Termiflamen pappia tarkoittavassa merkityksessä esiintyy läpi antiikin latinankielisen kirjallisuu-den historian ja jopa keskiajalla asti. Ensimmäinen yhteys, jossa sana flamen varmuudella esiin-tyy, on P. Cornelius Scipion hautakirjoitus513 suunnilleen toisen vuosisadan puolivälistä eaa. Hie-man aikaisemmin sana on nähtävästi esiintynyt Enniuksella kontekstissa, josta osaa Varro514 sitee-raa. Varro antaa kuitenkin vain kaksi säettä, jotka muodostuvat kuuden flamenin cognominasta, mutta eivät sisällä itse sanaa flamen. Kolmannella vuosisadalla eaa. kirjoittanut Fabius Pictor näyttää käyttäneen sanaa, vaikka meille tekstistä on säilynyt vain Serviuksen515 lyhennelmä.516
506 Ov. Fast. 3.398.
507 Ov. Fast. 6.229.
508 Gell. 10.15.30.
509 Plin. Nat. 28.78 rituaalista, jossa peltoja vaivaavat hyönteiset karkotettiin antamalla naisten kiertää peltoja paljasjaloin ja hiukset vapaina.
510 Colum. Rust. 11.64 samasta rituaalista kuin Plinius (ed. viite); riitin suorittivat menstruoivat naiset.
511 Petr. Sat. 44 rituaalista, jossa naiset paljasjaloin ja hiukset auki rukoilivat Juppiterilta sadetta; Ov. Fast. 5.453 Acca Larentia suremassa kuollutta Remusta; Ov. Met. 5.513 Ceres esiintyy hiukset hajallaan Juppiterin edessä saatuaan kuulla ryöstetyn tyttärensä Proserpinan löytyvän Manalasta.
512 Liv. 1.13.1 sabiinittarista, jotka heittäytyivät taistelevien sabiinien ja roomalaisten väliin pyytäen heitä lopettamaan sotimisen; Petr. Sat. 111.2 efesolainen matroona suremassa miehensä kuolemaa.
513CIL VI 1288: "Quei apice insigne Dial[is fl]aminis gesistei / mors perfec[it] tua ut essent omnia / brevia honos fama virtusque / gloria atque ingenium quibus sei / in longa licuiset tibe utier vita / facile facteis superases gloriam / maiorum qua re lubens te in gremiu / Scipio recipit terra Publi / prognatum Publio Corneli".
514 Varr. L.L. 7.45: "Eundem Pompilium ait (sc. Ennius) fecisse flamines, qui cum omnes sunt a singulis deis cognominati".
515 Serv. Georg. 1.21: "Fabius Pictor hos deos enumerat, quos invocat flamen sacrum Cereale faciens Telluri et Cereri".
516 Vanggaard 1988, 21.
Roomassa flamen-instituutio on kehittynyt kaikkein täydellisimmäksi, ja on helpointa seurata juuri roomalaisen flamen-papiston historiaa ja organisoitumista. Roomassa oli viisitoista flamenia, jotka kantoivat jumaluutensa nimeä, ja joilla oli keskinäinen hierarkiansa. Historiallisena aikana kor-keimmalla sijalla oli Jupiterin flamen, viimeisellä Pomonan flamen.517 Eräiden tekstien518 tekemää eroaflamines maioresien jaminoresien relevanssin ja tärkeyden suhteen tukee myös lähdeaineis-ton määrä. Flamines Dialista, Martialista ja Quirinalista koskien on säilynyt vaikuttava määrä informaatiota, vaikkakin useiden tärkeiden aspektien suhteen epätäydellisenä. Usein lähteet mai-nitsevat nämä kolme pappia yhdessä ilman, että näitä suoraan kutsuttaisiin termilläflamines maio-res. Lisäksi nämä tärkeimmät flamenit näyttävät säilyneen vielä sen jälkeen, kun vähäisemmät flamenit ovat kokonaan lakanneet olemasta. Se, ettei ole varmaa evidenssiä virassa toimivasta flamen minorista ensimmäisen vuosisadan jälkeen, on jo itsessään eräänlainen todiste. Myös suh-teellisen suuri määrä nimeltä tunnettuja flamines maioreseja kontrastina niukalle tiedolle vähäi-semmistä flameneista osoittaa näiden välisen tärkeyseron.519
Termi flamen ei kuitenkaan kata ainoastaan Roomassa toimineita, kukin yhdelle jumaluudelle omistettuja pappeja. Roomassa termiä flamen on käytetty myös arvaaliveljesten papistosta, cu-riaen kultista,Mons Oppiuksen kultista sekä tärkeimpänä, jumalaksi korotetun keisarin kultin pa-pistosta. Termi flamen jopa säilyi kristinuskon tultua ainoaksi viralliseksi valtionuskonnoksi.520 Arvaaliveljesten kollegio Roomassa oli magisterin johtama, mutta hänen rinnallaan toimi myös flamen, joka osallistui ainakinDea Dian riitteihin.521 Rooman kuurioilla522 oli oma uskonnollinen johtajansa,flamen curialis, joka uhrasi kuurian jumalille.523 Dionysios Halikarnassolaisen mukaan myös kuurioiden flamenien vaimot osallistuivat miestensä pappisvirkaan: miehiltä kiellettyjen riittien suorittaminen oli vaimon vastuulla.524 Primitiivisen Rooman seitsemällä kukkulalla oli
517DarSag, s.v. 'flamen', 1159–1160.
518 Gai. 1.112: "flamines maiores, id est Diales, Martiales, Quirinales, item reges sacrorum, nisi ex farreatis nati non leguntur"; P. Fest. 137 L: "maiores flamines appellabantur patricii generis, minores plebei".
519 Vanggaard 1988, 26–27.
520CIL VIII 10516: "flamen perpetuus Christianus"; Vanggaard 1988, 21.
521CIL VI 20656.32: "item Ti(berium) Iulium Celsum Marium Candidum flaminem"; myös VI 2066.68; 2067.54;
2086.40; Martorani 1980, 1458.
522 Rooman kansan varhaisin hallinnollinen ja sotilaallinen yksikkö. Tradition mukaan Romulus jakoi kolme alkuperäistätribusta kunkin kymmeneen kuuriaan (curia). Kuuria kokoontui tarvittaessa omaan kokous- ja kulttipaikkaansacurion ja hänen avustajiensaflamen curialiksen ja liktorin johdolla,AKK, s.v. 'kuuria'.
523 P. Fest. 56 L: "curiales flamines curiarum sacerdotes"; Dion. Hal. 2.21.
524 Dion. Hal. 2.22. Dionysios myös kertoocuriaen kultissa avustaneita tyttöjä kutsutun nimellätutulatae ja että heillä oli päässään "samanlainen kruunu kuin millä kreikkalaiset koristavat Efeson Artemiin patsaat". Efeson Artemis kuvattiin kolikoissa usein muurikruunu päässään, mutta kiviveistoksissa yleisempi oli huntu sekäpolos,
sylinterinmuotoinen päähine, joka esiintyy kreikkalaisessa taiteessa monilla muillakin jumalattarilla sekä toisinaan
mahdollisesti kullakin oma uskonnollinen kulttinsa alueen suojelusjumalille. Mons Oppiuksen magistri ja flamines ovat omistaneet erään piirtokirjoituksen525 alueen sacellumille, jonka uudel-leenrakennuksesta he huolehtivat.526 Voidaan näin olettaa, että esiurbaanissa vaiheessa Roomassa toimi flameneja, joiden uskonnollisista tehtävistä ei ole tarkkaa tietoa.527 Jumalan nimestä johde-tun adjektiivisen cognomenin erottamat alkuperäiset viisitoista flamenia olivat kuitenkin rooma-laisten näkemyksen mukaan flamenit sanan varsinaisessa merkityksessä. Sana flamen ilman tar-kennusta viittaa latinankielisissä teksteissä näihin pappeihin eikä muihin, poikkeuksena arvaali-veljesten flamen.528
Flamen-papisto ei ole vain Roomalle erityinen instituutio. Kuten muitakin pappeja ja virkamiehiä, sitä esiintyy Latiumin vanhimmissa kaupungeissa, joissa se näyttäytyy muinaisena traditiona ja primitiivisenä instituutiona. Flamen-instituutio oli todennäköisesti yleinen kaikissa vanhan La-tiumin kaupungeissa529. Se esiintyy Laurentumin ja Laviniumin kaupungeissa530, jotka legendan mukaan ovat Roomaa vanhempia. Laurentumissa ja Laviniumissa – jotka sittemmin yhdistyivät yhdeksi kaupungiksi – oli vielä Claudiuksen keisarikaudellakin kokonainen sarja flameneita: fla-men Dialis ja flafla-men Martialis531, jotka vastaavat roomalaisiaflamines maioreseja. Näiden lisäksi oli myös muutamia vähäisempiä flameneita: flamen Floralis532, kuten Roomassa, sekä flamen Lucularis533. Pienen asukasmäärän takia, kuten Laurentumissa, saatettiin useita pappisvirkoja yhdistää samoille henkilöille534. Servius535 kertoo flamenien suorittaneen uhritoimituksia
La-myös papittarilla, LiDonnici 1992, 395 n. 25;AKK, s.v. 'polos'. Artemiinpolos vertautuneesacerdotulaen käyttämiin turbaanimaisiincapital-hiuspantoihin taiarculumiin sen varsinaisessa käytössä, helpottamassa vesiastioiden
kantamista uskonnollisiin seremonioihin, ks. Fest. 15 L.
525CIL VI 32455 : "M[ag(istri)] et flamin(es) / montan(orum) montis / Oppi / de pequnia mont(anorum) / montis Oppi / sacellum / claudend(um) / et coaequand(um) / et arbores / serundas / coeraverunt".
526DarSag, s.v. 'flamen', 1174.
527 Martorani 1980, 1458.
528 Vanggaard 1988, 21.
529 Vrt. Varr. L. L. 5.84: "Flamines quod in Latio capito velato semper erant".
530 Laurentum oli kaupunki Latiumin rannikolla Tiberin suiston eteläpuolella. Aeneas nousi maihin Laurentumissa, joka esiintyy itsenäisenä kaupunkina varhaisimmissa historiallisissa lähteissä, mutta menetti vähitellen merkityksensä ja yhdistyi läheiseen Laviniumiin. Tradition mukaan Lavinium oli Aeneaan puolisonsa Lavinian kunniaksi perustama kaupunki. 500-luvulla eaa. Laviniumista kehittyi yksi latinalaisten uskonnollisista keskuksista.AKK, s.v. 'Laurentum';
'Lavinium'.
531CILX 797: "apud Laurentis coluntur flam(en) / Dialis flam(en) Martial(is)".
532CIL IX 705: "M(arcus) Numisius - - Quintianus / laurens Lavinas / flamen floralis / patronus munic(ipii)".
533CIL XI 5216: "[P(ublio) Aelio P(ubli) f(ilio) Papir(ia)] / [Ma]rcello - - fla[mini] / [Lu]culari Laurent(i) Lav[ina(ti)]".
534CIL X 797;CIL XIV 4176: "[Sp(urius) Turranius L(uci) f(ilius)] Fab(ia) Proculus / [Gellianus fla]men Dialis / [flamen Marti]alis praefect(us)". On toki myös mahdollista, että kyseessä olivat peräkkäiset eivätkä samanaikaiset pappisvirat.
535 Serv. Aen. 8.664: "alii dicunt non propter eminentiam dignitatis hoc factum, sed quia cum sacrificarent apud Laurolavinium et eis exta frequenter aves de vicinis venientes lucis abriperent, eminentia virgarum eas terrere
viniumissa, ja todennäköisesti he olivat kaupungin omaa papistoa. Laviniumin flamenit käyttivät apexia kuten Roomassakin, mutta se näyttää olleen huomattavan korkea; Serviuksen mukaan sen tarkoituksena oli karkottaa uhrieläimen sisälmyksiä saaliikseen himoitsevat linnut. Albassa, toi-sessa Latiumin uskonnollitoi-sessa keskuktoi-sessa, oli samoin omat flameninsa: tradition mukaan Asca-nius oli laatinut säännöt heidän päähineidensä yksityiskohdista536 ja roomalainenapex oli kopioitu Alban flameneilta. Kaikissa vanhoissa Latiumin kaupungeissa oli flameninsa: Lanuviumissa Mar-sin537 ja Juppiterin538 flamenit sekä flamen maximus539. Flamenit nimitti kaupungin diktaattori:
Milo, joka oli Lanuviumin diktaattori, oli matkalla kyseiseen kaupunkiin nimittääkseen siellä vir-kaan uuden flamenin, kun hän kohtasi tiellä Clodiuksen seurueen540 – tästä seurasi kahden joukon välillä tappelu, joka johti Clodiuksen kuolemaan. Tiburissa oli Juppiterin flamen541; Ariciassa Marsin542. Myös Anagniassa oli flameninsa: Marcus Aurelius543 kertoo kirjeessään opettajalleen Frontolle nähneensä kaupungin portin molemmin puolin hakatun tekstin "Flamen sume samen-tum". Paikallinen asukas selitti sanansamentum tarkoittavan herniikkien kielellä uhrieläimen nah-kan palaa, joka flamenin tuli kaupunkiin saapuessaan pukeaapexiinsa. Primitiiviseen flamen-insti-tuutioon liittyy myös flaminica Feroniae544, joka oli omistettu Feronialle, yhdelle vanhoista itaali-sista jumalattarista.545 Feronian papitar näyttää toimineen virassaan itsenäisesti, toisin kuin fla-minica Dialis, jonka asema oli riippuvainen avioliitosta. Septempedasssa flafla-minica Feroniaena toimineen Camurena Celerinan546 puolisolle Lucius Tifanius Marcellukselle on omistettu kaksi
voluerunt. exinde etiam consuetudo permansit, ut apud Laurolavinium ingentes haberentur virgae, non breves ut in urbe".
536 Serv. Aen. 2.683: "Apex - - quod primum constat apud Albam Ascanium statuisse.".
537CIL XIV 4178c: "C(ai) Mari C(ai) f(ilii) Qui[e]/ti haruspicis a[e]di/lis bis flam(inis) Marti/alis allecti in/[t]er dictatorios / [l]ocum dedit".
538CIL XIV 2089: "C(aius) Agilleius C(ai) [f(ilius)] / Mundus [3] / rex sacr(orum) aed[ilis 3]/flamen dial[is] / I(unoni) S(ospiti) M(agnae) R(eginae)".
539CIL XIV 2092: "Silvano sacr(um) / D(ecimus) Granius Pal(atina) Celer / flam(en) maximus". Jullianin (DarSag, s.v. 'flamen', 1173) mukaan flamen maximus olisi ollut flamen Dialiksen nimitys, mutta on myös mahdollista, että tämä olisi ollut Lanuviumin suojelusjumalattaren, Juno Sospitan, kultille omistettu pappi; todisteita ei kuitenkaan ole suuntaan eikä toiseen.
540 Cic. Mil. 10.27: "interim cum sciret Clodius - neque enim erat id difficile scire a Lanuvinis - iter sollemne, legitimum, necessarium ante diem xiii Kalendas Februarias Miloni esse Lanuvium ad flaminem prodendum, quod erat dictator". Titus Annius Milo oli Lanuviumissa syntynyt demagogi, kansantribuuni v. 57 eaa. ja preetori v. 55 eaa.
Publius Clodius Pulcher oli kansantribuuni v. 58 eaa. ja Ciceron vastustaja.AKK, s.v. 'Clodius'; 'Milo'.
541CIL XIV 3586: "P(ublio) Aelio Coerano - - flamini Diali Tib(urti)".
542CIL XIV 2169: "Cn(aeus) Dupilius - - flam(en) Mart(ialis)".
543 Front. Epist. 4.4: "Deinde in porta, cum eximus, ibi scriptum erat bifariam sic: “Flamen sume samentum”. Rogavi aliquem ex popularibus, quid illud verbum esset. Ait lingua Hernica pelliculam de hostia, quam in apicem suum flamen, cum in urbem introeat, inponit".
544CIL XI 5711: "Camurenae / C(ai) fil(iae) / Celerinae / flam(ini) Feron(iae)"; tässäflam(ini) tulee korjata sanaksi flam(inicae), sillä Camurena Celerina, Caiuksen tytär, on selvästi naispuolinen pappishenkilö. Feronia oli alun perin sabiinilainen lähteiden ja metsien jumalatar, jota palvottiin Keski-Italiassa monin paikoin,AKK, s.v. 'Feronia'.
545DarSag, s.v. 'flamen', 1173.
546CIL XI 5711: "Camurenae / C(ai) fil(iae) / Celerinae / flam(inicae) Feron(iae) / municipi(i) Septemp(edanorum) / municipes et incol(ae) / Tuf(icani) utrusque sexus / ob merita eius / h(onore) a(ccepto) i(mpensam) r(emisit)";CIL XI
hautakirjoitusta547, joissa kummassakaan ei mainita tämän virkanimikkeiden joukossa flamenin titteliä.
Latiumin ulkopuolella flamenit on nähtävä uudempana, roomalaisen mallin mukaan luotuna insti-tuutiona tai vähintäänkin latinalaisen tyypin adaptaationa paikalliseen papistoon. Municipiumit548 omaksuivat pappien, pontifexien ja auguurien nimikkeet Roomasta. Paikalliset sovellukset olivat harvinaisia: Napolissa toimi flamen Virbialis549, joka muistuttaa Arician Virbiuksen550 kultista.
Pompejissa oli Marsin flamen551, Mutinassa flamen Dialis552. Roomalaisen mallin mukaan flame-nit omaksuttiin myös Italian ulkopuolella roomalaistuneimmissa provinsseissa. Viennan kolonias-sa toimi flamen Martialiksen553 lisäksi flamen Iuventutis554. Espanjassa Urgavon municipiumissa oli "julkinen uhraaja", flamen sacrorum publicorum municipii555. Afrikassa toimi flamen sacro-rum556 sekä flamen templi domini Aesculapii557, joka oli nähtävästi käännös jonkin puunilaisen jumalan papin tittelistä.558
L. Cornelius Merulan dramaattisen itsemurhan jälkeen Julius Caesar valittiin seuraavaksi flamen Dialikseksi, mutta häntä ei koskaan inauguroitu virkaansa.559 Flamenin virka pysyi tyhjänä
kaik-5712: "Camurenae / C(ai) fil(iae) / Celerinae / flam(inicae) Feron(iae) / municipi Septemp(edanorum) / L(ucius) Tifanius Felix / patronae optimae". Jälkimmäisen hautakirjoituksen Camurena Celerinalle on omistanut tämän vapautettu, Lucius Tifanius Felix.
547CIL XI 5713: "L(ucio) Tifanio L(uci) f(ilio) / Ouf(entina) Marcel/lo equo publ(ico) / IIIIvir(o) iur(e) / dic(undo) patrono / municipi(i) / Camurena C(ai) f(ilia)";CIL XI 5714: "[L(ucio) Tifanio L(uci) f(ilio)] / [Marcello] / equo p[ubl(ico)] / patr(ono) m[unic(ipii)] / IIIIvir(o) iu[r(e) dic(undo)] / Camure[na C(ai) f(ilia)] / Celeri[na] / marito [opt(imo)] / l(ocus) d(atus) [d(ecreto) d(ecurionum)].
548 Keisariajallamunicipium-oikeuksia myönnettiin Italian ulkopuolisille kaupungeille, joissa vain osalla asukkaista saattoi olla Rooman kansalaisoikeudet.AKK, s.v. 'municipium'.
549CIL X 1493: "Dis Man(ibus) sacr(um) / C(aio) Octavio C(ai) f(ilio) Maec(ia) Vero / praef(ecto) iuven(tutis) equo publico ad/lecto in V decur(iis) exornato / militiae praef(ecto) coh(ortis) [Afr]icae / flamini Virbiali et auguri et / aedili Augustali q(uin)q(uennali) iuvenum / Postumia Procula uxor / marito karissimo et / Octavia C(ai) f(ilia) Vera filia / patri optumo(!) fecerunt".
550 Virbius oli yhteydessä Arician Dianan kulttiin. Dianan temppeli sijaitsi lehdossa,nemus; tämän mukaan sai Dianan pappi nimen Rex Nemorensis.DarSag, s.v. 'Diana', 154;AKK, s.v. 'Nemi'. Latte (1960, 37 n. 1; 170 n. 3) yhdistää flamen Virbialiksen nimenomaan Ariciaan, vaikka em. hautakirjoitus onkin löytynyt Napolista.
551CILIV 879: "M(arco) Lucretio flam(ini) Martis decuri//oni / Pompei[s]".
552CIL XI 856: "T(itus) Vettius T(iti) f(ilius) Pol(lia) Nepos milit(avit) [3] / IIvir q(uin)q(uennalis) flam(en) Dial(is)".
553CIL XII 1899: "[3 Vol]t(inia) Sammonis flam(inis) Mar(tis)"; myös XII 2236; 2458; 2430; 2536; 2600; 2613.
554CIL XII 1902: "D(ecimo) Titio D(ecimi) fil(io) / Vol(tinia) Iusto / IIvir(o) iur(e) dic(undo) / flam(ini) iu(v)entutis / Cassia T(iti) fil(ia) Prisca / viro"; myös XII 1903; 1906; 2238; 1869; 1870; 2245; 1783.
555CIL II 2105: "Libero Patri / Aug(usto) sacrum / in honore / pontificatus / L(ucius) Calpurnius / L(uci) f(ilius) Gal(eria) Silvinus / IIvir bis flamen / sacr(orum) pub(licorum) municip(ii) Alb(ensis) Ur(gavonensis)".
556CIL VIII 14692: "aed(ilis) q(uinquennalis) II viru / flam(en) sacr(orum)".
557CIL VIII 1267: "L(ucius) Memmius Felix flamen / templi domini Aescu/lapi hanc aram et / ollam aer(arium) caldar(ium) et ur/ceum et lucernam aer(arium) / s(ua) p(ecunia) f(ecit) idemq(ue) dedicavit".
558DarSag, s.v. 'flamen', 1173–1174.
559 Suet. Iul. 1.1–2: "Annum agens sextum decimum patrem amisit; sequentibusque consulibus flamen Dialis destinatus dimissa Cossutia - -Quare et sacerdotio et uxoris dote et gentilicis hereditatibus multatus"; Vanggaard
kiaan 75 vuotta;560 vasta Augustus palautti pontifex maximuksen ominaisuudessa flamonium Dia-len vuonna 11 eaa. ja pyrki palauttamaan papistolle sen entisen statuksen561. Vaikka Caesar ei koskaan toiminut flamenina, hän uudisti papistoa ennen näkemättömällä tavalla. Alkuvuodesta 44 eaa. senaatti päätti, että Caesar korotettaisiin virallisesti valtion jumalaksi ja myönsi hänen juma-lalliseksi nimekseenDivus Iulius; samalla päätettiin perustaa tälle oma flamen ja virkaan valittiin Marcus Antonius562. Häntä ei kuitenkaan inauguroitu563, sillä Caesarin kuolema esti tämän. Cas-sius Dio564 väittää, että Antoniuksesta tehtiin flamen Dialikseen verrattava pappi, ja että tämä tar-koitti Caesarin identifioimista Juppiteriin. Caesar oli valittu pontifex maximukseksi 63 eaa., mutta hän oli pitänyt edelleen flamen Dialiksen viran täyttämättä, ja todennäköisesti tahtoi luoda kansan mielissä läheisen yhtäläisyyden itsensä ja Juppiterin välille. Caesarin kuoleman jälkeen Octa-vianus ei voinut perua deifioidun ottoisänsä pappia, sillä hän esiintyi vanhojen roomalaisten hy-veiden ja traditionaalisen uskonnon palauttajana. Caesarin samastaminen Juppiteriin ei myöskään tullut kysymykseen, joten flamen Dialiksen virka tuli taas pitkän tauon jälkeen palauttaa.565
Augustus näyttää höllentäneen flamen Dialikseen kohdistuneita tabuja, sillä Tacituksen mukaan Tiberius muutti sääntöjä flamenin avioliiton suhteen vedoten juuri Augustuksen esimerkkiin.566 Flamen Dialiksen virkaan hakevista kandidaateista oli Tiberiuksen keisarikaudella pulaa: yhtenä syynä oli confarreatio-avioliitosta syntyneiden vähäinen määrä; toisena syynä oli naisten halutto-muus alistua puolisonsamanus-valtaan, mikä olisi ollut seurauksena flamenilta vaaditusta confar-reatio-liitosta. Niinpä vuonna 23 säädettiin laki, jonka mukaan flamenin vaimon tarvitsi olla aviomiehensämanus-vallassa vain uskonnollisten riittien osalta; kaiken muun suhteen hänellä olisi
1988, 70. L. Cornelius Merula teki itsemurhan v. 87 eaa. Juppiterin temppelissä vaatien jumalten kostoa poliittisille vihollisilleen, jotka olivat sisällissodan jälkimainingeissa pakottaneet hänet luopumaan konsulin virasta ja nostivat vääriä syytteitä häntä vastaan, App. Civ. 1.74; Vell. 2.22.2; Flor. 2.9.
560 Tällä välin pontifexit olivat ottaneet hoitaakseen flamenin uskonnolliset velvollisuudet, Tac. Ann. 3.58: "saepe pontifices Dialia sacra fecisse si flamen valetudine aut munere publico impediretur. quinque et septuaginta annis post Cornelii Merulae caedem neminem suffectum neque tamen cessavisse religiones".
561 Suet. Aug. 31.4: "Nonnulla etiam ex antiquis caerimoniis paulatim abolita restituit, ut Salutis augurium, Diale flamonium". Uskonnollisten arvojen ja flamenien statuksen korostaminen näkyy esimerkiksi Augustuksen
rauhanalttarissa (Ara Pacis Augustae), jossa neljällä flamenilla on paikka kulkueessa heti Tiberiuksen, Augustuksen seuraajan jälkeen. Simón 1996, 216.
562 Cass. Dio 44.4–6.
563 Cic. Phil. 2.110: "est ergo flamen, ut Iovi, ut Marti, ut Quirino, sic divo Iulio M. Antonius? quid igitur cessas? cur non inauguraris?". Marcus Antonius luopui flamenin virastaan, mutta palasi flameniksi Augustuksen käskystä v. 40 eaa., jolloin hänet myös inauguroitiin. Plut. Ant. 33;DarSag, s.v. 'flamen', 1175.
564 Cass. Dio 44.6.4.
565 Simón 1996, 207 sqq.; Vanggaard 1988, 84–86.
566 Tac. Ann. 4.16: " ita medendum senatus decreto aut lege, sicut Augustus quaedam ex horrida illa antiquitate ad praescentem usum flexisset".
vapaaseen avioliittoon vihityn naisen status.567 Edellisenä vuonna oli lievennetty myös flamen Dialista koskenutta trinoctium-sääntöä: sairaustapauksessa hänen oli pontifex maximuksen har-kinnan mukaan lupa olla poissa kaupungista kahta yötä pidempäänkin, mikäli kyse ei ollut julki-sen uhritoimitukjulki-sen päivästä, muttei useammin kuin kahdesti vuodessa.568 100-luvulla elänyt Au-lus Gellius kertoo myös, että eräät flamen Dialista aiemmin koskeneet säännöt oli poistettu, ja flamen oli saanut luvan olla noudattamatta niitä.569 Sääntöön, jonka mukaan flamen Dialiksen tuli käyttääapexia jatkuvasti, tehtiin pontifexien toimesta myönnytys, jonka mukaan hänen ei tarvin-nut pitää apexia sisällä570. Ajan myötä flamenit alkoivat helteellä käyttää koko päähineen sijasta pelkkääfilumia;pilleus oli pakollinen vainfestis diebus571. Myös Festus572 viittaa siihen, että pää-hinekokonaisuus ei ollut pakollinen koko aikaa, vaan toisinaan myös flamen Dialikselle riitti pelkkäfilum, sillä "Flamen Dialis dictus, quod filo assidue veletur". Toisin sanoen,filum oli fla-menin vähimmäispäähine, jota ilman hän lakkasi olemasta flamen.573
Ensimmäisten kolmen vuosisadan aikana jälkeen ajanlaskun alun keisarikultin leviäminen Italiaan ja läntisiin provinsseihin nosti esille uuden papiston, joka palveli hallitsevan keisarin, hänen edel-täjiensä ja keisariperheen jäsenten kulttia. Keisarikultissa toimi sekä mies- että naispuolisia pap-peja, ja useimmissa provinsseissa virkoja oli sekä municipiumin että provinssin tasolla.574 Roo-massa ensimmäisenä keisarikultin papittarena toimi Livia, joka nimitettiin Augustuksen kuoleman jälkeen jumalaksi korotetun puolisonsa papittareksi (sacerdos). Samaan aikaan Germanicus nimi-tettiin deifioidun keisarin flameniksi, ja myös sodales Augustales palvelivat hänen kulttiaan. Li-vian kuoleman jälkeen keisarikultti oli ilman papitarta, kunnes Caligula nimitti papittareksi isoäi-tinsä Antonia Minorin. Claudiuksen kuoleman jälkeen senaatti myönsi pappisviran tämän leskelle,
567 Gardner 1986, 12; Vanggaard 1988, 84; Tac. Ann. 4.16: "lata lex qua flaminica Dialis sacrorum causa in potestate viri, cetera promisco feminarum iure ageret"; Gai. 1.136: "Maximi et Tuberonis cautum est, ut haec quod ad sacra tantum videatur in manu esse, quod vero ad ceteras causas proinde habeatur, atque si in manum non convenisset".
568 Tac. Ann. 3.71: "Caesar recitavitque decretum pontificum, quotiens valetudo adversa flaminem Dialem incessisset, ut pontificis maximi arbitrio plus quam binoctium abesset, dum ne diebus publici sacrificii neu saepius quam bis eundem in annum";DarSag, s.v. 'flamen', 1172.
569 Gell. 10.15.18: "Et alia quaedam remissa, gratiaque aliquot caerimoniarum facta dicitur".
570 Gell. 10.15.17: "Sine apice sub divo esse licitum non est; sub tecto uti liceret non pridem a pontificibus constitutum Masurius Sabinus scripsit".
571 Serv. Aen. 8.664: " flamines in capite habebant pilleum, in quo erat brevis virga desuper habens lanae aliquid.
quod cum per aestus ferre non possent, filo tantum capita religare coeperunt - - verum festis diebus filo deposito pillea necesse erat accipere" = Isid. Orig. 7.12.18–19.
572 P. Fest. 77 L.
573 Vanggaard 1988, 42–43. Serviuksen (Aen. 11.76) maininta siitä, että flamen Dialiksen oli sallittu koskea yhteen ruumiiseen (Servius ei kerro, kenen ruumiista oli kysymys – flaminicanko?) oli mahdollisesti lievennys alkuperäiseen tabuun, joka eristi flamenin ehdottomasti kuoleman piiristä: "flamini enim nisi unum mortuum non licet tangere".
574 Hemelrijk 2007, 318.
Agrippinalle. Keisariperheen naisten nimittäminen deifioidun keisarin papittariksi näyttää päätty-neen Agrippinaan; sen sijaan heistä itsestään tuli yhä useammin virallisen palvonnan kohteita.575
Varhaisemmissa tutkimuksissa on pidetty itsestään selvänä, että keisarikultin flaminicat olivat flamenien vaimoja ja että papittaren virka oli enemmänkin kunnianimike. Vaikka tämä käsitys onkin kumottu, edelleen on ollut laajalle levinnyt usko, että flaminican virka oli riippuvainen aviomiehestä. Epigrafisen todistusaineiston perusteella tälle ei kuitenkaan ole pohjaa: vaikuttaa siltä, että flaminicat eivät yleensä olleet naimisissa flamenin kanssa. Edes tapaukset, joissa sekä aviomiehen että vaimon tiedetään toimineen pappeina, eivät viittaa siihen, että he olisivat toimi-neet pappisvirassa yhdessä; osa hoiti virkojaan myös eri vuosina tai eri paikoissa. Narbon provins-sin keisarikultin flamenin ja hänen vaimonsa privilegioita ja kieltoja koskeva laki576 erottaa sel-västi flamenin vaimon,uxor flaminis, flaminicasta. Flamenin vaimoa koskevat säädökset viittaavat siihen, että pariskunta olisi mahdollisesti jakanut joitakin kulttivelvollisuuksia, mutta todisteiden puutteessa tämä on epävarmaa. Yhtenä syynä virheelliseen käsitykseen siitä, että keisarikultin flamen ja flaminica olisivat olleet säännönmukaisesti aviopari, on vaikuttanut oletettu analogia keisarikultin ja Rooman tasavallan flamenien, etenkin flamen ja flaminica Dialiksen, välillä.
Vaikka keisarikultin pappien virkanimike lainattiinkin flameneilta, näiden yhtäläisyydet ovat vain pinnallisia: kuten traditionaaliset flamenit, myös keisarikultin papit oli omistettu yhdelle tietylle jumaluudelle, ja eräät flamen-papistoa koskevat privilegiot ja kiellot omaksuttiin myös keisarikul-tin flameneille.577 Flaminica Dialiksen sijasta itse keisarinna näyttää olleen mallina kulttinsa pa-pittarille. Esimerkkinä oli ensimmäinen keisarinna, Livia: hän ei ollut ainoastaan palvonnan kohde, vaan toimi myös itse keisarikultin papittarena.578
Keisarikultin flaminicojen pappisvirka näyttää vastanneen kaikin tavoin flamenin virkaa: kuten miespuoliset kollegansa, myös papittaret valitsi virkaansa paikallinen senaatti tai provinssin kan-sankokous, riippuen siitä, oliko heidän virkansa municipiumin vai provinssin tasolla. Valintansa jälkeen flaminicaa kutsuttiin nimikkeellädesignata kunnes hän astui virkaansa; virkakausi näyttää olleen tyypillisesti vuoden mittainen, vaikka paikallisia variaatioita saattoi esiintyä. Kuten
flame-575 Hemelrijk 2007, 319–320.
576Lex de flamonio provinciae Narbonensis.
577 Hemelrijk 2005, 144–148.
578 Hemelrijk 2007, 340. Hemelrijk viittaa siihen, että provinsseissa flaminica Dialis oli todennäköisesti tuntematon, mutta keisarikultin flaminicat saattoivat jäljitellä ulkoasussaan keisarinnaa sellaisena kuin tämä tunnettiin kolikoista, muotokuvaveistoksista ja keisarillisissa kulkueissa kannetuista rintakuvista. Papittarieninsigniana olivatinfula sekä diadeemi tai kruunu, jota todennäköisesti käytettiin vain uhritoimituksissa ja keisarikulttiin liittyvissä juhlissa.
nit, myös flaminicat saattoivat hoitaa useampaa pappisvirkaa eri kaupungeissa, mutta he palvelivat harvoin vuotta kauempaa samassa kaupungissa. Yleisin keisarillisen kultin papittaresta käytetty virkanimike, flaminica, näyttää olleen yleinen titteli keisarikultin municipium-tasolla toimineelle papittarelle, joka palvoi kollektiivisesti sekä elävää että deifioituja keisarinnoja. Italian kaupun-geissa ja läntisissä provinsseissa näyttää olleen kaksi erillistä mutta komplementaarista pappisvir-kaa, jotka jakautuivat sukupuolen mukaan; miespuoliset papit palvellen keisarin ja hänen deifioi-tujen edeltäjiensä kulttia ja papittaret keisarillisen perheen naispuolisten jäsenten kulttia. Tämä ei kuitenkaan näytä olleen alkuperäinen järjestely, sillä varhaisessa vaiheessa myös miespuoliset papit palvelivat keisarinnan kulttia. Rooman ulkopuolella papittaret näyttävät kuitenkin toimineen ainoastaan keisariperheen naisten kultissa. Vaikka keisarikultin flamenin ja flaminican virat olivat paralleeleja, ne eivät olleet tasavertaisia: miespuolisten pappien suurempi määrä heijastaa keisarin kultin suurempaa tärkeyttä verrattuna hänen naispuolisiin sukulaisiinsa.579
nit, myös flaminicat saattoivat hoitaa useampaa pappisvirkaa eri kaupungeissa, mutta he palvelivat harvoin vuotta kauempaa samassa kaupungissa. Yleisin keisarillisen kultin papittaresta käytetty virkanimike, flaminica, näyttää olleen yleinen titteli keisarikultin municipium-tasolla toimineelle papittarelle, joka palvoi kollektiivisesti sekä elävää että deifioituja keisarinnoja. Italian kaupun-geissa ja läntisissä provinsseissa näyttää olleen kaksi erillistä mutta komplementaarista pappisvir-kaa, jotka jakautuivat sukupuolen mukaan; miespuoliset papit palvellen keisarin ja hänen deifioi-tujen edeltäjiensä kulttia ja papittaret keisarillisen perheen naispuolisten jäsenten kulttia. Tämä ei kuitenkaan näytä olleen alkuperäinen järjestely, sillä varhaisessa vaiheessa myös miespuoliset papit palvelivat keisarinnan kulttia. Rooman ulkopuolella papittaret näyttävät kuitenkin toimineen ainoastaan keisariperheen naisten kultissa. Vaikka keisarikultin flamenin ja flaminican virat olivat paralleeleja, ne eivät olleet tasavertaisia: miespuolisten pappien suurempi määrä heijastaa keisarin kultin suurempaa tärkeyttä verrattuna hänen naispuolisiin sukulaisiinsa.579