Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta on merkityksellistä tarkastella Koro-Ljundbergin (2005, s. 277–281) mukaan sisäisen ja ulkoisen luotettavuuden näkökulmista. Sisäisellä luotettavuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tutkijan ja tutkittavien oman toiminnan merkitystä tutkimuksen ja tutkimustulosten luotettavuuden lisäämisessä tai heikentämisessä. Ulkoisella luotettavuudella puolestaan tarkoitetaan tutkimuksessa tehtyjen valintojen ja tutkimusmenetelmien monipuolista arviointia ja perustelua sekä niiden vaikutusta tutkimuksen ja tutkimustulosten luotettavuuteen. Lisäksi on olennaista perustella asiat, jotka ovat ohjanneet ja vaikuttaneet valintoihin tutkimuksen eri vaiheissa.
Toimintamme luotettavuutta pohtiessa on olennaista miettiä, kuinka aiemmat tietomme sekä kokemuksemme vaikuttavat niin haastattelujen
toteuttamiseen, analyysiin kuin tutkimustulosten luotettavuuteenkin (Patton, 2015, s. 15). Eskolan ja Suorannan (1998, s. 19–20) mukaan laadullisen tutkimuksen hypoteesittomuudella tarkoitetaan sitä, ettei tutkijalla ole tutkimuksen kohteesta tai tutkimustuloksista ennakko-oletuksia. On kuitenkin huomattava, että havaintomme ovat yhteydessä aikaisempiin kokemuksiimme, vaikka kokemukset eivät saa rajata tutkimuksellisia toimenpiteitä. Oppiminen ja yllättyminen tutkimuksen kuluessa ovatkin laadullisen analyysin pyrkimyksiä.
Tutkijalla voi kaikesta huolimatta olla työhypoteeseja siitä, mitä analyysi voi tuoda tullessaan. Emme varsinaisesti koe omanneemme vahvoja ennakko-olettamuksia tutkimuksemme aikana, vaan ajattelimme alusta asti saavamme monipuolisia ja erilaisia vastauksia. Emme kuitenkaan voi tietää ovatko aikaisemmat tietomme tai kokemuksemme vaikuttaneet tiedottomasti tutkimuksemme luotettavuuteen.
Yhtenä luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä voidaan pitää aiempaa kokemusta tutkimuksen tekemisestä (Patton, 2015, s. 15). Olemme harjoitelleet tutkimuksen tekemistä kandidaatin tutkielmiemme avulla, jotka toteutettiin haastattelututkimuksina. Tässä tutkimuksessa ennen varsinaisia haastatteluita haastattelurungon toimivuutta sekä tarkoituksenmukaisuutta testattiin pilottihaastattelulla, luotettavuuden edistämiseksi. Pilottihaastattelu mahdollisti sekä haastattelukysymysten muokkaamisen että haastattelutyylin kehittämisen ennen varsinaisia haastatteluja (Silverman, 2013, s. 206–207). Lisäksi pilottihaastateltava antoi palautetta haastattelusta, mikä osaltaan myös vaikutti haastattelukysymysten operationalisointiin sekä muokkaamiseen.
Lopputuloksena saimme haastatteluista luotettavampaa tietoa tutkimustehtäväämme nähden.
Tutkimusmenetelmiemme luotettavuutta ajatellen, pohdimme tutkimuksen alussa, toteuttaisimmeko tutkimuksemme lomakkeella avoimilla kysymyksillä vai haastatteluna. Päädyimme puolistrukturoituun teemahaastatteluun, sillä Hirsjärven ja Hurmeen (2010, s. 48) sanoin teemahaastattelu nostaa esiin haastateltavan asioille antamat merkitykset ja tulkinnat. Tieto puolestaan rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Cohen, Manion
& Morrison, 2018, s. 23; Patton, 2015, s. 121). Tarkoituksemme oli porautua haastateltaviemme ajatuksiin päästäksemme käsiksi heidän tuottamiinsa merkityksiin lasten tuottamasta toiminnan arvioinnista. Lisäksi teemahaastattelu
toimii joustavana haastattelumenetelmänä verrattuna täysin strukturoituun lomakekyselyyn. Kuten Leinonen kollegoineen (2017, s. 90) kirjoittaa, aiheen rajaaminen teemoihin mahdollistaa keskustelun juuri halutusta aiheesta.
Teemojen valitseminen varmisti, ettemme keskustelleet juurikaan aiheen vierestä, jolloin saimme myös varmemmin vastauksia tutkimuskysymykseemme.
Tarkoituksemme oli nimenomaan päästä käsiksi ilmiöön ja haastateltavien käsityksiin. Haastatteluissa pyrittiin etenemään haastateltavalle sopivan tahdin mukaan.
Päädyimme ottamaan haastateltavat yhdestä kunnasta, sillä halusimme, että haastateltavilla olisi mahdollisimman yhtäläiset lähtökohdat. Kuten aikaisemmin mainitsimme, mielestämme osallistujien rekrytointi onnistui, mutta haastateltavien saaminen ei ollut sujuvaa vallitsevan koronatilanteen vuoksi.
Koronatilanteen vuoksi osa kohderyhmästä kieltäytyi tutkimukseen osallistumisesta, sillä arkeen vaikuttavat koronatoimet työllistävät kasvattajia huomattavasti. Tarkoituksemme oli pyrkiä saamaan kahdeksasta kymmeneen haastateltavaa eri puolilta kuntaa, mutta lopulta aineistoksi muodostui kuusi varhaiskasvatuksen opettajaa neljästä eri päiväkodista. Pohdimme, olisimmeko saaneet uutta tietoa, mikäli haastateltaviemme määrä olisi ollut suurempi.
Pienestä otannasta huolimatta aineistossa alkoi näkyä saturaatio eli sen kyllääntyminen ja uudet tapaukset eivät välttämättä olisi tuoneet enempää tietoa tutkimuskysymyksemme kannalta (Corbin & Strauss, 2015, kpl 7; Tuomi &
Sarajärvi 2018, kpl 3.4.1). Haastateltavien määrän arviointi lisää tutkimuksemme läpinäkyvyyttä ja sitä kautta sen luotettavuutta.
Haastatteluissa pyrimme toimimaan mahdollisimman ammattimaisesti ja niin, ettemme tuoneet esille omia mahdollisia esiin nousseita vahvoja tunteita.
Annoimme haastateltaville aikaa vastaamiseen ja loimme toiminnallamme mahdollisimman turvallisen haastatteluympäristön. Nämä seikat vahvistavat tutkimuksemme luotettavuutta. Hyvärinen (2017, s. 19–20) muistuttaa, että haastattelijan tulisi ottaa huomioon, ettei haastattelussa tapahtuva vuorovaikutus ole koskaan pelkkää neutraalia tiedonsiirtoa. Haastateltava kuten haastattelijakin pyrkivät luomaan hyväksyttävän ja pätevän vaikutelman, mikä osaltaan voi vaikuttaa luotettavan tutkimustuloksen saamiseen. Toisaalta tutkijan tulee välttää mekaanista ja kyynistä ajatusta, että haastateltava yrittäisi ainoastaan esittää itsensä edullisessa valossa tai miellyttää haastattelijaa. Pohdimme tätä asiaa jo
tutkimuksemme alkutaipaleella. Uskaltaisiko haastateltava sanoa, mikäli kokisi lasten tuottaman toiminnan arvioinnin täysin turhana? Pyrimme luomaan haastattelurungon sillä ajatuksella, että se antaisi mahdollisimman monipuolisia ja totuudenmukaisia vastauksia. Uskomme, että haastateltavilta saatu tieto on totuudenmukaista.
Tutkimuksemme analyysi etenee johdonmukaisesti aineiston redusoinnista klusterointiin ja siitä abstrahointiin. Litteroimme tallennetut haastattelut heti haastatteluiden jälkeen, mikä edistää tutkimuksemme luotettavuutta (Hirsjärvi &
Hurme, 2010, s. 185). Litteroimme tarkasti, kuitenkin jättäen pois huokaukset ja tauot. Kävimme litteroitua tekstiä useaan otteeseen läpi nostaen esille haastattelurungon teemoihin liittyviä asioita sekä tutkimuksemme kannalta tärkeitä asioita eli varhaiskasvatuksen opettajien luomia merkityksiä lasten tuottamalle toiminnan arvioinnille. Ryhmittelimme nostot ja luokittelimme ne ala-, ylä- ja lopuksi pääluokiksi. Kuljetimme pelkistettyjen ilmausten mukana haastateltavien sitaatteja varmistaaksemme, ettei asiayhteys tai merkityksenannot katkea sekä välttääksemme väärinymmärryksiä. Pääluokkien avulla esittelimme tutkimustuloksemme. Analyysin vaiheet sekä tutkimuksemme kannalta tärkeät havainnot on kerrottu tarkasti, mikä osaltaan lisää tutkimuksemme luotettavuutta (Ruusuvuori ja muut, 2010, s. 27). Luotettavuutta lisää myös se, että tuloksia esitellessämme liitimme tekstiin haastateltavien sitaatteja, tuoden esille aidosti heidän ääntään. Tarkastelimme tuloksiamme verraten aikaisempaan tutkimus- ja teoriatietoon eli teoreettiseen viitekehykseemme.
Jälkeenpäin mietimme fenomenografisen analyysin käyttämistä tutkimuksessamme. Koska kuljetimme pelkistettyjen ilmausten mukana haastateltavien sitaatteja, voimme todeta, että tutkimuksemme analyysissä on ollut piirteitä fenomenografisesta analyysistä (Niikko, 2003, s. 33–34). Mikäli olisimme käyttäneet kokonaisuudessaan fenomenografista analyysiä, olisimme lähteneet liikkeelle vielä avoimemmin aineiston ilmausten pohjalta haastattelun teemojen sijaan. Näin ollen aineisto olisi saattanut olla vielä rikkaampi.
Kun laadullisessa tutkimuksessa käytetään pientä aineistoa, sen käyttö on perusteltua silloin, kun tutkimuksella ei tähdätä yleistettävyyteen, vaan syvään ilmiön ymmärtämiseen tai mielekkään teoreettisen tulkinnan antamiseen (Patton, 2015, s. 311–315; Silverman, 2013, s. 203; Tuomi & Sarajärvi, 2018, kpl 3.4).
Toisaalta luotettavuuden kannalta on kuitenkin merkittävää, että tutkimuksesta saadaan edes jollain tasolla yleistettävää tietoa (Ruusuvuori ja muut, 2010, s.
17). Pyrimme siihen, että tutkimuksessamme aineiston perusteella esiin nousevat pääluokat olisivat yleistettävissä muihinkin samanlaisiin konteksteihin.
Tutkimuskysymyksemme on pysynyt lähes koko tutkimuksen ajan samana.
Pohdimme välillä useampaan tutkimuskysymykseen vastaamista, mutta rajasimme aihettamme sen laajuuden takia. Koemme, että yhden tutkimuskysymyksemme kautta vastaamme tutkimustehtäväämme määrän sijaan laadulla. Olemme pyrkineet toteuttamaan ja kuvaamaan koko tutkimusprosessimme aiheen valinnasta johtopäätöksiin läpinäkyvästi ja avoimesti. Valintamme on perusteltu tutkimustehtävämme kannalta. Nojaamme aikaisempaan tutkimus- ja teoriatietoon ja olemme nostaneet haastateltavien äänet kuuluviin. Nämä ovat osoituksia tutkimuksemme luotettavuudesta.