MOR-Y05-003
3477000
3477000
3478000
3478000
3479000
3479000
6730000 6730000
6731000 6731000
6732000 6732000
6733000 6733000
6734000 6734000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
SIKOSUONMÄKI ELIMÄKI
Tietokantatunnus: MOR-Y05-003 Muodostumatyyppi: Reunamoreenivalliparvi
Arvoluokka: 4 Karttalehti:3024 06 Alueen pinta-ala: 16,9 ha
Korkeus: 40 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 5 m Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Moreenimuodostuman sijainti: Sikosuonmäki sijaitsee Elimäellä Villikkalassa kyläkoululta noin
100 metriä kaakkoon.
Geologia
Sikosuonmäen reunamoreenivallien kohde koostuu neljästä vallista, jotka ovat suuntautuneet kohtisuoraan alueella idästä länteen virranneen mannerjäätikön virtaussuuntaa vastaan. Keskenään vallit muodostavat etelästä pohjoiseen suuntautuvan vallijonon. Vallien pituus on suurimmillaan lähes 700 metriä ja niiden leveys on noin 50 metriä. Vaikka vallit paikoin katkeilevat itä-länsi-suunnassa ja karttakuvan korkeuskäyrät kuvaavat niitä huonosti, ovat ne luonnossa selkeitä. Suomen 1:1 milj. maaperäkartassa on osoitettu koko maasta 194 maaperägeologisesti merkittävää muodostumaa tai kohdetta (Alalammi 1990). kuuluu pienenä osana tässä luettelossa mainittuun Elimäen reunamoreenikenttään. Reunamoreenivallien muodot ovat kehittyneitä ja niiden rinteet ovat varsin jyrkkiä. Etenkin proksimaalipuolen rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Vallien laki on terävä, itse rinteillä ei ole havaittavissa erityisiä taitteita. Alue kuuluu I Salpausselän eteläpuoliseen rannikkoalueeseen.
Salpausselkien vyöhykkeen kaakkoispuolella, erityisesti Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa tavataan
reunamoreenivallien parvia. Sikosuonmäki on syntynyt subakvaattisesti varsin syvään veteen. Pintalohkareisuus on runsasta vallien laella (yli kymmenen lohkaretta aarilla), rinteillä hieman vähäisempää (alle viisi lohkaretta aarilla). Sikosuonmäen alueelta ei ole leikkaustietoja. Alueen moreenista voidaan kuitenkin todeta sen sisältämän runsaan rapakiviaineksen sekundäärisen rapautumisen ansiosta poikkeavan Suomessa yleensä esiintyvästä moreenista (Valovirta 1972, Haavisto-Hyvärinen et al. 1987).
Biologia
Yli puolet alueesta on hakattu viime vuosina, joista vanhimmat aukot peittyvät horsmikkoon. Aukkoihin on jätetty siemenpuumäntyjä. Eteläisimmillä vallilla on varttunutta kasvatusmännikköä (VT). Alueen keskellä oleva ojitettu suo on lähes mustikkatyypin kangasta ja tällä kohdin puusto on varttunutta sekametsää. Pohjoisosassa on osin ruohoista varttunutta kuusikkoa (MT), jossa kasvaa myös muutamia järeitä haapoja. Tien vierustalla kasvaa muutamia tuomipihlajia ja saniaislaikkuja.
Maisema ja muut arvot
Alue ei mitenkään erityisesti hahmotu ympäristöstä, mutta sen havaitsee kyllä selkeästi alueen halki kulkevalta tieltä etenkin kun alue on inventointiajankohtana, kesällä 2001, hakkuuaukeana. Ympäristöön ei muodostuman mataluudesta ja kasvillisuudesta johtuen avaudu maisemaa. Sisäinen ympäristö ei ole erityinen, vaikkakin selkeä ja melko vaihteleva. Noin 500 metriä Sikosuonmäestä luoteeseen sijaitsee pienialainen Myllylän
harmaaleppälehdon luonnonsuojelualue (YSA051059).
Kirjallisuutta
Alalammi, P. (toim.) 1990. Suomen kartasto, vihko 123-126: Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s. + 3 liitekarttaa.
Haavisto-Hyvärinen, M., Mäkilä, M. & Backman, B. 1987. Enäjärvi. Maaperäkartta 1 : 20 000 selitys.
Karttalehti 3131 01. Geologian tutkimuskeskus.
Valovirta, V. 1972. Kymen läänin rannikkoalueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkartan selitykset 3023+3014, 3024, 3041+3043, 3042, 46 s. Geologian tutkimuskeskus.
