu sillon hyvältä mutta ei niin kun jos siihen ois joku voinu tulla sanoo miulle siihen sillon 16 vuotiaana, että jos et sie käy nii siun pitää lopettaa nii siun pitää lopettaa nii kyllä mie oisin siellä käyny. (Helena)
Helena perustelee myös poissaoloja sillä, että teki 16-vuotiaana väärät valinnat, muttei kuitenkaan näe omassa toiminnassaan syytä poissaoloille. Helenan puhe tuottaa koululle subjektiposition, jossa koulun tulisi huolehtia opiskelijoista. Samalla Helena ulkoistaa oman vastuun poissaoloista koululle, sillä hän korostaa lopussa sitä, että olisi kyllä käynyt lukiossa, jos joku olisi sieltä puolelta tullut käskemään. Oheisista otteista ilmeni yleisesti se, miten omaa toimintaa perusteltiin kielen avulla. Näissä haastatteluissa tämä itsetodistelu oli toimijan itse tuottamaa lisäperusteita omille valinnoilleen, joita ei tilanteessa kysytty.
Tulkintarepertuaarien ja itsetodistelun lisäksi tarkastelin aineistossa ilmenevää haastateltavan kokonaishallintaa, jota voidaan Suonisen (1993, 142) mukaan kuvata haastateltavan kulttuuristen kompetenssien osoittamiseksi. Hallintapuheella tarkoitetaan haastateltavan tuottamaa kertomusta siitä, että hän on saanut ratkaistua esittämänsä ongelmat. Hallintapuhetta voi sisältyä haastateltavan itsetodisteluun, uhripuheeseen tai hallitsemattoman tilanteen normalisointiin. Uhripuheella tarkoitetaankin tilannetta, jossa puhuja ottaa hallinnan velvoitteen itseltään tai kuvaamiltaan henkilöiltä pois ja puolestaan normaalistamisella tarkoitetaan hallinnan puutteiden yleistämistä ja oikeuttamista kyseiseen tilanteeseen. (Emt., 130–133.) Normaaliutta voidaan tuottaa vetoamalla yhteisesti hyväskyttävään asiaan, yleisiin kulttuurisiin argumentteihin eli konventioihin tai diskurssien yhteen kietoutumiseen. (Jokinen & Juhila 1993, 86–95.) Esimerkiksi lukio-opintojen keskeyttäminen kuvattiin uhripuheella seuraavasti:
Se tuli täältä semmosena niin kun painostuksena, et ei ne ees yrittäny kukkaa et mitä jos tehtäis näin et se oli vaan et sun pitää lopettaa tai muuten sä et saa tehtyy mitää. -- ja musta kirjattiinkin sellasta, et mä oon vasten tahtoa tai niin kun et mä en halua, mutta ei voi mittää. Mut se ei ollu sinäänsä ees oma päätös vaan se päätettin täältä ja ei ollu yhtään heidän kompromissii siinä. (Helena) Uhripuhe ilmentyi haastateltavan kuvaamana tilanteena, jossa puhetilanteen kontrolli tulee ulkopuolelta. Näin ollen haastateltava jäsensi ulkopuolen määräävän kontrollin, ja asettaa itsensä kohtalon uhriksi, johon ammattiopisto käyttää valtaa (ks. Suoninen 1993, 116).
Normalisointia esiintyi esimerkiksi haastateltavan kuvattaessa omaa suhtautumista ammattiopintoihin:
Et ei oo sillee et niiku esmes peruskoulussa ajattellee vähä, et harvahan ihminen on tykänny peruskoulusta, et onhan se miullakin se ajattelu, mut että ei oo ennää ammatillisista opinnoista enää sellasta ajattelua takana. (Maria) Tässä otteessa haastateltava tuotti kulttuurisen yleistyksen eli normalisoinnin siitä, että on kulttuurisesti hyväksyttävää ja oikeutettua suhtautua peruskouluun negatiivisesti.
Analyysiprosessia voidaan kuvata siten, että löydetyistä repertuaareista muodostui identiteettejä, jotka ankkuroituivat puolestaan laajempaan diskurssiin. Diskurssin hegemonisoitumista tuotetaan myös toimijoiden ulkopuolelta käsin, luonnollisella
yksinkertaistamisella, eli tuottamalla jäykkiä ihmisen persoonallisuuteen sidottuja subjektipositioita. Tämä ilmenee tutkimuksessa siten, että osa ilmenevistä diskursseista on ulkopuolisten tuottamia toimijoille. (Jokinen & Juhila 1993, 86–95.)
– – ja sitte niin kun mie keskityn tähän lähihoitaja, nii sit mie olin ihan ja sit oli ihan hirmu todella noloa, koska kaikki tiesi, et mä opiskelen kaksoistutkintoa, et kukaa ei tienny et mä niin kun oon hyvä jos mä jään ja minun mielestä todella noloa että niin kun että joutuu lopettamaan, että silloin mä aattelin et kaikki luulee et mä oon tyhmä ja että mä en nyt pärjänny koulussa siis niin kun lukiossa ja silleen. Sitten kaikki niin kun ensimmäisenä äiti niin kun kaverit ja silleesti niin kun mie luulin, et ne luulee et lähihoitaja on niin kun likanen, koska oot vaa periaatteessa niin kun auttamassa ihmisiä niin kun silleesti suihkuun ja että ja sitten niin kun nii jotenkin mä ymmärsin niin kun äidin kaverit et sanoo sillee tollee – – (Johanna)
Tästä otteesta havainnoidaan se, että muut henkilöt, äidin kaverit, tuottivat haastateltavalle syyllistäjän ja luovuttajan identiteetin, sillä haastateltava menetti oman itsearvostuksen lukio-opintojen keskeyttämisellä, jolloin toisin sanoen lukion keskeyttäminen tarkoitti sitä, että toimijan persoonallisuuteen sidottiin likaisuuden ja tyhmyyden kuvauksia. Näin ollen haistateltavan olisi tullut ulkopuolisten mukaan käsittää kahden tutkinnon opintojen keskeyttäminen omaan persoonallisuuteensa kytkettynä negatiivisena ja häpeällisenä asiana.
Analysoin haastatteluaineistot hyvin tarkasti, jolloin aineistosta nousi esille kuusi vahvaa diskurssia keskeyttämisestä. Nämä kuusi diskurssia tuottivat yhteensä 10 erilaisista identiteettiä, jolla opiskelija rakentaa itseään toimijana. jolloin jokaista syntynyttä identiteettiä jäsennetään monesta eri näkökulmasta käsin. Identiteettien rakentumiselle oli olennaista aineiston analyyttinen ja tulkitseva analyysi esitetyn mallin mukaisesti.
Diskurssien muotoutumisen olen kuvannut lukuun 6. Seuraavassa alaluvussa tarkastelen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä ja luotettavuutta.