• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: MOR-Y05-014: Patonmäki (Savitaipale). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: MOR-Y05-014: Patonmäki (Savitaipale). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

MOR-Y05-014

3516000

3516000

3517000

3517000

3518000

3518000

3519000

3519000

6779000 6779000

6780000 6780000

6781000 6781000

6782000 6782000

6783000 6783000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

Mormi -alue Natura 2000 -alue

ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT

0 500 m

Reunamoreenivalli

(2)

PATONMÄKI SAVITAIPALE

Tietokantatunnus MOR-Y05-014 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni

Arvoluokka: 3 Karttalehti:3132 05 Alueen pinta-ala: 4,9 ha

Korkeus: 121 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 17 m Muodon suhteellinen korkeus: 7m Moreenimuodostuman sijainti: Patonmäen reunamoreeniselänne sijaitsee Savitaipaleen

länsiosassa, Rautjärven ja Kaukheimosen järven välissä.

Geologia

Patonmäen reunamoreeniselänne sijaitsee II Salpausselän vyöhykkeen proksimaaliosassa (luoteisosassa).

Selänne on harvoja pääasiassa moreeniaineksesta koostuvia muodostumia II Salpausselän vyöhykkeessä Savitaipaleella. Reunamoreeniselänne on keskiosassaan kaksiosainen ts. koostuu (ainakin) kahdesta yhteenrakentuneesta reunaselänne-elementistä. Tämä on tyypillinen piirre suurelle osalle kookkaita reunamoreenimuodostumia. Rakenne tukee myös tulkintaa muodostumatyypin synnystä, sillä ao. rakenteen synty pidemmällä jäätikön alla tai paikalleen sulavan jäätikön oloissa on epätodennäköistä. Syvemmällä selänteen alla on todennäköisesti kallioperän muoto. Tähän viittaa kallioperän korkokuva reunaselänteen lähiympäristössä ja paljastumat inventointikohteen rajauksen itäpuolella. Selänne on suhteellisen teräväpiirteinen varsinkin länsiosaltaan. Selänteen korkeus eteläpuolelle (distaalipuolelle) tarkasteltuna on keskimäärin 2-3 metriä. Pohjois- eli proksimaalipuolelle korkeus on seitsemän metriä, keskimäärin viisi metriä. Proksimaalirinne on suurelta osalta jyrkähkö, distaalirinne on jyrkkä niiltä kohdin, jossa selänne on korkea. Ylimmän rannan taso arvioidaan olevan alueella noin 115 metriä mpy korkeudella. Selänne on siis syntynyt ylimmän rannan tasoon, osittain arviolta noin 10 metriä syvään veteen ja osittain ylimmän rannan tason yläpuolelle. Selänteen syntyä ylimmän rannan tasoon osoittaa sen itäpään vaihtuminen kohti itää sandurkentäksi, jossa on suppia ja uomia.

Pintalohkareisuus kohteessa on keskimäärin 5-10 lohkaretta aarilla. Paikoin lohkareita on yli 10 aarilla.

Inventointikohteen itäosassa pintalohkareisuus on länsiosaa vähäisempi. Osa lohkareista on kooltaan 1-5 m3. Tien varren leikkaukset osoittavat selänteen aineksen olevan kivistä ja lohkareista.

Biologia

Patonmäen selänteen metsät ovat tuoreita kangasmetsiä (MT). Itäosassa on järeäpuustoista kuusi-

mäntysekametsää. Paksu sammalikko ja mustikkaiset laikut vuorottelevat kumpuisen metsän pohjalla. Pieniä kuusen taimia kasvaa siellä täällä. Länsiosassa on hoidettua, avaraa mäntymetsää, kuusi runsastuu rinteen alaosassa. Alueen keskiosassa on eri-ikäisiä mäntytaimikoita, joissa on runsaasti lehtipuita ja kuusentaimia.

Kasvillisuus on tavanomaista, mutta kohtalaisen luonnontilaista. Selänteen pohjoispuolella on kuusilehtoa.

Maisema ja muut arvot

Selänne erottuu maisemassa pääasiassa vain sen vieressä kulkevalle tielle. Etäämmälle selänne ei hahmotu sen suhteellisen pienestä korkeudesta johtuen. Selänteellä on jatkeet katkosten jälkeen sekä länteen että itään.

Luoteispäässä selännealue rajautuu peltoalueeseen. Kaakkoispuolella selänne vaihettuu Kankaanmäen itäpuolella hiekkakankaaksi, joka on syntynyt jäätikön reuna-aseman eteen. Selänteeltä avautuu ympäristöön vain

rajoitetusti maisemia. Maisema-alueet ympäristössä ovat pääasiassa mäkistä metsämaata ja pieniä ojitettuja soita. Ympäristön vesistöt ja viljelyalueet ovat liian kaukana, jotta ne voisivat hahmottua maisemassa selänteelle saakka. Luoteisreunan peltoalue luonnollisesti näkyy muodostuman länsipäässä paikallisessa maisemassa.

Selännealueen sisäinen maisema on suhteellisen yksipuolinen. Selänteen osaelementtien väliset painanteet tuovat jonkin verran vaihtelua kohteen sisäiseen maisemaan. Selänteen harjannemainen muoto hahmottuu pääosalla selännettä selkeästi sen laella kuljettaessa. Muodostuma rajoittuu eteläosastaan 3. luokan pohjavesialueen suojavyöhykkeeseen (nro 0573914).

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ylimmän rannan taso on alueella noin 145 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten Utterinvuori on vapautunut jäätikön reunassa kokonaan subakvaattisesti.. Lakialueen

Alueella ylimmän rannan taso on ilmeisesti noin 150 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten muodostuma on syntynyt syvimmillään noin 35 metriä ja selänteen lakiosan

Moreeniselänteen laella on tehty seisminen luotaus, jonka mukaan selänteen moreeniosan suurin paksuus on noin 15 metriä.. Ylimmän rannan taso on alueella vähintään 125 m

Selänteen synnyn aikana veden syvyys on ollut jäätikön reunassa suurimmillaan noin 50 metriä ja muodostuman synnyn loppuvaiheessa noin 10 metriä, olettaen ylimmän rannan tason

Alueen korkein osa on jäänyt ylimmän rannan tason yläpuolelle ja alaosat ovat vapautuneet jäätikön alta syvimmillään noin 20 metriä syvään veteen.. Riihipellonkangas

Selänteiden syntyessä ylimmän rannan taso oli alueella alkuvaiheessa mahdollisesti noin 130 metriä mpy ja todennäköisesti nousi myöhemmin, ainakin noin 140 m mpy tasoon,

Selänne on syntynyt suhteellisen matalaan veteen, olettaen ylimmän rannan tason olevan alueella noin 103 metriä mpy.. Täten lakiosa olisi

Reunamoreenivallit ovat ilmeisesti syntyneet noin 25-15 metriä syvään veteen, olettaen alueella ylimmän rannan tason olevan noin 125 m mpy