• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: MOR-Y01-001: Valkealammin reunamoreeniparvi (Hyvinkää; Vihti). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: MOR-Y01-001: Valkealammin reunamoreeniparvi (Hyvinkää; Vihti). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

MOR-Y01-001

2531000

2531000

2532000

2532000

2533000

2533000

2534000

2534000

2535000

2535000

6713000 6713000

6714000 6714000

6715000 6715000

6716000 6716000

6717000 6717000

6718000 6718000

6719000 6719000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

Mormi -alue Natura 2000 -alue

ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT

0 750 m

Reunamoreenivalli

(2)

VALKEALAMMI HYVINKÄÄ, VIHTI

Tietokantatunnus MOR-Y01-001 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni

Arvoluokka: 1 Karttalehti:2042 10 Alueen pinta-ala: 108,3 ha

Korkeus: 130 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 45 m Muodon suhteellinen korkeus: 25 m Moreenimuodostuman sijainti: Valkealammi sijaitsee Hyvinkään ja Vihdin kuntien rajalla,

Valkealammin ja Mustalammin välissä.

Geologia

Alue on Suomen ja ehkäpä Pohjoismaidenkin kookkain ja runsasselänteisin reunamoreenialue. Se sijaitsee noin viisi kilometriä I Salpausselän luoteispuolella ympäristöään korkeammalla alueella. Alueen

reunamoreeniselänteiden ja -vallien suunta kaartuu vähitellen kohti pohjoiskoillista siirryttäessä kohti Maakylän ja/- Livinkylän laaksoaluetta. Selänteiden määrä ja koko heijastaa paksumpaa maapeitettä Valkealammin alueella suhteessa Mustalammin eteläpuolisiin alueisiin. Rajauksessa on otettu kohteeseen mukaan kaksi parhaiten kehittynyttä reunan vyöhykettä. Koekaivantojen perusteella selänteiden aines on soramoreenia, jonka kivisyys vaihtelee 20-40 prosenttiin. Kaivantojen (GTK, J-P Palmu, 7 kappaletta) perusteella erityisesti selänteiden distaaliosissa on hiekkakerroksia ja massaliikunnoissa kerrostuneita diamiktonikerroksia. Alueella tehtyjen seismisten luotausten mukaan (GTK, linjat 331, 334, 335) maapeitteen paksuus vaihtelee 7-20 metriin.

Suurin korkeusero on 45 metriä Komiharjun alueen noin 130 metrin mpy tasosta Keihäsjoen laakson reunan noin 85 metrin tasoon. Selänteiden paikalliset relatiiviset korkeudet ovat suurimmillaan noin 25 metriä. Selänteiden syntyessä ylimmän rannan taso oli alueella alkuvaiheessa mahdollisesti noin 130 metriä mpy ja todennäköisesti nousi myöhemmin, ainakin noin 140 m mpy tasoon, jota osoittaa Komiharjun noin 140 m mpy tasossa

esiintyvät pirunpellot. Veden syvyys jäätikön reunassa oli edellä mainitun perusteella pienimmillään alle 10 metriä, todennäköisesti vähemmän. Suurimmillaan veden syvyys on ollut yli 50 metriä.

Biologia

Muodostuma on suurimmaksi osaksi tuoretta kangasta. Kuivahkoa kangasta löytyy yleisesti itäisemmän selänteen louhikkoisilta alueilta. Lehtomaista kangasta on vain läntisemmän selänteen pohjoisosassa, jossa suppeilla alueilla kasvaa myös lehtokasvillisuutta. Muodostelman puusto on pääasiassa taimikkoa ja varttuvaa metsää. Mustalammin länsipuolella on laaja avohakkuualue. Varttunutta metsää löytyy selänteiden

pohjoisosasta, Valkealammin länsirannalta sekä Mustalammista länteen olevalta louhikkoalueelta. Masanmäen luoteispuolella on lähde, jonka ympärillä on mesotrofista sammallajistoa. Alueen järvet ovat oligotrofisia ja niiden ranta- ja vesikasvillisuus on niukkaa. Läntisemmällä selänteellä on pienialaisia soita, joista osa on ojitettu.

Niiden kasvillisuus on lähinnä mustikkakorpea tai korpirämettä. Osa ojitetuista alueista on muuttunut

turvekankaiksi. Mustalammin rannalla on ravinteisempi, ohutturpeinen soistuma, jossa kasvaa runsaasti metsien ja soiden ruohoja ja heiniä. Muodostuman kasvillisuus on pääosin hyvin tavallista. Rehevin kasvillisuus löytyy suppeilta alueilta, selänteiden pohjoisosista. Alueen järvet ja suot tuovat biotooppeihin vaihtelevuutta. Lisäksi järvet ovat säilyneet kohtuullisen erämaamaisina ympäröivistä hakkuista huolimatta. Varsinkin Valkealammin länsiranta varttuneine metsineen on erittäin kaunista seutua.

Maisema ja muut arvot

Reunamoreeniselänteet eivät hahmotu laajemmalle ympäristöön. Alueelta ei ole erityisiä maisemia ulospäin.

Sisäiset maisemat sen sijaan ovat moreenimuodostumien vertailussa kaikkein arvokkaimmasta päästä. Tämä johtuu runsaasta vaihtelusta ja muodostumien poikkeuksellisen suuresta koosta. Vaihtelu johtuu mm. soista ja vesistöistä ja rinteiden jyrkkyyseroista ja rinteiden profiilien vaihtelusta. Alueen lounaisosa kuuluu 2. luokan pohjavesialueeseen (0192728) ja koillisosa 3. luokan pohjavesialueeseen (0110605).

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Laakson pohjalle rikkoutuneen mannerjään reunan railoisuus näkyy hyvin kumpujen ja selänteiden suuntauksessa, sillä suunnissa näkyy jäätikön reunan suunnan lisäksi myös

Moreeniselänteen laella on tehty seisminen luotaus, jonka mukaan selänteen moreeniosan suurin paksuus on noin 15 metriä.. Ylimmän rannan taso on alueella vähintään 125 m

Selänteen alueella suurin korkeuksien ero on 30 metriä, laen noin 105 m mpy tasosta länsiosan alareunojen noin 75 m mpy tasoon.. Jäätikön reunan ollessa I Salpausselällä

Yleisesti Honkilahden peruskarttalehden alueelta on pohjamoreeninäytteiden perusteella laskettu moreenin raekoostumuksen keskiarvon olevan alle 0,0002 mm ainesta yhdeksän

Ylin ranta on seudulla noin 140 metrin tasolla (Pielisen jääjärven lahdenpohjukka sijaitsi alueen kaakkoispuolella Viekijoen laaksossa), joten alue lienee aivan alimpia

Vallien muodot ovat varsin kehittyneitä ja niiden rinteet ovat varsin jyrkkiä, etenkin proksimaalipuolen rinteet.. Rinteillä ei ole havaittavissa

Korkeus: 140 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m Moreenimuodostuman sijainti: Tamppumäki sijaitsee Hämeenkosken ja Kärkölän kuntien..

Reunamoreenivallit ovat ilmeisesti syntyneet noin 25-15 metriä syvään veteen, olettaen alueella ylimmän rannan tason olevan noin 125 m mpy