EU haasteena ja mahdollisuutena kaupunkipolitiikalle

EU:n keinot tarjoavat haasteita ja mahdollisuuksia suomalaisille kaupunkipolitii-kan tekijöille. EU:n työvälineiden mieltäminen hyödyllisiksi ja tehokkaiksi heijastuu myös kansalaisten arvostukseen EU:ta kohtaa. Vuonna 2016 Iso-Britannia äänesti neuvoa antavassa kansanäänestyksessä EU:sta eroamisen puolesta, mikä johti EU:n komissiossa hätähuutoon²⁷. Unionin kohtalosta oltiin huolestuneita. EU:ssa katsottiin, että EU-instrumenttien vaikutusmahdollisuudet oli selkeästi osoitettava jäsenmaille.

Euroopan alueiden komitean (AK) presidentti Markku Markkula kiteytti:

Brittien kansanäänestyksen tulos oli minulle henkilökohtainen pettymys. Se on nyt pakko kääntää myös mahdollisuudeksi. Nyt joudumme EU:ssa tietoisesti käymään unionin perus-toimintamuodot läpi ja panostamaan käytännöllisiin yhteistyöhankkeisiin. Komissiolla on jopa eräänlainen hätä siinä mielessä, että nyt pitää tietoisesti osoittaa EU:n ja EU-rahoituksen synnyttämä lisäarvo. Tämä pitää saada välitettyä kuntalaisille ja kansalaisille. Ylimmät vir-kamiesvalmistelijat ja asiantuntijat tosin kuluttavat BREXIT-prosessiin suunnattomasti ai-kaa, mikä on valitettavaa. Aika pitäisi käyttää suoraviivaisemmin erilaisiin kaupunkikehitys- ja luomispolitiikkoihin. − − Tiede ja tieto pitää saada palvelemaan muutosten vauhdittamista.

− − Joka tapauksessa britit joutuvat kyllä karvaasti kokemaan, että ei voi vain poimia marjoja tästä ja lähteä omille teilleen. Kalliiksi tulee heille, mutta katsotaan, kuinka käy. (Markkula.)

AK:n presidentti Markkulan huoli oli aiheellinen, sillä EU-työvälineiden mielekkyys ja niihin liittyvät haastavat hakuprosessit olivat kyseenalaisia:

Lähinnähän se kuva, mikä minulle jäi EU:sta, oli se, että EU:sta saadaan rahaa. Kaikki tämä raha, mikä saadaan EU:sta, pitää saada jaettua. Jos sitä ei pystytä jakamaan, niin seuraavan kerran saadaan vähemmän ja tämä on tietynlainen ongelma. Sitten mieleeni jäi se, että mi-hinkään hyödylliseen EU-rahaa ei saisi kumminkaan käyttää, mikä aiheuttaisi välittömiä tu-loksia. − − Me puhuttiin paljon siitä, että vaikka rahaa saisi ilmaiseksi, niin ei kannata tuhlata henkisiä resursseja tekemällä sitä, mitä ei koeta hyödylliseksi, vaan kyllä kaupunkien pitää siis tarvelähtöisesti löytää ne omat keskeiset kehittämiskohteensa ja sitten pyrkiä resursoi-maan ne jollakin tavalla eikä yksinresursoi-maan juosta ilmaisen rahan eli EU:n kehittämisohjelmien

27OECD:n politiikka-asiantuntija Abel Schumann näkee, että Isossa Britanniassa suuret kaupungit halusivat jäädä Euroopan unioniin, kun taas maaseutumaiset alueet äänestivät BREXIT:in puolesta. (Schumann.)

115

perässä. Ne hakuprosessit vievät jo niin paljon rahaa, etteivät ne kuulosta mielekkäiltä. (Me-dilaser Oy:n toimitusjohtaja Koskinen.)

Yksin emme missään tapauksessa pysty hyötymään EU-varoista eikä mikään suomalainen kaupunki ilmeisesti pysty hakemaan unionista yksin yhtään mitään. − − Kysymys kuuluukin, onko meillä riittävää osaamistasoa olla hakijana näissä EU-rahoituksissa. Tässä piilee se on-gelma. Tämä on samalla myös tulevaisuuden haaste. EU-hauissa epäonnistuminen on tänä päivänä yhä todennäköisempää. Hakemuksiin on yleensä panostettu paljon. Kielteisiä pää-töksiä saadessaan ja epäonnistumisia kohdatessaan kaupungit monesti pohtivat, että pysty-vätkö ne vielä kerran yrittämään EU-rahan saamista. Onko niillä jälleen rahaa maksaa uusiin hakemuksiin käytettävä työpanos? (Seinäjoen kaupunginjohtaja Rasinmäki.)

Eräiden kansallisten haastatteluiden yhteydessä haastateltavat eivät viitanneet lainkaan siihen, ketkä suunnittelevat ja toimeenpanevat 2010-luvulla kaupunkipoliit-tisia instrumentteja komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastolla (Directorate General for Regional and Urban Policy). Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Heli Saijets tosin mainitsi Rudolf Niesslerin ja Elisabeth Helanderin mer-kittävinä EU-vaikuttajina. Syy siihen, miksi kansallisissa haastatteluissa Brysselin po-litiikkaa ei käsitelty tarkasti organisatorisesta ja verkostomaisesta näkökulmasta pa-lautui kahteen tekijään.

Ensinnäkin EU:n koheesiopolitiikan merkitystä ei tullut liikaa korostaa suomalai-sen kaupunki- ja aluepolitiikan kontekstissa. Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme muotoili vertauskuvallisesti EU:n koheesiopolitiikan kokoluokan:

Otan ensin mittakaavan ymmärtämisen. Suomen bruttokansantuote on niin iso, että me saa-daan jokaiselle meille rakennetuksi tämmöinen kokoushuone joka vuosi. Suomen julkinen talous on niin iso, että me saadaan kaikki koneet ja laitteet tähän huoneeseen joka vuosi.

Suomen niin sanottu suuri aluepolitiikka on niin iso, että me saadaan tuohon myös ovi joka vuosi. Suomen pieni aluepolitiikka on niin iso, että me saadaan oveen lukko joka vuosi. EU:n aluepolitiikka on juuri ja juuri niin iso, että lukkoon saadaan se avain! Eli se Euroopan unio-nin rahoitusinstrumentti on ensisijaisesti tämän vertailun mukaisesti uusien lukkojen ja ovien avaamistyökalu − se ei ole tämän huoneen kasvattamisen työkalu. Ne kaupungit, joilla on avarakatseisuutta, muutosvalmiutta, uskallusta luopua minä-itse ajattelusta sekä tehdä toisen kanssa yhteistyötä ja etsiä kumppanuuksia, hyötyvät Eurooppa-työkaluista parhaiten. Ne ha-luavat olla ensimmäisinä mukana muutoksissa, jotka itsessään synnyttävät sen arvonlisän – ei se EU:n pieni rahamäärä. EU-raha ei ole fiskaali muuta kuin köyhimmissä jäsenmaissa.

(Halme.)

Toiseksi EU:n kaupunkipolitiikka miellettiin hämäräksi. Tehdyissä kansainväli-sissä haastatteluissa ilmeni, että komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto ei itsekään tunnustanut vuonna 2016 eksplisiittistä, virallista ja koheesiopolitiikasta itse-näistä EU:n kaupunkipolitiikkaa. Vaikka osaston nimi muutettiin alue- ja kaupunki-politiikan pääosastoksi vuonna 2012, voitiin silti sanoa, että ei ollut olemassa julkilau-suttua, virallista EU:n kaupunkipolitiikkaa.²⁸ (ks. DG REGIO:n yksikön varajohtaja.)

DG REGIO:n yksikön varajohtajan mukaan tuli edelleenkin puhua implisiittisestä EU:n kaupunkipolitiikasta tai urbaaneista instrumenteista ja kaupunkiasioiden hoi-dosta koheesiopolitiikan alla. Yksikön varajohtaja halusi muistuttaa koheesiopolitii-kan perusluonteesta ja tarkoituksesta. Euroopasta on erotettavissa paljon alueita, jotka ovat samalla kaupunkeja. Lontoo, Bryssel, Wien, Praha, Hampuri, Madrid, Lissabon

28Urbaanien instrumenttien implementoinnista vastannut Competence Centre for Inclusive Growth, Urban and Territorial Development, joka oli Normunds Popensin alaisuudessa, ei muuttanut tätä tosiasiaa. Maa-kohtaiset yksiköt vastasivat spesifeistä maakohtaisista ohjelmista.

116

ja Ateena ovat hyviä esimerkkejä. Pääosaston tekemässä aluepolitiikassa annetaan ra-haa näille NUTS 3-alueille. NUTS 3-alueet kuuluvat käsitteen region piiriin. (DG RE-GIO:n yksikön varajohtaja 2016.) DG RERE-GIO:n yksikön varajohtaja kiteytti alueen käsitteen kolmijakoisen määritelmän:

Regions−Areas−Territories-jako on selkeä. Minulle region viittaa aina NUTS 2 – tai NUTS 3-alueisiin. Area puolestaan viittaa aina paikallisiin ja hallinnollisiin yksikköihin, kuntiin.Territory voi tarkoittaa mitä tahansa. Se voi olla maa, alueiden yhdistelmä taikka naapurusto. Tätä termiä ei tulisi käyttää, koska ihmiset hämmentyvät ja menevät sekaisin.

(DG REGIO:n yksikön varajohtaja; käännös tekijän.)

Koheesiopolitiikassa annetaan vähemmän rahaa kehittyneille kaupungeille, esi-merkiksi Kööpenhaminalle. EU:n aluepolitiikka kohdistuu pääasiassa vähemmän ke-hittyneisiin alueisiin, joilta on erotettavissa myös suuria kaupunkeja, kuten Napoli, Ljubljana, Palermo ja Bukarest. (DG REGIO:n yksikön varajohtaja.) Ne kaupungit, joilla on jo oma ”vahva” kaupunkipolitiikka, hyötyvät vähemmän EU:n koheesiopo-liittisista keinoista. Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Iso-Britannia eivät hyödy suh-teellisesti niin paljon koheesiopolitiikan alle sijoitetuista urbaaneista instrumenteista.

Näiden maiden kaupungit olivat DG REGIO:n perspektiivistä keskimääräisesti jo vah-voja, ja niillä oli jo kokemusta paikallisista ja kansallisista kaupunkipolitiikoista. Kui-tenkaan ei voitu sanoa, että kaupungeista olisi tullut liian itsenäisiä siten, että ne eivät ollenkaan tarvinneet koheesiopolitiikkaa. (DG REGIO:n yksikön varajohtaja.)

Edellä mainitusta huolimatta DG REGIO katsoi, että Suomen hallitus tai pohjois-maalaiset hallitukset voisivat silti viestiä EU:lle eurooppalaisen kaupunkipolitiikan puolesta, joka antaisi mahdollisuuksia kaupungeille. EU:n koheesiopolitiikkaa tulisi ehkä muuttaa radikaalisesti tulevina vuosina. (DG REGIO:n yksikön varajohtaja.) It-sekriittisyyttä oli tunnistettavissa. Tarve muutokselle johtui siitä, että EU:lla oli käy-tössään liikaa rahastoja, jotka olivat huonosti koordinoituja. Yksikön varajohtaja ei kuitenkaan uskonut, että muutos tulisi tapahtumaan tai että NUTS 3-maantiede tultai-siin korvaamaan. Yksikön varajohtaja totesi: ”Haluammeko me täällä Brysselissä vaihtaa politiikkamme maantiedettä? Tällä hetkellä pääpolitiikkamme kilpistyy NUTS 3-alueisiin. Politiikan radikaalinen muuttaminen vaatisi monia vaikeita päätök-siä − −.” (DG REGIO:n yksikön varajohtaja; käännös tekijän.)

AK neuvoa antavana elimenä oli korostanut virallisen EU:n kaupunkipolitiikan merkitystä siitä lähtien, kun EU:n kaupunkiagenda hyväksyttiin. Hollannin puheen-johtajuuskaudella määriteltiin kaupunkiagendan periaatteet ja tavoitteet, joiden mu-kaisesti täytäntöönpanoa vauhditettaisiin kumppanuushankkeilla. AK:n presidentti Markkulan mukaan EU haki tietoisesti kaupunkipolitiikkaansa. Se tulisi olemaan te-hokkainta 2014–2020 ohjelmakauden jälkeen, sillä kyseenomainen politiikkaa alkoi levitä hyvin. Tulevaisuuden kaupunkipolitiikka tulisi vetämään mukanaan maaseutu-alueita siten, että urban ja rural yhdistyisivät taitavasti. (Markkula.)

AK:n presidentti Markkulan mukaan EU:n kaupunkipolitiikkaa ei pitänyt enää yhdistää vain DG REGIO:on. 2010-luvulla DG CONNECT:n kautta tuli yhtä lailla kaupunkipolitiikkaan sisältöä, samoin DG GROW:n kautta. Uuden suunnan etsimi-sessä tuli kysyä, mikä oli EU:n kaupunkipolitiikan rooli digitaalisaation ja uusien työ-paikkojen synnyttämisessä. EU:n sisäiset kädenväännöt korostuivat erityisesti siinä mielessä, että DG REGIO:lla oli kova työ irtaantua menneestään. Se oli vuonna 2016 edelleenkin vanhakantaisen aluekehityksen ylläpitäjä, joka nosti omaa profiiliaan esille, kun kysymykseen tuli osaamisen yhdistäminen. Koheesiorahoituksen tulisi

117

Markkulan mielestä mennä suoremmin itse kunkin alueen päätettäväksi. Ei olisi tar-vetta rankoille ohjeistuksille ja hidasteille jäsenmaakohtaisesti. (Markkula.)

1990-luku kuvasti EU:n kaupunkipolitiikan hahmottelua. ESDP:n (luku 8.1) mer-kitystä ei tulisi liikaa korostaa. ESDP:n tehokkuus sai osakseen kritiikkiä DG RE-GIO:n yksikön varajohtajalta: ”ESDP on kummallinen dokumentti. En pysty sano-maan, että olemmeko tänä päivänä yhtään sen lähempänä sen sisältämää lähestymis-tapaa kuin 1990-luvun lopussa. Se oli pyrkimyksellinen dokumentti sekä erittäin huono ohjeistus politiikkaan.” (DG REGIO:n yksikön varajohtaja; käännös tekijän.)

Väite ”EU:n kaupunkipolitiikan” toimien heikkenemisestä ohjelmakaudella 2007–2013 pitää paikkansa. DG REGIO:sta kerrottiin, miksi yhteisöaloitetoimintaa ei haluttu jatkaa ohjelmakaudella 2007–2013 ja siitä eteenpäin:

URBAN I ja II pyörivät suhteellisen pienillä budjeteilla ja ne fokusoituivat pieniin alueisiin.

Me emme pystyneet skaalaaman yhteisöaloiteohjelmia suuremmalle kaupunkijoukolle. − − Hallinnollisesti katsottiin mahdottomaksi, että 800 eurooppalaisella kaupungilla olisi kulla-kin oma yhteisöaloiteohjelmansa, joka kohdistuisi pienelle alueelle ja jonka budjetti olisi pieni. Pienien naapurustojen rahoittamisen sijasta monet kaupungit olisivat halunneet pääsyn suurempiin EU-rahaeriin. Nämä kaupungit olivat lisäksi närkästyneitä siitä, että niitä pidet-tiin ongelma-alueina eikä aidon investoimisen kohteina. Kaiken kaikkiaan oli havaittavissa kaupungeilta kaipuuta siihen, että EU ottaisi ne vakavissaan. Ne halusivat olla mukana EU-kaupunkipolitiikan mainstream-ohjelmissa 2007–2013-ohjelmakaudella siten, että ne pääsi-sivät käsiksi suurempiin rahaeriin. EU:n kaupunkipolitiikan valtavirtaistamisen taustalla oli juuri tämä kunnianhimo. Toimiko tämä? En usko kokonaisvaltaisesti katsottuna. Valtavir-taistaminen on ollut vain osittain onnistunutta. Joka tapauksessa URBAN II lopetettiin, ja tilalle tuli eräänlainen urbaani komponentti. (DG REGIO:n yksikön varajohtaja 2016; kään-nös tekijän.)

Aluekehitysneuvos Ulla Blombergin mukaan yhteisöaloitteiden lopettaminen oli ly-hytnäköistä EU-politiikkaa. URBAN-ohjelmien jatkamisella olisi nimittäin voitu py-säyttää eurooppalaisten lähiöiden muuttuminen terroristien asuinpaikoiksi. Aluekehi-tysneuvos Blomberg kiteytti: ”URBAN-yhteisöaloite on tosiaan lopetettu. Tämä on sääli, sillä Euroopan suurissa keskuksissa olevat slummialueet tarvitsevat kipeästi ke-hittämisrahaa, jotta niiden kehitys terroristipesäkkeiksi loppuisi!” (Blomberg.)

Eurooppa 2020-strategian mukainen innovaatiounionin luonti olisi vain epäsuo-rasti parantanut eurooppalaisia kaupunkeja. Jotta suomalaiset kaupungit voisivat hyö-tyä enemmän EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikasta niiden tulisi AK:n presidentti Markkulan mukaan olla enemmän läsnä Brysselissä:

− − Tutkimushankkeisiin kohdistuu painetta nyt Horisontti 2020:n puolivälin arvioinnin jäl-keen. Horisontti 2020:ssa edellytetään enemmän välittömiä tuloksia. Mikä on siis se välitön lisäarvo? − − Koheesiorahoitusta voidaan nykysäädösten mukaan käyttää Horisontin tutki-mushankkeiden valmisteluun tai Horisontin tutkitutki-mushankkeiden siirtämiseen käytäntöön. –

− Siis kaupunkien itsensä pitäisi olla nyt entistä enemmän Brysselissä läsnä ja olla mukana.

Jotkin tapahtumat voivat olla muuallakin kuin Brysselissä. Tämä on erityinen haaste Suo-melle. Tosiasiassa suomalaiset ovat vähentäneet läsnäoloaan erilaisissa tapahtumissa verrat-tuna aikaan, jolloin Suomi tuli EU:n jäseneksi. Tämä heijastuu siihen, että meillä on valitet-tavan vähän vahvoja kumppanuusohjelmia. Toki perinteisiä Horisontti-hankkeita on melko paljon Helsingin yliopistolla, Aalto-yliopistolla ja VTT:llä − − Kaiken kaikkiaan Suomessa tehdään liian paljon vain omalla porukalla. Olemme omassa lintukodossamme, kun meidän pitäisi olla näkyvästi maailmalla, sillä meillä on paljon osaamista, jota muualla tarvittaisiin.

(Markkula.)

118

Suomalaisten kaupunkien tulisi AK:n presidentti Markkulaa tulkiten itse aktivoitua, kun kerran ”EU:n kaupunkipolitiikka” oli muuttunut positiivisempaan ja tehokkaam-paan suuntaan. Osa eurooppalaisista kaupungeista hyödynsi aktiivisesti ja määrätie-toisesti EU-tason rahanlähteitä ja teki lippulaivahankkeita 2014–2020-ohjelmakau-della. Ne nostivat omaa profiiliaan vetovoimaisina paikkoina yrityksille ja turisteille yhtä lailla. Horisontti 2020 oli kansainvälistänyt aktiivisimpia suomalaisia kaupun-keja, mutta konsortioperusteinen yhteistyö olisi voinut olla vahvempaakin.

Suomalaiset kaupungit ovat hyötyneet eurooppalaisista ystävyyskaupunkiverkos-toistaan. Ystävyyskaupunkeihin yhteydenottamisen kynnys on ollut matalampaa sil-loin, kun on pitänyt muodostaa kansainvälisiä konsortioita ja yhteistyöhankkeita in-novatiivisen kaupunkikehittämisen edistämiseksi. AK:n presidentti Markkulan mu-kaan ystävyyskaupunkitoiminta alkaisi jäädä taustalle ja historiaan 2020-lukua lähes-tyttäessä. Suoremmat kansainväliset yhteistyöhankkeet, avoimet innovaatiot, käytän-nön kokeilut ja demonstraatiot sekä alueellisten innovaatioekosysteemien luonti tuli-sivat korostumaan jatkossa. Huolimatta kehityksen suunnasta AK:n presidentti Mark-kula tunnusti esimerkiksi Espoon ja Helsingin tärkeät ystävyyskaupunkisuhteet, jotka eivät rajoittuneet vain Eurooppaan:

Suomalaisten kaupunkien ystävyyskaupunkiyhteyksiä on ollut aikanaan enemmänkin. EU:n liittymisen jälkeen ja 2000-luvun alusta alkaen ystävyyskaupunkipolitiikan, joka on ollut enemmän tutustumista, matkustamista ja henkisen kulttuurin yhteistyötä, merkitys on vähen-tynyt. Toki Helsinki on ollut aktiivinen pääkaupunkien välisessä yhteistyössä. Espoon yli-voimaisesti tärkein ystävyyskaupunki on Shanghai. − − Kiina rakentaa edelleenkin erittäin paljon ystävyyskaupunkien varaan kaupunkiyhteistyötään. Nyt meillä on iso Slush-tapah-tuma Shanghaissa. (Markkula.)

AK:n presidentti Markkulan mukaan ”EU:n kaupunkipolitiikan tekijöiden” tärkein yhteistyökumppani, kaupunki, löytyi paikalliselta ja urbaanilta alueelliselta tasolta:

Nyt EU:n kaupunkipolitiikan tekijöiden tärkein yhteistyökumppani on itse kaupungit. Näin ei ollut ehkä viisi vuotta sitten. Nyt paine kohdistuu eniten kaupunkien johtajiin ja keskeisiin luottamushenkilöpäättäjiin. Heidän tulee tehdä enemmän yhteistyötä muiden kaupunkien kanssa. − − Kaupunkien pitäisi tänä päivänä kuvata enemmän omia sisäisiä muutosproses-sejaan. Miksi ja minkälaisilla ratkaisuilla erilaisten kaupunkien innovaatioekosysteemit ovat edelläkävijöitä? Suomesta löytyisi erityisen paljon hyviä esimerkkejä, ja osaaminen tulisi paketoida uusiksi. Kaupunkien tulisi olla mukana ekosysteemivetoisessa kaupunkikehityk-sessä. Nykyään paikallinen demokratia ja politiikka ovat paljon dynaamisempia ja muutos-hakuisempia, ja niissä haetaan uusia ratkaisuja, joista tehdään myös konsepteja ja malleja.

Kaupunkitasolla tapahtuvasta avoimesta innovaatiotoiminnasta tulee siirtyä kuvaamaan sitä, mitä alueellisen innovatiivisen ekosysteemin vauhdittaminen tarkoittaa. Mitä tarkoittavat ja-kamistalous ja kiertotalous? Mitä ovat erilaiset alustat, joiden kautta syntyy erilaisia busi-nessmahdollisuuksia? (Markkula.)

AK:lla on ollut sen alkuperäisestä perustarkoituksesta johtuen helpompi pääsy paikalliselle ja alueelliselle tasolle kuin DG REGIO:lla. Puhuttaessa monitasoisesta skalaarisesta hallintajärjestelmästä DG REGIO tunnusti suoran yhteydenpitonsa kau-punkeihin kohdennettujen tukitoimenpiteiden kautta, mitä kaupungit olivat itse halun-neet. Tuli muistaa, että EU:n urbaanit instrumentit oli jo otettu käyttöön kaupungeissa EU:n komission (ylikansallinen skaala) ja Suomen valtion (kansallinen skaala) välisen neuvotteluvaiheen jälkeen. EU:n komissio siis neuvottelee valtioiden kanssa ohjelma-kausien budjeteista ja raamiohjelmista. Kaupungit ja maakunnat eivät ole tässä neu-vottelupöydässä mukana, missä jäsenmaat hoitavat sisäistä ohjelmointiaan ja

suunnit-119

teluaan. Suomen valtion ja EU:n komission aluepoliittisten neuvottelujen jälkeen vi-ranhaltijoilla on hyvin aikaa suunnitella hankkeita sekä laittaa rauhassa kuntoon kau-punkistrategioitaan, jotka vaikuttavat erilaisten hankkeiden valintaan.

Vahvojen kollektiivisesti toimineiden kaupunkien epätietoisuus liittyen EU:n toi-miin kestävässä kaupunkikehityksessä (Artikla 7) näkyi konkreettisesti. Suomen kuusi suurinta kaupunkia saivat ehdottamansa 6Aika-strategiansa (2014–2020) toimintojaan rahoitetuksi verkostomuodossa, vaikka EU:n alkuperäinen tarkoitus oli lähtökohtai-sesti rahoittaa vain yksittäisiä kaupunkeja. Sixpack-kaupungit eivät pystyneet näyttäy-tymään Suomen valtiota vahvempina kollektiivisina toimijoina, mutta ne kylläkin ky-kenivät kyseenalaistamaan vallitsevia ja sovittuja käytäntöjä saamalla poikkeukselli-seen ehdotukpoikkeukselli-seensa rahoituksen lobbaamalla. Työ- ja elinkeinoministeriö valitsi 6Aika-strategian Suomesta toteuttamaan EU:n kestävän kehityksen painopistettä sen jälkeen kun komission ja valtion neuvottelut olivat päättyneet (luku 8.2).

Onko korvamerkityn viiden prosentin piiriin kuuluva 6Aika noin 80 miljoonan euron EAKR-rahoituksensa perusteella tehokas EU:n instrumentti? Ainakin kaupun-git ja maakunnat ovat tehneet yhteistyötä. Maakuntien liitoilla on ollut omat roolinsa, esimerkiksi Uudenmaan liitto toimi EAKR-hankkeita rahoittavana viranomaisena 6Aika-strategiaan liittyen. Pirkanmaan liitto vastasi Tampereen Integroidun alustake-hittäminen-kärkihankkeen osatoteutuksien (sisällöllisen) koordinaation johtamisesta.

8.3.1 Julkilausumat, julistukset ja perussopimukset

Mikä on EU:n julkilausumien merkitys? AK:n presidentti Markku Markkulan mukaan AK:n omat julkistukset olisivat olleet EU:n kaupunkipolitiikan julkilausumia ja julistuksia (Lille Action Programme, Rotterdam Acquis on Urban Policy, Bristol Accord, Leipzig Charter, Marseille Final Statement, Toledo Declaration, Riga Decla-ration) konkreettisempia.AK:n presidenttiMarkkula ei halunnut väheksyä EU:n kau-punkipolitiikan julkilausumien merkitystä, mutta korosti AK:n Bratislavan julistusta:

Nämä ministerijulkilausumat on hyvä ketju tapahtumia. Alueiden komitea tuo lisäarvoa näi-hin omien julistuksiensa kautta. Bratislavan deklaraatio vie kehitystä pari pitkää askelta eteenpäin konkretian suhteen. Meillä on oma Bratislava Action Plan, johon kootaan käytän-nön toimintaa, mitä tehdään koko ajan. Eurooppa-neuvoston syyskuun puolivälissä tekemä Bratislava Road Map ohjaa, miten mennään Rooman 60-vuotis-juhlakokoukseen. Loka-kuussa Eurooppa-neuvoston presidentti Donald Tusk kutsui alueiden komitean poliittiset ryhmäjohtajat minun johdollani pitkään suljettuun iltaistuntoon. Aiheena hänen kanssaan oli poliittinen keskustelu siitä, mitä käytännön tasolla alueilla ja kaupungeissa pitäisi tapahtua ja mihin me sitoudumme. Koko ajan teemme omia yhteisiä toimenpiteitämme. Nämä kau-punkipolitiikan julistukset ja julkilausumat kuvaavat enemmän sitä tilannetta, mihin on jo päädytty – ne eivät riittävästi viivoita seuraavien vuosien toimenpiteitä. (Markkula.)

AK:n presidentti Markkula muistutti, että ministerikokoukset ja epäviralliset mi-nisterikokoukset eivät ole innovaatioiden syntypaikkoja. AK:lle ja paikallisen tason kaupungeille EU:n perussopimukset ovat olleet merkittäviä. Maastrichtin sopimuk-sella perustettin Euroopan alueiden komitea. AK:sta tehtiin instituutio, joka ottaisi tie-toisesti huomioon kaupunkien ja kuntien näkemykset unionin päätöksenteossa (luku 9.1.3). AK on toiminut hajautetun demokratian ja subsidiariteettiperiaatteen portin-vartijana. (ks. Sopimus Euroopan unionista…1992.) Lissabonin sopimuksessa AK:n roolia vahvistettiin entisestään (Lissabonin sopimus Euroopan unionista…2007). AK mobilisoi 2010-luvulla tehokkaasti kaupunkeja ja alueita tuomaan muutosmahdolli-suuksiaan ja aikaansaannoksiaan entistä enemmän esille EU-politiikassa.

120 8.3.2 Juncker-Kataisen rahoitus

Juncker-Kataisen rahoitus jakoi mielipiteitä sen osalta, onko instrumentti kaupun-kipoliittinen vai ei. ESIR-takausjärjestelmässä (EFSI −European Fund For Strategic Investments) eli niin kutsutussa Juncker-Kataisen paketissa (tai Kataisen raha) tavoit-teena on ollut saada yksityisiä pankkeja takausten välittäjiksi. Rahoitusta on kohdis-tettu toimialoille, jotka edistävät strategisesti tärkeitä infrastruktuurihankkeita sekä uudistavia teollisia investointeja. Komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston yksikössä työskentelevä varajohtaja sekä Eurocities-organisaation edustaja (Policy advisor Marton Matko) ja Euricurin haastateltava (Senior researcher Luís Carvalho) eivät mieltäneet tätä Euroopan strategisten investointien rahastoa (takausjärjestelmää)

”EU:n kaupunkipolitiikan” piiriin kuuluneeksi ”aidoksi urbaaniksi työkaluksi”. DG REGIO:n yksikön varajohtaja kiteytti: ”Juncker-Kataisen paketti ei ole kaupunkipo-liittinen luonnostaan.” (DG REGIO:n yksikön varajohtaja; käännös tekijän).

AK:n presidentti Makkulan mukaan ESIR on ollut rahallisesti niin massiivinen, että se tulisi väkisinkin osaksi kaupunkipolitiikkaa:

Strategiset investoinnit eli Junckerin-Kataisen paketti kokonaisuudessaan on ylivoimaisesti merkittävin. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ilmaisi State of the Union-pu-heessaan, että instrumenttia jatketaan vuoteen 2020. Rahamäärän volyymi kaksinkertaiste-taan. Yli 600 miljardia euroa on niin valtava ruiske, että nyt sitä pitäisi osata käyttää. Minusta tämä on aivan ratkaisevasti osa kaupunkipolitiikkaa. Ensimmäisen vuoden aikana rahoitet-tiin perinteisiä kohteita, kuten teitä ja rakennuksia. Juncker-Kataisen rahoituksessa haetaan nyt laadullisesti korkeatasoisten projektien rahoitusta, mikä vaatii monitoimijuutta ja monien toimijoiden yhteisiä investointihankkeita. Jonkun toimijatahon pitäisi vain ottaa tällaisten hankkeiden aikaansaaminen omakseen. Lähtökohtaisesti tämä toimijataho ei voi olla kukaan muu kuin kaupunki. Toki yliopistokin voi olla, jos se kehittää omaa kampusaluettaan. (Mark-kula.)

AK:n presidentti Markkulan mukaan Juncker-Kataisen-rahoituksesta puhuttaessa olisi tavallaan merkityksetöntä, miten kaupunkipolitiikka halutaan organisoida, teori-oida, rajata tai mieltää esimerkiksi EU:n keskijohdossa, kunnissa, alueilla, valtioissa tai yliopistoissa. Investointien suuruusluokka ja impulssi rakennusalalle on ollut sitä luokkaa, ”ettei raha ole voinut kokonaan peltoonkaan tai metsäänkään mennä”. Työ-kalu on näin ollen osa kaupunkipolitiikkaa, ja se on 630 miljardin euron suuruudessaan vielä tehokkaampi kuin 80 miljardin euron Horisontti 2020.

EU-vaikuttajilta kysyttiin Juncker-Kataisen rahoituksesta, koska instrumentti nousi esille kansallisissa asiantuntijahaastatteluissa. Helsingin kaupunginvaltuutettu Kaarin Taipale mainitsi vuonna 2015 tekemästään valtuustoaloitteesta, joka koski sitä, miten Helsinki aikoi hyödyntää Juncker-Kataisen rahaa (Taipale). Helen Oy:n ja Hel-singin Satama Oy:n lausunnot tuotiin käsittelyssä esille. HelHel-singin kaupunginhallituk-sen mukaan mahdollisuuksia ESIR-rahoitukseen liittyen oli syytä tarkastella kaupun-gin tytäryhtiöissä, jotka samalla selvittävät investointihankkeidensa rahoitusvaihtoeh-toja (ks. Valtuutettu Kaarin Taipaleen aloite…2016). Rahoitusinstrumentin mainitsi myös MDI:n neuvonantaja Eero Holstila, joka suhtautui EU:n rooliin muutoin varauk-sellisesti. Hän korosti neloskierteen, eläkerahastopääoman sekä yksityisen pääoman merkitystä tulevaisuuden suomalaiselle kaupunkipolitiikalle. Kataisen rahasta neu-vonantaja Holstila puhui seuraavasti:

En näe Euroopan uniolla suurta roolia Suomen kaupunkipolitiikan kannalta. Tietysti poik-keuksena tulee mainita Kataisen rahoitus, joka on tarkoitettu Euroopan investointien

En näe Euroopan uniolla suurta roolia Suomen kaupunkipolitiikan kannalta. Tietysti poik-keuksena tulee mainita Kataisen rahoitus, joka on tarkoitettu Euroopan investointien