J OHTOPÄÄTÖKSET

Tämän tutkielman tuloksien pohjalta voidaan tehdä johtopäätös, että koulutus on vastannut niihin odotuksiin, joita kotitalousopettajaopiskelijat ovat koulutusta kohtaan asettaneet. Se on tukenut ko-titalousopettajalta edellytettävää asiantuntijuutta vahvistaen pääosin niitä avainkompetensseja, joita työelämä koulumaailmassa edellyttää. Tämä johtopäätös on yhteydessä Opetuksen ja oppimi-sen kansainväliseen tutkimukseen, jossa tutkimukseen osallistuvien maiden opettajat kokivat, että opettajankoulutus on antanut heille tarvittavat valmiudet opettajan ammattiin (Taajamo, Puhakka

& Välijärvi 2014, 17). Erityisesti kotitalousopettajan substanssiosaaminen on saanut koulutuksen myötä vahvan perustan ruokaosaamisen, arjenhallinnan taitamisen sekä terveyden edistäjänä toi-mimisen osalta. Kokonaisuudessaan vastaajat olivatkin tyytyväisiä saamansa koulutukseen.

Kotitalousopettajan työ edellyttää kuitenkin paljon muutakin, kuin oman oppiaineensa tietotaitojen hallintaa, eikä aineenopettajana toimiminen rajoitu pelkästään opettamiseen. Langen (2009, 141) mukaan aineenopettajakoulutuksessa voi olla riskinä, että aineen substanssiosaaminen koetaan opettajuuden pääasiana, jolloin opettajan muut työtehtävät jäävät vähemmälle huomiolle. Tutkiel-man tuloksista voidaan päätellä, ettei koulutus ole vastannut riittävästi niihin pedagogisiin haastei-siin, joita kotitalousopettaja työssään kohtaa. Päätelmä saa tukea Opetuksen ja oppimisen kansain-välisestä tutkimuksesta, jossa vähintään neljännes Suomen, Japanin ja Meksikon opettajista ei ollut saanut pedagogisia ja sisällöllisiä valmiuksia opetettavaan aineeseensa (Taajamo ym. 2014, 17).

Tämän tutkielman tulosten perusteella koulutuksessa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota opetta-jana ja kasvattaopetta-jana toimimisen osa-alueeseen liittyvien tietojen ja taitojen kehittämiseen. Osaksi kotitalousopettajakoulutusta tulisikin pedagogisten opintojen lisäksi integroida voimakkaammin erityispedagogiikkaa ja kolmiportaisen tuen mallin soveltamista kotitalousopetuksessa. Myös tuen eri portaisiin liittyviin pedagogisiin asiakirjoihin tulisi koulutuksen aikana perehtyä tarkemmin.

Laajan pedagogisen tiedon hallinnalla opiskelijat saisivat myös valmiuksia ryhmänhallintaan sekä erilaisten oppilaiden kohtaamiseen.

Vastaajien mukaan opintoihin kaivattiin syvällisempää perehtymistä oppilasarviointiin. Koulutuk-sen aikana opiskelijat saavat runsaasti kokemusta itse- ja vertaisarvioinnista, mutta tämän lisäksi myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista arviointia tulisi harjoitella enem-män. Koulutuksessa tulisi näkyä selkeämmin formatiivinen ja summatiivinen arviointi, ja lisäksi olisi tarpeellista tutustua erilaisiin menetelmiin, joiden avulla oppilaan oppimista voitaisiin kotita-lousopetuksessa mitata ja arvioida. Esimerkiksi työkokeiden tai kirjallisten kokeiden laatimista olisi hyvä harjoitella jo opintojen aikana.

Tutkielman tulosten perusteella kotitalousopettajakoulutukseen kaivattiin enemmän mahdollisuuk-sia muovata opintopolusta opiskelijan itsensä näköinen niin sivuaineiden kuin vapaasti valittavien opintojenkin osalta. On kuitenkin huomioitava, että tutkielman kohdejoukko on suorittanut opin-tonsa Savonlinnassa, missä erityisesti sivuainetarjonta on pienen kampuksen varjopuolena rajoit-tunut vain muutamiin vaihtoehtoihin. Opettajankoulutuksen siirryttyä Savonlinnasta Joensuuhun

syksyllä 2018, on muutos sivuainetarjonnassakin ollut huomattava. Myös vapaasti valittavien opin-tojen määrä on kasvanut opettajankoulutuksen keskittämisen myötä, mutta silti niitä olisi hyvä saada kotitaloustieteen pääaineopintoihin lisää. Hyvänä esimerkkinä on Helsingin yliopisto, jossa kasvatustieteen kandidaatin tutkintorakenteen kotitalousopettajan opintosuunnassa opiskelija voi itse valita valinnaisia opintoja, jotka voivat sisältää sekä toisen opetettavan aineen että muita asi-antuntijuutta tukevia opintoja (Helsingin yliopisto 2019a). Vapaasti valittavien opintojen sisällyt-täminen tutkintorakenteeseen kannustaa opiskelijaa luomaan omaa asiantuntijuuttaan tukevan opintopolun.

Tutkielmaan osallistuneiden vastaajien mukaan koulutuksessa ei ole paneuduttu riittävästi opetta-jan voimavarojen, kuten työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Jo koulutuksen aikana olisi hyvä pohtia keinoja, joiden avulla opettaja voi pitää esimerkiksi työn kuormittavuuden ja työperäisen stressin kohtuullisena. Tehokas keino opettajan työhyvinvoinnin ylläpitämisen käsittelyyn voisi olla asian-tuntijaluennot, jolloin opettajat ja työelämän eri sidosryhmätahot voisivat jakaa näkemyksiään ja käytännön kokemuksiaan opettajan jaksamiseen ja voimavaroihin liittyen. Asiantuntijat voisivat jakaa myös tietämystään opettajan vastuista ja velvollisuuksista sekä koulutukseen liittyvästä lain-säädännöstä, sillä myös näiden osa-alueiden käsittelyä koulutuksessa kaivattiin.

Itä-Suomen yliopiston kotitalousopettajakoulutus painottaa koulutuksessa nimensä mukaisesti opettajuuteen kasvamista ja täten myös asiantuntijuuden vahvistamista koulumaailman työelämään sopivaksi. Kotitalousopettajakoulutus antaa kuitenkin valmiudet työskennellä myös muilla sekto-reilla, joita ei vastaajien mukaan ole huomioitu koulutuksessa riittävästi. Kivirannan ja Tiirolan (2019, 69) tutkimuksessa asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että kotitalousopettajan työllistymis-mahdollisuuksia tulisi tuoda enemmän esille koulutuksessa. Eri työllistymistyöllistymis-mahdollisuuksia käsit-telemällä voitaisiin auttaa opiskelijoita hahmottamaan kotitalousopettajan laajan työskentelyken-tän antamat mahdollisuudet ja edelleen vahvistaa kotitalousopettajan kompetensseja myös opetus-työn ulkopuolella.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen opetuksessa on ollut koulutuksessa esillä ja vastaajat kokivatkin osaavansa hyödyntää TVT-osaamistaan hyvin työssään. TVT-opintojaksojen sisältöjä voisi kuitenkin muovata vastaamaan enemmän kotitalousopettajan käytännössä tarvitsemiin

TVT-valmiuksiin, kuten erilaisten oppimisalustojen, -sovellusten ja -ympäristöjen, Wilman sekä Pe-danetin käyttämiseen. Näitä opiskelija pystyisi soveltamaan käytännössä jo opetusharjoitteluissa, jotta niiden käyttäminen olisi sujuvaa työelämään astuessa. Opetusharjoittelut vahvistavat muilla-kin osa-alueilla kotitalousopettajan asiantuntijuutta, sillä teoriassa opittuja asioita pääsee harjoitte-lemaan autenttiseen ympäristöön. Tämän vuoksi opetusharjoitteluita toivottiinkin koulutukseen enemmän tai että ne olisivat pidempiä ajanjaksoja. On hyvä pohtia opetusharjoitteluiden merkitystä asiantuntijuudelle myös siltä kannalta, että niiden avulla kotitalousopettaja saa todennäköisesti ko-konaiskuvan myös opettajan muista työtehtävistä ja velvollisuuksista. Esimerkiksi luokanvalvojan tehtävät saattavat jäädä koulutuksessa helposti ulkopuolelle tai vain maininnan tasolle kotitalouden voimakkaan painotuksen vuoksi.

Kotitalousopettajan velvollisuuksien merkitys erityisesti turvallisuusnäkökulmasta ilmeni tutkiel-man tuloksista. Kotitalousopettajia selvästi mietitytti otutkiel-man kotitalousluokan turvallisuus, ja se mi-ten sitä on käsitelty koulutuksessa. Opettajankoulutuksessa on oltava opintosisältöjä turvallisuus-taidoista, joilla tarkoitetaan niin fyysisesti kuin henkisestikin turvallisen oppimisympäristön luo-mista. Turvallisuustaitoihin kuuluu olennaisesti taidot toimia mahdollisissa kriisitilanteissa. (Suo-men opettajaksi opiskelevien liitto 2019.) Kotitalousluokassa erilaisia turvallisuustekijöitä on var-mistettava sähkölaitteiden, vesipisteiden, ergonomian ja työsuojeluvelvoitteiden näkökulmista. Tä-ten voisi olla paikallaan, että opettajankoulutukseen sisällytettäisiin ensiapukurssi tai vähintään en-siapukoulutusta.

Kuten aiemmin on tullut jo ilmi, opettajankoulutus perustuu tutkimuksellisuuteen, mutta vain noin kolmasosa kyselyyn vastanneista kertoi seuraavansa työnsä ohella kotitaloustieteen tutkimusta ak-tiivisesti. Omaa asiantuntijuuttaan pedagogisen ajattelun sekä opetuksen järjestämisen osalta olisi hyvä kehittää jatkuvasti seuraamalla tutkimustietoa, esimerkiksi väitöskirjoja ja tutkimusartikke-leita (Kuusisaari 2014, 18). Syitä sille, miksi oman alan tutkimustietoa seurataan vain harvaksel-taan voi olla monia. Opettajilla ei välttämättä ole lisääntyvien työtehtävien ja työmäärän ohella aikaa enää perehtyä tutkimusjulkaisuihin tai sitten syynä voi olla esimerkiksi suomenkielisten tut-kimusjulkaisujen vähäisyys. Oman osaamisen kehittämisen ohella on olennaista pohtia myös koko kotitalousalan kehittämistä, ja miten siihen pystyisi vaikuttamaan kotitalousopettajana. Vastaajista vain reilu puolet oli mukana kehittämässä omaa alaansa niin paikallisella kuin valtakunnallisella

tasolla, josta herääkin kysymys, onko tämä riittävää alan kehityksen kannalta. Miten kotitalous-opettajat saataisiin motivoituneemmiksi kotitalousalan kehittäjiksi?

Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2017–2019 valmistuneista kotitalousopettajista reilu puolet koki olevansa unelma-ammatissaan, joten myös tämän perusteella voidaan päätellä koulutuksen tukevan asiantuntijuuden kehittymistä. Vastaajista kuitenkin yli neljännes ei kokenut olevansa unelma-am-matissa. Mikä selittää tätä tyytymättömyyttä omaan alaan? Onko taustalla kenties useiden tutki-muksienkin mukaan todetut syyt, kuten oppilasaines on muuttunut haastavammaksi, opettajantyö on liian kiireistä tai palkkataso ei motivoi riittävästi opettajia? Kotitalousopettajakoulutuksenkin olisi syytä reagoida jo koulutusvaiheessa tähän ongelmaan.

Tämän pro gradu -tutkielman tulokset antavat tärkeää ensikäden tietoa siitä, miten kotitalousopet-tajakoulutus tukee kotitalousopettajien asiantuntijuutta ja työelämävalmiuksia, ja millaisia kehittä-miskohteita vuosina 2017–2019 kotitalousopettajakoulutuksesta valmistuneet kotitalousopettajat ovat koulutuksessa tunnistaneet. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti kotitalousopet-tajakoulutuksen opetussuunnitelmatyössä.