"Junnut nappaa nipsuu eikä skumppaa enää roiskuta" - Slangi rap-yhtye JVG:n sanoituksissa

(1)

”JUNNUT NAPPAA NIPSUU EIKÄ SKUMPPAA ENÄÄ ROISKUTA”

Slangi rap-yhtye JVG:n sanoituksissa

Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Suomen kieli Toukokuu 2019 Mira Paaso

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Humanistinen osasto Tekijät – Author

Mira Paaso Työn nimi – Title

”Junnut nappaa nipsuu eikä skumppaa enää roiskuta”. Slangi rap-yhtye JVG:n sanoituksissa

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 30.5.2019 88 + 97 liitesivua

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan rap-yhtye JVG:n sanoitusten slangisanastoa albumeissa Mustaa Kultaa, jvg.fi, Voitolla yöhön, 247365 ja Popkorni. Tarkoituksena on selvittää, millaisia slangipiirteitä sanoituksissa on ja mistä slangikerrostumista sanat ovat peräisin. Sanoitusten pohjalta on koottu slangisanasto, jossa pyritään antamaan jokaiselle sanalle merkityk- senselitys aineistoesimerkkeineen. Päätutkimuskohteena on aineiston Helsingin slangi, joka koostuu vanhasta Stadin slangista ja uudemmasta Helsingin slangista.

Tutkimusaineisto koostuu mainittujen albumien kappaleiden eli yhteensä 61 kappaleen sanoituksista. Slangisa- nasto on koottu poimimalla aineistosta kaikki slangiksi tunnistetut sanat. Tässä on hyödynnetty erityisesti Heikki ja Marjatta Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa (2000). Slangisanasto sisältää 605 slangisanaa tai -ilmausta, joista yllättävän moni, 158, on Kielitoimiston sanakirjan mukaan arki- tai yleiskielistynyt. Aineistossa esiintyy jonkin verran sanoja, joita muun muassa Paunosten sanakirja ei tunne mutta jotka on tässä tutkimuksessa luokiteltu slangiin kuuluviksi sanoiksi. Tällaiset sanat edustavat slangin aivan uusinta slangisanastoa.

Aineisto sisältää runsaasti erityisesti uudemmalle slangikerrostumalle tyypillisiä piirteitä. Erityisen hyvin erästä slangin ja rap-sanoitusten ominaispiirrettä, luovuutta, ilmentävät esimerkiksi metaforat ja idiomit. Metaforat keskittyvät pääasiassa juhlimiseen ja päihteisiin liittyviin ilmauksiin (märkä, multa), mutta metaforisuutta esiintyy myös muissa aihepiireissä. Metaforisuus lisää ilmausten monimerkityksisyyttä, ja moni ilmaus onkin tulkittavissa usealla eri tavalla.

Metaforisuuden lisäksi aineistossa esiintyy synonymiaa, joka perustuu paitsi vanhojen slangisanojen samamerkityksisyyteen että aivan uusien slangisanojen ja vanhojen slangisanojen keskinäiseen samamerkityksisyyteen.

Tutkimukseni osoittaa, että ainestossa esiintyy kolme suurta semanttista attraktiokeskusta, joista suurin käsittelee urheilua ja siihen liittyviä asioita, kuten hyvässä fyysisessä kunnossa olemista. Tämän merkitysryhmän sanat kuuluvat pääasiassa urheiluslangiin. Toisin sanoen sanoitusten slangi ei koostu ainoastaan Helsingin slangista. Toiseksi suurin merkitysryhmä sisältää puolestaan juhlimiseen liittyviä sanoja ja ilmauksia, kolmanneksi suurin koostuu vaatteita ja asusteita tarkoittavista sanoista.

Sanoituksissa on runsaasti sekä vanhempaa että uudempaa slangisanastoa. Uudet sanat ovat joko omaperäisiä (häissä) tai englannin kielestä peräisin olevia lekseemejä (fäijöni). Ne ovat usein joko metaforisia tai selvästi englannin- kielistä lainaa. Aineiston idiomit ovat joko vanhastaan käytettyjä ilmauksia, muunnelmia vanhoista idiomeista tai kokonaan uusia, kuten olla aikamatkalla ja vetää karalahdet kypärään.

Slangisanojen käyttöön ja muotoon vaikuttaa omalta osaltaan tarve muodostaa rimmaavia säkeitä. Toisin sanoen aineistossani saattaa esiintyä sellaisia variantteja tai kokonaisia sanoja, joita ei välttämättä esiinny muuten slangissa.

Aivan kaikille sanoitusten sanoille ei löydy merkityksenselitystä, joka sopisi sanan käyttökontekstiin. On siis mahdol- lista, että ne ovat kokonaan uusia sanoja, vanhan ilmauksen uusia variantteja tai että ne ovat syntyneet rimmaustarpeen johdosta.Tutkimus osoittaa, että rap-sanoituksissa käytetty slangi on luovaa ja monimerkityksistä.

Avainsanat – Keywords

slangitutkimus, sanastontutkimus, Stadin slangi, Helsingin slangi, rap-sanoitukset

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Humanities Tekijät – Author

Mira Paaso Työn nimi – Title

“Junnut nappaa nipsuu eikä skumppaa enää roiskuta”. Slangi rap-yhtye JVG:n sanoituksissa

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Finnish language Pro gradu -tutkielma x 30.5.2019 88 + 97 appendix pages

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

This study focuses on the slang in the song lyrics of the Finnish rapgroup JVG. The aim of the study is to examine what kind of features the slang in the lyrics include and which layer they belong to: older Helsinki slang or the newer Helsinki slang. The research material consists of lyrics in five albums: Mustaa kultaa, jvg.fi, Voitolla yöhön, 247365 and Popkorni.

Additionally, it is the goal to build a vocabulary that includes all the slangwords and phrases that can be found in the lyrics. The vocabulary includes examples and meanings of the words and phrases.

The research material consists of 61 song lyrics. The slang vocabulary has been made by collecting every slang word in the material. This has been done mostly with the help of Heikki and Marjatta Paunonens Stadin slangin suursana- kirja -dictionary (2000). The vocabulary includes 605 words or phrases and surprisingly many of them, 158 in total, have become part of colloquial language or standard language according to Kielitoimiston sanakirja -dictionary. The material includes also a few words that aren’t in the dictionarys but that are considered as part of slang in this study. These words represent the newest vocabulary of Helsinki slang.

The reseach material includes number of features that are peculiar to the newer Helsinki slang. The characteristic of slang and rap lyrics, creativity, is well represented by e.g. metaphers and phrases. The metaphorical expressions often carry a meaning of partying and substance (märkä, multa) use but metaphorical meanings can also be found in other conceptual fields. The use of metaphers results in ambiguous expressions and many of them can be interpreted in several ways. Furthermore, the material includes synonymy which is based on old slang words with same meaning along with old and new slang words with the same meaning.

The study shows that the material includes three big conceptual fields. The biggest conceptual field in the material is ‘sport’. The most of these words belong to sports slang. In other words, the slang in the material doesn’t consist only of Helsinki slang. The words and phrases meaning ’partying’ comprise the second biggest field, whereas words meaning

‘clothes’ belong to the third biggest field.

As expected, the lyrics include words and phrases not only from older Helsinki slang but also the newer Helsinki slang. The newer slang vocabulary consists of words that are based on Finnish (häissä) or English (fäijöni). They are often either metaphorical expressions or clear loanwords from English language. The phrases used in the lyrics are either old phrases beloning to older Helsinki slang or the newer Helsinki slang or phrases based on old phrases. There are also phrases that are entirely new, such as olla aikamatkalla and vetää karalahdet kypärään.

The need to build rhyming lines affects to the use and form of slangwords. This means that the material might include also alternants or words that aren’t necessarily used in slang otherwise. The vocabulary includes words with no meaning explanation that would fit their context. It is possible that these words are new or new alternants of an old word or that they have been made for rhyming purposes. This study shows that slang used in the rap lyrics is creative and ambiguous.

Avainsanat – Keywords

slang research, vocabulary research, older Helsinki slang, newer Helsinki slang, rap lyrics

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimuksen taustaa ja aikaisemmat slangitutkimukset ... 1

1.2 Tutkimuksen tavoitteet ... 2

1.3 Aineisto ja sen käsittely ... 3

2 SLANGI JA SLANGIPIIRTEET ... 7

2.1 Slangin määritelmä ... 7

2.2 Slangin erityispiirteet ... 9

2.2.1 Slangijohdosten muodostaminen ... 9

2.2.2 Muita slangipiirteitä ... 10

2.3 Rajanveto slangi-ilmausten ja puhekielisen ilmauksen välillä ... 12

2.4 Slangi ja rap-sanoitukset ... 13

3 HELSINGIN PUHEKIELI ... 15

3.1 Helsinkiläispuhekieli ... 15

3.2 Vanha Helsingin slangi ... 19

3.3 Uusi Helsingin slangi ... 23

3.4 Kaupunkipuhekieli tutkimuskohteena ... 25

4 SLANGIKERROSTUMAT ... 27

4.1 Vanhempi slangikerrostuma ... 27

4.2 Uudempi slangikerrostuma ... 32

4.3 Arkikielistyneet slangisanat ... 38

5 SANOITUSTEN SLANGIPIIRTEET ... 40

5.1 Slangijohdokset ja muut muodosteet ... 40

5.2 Synonymia ... 45

5.3 Metaforat ja kielikuvat ... 50

5.4 Idiomit ... 59

5.5 Slangisanojen alkuperä ... 67

6 MERKITYSRYHMÄT ... 74

7 LOPUKSI ... 80

LÄHTEET ... 83 Liite: slangisanasto

(5)

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen taustaa ja aikaisemmat slangitutkimukset

Slangipainotteisuus on suomenkieliselle rap-musiikille tyypillinen piirre, ja rap-artistit koetaan luoviksi slangin käyttäjiksi ja uusien slangisanojen muodostajiksi (Kalliokoski 2006: 299; Tuo- minen-Halomo 2011). Tämän vuoksi pidän aiheellisena tutkia pro gradu -tutkielmassani rap- sanoituksia slanginsanaston näkökulmasta. Tutkielmani aiheena on rap-yhtye JVG:n viiden stu- dioalbumin sanoitusten slangi. Toisin sanoen tutkin, millaisia slangisanoja sanoituksissa esiintyy. Työni on sanastotyö, jossa pyrin valottamaan lisäksi Helsingin slangin slangikerrostumien luonnetta ja erityisesti uuden kerrostuman suhdetta vanhempiin kerrostumiin. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät slangin fonologiset ja morfologiset piirteet. Slangintutkimus sijoittuu alueel- lisen ja sosiaalisen vaihtelun alaan, mutta toisaalta tutkimukseeni yhdistyy sanastontutkimus eli leksikologia, ja esittelen kokoamani aineiston slangisanaston muodossa.

Ainialan ja Lappalaisen (2010: 71) mukaan Helsingin seudulla puhuttava suomi on he- rättänyt viime vuosien aikana tutkijoiden kiinnostuksen. Helsingin seudulla puhuttavaa suomea on tutkittu yhtäältä syntyperäisten helsinkiläisten äänne- ja muotorakenteen variaation ja muutoksen näkökulmasta (ks. Paunonen 1982), toisaalta on tutkittu Helsinkiin muuttaneiden kielel- listä variaatiota ja identiteettiä (ks. Nuolijärvi 986). Uudempaa tutkimusta edustavat Lappalai- sen (2004) ja esimerkiksi Rouhikosken (2009) tutkimukset sekä slangisanastotutkimukset (esim. Paunonen 2010, 2016), joista jälkimmäisiin lukeutuu myös tutkielmani.

Heikki Paunonen on yksi merkittävimmistä slangintutkijoista, ja hän on julkaissut lukuisia slangia käsitteleviä julkaisuja (ks. esim. 1992, 2000, 2016). Paunosen lisäksi suomalaista slangia on tutkinut Kari Nahkola (1999b), joka on tarkastellut niin sanaston aineistolähteitä kuin sananmuodostusta. Paunosen julkaisuja lukuun ottamatta Helsingin slangista on tehty var- sinaisia tutkimuksia kuitenkin melko vähän. Slangia on käsitelty pääasiassa pro gradu -tutkielmissa ja yksittäisissä artikkeleissa. Pro gradu -tutkielmani kannalta erityisen kiinnostavaa on, ettei rap-musiikin suuresta suosiosta ja sen luovuudesta huolimatta rap-sanoituksia ole juuri- kaan käytetty slangitutkimuksen aineistona. Kalliokoski (2006: 299) arvelee, että tämä johtuu suomalaisen rap-kulttuurin nuoresta iästä.

Koska slangintutkimuksessa rap-tekstejä ei ole vielä juuri hyödynnetty, pidän rap-sanoitusten slangisanaston ja sen kerrostumien tutkimista mielenkiintoisena ja ajankohtaisena. Rap- sanoituksia on tarkasteltu slangin näkökulmasta pääasiassa pro gradu -tutkielmissa ja artikkeleissa. Jyrki Kalliokoski (2006) on tutkinut Fintelligensin rap-tekstien kielellisiä valintoja ja

(6)

2

intertekstuaalisuutta. Rap-musiikkia on käsitelty myös Maija Vilkkumaan artikkelissa Satu- maasta hip hopiin (2002). Jussi Kokkola (2013) on käyttänyt pro gradu -tutkielman aineisto- naan rap-sanoituksia ja tutkinut sanoitusten avulla ihmisryhmien välisiä rajanvetoja yhteiskun- taluokan näkökulmasta. Rantakallio (2018) on puolestaan tarkastellut suomenkielisen rap-musiikin riimittelyä. Vaikka rap-sanoitusten slangia onkin tarkasteltu muutamissa opinnäytteissä, uskon tutkimukselleni olevan tarvetta. Tutkimukseni tuo kaivattua tietoa rap-sanoitusten slangista sanaston näkökulmasta.

Tutkielmani kanssa samankaltainen tutkimus on Vehviläisen (2013) pro gradu -tutkielma, joka käsittelee helsinkiläisten rap-artistien sanoitusten slangisanojen muodostamista ja niiden merkityksiä. Vehviläisen tavoin myös tässä tutkielmassa tärkein slangisanojen merkitysten sel- vittämisen lähde on Heikki ja Marjatta Paunosen Stadin slangin suursanakirja (Paunonen 2000b).

1.2 Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää slangin piirteitä JVG:n kappaleiden sanoituksissa. Tar- kastelen slangia sanaston näkökulmasta. Tarkoituksena on saada käsitys myös siitä, missä mää- rin vanhaa Stadin slangia ja uudempaa Helsingin slangia käytetään rap-kappaleissa. Koska tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, ei ole tarkoituksenmukaista laskea suhdetta prosentuaa- lisesti vaan pikemminkin tarkastella erilaisia ilmiöitä ja kerrostumia. Tarkoituksena on myös kohdistaa katse nuorimpiin slangisanoihin, joiden merkityksiä ei ole vielä slangisanakirjoissa.

Koska suomenkielisissä rap-teksteissä käytetään todella runsaasti Helsingin (nuoriso)slangista peräisin olevia ilmauksia (Kalliokoski 2006: 299) ja koska uudempi slangi on vanhaa slangia luovempaa, voidaan olettaa, että aineistossani painottuvat uudempien slangisanojen lisäksi sanat, jotka ovat vastikään tulleet osaksi slangia. Lisäksi otin tehtäväkseni luoda slangisanaston merkityksenselityksineen.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1. Millaisia slangipiirteitä rap-kappaleiden sanoituksissa on?

2. Mistä slangikerrostumista kappaleiden slangisanat ovat peräisin?

(7)

3

Kun puhutaan Helsingin slangista, tarkoitetaan kahta eriaikaista ja eriluonteista kielimuotoa.

Sillä voidaan tarkoittaa vanhempaa suomalais-ruotsalaista sekakieltä (vanha Stadin slangi) ja toisaalta uudempaa nuorisokieltä (uudempi Helsingin slangi), joka täyttää perinteisen slangin määritelmän ensiksi mainittua paremmin. Slangimääritelmässä käytetään nimittäin kielellisiä, tyylillisiä ja sosiaalisia kriteerejä, joita sekakieli ei täytä. Stadin slangi on muuttunut paljon runsaan sadan vuoden aikana, jona slangia on Helsingissä puhuttu. (Paunonen 2000a: 7, 14.) Käytän tutkimuksessani termiä Helsingin slangi, jolla tarkoitan yleisesti Helsingissä puhuttua slangia.

Koska JVG:n sanoituksissa käytetty slangi ammentaa sanoja sekä jääkiekko- että jalka- pallokulttuurista (Friman 2016: 66, 70), en koe tarkoituksenmukaiseksi rajata sanoitusten tar- kastelua ainoastaan Helsingin slangiin. Sen sijaan tarkastelen sanoituksia kokonaisuudessaan slangin näkökulmasta, sillä sanoituksissa oletettavasti sekoittuvat sekä urheiluslangi että Hel- singin slangi.

1.3 Aineisto ja sen käsittely

Olen valinnut tutkimuskohteekseni rap-yhtye JVG:n sanoitukset yhtyeen suosion ja kappaleiden slangipainotteisuuden perusteella. Ennen kuin kerron yhtyeestä tai aineistosta tarkemmin, on syytä valottaa suomirapin historiaa. Suomenkielinen rap-musiikki sai alkunsa 1980–90-luvun vaihteessa. Tuolloin niin sanottu huumorirap toi rap-musiikin tunnetuksi ja edisti suomirapin kehitystä. Suomirapin alkuaikoina monet artistit tekivät englanninkielistä musiikkia, mutta sittemmin rap-kieleksi tuli suomi. Myöhemmin rap-musiikkia on tehty myös eri murteilla.

2000-luvulla suomalaista rap-musiikkia tehtiin ja kulutettiin entistä enemmän. 2000-luvulla rap-artistien sanoitukset ja teemat alkoivat yksilöityä ja samalla on hyödynnetty eri musiikki- tyylejä. (Rantakallio 2018: 366–368.) Rap-musiikki on siis suhteellisen nuori ilmiö Suomessa, mutta se on saanut tukevan jalansijan tällä vuosituhannella.

JVG on kahdesta vuonna 1987 syntyneestä helsinkiläissyntyisestä rap-artistista, Jare Brandista, Jaresta, ja Ville-Petteri Gallesta¹, VilleGallesta, koostuva yhtye. He asuvat edelleen Helsingissä. Yhtye lukeutuu suosituimpiin 2010-luvun suomenkielisiin yhtyeisiin, jonka musiikkia ja esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tuottamaa muuta sisältöä kuunnellaan ja seurataan ympäri Suomea (ks. Fräntilä 2018; Römpötti 2018). Jo pelkästään heidän uusimman albuminsa nimikkokappaleella Popkornilla on Spotifyssa yli 12 miljoonaa kuuntelukertaa (Spotify

1 Käytän jatkossa Ville-Petteri Gallesta nimitystä Ville Galle, jota käytetään julkisuudessa hänestä.

(8)

4

29.5.2019). Koska VilleGalle on ollut nuorena hyvin kiinnostunut slangisanojen merkityksistä ja niiden synonyymeista (Friman 2016: 34), on erityisen kiinnostavaa tutkia slangikerrostumia juuri JVG:n sanoitusten avulla. Lisäksi Jare Brand ja Ville-Petteri Galle kirjoittavat kappa- leidensa sanoitukset pääasiassa itse ja sosiaaliseen mediaan ²tuottamansa sisällön perusteella molemmat käyttävät runsaasti slangisanoja puheessaan. Sen vuoksi onkin luonnollista tutkia rap-sanoitusten slangia juuri JVG:n sanoitusten avulla.

Pro gradu -tutkielmani aineiston olen poiminut JVG:n viidestä albumista: Mustaa kultaa (2011), jvg.fi (2012), Voitolla yöhön (2014), 247365 (2015) ja Popkorni (2017). Albumeihin sisältyy yhteensä 61 kappaletta ja 20809 sanetta. Kaikilla albumeilla esiintyy vierailijoita, ja olen ottanut myös vierailijoiden sanoituksissa esiintyvät slangisanat mukaan aineistooni. JVG:n ja vierailijoiden kotipaikka tulee sanoituksissa vahvasti esille. Suurin osa vierailijoista on kotoisin Helsingistä, joten myös heidän sanoituksissaan on helsinkiläisiä piirteitä. Tämän vuoksi Helsingin slangin sanojen tarkastelu JVG:n sanoituksista käsin on tarkoituksenmukaista.

Aloitin aineiston keruun kokoamalla kappaleiden sanoitukset yhteen tekstitiedostoon. Sa- noitukset olen koonnut pääasiassa CD-levyjen kansivihkojen avulla. Koska kansivihkoissa ei ole kaikkien kappaleiden sanoituksia ja joistakin vihkon sanoituksista puuttuu osa kappaleessa esiintyvistä säkeistä, olen koonnut sanoituksia myös internetissä olevien sanoitussivustojen

3avulla. Sivustojen teksteissä esiintyy kuitenkin virheitä, jotka olen pyrkinyt korjaamaan kuun- telemalla levyt useita kertoja ja käymällä samanaikaisesti läpi sanoitussivustoilla olleita sanoituksia. Tämän vuoksi aineistooni on voinut jäädä virheitä ja joitakin slangisanoja on saattanut jäädä huomaamatta. Tilanteessa, jossa kansivihkosen sanoitusten ja kappaleissa kuultavien sanoitusten välillä on eroavaisuuksia, olen valinnut kappaleiden mukaiset sanat. Slangisanastossa sekä esimerkeissä käytän albumeista lyhenteitä MK (Mustaa kultaa), JF (jvg.fi) VY (Voitolla yöhön) ja PK (Popkorni). Albumista 247365 käytän pitkää muotoa.

Kun kappaleiden sanoitukset olivat yhdessä tiedostossa, aloin poimia sanoituksista varsi- naista aineistoani eli slangisanoja ja -ilmauksia. Jätin aineiston ulkopuolelle englanninkieliset sitaattilainat, mutta käsittelen niitä lyhyesti luvussa 5.5. Jätin ulkopuolelle niin ikään esimerkiksi pronominien puhekieliset vastineet. Poimin sanoituksista kaikki mielestäni yleiskielestä poikkeavat, slangiksi tulkitsemani sanat ja kävin ne läpi Kielitoimiston sanakirjan (KS), Heikki ja Marjatta Paunosen Stadin slangin suursanakirjan (2000b) ja Heikki Paunosen (2016) Stadin slangin etymologiasta kertovan kirjan avulla. Lisäksi olen käyttänyt muita apuvälineitä kuten

2 Sosiaalisella medialla tarkoitan tässä erityisesti artistien henkilökohtaisia Instagram-tilejä (Ville Galle: vikidivil- legalle, Jare Brand: jeanbabtiste) että yhtyeen virallista Instagram-tiliä (jvgfi). Oman kokemukseni perusteella kumpikin hyödyntää puheessaan runsaasti slangisanoja.

3 Käyttämiäni sanoitussivustoja ovat sivustot genius.com ja lyrics.fi.

(9)

5

Paunosen muita teoksia sekä maallikoiden ylläpitämää puhekielen ja slangin sanastoa esittele- vää verkkosivustoa ”Urbaania sanakirja” ja Google-hakua, joista kahden jälkimmäisen anta- mien tietojen kanssa olen ollut kriittinen. Urbaanista sanakirjasta käytän lyhennettä US. Lisäksi olen hyödyntänyt englannin kielen slangisanoja esittelevää verkkosivua ”Urban Dictionary”, josta käytän lyhennettä UD. Tällä tavoin varmistuin siitä, että kyseessä on slangisana. Google- haun avulla olen etsinyt esiintymiä sanoille, joiden merkitys ei selviä sanakirjojen avulla tai joiden kontekstuaalinen merkitys on mielestäni sanakirjojen antamista merkityksistä poik- keava. Mainittujen ohella olen hyödyntänyt myös Stadin slangi ry:n kotisivuilla julkaistua slangisanastoa, jonka laatijaa ei ole tarkemmin esitelty (pl. maininta ”Tässä on Kauhasen aarrear- kusta sanastoja”). Suhtaudun myös kyseisen sanaston antamiin merkityksiin kriittisesti. Viit- taan slangisanastoon lyhenteellä SS. Aineiston kokoaminen ei ollut yksinkertaista, sillä kappaleissa esiintyy runsaasti sanoja, joille ei löytynyt vastineita sanakirjoista tai Google-haun tulok- sista.

Slangisanojen merkityksiä selvittäessäni käytän pääasiassa apuna Heikki ja Marjatta Pau- nosen (2000b) Stadin slangin suursanakirjaa. Mikäli merkitys ei selviä sanakirjojen ja muiden edellä mainittujen apuvälineiden avulla, pyrin tuomaan sanan merkityksen esiin kontekstin avulla. Suursanakirja on tärkeä työkalu työni kannalta myös sen vuoksi, että osa sen tuoreim- masta sanastosta on peräisin juuri hiphop-kulttuurista, tosin 1990-luvun lopulta (Kalliokoski 2006: 302). Olen merkitysten selvitystyössä hyödyntänyt myös vuonna 2014 toteutetun slangisanojen keruukilpailun kilpailuvastauksia (Slangikeruuaineisto 2014), jonka käyttöön olen saanut luvan Terhi Ainialalta ja Heikki Paunoselta.

Mukana aineistossani on sanoja, joita ei esiinny käyttämissäni sanakirjoissa, mikä kertonee siitä, että kyseessä on uusi tai vakiintumaton (slangi)sana. Monia tässä tutkimuksessa slangiksi määriteltyjä sanoja voidaan nykyään nimittää puhekielisiksi tai arkikielisiksi. Koska tutkin slangikerrostumia, otan huomioon myös ne sanat, jotka aikaisemmin ovat olleet osana slangia mutta sittemmin tulleet osaksi arkikieltä.

Sanoitusten pohjalta kokoamani slangisanaston ei ole tarkoitus olla täydellinen vaan pikemminkin kattava. Se koostuu 605 slangisanasta, josta 409 on substantiiveja, 124 verbiä ja 43 adjektiivia sekä 29 muihin sanaluokkiin kuuluvaa sanaa. Monisanaisista fraaseista olen laskenut vain kaikki slangisanat, toisin sanoen olen jättänyt laskuista pois esimerkiksi verbit olla ja tulla. Lukumäärät osoittavat, että slangisubstantiiveja on aineistossani selvästi eniten. Saman huomion teki myös Lappalainen (2004: 139) omassa tutkimuksessaan. Vehviläisen (2013) pro gradu -tutkielman aineisto koostui yhteensä 879 slangisanasta, jotka hän keräsi seitsemästä suo- menkielisestä rap-albumista.

(10)

6

Olen ottanut slangisanastooni mukaan sellaisetkin sanat, jotka ovat arkikielistyneet tai tulleet jo osaksi yleiskieltä. Olen laskenut Kielitoimiston sanakirjan (KS) avulla, kuinka monta arkikielistynyttä ja yleiskielistynyttä sanaa slangisanastooni kuuluu. Slangisanaston 605 slangisanasta arkikielistyneitä on 114 kappaletta. Yleiskielistyneitä on puolestaan 44.

Esittelen aineistoani slangisanaston muodossa, johon olen valinnut kutakin slangisanaa parhaiten edustavan esiintymän. Sanasto koostuu kunkin sanan hakusanasta, aineistoesimer- kistäja merkityksenselityksestä. Olen kertonut myös joidenkin sanojen muista merkityksistä ja iästä pääasiassa Paunosen (2000b) sanakirjan avulla. Olen säilyttänyt aineistoesimerkkien sanat alkuperäisessä muodossaan. Toisin sanoen aineistoesimerkeissä esiintyy kirjoitusvirheitä, kuten yhdyssanavirheitä. Myös saman sanan kirjoitusasuissa on vaihtelua. Käytän Paunosen slan- gisanakirjan (mt.) mukaisesti slangiverbien hakusanana pitkävokaalista muotoa eli ns. supistu- mamuotoa, kuten brennaa ’polttaa’ yleiskielen infinitiivimuodon (dokata) asemesta, sekä eA- yhtymään loppuvista adjektiiveista pitkävokaalista muotoa, kuten makee. Käytän sanastossa seuraavia lyhenteitä:

a. adjektiivi adp. adpositio ark. arkikielinen halv. halventava ilmaus kuv. kuvaannollinen ilmaus leik. leikkimielinen ilmaus n. nomini

num. numeraali p. pronomini s. substantiivi slg. slangi-ilmaus urh. urheilutermi v. verbi

(11)

7

2 SLANGI JA SLANGIPIIRTEET

Tässä luvussa käsittelen slangin määritelmää ja slangipiirteitä. Luvussa 2.1 tarkastelen slangin määritelmää. Slangin erityispiirteitä käsittelen kahdessa alaluvussa, joista ensimmäinen (2.2.1) käsittelee slangisananmuodostuksen tärkeintä menetelmää, johtamista, jälkimmäinen (2.2.2) puolestaan muita slangille ominaisia piirteitä. Luvussa 2.3 käsittelen lyhyesti slangi-ilmausten ja puhekielisten ilmausten välisen rajanvedon ongelmallisuutta.

2.1 Slangin määritelmä

Slangin määrittely on verrattain hankalaa, sillä yhteneväisyyksistä huolimatta slangien välillä on suuria eroja. Toisin sanoen kaikkia slangeja koskevia määritelmiä ei voida tehdä. Niille kaikilla ominaista on kuitenkin, että ne ilmaisevat yhteenkuuluvuutta ja affektiivisuutta. (Saani- lahti & Nahkola 2000: 111.) Määritelmää hankaloittaa, että joskus on vaikea erottaa, onko kyse slangisanasta vai esimerkiksi arki- tai puhekielisyydestä (Karttunen 1989: 7–8.)

Slangi on sosiaalinen varieteetti, joka yhdistää ikä-, ammatti-, harraste- ja sosiaaliryhmien jäseniä, mutta erottaa niitä muista sosiaalisista ryhmistä (Karttunen 1989: 148–149; Lappalai- nen 2004: 133). Jokaisella ryhmällä on oma slanginsa, jolla he ilmaisevat yhteenkuuluvutta.

Yhden ryhmän muodostavat esimerkiksi vankilassa työskentelevät vartijat (Lämsä & Mikko- nen 2015). Niin ikään rap-musiikin esittäjät eli räppärit muodostavat oman sosiaalisen ryh- mänsä.

Slangilla tarkoitetaan siis jonkin puhujaryhmän käyttämää kielimuotoa, joka poikkeaa sanastoltaan mutta myös äännerakenteeltaan yleisesti käytetystä kielestä. Se ilmenee kielellisesti, lähinnä yleiskielestä poikkeavin slangisanoin. Slangiksi lasketaankin siis jonkin puhujaryhmän sanat ja sanonnat, jotka eivät lukeudu esimerkiksi yleiskieleen (Saanilahti & Nahkola 2000: 87–

88). Sanat ovat tyypillisesti uusia ja nopeasti vaihtuvia, sillä kyse on affektiivisesta ja ekspres- siivisestä ilmiöstä. (Karttunen 1989: 148–149, 151; Saanilahti & Nahkola 2000: 87.)

Slangissa ei ole kyse erillisestä kielestä tai kielimuodosta, sillä kukaan ei käytä puheessaan pelkästään slangisanoja, vaan niitä pikemminkin hyödynnetään arkipuheessa (Karttunen 1989: 149). Slangisanojen käyttö on yksilökohtaista – toisen puhe voi olla niin sanotusti slan- gimaisempaa kuin jonkun toisen. Slangisanoja voidaan sirotella arkipuheeseen tehokeinon tyy- liin, välillä enemmän, välillä vähemmän (mp.). Tämä näkyy myös tutkimusaineistossani, sillä

(12)

8

joissakin kappaleissa slangisanoja käytetään verrattain tiheään, joissakin vain hiukan tai ei ol- lenkaan.

Slangi on sosiaalisen ilmiön lisäksi tyylillinen keino, mutta ainoastaan tyyli-ilmiöistä ei ole kyse (Karttunen 1989: 149; Saanilahti & Nahkola 2000: 87). Slangisanojen tyyli muuttuu verrattain nopeasti. Siinä missä aiemmin katupoikien keskuudessa käytetty slangisana saatettiin luokitella alatyyliseksi, on se myöhemmin voinut olla osa jokapäiväistä slangia. Slangia on viime aikoina alettu arvostaa enemmän, mikä näkyy esimerkiksi tyyliarvon nousemisena. Tyy- liarvon nouseminen onkin edesauttanut slangisanojen ja -idiomien leviämistä myös muualle Suomeen. (Saanilahti & Nahkola 2000: 88.) Tärkeämpi merkitys yksittäisten slangisanojen le- viämiseen on ollut kaupungistumisella ja joukkoviestimillä (Paunonen 2000a: 36).

Vaikka slangia puhutaan myös muiden kuin nuorten ja lasten keskuudessa (Saanilahti &

Nahkola 2000: 88), on tärkeää muistaa, että nuorisokulttuurilla on ollut vaikutusta sen levittä- miseen. Lisäksi joukkoviestimet ja kirjallisuus levittävät slangisanastoa muualle Suomeen (Karttunen 1989: 150). Näin ollen on olemassa slangisanoja, jotka ovat tuttuja melkein kaikille suomea puhuville. Nykysosiolingvistiikassa slangi ei täten rajoitu ainoastaan pääkaupunkiseu- dun ilmiöksi. Lappalainen (2004: 133) ja Niemi (2015: 297) puhuvatkin yleisslangista, jota puhutaan tai jonka sanasto vähintäänkin tunnetaan koko Suomessa ja jonka sanastoa ovat monet vanhastaan slangiin kuuluneet ilmaukset. Tutkijat eivät ole kuitenkaan yksimielisiä siitä, onko tällainen yleisslangi olemassa vai onko kyse kuitenkin arkikieleen tulleista ja sittemmin yleis- kielistyneistä sanoista (Saanilahti & Nahkola 2000: 88).

Koska jotkin alun perin slangiin kuuluneet sanat ovat tulleet osaksi arkikieltä ja yleiskieltä (Suojanen 1982b: 158), on haastavaa määritellä, mikä sana on slangia ja mikä ei (vrt. Lappa- lainen 2004: 135). Sanat ale ’alennusmyynti’ ja jätski ’jäätelö’, jotka ovat levinneet slangista yleiskieleen, ovat hyvä esimerkki slangisanojen määritelmän hankaluudesta (Saanilahti & Nah- kola 2000: 95).

Myös Saanilahti ja Nahkola (2000: 96) viittaavat tähän määritelmälliseen ongelmaan ja kysyvätkin, lakkaako yleinen sana olemasta slangia vai voiko slangisana olla edelleen slangia, mikäli sitä käytetään arkikielessä. On tosiasia, että sanat ja ilmaukset ovat alkuperältään slangia, vaikka ne olisivatkin tulleet osaksi yleiskieltä.

(13)

9 2.2 Slangin erityispiirteet

2.2.1 Slangijohdosten muodostaminen

Tärkeimpiä keinoja, joilla uusia sanoja muodostetaan, ovat johtaminen ja yhdistäminen. Johta- misella tarkoitetaan uuden sanan muodostamista johtimen avulla. (Koivisto 2013: 211, 256.) Johtaminen on tyypillisin slangisanojen muodostamiskeino (Karttunen 1989: 150).

Kun yleiskielen sanasta muodostetaan slangijohdos, se katkaistaan. Katkaistavaa sanaa kutsutaan kantasanaksi. Katkaisualue on ensi tavun vokaaliaineksen ja toisen tavun vokaaliaineksen välissä. Katkaisun jälkeen kantasanasta jää jäljelle kanta, johon slangijohdin voidaan lisätä. Ennen slangijohtimen valintaa kannanloppuista konsonanttiainesta voidaan muokata äänteellisesti ja siihen voidaan lisätä konsonanttiainesta. Fonologinen muokkaus on olennainen osa slangijohtamista. Kanta voidaan myös jättää muokkaamatta, mitä kutsutaan nollamuok- kaukseksi. (Nahkola 1999a: 196–197; VISK § 214.)

Joitakin nykyslangin slangisanoja ja yleiskielen sanoja yhdistää yhteinen alkuosa ja erottaa erilainen loppuosa. Tällaisissa slangisanoissa yleiskielen loppuosaa on muutettu katkaise- malla ja liittämällä siihen slangijohdin (Nahkola 1999a: 195). Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi vahtimestari ja vaksi. Vahtimestari-sana on katkaistu kohdasta va-, ja siihen on lisätty slangi- johdin -ksi.

Slangijohdin tarkoittaa epäitsenäistä ainesta, morfeemia, joka lisätään katkaistuun sa- naan. Slangimuodosteita Nahkola (1999a: 195) kutsuu slangijohdoksiksi, ja käytän tutkimuksessani samaa termiä slangijohtimen avulla muodostetuista slangimuodosteista. Slangisanojen johtaminen poikkeaa tavallisesta johtamisesta siinä, ettei sanan merkitys muutu johtamispro- sessin yhteydessä, sillä slangijohtimilla ei ole merkitysfunktiota toisin kuin johtimilla yleensä (ks. Brown, Lepäsmaa & Silfverberg 1996: 20). Sen sijaan slangijohtimista on tullut slangin- osoittimia (Paunonen 2006b: 339). Slangijohdoksen kohdalla sanan muoto ja tyyli muuttuvat, mutta merkitys pysyy samana (Karttunen 1989: 150; Nahkola 1999a: 195). Slangisananmuo- dostus poikkeaa tavanomaisesta sananmuodostuksesta myös siinä, että se on lyhentävää. Toisin sanoen lähtösana lyhenee, kun slangisana muodostetaan esimerkiksi -ari-johtimella (Koivisto 2013: 254–255; VISK § 214.)

Tärkeimmät slangijohtimet ovat -Ari, -is, -kkU ja -(k)kA (VISK § 214). Helsingin slangille tavallisimpia slangijohtimia on puolestaan paljon enemmän, kuten -ge, -ska, -ski ja -tsa (ks.

Paunonen 2006a: 339). Käsittelen aineistossani esiintyviä slangijohdoksia ja -johtimia luvussa 5.1.

(14)

10

Vaikka slangi on luonteeltaan luovaa, noudattaa slangisanojen johtaminen johtamista koskevia sääntöjä. Sääntöjä rikkovia muodosteita esiintyy Nahkolan (1999a: 218) mukaan hä- nen aineistossaan, mutta slangijohdosten muodostusta säätelevät samanaikaisesti useat säännöt.

Johtamissäännöt koskevat sitä, mikä johdin voi liittyä määrätynlaisiin kantasanoihin, millaisia ehtoja siihen liittyy ja millaisia fonologisia muutoksia se aiheuttaa (Koivisto 2013: 222). Toi- saalta jos samasta sanasta muodostetaan useita slangijohdoksia, on sääntöjen vastainen muo- dostustapa oletuksenmukainen, sillä kaikki johdokset eivät voi noudattaa samoja muodostus- sääntöjä (Nahkola 1999a: 218). En käsittele sananmuodostukseen liittyviä sääntöjä tarkemmin, sillä tarkastelen aineistoni slangijohdoksia vain yleisesti.

Sananmuodostus on luonteeltaan rekursiivista eli johdoksista voidaan johtaa uusia sanoja.

Johdos toimii näin ollen kantasananan uudelle johdokselle. Samaan kantasanaan perustuvia sanoja eli lekseemejä kutsutaan pesyeeksi. (Koivisto 2013: 223, 313.) Tällaisia johdoksia kutsutaan edelleenjohdoksiksi (Brown, Lepäsmaa & Silfverberg 1996: 15).

2.2.2 Muita slangipiirteitä

Käsittelen tässä luvussa aluksi muita slangisananmuodostustapoja (slangijohdosten muodostamista käsittelin luvussa 2.2.1) sekä muita slangisanastolle ominaisia piirteitä. Slangi on pääasi- assa sanastoon liittyvä ilmiö, mikä näkyy slangi-ilmauksissa ja niiden merkityksissä. Slangisa- naston tyypillisiä piirteitä ovat slangijohdosten ohessa synonyymisyys, metaforisuus, humoristisuus, luovuus, analogisuus ja affektiivisuus. Lisäksi sanat ovat usein lyhytikäisiä ja semanttisesti attraktiokeskuksiin keskittyneitä. (Karttunen 1989: 159–160; Paunonen 2006b: 360.)

Slangisanat ovat tyypillisesti lyhyitä, ja slangisanoja muodostetaankin johtamisen lisäksi esimerkiksi typistämällä (Karttunen 1989: 150; Saanilahti & Nahkola 2000: 90). Koivisto (2013: 254) kutsuu tätä sananmuodostustapaa lyhentämiseksi. Lyhentämisessä sanan lopusta poistetaan jokin aines. Uusi sana voidaan muodostaa poistamisen lisäksi myös sanojen osista tai alkukirjaimista. (Mp.) Lyhentäminen koskee siis vain sanan pituutta, sen muussa muodossa ei tapahdu muutoksia. Myöskään sanan merkitys ei muutu, mutta sanasta tulee helppokäyttöi- sempi (Brown, Lepäsmaa & Silfverberg 1996: 19). Lyhentämisen myötä kantasana on alkupe- räistä lyhyempi. Lyhyet sanat ovatkin tyypillisiä slangille. Esimerkiksi slangisana ope on typis- tetty sanasta opettaja, ale puolestaan sanasta alennus.

Typistämisen lisäksi analogiat ja sanojen muodostaminen mallien mukaan ovat tärkeitä sananmuodostuskeinoja. Analogisuuden myötä sanasto yhdenmukaistuu ja samankaltaistuu.

Analogia tarkoittaa, että uudet sanat perustuvat jo olemassa oleviin malleihin. Tällöin sana

(15)

11

ikään kuin sovitetaan johonkin muottiin tai rakennemalliin. Näin ollen johtamisessa ei olekaan kyse vain eri elementtien yhdistämisestä toisiinsa, vaan rakennemallin noudattamisesta. (Koi- visto 2013: 212, 224–225.) Analogioiden ja mallien mukainen sananmuodostus näkyy myös minun aineistossani. Käsittelen niitä luvussa 5.1.

Analogisuus koskee myös yhdyssanaketjuja, joissa yhdyssanat ovat muodostuneet joko samasta määriteosasta tai edusosasta. Uusia yhdyssanoja muodostetaan siis analogisesti siten, että jokin osa pysyy samana. (Malmivaara 2004: 347.) Analogisuutta ilmentävät aineistossani takatukkaa tarkoittavat sanat takaflyygeli, takajeejee, takamatto, takafleimi ja takareuhka.

Edellä mainitut synonyymiset yhdyssanat muodostavat analogisen mallin, jossa määriteosa taka- toistuu, mutta edusosa vaihtuu.

Slangisanastolle on tyypillistä metaforisten ilmausten runsas määrä. Metafora tarkoittaa epäsuoraa ja monimerkityksistä kuvailmaisua, jossa merkitys siirtyy tavanomaisesta merkityk- sestä uuteen (Tieteen termipankki 2019a). Metaforinen ilmaus on siis vertauskuvallinen eli tarkoittaa jotakin muuta kuin se sananmukaisesti tarkoittaisi. Asian nimitys voi siis viitata tuttuun tarkoitteeseen, mutta sen kontekstuaalinen merkitys onkin toinen tai abstrakti (Haapala 2003:

55). Metaforien käyttö perustuu Kosken (1992: 15) mukaan attraktiokeskusten välisiin vaiku- tusyhteyksiin eli siihen, kuinka jotkut käsitekentät koetaan osittain toistensa kaltaisina.

Kun puhutaan metaforasta, on paikallaan puhua myös metonymiasta. Metonymiassa on kyse kokonaisuuden ymmärtämisestä sen osan kautta (Varis 1998: 113). Joidenkin käsitysten mukaan metafora ja metonymia tulee erottaa toisistaan. Ne ovat kuitenkin toisinaan vaikeasti erotettavissa, sillä ne voivat kietoutua tiiviisti yhteen. En käsittele siksi metonymiaa erikseen.

Metaforisuus ja metonyymisuus ovat slangille paitsi keinoja ilmaista luovuutta ja huumo- ria sekä tapoja uusiutua ja rakentaa uusia ilmauksia (Saanilahti & Nahkola 2000: 92; Varis 1998: 113). Slangin metaforisissa ilmauksissa on tavallisimmin kyse yhdyssanoista, ja ne ovat usein kuvailevia, nokkelia ja humoristisia (Paunonen 2006b: 344; Saanilahti & Nahkola 2000:

91). Aineistossani esiintyykin useita metaforisia yhdyssanoja.

Metaforiset ilmaukset ovat usein monisanaisia. Monisanaiset ilmaukset ovat niin ikään tyypillisiä slangipiirteitä. Idiomeja muokataan esimerkiksi yksittäisiä sanoja yhdistelemällä, kuten oksentamista tarkoittavat idiomit heittää laatat, heittää ykät ja lennättää laatat osoittavat.

Tyypillisimmin idiomit korvaavat verbejä, mikä saattaa johtua siitä, että esimerkiksi johtamalla muodostetut slangisanat ovat nomineja (Saanilahti & Nahkola 2000: 91).

Slangille on ominaista runsas lainasanojen käyttö. Yleisimmät sanastolähteet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Lainattuja sanoja mukautetaan suomen kieleen, mutta niissä halutaan silti säilyttää jonkinlainen vieraus. Vierautta ilmentävät suomen kielelle vieraat konsonantit ja sa-

(16)

12

nanalkuiset konsonanttiyhtymät koetaan slangimaisiksi piirteiksi. Samasta lainasanasta muodostetaan usein useampi samamerkityksinen slangisana, joten sanasta on käytössä yleensä rin- nakkaisia variantteja (Saanilahti & Nahkola 2000: 89–90, 109.) Rinnakkaisten varianttien johdosta slangissa esiintyy paljon synonyymeja eli samamerkityksisiä sanoja.

Karttusen (1989: 151) mukaan johtamista luovempaa sananmuodostusta edustavat yleiskielen sanat, joille on annettu uusi merkitys, mikä tekee näin sanasta osan slangisanastoa. Tähän kategoriaan Karttunen (mp.) laskee eufenismit ja dysfemistiset kuvailmaukset. Slangisanaston tyypillisiä piirteitä ovat lyhytikäisyyden, affektiivisyyden ja ekspressiivisyyden lisäksi vaihtuvuus (mp.). Slangiin lainataan sanoja muista kielistä, kuten ruotsista, venäjästä ja englannista, mutta myös suomen kielen murteista ja yleiskielestä (ks. Karttunen 1989: 151). Vaikka lyhyt- ikäisyys leimaa slangisanastoa, on slangissa paljon sanoja, jotka ovat edelleen käytössä ja py- syneet osana sen ydinsanastoa. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi mutsi, hima, stadi ja skulata.

(Mts. 156.) Mainitut sanat esiintyvät myös omassa aineistossani.

Niin ikään supistumaverbien runsas määrä on slangille tyypillinen piirre. Slangissa esiintyy useita supistumaverbejä (brennaa, dallaa), jotka voivat olla peräisin joko vieraasta kielestä tai suomen kielestä. AA-vartaloisen supistumaverbien lisäksi sanavartalon lyhentäminen ja klu- siilin tai s:n lisääminen ovat slangiverbeille tyypillisiä piirteitä. (VISK § 330.)

2.3 Rajanveto slangi-ilmausten ja puhekielisen ilmauksen välillä

Rajanveto slangi-ilmauksen ja puhekielisen ilmauksen välillä ei ole yksinkertaista (Karttunen 1989: 149). Se johtuu alun perin slangiin kuuluneiden sanojen tyylimuutoksista ja leviämisestä arkikielen kautta yleispuhekieleen. Koska erityisesti uudempi Helsingin slangi sisältää suomen yleiskielestä ja murteista peräisin olevia sanoja (Saanilahti & Nahkola 2000: 93–94), ja moni alun perin slangiin kuuluneista sanoista on muuttunut arkikieliseksi, on tärkeää tarkastella aineistoni sanoja tarkasti ja kriittisesti.

Kuten sanottu moni alun perin slangiksi määritellyistä sanoista kuuluu nykyään tavalli- seen puhekieleen (Kotsinas 2004: 58–59). Tästä syystä Lappalainen (2004: 135) onkin jättänyt tutkimuksensa ulkopuolelle Paunosen (2000b) slangisanakirjassa esiintyviä slangisanoja, jotka ovat levinneet nykypuhekieleen eli muuttuneet yleispuhekielisiksi tai arkikielisiksi. Kotimais- ten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirja määrittelee esimerkiksi sanan diili arkikieliseksi, mutta sana on Paunosen mukaan alun perin slangia. Tästä huolimatta olen Lappalaisen (2004:

136) kanssa samaa mieltä siitä, ettei tällaisia sanoja voi enää mieltää slangiksi, vaan kyse on pikemminkin yleispuhekielistä sanoista.

(17)

13

Lisäksi tulee pohtia sitä, voidaanko suomen murteista peräisin oleva sana määritellä slan- gisanaksi, jos se on omaksuttu helsinkiläiseen puhekieleen. Joissakin tapauksissa ei voi olla varma, millä tavoin sanat ovat nykyslangiin kulkeutuneet. Olen tutkielmassani määritellyt täl- laiset sanat niin ikään osaksi slangia.

Heikkinen ja Mantila (2011: 158) huomauttavat, että murteet, puhekieli ja slangi näkyvät julkisessa viestinnässä aiempaa enemmän. Osittain tämän vuoksi onkin kiinnostavaa tutkia, missä määrin slangi näkyy suositun rap-yhtyeen sanoituksissa. Musiikkikappaleita soitetaan esimerkiksi television mainoksissa ja ohjelmissa, joten sanoituksissa olevat sanat ja idiomit le- viävät helposti muualle Suomeen.

2.4 Slangi ja rap-sanoitukset

On mielenkiintoista, että suomenkielisissä rap-sanoituksissa käytetään runsaasti Helsingin (nuoriso)slangin ilmauksia (Kalliokoski 2006: 299). Koska aineistoni koostuu rap-sanoituksista, tulee minun huomioida analyysissani sekä rap-sanoituksille että kappaleiden sanoituksille tyypillisten ominaisuuksien vaikutukset sanavalintoihin. Sanavalinnat ovat nimittäin yhtey- dessä riimittelyyn, kuten säkeiden loppusoinnutukseen. Käytän tutkimuksessani riimin sijaan termiä loppusointu, mutta viittaan sanojen sointuisuuteen pyrkimykseen sanalla riimittely.

Rap-sanoituksien kirjoittamisessa tulee huomioida tekstin sujuvuus ja esitettävyys eli niin kutsuttu flow (Kalliokoski 2006: 310). Sisällön lisäksi riimittelyssä tärkeintä ovat sanojen äänteet, ja riimin avulla sanoitusten laatija voi kiinnittää kuulijan huomion määrättyihin sanoi- hin, jotka puolestaan voivat avata uusia merkityksiä (Rantakallio 2018: 363). Toisin sanoen slangisanojen valintaan vaikuttavat sen sisällöllisen soveltuvuuden lisäksi sen äänteet ja ra- kenne.

Lisäksi on huomioitava, että rap-artistit pyrkivät kirjoittamaan kekseliäitä ja monimerki- tyksisiä sanoituksia sekä nokkelia riimipareja, ja usein riimittelyssä hyödynnetään sanaleikkejä ja metaforia (mt. 362, 364). Rap on Androutsopoulosin (2003: 116–117) mukaan erittäin metaforinen kieli, ja metaforien lisäksi metonyymit ovat rapille ominaisia retorisia piirteitä.

Artisti rakentaa oman rytmisyyden tyylinsä esimerkiksi slangin ja juuri metaforien avulla (Rantakallio 2018: 362). Metaforisuus ja runsas kielikuvien käyttö voivat vaikeuttaa sanoitusten ja yksittäisten sanojen tulkintaa, varsinkin jos käsiteltävä aihepiiri on tulkitsijalle tuntema- ton. Tämän vuoksi pyrin perustelemaan tulkintani ja tarjoamaan vaihtoehtoisia selityksiä esimerkiksi metaforien takana vaikuttaviin tekijöihin.

(18)

14

On muistettava, että kappaleiden sanoituksilla on poeettinen funktio, mikä vaikuttaa sanavalintoihin ja valittujen sanojen muotoihin. Kappaleiden säkeet koostuvat riimipareista ja rii- meistä, jotka pyritään luomaan yhteensopiviksi esimerkiksi loppusoinnutuksen ja rytmisyyden avulla. Rap-kappaleiden rytmisyydestä on tehty muun muassa pro gradu -tutkielmia (ks. esim.

Palonen 2008; Willman 2015). Toisin sanoen sanoituksissa voi esiintyä muotoja, joita ei muuten puheessa esiintyisi.

(19)

15

3 HELSINGIN PUHEKIELI

3.1 Helsinkiläispuhekieli

Käsittelen tässä luvussa lyhyesti helsinkiläispuhekielen syntyä ja sen piirteitä aineistoni pohjalta. Mustanoja (2009: 71) kutsuu Helsingissä puhuttavaa puhekieltä helsinkiläispuhekieleksi.

Käytän termiä samassa merkityksessä. Koska tutkimukseni ei käsittele varsinaisesti Helsingin puhekieltä vaan slangia, on puhekielen piirteiden käsittely pintapuolinen.

Helsingin puhekieli syntyi samoista lähtökohdista kuin Stadin slangikin. Sen kehitykseen vaikuttivat paitsi Helsingin pitkäaikainen kaksikielisyys myös muualta Suomesta pääkaupun- kiin suunnannut voimakas muuttoliike. Helsingissä eli rinnakkain kaksi erilaista puhekieltä:

suomenkielinen sivistyneistö puhui kirjakielen normeja noudattavaa puhekieltä, kun taas työ- läisten keskuudessa puhuttiin runsaasti eri murteita. (Lappalainen 2004: 58; Paunonen 1992:

131, 140; 2006b: 36.) On mielenkiintoista nähdä, esiintyykö aineistossani piirteitä kummasta- kin puhekielestä. Koska aineistoni koostuu kappaleiden sanoituksista, vaikuttavat sanoituksille ominaiset piirteet, kuten loppusoinnut, aineistossa esiintyviin kielen piirteisiin. Lisäksi olen tarkastellut ainoastaan kirjoitettuja sanoituksia, joten niiden piirteet voivat poiketa lauletuista sanoituksista.

Helsingin kaupunkikieli on ottanut Helsinkiin suuntautuneiden muuttojen myötä vaikutteita suomen murteista (Paunonen 2006b: 36–37), joten on tärkeää kiinnittää huomiota alkupe- räisiin helsinkiläisiin puhekielen piirteisiin. Käyn aluksi läpi helsinkiläispuhekielen kirjakieli- siä piirteitä, sillä kirjakielinen puhekieli oli yksi Helsingin puhekielen rakennusosa (Paunonen 1993: 25).

Sanoituksissa esiintyy seuraavia helsinkiläisen kirjakielispohjaisen puhekielen ominais- piirteitä (esim. Paunonen 1982: 148; 1993: 28).

Asetelma 1. Helsinkiläisen kirjakielispohjaisen puhekielen piirteitä.

yleiskielen d Beibi skitsoo ja unohdan syödä (Nelisilmä. MK) Hei pidä sun kaverit, unohda palaverit (Vainois, VY) yleiskielen ts Kun mä metsästän hittii itku silmässä (KMDOD, VY) Ja juostii metsien kaut iha täböö himaa (Kasarin lapsi, MK)

loppuheitottomuus Mä en tiiä miten ne löytää enää ulos tästä biksistä (Pit- kät päällä, PK)

(20)

16

Sanoituksissa esiintyy yleiskielen d:llisiä ja ts:llisiä muotoja sekä loppuheitottomuutta, jotka ovat kirjakielen piirteitä. Riimittelyllä on varmasti suuri vaikutus loppuheiton esiintymiseen, ja sanoituksissa esiintyy myös loppuheitollisia muotoja.

Helsinkiläispuhekielen toinen tärkeä rakennusosa ovat kansanmurteet. Helsingin puhe- kielessä on piirteitä suomen eri murteista, mutta yleisilme on ollut selvästi läntinen (Paunonen 1995a: 13). Helsinkiläispuhekielen läntisiä piirteitä ovat esimerkiksi kirjakielen ts:ää vastaava tt, kuten sanassa ittestäni. Yhtymän heikon asteen edustus, t-variantti, on puolestaan helsinki- läinen piirre (Paunonen 1992: 185). Helsinkiläispuhekielen yksi tyypillisimmistä piirteistä on lisäksi omistusliitteettömyys, jota esiintyy yleisesti sekä puhutussa että jopa kirjoitetussa suomessa. Omistusliitteettömyys voi olla peruja kansanmurteista, joilla on Helsingin tavoin yh- teyksiä ruotsin kieleen. Omistusliitteettömyyden lisäksi omistusmuotojen käyttö on osoittanut jo 1970-luvulla merkkiä harvinaistumisesta. (Paunonen 1995b: 502, 506–507, 523–524.) Ai- neistossani esiintyy sekä omistusliitteellisiä että -liitteettömiä muotoja (esimerkit 1 ja 2).

(1) Lunta tupaan, jos sun bluffis ei futaa (Venäläist rulettii, VY) (2) Hei pidä sun kaverit, unohda palaverit (Vainois, VY)

Jotkut helsinkiläispuhekielessä esiintyvät piirteet ovat yleistyviä puhekielisyyksiä, joiden le- vikki on laaja (ks. Mantila 1997: 16). Aineistossani esiintyy lukuisia laajalevikkisiä murteista peräisin olevia, sittemmin erityisesti helsinkiläispuhekielelle ja yleisesti puhekielelle omi- naiseksi muuttuneita piirteitä (ks. esim Paunonen 1992: 142; 1995a: 151. Tällaisia yleissuomalaisiksi kutsuttuja piirteitä (Mantila 1997: 16–19; Mielikäinen 1982: 286; Paunonen 1992: 142;

1993: 25; 2006b: 42) on lueteltu asetelmassa 2.

(21)

17

Asetelma 2. Helsinkiläispuhekielen yleissuomalaisia piirteitä.

ea, eä, oa, öä -vokaaliyhtymien oikenemi- nen

Daami mun vieres, pienis nahois mieli mun rahois re- pii kengät mun jaloist, on meijän kamois kai eroo (Fäi- jönii, VY)

Kädet kattoo, dallataan punast mattoo (Iha finaalis, MK)

Aamul taas ihan hirvee hedari (Häissä, MK) diftongin i:n kato -inen-nomineissa ja im-

perfektin yksikön 3. persoonan muodoissa

Mun nykynen homie ei oo ainakaan Hynysen Jouni (Etenee, VY)

Faija paino suoraa duunist jengi talkoihi (Faija, MK) olla, tulla, mennä ja panna- verbien ja tämä,

nämä -pronominien pikapuhemuodot

Oon hailaitis, yös eli naitis (Voitolla yöhön, VY) Mut tuun beesii jos tarviit jeesii (Voitolla yöhön, VY)

Ei nää porttilat oo täst muuttumas fressimmäks (KMDOD, VY)

Se sanoo, et tää geimi teki siitä lesken (Nelisilmä, MK)

aktiivin 2. partisiipin t:tön muoto Vaikkei tuntenu ämmää entuudestaa (Kasarin lapsi, MK)

mä, sä -pronominit En tullu tikkaa mä tulin liukuu (Kruunu tikittää, PK) Ämmä, sä oot pintaliitäjä (Edustusvaimo, MK) monikon 3. persoonan inkongruenssi⁴ Bensalenkkarit potkii palloo (Sun stiflat, JF)

Josta luupäät lähti keikkaa bensiksii (Mist sä tuut?, VY)

Kaikki haluu pokaalii, urheilijat on pahimpii dokaajii (Epoo, MK)

monikon 1. persoonan passiivimuoto⁵ Me ollaa kovempii, me ollaa komeempii (Iha finaa- lis, MK)

Mitä välii käviks pulla, me ansaittiin kullat (Karjala takaisin, JF)

Niin sanotusti yleissuomalaisiksi piirteiksi kutsutut piirteet ovat hyvin yleisiä paitsi Helsingin puhekielessä myös muun Suomen puhekielessä (Mielikäinen 1982: 281–28; Paunonen 2006b:

43). Piirteet eivät ole olleet leimallisia yhdelle tietylle murteelle, vaan eri murrealueilta kotoisin

4 ks. esim Kielinen 1997: 33, 37

5 Helsinkiläispuhekielessä esiintyvä passiivimuotoinen monikon ensimmäinen persoona on perua savolaisesta murteesta (Heikkinen & Mantila 2011: 130).

(22)

18

olevat ovat voineet omaksua ne puheeseensa ilman vierastusta. Tällä tavalla piirteet ovat Pau- nosen (mp.) sanoin juurtua Helsingin puhekieleen.

Helsinkiläispuhekielessä esiintyy myös eteläsuomalaiselle puhekielelle ominainen a:n ja ä:n loppuheitto:

(3) Auton takapenkil räpättii biisei aina samal jengil (Hombre, PK) (4) Terkut boksist vihakirjeit notskist tulin vaa chillaa (Nihee, PK)

Lisäksi aineistossa esiintyy d:n katoedustus h:n jälkeisessä asemassa(ks. Paunonen 2006b: 40) (esimerkit 5 ja 6). 2000-luvulle tultaessa alun perin itämurteinen katoedustus on tullut yleiseksi piirteeksi sekä nuorten että keski-ikäisten puhujien keskuudessa (Paunonen 2005: 34, 40).

(5) Stygei jotka ei oo lähös radiost kai kulumallakaa (Kuluu mut ei lopu, VY) (6) Yheksäkytviis prossaa lasis, se on viiskytä jääl (Hyvä häviäjä, MK)

Aineistossani esiintyy näin ollen sekä d:ttömiä että d:llisiä muotoja, joista jälkimmäinen on alkuperäinen kirjakielispohjaisen helsinkiläispuhekielen piirre (Paunonen 1982: 136; 2005:

34). Helsingin puhekielelle tyypillinen piirre on niin ikään laaja-alaisten puhekielisyyksien suosiminen (Lappalainen 2004: 58). Tällaisia laajalti levinneitä, Helsingin puhekielelle ominaisia puhekielisyyksiä ovat esimerkiksi suomen murteillekin tyypillinen se- ja ne-pronominien käyttö hän- ja he-pronominien asemesta sekä pronominien tilanteinen vaihtelu (Lappalainen 2010) (esimerkit 7 ja 8) sekä monikon 1. ja 3. persoonan inkongruentit muodot (ks. esimerkki 8), kuten me mennään ja ea-yhtymän ee-variantti (Lappalainen 2004: 33–34), joista jälkimmäi- sistä annoin esimerkit asetelmassa 2.

(7) Mitä tulee mamiin, se on se kolmas pyörä (Nelisilmä, MK) (8) Super staraks ne sanoo super staraks (3raitaa, 247365)

Aineistoni ia, iä, ua ja yä -vokaaliyhtymät oikenevat pitkiksi vokaaleiksi ea, eä, oa, öä -vokaaliyhtymien oikenemisen ohella, kuten Helsingin puhekielessä on tapana (Heikkinen & Mantila 2011: 143; Paunonen 2006b: 37) (esimerkit 9–11). Pitkävokaalisuus voi olla myös yhteydessä riimittelytarpeeseen, sillä niiden avulla säkeiden yhteensopivuus on helpompaa kuin kontekstiin sopivien sanojen löytäminen, joissa vokaaliyhtymät olisivat keskenään samanlaisia.

(9) Tekis mieli mennä ton mimmin äässii riskillä hieroo (Mauton jasso, 247365) (10) Ilma waiffii kaviaarin sijast riisii (Hyvä häviäjä, MK)

(23)

19

(11) Ilman douppii päällä, ei oo tsäänsei täällä (Epoo, MK)

Aineistossani esiintyy yksiköllinen predikaatti monikon 3. persoonassa (esimerkit 12 ja 13), joka on helsinkiläisperäinen puhekielen piirre (Paunonen 1982: 147). Piirre kuuluu yleissuo- malaisiin puhekielen piirteisiin (Paunonen 1993: 25).

(12) Kaikki puhuu huudeist ja Hollywoodeist (Kuohkeet vaahtoo, JF) (13) Josta luupäät lähti keikkaa bensiksii (Mist sä tuut?, VY)

Helsingin slangin supistumaverbien taivutus poikkeaa suomen yleiskielen supistumaverbien taivutuksesta. Supistumaverbejä ovat verbit, joiden perusmuoto loppuu ta, tä -ainekseen. Sen sijaan slangissa supistumaverbien perusmuoto ei lopu ta, tä -ainekseen vaan pitkään vokaaliin, kuten verbit duunaa ja brennaa. (Paunonen 2000a: 22–23.) Supistumaverbien pitkävokaalinen muoto on syntynyt ruotsinkielisten ja suomenkielisten puhujien yhteiselon seurauksena (Itko- nen 1964: 187–191). Käytän Paunosen tavoin slangisanastossani verbien hakusanamuotona slangiverbimuotoa eli pitkään vokaaliin loppuvaa muotoa.

3.2 Vanha Helsingin slangi

Kun puhutaan Helsingin slangista, tarkoitetaan kahta eriaikaista ja eriluonteista kielimuotoa.

Sillä voidaan tarkoittaa vanhempaa suomalais-ruotsalaista sekakieltä (vanha Stadin slangi) ja toisaalta uudempaa nuorisokieltä (uudempi Helsingin slangi), joka täyttää perinteisen slangin määritelmän ensiksi mainittua paremmin. Slangimääritelmä sisältää nimittäin kielellisiä, tyylil- lisiä ja sosiaalisia kriteerejä, joita sekakieli ei täytä. Stadin slangi on muuttunut paljon runsaan sadan vuoden aikana, jona slangia on Helsingissä puhuttu. (Paunonen 2000a: 7, 14.)

Vanhaa, alkuperäistä Helsingin slangia kutsutaan siis Stadin slangiksi. Vanhimmat tiedot Stadin slangista ovat 1890-luvun alusta (Paunonen 1993: 30). Slangin synty liitetäänkin 1800- luvun loppuun ja erityisesti sen ajan suuriin muutoksiin, joihin kuuluvat Helsingin nopea teol- listuminen ja suuri muuttoliike, jonka seurauksena Helsingin väkiluku moninkertaistui ja kaupungin kielisuhteet kokivat muutoksen lähes täysin ruotsinkielisestä suomenkielisemmäksi (Karttunen 1989: 152). Koska Helsinki on perustettu keskelle ruotsinkielistä aluetta, ei sillä ole ollut luonnollista yhteyttä suomenkieliseen murrepohjaan, joka olisi voinut toimia perustana suomalaisen kaupunkipuhekielen rakentumiselle (Paunonen 1992: 130; 1993: 7). Paunosen

(24)

20

(1993: 20) mukaan Helsingin puhekielen myöhemmän kehityksen kannalta on ollut merkitystä sekä maaseudulta Helsinkiin muuttaneiden, koulua käymättömien ja heidän lastensa murteisella puhekielellä että pienen suomenkielisen sivistyneistön puhumalla miltei kirjakielisellä suo- mella. Näiden kahden kielenkäyttötradition lisäksi helsinkiläissuomeen on ollut vaikutusta ruotsin kielellä (mp.). Helsingin kaksikielisyys ilmenee selvimmin juuri vanhassa Helsingin slangissa (mts. 30).

Suuri merkitys slangin muodostumisolosuhteille oli sillä, että erikieliset työläiset asettui- vat samoille alueille kaupungin ulkopuolelle, jolloin työläisyhteisöstä tuli kaksikielinen. Kun sivistyneistön keskuudessa käytiin kädenvääntöä ruotsin ja suomen kielen asemasta, elivät kie- let työväestön lasten keskuudessa rinnakkain. Slangi ei siis ole muotoutunut Helsinkiin muuttaneiden sukupolven kielestä, vaan sen loivat erikielisten muuttajien lapset. On tärkeää huo- mata, että slangin syntyminen edellytti kielellistä suvaitsevuutta sekä suomen ja ruotsin kielten tasapainoa. Kielellinen ilmasto olikin työläiskortteleissa hyvin suotuisa, ja hiljalleen muuttajien lapset oppivat kommunikoimaan keskenään molempia kieliä käyttäen. Vanha Helsingin slangi syntyi tarpeesta kommunikoida ymmärrettävästi erityisesti suomen- ja ruotsinkielisten poikien ja nuorten miesten keskuudessa. Slangi kehittyi siis alun perin viestinnän välineeksi, jolloin muodon sijaan ymmärrettävyydellä oli merkitystä. (Paunonen 1993: 30–31.) Sen keskeisenä tehtävänä oli yhdistää saman korttelin katupojat ja sakilaiset eli ruotsin- ja suomenkieliset pojat ja lähes aikuiset miehet yhdeksi ryhmäksi (Karttunen 1989: 153; Paunonen 1989: 590; 1992:

147). Vaikka slangia käyttivät pojat ja nuoret miehet, ei kyseessä aluksi kuitenkaan ollut nuo- risokieli, vaan pikemminkin käytännön yhdysside samaan ryhmittymään kuuluneiden erikielisten jäsenten välillä (Paunonen 1993: 30; 2006b: 51).

Slangi kehittyi kaksikielisessä ympäristössä Pitkänsillan takaisissa työläiskortteleissa Kalliossa, Sörnäisissä ja Vallilassa, jossa suomenkieliset asukkaat muodostivat enemmistön (Paunonen 1993: 30). Tämän vuoksivanhan slangin ruotsinkielisten sanojen suuri määrä herät- tää ihmetystä (Paunonen 2006b: 51). Vanhan slangin sanoista nimittäin lähes 80 prosenttia oli ruotsalaisperäisiä. Paunonen (mp.) selittää tätä sillä, että vanhan slangin taustalla vaikutti ruotsinkielisten nuorten käyttämä slangi, ikään kuin Stadin slangin esimuoto. Kun suomenkieliset pojat ottivat slangisanastonsa ruotsinkielisten poikien kielestä, syntyi vanha suomenkielinen Stadin slangi. Suomenkieliset pojat, joiden vanhemmat olivat kotoisin Helsingin ulkopuolelta, kokivat ruotsinkieliset kaupunkilaisempina, jolloin ruotsin kielellä on ollut suomen kieltä suurempi prestiisi. (Mts. 51–52.) 1800-luvun loppupuolella slangia puhuivat vähän koulutettujen katupoikien lisäksi koulupojat ja ylioppilaat, joten voidaan olettaa, että slangilla on kaksi läh- tökohtaa: koululaisten ja ylioppilaiden slangi sekä katupoikien slangi. Huomionarvoista on, että

(25)

21

koulupoikien ja ylioppilaiden käyttämä slangi ei ollut yhtä elinvoimainen kuin katupoikien slangi. (Paunonen 1989: 587.)

Vanha slangi säilyi melko samanlaisena sekä äännerakenteeltaan että sanastoltaan 1930- luvulle saakka, jolloin slangin funktio ja käyttöalue muuttuivat. Kun Helsingin suomenkielis- tyminen jatkui, ei slangin funktiona ollut enää niinkään yhdistää eri kieliryhmiä, vaan slangista tuli leimallinen ikäryhmäkieli. (Paunonen 1993: 31–32; 2000a: 15–16; 2006b: 34.) Alkuperäi- nen Stadin slangi oli siis oma kielimuotonsa, sekakieli, kunnes kehittyi ikäryhmäkieleksi, joka täyttää vanhaa slangia paremmin slangin määritelmän. Slangimääritelmässä on nimittäin kie- lellisiä, tyylillisiä ja sosiaalisia kriteerejä, joita sekakieli ei täytä. (Paunonen 2000a: 7, 14.)

1940-luvulla slangia käyttäneet ryhmittymät hajosivat sodan vuoksi, ja 1950-luvulla syntyi uusi suhteellisen yhtenäinen nuorisokulttuuri, joka otti mallia Yhdysvalloista. Taitekohta ilmenee erityisesti äänneasussa ja sanaston suomalaistumisasteessa. 1950-luvulla slangi siis kohtasi suuren murroksen, sillä Helsinkiin levisi uusi nuorisokulttuuri. Slangi muuttui poikien ja nuorten miesten kielestä nuorison puhumaksi koululaisslangiksi, englannin kielen vaikutus slangisanastoon alkoi ja sekä slangin äänneasu että sanasto alkoivat samaan aikaan suomalais- tua. (Paunonen 2006: 16.) Siinä missä vanhan slangin sanastosta noin kolme neljäsosaa oli ruot- salaisperäistä ainesta, olivat uudemman slangin uudemmat ilmaukset peräisin pääosin joko suomen murteista tai yleiskielestä. Kun ilmaus siirtyi slangiin, sen merkitys muuttui. Toisaalta amerikkalainen nuorisokulttuuri vaikutti sanastoon kartuttamalla sitä englantilaisperäisillä sanoilla. Aluksi vaikutus oli maltillista, mutta erityisesti 1970-luvulla lainasanojen määrä kasvoi selvästi. 1950–60-luvuilla vielä yhtenäinen slangi koki siis 1970-luvulla uuden murrosvaiheen, jolloin yhtenäisestä slangista eriytyi useita ryhmäkohtaisia slangeja. (Paunonen 2000a: 16.) 1970–80-luvun slangi on olennaisella tavalla erilainen kielimuoto kuin 1900-luvun alkupuolella puhuttu slangi (Paunonen 1993: 32).

Helsingin kaksikielisyys ilmenee selvimmin vanhassa Helsingin slangissa (Paunonen 1993: 30), sillä sen äännejärjestelmä muistutti ruotsia enemmän kuin suomea (Paunonen 1992:

147). Vanhan Helsingin slangin sanasto oli ruotsalais- ja suomalaisperäistä, mutta äänteellisesti se oli lähempänä ruotsia kuin suomea. Ruotsalaisten ja suomalaisten sanojen lisäksi muutamia kymmeniä sanoja oli lainattu venäjän kielestä. (Mp.)

Helsingin slangissa voidaan erottaa siis useita ajallisia kerrostumia. Paunonen (2000a:

17) jakaa Helsingin slangin kerrostumat seuraavasti:

1. Vanha Stadin slangi:

a) slangin syntyvaiheet (1890–1919) b) Stadin slangin ”kultakausi” (1920–1949)

(26)

22 2. Uudempi Stadin slangi:

a) yhtenäisen koululaisslangin aika (1950–1975) b) eriytyvien nuorisokulttuurien slangit (1976–)

Selvimmät kerrostumat ovat vanha Stadin slangi (1800-luvulta 1950-luvulle) ja uudempi Helsingin slangi, jota on puhuttu 1950-luvulta lähtien. Taitekohdasta tekee erityisen mielen- kiintoisen se, että vanha Stadin slangi määritellään slangitutkimuksessa omaksi kielekseen ään- teellisten ja sanastollisten erilaisuuksiensa vuoksi verrattuna standardisuomeen, kun taas uudempi Helsingin slangi eli slangi 1950-luvulta eteenpäin assosioitui suomenkielisten puhujien nuorisokieleksi, ja nykyäänkin slangin katsotaan olevan erityisesti nuorten käyttämä kieli (Lap- palainen 2004: 134). On kuitenkin muistettava, että vaikka selvin taitekohta sijoitetaan 1950- luvulle, ei slangiperinne ole täysin katkennut. Siinä missä sanasto on muuttunut paljon, on osa 1900-luvun alkupuolen sanoista edelleen elinvoimaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi monet venä- läisperäiset sanat. (Paunonen 2000a: 17.) Venäläisperäisiä sanoja on ollut enimmillään vanhassa slangissa muutamia kymmeniä (Paunonen 1993: 32) Selvimmin ero vanhan ja uuden slangin välillä voidaan osoittaa sanaston koostumuksen avulla. Uudemmassa slangissa on suo- menkielisiä sanoja huomattavasti enemmän kuin vanhassa slangissa. (Mts. 36.)

Vanhalle Stadin slangille tyypillistä on vahva ruotsin kielen vaikutus sekä suuri äänteel- linen variaatio. Merkittävä osa vanhan slangin sanoista on peräisin ruotsin kielestä, mutta ne on mukautettu erilaisten slangijohtimien avulla slangiin. Vanhan Stadin slangin rinnakkaisten slangijohtimien vuoksi slangiin on luotu samasta originaalista useita synonyymisia ilmauksia.

Synonymia on ominaista myös uudemmalle kerrostumalle eli Helsingin slangille. (Paunonen 2006a: 336.)

Helsingin vanhalle slangille tunnusomaisia piirteitä olivat suomen kielelle ”vieraat” ään- teet b, d, g, f ja tš. Lisäksi slangissa esiintyy paljon sananalkuisia konsonanttiyhtymiä sekä epä- suomalaisia vokaalikombinaatioita. Äänteet d, b ja g eivät ole sinällään suomen kielelle vieraita, mutta selvästi marginaalisempia. Äänteistä d kuuluu yleiskielen äännejärjestelmään pääsään- töisesti t:n heikkoasteisena vaihteluparina, kun taas b ja g esiintyvät ainoastaan lainasanoissa.

Slangin äännejärjestelmässä ne ovat kuitenkin itsenäisiä konsonanttifoneemeja. Äänteet voivat esiintyä yksinäiskonsonantteina tai geminaattoina, kuten sanoissa glabbi ’jalka’ ja (k)kliffa

’kiva, mukava’. Affrikaatta tš on vanhalle slangille erityisen tunnusomainen äänne. Sananal- kuisista yhtymistä yleisimpiä olivat s-alkuiset yhtymät, sillä sananalkuinen s on voitu liittää useisiin kahden konsonantin yhtymiin. (Paunonen 1993: 31.) Paunonen (1993: 31) huomauttaa,

(27)

23

että s:lliset ja s:ttömät muodot ovat vaihdelleet vapaasti, jolloin sanoilla on ollut useita eri variantteja, kuten skraga – graga, kraga ’kaulus, solmio’. S-alkuiset sanat ovat hyperkorrekteja, ja niiden käyttö on ollut suurimmillaan vasta 1950-luvulla ja sen jälkeen (mp.).

Epäsuomalaisilla vokaalikombinaatioilla Paunonen (1993: 31) tarkoittaa tapauksia, joissa sanan ensi tavussa on etuvokaali mutta toisessa tavussa esiintyy takavokaali. Tapaukset rikko- vat suomen kielen vokaalisointurajoituksia. Tällaisia tilanteita esiintyy esimerkiksi sanoissa Högga ’Korkeasaari’ ja järkku ’rauta’. Sanoista, joista on ennen puuttunut vokaalisointu, on muodostettu myös vokaalisointuvariantti, kuten sana Sörkka ’Sörnäinen’ on saanut rinnalleen asun Sörkkä.

3.3 Uusi Helsingin slangi

1950-luvulta lähtien uudempi koululaisslangi syrjäytti vanhan Stadin slangin. Uudemmassa koululaisslangissa on aineksia vanhemmasta slangista, mutta se myös eroaa usealla tavalla vanhasta slangista. Paunonen (2006a: 360) on koonnut eroavaisuudet asetelman 3 mukaisesti.

Asetelma 3. Vanhan Stadin slangin ja uudemman Helsingin slangin eroja

Vanha Stadin slangi Uudempi Helsingin slangi

– ruotsalaisvaikutteinen äännerakenne – suomalaisempi äännerakenne – sanasto pääasiallisesti ruotsista; useista

ruotsin kielen muodoista

– sanasto osittain suomen yleiskielestä – suuri osa sanastosta semanttisesti läpinäky-

mätöntä

– suuri osa sanastosta semanttisesti läpinäky- vää

– runsaasti johdoksia; ei muunnelmia – runsaasti johdoksia ja muunnelmia – vain vähän metaforisia ilmauksia – runsaasti metaforisia ilmauksia – ei juuri analogisia mallimuodosteita – runsaasti analogisia mallimuodosteita – sanasto melko neutraalia – runsaasti affektiivisia ilmauksia – suuri osa sanoista melko pitkäikäisiä – suuri osa sanoista melko lyhytikäisiä – sanasto ei ole keskittynyt vain semanttisiin

attraktiokeskuksiin

– suuri osa sanastosta on keskittynyt semanttisiin attraktiokeskuksiin

– ei vastaa perinteistä kuvaa slangista; suomalais-ruotsalaista sekakieltä

– ominaispiirteiltään tyypillistä slangia; hel- sinkiläistä nuorisoslangia

(28)

24

Slangiin ei ole Paunosen (2006b: 55) mukaan lainattu 1950-luvun jälkeen juuri lainkaan ruotsista sanoja. Vanhoista ruotsalaisperäisistä, jo slangissa olevista sanoista muodostetaan uusia slangisanoja eli uudismuodosteita, joten ruotsin kieli elää vieläkin slangissa. Paunonen (mp.) kutsuu sellaisia sekundaarilekseemejä slangiperäisiksi.

Slangisanaston lainasuhteet kokivat muutoksen, kun ruotsin kieli menetti asemiaan englannin kielen vaikutuksen myötä. Uutta sanastoa alettiin kehittää suomen kielen ja englannin kielen pohjalta, mutta nykyslangin suurempana sanastolähteenä on ollut kuitenkin suomen kieli. (Karttunen 1989: 158, 161.)

Vanhan slangin ja uudemman slangin suomalaisuusasteen välillä on selvä ero, jonka avulla ne voidaan erottaa toisistaan. Siinä missä vanhassa slangissa oli ruotsalaisperäisiä sanoja noin kolme neljäsosaa, on suurin osa uudemman slangin uusimmista ilmauksista suomalaispe- räisiä. Uudet suomalaisperäiset slangisanat ovat siis alkujaan yleiskielestä tai murteista. (Pau- nonen 1993: 32.) Sanan siirtymisen yhteydessä merkitykset ovat muuttuneet, jolloin puhutaan Paunosen (mp.) mukaan slangin metaforistumisesta. Toisaalta slangissa näkyy suomen lisäksi englannin kielen vaikutus, vaikkakaan se ei ole ollut niin suurta ainakaan vuonna 1993 kuin on Paunosen mukaan väitetty. On kuitenkin huomattava, että aikaa on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, joten englannin kielen vaikutus voi olla nykyään aikaisempaa suurempi. Paunonen (mp.) huomauttaa, että englannin vaikutus näkyy varsinkin erikoisalojen ja alakulttuurien sanastossa, kuten musiikkisanastossa.

Uudemmalle slangille ominaisia piirteitä ovat Paunosen (1993: 32) mukaan slangille yleensäkin tyypilliset piirteet, kuten humoristisuus, ekspressiivisyys, affektiivisuus, sanaston nopea vaihtuvuus ja muoti-ilmausten ketjuuntumisilmiö. Nopea vaihtuvuus ja ekspressiivisyys ovat yhteydessä toisiinsa, sillä kun uusia sanoja keksitään tiuhaan, niiden ekspressiivisyys ka- toaa herkästi, jolloin tulee tarve uudelle, voimakkaammalle ilmaukselle. Näin sanan elinkaari voi jäädä hyvin lyhyeksi. Karttusen (1989: 158) mukaan uudempaa slangia leimaa myös idiomien, kuten ottaa hatkat, suosiminen.

Slangi elää Paunosen (2006b: 56) mukaan elinvoimaisimmillaan räppäreiden keskuudessa ja slangin keskus on tänä päivänä aiempien työläiskorttelien asemesta Itä-Helsingissä, Kontulassa, Myllypurossa ja Vuosaaressa. Slangiin vaikuttavien kielten kirjo on monipuolistu- nut, mutta Paunosen (mp.) mukaan vielä 2003 vuonna Vuosaaren kahdesta koulusta kerätyssä aineistossa ei ollut näkyvillä vaikutteita esimerkiksi virosta, venäjästä tai somalista.

Vaikka nopea muuttuvuus on slangille luonteenomaista, on se myös jatkuvaluonteista, mikä näkyy sekä sanastossa että äännerakenteessa. Osa 1900-luvun alkupuolen sanastosta on edelleen käytössä tänä päivänä. Paunosen (1993: 32) mukaan yllättävää on, että moni vanhoista