TUU-01-009
0 250 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10
Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus ARVOKKAAT TUULI- JA
RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
2464000
2464000
6665000 6665000
6666000 6666000
FAGERSTENEN
Tietokantatunnus: TUU-01-009
Pinta-ala: 6,4
Korkeus: 77,5
Alueen suhteellinen korkeus: 7,5
Geologia
Fagerstenen pirunpelto on muodostunut Malmskogenin vastasivun drumliinin eteläosassa sijaitsevalle
kalliopaljastumalle ja sen välittömään läheisyyteen. Kohde on runsaslohkareinen, varsin laaja ja leveä pirunpelto.
Tammisaaren kartta-alueen korkein kohta on vajaa 107 metriä mpy, ja koska ylimmän rannan taso alueella on ollut suunnilleen 130 - 140 metriä mpy, on koko alue ollut jääkauden jälkeisenä aikana veden peitossa eli subakvaattista aluetta. Tammisaaren alueella Ancylustransgression ylin korkeustaso on ollut 78 metriä mpy. Pirunpellossa on havaittavissa muutamia pienialaisia kuoppia, (Eronen 1992, Kujansuu et al. 1993) jotka lienevät ihmisten kaivamia.
Biologia
Pyöristyneet muinaisrantakivet ovat enimmäkseen paljaita, paikoin taas harmaiden rupijäkälien ja keltaisten karttajäkälien peittämiä. Kivien välissä on kasvitonta, paikoin kalliotierasammalta. Länsipuolen kivet ovat
kaarrekarpeen, poronjäkälien ja sammalten peittämiä ja niiden välissä on poronjäkäliä, metsäsammalia ja kariketta.
Kivikon reunalla on muutamia kilpikaarnamäntyjä ja poronjäkälikköä. Muuten puusto on laajalti nuorta kuivan kankaan kasvatusmännikköä, jossa on sekapuuna koivua. Paikoin on myös varttunutta puustoa.
Maisema
Alue ei kasvillisuudesta johtuen erotu kauaksi ympäristöstä eikä ulospäin avaudu maisemaa. Paikanpäällä pirunpelto toki erottuu ympäristöstään. Kohteen maisemalliset arvot ovat vaatimattomat. Lähiympäristö on tyypillistä länsi- uusimaalaista maisemaa, Kullaanjärven rannassa on huvila-asutusta.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Tammisaaren Svedjekullan kylässä, Malmskogenin vastasivun drumliinin eteläosassa.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 7,5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Raasepori
2014 02
Eronen, M. 1992. Itämeren vaiheiden tutkiminen. Suomen kartasto, vihko 123 - 126 Geologia. Helsinki:
Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, s. 14-15 ja 17. (5. laitos)
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehti 2014. 90 s. Geologian tutkimuskeskus.
FAGERSTENEN
Databaskod: TUU-01-009
Areal: 6,4
Höjd: 77,5
Områdets relativa höjd: 7,5
Geologi
Fagerstenens djävulsåker har bildats på bergblottningen som ligger på den södra delen av drumlinen på Malmskogens stötsida och i dess omedelbara närhet. Objektet är en rätt vidsträckt och bred blockrik djävulsåker. Den högsta punkten i Ekenäs kartområde är knappa 107 m ö.h. och eftersom den högsta strandens nivå har varit ungefär 130 - 140 m ö.h. har hela området under efteristiden varit under vatten, dvs. Subakvatiskt område. I Ekenäs-området har Ancylustransgressionens högsta nivå varit 78 m ö.h. I djävulsåkern kan man observera några små gropar (Eronen 1992, Kujansuu et al. 1993) som torde vara grävda av människor.
Biologi
De avrundade fornstrandstenarna är för det mesta kala, men ställvis täckta av gråa skorplavar och gula kartlavar.
Mellanrummen mellan stenarna är delvis vegetationsfria, delvis växer där grå raggmossa. Den västra sidans stenar täcks av vinterlav, renlavar och mossor och mellan stenarna finns renlavar, skogsmossor och förna. Vid stenåkerns rand finns några tallar med sköldbark, samt renlav. I övrigt är trädbeståndet i stort ung, planterad torr talldominerad moskog med inslag av björk. Ställvis finns också moget trädbestånd.
Landskapet
På grund av vegetationen kan man inte på håll urskilja området från omgivningen och utåt har man ingen utsikt. På plats urskiljer man dock djävulsåkern från sin omgivning. Objektets landskapsvärden är anspråkslösa. Den närliggande omgivningen är typiskt västnyländskt landskap, på Kullasjöns strand finns fritidsbebyggelse.
Läge: Formationen ligger i Svedjekulla by i Ekenäs, i södra delen av stötsidan på Malmskogens drumlin.
ha
m m ö.h.
Formation: Svallavlagring
Värderklass: 4
Formationens relativa höjd: 7,5 m
Kartblad:
Litteratur:
Raseborg
2014 02
Eronen, M. 1992. Itämeren vaiheiden tutkiminen. Suomen kartasto, vihko 123 - 126 Geologia. Helsinki:
Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, s. 14-15 ja 17. (5. laitos)
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehti 2014. 90 s. Geologian tutkimuskeskus.
