Arculum

Viimeinen flaminicalle erityinen detalji hänen pukeutumisessaan on granaattiomenan oksa, jota flaminica käytti uhratessaan. Aulus Gellius²⁸⁵ kertoo ainoastaan hänen pitäneenrican päälläarbor felixin oksaa. Näyttää siltä, että arbor felix yhdistettiin hedelmällisyyteen: arbores felices ovat usein hedelmäpuita tai muita viljeltyjä puita; hedelmättömät tai ne puut, joiden hedelmät eivät kelpaa syötäväksi, ovat arbores infelices. Servius²⁸⁶ on täsmällisempi: hän kuvailee

yksityiskoh-280 P. Fest. 369 L: "inficiatur caeruleo colore".

281 Fest. 484 L: "vitta purpurea innexa crinibus".

282 Serv. Aen. 3.64: "Cato ait, deposita veste purpurea feminas usas caerulea cum lugerent. veteres sane caeruleum nigrum accipiebant". Servius kommentoi edellä VergiliuksenAeneisissa Manes-henkien alttariin sidottujavittaeta, jotka ovat väriltääncaerulae: "stant Manibus arae caeruleis maestae vittis atraque cupresso", Verg. Aen. 3.63–64.

283 Ov. Fast. 2.27–28: "ipse ego flaminicam poscentem februa vidi; februa poscenti pinea virga data est".

284 Boëls-Janssen 1989, 132.

285 Gell. 10.15.28: "quod in rica surculum de arbore felici habet".

286 Serv. Aen. 4.137: "arculum vero est virga ex malo Punica incurvata, quae fit quasi corona et ima summaque inter se alligatur vinculo laneo albo, quam in sacrificiis certis regina in capite habebat, flaminica autem Dialis omni sacrificatione uti debebat". Samassa yhteydessä Servius myös uskoo Vergiliuksen säkeen "crines nodantur in auro"

taisesti koristetta, jonka nimeää arculumiksi. Hänen mukaansa arculum oli taivutettu granaat-tiomenapuun oksa, joka muodosti eräänlaisen seppeleen; sen päät sidottiin yhteen valkoisella vil-lanauhalla. Regina sacrorum käytti sitä päässään eräissä rituaaleissa, flaminica Dialiksen tuli käyttää sitä kaikissa uhritoimituksissa. Festus²⁸⁷ kuvailee samaa koristetta regina sacrorumilla, mutta nimellä inarculum. Ero kahden termin välillä on merkityksetön: granaattipuun oksa, kuten Servius kuvailee, taivutettiin muodostamaan ympyräkaari, jota valkoinen vitta piti muodossaan, ja joka kruunasi flaminican kampauksen.²⁸⁸ Festukselta tiedetään, millainen oliarculum, tai tarkem-min, koriste, joka oli samanmuotoinen kuin inarculum. Festus²⁸⁹ määrittelee arculumin "ympy-räksi, joka asetetaan päähän, jotta on helpompi kantaa astioita julkisiin uskonnollisiin seremonioi-hin". Epäilemättä se oli eräänlainen pään muotoa mukaileva "teline", joka kevensi kannettavan astian painoa ja esti sen putoamista. On kuitenkin epätodennäköistä, että flaminicanarculum olisi tarkoitettu tähän käyttötarkoitukseen: se oli tehty puunoksasta, joka oli asetetturican päälle ja näin ollen todennäköisesti ympäröi flaminican nutturaa. Festuksen sanakirjan määritelmä koskee toista objektia, joka oli samanmuotoinen kuin flaminican arculum ja asetettiin samoin päähän, mutta poikkesi siitä funktioltaan.²⁹⁰ Arculumin määritelmät sopivat myös käsitykseenricasta päähuivina tai -pantana: on mahdoton kuvitellaarculumia kiinnitettävän viittamaiseen vaatekappaleeseen.

Sekä Serviuksen että Festuksen mukaan arculum oli tehty granaattiomenan oksasta; vain Aulus Gellius ei täsmennä, mistä puusta oli kysymys, vaan tyytyy kertomaan puun olleen arbor felix.

Granaattiomena oli vierasperäinen puu, kuten sen nimi,malum punicum, viittaa, mutta myös Kart-hagoon granaattiomena oli tuotu muualta: sen alkuperä on Persiassa ja lähialueilla.²⁹¹ 700-luvulla eaa. granaattiomenaa esiintyy monumenttien koristelussa arkaaisessa Kreikassa, josta se luonnolli-sestikin levisi kreikkalaisten siirtolaisten mukana Suur-Kreikkaan ja Etruriaan. Roomassa puu tuli kuitenkin tunnetuksi vasta myöhemmin. Granaattiomena ei esiinny ennen vuotta 500 eaa. peräisin olevassa, vanhimmassa tunnetussa arbores felices -luettelossa.²⁹² Kyseinen luettelo koostuu yk-sinomaan syötäviä hedelmiä kantavista puista, ja alun perinarbor felix merkitsikin "hedelmällistä"

(Verg. Aen. 4.138) viittaavanarculumiin; on kuitenkin todennäköisempää, että "kultaan solmitut hiukset"

tarkoittaisivat Didolla olleen kultainen hiuskoriste.

287 Fest. 101 L: "inarculum virgula erat ex malo Punico incurvata, quam regina sacrificans in capite gestabat".

288 Boëls 1973, 83.

289 Fest. 15 L: "Arculum appellabant circulum, quem capiti inponebant ad sustinenda commodius vasa, quae ad sacra publica capite portabantur".

290 Boëls-Janssen 1991, 34–35.

291 Boëls 1973, 82–84.Malum punicum tarkoittaa kirjaimellisesti "puunilaista omenaa".

292 Boëls-Janssen 1991, 44; André 1964, 38, 46. Macr. Sat. 3.20.2–3 siteeraa kyseistä luetteloa, jonka kertoo olevan peräisin Veraniukselta ja pontifexien laki.

puuta²⁹³.Felix oli synonyymi sanalle frugifer²⁹⁴, hedelmää kantava. Myöhemmin adjektiivia felix laajennettiin tarkoittamaan "suotuisaa", "hyvää onnea tuottavaa" tai "onnellista". Koska flaminica Dialis on yksi Rooman arkaaisimmista papittarista, sääntö arbor felixin oksasta tehdystä arculu-mista olisi tarkoittanut nimenomaan syötäviä hedelmiä kantavaa puuta.²⁹⁵

Todennäköisesti granaattiomenaa ei vielä tunnettu aikana, jolloin luotiin flamen Dialis- ja rex sac-rorum -pariskuntia koskevat uskonnolliset säännöt.²⁹⁶ Ei voida olettaa arculumin olevan myöhäi-sempi lisäys flaminica Dialiksen kampaukseen: roomalaisen uskonnon konservatiivinen luonne on ehdottomasti vastaan hypoteesia tämänkaltaisesta innovaatiosta.²⁹⁷ Primitiivinen sääntö olisi to-dennäköisesti määrännyt arculumin olevan arbor felixin oksasta tehty, ilman tarkennusta puula-jista.²⁹⁸ Tätä arkaaista sääntöä siteeraa Aulus Gellius.²⁹⁹ Kun granaattiomena olisi ilmaantunut Italian maaperälle, olisi omaksuttu tapa käyttää sen oksaa koristamaan flaminican kampausta, koska sen symboliarvo olisi sopinut erityisen hyvin tehtävään. Kyseisen puun symbolinen mer-kitys on kaikkialla sama: granaattiomena on hedelmällisyyden symboli. Sen lukuisat siemenet muistuttavat ruokkivan maan hedelmällisyydestä.³⁰⁰ Granaattiomenan latinankielinen nimi on malum Punicumtai malum granatum. Substantiivimalum tarkoitti hedelmää, jonka sisällä oli kivi tai siemeniä; ennen kaikkea omenaa, mutta myös muita samantyyppisiä hedelmiä. Nämä

"omenankaltaiset" hedelmät erotettiin toisistaan epiteeteillä, jotka ilmaisivat niiden luonnetta tai alkuperää, mikäli ne olivat Italian maaperällä uudempia lajeja. Voidaan olettaa, että alun perin arculum olisi tehty mieluiten omenan oksasta, ja myöhemmin tätä sääntöä olisi tarkennettu tar-koittamaan juuri granaattiomenaa, joka kantoi samaa nimeä kuin omenakin, vain epiteetillä puni-cum, ja voitiin näin mieltää yhdeksi omenien alalajiksi.³⁰¹ Vanhaa uskonnollista sääntöä ei näin tarvinnut varsinaisesti muuttaa, vain tarkentaa koskemaan yhtä tiettyä "omenaa".

Flaminicanarculum vertautui flameninapexiin. Nämä kaksi asustetta ovat samantyyppisiä, mutta niiden muoto, materiaali ja merkitys ovat erilaiset.³⁰² Apex oli lyhyt puukeppi, jota flamenit

käyt-293 Vrt. P. Fest. 81 L: "felices arbores Cato dixit quae fructum ferunt".

294 Vrt. Liv. 5.24: "nulla felix arbor, nihil frugiferum in agro relictum".

295 Boëls-Janssen 1991, 38.

296 Boëls-Janssen 1991, 44.

297 Boëls 1973, 82–84.

298 Boëls 1973, 85.

299 Boëls-Janssen 1991, 44.

300 Boëls 1973, 85.

301 Boëls-Janssen 1991, 45–46. Omenapuu,malus, esiintyy arkaaisessaarbores felices -luettelossa, Macr. Sat. 3.20.2–

3.

302 Boëls-Janssen 1991, 32.

tivät pilleus-päähineessään siihen villanauhalla sidottuna.³⁰³ Apexin muoto periytyy 700–600-lu-vun eaa. Villanova-kulttuurin kypärästä, ja mahdollisesti myös inarculum sakraaliasusteena on peräisin samalta kaudelta.³⁰⁴ Flamen Dialiksen, joka oli cotidie feriatus, tuli käyttää apexia jatku-vasti; muut flamenit käyttivät sitä vain uskonnollisissa seremonioissa.³⁰⁵ Vaikka apex tarkassa merkityksessään tarkoittikin vainpilleukseen kiinnitettyä keppiä, sanaa käytettiin toistuvasti myös koko papillisesta päähinekokonaisuudesta. Selvästikin juuriapex oli se yksityiskohta, joka muutti profaanin lakin pyhäksi ja oleelliseksi osaksi pappien rituaaliasua.³⁰⁶ Vaikuttaa siltä, että flamen, joka riisui päähineensä silloin, kun sääntöjen mukaan hänen tuli sitä käyttää, lakkasi olemasta flamen. Tästä tunnetaan kaksi esimerkkiä: flamen Dialis Lucius Cornelius Merula³⁰⁷ (k. 87 eaa.) riisui päähineensä ennen itsemurhaansa Juppiterin temppelissä, koska oli vakava rikkomus pitää se päässä kuoleman hetkellä. Myös Quintus Sulpicius³⁰⁸ joutui jättämään virkansa, koska hänen pää-hineensä putosi hänen suorittaessaan uhrausta.³⁰⁹ Apex oli niin olennainen osa flamen Dialiksen virkaa, että alun perin hänen tuli käyttää sitä niin ulkona kuin sisälläkin.³¹⁰ Todennäköisesti sääntö oli voimassa vain päiväsaikaan, koska flamen Dialis ei saanut riisuaapexiaan auringonlaskun jäl-keen pomeriumin ulkopuolella³¹¹; rajan sisäpuolella se oli nähtävästi sallittua. Käytännön syistä voidaan olettaa, että flamenin ei tarvinnut käyttää virka-asuaan nukkuessaan.³¹² Koska flaminica Dialis ei ollutcotidie feriata, hän käyttiarculumia vain uskonnollisissa toimituksissa, kuten muut flamenitapexiaan.

Sekä flaminica Dialiksen että regina sacrorumin seremonia-asuun kuuluiarculum, ja mahdollisesti flamen Dialiksen lisäksi myös rex sacrorum käyttiapexia. Rex sacrorumin virka-asua ei tunneta.

Tiedetään kuitenkin, että hän oli uskonnollisilta funktioiltaan arkaaisten kuninkaiden seuraaja, ja

303 Isid. Orig. 19.30.5–6; P. Fest. 21 L; Serv. Aen. 2.683, 8.664, 10.270.Apexia käyttivät rituaaliasunsa osana myös Salii-papit sekäsaliae virgines, Bonfante Warren 1973, 589.

304 Bonfante Warren 1973, 587, 589.

305 Serv. Aen. 8.552: "etenim veteri sacrorum ritu neque Martialis neque Quirinalis flamen omnibus caerimoniis tenebatur - - neque apicem nisi tempore sacrificii gestare soliti erant"; App. Civ. 1.65.

306 Huomionarvoista on myös se, kuinkaapex mainitaan flamenien tunnusmerkkinä (insigne) kautta koko periodin, jonka latinankielinen kirjallisuus kattaa. Mahdollisesti varhaisin teksti, joka mainitsee sananflamen, on Publius Cornelius Scipion hautakirjoitus (100-luku eaa.): "Quei apice Dialis flamin<is> gesistei" (AE1987, 63). Vanggaard 1988, 41.

307 App. Civ. 1.74; Vell. 2.22.2; Flor. 2.9.

308 Plut. Marc. 5.4; Val. Max. 1.1.5: "Q. Sulpicio inter sacrificandum e capite apex prolapsus idem sacerdotium abstulit". Quintus Sulpiciuksen tarkka virkanimike ei ole tiedossa, mutta hän joutui eromaan virastaan n. 220-luvulla eaa., Vanggaard 1988, 72.

309 Vanggaard 1988, 42.

310 Gell. 10.15.17: "Sine apice sub divo esse licitum non est; sub tecto uti liceret non pridem a pontificibus constitutum Masurius Sabinus scripsit".

311 Serv. Aen. 1.305: "flamini extra pomerium post solis occasum apicem ponere non licere".

312 Vanggaard 1988, 93.

eräät tekstit assosioivat apexin kuninkuuteen. Horatiuksen³¹³ säkeessä kuninkaan apex vertautuu sotilaan aseisiin, ja Cicero³¹⁴ kutsuuapexiksi Tarquinius Priscuksen päähinettä, jonka kotka nosti hänen päästään ja laski takaisin enteenä kuninkuudesta.³¹⁵

Sekä apex että arculum kiinnitettiin tutulukseen, sillä sanaa käytettiin kahdessa eri merkityk-sessä.³¹⁶ Flaminican tutulus oli purppuraisella vittalla päälaelle koottu korkea nutturakampaus, mutta samaa sanaa käytettiin myös flamenienpilleus-päähineestä.³¹⁷ Pilleus oli villahuovasta val-mistettu, lieritön, puolipyöreä tai hieman suippeneva päähine, ja varhaisin roomalaisen vapaasyn-tyisen miehen päähinetyyppi. Kun päähineen arkipäiväinen, sekulaari käyttö oli loppunut, se jäi rituaalikäyttöön: orjat saivat sen vapautuessaan manumissio-rituaalissa, mutta ennen kaikkea pil-leus oli pappien virka-asuste. Pappienpilleus tunnettiin myös nimellä galerus; vaikuttaa siltä, että termejä käytettiin synonyymeinä, ja lähteestä riippuen kumpaakin kuvataan joko uhrieläimen vil-lasta tai nahkasta tehdyksi.³¹⁸ Kumpaakintutulusta yhdistää niiden kartiomainen muoto, jota ver-rattiin rajakiveen.³¹⁹ Tämän selvästikin uskonnolliseen piiriin kuuluvan muodon merkitys ei ole varma, mutta sillä saattoi olla suojeleva ominaisuus;³²⁰ Varro³²¹ juontaa tutuluksen etymologian sanaan tueri (suojella) tai tutissimum (suojelluin). Mikä tahansa tutuluksen merkitys olikaan, on tärkeä havainto, että sekä flamen että flaminica käyttivättutulusta.

Sekä flamenin apexiin että flaminican arculumiin liittyy myös villainen nauha:arculum muodos-tettiin sitomalla sen päät yhteen valkoisella villanauhalla,³²² samoinapex kiinnitettiin villanauhalla (filum) flamenin pilleus-päähineeseen.³²³ On yhtä lailla huomattavaa, että flamenin ja flaminican

313 Hor. C. 3.21.20: "regum apices neque militum arma".

314 Cic. Leg. 1.1.4: "ab aquila Tarquinio apicem impositum".

315 Boëls-Janssen 1991, 38–39.

316 Boëls-Janssen 1991, 46.

317 Fest. 484 L: "Tutulum vocari aiunt flaminicarum capitis ornamentum, quod fiat vitta purpurea innexa crinibus, et exstructum in altitudinem. Quidam, pilleum lanatum forma metali figuratum, quo flamines ac pontifices utantur, eodem nomine vocari.".

318 Bonfante Warren 1973, 607, 611; Vanggaard 1988, 40–41; Fest. 484 L: "pilleum lanatum"; Serv. Aen. 2.683:

"tutulum pilleum lanatum metae figura"; Isid. Orig. 29.30.5–6: "Galerium pilleum ex pelle caesae hostiae factum.

Pilleum autem dictum a pelle hostiae unde fiebat".Albogalerus oli yksinomaan flamen Dialiksen käyttämägalerus, joka tehtiin Juppiterille uhratun, valkoisen eläimen nahkasta, Fest. 9 L; Gell. 10.15.31. On merkittävä havainto, että nimenomaan uhrieläimen nahkasta tai villasta tehtynä flamenien päähine liittyi suoraan sakraaliin piiriin, Vanggaard 1988, 92.

319 Varr. L. L. 7.44: "tutulati dicti hi, qui in sacris in capitibus habere solent ut metam"; Fest. 484 L: " pilleum lanatum forma metali figuratum".

320 Boëls-Janssen 1991, 47.

321 Varr. L. L. 7.44: "dicebantur tutuli, sive ab eo quod id tuendi causa capilli fiebat, sive ab eo quod altissimum in urbe quod est, Arcs, tutissimum vocatur".

322 Serv. Aen. 4.137: "ima summaque inter se alligatur vinculo laneo albo".

323 Serv. Aen. 2.683, 8.664, 10.270; Isid. Orig. 19.30.5.

asusteisiin valittiin eri puulaji. Flaminican arculum tuli valmistaa arbor felixin eli hedelmällisen puun oksasta, mutta flamenin apex oli oliivipuuta³²⁴. Oliivipuu ei esiinny arkaaisessa listassa ar-bores feliceseistä; sitä alettiin viljellä hedelmiensä takia Roomassa vasta myöhemmin. Vielä myö-hemmin "hedelmällisen" sijastafelix alettiin käsittää myös "onnekkaaksi", ja tämä oli oliivin tun-nettu käyttö uskonnollisessa piirissä, ilman konnotaatiota hedelmällisyyteen. Tämän myötä oliivi katsottiin kuuluvaksi myös arbor felixeihin, kun epiteetti felix laajeni käsittämään myös hyvää onnea tuovat asiat. Oliivipuu tunnetaan klassisella ajalla rauhan symbolina; ihmisten välisen rau-han lisäksi se on ennen kaikkeapax deorumin symboli.³²⁵ Koska oliivipuuta ei tunnettu Italiassa vielä Tarquinius Priscuksen kuningasaikana,³²⁶ flamenin apexiin oli käytettävä sitä ennen jotakin toista puulajia, mahdollisesti villioliivia,oleaster, jota kasvoi kaikkialla Välimeren alueella³²⁷.

Kaksi flaminica Dialikseen liittyvää tekstiä mainitsee hänen yhteydessään epiteetin cincta, vyö-tetty tai ympäröity. Koska lähdeaineistossa ei mainita flaminican asustukseen kuuluneen vyötä, voidaan olettaacinctan liittyvänricaan jaarculumiin. Ovidius³²⁸ viittaa flaminicacinctaan Fastin tekstissä, jossa kertoja neuvoo tyttöjä välttämään avioitumista maaliskuussa Salii-pappien riittien aikaan, jolloin flaminican tulee olla kampaamatta hiuksiaan: "His etiam coniunx apicati cincta Dialis / lucibus inpexas debet habere comas." Tässä flaminicacincta vertautuu apexia käyttävään (apicati) puolisoonsa; toisaaltacincta on myös vastakohtana kampaamattomille hiuksille (inpexas comas). On selvää, ettäcincta viittaa tässä flaminican hiuslaitteisiin, ei hänen vaatteisiinsa. Tämä tulkinta varmistuu Festuksen³²⁹ määritelmästä: "Cincta [=] flaminica veste velata". Flaminican pää on siis peitetty tai koristettu (velata) vaatekappaleella (veste), joka vyöttää tai ympäröi jotakin (cincta). Samanlaiseen "vyötteeseen" Ovidius³³⁰ viittaa plebeijejä kapinan aikana ruokkineella Bovillaen Annalla: "illa levi mitra cincta canos incincta capillos"; tässä Anna on vyötetty (cincta) mitralla³³¹, joka oli eräänlainen pääpanta. Epiteetti cincta luonnehtii siis flaminican tutulusta

ym-324 Fest. 9 L: "cui adfigebatur apex virgula oleagina". Festus viittaa tässä yhteydessä nimenomaan flamen Dialiksen apexiin; täyttä varmuutta ei siis ole muiden flamenienapexin puulajista.

325 Boëls-Janssen 1991, 46–48; André 1964, 38–39, 43. Oliivipuupax deorumin symbolina, vrt. Plin. Nat. 15.134 laakeripuun käytöstä: "non quia perpetuo viret nec quia pacifera est, praeferenda ei utroque olea".

326 Plin. Nat. 15.1 siteeraa historioitsija Fenestellaa (n. 52 eaa–19 jaa.): "Fenestella vero omnino non fuisse in Italia Hispaniaque aut Africa Tarquinio Prisco regnante".

327 André 1964, 38 n. 7.

328 Ov. Fast. 3.397–398.

329 Fest. 57 L.

330 Ov. Fast. 3.669.

331 Varr. L. L. 5.130: "texta fasciola, qua capillum in capite alligarent - - Mitra et reliqua fere in capite postea addita cum vocabulis Graecis".

päröivää ricaa sekä sen päällä uskonnollisissa rituaaleissa käytettyä arculumia, joka vertautuu flameninapexiin.³³²

In document Flaminica Dialiksen uskonnollinen rooli Rooman tasavalta- ja keisariajalla (sivua 41-47)