Flamenin puoliso – Juppiterin papitar

Servius³³⁵ kertoo, että flaminican tuli itse kutoa aviomiehensä rituaaliviitta, laena, käyttäen kan-kaan leikkaamiseen secespitaa, uhriveistä. Vaate symboloi kantajansa asemaa: flamen Dialiksen laenan tuli vastata tiukkoihin vaatimuksiin ei vain muotonsa ja materiaalinsa, vaan myös

valmis-332 Boëls-Janssen 1991, 33–34.

333 Gell. 10.15.26: "eadem ferme caerimoniae sunt flaminicae Dialis".

334 Plut. Quest. Rom. 50.

335 Serv. Aen. 4.262: "veteri enim religione pontificum praecipiebatur inaugurato flamini vestem, quae laena dicebatur, a flaminica texi oportere: quam vestem cum cultro, quae secespita appellabatur, uti debere"; Serv. Aen.

4.263 mukaan flaminican tuli itse jopa kehrätä kutomiseen tarvittu lanka: "flamini a flaminica fieri vestem oportere, cuius lanam ipsa per se et nere debeat et texere".

tustapansa puolesta. Vain vaimon kädet saivat koskettaa aviomiehen vaatetta sen rituaalisen puh-tauden takaamiseksi, kaikkien muiden kosketus olisi profanoinut sen pyhyyden.³³⁶

Erikoisempi on Macrobiuksen³³⁷ kertoma tabu: aina kuullessaan ukkosen jyrinää flaminica oli feriata siihen asti, kunnes oli lepyttänyt jumalia. Tämä sääntö liittyy selvästikin flaminican ja Jup-piterin yhteyteen. Se muistuttaa myös tabusta, joka kielsi flamenia ja flaminicaa olemasta alasti ulkona, sillä se tulkittiin alastomuudeksi Juppiterin silmien edessä.³³⁸ Juppiter esiintyi taivaan ja sen ilmiöiden jumalana useissa olomuodoissa, joista JuppiterElicius,Tonans sekäFulgur liittyivät ukkoseen.³³⁹ Juppiter Elicius oli pääasiassa sateen jumala, mutta yhteydessä myös ukkoseen: tässä olomuodossaan Juppiter opetti Numalle, kuinka kansaa pelottaneet jatkuva salamointi ja sade voi-tiin taltuttaa³⁴⁰, ja myöhemmin surmasi salamalla Numan seuraajan, Tullus Hostiliuksen³⁴¹. Ole-tettavasti Juppiterin uskottiin voivan esiintyä salaman muodossa: se oli sopiva manifestaatio ju-malalle, joka alun perin edusti taivaan valoisaa aspektia. Juppiter Fulgurin³⁴² eli omaan sala-maansa samastetun Juppiterin katsottiin esiintyvän päiväsaikaan tapahtuvan salamoinnin muo-dossa. Vastaavia myöhempiä epiteettejä olivat myös Fulgurator ja Fulminator, ja tässä salamoita heittävässä olomuodossaan Juppiter on kuvattu lukuisissa taideteoksissa pitelemässä tai heittä-mässä asettaan.³⁴³ Ukkosenjyrinä ennakoi salamointia, joka oli Juppiterin etuoikeus ja näin ollen kaikkein autoritäärisin ennemerkki. Paikka, johon salama iski, julistettiin välittömästi pyhäksi, koska näytti siltä, että Juppiter oli julistanut sen itselleen.³⁴⁴ Alue eristettiin profaanista kontaktista

336 Boëls 1973, 87.

337 Macr. Sat. 1.16.7: "flaminica quotiens tonitrua audisset feriata erat, donec placasset deos".

338 Vanggaard 1988, 100. Ukonilma myös esti kansankokouksien pitämisen sekäconfarreatio-avioliiton solmimisen, Cic. Div. 2.42: "Iove tonante, fulgurante, comitia populi habere nefas"; Serv. Aen. 4.339: "quia cum fuissent iuncti, scirent tonuisse: quae res dirimit confarreationes".

339 Myös valon tuojana, Juppiter Lucetius, tämä oli yhteydessä ukkoseen. Salii-pappien laulusta säilyneessä

fragmentissa Lucetius mainitaan ukkosen jyrinän yhteydessä. Scaur. De orth.GLKeil 7.28: "cuine ponas Leuce si ae praetexere monti / quotibeteunei de is cum tonarem". Bährens (1886, 29) tulkitsee säkeet seuraavassa muodossa:

"quome tonas, Leucesie, prae ted tremonti quot ibet hemiinis, deui, conctum mare", vrt. Macr. Sat. 1.15.14: "Nam cum Iovem accipiamus lucis auctorem, unde et Lucetium Salii in carminibus canunt". Simón (1996, 149) yhdistää Juppiter Lucetiuksen päivänvalon sijasta nimenomaan salamaan.

340 Ov. Fast. 3.285 sqq.; Plut. Num. 15; Liv. 1.15.

341 Plin. Nat. 2.140; 28.14; Liv. 1.31.

342 P. Fest. 66 L: "Dium fulgur appellabant diurnum quod putabant Iovis, ut nocturnum Summani"; vrt. Fest. 254 L:

"Itaque Iovi Fulguri et Summano fit, quod diurna Iovis, nocturna Summani fulgura habentur". Yöllisestä salamoinnista oli siis vastuussa Summanus-niminen jumaluus. Useisiin piirtokirjoituksiin on myös tallennettu

"jumalallisen salaman" hautaaminen, esim.CIL VI 205:Fulgur div(u)m;CIL XII 3048:Fulgur divom conditum.

Juppiter identifioituna salamaksi dedikaatioissa,CIL XII 1807:Iovi Fulguri Fulmini;CIL XI 4172:Iovi Fulmini Fulguri Tonanti;CIL XI 3773:Sacr(um) Iovi Tonanti Fulminanti.

343 Cook 1905, 269–271. Juppiter Fulgurator tai Fulminator,CIL III 3953:I(ovi) O(ptimo) M(aximo) Fulm(inatori) Ful(guratori);CIL VI 377:Iovi Fulgeratoris. Myös "Välähtävä" JuppiterFlagius, Flazius tai Flazzus esiintyy, esim.

CIL X 1571:Iovi Flazio votum.

344 Ogilvie 1981, 58; P. Fest. 82 L: "Fulguritum, id quod est fulmine ictum, qui locus statim fieri putabatur religiosus, quod eum deus sibi dicasse videretur".

maagisella kehällä (puteal) ja siellä suoritettiin lepytysuhreja ja rukouksia. Festus³⁴⁵ viittaa Numan asettamiin lakeihin, joiden mukaan salaman tappamaa ihmistä ei saanut nostaa polvea korkeam-malle eikä suorittaa asiaankuuluvia hautajaisrituaaleja. Pliniuksen³⁴⁶ mukaan salaman tappamaa ei saanut tavalliseen tapaan polttaa, vaan hänet tuli haudata maahan, todennäköisesti juuri siihen paikkaan, johon hän oli kuollut. Tähän viittaa myös Ovidius³⁴⁷: ei ainoastaan kuolleen nostami-nen, vaan koskettaminenkin oli kiellettyä. Kuten salaman iskemä maa-alue, myös kuollut lakkasi kuulumasta profaaniin maailmaan: hänestä tuli välittömästi Juppiterin koskematonta omai-suutta.³⁴⁸ Boëls-Janssenin tulkinnan mukaan salamointi olisi ollut erityisen vaarallinen fla-minicalle, sillä hänen näkemyksensä mukaan flaminica Dialis oli potentiaalisen hedelmällisyyden symboli. Salama teki steriiliksi, kuten puun, joka salamaniskun jälkeen ei enää kantanut hedelmää, vaan oli vastedes tuhoisa ja kantoi nimeä fanatica.³⁴⁹ Toisaalta yhteys ukkoseen muistuttaa fla-minican käyttämästä flammeumista, jonka Festus³⁵⁰ mainitsee olevan Juppiterin salaman värinen.

Kuten flameneilla, pontifexeilla ja vestaaleilla, myös flaminica Dialiksella oli oikeus kantaa mu-kanaan uhriveistä, secespitaa.³⁵¹ Macrobiuksen³⁵² kuvauksen mukaan jokaisena nundinae-päivänä flaminica uhrasiRegiassa pässin Juppiterille. Tämä uhritoimitus on mielenkiintoinen myös siksi, että se tarjoaa analogian flamen Dialiksen sekä rex ja regina sacrorumin suorittamien uhritoimi-tusten kanssa.³⁵³ Nämä kaksi pappisparia täydentävät toisiaan tiettyjen päivien juhlistamisessa, tietyissä riiteissä, joiden yhdistelmä on kaupungille välttämätön.³⁵⁴ Flamen Dialis uhrasi joka kuu-kauden Idus-päivänä Juppiterille tämän temppelissä pässin tai uuhen.³⁵⁵ Tavallisesti Juppiterille tarjottu uhri oli nauta, mutta Idus-päivinä flamen Dialiksen suorittama uhri oli samaa lajia kuin

345 Fest. 190 L: "Si hominem fulminibus occisit, ne supra genua tollito. Et alibi: Homo si fulmine occisud est, ei iusta nulla fieri oportet.".

346 Plin. Nat. 2.145: "hominem ita exanimatum cremari fas non est, condi terra religio tradidit".

347 Ov. Trist. 3.5.7: "ausus es igne Iouis percussum tangere corpus / et deploratae limen adire domus". Vaikka Ovidius käyttää salamaniskua tässä yhteydessä kuvainnollisesti, ilmaisu viittaa siihen, että salaman tappamaan ihmiseen ei saanut koskea. Schilling 1974, 683.

348 Schilling 1974, 682–685, 688.

349 Boëls 1973, 87; P. Fest. 92 L: "fanatica dicitur arbor fulmine icta".

350 Fest. 82 L: "Flammeo vestimento flaminica utebatur, id est Dialis uxor et iovis sacerdos, cui telum fulminis eodem erat colore".

351 Serv. Aen. 4.262: "secespita - - quo flaminicae, virgines pontificesque ad sacrificia utuntur"; Fest. 472 L:

"secespitam - - quo flamines, flaminicae, virgines pontificesque ad sacrificia utuntur".

352 Macr. Sat. 1.16.30: "Ait enim nundinas Iovis ferias esse, siquidem flaminica omnibus nundinis in regia Iovi arietem soleat immolare".

353 Boëls 1973, 90.

354 Boëls-Janssen 1991, 49.

355 Fest. 93 L: "Idulis ovis dicebatur, quae omnibus idibus Iovi mactabatur"; Macr. Sat. 1.15.16: "Sunt qui aestimant Idus ab ove Iduli dictas, quam hoc nomine vocant Tusci, et omnibus Idibus Iovi immolatur a flamine"; Ov. Fast. 1.56:

"Idibus alba Iovi grandior agna cadit"; 1.587–588: "Idibus in magni castus Iovis aede sacerdos / semimaris flammis viscera libat ovis".

flaminican nundinae-päivinä uhraama eläin. Tämä yhtäläisyys viittaa siihen, että flamen-paris-kunta toimi toisiaan täydentäen, tarjoten saman uhrin samalle jumaluudelle kumpikin omana päi-vänään. Regina sacrorum uhrasi Kalendae-päivinäRegiassaemakon tai uuhen: tämä uhri oli omis-tettu Junolle³⁵⁶. Rex sacrorum puolestaan tarjosi vuosittain pässiuhrin Janukselle tammikuun Agonaliassa. Varron mukaan tämä seremonia toteutettiin Regiassa,³⁵⁷ samoin kuten flaminican nundinae-päivien ja reginan Kalendae-päivien uhrit.

Näistä neljästä uhritoimituksesta muodostuu analogia toisaalta uhrien välille, jotka ovat kaikki lampaita (vain reginan suhteen on uhrieläimestä epävarmuutta, johtuen Macrobiuksen lähteistä), ja toisaalta ajankohtien välille. Rex toteuttaa uhrinsa aurinkovuoden, regina sekä flamen Dialis lu-naarisen kuukauden ja flaminica nundinaen poliittis-yhteiskunnallisen ajankierron mukaan. On myös huomattavaa, että nämä paralleelit uhraukset ovat kaikkein arkaaisimpien pappien suoritet-tavana ja että heidän uskonnollinen roolinsa on yhteydessä aviolliseen statukseen. Kyseiset neljä pappia näyttävät muodostavan johdonmukaisen kokonaisuuden, jonka jokaisella osapuolella on täsmällinen funktionsa. Aviopuolisot täydentävät toisiaan ja luovat kaupunkia hallitsevien uskon-nollisten voimien tasapainon.³⁵⁸ Flamen ja flaminica Dialiksen uhrauspäivät yhdistettiin nimen-omaan Juppiteriin: Idus on pyhitetty Juppiterille, nundinae taas on hänen erityisessä suojelukses-saan. Myös uhrauspaikoissa on nähtävissä tietty symmetria: flamen uhraa Juppiterille tämän omassa temppelissä, joka edustaa yhteyttä taivaalliseen valtaan; flaminica sekä rex-pariskunta Regiassa, joka edustaa maallista valtaa. Rex ja regina sacrorumin uhrien ajankohdista tammikuu (ianuarius) oli pyhitetty Janukselle, Kalendae-päivät puolestaan Junolle.

Näiden kolmen jumaluuden välillä vaikuttaa olleen erityinen yhteys, minkä vahvistaa myös se, kuinka tietyissä tapauksissa heille suoritettiin yhteisuhreja.³⁵⁹ Cookin mukaan Janus oli vain

var-356 Macr. Sat. 1.15.19: "Romae quoque Kalendis omnibus - - regina sacrorum, id est regis uxor, porcam vel agnam in regia Iunoni immolat". Mahdollisesti myös rex sacrorum uhrasi Janukselle Kalendae-päivinä, sillä Kalendae kuuluivat Junon lisäksi kuukauden aloittavina päivinä myös Janukselle. Tälle oli omistettu kaksitoista alttaria, yksi jokaiselle kuukaudelle: "non solum mensis Ianurarii sed mensium omnium ingressus tenentem; in ditione autem Iunonis sunt omnes Kalendae, unde et Varro libro quinto Rerum divinarum scribit Iano duodecim aras pro totidem mensibus dedicatas ", Macr. Sat. 1.9.16. Vrt. Macr. Sat. 1.15.10: " Itaque sacrificio a rege et minore pontifice celebrato"; rex siis suoritti Kalendae-päivinä uhrin yhdessä pontifexin kanssa, mutta uhrin saanutta jumaluutta, uhrieläintä tai uhrauspaikkaa ei mainita.

357 Agonalia oli tammikuun 9. päivänä. Varr. L. L. 6.12: "Dies Agonales per quos rex in Regia arietem immolat"; Ov.

Fast. 1.333–334: "rex placare sacrorum / numina lanigerae coniuge debet ovis". Em. teksteissä ei sanota suoraan rex sacrorumin uhranneen juuri Janukselle, mutta tämä on hyvin todennäköistä, vrt. Ov. Fast. 1.318: "Ianus Agonali luce piandus erit".

358 Boëls 1973, 91–92.

359 Cato Agr. 141, uhri Janukselle ja Juppiterille peltojenlustratiossa: "Ianum Iovemque vino praefamino"; Cato Agr.

134, uhri Janukselle, Juppiterille ja Junolle ennen sadonkorjuuta: "Ture vino Iano Iovi Iunoni praefato".

haisempi muoto Juppiterista, ja useat Janukseen yhdistetyt nimet muistuttavat Juppiterista, kuten Ianuspatersekä Salii-pappien hymnindeorum deus. Januksen epiteettiIunonius puolestaan viittasi Januksen ja Junon yhteyteen Kalendae-päivinä. Janus edelsi Juppiteria jumalten hierarkiassa³⁶⁰, ja tämä näkyi myös roomalaisen papiston hierarkiassa, jossa rex sacrorum oli flamen Dialista ylem-pänä.³⁶¹