TAMPEREEN YLIOPISTO
Pia Mustonen
FLAMINICA DIALIKSEN USKONNOLLINEN ROOLI Rooman tasavalta- ja keisariajalla
_______________________________________
Historian pro gradu -tutkielma Tampere 2010
Tampereen yliopisto
Historiatieteen ja filosofian laitos
MUSTONEN PIA: Flaminica Dialiksen uskonnollinen rooli Rooman tasavalta- ja keisariajalla Pro gradu -tutkielma, 88 s. + 5 liites.
Historia
Tammikuu 2010
Flamenit olivat Roomassa ainoat papit, jotka oli omistettu yksittäisille jumalille, vaikkakin he saat- toivat osallistua myös muiden jumalten kultteihin. Viidentoista flamenin kollegiossa hierarkiassa korkeimmalla oli flamen Dialis, Juppiterin ylipappi. Flamen Dialiksen puoliso, flaminica Dialis, oli Rooman valtionuskonnossa yksi harvoista naisista, joilla oli arkaaiselta ajalta periytyvä pappisrooli.
Flaminica osallistui puolisonsa rinnalla Juppiterin kulttiin, ja he toimivat uskonnollisessa funktios- saan erottamattomasti yhdessä. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt pitkälti flamen Dialikseen ja jättänyt flaminican tämän varjoon. Tässä tutkimuksessani pyrin selventämään kuvaa flaminica Dia- liksesta ja hänen roolistaan roomalaisessa valtionuskonnossa; hänen flamen-puolisoaan esittelen lä- hinnä aiheen taustoituksen yhteydessä sekä suhteessa flaminicaa koskeviin velvollisuuksiin.
Laajassa mielessä tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä velvollisuuksia flaminica Dialiksen vir- kaan kuului. Tämä jakautuu kahteen osa-alueeseen: flaminicalla oli oma roolinsa uskonnollisena toimijana, mutta tämän lisäksi hänen virka-asemaansa liittyi useita velvoitteita erityisesti hänen ul- koasunsa suhteen. Kysymys flaminica Dialiksen toiminnasta jakautuu edelleen kahtia: flaminica toimi puolisonsa avustajana, mutta hänellä oli myös oma itsenäinen tehtävänsä tiettyjen seremonioi- den yhteydessä. Itse uskonnollisen toimijan lisäksi lähestyn aihetta myös kontekstin kautta ja tutkin sekä juhlia, joissa flaminicalla oli tehtävänsä, että kyseisten seremonioiden mahdollisia yhteyksiä toisiinsa ja muihin vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin. Kysymystä flaminican ulkoasusta lähestyn selvittämällä hänen vaatetuksensa ja hiuslaitteidensa eri yksityiskohdat, niiden käyttöä ja merkitystä muissa konteksteissa sekä niiden nimien etymologiaa.
Tärkeimpänä lähdeaineistona ovat roomalaiset aikalaiskirjoittajat. Muun lähdeaineiston – lakiteks- tien ja piirtokirjoitusten – osuus jää marginaaliseksi ja toimii lähinnä taustoittamassa eräitä detaljeja.
Käytetyt lähteet ulottuvat ajallisesti n. 100-luvulta eaa. 500–600-luvulle jaa., painottuen 1. ja 2. vuo- sisadalle. Tämän tutkielman kuvaus flaminica Dialiksesta ja hänen tehtävistään pohjautuu siis sii- hen, millaisina ne tunnettiin tasavalta-ajan lopulla ja keisariajan alussa, josta suurin osa alkuperäis- lähteistä on peräisin. Varsinaisten historiateosten lisäksi flaminica Dialista koskevaa informaatiota on säilynyt myös mm. erityyppisissä sanakirjoissa, etymologisissa selityksissä ja kommentaareissa.
Flaminica Dialiksen ulkoasu manifestoi hänen yhteiskunnallista ja uskonnollista statustaan: eri asusteet ilmaisivat sekä kuulumista tiettyyn matroonien ryhmään että erottautumista tavallisista nai- sista sakraaliksi henkilöksi. Perusvaatetuksena oli, kuten kaikilla matroonilla, tunica ja sen päälle puettu stola sekä hiuksiin sidotut karstatusta villasta tehdyt nauhat, vittae. Flaminican hiukset oli sidottu tutulukseksi, kierretyistä hiussuortuvista kootuksi korkeaksi nutturaksi, joka oli materfami- liaksentunnusomainen kampaus. Roomalaiset auktorit viittaavat kolmeen erilaiseen vaatekappalee- seen, jotka olivat osa flaminica Dialiksen virka-asua: flammeum, venenatum ja rica; lisäksi rituaa- liasusteena mainitaan granaattiomenan oksasta taivutettu arculum tai inarculum. Flaminican ulko- asun detaljeista parhaiten tunnettu on morsiushuntuna käytetty liekinvärinenflammeum, mutta mui- den asusteiden suhteen niukat ja epätarkat kuvaukset ovat johtaneet tutkijat useisiin ristiriitaisiin
tulkintoihin. Flaminican tutuluksen ympärille oli kiedottu rica, pieni huivi, jolla naiset peittivät päänsä uhratessaan. Uhritoimituksia varten flaminica sitoi valkoisella vittalla rican päälle arculu- min, granaattiomenapuun oksasta tehdyn seppeleen. Yhtenä flaminica Dialista koskevana sääntönä hänen tuli peittää itsensävenenatumilla; lähdeaineiston pohjaltavenenatumon käsitettävissä lähinnä palliuminkaltaiseksi, purppuraiseksi rituaaliviitaksi.
Osa flaminica Dialikseen kohdistuneista tabuista ja uskonnollisista velvollisuuksista on selvästi yh- teydessä hänen asemaansa Juppiterille omistautuneen flamen-pariskunnan osapuolena. Useimmat flamen Dialista koskevista velvoitteista ja kielloista koskivat myös hänen puolisoaan, ja oli monia seremonioita, joita flamen Dialis ei voinut suorittaa ilman vaimonsa apua. Flaminican rooli täydensi flamenin roolia: virkaa toimitti pariskunta, ei yksittäinen pappi. Flamen-pariskunnan sekä rex ja re- gina sacrorumin uskonnolliset velvollisuudet periytyivät Rooman varhaisilta kuninkailta, ja näiden kahden pappisparin toiminnassa on nähtävissä tietty symmetria. He uhraavat kaupungille tärkeille jumalille kukin omana päivänään ja muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, jossa jokaisella on oma funktionsa.
Eräiden riittien yhteydessä flaminica Dialiksen tehtävänä oli toimia esimerkkinä muille kaupungin naisille: päivät, jolloin flaminica ei saa kammata hiuksiaan, ovat yhteydessä avioitumiskieltoon.
Nämä tapaukset poikkeavat olennaisesti muista flaminicaan kohdistuneista tabuista kahdessa suh- teessa: ne viittaavat ulkoisilta piirteiltään suruasuun ja liittyvät vanhan kalenterin tiettyihin juhliin.
Ensimmäinen flaminican tabuperiodeista ajoittuu maaliskuuhun, Salii-pappien kulkueiden päiviin.
Toukokuussa flaminica pukeutui Argei-riitin takia tavalla, joka täytti kaikki suruasun piirteet: kam- paamattomuuden lisäksi hän ei saanut myöskään peseytyä eikä koristautua. Kolmas ja viimeinen tabuperiodi ajoittui kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon, Vestalian päättymisen päivään asti.
Kyseisten seremonoiden mahdollisia yhteyksiä toisiinsa sekä vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin on flaminica Dialikseen liittyvissä tutkimusartikkeleissa käsitelty vain varsin pinnallisella tasolla;
todistusaineiston pohjalta esitän teoriana näiden taustalla olleen puhdistavan merkityksen. Tätä tu- kee myös Ovidiuksen maininta helmikuisesta rituaalista, jota varten flaminica Dialis sai pinjanoksan pyytäessäänfebruaa, puhdistamisen välinettä. Flaminican esiintyminen kampaamattomana oli kau- pungin naisille merkkinä siitä, että elettiin avioitumiselle erityisen epäsuotuisaa aikaa; oletettavasti liikkeellä olevat voimat saattoivat vaarantaa nuoren morsiamen hedelmällisyyden. Flaminica Dialis ei kuitenkaan ole osallisena kaikissa julkisissa puhdistusriiteissä, vaan häntä koskevat tabuperiodit näyttäisivät yhdistyvän nimenomaan kaupungin rajojen sisäpuolella suoritettuihin, kaupungin aluet- ta koskeviin puhdistusriitteihin.
1. Johdanto ...2
1.1 Tutkimuksen taustaa ja tutkimuskysymykset ...2
1.2 Lähteet ja aikaisempi tutkimus ...6
2. Flamen ja flaminica Dialis roomalaisessa valtionuskonnossa ...10
3. Flaminica Dialiksen ulkoasu yhteiskunnallisen ja uskonnollisen statuksen ilmentäjänä.22 3.1 Yhteiskunnallinen status:materfamilias...22
3.2 Uskonnollinen status: ulkoasun detaljit erottautumisen välineinä ...26
3.2.1 Flammeum...27
3.2.2 Venenatum ...30
3.2.3 Rica ...35
3.2.4 Arculum ...38
4. Flaminica Dialiksen uskonnolliset velvollisuudet ...44
4.1 Flamenin puoliso – Juppiterin papitar ...44
4.2 Flaminica itsenäisenä toimijana: puhdistusriitit ...48
4.2.1 Salii-pappien kulkueet...50
4.2.2 Sacra Argeorum...53
4.2.3 Vestalia ...61
4.2.4 Rituaalien vertailua ...64
5. Flamen–flaminica-instituution historiallinen evoluutio...68
6. Päätelmiä ...77
Lähteet ja kirjallisuus ...82
Aikalaiskirjallisuus ...82
Epigrafia ...84
Tutkimuskirjallisuus ...84 Liite 1. Sanasto keskeisistä latinankielisistä termeistä
Liite 2. Flaminica Dialiksen asusteet
1. Johdanto
1.1 Tutkimuksen taustaa ja tutkimuskysymykset
Uskonto oli tärkeä osa antiikin roomalaisten arkielämää: sekä julkiseen että yksityiseen piiriin kuuluivat säännölliset uhritoimitukset; julkiset juhlat (feriae) olivat luonteeltaan uskonnollisia;
elämän eri transitiovaiheisiin liittyi uskonnollisia seremonioita ja kotitalouksissa toimitettiin päi- vittäisiä riittejä. Suorittamalla rituaaleja ja tarjoamalla uhreja sekä soveltuvia lahjoja roomalaiset toivoivat varmistavansa jumalten suopeuden ja säilyttävänsä näin rauhan ihmisten ja jumalten välillä, pax deorum. Tämä oli sopimusluonteinen suhde: roomalaiset odottivat jumalten toteutta- van oman osansa sopimuksesta, jos ihmiset tekivät sen, mitä heiltä vaadittiin. Yksityiskohtaisella tarkkuudella suoritettuja riittejä ja uhritoimituksia tarjottiin vastineeksi valtion ja perheen hyvin- voinnin jatkumisesta. Riittien oikea toteuttaminen oli olennaista: virheet aiheuttivat epäonnistu- misen jumalten miellyttämisessä. Väärin suoritettu riitti tai uhri tuli toistaa, kunnespax deorum oli jälleen saavutettu. Tämä näkemys vuorovaikutuksesta jumalten kanssa aiheutti sen, että roomalai- set käyttivät paljon aikaa ja vaivaa varmistaakseen välinsä jumaliin: riittejä suoritettiin ennen po- liittisia kokoontumisia, sotaretkiä, häitä ja mitä tahansa toimia, joiden lopputulokseen liittyi epä- varmuutta. Jumalten suosion takaavia rituaalisia toimituksia ohjasiius divinum, jumalallinen laki, josta huolehtivat valtionuskonnon pappien kollegiot, erityisesti pontifexit, auguurit ja uhritoimi- tuksista vastaavat papit (sacris faciundis).1
Vakituisten kulttien perustaminen edellytti vakituisia pappeja pitämään niitä yllä. Roomalaiset historioitsijat viittaavat siihen, että pappien tehtävät olivat alun perin olleet kuninkaan yksinoi- keus, mutta lisääntyvät velvollisuudet pakottivat hänet perustamaan sijaisia, joille suurin osa us- konnollisista tehtävistä voitiin siirtää.2 Antiikin auktorit ovat olleet yksimielisiä siitä, että flamen- pappiskunta oli kuningas Numa Pompiliuksen (715–673 eaa.) perustama, ja roomalaisesta uskon- nosta puhuttaessa tämä tarkoittaa yhtä vanhaa alkuperää kuin Rooma itse.3 Koska kuninkaiden karkottamisen jälkeen heidän jäljellä olevat uskonnolliset tehtävänsä siirrettiin tätä varten perus-
1 Schultz 2006, 1–2.
2 Ogilvie 1965, 97.
3 Vanggaard 1988, 21.
tetulle rex sacrorumille4, flamen-papiston täytyi olla vanhempi, kuningasajalta periytyvä instituu- tio.5 Flamenit olivat ainoat papit, jotka oli omistettu yksittäisille jumalille, vaikkakin he saattoivat osallistua myös muiden jumalten kultteihin.6 Roomalaisia flameneita oli viisitoista, ja he jakautui- vat kahteen ryhmään: flamines maiores ja minores. Ensimmäiseen ryhmään kuului kolme flame- nia: Dialis, Martialis ja Quirinalis, toiseen ryhmään loput kaksitoista.7 Hierarkiassa korkeimmalla oli flamen Dialis, Juppiterin ylipappi, jonka jälkeen tulivat Marsin ja Quirinuksen flamenit.8 Fla- mines minores saattoivat olla plebeijejä, kun taas flamines maioresien tuli olla patriiseja, confar- reatio-avioliitosta9 syntyneitä ja samoin itse confarreatio-liitossa. Marsin ja Quirinuksen flame- neita koskivat eräät, mutta eivät kaikki flamen Dialiksencaerimoniae.10 Flamen Dialiksen puoliso, flaminica Dialis, oli Rooman valtionuskonnossa yksi harvoista naisista, joilla oli arkaaiselta ajalta periytyvä pappisrooli. Flaminica osallistui puolisonsa rinnalla Juppiterin kulttiin, ja he toimivat uskonnollisessa funktiossaan erottamattomasti yhdessä. Avioero ei ollut heille sallittu, ja fla- minican kuollessa flamenin piti jättää virkansa11.
Juppiterin kultti esiintyy läpi Italian saman nimen eri muodoissa, joko ilman tai kanssa suffiksin piter = pater, joka, niin pitkälle kuin voidaan arvella, on osoitus käsityksestä jumalasta viljan suojelijana, jos ei peräti sen alkuperänä.12 Nimi muodostuu suffiksista ja komponentista Iovis tai Diovis, jonka sanajuuridei viittaa loistamiseen tai kirkkaaseen. Etymologisesti Juppiter on yhtey- dessä sekä Junoon että Dianaan. Vaikka Juppiter oli selvästi taivaan ja sen ilmiöiden jumala, hän oli merkittävä myös maanviljelyksen kannalta. Taivaallisten ilmiöiden ja etenkin sateen hallitsi- jana Juppiterin valta ulottui maan hedelmällisyyteen.13 Hän liittyi ennen kaikkea viinin kasvuun:
Vinalia-juhlat 23. huhtikuuta ja 19. elokuuta oli pyhitetty Juppiterille, ja nimenomaan flamen Dia- lis suorittiauspicatio vindemiaen14 ennen viininkorjuuta. Juppiter myös identifioitiin Liberiin, jota
4 Liv. 2.2.1: "Rerum deinde divinarum habita cura; et quia quaedam publica sacra per ipsos reges factitata erant, necubi regum desiderium esset, regem sacrificolum creant".
5 Ogilvie 1965, 97.
6OCD, s.v. 'flamines'.
7 Vanggaard 1988, 24.
8Flamines maiores olivat myös roomalaisen uskontojärjestelmän korkeimmat papit, hierarkiassa heti kuninkaan ja tasavalta-ajalla tämän tehtävät omaksuneen rex sacrorumin jälkeen, Fest. 198 L.
9Confarreatio oli kahdesta muusta roomalaisesta avioliittomuodosta poiketen uskonnollinen seremonia, ei pelkkä juridinen sopimus, ks. Warde Fowler 1916.
10 Hooker 1963, 113. Tekninen termi rituaaliselle säännölle olicaerimonia, Vanggaard 1988, 88.
11 Gell. 10.15.22–24:"Uxorem si amisit, flamonio decedit. Matrimonium flaminis nisi morte dirimi ius non est"; Plut.
Quest. Rom. 50.
12 Warde Fowler 1899, 220.
13 York 1986, 76–77.
14 I.e. poimi ensimmäiset rypäleet, uhrasi ja rukoili koko sadon puolesta. Warde Fowler 1899, 204; Varr. 6.16:
"flamen Dialis auspicatur vindemiam et ut iussit vinum legere, agna Iovi facit, inter cuius exta caesa et porrecta flamen primus vinum legit".
yleisesti pidettiin italialaisena vastineena kreikkalaiselle Dionysokselle.15 Juppiterin asema laajeni myöhemmin taivaan sekä maan hedelmällisyyden piiristä Rooman kaupungin ja valtion suojeli- jaksi (Juppiter Optimus Maximus).16 Juppiter oli myös poliittinen jumala, joka harjoitti valtaansa lain ja uskonnon antamissa rajoissa.17Nundinae, perinteinen kansankokouksen päivä oli Juppiterin suojeluksessa,18 ja kuukauden keskellä oleva Idus-päivä oli pyhitetty hänelle.19
Aikaisempi tutkimus on keskittynyt pitkälti flamen Dialikseen ja jättänyt flaminican tämän var- joon. Flamen ja flaminica Dialista tulisi mielestäni kuitenkin tutkia ensisijaisesti toisiaan täyden- tävinä toimijoina, saman jumalan kultille omistettuna pariskuntana. Tästä komplementaarisesta asemasta huolimatta toisen osapuolen, flaminica Dialiksen, sakraalia roolia ei ole juuri pohdittu.
Kuitenkin sekä flamenin että flaminican roolia tulisi selvittää mahdollisimman kattavasti, jotta näiden muodostama yksikkö voitaisiin suhteuttaa paremmin roomalaisen uskontojärjestelmän ko- konaisuuteen. Tarkasteltaessa laajemmin roomalaista valtionuskontoa flamen ja flaminica Dialis näyttäytyvät tunnetuimpana esimerkkinä sukupuolten komplementaarisuudelle perustuvasta pap- pisparista; vastaavankaltainen on myös rex ja regina sacrorumin muodostama yksikkö. Edelleen tulisi selventää flamen- ja rex-pariskuntien yhteyksiä, sillä roomalaisen historiankirjoituksen mu- kaan kuningasparilla alun perin olleet uskonnolliset velvollisuudet siirtyivät näille – jolloin myös kyseiset pappisparit toimivat sakraalissa kentässä toisiaan täydentävästi. Käsittelen tämän tutkiel- man puitteissa lyhyesti myös flamen-rex-pariskuntien yhteyksiä. Tässä tutkimuksessani pyrin sel- ventämään kuvaa flaminica Dialiksesta; hänen flamen-puolisoaan esittelen lähinnä aiheen taus- toituksen yhteydessä sekä suhteessa flaminicaa koskeviin velvollisuuksiin.
Laajassa mielessä tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä velvoitteita flaminica Dialiksen virkaan kuului. Tämä jakautuu kahteen osa-alueeseen: flaminicalla oli oma roolinsa uskonnollisena toi- mijana, mutta tämän lisäksi hänen virka-asemaansa liittyi useita velvoitteita erityisesti hänen ulko- asunsa suhteen. Kysymys flaminica Dialiksen toiminnasta jakautuu kahtia: flaminica toimi puo- lisonsa avustajana, mutta hänellä oli myös oma itsenäinen tehtävänsä tiettyjen seremonioiden yh- teydessä. Itse uskonnollisen toimijan lisäksi aihetta täytyy lähestyä myös kontekstin kautta ja sel- vittää, minkälaisia olivat luonteeltaan ne juhlat, joissa flaminicalla oli tehtävänsä; mihin ju-
15 Hooker 1963, 112.
16 York 1986, 77.
17OCD, s.v. 'Jupiter'.
18 Macr. Sat. 1.16.30: "Ait enim nundinas Iovis ferias esse".Nundinae oli kahdeksan päivän välein toistuva juhla- ja markkinapäivä. Myös tärkeät oikeudenkäynnit ja kansankokoukset pidettiinnundinae-päivinä.AKK, s.v. 'nundinae'.
19 Macr. Sat. 1.15.18: "Idus omnes Iovi ita omnes Kalendas Iunoni tributas".
maluuteen tai tapahtumaan rituaalit ovat yhteydessä; ketkä muut osallistuivat rituaaleihin ja missä ne suoritettiin. Edelleen on pohdittava seremonioiden mahdollisia yhteyksiä sekä toisiinsa että vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin. Myös flaminica Dialiksen ulkoasu on tutkimusaiheen kan- nalta merkityksellinen, sillä roomalaisessa yhteiskunnassa erilaisilla asusteilla ilmaistiin niiden kantajan yhteiskunnallista statusta sekä erotettiin sakraali profaanista. Vaatetuksen yksityiskohdat toimivat siis toisaalta ilmaisemassa johonkin ryhmään kuulumista, toisaalta jostakin erottautu- mista. Kysymystä flaminican ulkoasusta voidaan lähestyä selvittämällä hänen vaatetuksensa ja hiuslaitteidensa eri yksityiskohdat, niiden käyttöä ja merkitystä myös muissa konteksteissa sekä niiden nimien etymologiaa. Eräät flaminican ulkoasun detaljeista kuuluivat yleisesti matroonien vaatetukseen, toiset taas erottivat flaminica Dialiksen muista naisista sakraaliksi henkilöksi. Eri asusteiden käyttöä sääteli edelleen se, oliko kysymys arkivaatetuksesta vai rituaaliasusta.
Tutkielmani käsittelee nimenomaan Roomassa tunnettua flamen–flaminica Dialis -instituutiota:
mahdolliset paikalliset variaatiot papistosta muissa kaupungeissa sekä keisarikultin flamenit olen rajannut varsinaisen käsittelyn ulkopuolelle. Flamen–flaminica-instituution historiallista evoluu- tiota esittelevässä luvussa tulen kuitenkin sivuamaan lyhyesti myös muuta flamen-papistoa sekä keisarikulttia. Käytän tutkielmassani lyhyyden takia toisinaan epiteetittömiä termejäflamen jafla- minica synonyymeinä nimenomaan flamen ja flaminica Dialikselle. Muihin flamen- tai flaminica- nimikkeellä toimiviin pappishenkilöihin, kuten keisarikultin yhteydessä, viittaan näiden kokonai- sella virkanimikkeellä. Tarkkaa aikarajausta tutkimuskysymykseen on vaikea asettaa, sillä tutki- muslähteiden fragmentaarisuudesta johtuen on käytännössä mahdoton tarkastella flamen ja fla- minica Dialista tiettynä määriteltynä ajankohtana tai jäljittää ajassa tapahtuvia muutoksia eräitä detaljeja lukuunottamatta. Tutkimuksen pääpaino on flaminica Dialiksen toiminnassa, mutta on tärkeää käsitellä analyyttisesti myös hänen ulkoasuaan, sillä sen monet yksityiskohdat olivat si- doksissa hänen asemaansa Juppiterin20 papittarena.
20 Ilmeisen virheellisen väitteen siitä, että flaminica Dialis olisi ollut Junon papitar, on W. Warde Fowler kumonnut jo 1895 ilmestyneessä artikkelissaan, ja modernit tutkijat ovat hyväksyneet tämän kannan itsestäänselvyytenä.
Todettakoon vielä, että flaminica Dialiksen toiminnasta ei löydy mitään Junon kulttiin viittaavaa.
1.2 Lähteet ja aikaisempi tutkimus
Tutkielmani pohjana olevassa tutkimusaineistossa voidaan erottaa kaksi ajallista tasoa: alkupe- räislähteet, jotka koostuvat pääasiassa antiikin auktoreiden teksteistä; toiseksi näiden sekä mah- dollisen muun aineiston pohjalta tehdyt modernit tulkinnat. Suuri osa roomalaista uskontohistoriaa käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta on 1800–1900-luvun vaihteeseen sijoittuvaa. C. Jullianin artikkeli 'Flamen' Daremberg & SaglionDictionnaire des antiquités grecques et romaines’ssa on yksi kattavimmista tutkimusaiheeseeni liittyvistä esityksistä. W. Warde Fowler21 on kirjoittanut laajalti roomalaisen uskonnon eri aspekteista, ja tässä yhteydessä valaisevia ovat erityisesti hänen näkemyksensä roomalaisista jumalista ja heidän kulteistaan sekä eri rituaaleista. Jens H. Vang- gaardin (1988)The flamen. A study in the history and sociology of Roman religion käsittelee ni- mensä mukaisesti flamen-papistoa, mutta siinäkin flaminica Dialista käsitellään pintapuolisesti ja lähinnä puolisoaan koskevien rituaalisten sääntöjen ja tabujen kontekstissa. Vanggaardin näkö- kulma on enimmäkseen sosiologinen: hän keskittyy tutkimuksessaan flameneihin suhteessa roo- malaiseen yhteiskuntaan eikä juurikaan puutu aiheen uskonnolliseen puoleen. Ainoa nimenomaan flamen Dialikseen keskittyvä tutkimus, Francisco Marco Simónin (1996)Flamen Dialis. El sacer- dote de Júpiter en la religión romana, pääasiassa kokoaa yhteen aiempien tutkijoiden aiheesta esittämiä tulkintoja. Simónin teoksen ansiona Vanggaardiin verrattuna on kuitenkin laajempi kreikkalaisten lähteiden käyttö vertailupohjana sekä flamen Dialiksen ja pontifex maximuksen keskinäisen suhteen tarkastelu roomalaisen valtionuskonnon järjestelmässä. Flamen Dialista on lisäksi käsitelty muutamissa artikkeleissa22, jotka tarjoavat oman tutkimusaiheeni kannalta vain niukalti informaatiota. Flaminica Dialiksen uskonnollisesta roolista on tähän mennessä kirjoittanut ainoastaan Nicole Boëls-Janssen23 kolmessa artikkelissaan. Näiden arvo on ennen kaikkea yksi- tyiskohtaiseen alkuperäislähteiden luentaan pohjautuvassa flaminican erilaisten asusteiden merki- tyksen selvittämisessä, mutta hänen rituaalista toimintaansa Boëls-Janssen kuvaa pinnallisemmin, yrittämättä selvittää todistusaineiston pohjalta syvemmin rituaalien taustalla mahdollisesti vaikut- tavia yhtäläisyyksiä.
21The Roman festivals of the period of the Republic (1899) sekäThe religious experience of the Roman people(1911).
22 Angelo Brelich (1972), 'Appunti sul Flamen Dialis'; Giuseppe Martorani (1950), 'Osservazioni sul Flamen Dialis';
Walter Pötscher (1968), 'Flamen Dialis', G. Aron (1904), 'Les vestales et le flamine de Jupiter' sekä Gaston May (1905), 'Le Flamen Dialis et la Virgo Vestalis. Étude de droit religieux.' Kaksi viimeksimainittua artikkelia yksinomaan vertailevat vestaalien ja flamen Dialiksen juridista asemaa.
23 'Le statut religieux de la flaminica Dialis' (1973), 'La prêtesse aux trois voiles' (1989) sekä 'Flaminica cincta. A propos de la couronne rituelle de l'épouse du flamine de Jupiter' (1991).
Käytettäessä kirjallisia lähteitä aiheissa, jotka liittyvät Rooman tasavallan alkuun ja sitä varhai- sempiin aikoihin, ongelmaksi nousee aikalaiskirjallisuuden puute. Rooman kirjallisuus on suh- teellisen myöhäinen ilmiö, ja varhaisempiin aikoihin liittyvä tieto on usein välittynyt mytologiaan sekoittuneena suullisena traditiona. Säilyneet kirjallisuuslähteet ovat suurimmaksi osaksi peräisin tasavalta-ajan lopulta ja keisarikaudelta. Modernissa antiikintutkimuksessa on aiheesta nostettu esiin kysymys siitä, missä määrin käytössä olevat lähteet todella saattoivat tietää aikaisempien vuosisatojen tapahtumista. Auktorit, joiden teokset ovat säilyneet nykypäiviin, ovat kuitenkin tu- keutuneet vanhempiin, nykyisin kadonneisiin, lähteisiin. Meille tuntemattomien kirjallisuuslähtei- den lisäksi kyseisillä auktoreilla ja heidän lähteillään on ollut käytettävissä myös virallisia asia- kirjoja, kuten pontifex maximuksen ylläpitämiä annales maximi -vuosikertomuksia, sekä julkisia piirtokirjoituksia. Voidaan olettaa antiikin kirjallisuuden tarjoavan luotettavaa informaatiota, aina- kin pääpiirteissään, ajassa taaksepäin aina toisen puunilaissodan (218–202 eaa.) aikoihin asti, jol- loin roomalainen historiankirjoitus24 saa alkunsa. Mitä varhaisemmista ajoista on kysymys, sitä enemmän kerronnassa on kuitenkin mukana suullista traditiota ja fabrikointia. Kuvaus muinaisista ajoista ei siis perustu aikalaistodistuksiin, vaan on myöhempien aikojen näkökulma tapahtumiin.
Rooman uskontohistoriaa tutkittaessa yhtenä ongelmana on myös alkuperäislähteiden fragmen- taarisuus: antiikin ajoilta ei ole säilynyt teosta, jossa kuvailtaisiin roomalaista uskontoa järjestel- mällisesti ja yksityiskohtaisesti. Informaatio on etsittävä palasina useista, luonteeltaan toisistaan eroavista lähteistä. Catoa, Ciceroa ja Varroa lukuunottamatta kaikki tässä tutkimuksessa lähteinä käytetyt auktorit ovat peräisin Augustuksen keisarikaudelta tai sen jälkeen.25 Tämä tarkoittaa sitä, että aihetta tutkiessa informaatio perustuu teksteihin, jotka on kirjoitettu vähintään 700 vuotta fla- men-papiston oletetun perustamisen jälkeen. Lähdekritiikissä on otettava huomioon myös se, että auktorien omat intressit ja intentiot saattavat vaikuttaa heidän tarjoamaansa informaatioon. Runoi- lijan kirjalliset tarkoitukset, kuten Ovidiuksella, saattavat antaa kuvauksiin lisäväriä; myös histo- riankirjoittajat saattavat esimerkiksi poliittisten intentioiden takia korostaa kerronnassaan tiettyjä traditioita toisten kustannuksella tai jättää tapahtumia kertomatta.
24 Gnaeus Naeviuksen (264–201 eaa.) pääteos, saturniseen mittaan sepitetty eeposBellum Punicum alkaa
ensimmäisestä puunilaissodasta, johon Naevius oli itse ottanut osaa. Teos sisältää kuitenkin runsaasti taruainesta, ja ensimmäisenä roomalaisena historioitsijana pidetäänkin kreikaksi kirjoittanutta Quintus Fabius Pictoria (s. n. 254 eaa.), joka kirjoitti Rooman historian sen troijalaisista alkuvaiheista toiseen puunilaissotaan saakka senaattoriluokan näkökulmasta. Teos käännettiin myöhemmin latinaksi, ja siitä tuli tärkeä lähde myöhemmälle roomalaiselle
historiankirjoitukselle.AKK, s.v. 'Fabius'; 'Naevius'.
25 Augustus oli keisarina 27 eaa.–14 jaa. Käytetyt lähteet ulottuvat ajallisesti n. 100-luvulta eaa. 500–600-luvulle jaa., painottuen 1. ja 2. vuosisadalle.
Flamen ja flaminica Dialiksesta tietoa tarjoavista auktoreista Titus Livius ja Plutarkhos ovat histo- riankirjoittajia. Erityisesti LiviuksenAb urbe conditassa on useampia mainintoja flamen-papeista;
useimmiten roomalaisissa historiateoksissa flamenit mainitaan kuningas Numan hallintokauden uskonnollisten uudistusten yhteydessä. Detaljit voivat hieman vaihdella kirjoittajasta riippuen, mutta kuvaukset Numan asettamista pappiskunnista toistuvat pohjimmiltaan samanlaisina, edellä mainittujen auktoreiden lisäksi muun muassa Dionysios Halikarnassolaisella. Plutarkhoksen Mo- raliaan sisältyvät Questiones Romanae koostuvat pienistä esseistä, jotka esittävät kysymyksiä ja tämän jälkeen tarjoavat niihin useita mahdollisia selityksiä, jotka ovat usein toisensa kumoavia.
Ovidiuksen Fasti on runomuotoinen teos vuoden kuudesta ensimmäisestä kuukaudesta, alkaen tammikuusta. Teoksessa on joitakin kommentteja astronomiaan, mutta sen merkittävimmät osuu- det käsittelevät roomalaisen kalenterin uskonnollisia juhlia, niiden yhteydessä suoritettuja riittejä sekä mytologisia selityksiä.Fastissa on säilynyt paljon uskonnollista ja mytologista tietoutta, joka on muutoin kadonnut. Festuksen De verborum significatu on luonteeltaan sanakirjan ja tie- tosanakirjan sekoitus, joka sisältää etymologioita ja kieliopillisia selityksiä sekä kuvauksia roo- malaisista legendoista ja historiallisista tapahtumista. Samantyyppisiä etymologisia selityksiä on myös VarronDe lingua latinassa. Festuksen teos on tutkimusaiheeni kannalta erityisen merkittävä siksi, että se tarjoaa tietoa muun muassa flamen ja flaminica Dialiksen vaatetuksen yksityiskoh- dista. Monia samoja detaljeja käsitellään myös Serviuksen kommentaariteoksessa Vergiliuksen Aeneisiin,Commentarii in Vergilii Aeneidos libros. Serviuksen teoksen arvo on siinä, kuinka se on säilyttänyt tietoja muun muassa Rooman historiasta, uskonnosta ja kielestä. Servius haluaa osoittaa Vergiliuksen kuvaavan Aeneasta ja Didoa flamen Dialis -pariskunnan rooleissa, ja tätä todistellessaan kirjoittaa samalla kyseisen pappisparin toimintaan ja vaatetukseen liittyvistä yksi- tyiskohdista. Grammaatikoista Aulus Gelliuksen Noctes Atticae tarjoaa täydellisimmän luettelon flamen ja flaminica Dialiksen velvollisuuksista sekä tabuista, ja Macrobiuksen Saturnalia antaa tietoa heidän velvollisuutenaan olleista uhritoimituksista ja erilaisista juhlapäivistä.
Alkuperäislähteistä tutkimusaiheen kannalta merkittävimpiä ovat juuri aikalaiskirjoittajat. Muun lähdeaineiston osuus jää marginaaliseksi ja toimii lähinnä taustoittamassa eräitä yksityiskohtia.
Roomalaisista lakiteksteistä Gaiuksen Institutiones sisältää muutamia flamen Dialikseen liittyviä mainintoja. Myöhäisantiikin lakikokoelmien flamen-pappeja koskevat säädökset koskevat poik- keuksetta keisarikultin flameneita, joten niistä ei ole hyötyä tutkimusaiheeni kannalta. Samoin epigrafisten lähteiden merkitys jää marginaaliseksi. Visuaalisen aineiston suhteen tunnetaan kyllä representaatioita flameneista etenkin reliefeissä sekä kolikoissa, mutta tämänkaltaisen materiaalin
olen rajannut käsittelyn ulkopuolelle. Jatkotutkimusta ajatellen voisi olla teoriassa mahdollista myös löytää kuvallisia representaatioita flaminicoista – keisarikultin flaminicat ovat näissä kyllä edustettuina, mutta tiedossani ei ole yhtäkään flaminica Dialikseksi identifioitua teosta. Käyttä- mäni latinankielinen lähdekirjallisuus on suurimmaksi osaksi peräisin Packard Humanities Insti- tuten CD-ROM:ina julkaisemasta PHI #5.3 -tietokannasta, joka sisältää kaiken latinankielisen kirjallisuuden 200-luvulle asti sekä useita myöhempiäkin auktoreita. Tätä aineistoa olen täydentä- nyt Library of Latin Texts (CLCLT) -tietokantojen26 avulla. Epigrafisen materiaalin olen etsinyt Clauss/Slaby- ja Heidelberg -tietokannoista27. Vähäisempään rooliin lähdeaineistona jäävät krei- kankieliset tekstit olen käynyt läpi englanninkielisinä käännöksinä. Lähteinä käytetyt latinankieli- set tekstipassukset olen liittänyt alaviitteeseen vähintäänkin oleellisimmalta osaltaan, milloin viit- taus ei kohdistu pidempään tekstikokonaisuuteen.
Tämän tutkielman kuvaus flaminica Dialiksesta ja hänen tehtävistään pohjautuu siihen, millaisina ne tunnettiin tasavalta-ajan lopulla ja keisariajan alussa, josta suurin osa alkuperäislähteistä on peräisin. Sitä, poikkeaako jokin flaminica Dialikseen liittyvä yksityiskohta varhaisempiin aikoihin verrattuna, ei voida tietää aikalaislähteiden ajallisen fragmentaarisuuden takia. On kuitenkin otet- tava huomioon roomalaisen uskonnon konservatiivinen, muutoksia vastustava luonne, jonka takia uskonnollisessa piirissä säilyi lukuisia arkaaisia piirteitä. Aikalaiskirjallisuuden tarjoamista tie- doista kuvauksiin rituaalisista käytännöistä ja uskonnollisista velvollisuuksista voidaan suhtautua aikalaistodellisuuden heijastajina, mutta sen sijaan näille annettuja merkityksiä on käsiteltävä kriittisesti. Tämä johtuu siitä, että rituaalit ja velvollisuudet ovat konkreettisia asioita, sekä aika- laiskirjoittajien että heidän lukijoidensa todistettavissa, kun taas selitykset niiden alkuperästä ja merkityksistä ovat todennäköisemmin alttiina lähteiden subjektiivisille näkemyksille ja tulkin- noille. Rituaalien merkitykset myös muuttuvat ja kerrostuvat ajassa uudelleentulkintojen ja -seli- tysten kautta: vaikka ulkoiset puitteet säilyisivätkin samana, niiden sisältöä voidaan mukauttaa muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.
26 Brebolis Publishers, <http://www.brepolis.net/>.
27 Epigraphische Datenbank Clauss – Slaby, <http://www.manfredclauss.de/>; Epigraphische Datenbank Heidelberg
<http://www.uni-heidelberg.de/institute/sonst/adw/edh/indexe.html>.
2. Flamen ja flaminica Dialis roomalaisessa valtionuskonnossa
Kuningas Numaa koskeva informaatio on vähäistä, mutta johdonmukaista ja yhteneväistä. Antii- kin auktorit ovat yksimielisiä suurimmasta osasta hänen hallituskautensa linjoja, ja vain pienem- mistä yksityiskohdista on epäilystä.28 Numan uskonnollisiin uudistuksiin kuului ensinnäkin ka- lenterin uudistaminen: hän lisäsi vanhaan kalenteriin kaksi kuukautta, tammi- ja helmikuun, ja- kaakseen vuoden kahteentoista lunaariseen kuukauteen ja mukautti sen aurinkovuoteen interka- laatiolla. Tähän kalenteriin sisältyivät dies fasti ja nefasti29, markkinapäivät (nundinae) ja juhlat.
Aluksi Numa otti suorittaakseen perinteiset uskonnolliset riitit, mutta totesi niiltä jäävän liian vä- hän aikaa muille kuninkaallisille velvollisuuksille, ja alkoi uudistaa valtionuskontoa. Numa itse pysyi valtionuskonnon johtajana, mutta häntä avusti flamen Dialis, joka oli pysyvä, ammatillinen pappi. Hän myös nimitti flamenit Marsille ja Quirinukselle, ja todennäköisesti myösflamines mi- noresit vähäisemmille jumaluuksille. Uudistetun uskonnollisen organisaation valvonnan Numa antoi viiden pontifexin tehtäväksi, joille hän antoi uskonnolliset lakinsa kirjoitettuna. Kahdeksasta pappiskollegioista fetiaaleja ja pontifexeja lukuunottamatta kaikki olivat uudelleenorganisoituja versioita vanhoista instituutioista.30
Jos Rooman myyttinen perustaja Romulus on tyypillinen jumalkuningas, Numa edustaa perus- tuslaillista monarkkia. Tämä tulee selväksi, jos tutkitaan niitä kuninkaan velvollisuuksia, jotka tasavalta-aikana siirtyivät rex sacrorumille, ja niitä, jotka Numan uudistuksessa siirrettiin flamen Dialikselle.31 Kuningas säilytti asemansa valtionuskonnon johdossa, mutta hänen velvollisuutensa uskonnollisella kentällä olivat lähinnä muodollisia.32 Flamen Dialis omisti toisaalta koko elämänsä uskonnollisille velvollisuuksilleen. Joka kuukauden Idus-päivänä hän uhrasi pässin (ovis Idulis) Juppiterille33 ja aloitti joka vuosi viininkorjuun uhraamalla uuhen.34 Hän, kuten myös rex, toimitti villaa pontifexeille helmikuussa35 ja suoritti joitakin määrittelemättömiä riittejä Lupercaliassa.36
28 Hooker 1963, 89.
29Dies fasti olivat päiviä, jolloin oli luvallista pitää kansankokouksia ja oikeudenkäyntejä;dies nefasti päiviä, jolloin tämä ei ollut mahdollista ainakaan ilman erityisiä lepytystoimenpiteitä.AKK, s.v. 'fasti'.
30 Hooker 1963, 91–92.
31 Hooker 1963, 103–105.
32 Hooker 1963, 123.
33 Fest. 93 L: "Idulis ovis dicebatur, quae omnibus idibus Iovi mactabatur".; Macr. Sat. 1.15.16: "Sunt qui aestimant Idus ab ove Iduli dictas - - omnibus Idibus Iovi immolatur a flamine; Ov. Fast. 1.587–8: "Idibus in magni castus Iovis aede sacerdos / semimaris flammis viscera libat ovis".
34 Varr. L. L. 6.16: "flamen Dialis auspicatur vindemiam et ut iussit vinum legere, agna Iovi facit".
35 Ov. Fast. 2.21: " pontifices ab rege petunt et flamine lanas".
36 Ov. Fast. 2.282: "flamen ad haec prisco more Dialis erat".
Hänen vaimonsa, flaminica Dialis, uhrasi pässin Juppiterille Regiassa jokaisena nundinae-päi- vänä,37 ja joka kerta, kun flaminica kuuli ukkosen jyrinää, tämän tuli lepyttää jumalia.38 Helmi- kuussa flaminica näyttää suorittaneen jonkin rituaalin, jota varten hän pyysi februaa ja sai pin- janoksan.39 Toisin kuin rex, flamen oli jatkuvasti virantoimituksessa (cotidie feriatus) – jokainen päivä oli hänelle kuin uskonnollinen juhla.40 Joka päivä hän pukeutui virka-asuunsa, trabeaan tai toga praetextaan41 ja albogalerukseen, valkoisesta Juppiterille uhratun eläimen nahkasta tehtyyn päähineeseen, jossa oli oliivipuun oksa (apex) ja villanauha kiinnitettynä päälaelle.42 Uhraamaan mennessään hän puki ylleen vaimonsa kutoman laena-viitan, joka kiinnitettiin pronssisella fibu- lalla;43 kulkiessaan hän kantoi toisessa kädessään commoetacula-sauvaa, jolla hän teki itselleen tietä,44 ja käytti uhritoimituksessa secespitaa, uhriveistä, jossa oli rautainen terä ja norsunluinen kädensija, koristeltu kullalla ja hopealla ja kiinnitetty pronssinauloilla.45 Edes yöllä hän ei saanut unohtaa olevansa flamen. Hänen sänkynsä jalkojen tuli olla sivelty ohuella savikerroksella, ja hä- nen täytyi pitää sängynpäädyssä uhrileipiä sisältävää rasiaa.46
Roomalaiset uskoivat, että ennen Numan uskonnollisia uudistuksia flamenin tehtävät olivat kuu- luneet kuninkaalle, ja tästä todistavat flamenin kuninkaalliset arvomerkit ja privilegiot47. Flamenin syntyperää ja avioliittoa koskevat säännöt myös viittaavat siihen, että jumalkuninkaan tehtävät olisivat periytyneet hänelle. Ne viittaavat perinnölliseen kuninkuuteen, jossa kuninkaallista verta
37 Macr. Sat. 1.16.30: "flaminica omnibus nundinis in regia Iovi arietem soleat immolare".Regia toimi kuninkaiden virka-asuntona; tasavalta-ajalla kompleksiin kuului rex sacrorumin ja pontifex maximuksen virka-asunto Domus Publica,AKK, s.v. 'Regia'.
38 Macr. Sat. 1.16.8: "flaminica quotiens tonitrua audisset feriata erat, donec placasset deos".
39 Ov. Fast. 2.27–8: "ipse ego flaminicam poscentem februa vidi; februa poscenti pinea virga data est".
40 Gell. 10.15.16: "Dialis cotidie feriatus est".
41 Liv. 27.8: "datum id cum toga praetexta et sella curuli ei flamonio esse"; Serv.Aen. 7.190: "ancile et trabea communia sunt cum Diali vel Martiali sacerdote".Trabea oli lyhyt, kaarevareunainen, purppurainen tai
purppuraraitainen viitta, jota käyttivät ritarit sekä tiettyjen pappiskuntien edustajat, Bonfante Warren 1973, 613.Toga praetexta oli purppurareunainen toga, jota käyttivät kuruuliset virkamiehet ja alle 16-vuotiaat vapaasyntyiset pojat, AKK, s.v. 'toga'.
42 Fest. 9 L: "Albogalerus a galea nominatus. Est enim pilleum capitis, quo Diales flamines, id est sacerdotes Iovis, utebantur. Fiebat enim ex hostia alba Iovi caesa, cui adfigebatur apex virgula oleagina"; Gell. 10.15.32: "Is solum album habet galerum, vel quod maximus, vel quod Iovi immolata hostia alba id fieri oporteat"; Serv. Aen. 8.664:
"flamines in capite habebant pilleum, in quo erat brevis virga desuper habens lanae aliquid".
43 Fest. 100 L: "Infibulati sacrificabant flamines propter usum antiquissimum aereis fibulis"; Serv. Aen. 4.262:
"Laena genus est vestis - - in qua flamines sacrificant infibulati. - -inaugurato flamini vestem, quae laena dicebatur, a flaminica texi oportere".Fibula oli hakaneulamainen solki vaatteiden kiinnittämistä varten,AKK, s.v. 'fibula'.
44 Fest. 56 L: "Commoetacula virgae quas flamines portant pergentes ad sacrificium, ut a se homines amoveant".
Myös Fest. 49 L viittaa samaan objektiin muodossacommoetaculum.
45 Serv. Aen. 4.262: "secespita autem est culter oblongus ferreus, manubrio eburneo, rotundo, solido, vincto ad capulum argento auroque, fixo clavis aeneis, quo flaminicae, virgines pontificesque ad sacrificia utuntur"; vrt. Fest.
472 L: "… quo flamines, flaminicae, virgines pontificesque ad sacrificia utuntur".
46 Gell. 10.15.14: "Pedes lecti, in quo cubat, luto tenui circumlitos esse oportet - - Apud eius lecti fulcrum capsulam esse cum strue atque ferto oportet".
47Trabea, oikeussella curulikseen(norsunluukoristeinen virkatuoli), paikka senaatissa sekä liktori saattajana.
täytyy suojella saastumiselta, koska se kantaa jotakin jumalallista, joka vähenisi avioitumisesta tavallisten kuolevaisten kanssa.48 Purppurainentrabea oli jumalan asu,49 ja kuninkaan pukeutumi- nen siihen merkitsi tulla oikeutta kunnioitetuksi jumalan ruumiillistumana.50 Jumalkuninkaan ja hänen puolisonsa maagiset funktiot siirtyivät flamen Dialikselle ja hänen flaminicalleen, joita suojattiin rituaalisen murhan uhreiksi joutumiselta ja estettiin maallisen vallan käyttäminen alku- peräisten kuninkaallisten tabujen ja niihin liitettyjencaerimoniaen avulla. Kuninkuus lakkasi pe- rustumasta jumalaiseen oikeuteen ja perinnöllisyyteen, ja siitä tuli henkilökohtaisiin ominaisuuk- siin perustuva valinnallinen virka.51
Patriisistatus säilyi kautta Rooman historian vaatimuksena tärkeimmille flameneille, rex sacroru- mille ja Salii-papeille. Eri pappisvirkoihin valinta tapahtui eri tavoin. Flamenien, rex sacrorumin ja vestaalien tapauksessa pontifex maximus valitsi vaatimukset täyttävien kandidaattien joukosta sopivimman.52 Flamenien ja rexin suhteen näyttää siltä, että koko pontifex-kollegio laati yhdessä kandidaattilistan, josta pontifex maximus teki lopullisen valinnan.53 Useimmat pappisvirat oli helppo yhdistää poliittiseen uraan; perinteisesti Roomassa odotettiin samojen miesten hallitsevan sekä tärkeimpiä poliittisia että uskonnollisia virkoja. Rex sacrorumin tapauksessa poliittinen virka oli kielletty54, ja eräissä tapauksissa pappisvirkaan liitetyt velvollisuudet tekivät poliittisen uran luomisesta käytännössä mahdotonta. Flamen Dialis oli erityisen esteellinen tällä tavalla, koska hänen pappisvirkaansa liittyi suuri määrä rajoituksia.55
Sekä Vanggaard että Simón ovat katsoneet flamen Dialiksen tabujen taustalla olleen käsitteellisen struktuurin, vaikka antiikin auktorit eivät tähän viittaakaan. Simón on ryhmitellyt flamen Dialik- sen kiellot viiteen kategoriaan, Vanggaard taas katsoo kuoleman piiriin liittyviä tabuja lukuunot- tamatta kaikkien sääntöjen palautuvan tarkoitukseen eristää flamen Dialis pysyvästi profaanin piiristä.56 Tämä on perusero flamen Dialiksen ja muiden flamines maioresien välillä: vain Juppite-
48 Hooker 1963, 108–109.
49 Serv. Aen. 7.612: "Suetonius in libro de genere vestium dicit tria genera esse trabearum: unum dis sacratum, quod est tantum de purpura".
50 Hooker 1963, 110–111.
51 Hooker 1963, 123.
52 Beard 1990, 22;DarSag, s.v. 'flamen', 1161;Vanggaard 1988, 47; Wissowa (1912) 1971, 491–492.
53 Beard 1990, 23 n. 5. Kuningasajalla papit valitsi virkaansa kuningas, keisariajalla keisari itse pontifex maximuksen ominaisuudessa. Wissowa (1912) 1971, 487, 489.
54 Dion. Hal. 4.74.4; Plut. Quest. Rom. 63.
55 Beard 1990, 24.
56 Simón 1996, 87–139; Vanggaard 1988, 88–101. Simón jakaa flamen Dialiksen tabut seuraaviin kategorioihin: 1.
Dialis cotidie feriatus est, 2.Libertas sine vinculis, 3.Adsiduitas, 4. Ruumiillinen symboliikka, 5.Mors / contagio.
rin flamen oli cotidie feriatus57, Marsin ja Quirinaliksen papit olivat feriati vain suorittaessaan uskonnollisia velvollisuuksiaan, joita ei ollut päivittäin.58 Flamen Dialiksen statusta cotidie feria- tus Simón katsoo suojelleen ennen kaikkea praeclamitator-kuuluttajan59, joka kulki flamenin edellä ilmoittamassa ihmisille työn keskeyttämisestä, ettei tämä näkisi kenenkään tekevän työtä.
Säännön mukaan juhlapäivät (feriae) olivat myös lomapäiviä.60 Samaan tapaan kuin työnteko oli vastakohtainen juhlapäivän pyhyydelle, se oli vastakohtainen myös flamen Dialiksen feriatus-sta- tukselle; Festus61 viittaa työnteon näkemisen saastuttavan rituaalin, sacra polluerentur. Myös commoetacula-sauvan62, jolla flamenit kulkiessaan tekivät tietä, Simón63 yhdistää samaan tarkoi- tukseen estää pyhän papin kontakti epäpuhtaan tai profaanin kanssa.
Vanggaard katsoo myös symbolisia ja konkreettisia siteitä koskevien tabujen turvanneen osaltaan flamen Dialiksen pyhyyttä cotidie feriatus, sillä kahleet olivat vastakohtaisia rituaaliselle pyhän piirille.64 Flamenin asussa ei saanut olla solmua65, ja jos hän käytti sormusta, sen tuli olla ontto ja ei-umpinainen66. Roomalaisten auktorien mukaan sama konkreettisia siteitä koskeva kielto oli syynä myös siihen, ettei flamen saanut koskea tai mainita murattia67: se oli roikkuva köynnös- kasvi, joka sitoi itseensä sen, mihin kiinnittyi. Toisaalta on myös osoitettu muratin assosioituneen hautoihin, ja näin ollen tätä koskeva tabu tulisi luokittaa kuoleman piiriä koskeviin. Plutarkhok- sen68 mukaan murattitabu liittyi kieltoon, jonka mukaan flamen Dialis ei saanut kulkea riippuvan
57 Gell. 10.15.16: "Dialis cotidie feriatus est". Ks. myös Simón 1996, 139, kaavio flamen Dialiksen tabujen keskinäisistä suhteista.
58 Vanggaard 1988, 90; Simón 1996, 88; Serv. Aen. 8.552: "neque Martialis neque Quirinalis flamen omnibus caerimoniis tenebatur, quibus flamen Dialis: neque diurnis sacrificiis destinabantur".
59 Macrobiuksen mukaan rex sacrorum ja flamenit eivät saaneet nähdä kenenkään tekevän työtä juhlapäivänä: Macr.
Sat. 1.16.9: "Adfirmabat autem sacerdotes pollui ferias, si indictis conceptisque opus aliquod fieret. Praeterea regem sacrorum flaminesque non licebat videre feriis opus fieri: et ideo per praeconem denuntiabant, ne quid tale ageretur, et praecepti neglegens multabatur"; P. Fest. 250 L: "praecia dicebant qui a flaminibus praemittebantur ut
denuntiarent opificibus, manus abstinerent ab opere, ne , si vidisset sacerdos facientem opus, sacra polluerentur".
Fest. 292 L jättää mainitsematta rexin ja täsmentää säännön koskevanflamines maioreseja: "praeciamitatores dicuntur qui flaminibus Diali, Quirinali, Martiali antecedent<es> exclamant feriis publicis ut homines abstineant se opere, quia his opus facientem videre religiosum est ". Kuuluttajien nimike oli oikeassa muodossaan todennäköisesti praeclamitatores.
60 Cic. Leg. 2.12.29: "Tum feriarum festorumque dierum ratio in liberis requietem habet litium et iurgiorum"; Simón 1996, 88.
61 Fest. 250 L.
62 P. Fest. 56 L: "Commoetacula virgae quas flamines portant pergentes ad sacrificium, ut a se homines amoveant".
63 Simón 1996, 88–89.
64 Vanggaard 1988, 97.
65 Gell. 10.15.9: "Nodum in apice neque in cinctu neque allia in parte ullum habet".
66 Gell. 10.15.6: " Item anulo uti nisi pervio cassoque fas non est".
67 P. Fest. 72 L: "Ederam flamini Diali neque tangere, neque nominare fas erat, pro eo quod edera vincit, ad
quodcumque se applicat"; Gell. 10.15.12: "Capram et carnem incoctam et hederam et fabam neque tangere Diali mos est neque nominari"; Plut. Quest. Rom. 112.
68 Plut. Quest. Rom. 112.
viiniköynnöksen alta; samaan viittaa myös Gellius69. Teksteistä käy selväksi, että kielto ei koske- nut viiniköynnöstä sinänsä, vaan kasvin riippuvia kärhiä, jotka saattoivat tarttua kulkijaan kiinni.
Flamen Dialiksen tuli olla vapaa myös sosiaalisista siteistä: hän ei saanut vannoa valaa70 eikä olla patria potestaksen alaisena71. Samoin hänen lähellään toimivien henkilöiden tuli olla vapaita si- teistä niiden yhteiskunnallisessa merkityksessä: sekä flamenin uskonnollisen avustajan (camil- lus)72, että hänen parturinsa73 tuli olla vapaasyntyisiä. Kahleettomuus ulottui myös niihin, jotka tulivat kontaktiin flamen Dialiksen tai hänen kotinsa kanssa. Kahlevanki, joka onnistui pääsemään flamenin virka-asuntoon, tuli vapauttaa ja kahleet nostaa kadulle katon compluvium-aukon kautta74; mikäli ruoskittavaksi vietävä vanki lankesi flamenin jalkoihin pyytäen armahdusta, häntä ei tuona päivänä saanut ruoskia.75 Simónin mukaan nämä kaksi sääntöä olivat selvästi yhteydessä toisiinsa ja viittaavat eräänlaiseen "turvapaikkaoikeuteen".76 Valan vannomisen kieltävä sääntö on nähty sekä uskonnollisessa että sosio-juridisessa kontekstissa. Valan vannominen merkitsi jumal- ten kutsumista todistajaksi ja asettumista näiden rankaistavaksi, mikäli vannoja rikkoisi valansa;
Juppiterin maallisena edustajana nähty flamen Dialis ei voisi tällä tavoin asettua tällä tavoin mui- den jumalten vallan alle.77 Sosio-juridisen näkökulman mukaan flamen Dialis pysyvässäferiatus- statuksessaan oli käsitettävissä dies festuksen ruumiillistumaksi: dies festus vastasi juridisten pro- sessien osaltadies nefastusta, jolloin juridiset toimet eivät olleet sallittuja.78
Eräät flamen Dialikseen kohdistuneet säännöt sitoivat hänet käytännössä pysyvästi Roomaan ja pohjautuivat nähtävästi siihen, että flamen Dialiksella oli ainoana flamines maioreseista suoritet- tavanaan päivittäisiä uhrivelvollisuuksia79. Trinoctium-säännön mukaan hän ei saanut nukkua
69 Gell. 10.15.13: "Propagines e vitibus altius praetentas non succedit".
70 Gell. 10.15.5: "Item iurare Dialem fas numquam est".
71 Gai. 3.114: "sine kapitis diminutione exierit de potestate parentis, ueluti morte eius aut quod ipse flamen Dialis inauguratus est".Patria potestas, roomalaisen perheenpään (paterfamilias) yksityisoikeudellinen valta perheensä jäseniin nähden,AKK, s.v. 'patria potestas'.
72 P. Fest. 82 L: "Flaminius camillus puer dicibatur ingenuus patrimes et matrimes, qui flamini Diali ad sacrificia praeministrabat".
73 Gell. 10.15.11: "capillum Dialis, nisi qui liber homo est, non detondet".
74 Gell. 10.15.8: "Vinctum, si aedes eius introierit, solvi necessum est et vincula per impluvium in tegulas subduci atque inde foras in viam demitti". Gelliuksen tekstissä katon aukkoon viitataan termilläimpluvium, mutta tämä oli teknisesti ottaen aukon alapuolella oleva sadevesiallas – katossa oleva aukko oli nimeltääncompluvium.
75 Gell. 10.15.10: "Si quis ad verberandum ducatur, si ad pedes eius supplex procubuerit, eo die verberari piaculum est"; Vanggaard 1988, 96–97. Samankaltainen sääntö koski myös vestaaleja: mikäli he kohtasivat teloitettavaksi vietävän vangin, tämän henki tuli säästää, Plut. Num. 10.3.
76 Simón 1996, 99.
77 May 1905, 7.
78 Simón 1996, 90.Festus, juhla.
79 Serv. Aen. 8.552: "neque Martialis neque Quirinalis flamen omnibus caerimoniis tenebatur, quibus flamen Dialis:
neque diurnis sacrificiis destinabantur".
kolmea peräkkäistä yötä muualla kuin omassa sängyssään.80 Useat tutkijat ovat nostaneet esille trinoctiumin yhteyden roomalaiseen usus-avioliittoon, jossa vaimo välttyi joutumasta miehensä manus-vallan81 alle yöpymällä kerran vuodessa kolme peräkkäistä yötä kodin ulkopuolella (usur- patio trinoctii)82. Tämä pohjalta voidaan joko olettaa flamen Dialiksen nähdyn olevan Juppiterin potestaksenalaisena, jota hän ei saanut paeta nukkumalla muualla kuin pyhässä virkasängyssään;
tai joutuvan muutoin takaisin isänsä potestas-valtaan, josta oli virkaan astuessaan vapautunut.83 Flamenin sänkyyn kohdistui muitakin sääntöjä: kukaan muu ei saanut nukkua siinä, sängyn jalat oli siveltävä savella ja sen vieressä oli oltava uhrileipiä sisältävä rasia84. Nämä viittaavat flamenin sängyn pyhyyteen, joka oli yhteydessä myös itse virka-asunnon, flamoniumin, pyhyyteen85; sa- maan viittaa myös kielto viedä flamoniumista tulta muutoin kuin uskonnollisiin tarkoituksiin86. Sääntö, jonka mukaan flamen Dialiksen sängyn jalkojen tuli olla sivelty savella, symboloi eräiden tutkijoiden mukaan jatkuvaa kosketustaUrbs Roman maaperään. Toiset taas viittaavat kosketuk- seen nimenomaan maan kanssa: savella sivellyt sängynjalat olisivat olleet muisto ajoilta, jolloin flamen nukkui paljaalla maalla. Tämän teorian johtopäätöksenä sänky edusti flamenin talossa maalle omistettua aluetta, joka muodosti yksinomaan flamenille omistetun kulttipaikan; samaan viittaisivat sängyn yhteydessä säilytetyt uhrileivät.87 Kuten häävuode (lectus genialis), samoin myös flamen Dialiksen sänky oli sijoitettu atriumiin88, jossa se muodosti osan avioliiton pyhyyttä symboloiviin elementteihin, larariumiin89 ja esi-isien kuviin, assosioidusta sakraalista yhtey- destä.90 Toisen teorian mukaan sängyn sijainti ei symboloinut jatkuvaa kosketusta maahan, vaan oli seurausta flamen Dialiksen jatkuvasta olotilasta "virantoimituksessa" ja näin ollen vierailijoi- den tavoitettavissa ympärivuorokautisesti.91
80 Gell. 10.15.14: "de eo lecto trinoctium continuum non decubat".
81Manus tarkoitti aviomiehen valtaa vaimoonsa tai aviomiehen isän valtaan miniäänsä nähden, mikäli avioliitto oli solmittucum manu,AKK, s.v. 'manus'.
82 Gai. 1.111: "si qua nollet eo modo in manum mariti convenire, ea quotannis trinoctio abesset atque eo modo cuiusque anni usum interrumperet"; ks.usurpatio trinoctiista myös Cantarella 1987, 117–118.
83 Simón 1996, 108–109.
84 Gell. 10.15.14: "Pedes lecti, in quo cubat, luto tenui circumlitos esse oportet et de eo lecto trinoctium continuum non decubat neque in eo lecto cubare alium fas est neque . . . Apud eius lecti fulcrum capsulam esse cum strue atque ferto oportet".
85 Simón 1996, 104.
86 Gell. 10.15.7: "Ignem e flaminia, id est flamini Dialis domo, nisi sacrum efferri ius non est".
87 Simón 1996, 110–111.
88 Plut. Quest. Rom. 111.
89 Laarit, tienristeyksien ja kotien suojelijat. Kodeissalar familiarista palveltiin yleensä atriumiin sijoitetussa kappelissa,larariumissa.AKK, s.v. 'laarit'.
90 Simón 1996, 112.
91 Simón 1996, 114; Vanggaard 1988, 90–91.
Tacitus92 viittaa flamen Dialista koskeneen kiellon poistua Italiasta. Yhteys Rooman alueeseen näkyy pysyvyytenä (adsiduitas), jonka Numa sääti oleelliseksi osaksi flamenin virkaa, jotta ku- ninkaan velvollisuuksiin kuuluvat uhritoimitukset eivät tulisi hänen sotaretkiensä aikana laimin- lyödyiksi93. Adsiduus näyttää olleen tarkoitettu tarkassa merkityksessään, sidottuna läsnäoloon tietyssä paikassa. Flamenin viran ehdoton yhteys läsnäoloon Roomassa oli yhteydessä myös kiel- toihin ratsastaa hevosella ja nähdä taisteluun valmista sotajoukkoa pomeriumin ulkopuolella94. Kielto ratsastaa hevosella esiintyy sekä Plutarkhoksen95 että Serviuksen96 teksteissä; Pliniuksen97 mukaan flamen ei saanut edes koskettaa hevosta. Festus98 antaa selitykseksi kiellolle sen, että fla- men matkustaessaan pidemmälle laiminlöisi uskonnollisia velvollisuuksiaan.99 Myös kielto nähdä aseistettua sotajoukkoapomeriumin ulkopuolella oli osa Numan flamen Dialikselle asettamaa ad- siduitaksen ehtoa kuninkaan lähtiessä johtamaan sotaa. Nämä kiellot erottivat flamenin selvästi sodankäynnistä ja muodostivat esteen militääriselle uralle; Gellius100 mainitseekin, että tämän takia flamen Dialiksesta tuli harvoin konsulia.101
Osa flamen Dialista koskevista tabuista liittyi ruumiilliseen symboliikkaan. Gelliuksen102 mukaan flamen ei saanut olla ulkona ilmanapexiaan, joka oli pappisviran ehdoton tunnus, eikä myöskään riisua ulkona tunica intimaansa. Plutarkhos103 viittaa samaan tabuun kertoessaan, että flamen ei saanut peseytyä ulkona. Gelliuksen104 mukaan flamen Dialiksen hiuksia ei saanut leikata kuin vapaasyntyinen mies, ja leikattujen hiusten sekä kynsien jäänteet tuli haudataarbor felixin, "on- nekkaan" puun alle. Nämä kaksi sääntöä ovat suorassa yhteydessä toisiinsa: hiusten sakraali luonne tunnetaan useissa kulttuureissa. Serviuksen105 mukaan flamen Dialiksen hiukset tuli leikata pronssiterällä; tämä perustui pronssin luonteeseen roomalaisessa uskonnossa pyhänä metallina.
92 Tac. Ann. 3.58: "frustra vulgatum dictitans non licere Dialibus egredi Italia".
93 Liv. 1.20: "ne sacra regiae vicis desererentur, flaminem Iovi adsiduum sacerdotem creavit".
94 Gell. 10.15.3–4: "Equo Dialem flaminem vehi religio est; item religio est classem procinctam extra pomerium, id est exercitum armatum, videre".Pomerium oli augurien määrittelemä kaupungin pyhä raja, joka saattoi yhtyä kaupunginmuuriin tai sijaita sen sisä- tai ulkopuolella.AKK, s.v. 'pomerium'.
95 Plut. Quest. Rom. 40.
96 Serv. Aen. 8.552: "[flamini Martialis et Quirinalis] equo sine religione vehi licuit".
97 Plin. Nat. 28.146: "flamini sacrorum equum tangere non licet, cum Romae publicis sacris equus etiam immoletur".
98 Fest. 71 L: "Equo vehi flamini diali non licebat, ne, si longius digrederetur, sacra neglegerentur".
99 Simón 1996, 115.
100 Gell. 10.15.4: "idcirco rarenter flamen Dialis creatus consul est, cum bella consulibus mandabantur".
101 Simón 1996, 117. Martorana (1980, 1457) täsmentää sääntöjen tekevän eron nimenomaan pyhänpomeriumin sisä- ja ulkopuolisen alueen välillä.
102 Gell. 10.15.17: "Sine apicem sub divo esse licitum non est"; 10.15.20: "Tunica intima in locis tectis non execuit".
103 Plut. Quest. Rom. 40.
104 Gell. 10.15.11: "Capillum Dialis, nisi qui liber homo est, non detondet"; Gell. 10.15.15: "Unguium Dialis et capilli segmina subter arborem felicem terra operiuntur".
105 Serv. Aen 1.448: "denique flamen Dialis aereis cultris tondebatur".
Serviuksen teksti viittaa raudan tabuun: kyseessä on tyypillinen konservatiivisuus rituaaliesineiden suhteen. Syy rautaa koskevalle tabulle oli se, että pronssi oli vanhempi materiaali, ja uskonnon piirille oli tyypillistä epäluulo innovaatioita kohtaan.106 Hiusten ja kynsien katsottiin olevan sym- paattisen magian kautta yhteydessä henkilöön itseensä; tämän takia oli välttämätöntä hävittää ne tavalla, joka esti niiden käytön pahoihin tarkoituksiin. Vastaavanlainen sääntö koski myös vestaa- lien heidän virkaan astuessaan leikattuja hiuksia, jotka tuli kiinnittää tiettyyn lootuspuuhun107. Vaihtoehtoisena teorialle magiasta säännön perustana on myös esitetty, että sakraalin henkilön ruumiin rajat edustivat yhteisön rajoja, ja näin ollen hiuksia ja kynsiä kehon rajatilana tuli koh- della erityisellä huolellisuudella.108
Kuolemaan liittyvät tabut koskivat lähteiden valossa vain flamen Dialista, ei muita flameneita.
Nämä tabut eivät merkinneet sakraalin ja profaanin piirin erottamista; on lisäksi huomattava, että kuolemaan liittyviä tabuja käsittelevät latinankieliset tekstit eivät viittaa kuoleman piiriin "epä- puhtaana". Konkreettisella tasolla flamen Dialis ei saanut astua haudalle eikä koskettaa ruu- mista109. Hänen oli kuitenkin sallittua osallistua hautajaisiin110, mutta ei kuulla hautajaishuilun ääntä.111 Flamen Dialistacotidie feriatus on myös tässä yhteydessä paikallaan verrata juhlapäiviin, feriae, sillä julkisina juhlapäivinä oli kiellettyä haudata kuollutta.112 Kuolemaa koskeviin tabuihin on nähty kuuluvan myös flamenin kiellot koskettaa tai nimetä kuttua, raakaa lihaa, murattia tai papuja,113 kielto koskea hiivaan sekoitettua jauhoa (leivänjuuri)114 sekä kielto kulkea riippuvan viiniköynnöksen alta115. Samoihin kieltoihin viittaavat Plutarkhos116 sekä Festus117; myös Pli-
106 Simón 1996, 118–122. Myös kahlevankia koskevaan sääntöön saattoi liittyä raudan tabu, Warde Fowler 1911, 32.
107 Plin. Nat. 16.235: "Romae vero lotos in Lucinae area - - quae capillata dicitur, quoniam Vestalium virginum capillus ad eam defertur"; P. Fest. 50 L: "Capillatam vel capillarem arborem dicebant, in qua capillam tonsum suspendebant".
108 Simón 1996, 122–126; Lincoln 1977, 351–352. Lincoln painottaa artikkelissaan useissa indoeurooppalaisissa kulttuureissa tunnettuja symbolisia yhteyksiä hiusten ja kasvillisuuden välillä.
109 Gell. 10.15.24: "Locum, in quo bustum est, numquam ingreditur, mortuum numquam attingit".
110 Gell. 10.15.25: "funus tamen exsequi non est religio".
111 Fest. 82 L: "Funebres tibiae dicuntur, cum quibus in funere canitur, quas flamini audire putabatur inlicitum";
Vanggaard 1988, 97.
112 Colum. Rust. 2.21.4: "Feriis publicis hominem mortuum sepelire non licet".
113 Gell. 10.15.12: "Capram et carnem incoctam et hederam et fabam neque tangere Diali mos est neque nominare".
114 Gell. 10.15.19: "Farinam fermento inbutam adtingere ei fas non est".
115 Gell. 10.15.13: "Propagines e vitibus altius praetentas non succedit".
116 Plut. Quest. Rom. 109–112.
117 Fest. 72 L: "Ederam flamini Diali neque tangere, neque nominare fas erat, pro eo quod edera vincit, ad
quodcumque se applicat"; 77 L: "Fabam nec tangere, nec nominare Diali flamini licet, quod ea putatur ad mortuos pertinere. Nam et Lemuralibus iacitur larvis et Parentalibus adhibetur sacrificiis et in flore eius luctus litterae apparere videntur".
