Lasten tuottaman arviointitiedon vaikutus varhaiskasvatuksen päivittäiseen arkeen oli yksi tutkimuksemme päätuloksista. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat lasten mukaan ottamisen toiminnan arviointiin tärkeänä, koska se edesauttaa lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen toteuttamista.
5.1.1 Tiedon saaminen ja sen hyödyntäminen
Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat näkivät lasten tuottaman toiminnan arvioinnin merkityksellisenä siitä saadun tiedon hyödyntämisen kannalta. Kuten Milla tuo haastattelussa esiin, ottamalla lapset mukaan toiminnan arviointiin esimerkiksi keskusteluiden avulla, kasvattajat oppivat tuntemaan ryhmän lapsia paremmin ”esimerkiks saduttaminen on sellanen asia, että pääsee sinne lapsen omaan, varsinkin mielikuvitusmaailmaan, mutta myöskin niihin omiin tarpeisiin ja
haluihin aika hienosti kiinni.” Lapset saavat äänensä paremmin kuuluviin ja näin koetaan, että toiminnasta tulee lapsilähtöisempää.
Lapsen tuottaman toiminnan arvioinnin kautta haastateltavat kokevat saavansa selville lapsen mielenkiinnon kohteet sekä sen, millainen tekeminen on lapselle innostavaa. Useimmat tutkittavat mainitsivat lapsen tuottaman toiminnan arvioinnin antavan osviittaa tekemisen mielekkyydestä, kuten Maiju kertoo:
”halutaan, että kun ollaan täällä lapsia ja perheitä varten, et se on sellasta mielekästä tekemistä, mut kuitenkin pedagogista. – – ja et lapsen on kiva tosiaan tulla päiväkotiin – –.” Vaikka mielekäs tekeminen on yksi toiminnan tavoitteista, nousi haastatteluissa myös esiin, ettei tekemisen kuulu aina olla kivaa ja siitäkin on hyvä keskustella lasten kanssa, kuten Elisa alla kertoo. Arvioinnin vahvana tavoitteena on porautua syvemmin lapsen kokemuksiin ja ajatuksiin.
– – me ei ajatella arviointia niin, että kysytään lapsilta, että ”oliko kivaa”. Ja ajatus ei ole se, että meidän toiminnan pitäis aina olla mahdottoman kivaa, että on hauskaa ja mukavaa. Vaan sen arvioinnin tavoitteena on nimenomaan porautua niihin semmosiin niinku lapsen kokemuksiin ja ajatuksiin ja on ihan ok, että sieltä tulee monenlaisia mielipiteitä ja niistä voidaan puhua. Että totta kai arvioinnin yks tavoite on se, että järjestetään, että toiminta on sellaista, että se on lapsille mieluista. Mutta kyllä me ajatellaan myös niin, että opetellaan motivoitumaan myös sellasiin asioihin, mitkä ei tällä hetkellä ole mieluisia ja missä joutuu epämukavuusalueelle. Ja sitten sen arvioinnin kautta onkin hyvä keskustella siitä, että "niin sun mielestä tää ei ollut nyt kauheen mukavaa ja tuntui työläältä", mut sit voidaan niinku jutella siitä, että "hyvin jaksoit pinnistellä ja pienen hetken jaksoit" että "hyvä juttu, että tästä mennään eteenpäin”. (Elisa)
Varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat saavansa syvällisempää tietoa myös lapsen taidoista ja taitotasosta lapsen tuottaman toiminnan arvioinnin kautta.
Tuntemalla lapsen paremmin, kasvattajat kokevat pystyvänsä vastaamaan paremmin lapsen tarpeisiin ja haasteisiin. Näin toiminta saadaan kohtaamaan lapsi ja hänen tarpeensa. Lasten tuottamaa toiminnan arviointia syntyy esimerkiksi lapsihavainnoinnin ja yhteisten keskustelujen kautta ja tätä tietoa pystytään hyödyntämään pedagogisen toiminnan suunnittelussa. Kasvattajat suunnittelevat toimintaa yhdessä lasten kanssa ja näin myös arvioivat ja dokumentoivat sitä yhdessä. Yhteisen arviointitoiminnan tuloksena syntyvien keskusteluiden kautta lapsi saattaa ilmaista jotakin kasvattajan ajatuksista poikkeavaa, yllättävääkin tietoa, mikä on edelleen suunnittelun ja toiminnan toteuttamisen kannalta merkityksellistä.
– – kun osallisuus on meille hyvinkin niinkun täällä semmonen jokapäiväinen toimintatapa jo muodostunu, kun sitä vuosia ollaan kehitetty niin siihen nyt oleellisesti kuuluu myös sit se, et jos lapset on itse suunnittelemassa toimintaa, niin tottakai he ovat myös arvioimassa sitä. Halutaan että se toiminta kohtaa ne lapset – – ja lasten tarpeet, joita varten täällä ollaan, että tiedetään millasesta toiminnasta se lapsi innostuu ja millasesta se ei innosta. Toisaalta sillä arvioinnilla saa myös tietoa myös sen lapsen taidoista, taitotasosta, koska joskus kun arvioidaan lasten kanssa ja vaikka jotain jumppaa ja muuten ja he näyttää vaikka punasta naamaa ja sit mietitään, että ”miksi tuli punanen naama”. Niin he kokeeki, että ”se oli vaikea”, jolloin siitä tuli "ei niin kiva juttu", koska se oli vaikea, niin silloin tiedetään, että ”okei, että nää jutut saattaa olla hankalia ja sitte harjotellaan lisää niitä asioita”. (Aino)
Lisäks tarkkaa tietoo siitä, että mitä lapset ihan niinku yksilötasolla ajattelee ja monta kertaa ollaan oltu todella yllättyneitä siitä, kuinka hienosti he osaa kielentää ajatuksiansa ja tuoda sellaisia näkökulmia toiminnasta esille, mitä me kasvattajat ei välttämättä osata etukäteen ennakoida tai ajatella. (Elisa)
Kuten Kaisa nosti haastattelussa esille, haastateltavat kokivat lasten tuottaman toiminnan arvioinnin olevan merkityksellistä myös demokratiakasvatuksen kannalta, sillä arviointitoiminnan kautta lapsi oppii omien ajatustensa merkityksellisyyden: ”– – se on sellanen pedagoginen väline myös niinkun eteenpäin tulevaisuuteen, niinku vaikuttamisen näkökulmasta tämmönen väline.
Lapsi huomaa, että "kun minä vaikutan, niin sillä on merkitystä, kun kerron oman mielipiteeni, niin sillä on väliä"”. Kasvattajat kokivat tärkeänä, että kaikki lapset saavat äänensä ja mielipiteensä esiin, ja kertoisivat rehellisesti ajatuksistaan.
Kuten Elisa tuo esiin, lasten kertoessa rohkeasti ajatuksistaan, on luonnollista, että esille tulee erilaisia mielipiteitä, joista keskusteleminen nähtiin merkityksellisenä: ”Me paljon puhutaan tuolla ryhmässä, että "kerro sun mielipide, että nyt sun kaveri laittoi noin, mutta sulla on omat ajatukset, sä saat ihan itse nyt päättää, että mitä mieltä sinä tästä olet."” Näin lapset oppivat erilaisten mielipiteiden olemassaolon. Haastateltavat kokivat tärkeänä, että lapsi tietää hänen omien ajatustensa arvon ja vaikutuksen, mutta toisaalta kokivat, että lasten kanssa tulee myös keskustella siitä, etteivät he voi vaikuttaa kaikkeen.
Lasten tuottama arviointitieto nähtiin osaltaan myös palautteena varhaiskasvatuksen opettajan tekemästä työstä. Lasten antaman arvioinnin kautta haastateltavat peilaavat oman työnsä onnistumista. Kuten Maiju kertoo, onnistumisten lisäksi arviointitieto koettiin palautteena, jonka kautta pystyy reflektoimaan omaa toimintaa, huomaamaan kehittämistarpeita ja tekemään asioita toisella tavalla: ” – – me sitten itekin reflektoidaan me työntekijät et mikä
on, mikä toimii ja mitä voitais tehdä toisin, et se osallisuus toteutuis tosiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Et myös sitä meidän niinkun omaa siis kaikkea toimintaa tavallaan. Sanomisia ja kaikkee – –.” Myös Kaisa ja Elisa pohtivat näitä asioita:
Antaahan se niinkun osviittaa siitä, että onko tekeminen ollut mieleistä tai kuinka niinku ite on onnistunu siinä, kun on luonu jotain tekemistä tai ympäristöö tai jotakin, niin suoraa arviointia siitä ja tota noin niin, niin lähinnä nyt sitä palautetta omaan toimintaan – –. (Kaisa)
Me saadaan siitä tietoa omaan työhömme, kun me kysytään lapsilta sitä, että mitä he ajatteli ja miltä heistä tuntui. Se arviointi, mitä lapset tuottaa, niin se on tietoa meille siihen, miten me jatkossa suunnitellaan toimintaa ja minkälaisia tarpeita sieltä nousee. (Elisa)
5.1.2 Arviointitoiminnan vuorovaikutuksellisuus
Hyvän vuorovaikutuksen ja dialogisuuden kautta varhaiskasvatuksen opettajat pyrkivät luomaan turvallisen ilmapiirin, jossa lasten on mahdollisimman helppo tuoda rehellinen ja aito mielipide esille.
Arviointitoiminnan kautta toteutuu vuorovaikutusta, dialogisuutta ja vastavuoroisuutta. Kuten Kaisa kertoo, lasten tuottama toiminnan arviointi tapahtuu vuorovaikutuksessa lapsen ja aikuisen sekä toisten lasten kanssa ja sen nähtiin virittävän esimerkiksi keskustelua lapsen tai koko ryhmän kanssa, mikä vahvistaa osaltaan lasten keskinäistä sekä lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta ”sillä [lapsen tuottama toiminnan arviointi] on ehkä helppo avata keskustelua jonkun lapsen kanssa tai koko ryhmänkin kanssa.” Lisäksi toiminnan ajateltiin jäävän yksipuoliseksi, jos siitä puuttuisi ikään kuin vastavuoroisuuden elementti, mistä Elisa kertookin alla.
Meidän mielestä toiminta jäis ehkä aika ykspuoliseksi, siitä puuttuis joku vastavuoroisuuden elementti, jos me ei huomioitaisi sitä, että miten lapset sen hetken on kokenut ja minkälaiset elementit siinä esimerkiksi nyt hetkessä vaikuttaa siihen, miltä se lapsista tuntuu ja minkälainen oppimiskokemus heille on siitä muodostunut. (Elisa)
Haastatteluissa nousi esille, että arvioinnin ja osallisuuden kautta toteutuu parhaiten vastavuoroisuus ja dialogisuus. Opetustyö tapahtuu aina dialogissa, eikä sen vuorovaikutuksen suunta ole yksipuolinen. Kuten Elisa alla kertoo, kasvattajat ikään kuin kasvavat jokaisen lapsen matkassa. Lisäksi mitä enemmän
lapsen ja kasvattajan välillä on vuorovaikutusta, sitä enemmän lapsen kehitystä pystytään tukemaan hänelle tarkoituksenmukaisella tavalla.
Mun mielestä arviointi ja osallisuus on sellaset elementit tässä työssä, että niiden toteuttamisen kautta toteutuu parhaiten vastavuoroisuus ja ja semmonen niinku dialogisuus kasvatustyössä. Vaikka me ollaan opettajia ja me ollaan kasvattajia, mutta kasvatus ja opetustyö tapahtuu aina dialogissa ja se ei koskaan ole, se vuorovaikutuksen suunta ei ole ykspuolinen. Vaan ajatus siitä, että myös me kasvattajat kasvetaan jokaisen lapsen matkassa aina hippasen verran. Me opitaan aina jotakin itsestämme, mutta mitä enemmän me ollaan dialogissa ja vuorovaikutuksessa, niin sitä enemmän me opitaan siitä lapsesta ja sitä paremmin me pystytään viemään sitä lasta eteenpäin, niinku tarkotuksenmukasella tavalla. Ja toivottavasti oikeeseen suuntaan, että en osaa edes ajatella – – ei oo enää paluuta siihen, että me ollaan niinku symbolisesti pöydän takana ja sanellaan, kuinka asiat menee, vaan asioita tehdään yhdessä, meidän johdolla, mutta niinku mahdollisimman paljon kunkin niinku hekilökohtaset ominaisuudet huomioiden.
Mutta toki myös niin, että toimitaan ryhmässä ja opitaan niitä lainalaisuuksia, mitä ryhmässä toimimiseen liittyy. (Elisa)
Kuten Maiju kertoo hyvä vuorovaikutus luo luottavaista ja turvallista ilmapiiriä, mikä taas edesauttaa lapsen rehellisen mielipiteen esille tuomisen: ”koetaan kyllä tärkeimpänä se, että lapset ylipäätään joka päiväsessä arjessa kohdataan tosi sensitiivisesti ja turvallisesti. Et se lapsi kokee sen, et meille voi aina kertoa.
Tavallaan missä tilanteessa tahansa se tulee sitten mieleen.” Haastateltavat kokivat merkityksellisenä, että kaikki lapset saavat äänensä kuuluviin ja kokevat aidosti heidän ajatuksillaan olevan merkitystä ja vaikutusta varhaiskasvatuksen arkiseen toimintaan. He myös kokivat lasten kertovan mielellään mielipiteitään ja ajatuksiaan, mutta pohtivat, kuinka lasten ajatukset tulisivat aidosti ja oikeasti esille.
Turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin lisäksi on tärkeä löytää puheen lisäksi erilaisia ja monipuolisia konkreettisia välineitä, jotka tukevat erilaisin aistein oppivia ja eri ikäisiä lapsia. Kasvattajat tekevät työtään lapsia varten ja kokevat, että toiminta etenee ja kehittyy pitkälti lasten tarpeiden mukaan.
Haastatteluissa nousi esille pohdinta siitä, miten erityisesti nuoremmat lapset saisivat äänensä ja toiveensa kuuluviin, kun vanhemmat lapset ovat rinnalla nopeatempoisempia. Haastateltavat ovat löytäneet työhönsä erilaisia tapoja, joita hyödyntääkseen kaikki lapset saavat mahdollisuuden saada äänensä esille.
Esittelemme kyseisiä tapoja myöhemmin tulososiossa. Elina kuvaa alla lapsen turvallisuuden merkitystä luotettavan tiedon saamisen kannalta:
– – meillä vahvasti toimii tää pienryhmätoiminta. Joka on erittäin kiinteä, se luo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun on se tuttu porukka siinä ja totta kai vaikuttaa se, että meillä on henkilöstökin hyvin pysynyt, et uskaltaa sit sanoa näitä ajatuksiaan ja käydään, muistellaan näitä vanhoja tilanteita. (Elina)