Aineiston keräämisen jälkeen analysoimme sen kvalitatiiviselle tutkimukselle ominaisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Täydellinen aineistolähtöisyys on käytännössä kuitenkin mahdotonta, sillä tutkijan tekemät valinnat ulottuvat aina jollakin tavalla teoriaan, kuten aineiston hankkiminen tai sen alustava lajittelu (Ruusuvuori, Nikander ja Hyvärinen, 2010, s. 19–20). Sisällönanalyysilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekstianalyysiä, jossa aineistoa tarkastellaan
väljänä teoreettisena kehyksenä tiivistäen, eritellen sekä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia etsien (Tuomi & Sarajärvi, 2018, kpl. 4).
Tuomen ja Sarajärven (2018, kpl. 4.1) mukaan analyysiä tehdessä on ensin valittava tarkkaan rajattu ilmiö, sillä kaikkea tutkimuksessa esiin noussutta mielenkiintoista tietoa ei voi lähteä tutkimaan samassa tutkimuksessa. Tämä vaati meiltä tutkijoilta paljon harkintaa, sillä haastattelut antoivat paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa. Rajasimme tutkimustamme vielä tutkimuksen tekemisen loppumetreillä. Analyysimme eteni abstrahoinnin periaatteiden mukaisesti tarkasta litteroidun aineiston läpikäymisestä redusointiin eli pelkistettyjen ilmausten etsimiseen ja alleviivaamiseen. Teemoja nousi haastattelurungon myötä, mutta myös sen mukaan, mitkä maininnat ja sisällöt aineistossa koimme tärkeiksi ja mielenkiintoisiksi ja olivat tutkimuksemme kannalta oleellisia. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteenamme olivat varhaiskasvatuksen opettajien merkitykset lasten tuottamasta toiminnan arvioinnista. Kuljetimme pelkistettyjen ilmausten mukana haastateltavien sitaatteja varmistaaksemme, ettei asiayhteys tai merkityksenannot katkea sekä välttääksemme väärinymmärryksiä.
Redusoinnin jälkeen analyysimme eteni klusterointivaiheeseen, jolla tarkoitetaan sisältöpoimintojen järjestämistä nimetyiksi alaluokiksi. Alaluokat puolestaan luokiteltiin sen mukaan, mitkä sisällöt olivat usein toistuvia, ja mitkä ajattelimme yhdistyvän luonnollisesti kokonaisuuksiksi (Braun & Clarke, 2006, s.
86–92; Patton, 2015, 553–554; Tuomi & Sarajärvi, 2018, kpl 4.4.3). Tutkimuksen alaluokiksi muotoutui mielekäs tekeminen, demokratiakasvatus, palaute omasta työstä, vuorovaikutus lapsen kanssa, turvallinen ja luotettava ilmapiiri, lapsen ääni kuuluviin, arviointi näkyväksi, konkreettiset arviointitavat, ikä ja persoona, kasvattajan työ sekä ”selvät merkityksen annot”. Analyysia jatkettiin vielä yhdistelemällä alaluokkia, muodostaen yläluokkia ja yläluokkia yhdistelemällä puolestaan muodostettiin pääluokkia, jotka olivat yhteydessä tutkimustehtäväämme (Patton, 2015, s. 553–556; Tuomi & Sarajärvi, 2018, kpl 4.4.3). Alla on esitetty kuvio arviointitieto suhteessa arjen toimintaan -pääluokan abstrahoinnista.
KUVIO 2. Esimerkki abstrahoinnista
Ensimmäinen aineistosta noussut pääluokka on arviointitieto suhteessa arjen toimintaan. Luokka pitää sisällään tiedon saamisen ja sen hyödyntämisen sekä arviointitoiminnan vuorovaikutuksellisuuden. Tiedon saamisen ja sen hyödyntämisen alaluokkia ovat mielekäs tekeminen, demokratiakasvatus sekä palaute omasta työstä. Tekemisen mielekkyys ilmeni aineistossa saadessaan useita mainintoja siitä, kuinka yhtenä arvioinnin tavoitteena on, että tekeminen on mieluista lapsille. Samalla sen tulee kuitenkin olla pedagogista.
Demokratiakasvatus näyttäytyi mainintoina siinä, että jokaisen lapsen ajatuksilla on merkitystä ja lapsen tulee oppia se. Monenlaiset mielipiteet ja niistä puhuminen on sallittua. Palaute omasta työtä näkyi mainintoina siinä, että lapsen tuottama toiminnan arviointi on suoraa palautetta kasvattajan työstä. Myös oman työn reflektoiminen mainittiin. Lisäksi tieto suhteessa toimintaan -pääluokkaan on sisällytetty ylipäätään arviointitoiminnasta syntyvän tiedon merkitys ja sen hyödyntäminen arjen toiminnoissa. Tämä näyttäytyy erilaisina mainintoina muun muassa siten, että lapset ovat mukana koko arviointi- ja kehittämistoiminnan prosessissa.
Arviointitoiminnan vuorovaikutuksellisuus puolestaan pitää sisällään vuorovaikutuksen lapsen kanssa, turvallisen ja luotettavan ilmapiirin sekä lapsen ääni kuuluviin. Lapsen ääni kuuluviin jakautui alaluokkana myös muihin luokkiin.
Vuorovaikutus lapsen kanssa näyttäytyi mainintoina arvioinnin ja osallisuuden kautta tapahtuvasta vastavuoroisuudesta ja dialogisuudesta sekä vuorovaikutuksesta ylipäänsä. Turvallinen ja luotettava ilmapiiri näyttäytyi ajatuksena luoda lapselle ilmapiiri, jossa hän kokee pystyvänsä kertomaan asioista missä tilanteessa tahansa. Lapsen ääni kuuluviin näyttäytyi tässä luokassa muun muassa mainintoina, että jokaisen lapsen tulee saada äänensä kuuluviin ja kokea, että hänen ajatuksillaan on merkitystä.
Toinen aineistosta noussut pääluokka on arvioinnin toteuttaminen. Sen yläluokkia ovat arviointitavat ja arviointitoiminnan näkyväksi tekeminen, lapsen yksilöllinen huomioiminen arviointitoiminnassa sekä varhaiskasvatuksen opettajien kokemus arviointitoiminnasta. Arviointitavat ja arviointitoiminnan näkyväksi tekeminen pitää sisällään konkreettisia arviointitapoja sekä niiden näkyväksi tekemisen. Konkreettisista arviointitavoista mainittiin muun muassa jutteleminen, keskusteleminen ja havainnointi sekä hymynaamamittari ja peukkuarviointi. Lisäksi mainittiin muun muassa äänestäminen ja lasten
kokoukset. Arvioinnin tekeminen näkyväksi ilmeni mainintoina puhuttaessa viikkokirjeestä, kasvunkansioista ja päivittäisten hakutilanteiden keskusteluista.
Lapsen yksilöllinen huomioiminen arviointitoiminnassa pitää sisällään lapsen ikään ja persoonaan liittyviä asioita sekä lapsen ääni kuuluviin. Ikään ja persoonaan viittavia asioita ovat pienet lapset (kuten pienten lasten kanssa arvioinnin ideaa ajetaan läpi), vanhemmat lapset (kuten mitä isompi lapsi on, sitä enemmän asioita hän osaa kielentää) ja lapsen ujous tai muu persoonaan vaikuttava asia (kuten kannustetaan ujoja lapsia ilmaisemaan mielipiteensä esimerkiksi kahden kesken aikuisen kanssa). Lisäksi mainittiin lasten kannustaminen kertomaan asioista kotona sekä vanhempien kannustaminen kyselemään lastensa ajatuksia ja mielipiteitä. Lapsen ääni kuuluviin näyttäytyi tässä luokassa muun muassa mainintoina, että kaikille lapsille tulisi löytää sopiva tapa ilmaista ajatuksiaan.
Kasvattajien kokemus arviointitoiminnasta pitää sisällään kasvattajan työhön liittyviä asioita sekä selviä merkityksen antoja. Kasvattajan työ näyttäytyi aineistossa mainintoina siinä, kuinka oma motivaatio ja toiminta sekä tiimin toimivuus vaikuttavat lasten tuottaman toiminnan arvioinnin toteuttamiseen.
Lisäksi puhuttiin koulutuksen merkityksestä. Selvät merkityksenannot näkyivät aineistossa useina mainintoina siinä, että lasten tuottaman arviointitiedon koettiin olevan jokapäiväistä sekä helppoa, kunhan sitä muistaa toteuttaa.
5 TUTKIMUSTULOKSET
Tässä luvussa esittelemme tutkimuksemme tulokset, jotka vastaavat tutkimuskysymykseemme, minkälaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on lasten tuottamasta toiminnan arvioinnista. Olemme jakaneet tutkimustuloksemme kahteen pääluokkaan analyysissä muodostuneen jaon mukaisesti. Nämä pääluokat ovat arviointitieto suhteessa arjen toimintaan sekä arvioinnin toteuttaminen. Arviointitieto suhteessa arjen toimintaan -pääluokan yläluokkia ovat tiedon saaminen ja sen hyödyntäminen sekä arviointitoiminnan vuorovaikutuksellisuus. Arvioinnin toteuttamisen yläluokkia puolestaan ovat arviointitavat ja arviointitoiminnan näkyväksi tekeminen, lapsen yksilöllinen huomioiminen arviointitoiminnassa sekä varhaiskasvatuksen opettajien kokemus arviointitoiminnasta. Alla olevaan kuvioon on koottu tutkimuksemme keskeisimmät tulokset.
KUVIO 3. Keskeisimmät tutkimustulokset