Tapauskuvauksista voidaan havaita kolme erilaista tapausta. Ensinnäkin Marian kokemus keskeyttämisestä kuvastaa lukio-opintoja kokeiluna, jolloin sitoutuminen lukio-opintoja kohtaan ei ollut kovin suuri. Koska Maria kävi lukio-opintoja vain yhden jakson ajan, ei lukio-opintojen keskeyttäminen vaikuttanut Marian ammatillisiin opintoihin. Puolestaan Helena ja Johanna olivat lukion kirjoilla yhden lukuvuoden ajan, jolloin keskeytyminen jäsentyi heidän kuvauksiinsa voimakkaammin verrattuna Marian kuvaukseen. Helena ja Johanna eivät saaneet lukiosta suunnittelua ensimmäisen lukuvuoden kurssimäärää suoritettua, jolloin keskeyttäminen on vaikuttanut negatiivisesti molempien ammatillisiin opintoihin. Helenan ja Johannan valmistuminen ammattiin riippuu täysin siitä, saavatko he ajoissa tehtyä kaikki lukiokursseja vastaavat ammatilliset opinnot, sillä he eivät saaneet lukion ensimmäisen vuoden kursseista suoritusmerkintöjä. Vaikka keskeyttämisellä on yhtenäinen vaikutus Helenan ja Johannan ammatillisiin opintoihin, näkevät he eritavoin lukio-opintojen keskeyttämisen.
Ensinnäkin Helenan kuvauksessa ilmenee se, että lukio-opintojen keskeyttäminen jäsennetään pääsääntöisesti negatiivisena vaikutuksena koko opintoihin, sillä keskeyttäminen tapahtui ilman Helenan omaa tahtoa. Johannalle ehdotettiin myös keskeyttämistä, kuten Helenallekin, mutta Johanna näki keskeyttämisen positiivisena asiana ammatillisten opintojen mahdollistamiseen. Tämän lisäksi Johannan keskeyttämisestä seurasi myös muilla elämän osa-alueilla myönteisiä vaikutuksia, kuten Johannan ja hänen äitinsä suhde parantui sekä Johanna sai itsevarmuuden lisäännyttyä uusia kavereita ammatillisesta oppilaitoksesta. Näin ollen keskeyttämisistä muodostuu kolme täysin erilaista kuvausta.
Tämän lisäksi on kiintoisa huomata se, että vaikka henkilöt tiesivät etukäteen tutkimuksen tarkoituksen, ei elämänviivoihin kuvattu lainkaan keskeyttämistä merkittävänä tekijänä.
Tästä voidaankin päätellä se, ettei keskeyttäminen välttämättä vaikuta opiskelijan oman elämän jäsennykseen merkittävästi. Kiintoisaa on myös havaita se, että kukaan henkilöistä ei jäsennä elämänviivaansa koulutuksellisesta tai institutionaalisista lähtökohdista käsin, vaan elämänviiva tuotetaan käyttäen omaa ikää tapahtumahetkellä merkkipaaluna.
Jokaisessa elämänviivassa havaitaan se, että valmistuminen koetaan kuitenkin merkilliseksi tapahtumaksi tulevaisuudessa, mutta esimerkiksi aiempien kouluasteiden päättymistä tai koulutuksiin pääsyä ei kuvata lainkaan. Tästä voi päätellä sen, että näiden henkilöiden elämässä koulutus ei välttämättä näyttäydy niin suuressa roolissa kuin muut elämäntapahtumat.
Opintojen keskeyttämistä voidaan tarkastella Tinton (1975) mallin avulla, jota on käytetty useissa keskeyttämistutkimuksissa (Kouvo, Stenström, Virolainen & Vuorinen-Lampila 2011, 19). Vaikka malli on tunnetusti käytetty korkeakouluopiskelijoiden keskeyttämisprosessia analysoitaessa, tuo Deil-Amen (2011, 55) esille mallin soveltuvuuden keskeyttämisen taustalla olevien koulukokemuksien tutkimiseen myös muiden opiskelijoiden kuin korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Tinton malli kuvaa ja selittää keskeyttämisprosessia teoreettisen mallinnukseen pohjautuen, ja tämä malli on kuvattu kuvioon 6. Näin ollen keskeyttäminen nähdään yksilön ja instituution välisenä vuorovaikutussuhteenprosessina. Yksilö on tässä tapauksessa vuorovaikutussuhteessa akateemisessa ja sosiaalisessa systeemissä eli järjestelmässä, jolloin opiskeluun sitoutuminen tapahtuu integraation avulla. Akateemisella voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa teoreettista opiskelua, joilla tutkimuksen haastateltavat kuvasivat lukio-opintoja, jolloin akateemisella systeemillä tarkoitetaan lukion opetusta ja käytänteitä, esimerkiksi suurta vastuuta omasta opiskelusta. Sosiaalisella systeemillä tarkoitetaan puolestaan kaksoistutkintoluokalla olevia henkilöitä, lukion henkilökuntaa ja muita lukion sosiaalisia toimijoita. (Tinto 1975.)
KUVIO 6 Tinton malli keskeyttämisprosessista (Tinto 1975, 95, mukaillen)
Nämä vuorovaikutusprosessikokemukset muokkaantuvat yksilön toiminnaksi, jotka näkyvät siinä, miten hän integroituu oppilaitokseen akateemisesti ja sosiaalisesti. Mallin mukaisesti sitoutuminen tapahtuu ensiksi yksilön taustatekijöiden, kuten vanhempien koulutustaustan tai sosioekonomisen aseman avulla luotuihin koulutuksellisiin tavoitteisiin ja oppilaitokseen. Näihin tavoitteisiin sitoutuminen muokkautuu kuitenkin vuorovaikutusprosessissa yksilön ja akateemisen sekä sosiaalisen systeemiin välillä. Päätös keskeyttämisestä muodostuu siten, että yksilö ei integroidu koulutustavoitteeseensa esimerkiksi huonon koulumenestyksen takia. Näin ollen yksilö joutuu puntaroimaan koulutustavoitetta uudelleen. Jos yksilö kokee tavoitteen itselleen sopimattomaksi, päättää hän keskeyttää koulutuksen. Kuitenkin yksilö voi pysyä koulutuksessa, vaikka jompikumpi integraatioista ei toteutuisi. Tässä tapauksessa toinen integraation kohde on selvästi vahvempi verrattuna toiseen, ja tämä vahvempi integraation kohde kannattelee yksilöä oppilaitoksessa. (Tinto 1975.)
Seuraavaksi sovellan Tinton mallia kuvattuihin tapauksiin. Ensinnäkin Marian keskeyttämisen syynä on heikko integroituminen akateemiseen systeemiin, sillä oma koulumenestys ei tuota tyydytystä Marialle. Tästä seuraa se, että Marian akateeminen integraatio on heikkoa, jolloin hän luopuu asettamasta koulutustavoitteestaan ja päättää keskeyttää opinnot. Kuitenkin Marian kuvauksessa on kiinnostavaa se, että Marian sosiaalinen integraatio oli hyvin vahva vertaisryhmään sekä koulun henkilökuntaan
opinto-Päätös
ohjaajan ja opettajien myötä, jolloin Maria harkitsi jopa lukio-opintojen jatkamista. Kuten Tinto (1975) toteaa, voi hyvin vahva integroituminen joko sosiaaliseen tai akateemiseen systeemiin pitää yksilön sitoutuneena koulutustavoitteeseen sekä oppilaitokseen.
Helenan akateeminen menestys kärsi poissaolojen ja huonon käytöksen eli poissaolojen vuoksi. Näin ollen akateeminen integroituminen kouluun oli heikkoa. Samoin myös sosiaalinen integroituminen kouluun oli heikolla tasolla, sillä Helena vietti aikaa kavereiden kanssa, jotka myös keskeyttivät opinnot. Tämän lisäksi Helena ei saanut tukea lukio-opintoihin ja koulun henkilökunta pakotti hänet keskeyttämään koulutukset. Tässä tapauksessa sekä Helenan sitoutuminen sekä koulutustavoitteeseen että oppilaitokseen kärsi, jolloin Helena joutui keskeyttämään lukio-opinnot.
Johannan kiinnittyminen akateemiseen systeemiin kärsi oppimisvaikeuksien takia, jotka johtivat puolestaan heikkoon koulumenestykseen. Samoin myös sosiaaliseen systeemiin integroituminen oli heikolla tasolla, sillä Johanna ei saanut koulun henkilökunnalta tukea, eikä hänellä ollut myöskään yhtään kavereita lukion puolella. Näin ollen Johannan päätös syntyi myötämielisesti vaihtaen oman koulutustavoitteensa käsittämään lähihoitajan tutkinnon saavuttamista, jolloin myös lukioinstituutista irtautuminen kävi vaivatta.
Tämän mallinnuksen avulla havaitaan se, että lukio-opintojen teoreettisuus ja vaikeutuva luonne aiheuttavat näille henkilöille ongelmia opinnoissa. Kuitenkin jokainen kuvattu tapaus on omalla tavallaan ainutlaatuinen, jolloin Tinton (1975) mallia käyttämällä voitiin käsitteellistää koulukokemuksien vaikutusta näiden kolmen opiskelijan kokemaan keskeyttämisprosessiin.
6 KESKEYTTÄMISEN KUUSI DISKURSSIA
Tässä luvussa esittelen aineistosta esille nousseet diskurssit eli puhetavat, joilla keskeyttämistä jäsennetään. Kutsun esiintyneitä diskursseja seuraavasti: koulutus ja keskeyttäminen yksilön valintana, lukio-opinnot ylitsepääsemättömänä haasteena, kaksoistutkinto vain harvoille ja valituille, keskeyttäminen kohtalona, keskeyttäminen oppimiskokemuksena ja keskeyttäminen ammatin mahdollistajana. Käytän kahden tutkinnon opinnoista nimitystä kaksoistutkinto, sillä haastateltavat itse käyttivät kyseistä nimitystä kuvaamaan kahden tutkinnon opintoja. Itse diskurssiin sisältyy vahvasti erilasia identiteettejä, joiden perusteella voidaan määritellä erilaisia subjektipositioita sekä toimijuuksia. Haastateltavasta käytän puolestaan toimija nimitystä. Diskurssien esittely etenee kronologisesti eli siinä järjestyksessä kuin ne ovat ilmenneet keskeyttämisprosessissa.