MOR-Y05-007
4436000
4436000
4437000
4437000
4438000
4438000
6815000 6815000
6816000 6816000
6817000 6817000
6818000 6818000
6819000 6819000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
NIINIMÄKI RUOKOLAHTI
Tietokantatunnus MOR-Y05-007 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni ja kumpumoreeni Arvoluokka: 2 Karttalehti:4121 05 Alueen pinta-ala: 53,6 ha
Korkeus: 148 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 36 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Niinimäen moreenimuodostuma sijaitsee Ruokolahdella
Eräjärven ja Kemppilän kylien välillä, noin kilometri etelään Savonkaidan järveltä.
Geologia
Niinimäen moreenimuodostuma-alue on sekä reunamoreeni- että kumpumoreenityypin kohde. Niinimäellä on II Salpausselän reunamoreenimuodostuma, joka vaihtuu luoteispuolella kumpumoreenialueeksi. Pohjoisreunasta kohde rajautuu harjujaksoon, joka tulee Savonkaidan järven länsiosasta ja jatkuu kaakkoon, Suurisuon pohjoisosaan. Niinimäki on kohomuotona perusluonteeltaan kallioperän kohomuoto, jonka laelle on syntynyt reunamoreeniselännevyöhyke ja pohjoisrinteeseen kumpumoreenialue. Mäkialueella on joitakin paljastumia, joka osoittaa mäen päämuodon aiheutuvan kallioperästä. Mäen laki kohoaa noin 148 metriä mpy ja toisaalta kohdealueen alimmat osat ovat noin 112 metriä mpy tasossa. Kokonaiskorkeusero on siis noin 35 metriä.
Moreenimuotojen maaperän paksuus on kuitenkin arviolta pääosin noin 10 metrin suuruusluokkaa. Niinimäen laen länsiosassa on selkeäpiirteinen, kahdesta osin yhteen kasvaneesta selänteestä koostuva
reunamoreeniselänne. Selänteen distaalirinne on reunamoreeniselänteille tyypillisesti jyrkkä, mutta normaalista poiketen myös proksimaalirinne on jyrkkä. Lakiosassa kahden selänteen välissä olevan painanteen muoto on suppamainen, joka viittaa muodon olevan ehkä pikemmin sulaneen jään kuin pelkästään useammassa vaiheessa tapahtuneen jäätikön liikkeen aiheuttama. Selänteen korkeus on noin 8 metriä. Kohteen
moreenikumpujen muodot vaihtelevat alueen eri osissa. Alueen itäosassa moreenikummukko on 1-3 metriä korkeaa ja kumpujen halkaisija on 10-50 metriä. Jäätikön reuna-aseman pohjoispuolella kummut ovat
korkeampia, osin yli viisi metriä korkeita ja jyrkkärinteisempiä. Niinimäen lakiosan kaakkoispuolella (alempana rinteessä) moreenipeite ilmeisesti vain verhoaa kalliokorkokuvaa Ylimmän rannan taso on seudulla noin 105 metriä mpy, jonka perusteella Niinimäen kohteessa sekä reunamoreeniosa että kumpumoreenialueet ovat syntyneet selvästi ylimmän rannan tason yläpuolella eli supra-akvaattisissa oloissa. Supra-akvaattisen lakialueen poikki on ilmeisesti tapahtunut jäätikön sulamisvesien virtausta, jonka seurauksena on syntynyt sulamisvesireitti lakiosan poikki. Se erottuu lakiosassa uomana. Niinimäki kohoaa ympäristöstään korkeana metsäisenä
selänteenä. Koska mäki on korkokuvalliselta luonteeltaan kalliomäki, jota vasten on rakentunut
reunamoreeniselännevyöhyke ja kumpumoreenialue, ei kohteen erottumista ympäristöstä voida kuitenkaan pitää erityisen merkittävänä. Pintalohkareisuus alueella vaihtelee suurissa rajoissa lähes lohkareettomasta (alle yksi lohkare aarilla) erittäin lohkareiseen (yli 10 lohkaretta aarilla). Pohjois- ja luoteispuolen kumpualueella pintalohkareisuus on suuri.
Biologia
Niinimäen moreenialue on lajistoltaan ja biotoopeiltaan vaihtelevaa. Alueen maaperä on kohtalaisen
ravinteikasta ja lehtomaiset kankaat ovat vallitsevia. Rehevyys ilmenee tavallista runsaampana ruohoisuutena, samoin kuusia, katajia ja lehtipuita kasvaa runsaasti avaran männikön varjostuksessa. Ruohoista mainittakoon nuokkuhelmikkä, kultapiisku, kielo, ahomansikka ja metsäorvokki. Alueella on siellä täällä rahkaisia silmäkkeitä ja kosteikkoja, joissa kasvaa oma erityinen lajistonsa mm. luhtasaraa, kaislasaraa, kurjenjalkaa, ojatädykettä, pikkuvesitähteä, pikkupalpakkoa ym. Niinimäen lakiosan luoteiskulmauksessa on pienialainen rehevä
harmaaleppämetsikkö. Niinimäen jyrkällä pohjoisrinteellä on tiheää lehtomaisen kankaan (OMT) kuusimetsää, jossa on hiirenporrasvaltaisia valuvesijuonteita. Rinteen kuusikoissa on lehtolajeja kuten käenkaalia,
kaiheorvokkia, sudenmarjaa, näsiää, nuokkuhelmikkää, sormisaraa ja kevätleinikkiä. Muutamissa kivikkoisissa kohdissa kasvaa matalia metsälehmuksia. Niinimäenkankaan selänteen lakiosassa on kuusivaltainen
hiirenporras-pallosarakorpijuotti. Sammaloituneita liekopuita ja lahopuuta on koko läntiseltä metsäalueella jonkinverran. Itäosan avarassa, varttuneessa mänty-koivusekametsässä kasvaa metsälajien lisäksi niittyjen ja kulttuuriympäristöjen lajeja.
Maisema ja muut arvot
Niinimäeltä aukeaa kauniita maisemia erityisesti etelään Suurisuolle, koska mäen laen eteläpuolella on ollut runsaasti hakkuita ja täten laelta oli vuonna 2001 suhteellisen hyvä näkyvyys etelään. Alueen sisällä on
poikkeuksellisen monipuolinen ja vaihteleva sisäinen korkokuva, jossa erityisesti jäätikön reuna-asemassa ja sen (reunamoreenivyöhyke) pohjoispuolella painanteet ja kummut sekä selänteet vuorottelevat. Vaihtelevuutta
tuovat myös kohteessa lakiosassa tavattavat pieni suo ja soistumat.
