EU:n vaikutus Suomen kaupunkipolitiikkaan

Kaupunkipolitiikan tekijät ja tutkijat viittaavat EU:hun, koska unioniin liittymi-nen on tarjonnut keinoja Suomen kaupunkien kansainvälistämiseksi. He näkevät pai-kallisen kaupungin kehittämispolitiikan Hailan kuvaamana kansainvälistyvän kaupun-gin politiikkana, jossa EU:lle on annettu merkittävä rooli verkottajana ja rahoittajana.

Edellä kuvatut kansainväliset verkostot, foorumit ja ohjelmat ovat tulleet tutuiksi, mutta eivät kaikille. Vaikka kysymykseen EU:n asettamista reunaehtoista²³ suhtaudu-taan kriittisesti, ja EU:n puuttumista kaupunkikysymysten hoitoon arvostellaan, EU on edistänyt Suomessa harjoitettua kaupunkipolitiikkaa. EU:lla ei ole tosin mandaattia vaikuttaa valtiolliseen kaupunkipolitiikkaan, mutta EU:lla on, kuten Vantaan apulais-kaupunginjohtaja Lehto-Häggroth sanoo, merkittävä rooli suositusten antajana:

EU:lla ei ole kompetenssia määritellä minkään maan kaupunkipolitiikkaa sinänsä. Se on teh-nyt suosituksia, raportteja. Unionilla on aika vahvakin kaupunkipoliittinen toimintamalli. Se toimii best practis:ien ja erilaisten julkaisujen ja tutkimusten kautta. (Lehto-Häggroth.)

Hannu Penttilä toimii myös Vantaan apulaiskaupunginjohtajana. Hän tuo esiin valtion ja kaupungin välisen jännitteen, joka ilmenee sekä paikallisella että ylikansallisella tasolla:

EU on kuitenkin valtioiden liitto, ei alueiden liitto, eikä kaupunkien liitto, ja eräät jäsenmaat ovat hyvin tarkkoja tästä. Ikään kuin EU:n suoraa yhteyttä kaupunkeihin ei tule sallia. Suo-malaisittain katsottuna tämä on ehkä liiallistakin, tai on se selvästikin liiallista, mutta nämä argumentit ovat tietenkin EU:n peruslähtökohdan mukaisia eli EU on viime kädessä valtioi-den liitto. Kaupunkipolitiikassa EU on toki huomannut tarpeen. Se riippuu paljon jäsenval-tioiden hahmotuksesta, miten ne näkevät kaupunkipolitiikan. (Penttilä.)

EU on yleisesti kuvattu myös valtioliiton ja liittovaltion yhdistelmäksi tai näiden vä-limuodoksi. ”− − eräät jäsenmaat ovat hyvin tiukkoja tästä” viittaa siihen, että euroop-palaiset valtiot ovat itse halunneet pitää EU:n kaupunkipoliittisen toimivallan hyvin rajattuna. Syy on ymmärrettävä, sillä onhan eurooppalainen kaupunki-valtio-suhde paljon vanhempi kuin toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan yhdentymiskehitys, joka alkoi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö EHTY:n perustamisella vuonna 1951. Kau-punki-valtio-suhteen kuvaamiseksi tulee palata aina keskiajan eurooppalaiseen aate-historiaan, kunnalliseen vallankumoukseen, kaupunkivaltioiden kukoistukseen sekä valtionmuodostuksen aikoihin.

Mainittakoon, että EU:n hyväksymä subsidiariteettiperiaate, eli läheisyys- tai en-sisijaisuusperiaate²⁴ rajoittaa EU:n vaikutusta ja puuttumista jäsenvaltioiden kaupun-kipolitiikkaan:

Kyllähän reunaehto liittyy läheisesti EU:n näkökulmasta subsidiariteettiperiaatteeseen, jä-senvaltioiden rooliin. Kyseeseen tulee pohjimmiltaan kansallinen politiikka. Kyllähän se

23Sanalla reunaehto tarkoitetaan toiminnalle sen ulkopuolelta asetettuja ehtoja.

24Vanhoillinen käännös olisi myös toissijaisuusperiaate.

110

reunaehto tulee siitä vaikkakin tasainen tai jollakin lailla koheesiomainen kehitys EU:ssa on ollut koko ajan tavoitteena. Tämän takia on rahoitusjärjestelmäkin luotu. (Helsingin kaupun-ginsihteeri Vallittu.)

EU julkaisi vuonna 1994 asiakirjan jäsenvaltioiden kaupunkiasioiden hoidosta (Com-munity Activities in Urban Matters; The Development of the Urban System and the Urban Dimension in Community Policies): ”Subsidiariteettiperiaatteen mukaan suurin osa kaupunkikysymyksistä hoidetaan jäsenvaltioiden ja kaupunkien omin toimin − −.”

(Community Activities…, cit. Mansikka et al. 1995: 9). Merkillepantavaa on se, että kaupungit ja niiden etujärjestöt ovat kuitenkin aika ajoin vaatineet EU:lta toimenpi-teitä sosiaalisen koheesion ja integraation edistämiseksi, kaupunkien yhteistyön ja työ-jaon parantamiseksi ja demokratian turvaamiseksi (emt.).

Edellä mainitun asiakirjan mukaan kaupunkien tarkoitus on edistää unionin integ-raatiokehitystä, mutta mitä integraatio sitten tarkoittaa? Teija Tiilikaisen ja Teemu Pa-losaaren (2007) mukaan integraation laajenemisella viitataan unionin maantieteelli-seen laajenemimaantieteelli-seen ja uusien jäsenvaltioiden liittymimaantieteelli-seen jäseniksi, ja integraation sy-ventämisellä tarkoitetaan uusien tehtävien siirtymistä jäsenmaiden päätöksenteosta EU:n toimivaltaan. Integraatiokehitys vahvistaa ylikansallisen tason vallankäyttöä (emt.: 14) ja antaa merkittävän roolin hallituksille ja valtionpäämiehille (Raitio 2011:

51). Integraatio syvenee, jos esimerkiksi kaupungit, jotka näyttäytyvät paikallisina yh-teiskuntina, itse vaativat EU:lta toimenpiteitä yhteistyön ja työnjaon kehittämiseksi.

Euroopan kaupunkien yhteistyö on kuitenkin ollut haasteellista, mikä on johtunut jä-senvaltioiden erilaisista kunta- ja valtiojärjestelmistä. Suomen valtion vahva rooli, kuntien autonomia sekä kunta-valtio-suhde poikkeavat eurooppalaisen aluehallinnon ideasta, joka korostaa alueiden laajaa toimivaltaa. Helsingin kaupunginjohtaja, ylipor-mestari Jussi Pajunen selventää:

Jos katsotaan kehitystä viimeisen 20 vuoden ajalta, niin leimallistahan on ollut se, että mei-dän toimintatapamme lähestyvät EU:n toimintatapoja. Kuitenkin 1990-luvun lopussa vallin-nut EU-romanttisuus alkaa hälvetä. Tästä huolimatta on selvää, että Euroopan tasolla on tar-vetta ja halua muodostaa kaupunkien yhteistä kaupunkipolitiikkaa, yhteisiä linjauksia. On-gelmana on ollut se, että EU:ssa maat ovat erilaisia ja niiden kunta-valtio-järjestelmät ovat erilaiset. Kaupunkien määritelmät eri EU-maissa lisäksi poikkeavat toisistaan ja tähän liittyy tietenkin poliittisten järjestelmien erilaisuus. On siis ollut vaikeaa löytää yhteistä kaupunki-poliittista kokonaisuutta EU:n tasolla suuresta halusta huolimatta. Näin ollen olen kokenut kaupunkipolitiikan, mitä Suomessa on harjoitettu, ensisijaisesti Suomen sisäisenä vaikkakin viiteyhteyksiä on toki olemassa globaaliin kaupunkikeskusteluun ja EU:n sisäiseen kehityk-seen. Merkittävä tekijä EU-vertailussa on se, että EU:ssa regionalismi on huomattavasti vah-vempaa kuin meillä. Meillä on perinteisesti ollut toimivallaltaan hyvin vähäiset regioonit tai maakunnat. Olemme olleet kuntavetoisia keskusteluissa, myös kaupunkipolitiikassa. (Paju-nen.)

Maakuntien suhteellisen heikko asema sekä aluehallinnon uudistamiseen liitty-neet vaikeudet ovat hidastaliitty-neet ja vaikeuttaliitty-neet eurooppalaistumisen prosesseja Suo-messa. Suomalaista aluehallintoa on pyritty uudistamaan 1990-luvulta lähtien lisää-mällä sen itsenäisyyttä, esimerkiksi lääninhallituksilta siirrettiin aluekehitysvastuu maakuntien liitoille. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi, ja varsinaista maakun-nallista itsehallintomallia alettiin suunnitella vasta Juha Sipilän hallituskaudella, vuo-den 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Uudistuspyrkimyksistä huolimatta EU:n alue-malli ei ole koskaan aidosti istunut Suomeen. Suomalaiset maakunnat eivät ole olleet

111

isoja, vankkoja tai harteikkaita (robusteja), vaan ne ovat jääneet pieniksi tehden alu-eiden Eurooppa-ajattelusta problemaattisen. Kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho selven-tää Suomen kuntien ja maakuntien suhdetta:

Siis Suomessahan on käsitetty tämä alueiden Eurooppa ihan väärin. Alueiden Eurooppa ja suomalainen maakuntamalli ovat kaksi tyystin eri asiaa. Suomessa on maailman laajin kun-nallinen itsehallinto – ei edes Ruotsissa ole näin laajaa kunnallista itsehallintoa kuin meillä on. Meidän maakuntien lähtökohtana ovat kunnat. Maakuntien liitot ovat meillä kuntayhty-miä! Meillä ei ole sitä vahvaa alueellista traditiota, joka on liittovaltioissa, kuten Itävallassa ja Saksassa tai sentyyppisissä keskusjohtoisissa maissa, kuten Ranskassa. Meillä ei ole myöskään Espanjan kaltaista mallia, missä korostuvat vahvat autonomiset suuret alueet: An-dalusia, Katalonia ja niin edelleen. Kun puhutaan alueiden Euroopasta, niin mennään ihan toisenlaiseen maailmaan, jossa on nämä kulttuurisesti vahvat Eurooppa-alueet, jotka ylittävät valtioiden rajoja. Tiroli on yksi esimerkki. Tiroli sijaitsee Pohjois-Italiassa, Itävallassa, Etelä-Saksassa, ja vastaavia kulttuurisia alueita löytyy muitakin. Sitten ovat nämä hallinnol-lisesti vahvat alueet Euroopassa, jotka ovat kehittyneet aivan toisella tavalla. Ei missään muualla Euroopassa, siis Suomen tai Pohjoismaiden ulkopuolella ole näin vahvaa kunnallista itsehallintoa. Alueiden Eurooppa toteutuisi meillä, jos voisimme puhua Suomesta saman tyyppisenä maana mitä Manner-Euroopan valtiot edustavat, mistä löytyy vahvoja osavalti-oita tai vahvoja alueita. Meillä pitäisi olla ehkä neljä, enintään viisi tällaista itsehallintoalu-etta, jotka todella saisivat verotusoikeuden ja valtiolta laajoja tehtäviä. Tällöin kyseeseen tulisi kuitenkin joku aivan muu järjestelmä kuin mitä tulevat maakunnalliset itsehallintoalu-eet tulevat edustamaan. (Laiho.)

Aluekeskusohjelmaa monta vuotta vetäneen Laihon näkemys suomalaisen kun-nallisen itsehallinnon laajuudesta suhteessa muihin maihin saa tukea tutkimuksesta The State of European Cities 2016. Siinä selvitetään paikallisen autonomian laajuutta EU-maissa sekä Sveitsissä, Islannissa ja Norjassa vuosina 1990, 2000 ja 2014. Paikal-lisen autonomian laajuus olisi kasvanut Euroopassa tultaessa vuodelle 2014. Muihin EU-maihin verrattuna Suomessa olisi yhä laajin paikallinen itsehallinto. Kuitenkin yl-lättävää on, että Sveitsissä paikallinen autonomia olisi ollut vuonna 2014 vain hivenen laajempaa kuin Suomessa. (Dijkstra & Maseland 2016: 186.) Sveitsissä liittovaltion perustuslaki suojelee kuntien itsehallintoa.

Kaiken kaikkiaan suomalaiset kaupunkipäättäjät kaupunkineuvos Markku An-derssonin tavoin pitävät EU:ta byrokraattisena, mutta tarpeellisena Suomelle:

Tietysti EU on todella raskas, jos ajattelee, millaiseksi se on rakennettu hallinnollisesti ja poliittisesti. Silti EU on välttämätön. Se on ollut tarpeellinen. Aikanaan kun tulin kaupun-ginjohtajaksi ensimmäisen kerran, niin EU, euro ja vapaa liikkuvuus olivat vain kaukaisia haaveita. EU on enemmän tarpeellinen kuin tarpeeton. Ja maakunta on enemmän tarpeeton kuin tarpeellinen – – Toimin kuntien Eurooppa-järjestön varapresidenttinä ja olen päässyt sen kautta katsomaan asioita. Mielestäni EU:lla on ollut vahva rooli. (Andersson.)

EU:n yleinen byrokraattisuus yhdistyy hyvin Weberin kuvaamaan byrokraattiseen herruuteen, joka tarkoittaa esimerkiksi kurinalaista virkamiestyöskentelyä Brysselissä ja sitovien EU-asetusten antoa. Entä millä tavoin EU on ollut sitten tarpeellinen Suo-messa harjoitetulle uudelle kaupunkipolitiikalle, jota suojaa siis edellä mainittu lähei-syysperiaate? Keskeistä on tunnistaa niitä reunaehtoja, joita EU voi asettaa ilman, että se rikkoo kyseenomaista periaatetta. Työ- ja elinkeinoministeriön kehitysjohtaja Laiho väittää, että Suomen hallitus on ensinnäkin joutunut huomioimaan EU:n kaupunkioh-jelmat uusia hankkeita suunnitellessaan:

112

− − hallitusohjelmissa hallitus määrittelee vahvasti strategialinjaukset, joiden pohjalta luo-daan näitä erilaisia kärkihankkeita ja katsotaan, mitkä niistä soveltuvat EU-ohjelmien rahoi-tuksen kautta toteutettaviksi ja niin edelleen. Ohjelmien ja hankkeiden käyttäminen tehok-kaina uudistamisen ja kehittämisen välineinä on tullut sieltä EU-maailmasta. (Laiho.)

EU:n asettamat reunaehdot koskevat julkisten hankintojen kilpailuttamista, valtiontu-kia, tilastollista alue- ja tukijärjestelmäluokittelua sekä hankkeita ja ohjelmia. Liiken-netekniikan apulaisprofessori Pekka Rytilä näkee julkisten hankintojen kilpailuttami-sen keinona hillitä korruptiota:

EU:sta on tullut kyllä reunaehtoja. Minä insinöörinä tunnen parhaiten tämän projektipuolen.

EU on kyllä vaikuttanut erittäin paljon siihen, mitenkä kaupunkia ohjataan. Yksi tekijä, mitä EU on pitänyt erittäin tärkeänä, on se, että kaikki julkiset hankinnat pitää kilpailuttaa. Siinä on Etelä-Euroopan traditiot takana, koska pormestari oli aina syvästi korruptoitunut ja hän osti kaiken tutuilta. EU halusi tämän tavan katkaista. Se on onnistunut siinä ihme kyllä. Suo-meen tämä on säteillyt niin, että tämä kilpailuttaminen ja siitä aiheutuvat valitusprosessit ovat A) vaikeuttaneet ja B) selkeyttäneet kaupunkien toimintaa. Tässä on selvästi yksi muu-tos ja sitten on tietystikin nämä EU:n projektituki-ohjelmat, joista Suomi ei ole nyt paljon hyötynyt. Lähinnä tämä Turku-Vaalimaa-moottoritie on yksi, ja sehän on EU:n rahoilla osit-tain tehty ja samoin Lahden oikorata, joilla on syvällisiä vaikutuksia kaupunkipolitiikkaan.

Muutamia infrainvestointeja siis, mutta varsinainen reunaehto on juuri tämä avoin markki-natalous ja kilpailuttaminen. Se on vaikuttanut. (Rytilä.)

Suomessa säädettyä lakia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista ei so-velleta pienhankintoihin, vaan kansalliset kynnysarvot (25§) sekä EU-kynnysarvot (26§) ylittäviin hankintoihin, joista jälkimmäiset perustuvat hankintadirektiiviin ja käyttöoikeussopimusdirektiiviin. Asetuksellaan komissio tarkistaa EU-kynnysarvot kahden vuoden välein. Valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtaja Päivi Laajala nostaa puolestaan esille kunnan palvelujen yhtiöittämisen tärkeyden:

EU on ottanut hyvin tiukan kannan siinä, että kunnan tulee yhtiöittää tuottamansa palvelut, mikäli se menee markkinoille. EU on ottanut voimakkaastikin kantaa tähän, ja komissiossa on ollut käsittelyssä yksittäisiä tapauksia kunnista, esimerkiksi Palmia ja työterveyspalvelut.

Kysymys on ollut esimerkiksi siitä, voiko kunta tuottaa markkinoilla työterveyspalveluja, kun on jo olemassa yksityisiä palvelun tuottajia. Eli kunta voi toimia markkinoilla, jos se yhtiöittää palvelunsa. Tämänkaltaiset kysymykset ovat nousseet EU:ssa esille. Kun kuntala-kia uudistettiin, niin siinä säädettiin myös kuntien yhtiöittämisvelvoitteesta. (Laajala.)

Palmiasta kanneltiin EU:n komissiolle, koska Helsingin liikelaitoksen katsottiin saa-neen kilpailua vääristävää veroetua, valtion tukea, jonka suuntaaminen yritystoimin-nalle on EU-oikeuden mukaan lähtökohtaisesti kiellettyä²⁵. EU:n komissio käsitteli Palmia-casea 2008–2013 katsoen lopulta, ettei konkurssisuojattuna olleen Palmian tarvinnut maksaa takaisin saamiaan tukia. Riittävänä toimenpiteenä pidettiin yhtiöit-tämisvelvollisuuden kirjaamista kuntalakiin (126§). Helsingin kaupunginhallitus päätti vuonna 2014 yhtiöittää Palmian kiinteistö-, siivous-, turva- ja ravintolapalvelut, ja Palmia Oy aloitti toimintansa vuoden 2015 alussa.

Professori Antti Hautamäki pitää NUTS-aluejaottelua merkittävänä tukien ohjaa-jana:

− − ehkä enemmän sitten nämä NUTS-alueiden jaottelut, koska niihinhän perustuu nämä tuet ja tukijärjestelmät. Ne lanseerattiin tänne, joten kyllä erittäin paljon vaikutti ilmeisesti tämä

25EU.n valtiontukisääntöjen soveltamisesta, ks. työ- ja elinkeinoministeriö (2018). Merkitykseltään vähäi-sistä tuista (ns. de minimis -tuki) ei tarvitse tehdä ennakkoilmoituksia komissiolle.

113

jako näihin alueisiin ja luokituksiin, apua tarvitseviin. Kyllähän tällä oli valtava ohjaava vai-kutus. (Hautamäki.)

NUTS (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques) tarkoittaa EU:n kattavaa alueluokitusjärjestelmää, ja se on määritellyt käsitteitä uudella tavalla.²⁶

EU:n reunaehdot ovat olleet pikemminkin sallivia kuin rajoittavia. Niiden lähtö-kohtana ja tarkoituksena ei ole ollut kansallisen eksplisiittisen kaupunkipolitiikan oh-jaaminen. Sen sijaan URBAN-yhteisöaloitteet ja tavoite 2-ohjelmat olivat määrätie-toista EU-kaupunkipolitiikkaa. Turku 2011-säätiön toimitusjohtaja (nykyinen asia-mies) Sevón muistelee URBAN-yhteisöaloitteita ja tavoite-2-ohjelmia ohjelmakau-silta 1994–1999 ja 2000–2006:

EU:sta Suomeen tulivat nämä URBAN- ja tavoite 2-ohjelmat. − − URBAN I-yhteisöaloit-teessa tuli Itä-Helsinki kohteeksi. Olin tekemässä Turun puolesta melko paljon töitä sen eteen, että Suomi päätti hakea myös tavoite 2-ohjelman rahoitusta. Sehän saatiinkin. Kunta-asioista vastaava ministeri sattui olemaan Oulusta. Hän vastasi myös aluekehityksestä sisä-asiainministeriön puolella. EU:n kakkostukialueeksi luettiin koko Oulun alue kuuluvaksi.

Sitten tuli Itä-Turku ja tämä Hervannan ympäristö Tampereelta. Lisäksi saimme jatkoa Myl-lypurolle ja muille alueille Helsingissä URBAN II:n kautta. Olin ollut Euroopan parlamen-tissa töissä ja siis tiesin ennen Turkuun palattuani, että nämä EU:n keinot tarjoaisivat tiettyjä mahdollisuuksia sellaisissakin maissa kuten Suomessa. Kun tulin Turkuun, niin yritin joten-kin kovasti innostaa ihmisiä, mutta ei näihin ensin uskottu todellakaan. Esimerkiksi Tampere oli sitä mieltä, että ei näistä mitään tulisi, mutta Turun ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön kautta toimia ruvettiin ajamaan. URBAN I ja II edustivat EU:n kaupunkipolitiikkaa Suo-messa, joka oli aivan uutta. Esimerkiksi vuonna 2000 annettu päätös URBAN-aloitteista li-säsi innostusta kaupunkipolitiikkaa kohtaan ylipäänsä Suomessa. (Sevón.)

EAKR-asetuksen artikla 7 on EU:n reunaehto, joka koskee kestävää kaupunkike-hittämistä. Valtion virkamiehen antaman vastauksen mukaan artikla 7 olisi antanut mahdollisuuksia kokonaisvaltaisen kaupunkipolitiikan teolle:

EU:ssa on tällä ohjelmakaudella kestävää kaupunkikehitystä ohjaava artikla seitsemän. Se ajaa kokonaisvaltaista kaupunkien eri toimialat, sektorit ja teemat yhdessä huomioivaa kau-punkikehitystä. Se on tavallaan yksi reunaehto tai toive. Tarkoituksena on ohjata rahoitusta, jota artikla seitsemännen mukaiset kaupungit saavat eri puolilla Eurooppaa. Suomen osalta on nostettava esille kuusi suurinta kaupunkia, joilla on tämä yhteinen 6Aika-strategia. (Val-tion virkamies.)

Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2014 Suomen rakennerahasto-ohjelman Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 (luku 9.1.3). Siihen sisällytettiin valtion virkamiehen mai-nitsema 6Aika - Avoimet ja älykkäät palvelut-strategia, jonka toteutuksessa alettiin käyttää apuna EU:n uutta työkalua, ITI:ä (Integrated Territorial Investments). Suomen kuusi suurinta kaupunkia olivat tehneet vuonna 2013 ehdotuksensa työnimellä Avoi-met ja ketterät kaupungit, jonka Henna Virkkusen johtama hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä hyväksyi. Ehdotuksen laatinut sixpack-verkosto (luku 9.1.8) alkoi toteuttaa 6Aika-strategiaa, jonka prioriteetteja olivat avoimet innovaatioalustat, avoin data ja rajapinnat sekä avoin osallisuus ja asiakkuus. 6Ajalle varattiin viiden prosentin osuus kansallisesta EAKR-rahoituskehyksestä. (Kuparinen 2014; 6Aika…2014.)

26Esimerkiksi metropolialueet ovat NUTS 3-tasolla funktionaalisia kaupunkialueita, joissa on asukkaita enemmän kuin 250 000. Metropolialueita ovat pääkaupunkialueet, toissijaiset metropolialueet sekä muut metropolialueet. (Dijkstra & Maseland 2016: 16.) Suomessa metropolialueella on tarkoitettu yhteyksiltään, elinkeinorakenteeltaan ja kulttuuritarjonnaltaan monipuolista suurkaupunkiseutua ja sitä ympäröiviä kuntia taikka rajattua toiminta- ja vaikutusaluetta. (Valtioneuvoston selonteko…2010.)

114

Ohjelmakaudella 2014–2020 EU ryhdistäytyi ”kaupunkipolitiikassaan”. Hori-sontti 2020 ja EAKR-asetuksen artikla 7 ovat mainioita esimerkkejä EU:n aktiivisuu-desta; aikaisempien URBAN- ja tavoite 2-ohjelmien ohella ne ovat edistäneet eniten uutta suomalaista kaupunkipolitiikkaa, jossa EU-romanttisuus oli voimakkaimmillaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella. Kehitysjohtajana Janne Antikainen on selittänyt varhaista EU-romanttisuutta unionin laajenemisaikeilla:

Kollegani Kai Böhmen kanssa pohdittiin, miksi kaupunkipolitiikka oli EU:n agendalla niin vahvasti silloin 2000-luvun alkupuolella. Teoriamme oli aika yksinkertainen. EU oli laajen-tumassa. Se laajentui 15:sta [1995] sinne 25 jäsenvaltioon [2004]. Tiedossamme oli, että aluepolitiikan, perinteisen aluekehityksen kohdealueet lisääntyisivät. Katsoimme, että laa-jentumassa ollut EU halusi vahvemman kaupunkipolitiikan keinoin turvata kehittämisresurs-sien kohdentumisen myöskin vanhaan toimintaympäristöön eli EU:n 15:sta jäsenvaltion kas-vun moottoreihin, kaupunkeihin. − − Tämänkaltainen turvaamisajattelu huipentui sinne Ter-ritorial Agenda:an. − − Sen yhteydessä tehtiin viimeisimmät yritykset. (Antikainen.)

Seuraavaksi analysoidaan EU:n kohtalonkysymystä eli jäsenmaiden mahdollista eroamista EU:sta sekä unionia haasteena ja tulevaisuuden mahdollisuutena.