Identiteetit:
- Yksilö hyväksyjänä
Tässä diskurssissa ammatin saamista pidetään arvossa ja ammatillinen perustutkinto koetaan lukion ylioppilastutkintotodistusta tärkeämpänä. Tätä diskurssia tuottaa ja ylläpitää myös yksilön oma perhe, jonka näkemykset vaikuttavat vahvasti yksilön identiteetin muodostumiseen ja tilanteen konstruointiin. Tässä diskurssissa olennaista on ammatillisen perustutkinnon ja ammatin saamisen tärkeys, joka luodaan hyväksyjän identiteetin avulla.
Mehtäläisen (2001, 106) ja Vuorisen (2000) mukaan kaksoistutkintoa suorittaville koulutuksen päätavoitteena on ammatillisen kulutuksen hankkiminen, jolloin lukio tulee ikään kuin sivutuotteena. Mehtäläinen kuvaa tätä hyötynäkökulmaksi, sillä opintojen yhtä aikaa suorittaminen säästää aikaa ja samalla jatko-opintomahdollisuudet paranevat. Tämän lisäksi Vuorinen korostaa, että kaksoistutkinnon valinnan taustalla voi olla kiinnostus kielten tai matematiikan opiskelusta ja tämä havaittiin myös aineistosta.
(Puhuttaessa ammatillisten opintojen kielivalinnoista) ja minuu ehkä se vähä masenti, että siin ei oo ihan heti se kielivalinta niin hyvä muutenkaan ja sitten se työllistyminen. (Maria)
Tässä otteessa ilmenee se, että Marian yksi syy valita lukio-opinnot ammatillisten opintojen ohelle on lukio-opintojen kattavampi kielivalikoima verrattuna ammatillisiin opintoihin.
Toisaalta tämä ote edustaa myös hyötynäkökulmaa, sillä pelkän ammatillisen tutkinnon työllisyyttä ei Maria näe valoisana. Seuraavat otteet kuvaavat diskurssin muodostumista lukio-opintojen keskeyttämisen pohjalta, jolloin ammatillisen perustutkinnon rooli vie voiton lukio-opinnoista.
Mut nyt jotenkii ei silleesti kaduta, ku niin mulla on nyt tää ammatti lähihoitajaksi. Sitten että mie kuitenkin sain kuitenkin tietää millaista se lukioelämä on, et minkälaista se opiskelu on ja mie oon lukenu sitä ja sitten se on ihan selkeesti semmosta, et voi opiskella ihan millon vaa ihan millon vaa.
(Johanna)
Jos mie sitä tarviin mutta se, että jos on toi lyseon aikuispuolen lukio, nii kyllä mie tiiän et mie voin sen myöhemminkin käydä, et ei se enää niin stressaavaa oo että jos mut ois laitettu lukioon ja tän koulun välillä päättämää, nii kyl mie oisin joutunu välillä päättämää, nii oisin mie kyllä ihan ammattiammatin valinnu mieluummin ku lukion. (Helena)
Johannan ja Helenan otteesta ilmenee se, että molemmat uskovat pystyvänsä suorittamaan lukio-opintoja myöhemmässä elämän vaiheessa. Molemmat korostavat puheessaan ammatin tärkeyttä ja kokevat, etteivät lukio-opinnot ole tällä hetkellä ajankohtaisia heidän elämässään. Kuitenkin Helenan otteesta on havaittavissa se, että oman elämäntilanteen helpottuminen näkyy siinä, että lukio-opinnot nähdään mahdollisina: ”et ei se enää niin stressaavaa oo”. Tästä voidaan havaita se, että hyväksymistä tuotetaan tekemällä toiminta mahdolliseksi tulevaisuudessa. Seuraavissa otteissa ilmenee se, miten diskurssi tuottaa hyväksyjän identiteettiä:
Oli sitten tota miten sit mie lopetin sen ja sit mie mun mielestä se oli hyvä päätös, et mie sain keskittyä niin kun tähän lähihoitaja koska mulla oli se
lähihoitaja ja lukio, niin kun lukio on vähän samanlaista kun peruskoulu vähän niin kun vaikeempi ja sitte niin kun mie keskityn tähän lähihoitaja. Että suorittaa niin kun piti sillä ajalla ja sitte ei päällekkäin ja sitten äitiki tuli siihen siihen ja sitten äiti niin kun äiti oli sitä mieltä että äiti ei ollukkaan se, vaan niin kun äiti sai selville: ”Voi että, ai Johanna ei pärjää, et huomasin et kotona ei puhuta mitään tämmösiä, et se oli vain silleen yllätys.” (Johanna)
Nii sen sit mie kerron äitille, että. Kyllähän äiti tietysti ehkä vähä sitä vois sanoo ehkä vois sanoo, et vähä ehkä surullisin mielin siintä, koska ois halunnu et ois just halunnu et mieki käyn sitä ja olis kyllä se et kyllähän sie jos sie et oikeesti ny pärjää nii jätä se mieluummin -- Nii, no ku kaikki (äiti) just sano et mieluummin, että sie keskityt tähän yhteen asiaan, et saat niiku just merkonomipaperit paremmin, ku et se, et siul on kaks vähä huonompaa paperii.
(Maria)
Oheiset otteet hahmottavat haastateltavan tuottamaa konstruointia hyväksyjän identiteettiä, jonka vuoksi keskeyttäminen hyväksytään ammatillisten opintojen mahdollistajana. Näin ollen toimijat eivät kadu keskeyttämistä, vaan he näkevät keskeyttämisen koulutus ja keskeyttäminen yksilön valintana -diskurssin mukaisesti. Toisaalta keskeyttäminen ammattiopintojen mahdollistajana -diskurssi sivuaa myös kaksoistutkinto vain harvoille ja valituille -diskurssia, sillä kaksoistutkinnossa hetkellinen oleminen ja pärjääminen toivat haaveilijan identiteetille vahvistusta. Toisin sanoen Johannan ja Marian otteista voidaan löytää paloja, jotka tuottavat muita diskursseja normalisoinnin ja yleistämisen avulla olemassa oleviksi.
Hyväksyjän identiteettiin liitetään vahvasti myös perheen tuottama hyväksyntä, jolloin toiset määrittävät toimijan hyväksytyksi tulemista ja tämän identiteetin toteutumista. Esimerkiksi yllä olevissa Johannan ja Marian otteessa painotetaan useaan kertaan äitiä ja äidin mielipidettä, jolloin äidin asema konstruoidaan hyvin merkittäväksi yksilölle ja hänen valinnoilleen. Tämä näkyy pitkälti kaikissa haastatteluissa hyvin vahvasti, sillä perheen merkitys korostuu jo ammattialalle hakeutumisessa. Näin ollen koulutus ja koulutusluokka nähdään näissä haastatteluissa ja tässä diskurssissa periytyvänä, ja jokainen haastateltava konstruoi ammatillisen koulutuksen valinnan syyksi äidin ammatin.
Helena: Miun äiti on lähihoitaja ja miun mummo on no entinen sairaala-apulainen, et kai se jotenkin suvussa on.
Haastattelija: Onkos sitte isä onko hän kanssa?
Helena: Yrittäjä rakennuspuolella, että ei liity siihen, että me naiset ollaan kaikki oltu yhdessä. (Helena)
Maahanmuuttajataustaisen Johannan perhekeskeisyys käsittää laajemmin suvun ja muun lähipiirin. Näin ollen keskeyttämispäätös vaati toteutuakseen äidin ja perheen hyväksynnän, jolloin hyväksyjän identiteetin mahdollistamiseen vaikuttaa vahvasti äidin mielipide siitä, että lähihoitaja on hyvä ammattivalinta. Tämän havainnon perusteella Johanna puolustautuu kulttuuriselta oletukselta lähihoitajan ammatin huonoudesta, ja itsetodistelun avulla perustelee valintansa kulttuurisen normin rikkomiselle:
-- niin kun ensimmäisenä äiti niin kun kaverit ja silleesti niin kun mie luulin et ne luulee et lähihoitaja on niin kun likanen, koska oot vaa periaatteessa niin kun auttamassa ihmisiä niin kun silleesti suihkuun ja että ja sitten niin kun nii jotenkin mä ymmärsin niin kun äidin kaverit et sanoo sillee tollee. Ainesken ku niitten (suvun ja äidin kavereiden) mielestä lukio oli todella tärkeä ja lukiossa pitää opiskella ku niin kun ja sitten niin kun sitten mein äiti kerto ainaski mulle, et ihan sama mitä teet et ihmiset aina puhuu ihan sama oisko ammattikoulussa vaiko opiskelemassa, nii jos sul on hyvä ura, nii ihmiset aina puhuu et periaatteessa älä kuuntele muita, et se oli. (Johanna)
Johannan otteesta huomataan se, miten tärkeäksi muiden mielipiteet koetaan hyväksyjän identiteetin muodostumisessa. Näin ollen jopa hyvän uran määritelmään tarvitaan toisten mielipide, vaikka kyseessä olisikin toimijan oma unelma-ammatti. Tämän lisäksi Vuorinen (2000, 59) toteaa, että kaksoistutkinnon merkitys on vanhemmille tärkeä, sillä lukio-opinnoilla opiskelija saa itselleen ylioppilastutkinnon ja valkolakin. Johannan otteessa huomataan, että Johannan lähipiirin arvostus lukiota kohtaan on korkea, ja tätä arvostusta on vaikea murtaa.
Helenan haastattelussa keskeyttäminen konstruoidaan hyväksyjän identiteettiin luomalla hegemonia viittaamalla muiden ihmisten käsityksiin käyttämällä ”me”-muotoa, jolloin tilanne tehdään yleiseksi normiksi. Näin ollen keskeyttämisen kulttuurinen käytäntö muiden
mukana kulkemisesta käytetään ongelman, eli keskeyttämisen, normalisointiin. Tätä kuvaa seuraava katkelma:
Et se oli sillon ekan vuoden lopussa tai puolvälin jälkeen miulla alko tulla tosi paljon poissaoloja ja kukaan ei oikein niihin puuttunu, koska me oltiin lukion puolella ja täällä oli niin kun meijän opinto-ohjaaja ja ei niihin sit kukaan. Ja sit meil oli tosi paljon poissa ja ne tentit vaa kasaantu ja en mie sitte saanu niistä ikinä kiinni kettään. (Helena)
ja kysyttäessä Helenalta sitä, mitä hän teki olleessaan poissa lukiosta:
Kaupungilla valvottiin myöhään, eikä kukaa meist jaksanu nousta sitte sinne kouluu. (Helena)
Lukio-opintojen keskeyttäminen poissaolojen vuoksi on Vuorisen (2000, 60) mukaan tyypillistä kaksoistutkinnossa. Tämän lisäksi opiskelijan heikko lähtötaso ennustaa haasteita opintojen yhdistämisessä ja lukio-opintojen oppisisällöissä. Kuten aineistosta on ilmennyt, on Marialla, Helenalla kuin Johannalla ollut oppimisessa ongelmia peruskoulussa, jolloin näiden ongelmien ja elämäntilanteen kulminoituminen on tiivistynyt lopulta keskeyttämiseen ja näin ollen keskeyttäminen tuotettiin lopulta ammattiopintojen mahdollistajana.
7 KESKEYTTÄMISPROSESSI
Tässä luvussa esitetään tutkimuksen kolmannen aineiston analyysin tulos. Toisin sanoen tutkimuksen aineiston analyysin kolmas vaihe muodostuu tapauskuvauksissa ilmenevien diskurssien analysoinnilla ja yhdistämisellä, jonka avulla havaitaan se. miten yksilön identiteetti muuttuu keskeyttämisprosessin aikana. Vehviläinen (2008, 30–31) on kuvannut, että keskeyttämistä tuotetaan diskurssina, jossa nuori ja koulutusjärjestelmä eivät kohtaa toisiaan. Näitä kohtaamisongelmia esiintyi myös tässä aineistossa, ja tämä yleinen diskurssi sävyttää näitä aineistossa esiintyneitä diskursseja vahvasti. Kuitenkin aineistossa esiintyneet diskurssit rajautuivat tarkemmin koskemaan keskeyttämisprosessia kokemuksena, jolloin aineistossa nousi esille kuusi diskurssia, jotka esiintyivät jokaisen henkilön puhetavassa.
Taulukkoon 2 on koottu nämä tässä tutkimuksessa esille nousseet diskurssit ja näiden diskurssien tuottamat identiteetit. Näin ollen on havaittavissa se, että nuoret tekevät identiteettityötä nuoruudessa, jolloin yksilön elämä nähdään jatkuvana valintojen tekemisenä niin opiskelun kuin muun elämän parissa. Yksilöllistynyt yhteiskunta pakottaa nuoren väistämättä tekemään koko ajan elämänkulkuunsa vaikuttavia valintoja. Identiteetin pohtimiseen ajautuvat yleensä ne henkilöt, jotka kokevat poikkeuksellisia elämäntilanteenmuutoksia, jolloin heille saattaa muodostua myös valeidentiteettejä. Nämä valeidentiteetit eivät kuitenkaan vakiinnu välttämättä nuorien pysyviksi identiteeteiksi.
(Rautio 2006, 19–20 & Saastamoinen 2006, 144.) Tähän perustuen taulukosta 2 voidaan havainnoida sitä, miten keskeyttämispuhe vaikuttaa nuoren käsitykseen itsestä.
TAULUKKO 2. Diskurssin tuottamat identiteetit
Taulukko 2 kuvaa toisaalta myös sitä, miten diskurssit ovat muodostuneet keskeyttämisprosessin myötä. Ensimmäinen, koulutus ja keskeyttäminen yksilön valintana, kuvaa yleistä puhetapaa ennen kaksoistutkinnon valitsemista ja sitä, miten nuoret yleensä näkevät koulutuksen. Toinen diskurssi, lukio-opinnot ylitsepääsemättömänä haasteena ilmenee vahvasti silloin, kun lukio-opinnoissa koetaan ensimmäisen kerran haasteita. Tämän jälkeen keskustelu siirtyy epäilyyn siitä, toteuttaako kaksoistutkinto todella yksilöllistä valintaa vai onko se tarkoitettu harvoille ja valituille, jolloin on havaittavissa kääntyminen keskeyttäminen kohtalona –diskurssiin. Ajan kuluessa keskeyttäminen alkaa konstruoitua hyväksytyksi asiaksi, jolloin yksilö tuottaa keskeyttämistä puheessaan positiivisemmassa valossa, oppimiskokemuksena. Lopulta keskeyttäminen nähdään ainoana vaihtoehtona, joka on mahdollistanut nuoren ammattiopinnot ja ammattiin valmistumisen. Toisin sanoen keskeyttämisprosessi kuvataan yksilön identiteetin muodostamisena, jolloin yksilö ikään kuin kasvaa keskeyttämisprosessin ja keskeyttämisen jäsentämisen aikana erilaisten identiteettien kokeilun avulla itsensä hyväksyjäksi. Olen kuvannut oheista päätelmää oheisessa kuviossa 7.
KUVIO 7. Identiteetin kehittyminen ja vahvistuminen keskeyttämisprosessin aikana
Aineistosta esille nousseiden diskurssien myötä voidaan todeta, että lukio-opintojen keskeyttämistä voidaan jäsentää ja tuottaa useiden erilaisten identiteettien kautta.
Saastamoinen (2006, 172) kuvaa tätä persoonalliseksi identiteetiksi, jolla tarkoitetaan ajallista jatkuvuuden tunnetta yksilön elämän muutoksissa. Keskeyttämisen käsittelyyn vaikuttaa olennaisesti se, mistä syystä keskeyttäminen on tehty ja miten keskeyttämispäätös on hyväksytty päätöshetkellä. Tämän tutkimuksen mukaan on havaittavissa se, että keskeyttämispuhetta tuotetaan monin eri tavoin riippuen siitä, miten keskeyttäminen ymmärretään. Keskeyttäminen muotoutuu prosessina, jolloin myös identiteettien kehittyminen tapahtuu prosessimaisesti. Tämä havainto ilmenee vahvasti haastatteluaineistosta, vaikka kyseessä on poikkileikkaustutkimus. Identiteetin kehittymisen prosessimaisuus on ilmennyt myös haastattelutilanteessa, sillä haastateltava haastattelutilanteen lopussa kommentoi haastattelua seuraavasti:
Noi (keskeyttäminen ja muutto omaan asuntoon) vaikuttaa varmaan tosi paljon varmaan koulunkäyntiin, kun saa sen nyt just käydä just niikun itse haluaa ja hoitaa omia asioita. (Maria)
Yhteenvedon perusteella voidaan huomata se, että toimijat omaksuvat tiettyjä identiteettejä vahvemmin kuvaamaan tämän hetkistä tilannetta, jolloin tietty diskurssi vallitsee heidän puhetavassa. Marian ja Johannan puhetavoissa korostuu keskeyttäminen oppimiskokemuksena –diskurssi, sillä he tekivät keskeyttämispäätöksen loppujen lopuksi omasta tahdostaan ymmärtäen keskeyttämisen oman etunsa parhaaksi. Puolestaan Helenan puhetta kannattelee vahvasti keskeyttäminen kohtalona -diskurssi, sillä Helenan keskeyttämispäätöksen on tehnyt ammattioppilaitos. Kuitenkin kaikissa kolmessa tapauksessa ilmenee kaikki aineistosta löydetyt kuusi diskurssia. Näin ollen nämä diskurssit merkityksellistävät kahden tutkinnon opintoja suorittaneiden lukio-opintojen keskeyttämistä ja jäsentävät heidän identiteettityötään.
8 POHDINTA
Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa toisen asteen kahden tutkinnon opintoja suorittaneiden opiskelijoiden kuvauksia lukio-opintojen keskeyttämisestä, jolloin tutkimuskysymyksien avulla on kartoitettu opiskelijoiden tuottamia puhetapoja lukio-opintojen keskeyttämisestä. Opintojen keskeyttämistä on tutkittu laajasti, mutta kahden tutkinnon opintojen keskeyttämisen tutkiminen on jäänyt siitä huolimatta vähemmälle huomiolle toisen asteen koulutuksen tutkimuskentällä. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa päästiin hyvin lähelle opiskelijoiden henkilökohtaisia kokemuksia, ja sitä kautta voitiin löytää erilaisia puhetapoja keskeyttämisen tuottamiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon. Tutkimuksen avulla saatiin vastaus siihen, että lukio-opintojen keskeyttäminen vaikuttaa olennaisesti opiskelijan sosiaalisen maailman rakentumiseen ja puhetapoihin, joilla opiskelija tuottaa tätä maailmaa näissä kuvatuissa tapauksissa.
Varsinaisena tutkimuslöytönä on mielenkiintoinen havainto keskeyttämisen vaikutuksesta identiteetin muodostumiseen. Tutkimuksesta on ilmentynyt kaikkia kolmea tutkittua tapausta yhdistävänä tekijänä identiteetin kehittyminen ja vahvistuminen keskeyttämisprosessin aikana. Tämä havainto voidaan yleistää koskemaan näitä kolmea tapausta, ja tätä havaintoa voidaan hypoteettisesti kokeilla myös muissa konteksteissa.
Tutkimuslöydön avulla voidaan tehdä ymmärrettäväksi näiden kolmen opiskelijan kokemuksia keskeyttämisestä ja käsitteellistää heidän kokemuksia keskeyttämisprosessista.
Näin ollen voidaan ymmärtää paremmin sitä, mitä nämä kolme opiskelijaa käyvät keskeyttämisprosessin aikana läpi ja miten heidän identiteettinsä lopulta muotoutuu.
Etenkin ohjauksen näkökulmasta on kiintoisaa tarkastella tutkimuksessa ilmeneviä identiteettejä ja niiden kautta tuotettuja diskursseja, ja toisaalta sitä, miten kuvatuissa tapauksissa keskeyttäminen on tapahtunut. Tapauksissa ilmenee suuri avunpyyntö opiskelijoiden keskuudessa, sillä kahta tutkintoa suorittavat opiskelijat eivät koe saavansa tukea opinnoissaan. Onko heillä realistinen käsitys lukio-opintojen vaativuudesta vai eikö heille tarjota tarpeeksi tukea opintojen aikana? Voisiko syy olla rakenteellisissa tekijöissä, jolloin esiin nousee kysymys siitä, kumman oppilaitoksen vastuulla on opiskelijoiden ohjaus, poissaolojen, oppimisvaikeuksien tai elämänhallintaan liittyvien seikkojen parissa?
Ainakin lukiolain 7§:n ja lain ammatillisesta peruskoulutuksesta 29§:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada ohjausta ja sitä tulee myös antaa opiskelijalle (LL 629/1998, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 630/1998). Toisaalta myös kahden tutkinnon opintojen tiedottamiseen täytyisi kiinnittää huomiota, sillä kukaan tapaustutkimukseen osallistuvista opiskelijoista ei ollut tietoinen tutkinnon perusteista ja toteutuksesta etukäteen. Täytyisikö vastuu siirtää myös peruskoulun ohjaukselle, jolloin kartoitetaan yksilön kapasiteettia selviytyä toisen asteen opinnoista?
Tietenkin täytyy pohtia myös nuoren valmiuksia tehdä koulutusta koskevaa valintaa jo hyvin nuorena. Kuten yhdestä tapauksesta ilmeni, nuori uskoo, että hän on itse aiheuttanut omien jatkokoulutusmahdollisuuksien heikkenemisen. Kahden tutkinnon opinnoille on suunniteltu tietty raami ja järjestys, mutta huomioidaanko siinä joustoa vai pysytäänkö ylipäätänsä lukio-opintoja muokkaamaan henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti, jotta opiskelija saavuttaa tarvittavat tiedot ylioppilastutkintoa varten? Näihin heränneisiin kysymyksiin vastaus löytyisi jatkotutkimuksen avulla, jolloin voitaisiin tutkia kahden tutkinnon järjestämistä keräämällä tietoa havainnoinnin ja muun kenttätutkimuksen avulla sekä haastattelemalla koulun henkilökuntaa. Toisaalta myös kiintoisan jatkotutkimuskohteen toisi vertaileva tapaustutkimus, jolloin voitaisiin vertailla myös toisen paikkakunnan tilannetta. Tähän olisi erittäin kiintoisaa valita sellainen oppilaitos, joka järjestää eri tavalla kahden tutkinnon opinnot kuin Pohjois-Karjalan ammattiopisto.
Tähän tutkimusprosessiin lähdettäessä minulla on ollut jonkin sortin käsityksiä siitä, miten keskeyttäminen näyttäytyy opiskelijoiden puheessa, sillä olen opetusharjoitteluissa ollut mukana lukio-opintojen keskeyttämisprosesseissa. Kuitenkin pyrin tässä tutkimuksessa pitämään omat ennakkokäsitykseni etäällä, jolloin en etukäteen tiennyt muuta taustatietoa haastateltavasta kuin sen, että haastateltava opiskelee Pohjois-Karjalan ammattiopiston
Joensuun palvelut toimipisteellä ja on keskeyttänyt kahden tutkinnon opinnoista lukio-opinnot. Tutkimusprosessin myötä minulle on selvinnyt se, miten laajasti keskeyttämiseen vaikuttaa yksilön elämän muut osa-alueet ja toisaalta, miten keskeyttäminen vaikuttaa yksilön ammatillisiin opintoihin. Tapaustutkimuksien myötä on saatu kuvattua kolme ainutkertaista tapausta, joista jokainen jäsentää keskeyttämistä hyvin eri tavoin: lukio-opintojen kokeiluna, negatiivisena asiana ja oppimiskokemuksena. Etenkin ohjaukseen tämä havainto tuo mielenkiintoisen näkökulman yksilöiden huomioimisesta ainutlaatuisina yksilöinä, jolloin jokainen keskeyttäminen tulisi nähdä aina yksilöllisenä tapauksena.
Lukio-opintojen keskeyttämiseen vaikuttavat monet eri syyt ja nämä keskeyttäjät muodostavat todellisuudessa hyvin heterogeenisen ryhmän. Keskeyttämistä myös kuvataan hyvin eri lähtökohdista käsin riippuen aina keskeyttäjän suhtautumisesta asiaan.
Tutkimusprosessin myötä tämän tutkimuksen arvo ja merkitys on korostunut, sillä keskeyttämisellä on vaikutusta yksilöön ja hänen tuottamaansa sosiaaliseen maailmaan.
Kahden tutkinnon opintojen keskeyttämistä tulisi tutkia laajemmin ja selvittää kattavammin, miten keskeyttämistä tuotetaan erilaisissa tapauksissa, kuten siirtyessä kahden tutkinnon opintojen opiskelijasta lukion opiskelijaksi. Tämä antaisi mielenkiintoista vertailua siihen, eroaako näiden opiskelijoiden tuottamat diskurssit ammatilliseen perustutkintoon siirtyneiden opiskelijoiden omista.
Mielenkiintoista olisi myös tutkia sitä, miten kahden tutkinnon opintojen keskeyttämispuhetta tuotetaan oppilaitoksen puolesta. Minkälaisia diskursseja opetushenkilökunta, opinto-ohjaajat ja koulun päättäjät tuottavat ja ylläpitävät? Eroavatko nämä johdon ja opetushenkilöstön tuottamat diskurssit opiskelijoiden diskursseista?
Toisaalta olisi mielenkiintoista selvittää miten yksi kokonainen oppilaitos tuottaa kahden tutkinnon opintojen keskeyttämispuhetta kokonaisuudessaan ja mitkä diskurssit ovat tällöin kulttuurisia normia juuri kyseisessä oppilaitoksessa.
Tutkimusta arvioitaessa on otettava kantaa tapaustutkimuksen yleisesti kohtaamaan kritiikkiin. Yleistettävyydestä puhuttaessa Gomm, Hammersley ja Forster (2000b, 234) mainitsevat, että tapaustutkimus paljastaa teoreettiset suhteet paikan päällä, tietyn tapauksen kontekstissa, jolloin tapaustutkimuksen perusteella voidaan oppia ymmärtämään tutkimuksen kohteena olevaa tapausta. Toisin sanoen tapaustutkimus tarjoaa hypoteesin tapauksen ymmärtämiseen, jonka sopivuutta voidaan verrata toiseen tapaukseen. Näin ollen
aineistossa esiintyneitä diskursseja ja identiteettejä voidaan mahdollisesti paikantaa myös toisissa samankaltaisissa tapauksissa. Lincolnin ja Guban mukaan tämä siirrettävyys riippuu tutkimuksien samanlaisuudesta, jolloin tutkittu tapaus toistuu toisessa tapauksessa. Toisaalta on myös havaittava se, että yksikään tapaustutkimus ei vastaa koko populaation näkemystä, jolloin tapaustutkimuksessa tulee aina huomioida heterogeenisyys kattavan teoriapohjan hahmottamisella tutkimukselle. (Gomm, Hammersley & Forster 2000a, 98–102, 104–106.) Näin ollen tässä tutkimuksessa on huomioitu se, että tutkittavat yksilöt käyvät läpi melko samanlaisen identiteetin kehityksen, jolloin tutkimustulokset ovat yleistettävissä juuri näissä kuvaamissa tapauksissa.
Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava se, että tämän tutkimuksen tulokset ovat omia tulkintojani ja omalla kielelläni tuotettuja tulkintoja tästä tutkimusaineistosta.
Tässä tapauksessa omat tulkintani mallintavat sosiaalista todellisuutta uudelleen, jolloin olen pyrkinyt perustelemaan tekemäni tulkinnat ja valinnat tarkasti. Perusteluiden avulla mahdollistetaan se, että tutkimus on samalla aineistolla ja samoilla tutkimus- ja tulkintavalinnoilla toistettavissa myös toisen tutkijan tekemänä. Nämä perustelut olen tehnyt parhaalla mahdollisella tavallani. (Mäkelä 1990, 42–61; Ilmonen 2010, Juhila & Suoninen 2016, 462–463.)
Toisaalta on syytä pohtia myös diskurssianalyysin toteuttamista kriittisesti, sillä saman aineiston voi tulkita ja analysoida aina eri tavoin. Jos diskurssit olisi nähty tapauksien ulkopuolisina, olisi tutkimustulos ollut mahdollisesti erilainen. Ilmonen (2010) korostaa, että diskurssianalyysissä objektiivisen tiedon löytäminen ei ole keskiössä, sillä tekstien tulkinta ammentaa jatkuvasti uusia merkityksiä erilaisille ymmärtämisen keinoille. Tähän perustuen olen tehnyt tietoisen valinnan, jonka perusteella olen tulkinnut nämä diskurssit keskeyttämisprosessia jäsentäen, sillä halusin säilyttää tapaustutkimukselle ja diskurssianalyysille olennaisen perustan, eli konteksti- ja tilannesidonnaisuuden.
Tapaustutkimusta tehdessä olen noudattanut Yinin (1989, 1994) luomaa protokollaa, joka on olennainen osa tapaustutkimuksen toistettavuutta. Tämän lisäksi on huomioitava se, että tutkimusaineisto jäi kaavailtua pienemmäksi. Näin ollen on olennaista pohtia sitä, olisiko suurempi aineisto vaikuttanut tuloksiin ja jos olisi, niin millä tavalla. Suurempi aineisto olisi voinut mahdollistaa tarkemman kuvauksen luomisen keskeyttämisprosessista, mutta toisaalta suurella aineistolla ei voida kuvata yhtä tarkasti ja syvällisesti aineistossa ilmeneviä
tapauksia ja niistä esiin nousseita diskursseja. Kolmen henkilön haastattelut mahdollistavat ilmiön ainutlaatuisuuden ymmärtämisen ja syvällisen pohtimisen sen omassa ilmenemiskontekstissaan. Toivottavasti tämä tutkimus tarjoaa uutta ymmärrystä kahden tutkinnon opintojen ohjaukseen ja ohjauspalveluiden järjestämiseen niin peruskoulussa kuin toisella asteella.
LÄHTEET
Lait ja asetukset:
Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Suomen säädöskokoelma.
Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 630/1998. Suomen säädöskokoelma.
Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain muuttamisesta. 246/2015. Suomen säädöskokoelma.
Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeilusta. 391/1991. Suomen säädöskokoelma.
Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista annetun lain kumoamisesta. 638/1998.
Suomen säädöskokoelma.
Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeilusta annetun lain kumoamisesta annetuin lain 3§:n muuttamisesta. 519/2000. Suomen säädöskokoelma.
Lukioasetus 810/1998. Suomen säädöskokoelma.
Lukiolaki 629/1998. Suomen säädöskokoelma.
Valtioneuvoston asetus ammatillisesta peruskoulutuksesta 811/6.11.1998.
Yliopistolaki 558/2009. Suomen säädöskokoelma.
Monisteet ja muistiot:
Opetusministeriö. 2001. Nuorisoasteen koulutuskokeilun arviointiryhmän muistio 4.
Opetusministeriö. 2007. Opintojen keskeyttämisen
vähentämisen toimenpideohjelma.
Keskustelumuistio 8.2.2007. Opetusministeriön monisteita 2.
Määräykset:
Opetushallitus. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteet ja arvosanojen muuntaminen
ammatillisessa peruskoulutuksessa. 93/011/2014.
Muutos 15.6.2015.
Tutkimuskirjallisuus ja verkkojulkaisut:
Aho S. & Mäkiaho A. 2014. Toisen asteen koulutuksen läpäisy ja keskeyttäminen. Vuosina 2001 ja 2006 toisen asteen opinnot aloittaneiden seurantatutkimus.
Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 8.
Deil-Amen R. 2011. Sosio-academic integrative moments: rethinking academic and social integration among two-year college students in career programs. Journal of higher education, 82 (1), 54-91.
Erikkson P. & Koistinen K. 2005. Monenlainen tapaustutkimus. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 4. Kerava: Savion kirjapaino.
Eskola J. & Suoranta J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Eskola J. & Suoranta J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.