Eerika Ojanen
“KUKA NYT TUOMMOISTA OTTAISI. MUSTALAINEN KUN HÄN ON VIELÄ PÄÄLLE PÄÄTTEEKSI.”
Romanikulttuuri Minna Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo (1885) ja Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä (1870)
Pro gradu -tutkimus Kirjallisuus
Itä-Suomen yliopisto Toukokuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Humanistinen osasto Tekijät - Author
Eerika Ojanen Työn nimi – Title
”KUKA NYT TUOMMOISTA OTTAISI. MUSTALAINEN KUN HÄN VIELÄ ON PÄÄLLE PÄÄTTEEKSI.”
Romanikulttuuri Minna Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo (1885) ja Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä (1870)
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Kirjallisuus Pro gradu -tutkielma
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma
x 8.5.2020 139 + 13
Tiivistelmä – Abstract
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella romanikulttuurin toteutumista kahdessa suomalaisen klassikkokirjailijan teoksessa. Tutkimusaineiston muodostavat Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo (1885) ja Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä (1870).
Tutkimuksen pääongelmana on selvittää, millä tavoin romanikulttuuri näkyy osana tekstiä ja henkilöhahmojen toimintaa.
Tarkemmin ottaen olen kiinnostunut siitä, millaisia asioita romaneista ja heidän kulttuuristaan nostetaan teoksissa esille.
Toisekseen olen kiinnostunut, vastaavatko kyseiset luonnehdinnat ja romanihenkilöiden toiminta todellista 1800-luvun romanikulttuuria eli onko kaunokirjallisten tekstien todellisuus yhtenevä aikakauden todellisuuden ja stereotypioiden
suhteen? Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaista romanien ja valtaväestön keskinäinen kanssakäyminen on teoksissa. Pyrin ymmärtämään, mistä väestöryhmien (valtaväestö ja romanit) konfliktitilanteet juontavat juurensa. Samalla on myös otollista verrata, miten romanien keskinäinen kanssakäyminen eroaa siitä, millaista on heidän kanssakäymisensä valtaväestön kanssa.
Vaikka kaunokirjallisuudessa kirjailijoiden ei tarvitse noudattaa reaalimaailman lainalaisuuksia, niin samalla kaunokirjallisuus heijastaa kirjailijoidensa kokemusmaailmaa. Lisäksi realistisen aikakauden kirjallisuutena tutkimusaineistolla on
lähtökohtaisesti runsaasti yhtäläisyyksiä todelliseen maailmaan, mikä lisää vertailun mielekkyyttä. Teosten analysointiin olen käyttänyt hyödyksi laadullista sisällönlähtöistä analyysia. Tutkimusaineiston vertaamiseen ulkopuolisen maailman suhteen (esimerkiksi stereotypioiden toteutumat) olen hyödyntänyt historiallista kontekstianalyysiä, sekä Canth-, Kivi- ja
romanitutkimuksen lähdeteoksia. Pyrin myös aktiivisesti vertailemaan tutkimusaineistoja (näytelmää ja romaania) toisiinsa.
Koska Työmiehen vaimossa romanityttö Kerttu on keskeisin sivuhenkilö, riittää näytelmässä erittäin runsaasti analysoitavaa tutkimuksen kannalta. Puolestaan Seitsemässä veljeksessä kaikki sivuhenkilöt esittävät varsin marginaaliosaa verrattuna päähenkilöön eli veljeksiin. Näin ollen näytelmästä muodostui epävirallisesti tutkimuksen pääaineisto, ja romaani puolestaan on pääaineistoa tukeva aineisto, koska siinä analysoitavaa materiaalia riitti vähemmän. Tämä heijastuu koko tutkimukseen siten, että käsittelen Työmiehen vaimoa runsaammin kuin Seitsemää veljestä.
Kaikkiaan tutkimusaineistoni analysoinnin perusteella, voidaan todeta, että teoksissa romanikulttuuriin on liitetty runsaasti romaneille tyypillisiä stereotyyppisiä kulttuuripiirteitä. Stereotyyppinen romanikulttuuri ilmenee esimerkiksi ammatinvalinnan, luonteen, ulkonäön, kiertävän elämäntyylin, ennustamisen, väkivaltaisuuden, sekä musiikki- ja tanssikulttuurin kautta. Lisäksi tyypillistä on, että romanien ja valtaväestön välinen vuorovaikutus aiheuttaa toisinaan konflikteja. On myös yksittäisiä elementtejä, joissa teosten romanien toiminta eroaa reaalimaailman stereotypioista. Eräs keskeinen elementti on hevos- ja puhtauskulttuurin puuttuminen.
Teosten sisältämän romanikulttuurin analysoiminen antaa vanhoihin klassikkoteoksiin uuden ulottuvuuden ja samalla sitoo teokset nykyajan monikulttuurisuuden ajankohtaiseen puheenaiheeseen. Romanien kokema aikakaudesta riippumattoman syrjinnän takia on myös keskeistä pohtia, millä tavoin syrjintä on ilmennyt jo 1800-luvulla, sekä millaisia tabuja
yhteiskunnassa kannamme ja miten integraatiota voisi edistää kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta.
Avainsanat – Keywords
Minna Canth, Työmiehen vaimo, The Workman’s Wife, Canth-tutkimus, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Seven Brothers, Kivi-tutkimus, gupsy, gupsies, gupsy culture, romani, romanit, romanikulttuuri, minorities, vähemmistöt, gupsy population
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Philosophical Faculty
Osasto – School School of Humanities Tekijät - Author
Eerika Ojanen Työn nimi – Title
”WHO WOULD MARRY SUCH A THING, SHE IS GUPSY ON TOP OF ALL.”
Gupsy culture represented in Minna Canths play The Workman’s Wife (1885) and Aleksis Kivis novel Seven Brothers (1870)
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Literature Pro gradu -tutkielma
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma
x 8.5.2020 139 + 13
Tiivistelmä – Abstract
The intention of this study is to examine the actualization of gypsy culture presented in works of two finnish national novelists. Material of the study consists of Minna Canths play The Workman’s Wife (1885) and Aleksis Kivis novel Seven Brothers (1870).
Main issue of the study is to bring out how the gypsy culture is appearing in the text and in the actions of the main characters. Specifically I am interested in which kind of points are brought up of gypsy people and of their culture in these pieces of work. Secondly i am focused on how well are the characterisations resembling the reality of 19th century gypsy culture. Im trying to find out is there correlation between the reality suggested in the texts and the reality and stereotypes of that era. In addition I am also interested in interaction between the gypsies and main population presented in the works. Also in the study I am examing the origins of the conflicts between these two demographic groups. Essential perspective is also to study how the interaction differs amongst gypsy people and between gypsy people and the main population.
Even when there is no demand of realism in fiction, the art reflects preconseptions of its creators. Also as a realism era works the study materials contains a lot of confluences towards real life adding the points to study. To analyzation process I have applied qualitative content based analysing of study material. To compare the study material to real life (for examples the actualisation of stereotypes) I have used historic context analysis and the source studies of Canth and Kivi novels. Also I actively try to compare study subjects (the play and the novel) to each other.
In the play of The Workman’s Wife gypsy girl Kerttu is the most essential supporting character is there plenty of analysation to do for the sake of the study. In novel of Seven Brothers all the supporting characters are presented in quite constricted roles in comparison to the main characters the seven brothers. so this being the case the play builded up to be the main basis of the study and the novel to be the supporting material for the study. This reflects on the whole study in the way that The Workman’s Wife play is covered more in the study than the novel as entirety.
In the basis of the study material it can be stated that in the both works the gypsy culture has been presented trough the stereotypical features of their culture. Stereotypic gypsy culture is presented to be manifested by character, looks, wandering life style, forseeing, violence and by the music and dance culture. Its also typical that the interraction between gypsy
population and the other people causes conflicts. There are also some stereotypic elements and cultural actions that are not presented in the characters of the works that exists in real life such as horse- and cleanliness culture.
Analysation of gypsy culture represented in these works points out a new dimension and viewpoint to the classic artworks binding them to modern day multicultural discussion. The discrimination of gypsy people have appeared trough the centuries and because of that its essential to bring in to discussion the ways the discrimination has been around also in the 19th century and to point out the tabus we hold in our society and also to find out the way to promote integration for the good of all.
Avainsanat – Keywords
Minna Canth, Työmiehen vaimo, The Workman’s Wife, Canth-tutkimus, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Seven Brothers, Kivi-tutkimus, gupsy, gupsies, gupsy culture, romani, romanit, romanikulttuuri, minorities, vähemmistöt, gupsy population
SISÄLLYS
1. JOHDANTO 1
1.1. Tutkimuksen eteneminen ja tutkimuskysymykset 5
1.2. Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo ja Aleksis Kiven romaani
Seitsemän veljestä 8
1.3. Romaniväestön esiintyminen Canthin ja Kiven muussa tuotannossa 12 2. TUTKIMUSAINEISTON ESITTELY ROMANIKYSYMYKSEN
NÄKÖKULMASTA 17
2.1. Romaniväestön esiintyminen määrällisesti tutkittavissa teoksissa 18
2.2. Romaniväestö osana teosten juonta 26
3. TEOREETTINEN TAUSTA JA KESKEISET KÄSITTEET 35
3.1. Aikaisemmat tutkimukset Minna Canthista 36
3.2. Aikaisemmat tutkimukset Aleksis Kivestä 39
3.3. Romanikulttuuri kauno- ja tutkimuskirjallisuudessa 40 3.4. Homogeeniset yhteiskunnat ja monikulttuurisuuden sietokyky 45
3.5. Historiallinen kontekstianalyysi 48
3.6. Laadullinen sisällönlähtöinen analyysi 51
4. ROMANIHENKILÖIHIN JA -KULTTUURIIN TEOKSISSA
LIITETTYJÄ PIIRTEITÄ 55
4.1. Romanien monet nimet 55
4.2. Romaniväestön luonne ja ulkonäkö 65
4.3. Romaniväestön kieli 69
4.4. Romaniväestön harjoittamat ammatit ja työkulttuuri 72 4.5. Romaniväestön liikkuva elämäntapa ja maantieteellinen levinneisyys 80 4.6. Romaniväestöön liitetty magia ja taikuuden harjoittaminen 88
4.7. Romaniväestön musiikki- ja tanssikulttuuri 91
4.8. Romaniväestöön liitetty väkivalta, rikollisuus ja verikoston käsite 96 4.9. Romanien perhekulttuuri ja sukulaisuussuhteet 105 4.10. Muita stereotyyppisiä romanipiirteitä ja kulttuurieroja 111 4.11. Romaniväestön vastakkainasettelu valtaväestön suhteen 118 5. YHTEENVETO: ROMANIEN ASEMA JA TEHTÄVÄ TEOKSISSA 129
LÄHTEET 140
LIITTEET 144
Liite 1. Yleiskatsaus siihen, löytyykö Canthin ja Kiven tuotannosta viitteitä romanikulttuuriin
Liite 2. Laulut Seitsemässä veljeksessä
Liite 3. Henkilöhahmojen määrällinen esiintyminen Työmiehen vaimossa
Liite 4. Henkilöhahmojen lausumien vuorosanojen lukumäärä Seitsemässä veljeksessä
1. JOHDANTO
Luokanopettajakoulutuksessa olen törmännyt toistuvasti monikulttuurisuuden teemaan ja ajankohtaisuuteen, mikä tulee nykyisessä opetustyössä ottaa entistä vahvemmin esille.
Kasvatustieteiden alla monikulttuurisuus vaikuttaa olevan nykyhetken trendiaallon harjalla, vaikka itse asiassa monikulttuurisuus on varsin ajaton ilmiö. Osana kirjallisuustieteen perusopintoja, Suomalaisen kirjallisuuden historia ja klassikot -opintojaksolla, luettaviin teoksiin kuuluivat muun muassa klassikot: Minna Canthin Työmiehen vaimo (1885) ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1873). Toki Kiven Seitsemän veljestä olin jo lukenut aiemmin kertaalleen lukiossa lävitse, sillä teos kuuluu monen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen luettavien kirjojen kirjalistalle, vaikka nykyinen opetussuunnitelma ei teosta pakolliseksi luettavaksi määrittele (Rautionmaa 15.5.2015). Kaikkiaan yliopistossa Canthin ja Kiven teoksiin perehtyessäni kiinnitin huomiota teosten tapaan tuoda esille romanihenkilöitä ja -kulttuuria. Teokset saivat minut pysähtymään ja oivaltamaan, että nykyisin mediassa pinnalla oleva monikulttuurisuus on itse asiassa hyvin vanha ilmiö. Keskustellessani teoksista muiden opiskelijoiden kanssa kirjallisuuden opintojen lukupiireissä ja lukiessani kyseisiin teoksiin liitettyjä kirja-arvosteluja, huomasin, että kukaan ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän huomiota teosten monikulttuuriseen antiin. Jäin pohtimaan, ylitulkitsenko teosten monikulttuurisuuden (tarkemmin ottaen romanikulttuurin) näkökulmaa, vai onko se todellinen?
Romaniaihepiirin tutkiminen on ajankohtaista ja keskeistä. Romaneilla on kulttuurissamme pitkä historia, mutta tästä huolimatta he ovat etnisenä ryhmänä olleet aina varsin alistetussa asemassa ja heihin liitetään runsaasti ennakkoluuloja. Romanit ovat Euroopan marginaaliväestöryhmä (Hancock 1991: 3 & 8). He ovat varsin heterogeeninen etninen ryhmä, koska he ovat jakautuneet moniin heimoihin, kielen murreryhmiin ja ammattikuntiin (Heikinheimo 2015: 14). Romanien historia on Euroopan etnisenä vähemmistönä varsin pitkä, sillä romanit saapuivat Eurooppaan keskiajalla Intiasta. Tästä huolimatta heidän integroitumisensa osaksi yhteiskuntaa on ollut kankeaa. Heitä ovat erottaneet valtaväestöstä niin ulkoiset elementit (tumma ihon ja hiusten väri), erikoiset tavat kuin myös kulttuuri.
Romaneita voisi hyvällä syyllä kutsua Euroopan ”unohdetuksi kansaksi” heikon integraation ja heihin kohdistuneen jopa institutionaalisen syrjinnän vuoksi. (Crowe 1991: 151; Grönfors 1981: 21; Tervonen 2012a: 85.) Viime vuosina valtaväestön suhtautuminen romaneihin on parantunut, mutta edelleen kehittämisen varaa on (Heikinheimo 2015: 201). Toisaalta romanien historian parempi ymmärtäminen, auttaa myös ymmärtämään heidän kulttuurinsa sukupolvien mittaisia tunnelukkoja ja traumoja, sillä romaneille on kohtaamiensa väärinkäytösten ja syrjinnän vuoksi kehittynyt monisatavuotinen, synkkä, molemminpuolisten ennakkoluulojen ja vihamielisyyden painolasti (Viljanen 2012: 379).
Romanit ovat kärsineet kautta historian yhteiskunnan ennakkoasenteista ja syrjinnästä (Viljanen 2012: 375). Romaneista puhuttaessa esiin nouseekin lähes toistuvasti rasismin teema (Hancock 1991: 3). Romanien syrjintä ja vainoaminen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus läpi historian koko Euroopan alueella (Heikinheimo 2015: 14). Jopa objektiivisempaan näkökulmaan lähtökohtaisesti pyrkivät tietokirjat ovat menneinä aikoina tarjonneet varsin kyseenalaisia kuvia romaneista. Esimerkiksi Ian Hancock huomauttaa, että The American International Encyclopedia (1953) on määritellyt romanit seuraavin kuvauksin:
”Gypsies have no idea of education” ja ”their children grow up in idleness and the habits of stealing and cheating.” (Hancock 1991: 4).
Romanien asema suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut kautta historian heikko. Esimerkiksi 1600- ja 1700-luvulla romanipolitiikkaa on pyritty yhteiskunnassa hoitamaan keksimällä keinoja, joilla romaneita saatiin tuhottua, häädettyä ja karkotettua valtakunnan alueelta. Tätä kuvaa hyvin se, että vuonna 1617 Österön säätyvaltiopäivillä pappissääty vaati romanien karkottamista maasta sillä perusteella, että romanit toimivat jumalattomasti: He varastavat, vaativat kestitystä, ovat taipuvaisia valehteluun ja ennen kaikkea heidän heimossaan liikkuu
runsaasti rikollisia, prostituoituja, vääräuskoisia ja laiskoja ihmisiä (Rekola 2012: 22 & 38).
Vuosien 1637–1809 aikana romaneihin kohdistettiin Suomi-Ruotsissa hirttolaki, jonka mukaan romanin saattoi hirttää, mikäli hän ei noudattanut karkottamiskäskyä eli lähtenyt maasta. Toisaalta siitä, kuinka aktiivisesti näitä lakeja todellisuudessa noudatettiin, on vain vähän näyttöä. (Grönfors 1981: 21 & 31.) Tavallaan on siis otollista tutkia, löytyykö stereotypioita ja vihamielisyyttä myös kaunokirjallisen tutkimusaineiston (Työmiehen vaimo ja Seitsemän veljestä) sisältä.
Stuart Hallin (1973) mukaan lukija tulkitsee ja uloskoodaa merkityksiä joko hallitsevan, neuvottelevan tai vastustavan koodin avulla. Hallin mukaan etusijalle asetetut lukutavat ohjaavat lukijaa merkityksellistämään tekstit niiden merkitysten sisäänkirjoittajan toivomalla tavalla. Hallin ajatuksia lainaten, on todennäköistä, että esimerkiksi Canth on provosoivalla teoksellaan toivonut Työmiehen vaimon herättävän ensisijaisesti keskustelua juuri naisten asemasta avioliitossa. Tämä on selkeästi teoksen pääteema. Mikäli näytelmän yleisö lukee näytelmää hallitsevan tai neuvottelevan koodin kautta, jää heiltä todennäköisesti huomaamatta näytelmän monet muut elementit – kuten näytelmän tapa käsitellä romanikulttuuria. Sama fokus tuntuu toistuvan Seitsemässä veljeksessä, jossa lukija keskittyy herkästi teoksen humoristiseen puolen ja juuri veljesten näkökulmaan ja seikkailuihin, jolloin monet muut yksityiskohdat jäävät huomiotta. Se, että romanikulttuurin tulkitseminen on jäänyt Työmiehen vaimossa ja Seitsemässä veljeksessä taka-alalle voi johtua hallitsevista koodista: luemme ja näemme ensisijaisesti sen, mitä kirjailijat meidän haluavat näkevän. Romanikysymykseen paneutuminen antaakin uuden mahdollisuuden lähestyä kyseisiä teoksia vielä tuntemattomaksi jääneestä näkökulmasta.
Edellä mainituista huomioista käsin valitsin pro gradu -tutkimusaiheeksi romanikulttuurin tarkastelemisen Työmiehen vaimossa ja Seitsemän veljeksessä. Ensin pohdin, että tutkimukseni käsittelee romanikulttuuria yksinomaa Työmiehen vaimossa. Kuitenkin tutkimusaineiston riittävän laajuuden kannalta päädyin ottamaan mukaan myös Seitsemän veljeksen osaksi tutkimusaineistoani. Kahden tutkimusaineiston valitsemista edesauttoi myös se, että kumpikin teos on kirjoitettu lähekkäisinä ajankohtina: Seitsemän veljestä vuonna 1873 ja Työmiehen vaimo kaksitoista vuotta myöhemmin eli vuonna 1885. Tätä kautta teoksissa on samansuuntaisia piirteitä, kuten historiallinen aikakausi (1800-luvun loppupuoli) ja (ainakin osittain) realismiin pyrkivä tyyli. Nämä seikat antavat ideaalit lähtökohdat sille, että voin verrata tutkimuksessani kahden 1800-luvun loppupuolen suomalaisen klassikkoteoksen tapaa
kuvata romaneita ja heidän kulttuuriaan aikakauden konteksti huomioon ottaen. Aikakauden, kirjailija-ammatin ja joidenkin tyylipiirteiden lisäksi näitä kahta klassikkokirjailijaa yhdistää myös samankaltainen sosioekonominen tausta. Canth on työläistaustainen ja Kivi on kyläräätälin poika. Lisäksi Minna Canthin tuotanto kytkeytyy erittäin löyhästi Aleksis Kiveen myös siinä suhteessa, että Canth on poiminut Kiveltä vaikutteita itselleen (Vähämäki 1991:
17).
Näiden seikkojen lisäksi tutkimusaiheen valintaa puolsi Minna Canthin ja Aleksis Kiven asema suomalaisen kirjallisuuden kentällä. Esimerkiksi kirjallisuustutkija Kai Laitisen mukaan Aleksis Kivi on Suomen tunnetuin ja rakastetuin kirjailija, jonka sanakäänteitä siteerataan ja sisältöä luetaan ahkerasti. (Laitinen 1981: 218–220.) Canth vaikuttaa myös ansaitsevan vähintään yhtä runsasta huomiota julkisuudessa, esimerkiksi Minna Canthille järjestettiin 175-vuotis-syntymäpäivän kunniaksi varsin näyttävä juhlatilaisuus ”Minäkin olen Minna Canth” Suomen kansallisteatterissa (Minna Canthin seura & Yle Kulttuuri 18.3.2019).
Lisäksi Canthin ja Kiven huomattavasta statussymbolisesta asemasta kertoo se, että heillä kummallakin on Suomen almanakassa omat liputuspäivänsä, Kivellä 10.10. ja Canthilla 19.3.
Kaikkiaan suomalaisista kirjailijoista ja kirjallisuuden henkilöistä liputetaan vain kuutta henkilöä. Muita liputettavia kirjallisuuden henkilöitä ovat J. L. Runeberg, Mikael Agricola, J.
V. Snellman ja Eino Leino (Sisäministeriö 2020 & Ahola 2019: 15). Monien muiden seikkojen ohella liputuspäivän ansaitseminen kertoo jo itsessään kyseisten kirjailijoiden vakiintuneesta asemasta suomalaisen kirjallisuuden kaanonissa. Tutkimusaihetta valitessani koin itselleni tärkeäksi valita sellaiset teokse(t) ja kirjailija(t), jotka ovat laajasti tunnettuja ja arvostettuja yhteiskunnassamme. Klassikkokirjailijoidemme vakiintunut asema yhteiskuntamme kulttuurihistoriassa takaa tutkijana minulle sen, että myös tutkimukseni tuottama tieto on jollain tasolla ajatonta ja vanhenematonta. Näin ollen voin myös luottaa siihen, että tutkimuksen tarjoama tieto saattaa löytää lukijoita nyt ja myöhemmin, sekä kiinnostaa ainakin Canth- ja Kivi-tutkimukseen perehtyneitä henkilöitä.
1.1 Tutkimuksen eteneminen ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen pääongelmana on tarkastella romanikulttuurin esiintymistä Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo ja Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Olen kiinnostunut löytämään kaikki ne pienemmät ja suuremmat yhteydet ja ilmiöt, jotka kuvaavat romanikulttuurin esiintymistä näissä teoksissa. Tutkimuksen alkuun kuvailen yleisluonteisesti Canthin ja Kiven merkitystä kirjailijoina, sekä tutkittavia teoksia. Tämän jälkeen käyn yleisluonteisesti lävitse, esiintyykö Canthin ja Kiven muussa tuotannossa ja teksteissä romaneja tai viittauksia romanikulttuuriin.
Ennen varsinaiseen tutkimukseen siirtymistä esittelen luvussa 2 tutkimusaineiston (Työmiehen vaimo & Seitsemän veljestä) romanikysymyksen näkökulmasta. Toisin sanoen lukija on saattanut lukea aiemmin teoksia kiinnittämättä huomiota romanikulttuuriin. Tätä kautta koen tarpeelliseksi nostaa esille, missä määrin ja miten romanikulttuuri on tutkimusaineistossa edustettu. Luvun loppuosa toimii erityisesti yleisluonteisena kertauksena näytelmän ja romaanin tapahtumille tutkimusaiheen näkökulmasta, mikä sujuvoittaa myöhemmin varsinaiseen analyysilukuun (Luku 4. Romanihenkilöihin ja -kulttuuriin teoksissa liitettyjä piirteitä) siirtymistä, sillä analyysiluvussa romanien kiinnittyminen juoneen on jo yleisluonteisesti selvitetty.
Luvussa kolme määrittelen tutkimukseni teoriataustan ja keskeiset käsitteet. Alkuun syvennyn esittelemään, minkälaisia tutkimuksia Canthista, Kivestä ja heidän tuotannostaan on aiemmin tehty. Canth on perinteisesti yhdistetty tasa-arvon ja köyhien puolustajaksi. Häntä on myös usein tutkittu juuri näistä konteksteista käsin. Kiveä on puolestaan tutkittu vaihtelevammista näkökulmista käsin. Tästä huolimatta kummankin kirjailijan tuotannon tarkastelun osalta huolellinen perehtyminen romanikulttuuriin vaikuttaa unohtuneen. Olen tutkimuksessani kiinnostunut paikkaamaan tätä tiedonaukkoa. Selvitän, mistä näkökulmasta ja aihepiiristä käsin kirjailijaa ja hänen teoksiaan on aiemmin lähestytty. Lisäksi selvitän, millä tavoin romanikulttuuria on kauno- ja tutkimuskirjallisuudessa käyty lävitse erityisesti 1800-luvun kontekstissa Luvun loppupuolella määrittelen aihepiiriin vahvasti liittyviä olennaisia käsitteitä, kuten mitä tarkoitetaan homogeenisella yhteiskunnalla ja monikulttuurisuuden sietokyvyllä. Koska tutkimusaineistoni perustuu 1800-luvulla julkaistuihin kansallisen tason klassikkokaunokirjoihin, analysoinnin ohella on keskeistä muistaa historiallisen kontekstin
vaikutus todellisuuskuvaan. Tämän vuoksi kuvailen myös historiallista kontekstianalyysia, sekä sitä, miten hyödynnän sitä tutkimuksessani. Ennen analyysilukuun siirtymistä selostan, mitä analyysimenetelmää käytän. Tähän tutkimukseen on valikoitunut laadullinen sisällönlähtöinen analyysi, jossa tutkittava teksti redusoidaan, klusteroidaan ja abstrahoidaan.
Pyrin löytämään jokaisen (pienenkin) detaljin, joka ilmentää romanikulttuuria – tai romanikulttuuriin liitettyjä stereotypioita. Detaljien ylöskirjaamisen jälkeen perehdyn vertailemaan tutkimusaineistoista esiin nousseita piirteitä siihen, mitä romaneja käsittelevä tutkimuskirjallisuus (tietokirjallisuus) tuo esiin 1800-luvun romanikulttuurin piirteistä.
Sisällönlähtöinen analysointivaihe muistutti lähinnä palapelin kokoamista. Sovittelin yksittäisiä poimintoja toisiinsa ja muodostin niistä suurempia linjanvetoja, joista muodostuivat luvun 4 alaluvut. Alalukuihin olen koonnut kaiken yksittäisen informaation, joka aihepiiriin teoksissa on liitetty.
Varsinainen analyysiluku on luku 4. Romanihenkilöihin ja -kulttuuriin teoksissa liitettyjä piirteitä. Luku jakautuu abstrahointien kautta muodostuneisiin yhteentoista aihepiiriin eli alalukuun (Luvut 4.1.–4.11.). Kussakin alaluvussa käyn lävitse abstrahointien alle kertyneen redusoidun ja klusteroidun aineiston, sekä vertaan esiin nousseita havaintoja (historiallinen kontekstianalyysi huomioiden) romanikulttuuriin liittyvään tutkimuskirjallisuuteen.
Analyysilukua varten määritin neljä tutkimuskysymystä, joihin etsin vastausta.
Tutkimuskysymyksistä ensimmäinen ja toinen huomioidaan analyysiluvun kaikissa alaluvuissa (Luvut 4.1.–4.11.). Kolmanteen ja neljänteen tutkimuskysymykseen perehdytään niiden luonteen vuoksi erityisesti luvussa 4.11. Romaniväestön vastakkainasettelu valtaväestön suhteen.
Seuraavaksi esittelen tutkimuskysymykset:
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä olen kiinnostunut siitä, millaisia asioita romaniedustajista ja heidän kulttuuristaan nostetaan esille tutkimusaineistossa. Toisekseen haluan selvittää, vastaavatko teosten romaniedustajat ja heihin liitetty kulttuuri 1800-luvun aikakauden todellisuutta? Koska Canth ja Kivi ovat tunnettuja realistisen kirjallisuuden uranuurtajia, voisi ajatella, että heidän teoksissaan kirjoittama romanihenkilöiden kuva vastaa joltain osin todellista 1800-luvun romaniväestön kuvaa. Tämän kuitenkin varmistunee, kun vertaan aineistoa romaneista kertovaan tutkimuskirjallisuuteen.
Kolmas ja neljäs tutkimuskysymykseni linkittyvät periaatteessa ensimmäisen ja toisen tutkimuskysymyksen alle, mutta aihe on sen verran keskeinen, että haluan nostaa sen vielä erikseen esille. Kolmas tutkimuskysymykseni käsittelee sitä, miten valtaväestön edustajat suhtautuvat romaneihin tutkimusaineistossa. Neljäs tutkimuskysymys on puolestaan päinvastainen eli miten romaniedustajat suhtautuvat valtaväestön edustajiin kyseisissä teoksissa. Erityisesti tähän saadaan vastausta alaluvussa 4.11. Romaniväestön vastakkainasettelu valtaväestön suhteen. Tätä kautta pyrin hahmottamaan sitä, millainen on valtaväestön ja vähemmistön välinen suhde. Vertailun vuoksi käyn myös lyhyesti lävitse sitä, miten romanit suhtautuvat toisiinsa – ja miten valtaväestö suhtautuu toisiinsa. Tämä antaa hyvää näkökulmaa eri väestöryhmien välisen kanssakäymisen arvioimiseen. Mahdollisia esiinnousseita havaintoja on myös mahdollista verrata lyhyesti nykyajan eri väestöryhmien kanssakäymiseen. Kenties aineisto antaa materiaalia pohtia, onko syrjintä, rasismi ja kiusaaminen ajaton ilmiö eri kulttuurien ja väestöryhmien välisessä kanssakäymisessä.
Tutkimuksen pääongelmasta ja tutkimuskysymyksistä olen koostanut kuvion 1 selventämään tutkimuksen rungon rakentumista selvitettävien asioiden ympärille:
KUVIO 1. Tutkimuskysymykset rakentuvat tutkimuksen pääongelman alle
Tutkimukseni kokoavassa pohdintaluvussa, eli viidennessä ja samalla viimeisessä luvussa, yhdistän koko tutkimusaineistoni materiaalin tiivistetyksi yhteenvedoksi. Pyrin viimeistään
tässä kohtaa tarjoamaan vastausta siihen, onnistuvatko realistisen kirjallisuuden statusta kantavat teokset (Työmiehen vaimo ja Seitsemän veljestä) lunastamaan realismin leiman piirtäessään kuvaa romanihenkilöistä ja romanikulttuurista – eli kuinka hyvin teosten kuvaus vastaa aikakauden (1800-l) todellista romanikulttuuria? Lisäksi saan kenties uutta pohdittavaa siihen, onko etnisten ryhmien kohtaama rasismi kuinka uunituore – vai ikivanha aihepiiri suomalaisessa yhteiskunnassa (kaunokirjallisuuden kontekstista tarkasteltuna).
1.2. Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo ja Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä
Työmiehen vaimo
Minna Canth (1844–1897) asui varhaislapsuutensa Tampereella, hän kävi koulunsa Jyväskylässä ja lopun elämäänsä hän vietti Kuopiossa (Suomen Naisliitto 1944: 86 & 63).
Canth on klassikkokirjailija, sekä naisasianainen (Vähämäki 1991: 16). Kirjailijan uransa lisäksi hän oli yrittäjä (lankakauppias) ja seitsemän lapsen yksinhuoltaja (Pennanen 1994: 68–
69). Canth tunnetaan myös yhteiskuntakriitikkona, jota vihattiin, ihailtiin, juhlittiin ja ennen kaikkea hänestä ja hänen tuotannostaan keskusteltiin (Maijala 2014: 12). Canthilla oli mielipiteitä moneenkin asiaan, mutta tärkeimmiksi tavoitteiksi hänelle muotoutui naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon parantaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. Samalla Canth sivusi epäsäännöllisen aktiivisesti puoluepolitiikka, kirkkoinstituutiota, sukupuolimoraalia (siveyskysymys) ja alkoholin sääntelyä. Canthin näytelmien tavoite olikin usein poliittinen kannanotto taiteellisen päämäärän sijasta. (Ahola 2019: 13.) Kaiken kaikkiaan Canth halusi aktiivisesti tavoitella oikeudenmukaista, inhimillistä ja humaania yhteiskuntaa (Vähämäki 1991: 3). Edellä listattujen asioiden summana voidaan nähdä, että Canthin identiteetti ja tunnettavuus koostui varsin monesta osa-alueesta: hän oli monilahjakas ihminen ja syvällinen ajattelija.
Kirjailijana Canth on varsin ajaton, sillä hänen monet tekstinsä ovat edelleen ajankohtaisia.
Lisäksi Canthin vahvuuksiin kuuluu avoimuus ja suoruus, mitkä tekevät hänen teksteistään tavallaan helppolukuisia ja näin suuren yleisön saavuttaminen on mahdollista. Samaan aikaan
Canthia on luonnehdittu ristiriitaiseksi, syvälliseksi ja muuttuvaksi. (Ahola 2019: 11.) Canth oli aikakautensa kohutuin kirjailija ja monin tavoin varsin valovoimainen ja aikaansaava henkilö, jonka tuotanto on vahvasti keskittynyt yhteiskunnallisiin aiheisiin, erityisesti naisten heikkoon asemaan. Canth oli aikansa suomenkielisen kirjallisuuden selkeäpiirteisin dramaatikko. (Laitinen 1981: 231 & 235.)
Kirjailijana Canth edustaa realismin aikakautta (Laitinen 1981: 228–231.) Realistisen aikakauden kirjallisuus koostuu tyypillisesti kahdestatoista piirteestä Aarne Anttilan mukaan.
Näitä piirteitä ovat epäisänmaallisuus, miljööteoria, kylmä ulkokohtaisuus, kurjalistosympatiat, naiskysymyksen käsittely, kritiikki säätyläisiä ja pappeja kohtaan, rumuuden esiin tuominen totuuden tähden, historiallisten aihepiirien sivuuttaminen, merkityksettömämpien aiheiden ohittaminen, realismi tyylinä (yksinkertaisuus), tyyppien käyttö ja lyriikan vähäisyys – jopa vieroksuminen. (Laitinen 1981: 230–231.) Työmiehen vaimo onkin varsin prototyyppinen teos realistisen kirjallisuuden kentällä, sillä se täyttää varsin kattavasti lähes kaikki realistisen kirjallisuuden tyyppipiirteet: Työmiehen vaimo ei keskity nationalismiin. Sen sijaan näytelmässä keskitytään kuvaamaan epäkohtia kirjailijalle itselleen tutussa ympäristössä (köyhien asema Kuopiossa). Kaikkitietävän kertojan sympatia kohdistuu työväen köyhiin naisiin ja rikas pikkuporvarillinen väki esitellään empatiakyvyttömänä. Realismille tyypillisesti näytelmässä totuus on tärkeämpää kuin sisällön esteettisyys. Lisäksi näytelmän kirjoitustyyli on yksinkertainen.
Kansallisromantiikan vallitessa Canthin Työmiehen vaimo olikin ensimmäinen suomalainen realistinen näytelmä, ja se herättikin ilmestyessään runsaasti kohua, tunteita, keskustelua ja kritiikkiä (Maijala 2014: 159, 166 & 169). Vaikka nuoriso, kriitikot ja naisasialiikkeen edustajat ottivat Canthin realistisen tyylin myönteisesti vastaan, kaikki katsojat eivät ymmärtäneet Canthin kuvaamaa maailmaa kärjistyksenä (Tiirakari 1998: 94–95). Näytelmän tarkoitus on ennen kaikkea antaa terävää yhteiskuntakritiikkiä aikakauden vallitsevista oloista, kuten laeista ja yleisestä vanhentuneesta epätasa-arvoisesta maailmankuvasta. Työmiehen vaimo tähtää eräänlaiseen vallankumoukseen, jonka tarkoituksena on ravistella yhteiskuntaa niin rajusti, että lakeja ja asenteita on pakko reflektoida ja muuttaa. (Hagman 1911a: 208–209
& 226.) Näytelmä myös onnistui ydintehtävässään, sillä se onnistui herättämään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua, osittain myös paheksuntaa aikalaistensa silmissä. Kritiikkiä näytelmä herätti ennen kaikkea siksi, että sen luoma mieskuva ei karikatyyrissään vastannut todellisuutta. (Hagman 1911b: 1.) Työmiehen vaimo lienee Canthin tuotannon tunnetuimpia
teoksia. Näytelmässä nostetaan esille naisten (erityisesti avioliitossa olevien naisten) heikko asema suhteessa miehiin. Johanna sortuu niin raskaan avioliiton kuormasta kuin ymmärtämättömän ympäristön syytöksistä (Laitinen 1981: 233.)
Työmiehen vaimo on jaettu viiteen näytökseen. Vuoden 1928 painoksessa sivumäärä on yhteensä 102 sivua (TV: 190–292). Näytelmä on siis varsin tiiviiksi kirjoitettu, mutta tapahtumarikas teos. Näytelmässä on 27 henkilöhahmoa, joista päähenkilöitä ovat työmies Risto ja hänen vaimonsa Johanna. Tapahtumat sijoittuvat Kuopion kaupunkiin (TV: 190).
Seuraavaksi käyn lävitse tiivistetysti juonen, sillä klassikkoteoksena näytelmä lienee melko tuttu lukijalle:
Työmiehen vaimon ensimmäisessä näytöksessä (TV: 191–214) juhlitaan työläistaustaisten Riston ja Johannan häitä. Häät keskeyttää kuokkavieras, romanityttö Kerttu (pilkkanimeltään Homsantuu). Kerttu paljastaa juhlaväelle Riston olleen kihloissa samanaikaisesti myös hänen kanssaan. Häät jatkuvat, eikä Risto joudu tilille ensimmäisen kihlavalansa rikkomisesta.
Toisessa näytöksessä (TV: 215–231) häistä on kulunut jo sen verran aikaa, että Johannalle ja Ristolle on syntynyt yhteinen lapsi. Johannan aikaisemmat säästöt ovat kuluneet loppuun, sillä Risto on käyttänyt Johannan rahat alkoholiin. Perhe elää köyhyydessä, eivätkä rahat meinaa riittää ruokaan. Risto tulee härnäämään torilla perunoita myyvää Kerttua, jolloin Kerttu heittää Riston silmiin hiekkaa ja mies ”sokeutuu”. Kerttu kerää rahaa tanssimalla toriväelle, jotta hän voisi hyvittää tekonsa ja ostaa Riston silmiin parantavaa voidetta.
Kolmannessa näytöksessä (TV: 232–244) ihmisten hyljeksimä masentunut Kerttu kohtaa kadoksissa olleet biologiset sukulaisensa, kiertävän romaniperheen. Risto saapuu jälleen Kertun luo ja pyytää häntä karkaamaan kanssaan. Kerttu suostuu ehdotukseen.
Neljännessä näytöksessä (TV: 245–275) Johanna lähtee hakemaan lisää kankaita kudottavaksi. Risto jää hoitamaan perheen yhteistä lasta, mutta päättääkin lähteä anniskeluun ystävänsä Topon kanssa. Miehet leikkaavat Johannan kudekankaan ja vievät sen anniskeluun vaihtokaupaksi alkoholista. Johanna saapuu takaisin kotiin ja ymmärtää miehensä vieneen hänen kankaansa. Johanna murtuu ja menettää järkensä. Ihmiset syyttävät Johannaa tapahtuneesta.
Viimeisessä eli viidennessä näytöksessä (TV: 276–292) selviää, että Johanna on kuollut. Risto on kyllästynyt maailman matkaamisen ja jättänyt toistamiseen Kertun. Kerttu etsii Riston
uudelleen käsiinsä ja yrittää kostoksi murhata miehen, mutta poliisit ottavat Kertun kiinni.
Risto ei joudu tilille omista teoistaan.
Seitsemän veljestä
Aleksis Kivi (1834–1872), oikealta nimeltään Aleksis Stenvall, vaikutti Nurmijärvellä, Siuntiossa ja Tuusulassa (Siegberg 1922: 25 & 34). Kivi eli kokonaisuudessaan köyhän, vaikean, sairauden sävyttämän ja lyhyen elämän. Samalla hänen vähäinen tuotantonsa syntyi varsin lyhyellä aikavälillä vuosina 1864–1871. Kiven tuotanto käsittää 12 näytelmää, yhden runokokoelman ja yhden suuren romaanin (Seitsemän veljestä). Kivi oli kaunokirjallisuuden kentällä varsinainen tienraivaaja, sillä hän oli ensimmäinen kotimainen proosakirjailija.
(Laitinen 1981: 211–212 & 218.)
Seitsemän veljestä on ilosteleva romaani veljesten seikkailuista, henkisestä kasvusta kohti vastuullisuutta ja vakiintumista (Sihvo 2002: 21). Kivi kirjoitti romaaninsa kolmeen kertaan ennen kuin oli siihen tyytyväinen (Siegberg 1922: 32). Alkujaan Seitsemän veljestä kulki työnimellä Seitsemän miestä. Lopullinen romaani ilmestyi neljänä vihkona Novelli-kirjastossa vuoden 1870 aikana. Seitsemää veljestä pidetään usein Kiven päätyönä. Kivi suunnitteli romaania noin vuosikymmenen 1850-luvun lopulta asti. On varsin tunnettua, että Kiven romaani sai varsin kriittisen vastaanoton aikalaistensa silmissä. Kritiikki vaikutti vahvasti Kiven mieleen ja parin vuoden sisällä romaanin julkaisusta Kivi kuoli. Kiven kuoleman jälkeen (vuonna 1873) Seitsemän veljestä julkaistiin yhtenä painoksena. Vasta jälkipolvet ovat ymmärtäneet ja tunnustaneet Kiven arvon kirjailijana. (Laitinen 1981: 218–220.)
Seitsemän veljestä on kirjoitettu hartaasti, ja huoliteltu rakenne näkyy teoksen monipuolisuutena ja ilmiömäisenä runsautena. Romaanissa erikoista on teoksen aihe ja kertomatekniikka. Seitsemän veljestä on eräänlainen kirjallisuudenkenttää uudistava renessanssiromaani, jossa yhdistyy luontevasti kaksi vastakkaista suuntausta: realismi ja romantiikka, sekä huumori ja lyyrinen fantasia. (Laitinen 1981: 218–220.)
Vaikka romaani ei miellyttänyt Kiven aikalaisia, se on sittemmin noussut myöhempien lukijoiden ja kriitikoiden ihailun kohteeksi (Siegberg 1922: 33–35; Sihvo 2002: 22 & 311).
Mikäli Kalevala on Suomen kansalliseepos, voidaan Seitsemän veljestä mieltää puolestaan kansaneepokseksi, vahvaksi ja omaperäiseksi kansankuvaukseksi (Sihvo 2002: 29). Seitsemän
veljestä sisältää kirjavan määrän erilaisia tyylipiirteitä ja näkökulmia. Teoksessa yhdistyvät esimerkiksi realismi, romantiikka, huumori, tarkka ihmiskuvaus ja seikkailukirjallisuus (Siegberg 1922: 32 & 35). Toisaalta teos on myös edellisten lisäksi eeppinen, kielellisesti lahjakas, uskonnollinen ja runollinen kokonaisuus, jossa on viitteitä rosvoromaaniin, sekä metsästys- ja uudisraivaajatarinoihin (Sihvo 2002: 23, 30, 67 & 278).
Seitsemän veljestä lienee Työmiehen vaimoakin tunnetumpi klassikkoteos. Romaania esimerkiksi luetaan useissa lukioissa lävitse (Rautionmaa 15.5.2015). Lisäksi romaanista on tehty runsaasti mukaelmia ja uudelleenversiointeja. Tunnetuimpia ovat kenties lapsille suunnattu Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä: koiramainen versio Aleksis Kiven romaanista (2002) ja elokuvamaailmassa Jouko Turkan ohjaama Seitsemän veljestä (1989).
Romaanin laajan tunnettavuuden vuoksi jätän yleispiirteisen juonitiivistyksen kertomatta.
1.3. Romaniväestön esiintyminen Canthin ja Kiven muussa tuotannossa
Tutkimuskysymykseni koskee sitä, miten romanikulttuuria käsitellään Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo ja Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Ennen kuin perehdyn syvällisemmin varsinaiseen tutkimusongelmaan, koen tutkimuksen kannalta tärkeäksi yleispiirteisesti katsastaa, miten romanikulttuuri näkyy Canthin ja Kiven muussa tuotannossa ja teksteissä. Katson tämän olevan tutkimusaiheeni kannalta siinä määrin relevantti aihe, että se avaa myös näkökulmaa varsinaisen tutkimusaiheen tarkasteluun. Tässä alaluvussa esittelen lyhyesti, millä tavoin romanikulttuuria on yleispiirteisesti käsitelty Canthin ja Kiven tuotannossa – vai onko romanikulttuuri vallan sivuutettu aihepiiri. Lyhyttä selontekoa varten olen lukenut suurimman osan Canthin ja Kiven tuotannosta ja lukenut muutamia Canthin kirjoittamia asiatekstejä/kirjeitä, jotta olen voinut tehdä yleispiirteisen ja suuntaa-antavan katsauksen kirjailijoiden tapaan käsitellä (tai vaihtoehtoisesti sivuuttaa) romanikulttuurin aihe.
Minna Canthin tuotanto
Canthin tuotannosta ja teksteistä löytyy viisi aineistoa, jossa puhutaan romaneista.
Lyhimmillään aineistossa romaneihin viitataan yhdellä sanalla, pisimmillään romanien toiminta vaikuttaa olennaisesti koko juonen kulkuun. Olen koostanut liitteen 1 kuvaamaan sitä, missä Canthin tuotannossa on viitattu romanikulttuuriin. Vertailun vuoksi samassa liitteessä on myös esitetty, missä tuotannon osassa romanikulttuuria ei esiinny. (Liite 1.
Yleiskatsaus siihen, löytyykö Canthin ja Kiven tuotannosta viitteitä romanikulttuuriin.)
Liitteen 1 tietojen perusteella voimme nähdä, että Canth on käsitellyt suhteellisen harvoin romaneita ja romanikulttuuria teksteissään. Romanikulttuuriin on viitattu ainoastaan teoksissa Lain mukaan (1889), Kauppa-Lopo (1889), Mutta mitäs tapahtui (1892) sekä tutkimusaineistossani Työmiehen vaimo (1885). Lisäksi asiateksteistä Kirje Jyväskylästä 8.1.1878 sisältää viittauksen romanikulttuuriin. Seuraavaksi esittelen lyhyesti aineisto kerrallaan, millaisia aineistojen sisältämät viittaukset romaneihin ovat. Käsittelemättä jätän tässä yhteydessä varsinaisen tutkimusaineistoni (Työmiehen vaimo), koska käsittelen kyseistä näytelmää käytännössä koko loppututkimuksen ajan.
Lukuun ottamatta varsinaista tutkimusaineistoani (Työmiehen vaimo) Canthin novelli Lain mukaan (1889) sisältää määrällisesti ja juonen kannalta eniten viittauksia romanikulttuuriin.
Novellissa työmies Ville ja hänen vaimonsa Maria elävät köyhää lapsiperhearkea. Maria saa ylimääräistä rahaa rikkaalta patruunilta sillä ehdolla, että hän tekee läheisyyteen ja romantiikkaan liittyviä asioita patruunin mieliksi (ja aviomiehensä tietämättä). Patruuni haluaa viettää aikaa enemmän Marian kanssa, joten hän päättää lähettää työmies Villen rahtimieheksi Kuopiosta Kajaaniin, jolloin hänellä itsellään jää kahdenkeskistä aikaa olla Marian kanssa Villen tietämättä. Rahtireissusta Villen on tarkoitus saada hyvät rahat, mutta reissun varrella Ville joutuu majapaikassa nukkuessaan romanien ryöstämäksi. Luvussa neljä ryöstetty Ville juoksee pakoon lähteneet romanit kiinni ja vaatii varastettuja tavaroita takaisin itselleen. Romanit palauttavat varastamansa tavarat Villelle, mutta samalla kuitenkin hakkaavat Villen henkihieveriin (Canth 1927: 90):
Pian mustilaisetkin hänet älysivät, ottivat ensin juoksua eteenpäin, mutta pysähtyivät sitten äkkiä, jättivät tavarat ja huonomman joukon paikoilleen ja kääntyivät itse takaa-ajajaa vastaan.
Ottelu syntyi, kamala ja kiukkuinen. Etempänä vaimot uhkailivat ja parkuivat, lapset itkivät hätääntyneinä. Mutta miehet purivat hammasta, iskivät toisiinsa kiinni, kiroilivat ja kiehuivat vihasta. Ville huhtoi korennollaan kuin karhu, mutta erään mustilaisen kädessä välähti puukko.
Ei hän sitä huomannut, vaan kun selkää rupesi kuumentamaan, ymmärsi hän saaneensa haavan.
Voimat samassa vähenivät, hän lyötiin maahan ja korento putosi kädestä. Niskaa kylmensi ja jalkoja; korvissa humisi, silmät pimenivät. Mustia haamuja liikkui ensin ympärillä, etenivät sitten ja katosivat.
Lain mukaan novellissa romaneihin yhdistetään elementteinä kiertolaisuus, varkaus ja väkivalta/tappeleminen. Lisäksi Canth käyttää romaneista nimeä ”mustilainen”, joka on tuntemattomampi versio ”mustalainen” nimityksestä.
Lain mukaan novelli ei ole ainoa teos, jossa Canth kutsuu romaneja mustilaisiksi, sillä myös Kauppa-Lopossa (1889) käytetään mustilainen-käsitettä romaneista. Kauppa-Lopossa romanikulttuuria sivutaan lyhyesti kohtauksessa, jossa ryysyinen kiertävä kauppanainen, Kauppa-Lopo, vertaa omaa levottomuuttaan ja liikkuvaa elämäntapaansa mustalaisten kiertävään elämäntyyliin (Canth 1927: 148–149):
– Mikä lienee minua riivannut ... olen kuin mustilainen ... en voi pysyä paikoillani ... sitä kuin kerran nuoresta pitäen tottui tuohon kulkemiseen ... ensin kerjuulla ... sitten tavaran kaupalla ...
kylästä kylään kuin laukkuryssä ... sillähän se niin meni luontoon ... ei voi enää olla yhdessä kohden ... ei vaikka mitä tekisi... Ja vaikka minulla aina on niin ikävä sinne kotipuolelle ... niitä ihmisiä ... voi, jos sinä Ville tuntisit ... luuletkos, että siellä milloinkaan on minulle tuolla lailla nyrkkiä näytetty ... hyvänä pitivät aina ... ja rakkaita olivat ... semmoiset pulskat, komeat miehetkin ... syleilemään vaan työntääntyivät ... että oli pahemmassa kuin pulassa usein...
Sitaatti yhdistää liikkuvaan elämäntapaan ja kiertolaisuuteen paheksuttavia piirteitä. Pysyvä, stabiili ja vakiintunut elämäntapa mielletään yhteiskunnallisella mittapuulla suotavammaksi elämäntavaksi kuin kiertely.
Canthin novellissa Mutta mitäs tapahtui? (1892) on hyvin lyhyt viittaus romanikulttuuriin.
Novellin minäkertojan lempilauluihin kuuluu muun muassa kappale nimeltä Mustalaisista (Canth 1927: 267). Tämä tietenkin on yksinään hyvin suppea viittaus romanikulttuuriin, eikä viittauksella ole erityistä funktiota juonen kannalta.
Erityisen mielenkiintoisena löytönä romanikulttuuriin liittyen perehdyin Canthin kirjoittamaan kirjeeseen ”Kirje Jyväskylästä 8.1.1878”, jossa Canth kertoo salanimellään
”Teppo” Jyväskylän suurista naamiaisista (Päijänne 8.1.1878):
Naamiaishuviin viime perjantaina oli kokoontunut noin 240 henkeä, joka Jyväskylän oloihin katsoen on jotenkin suuri luku. Naamioita lienee ollut noin sadan vaiheilla. Niiden joukossa nähtiin dominoja, ritaria ja armoja, kukkain kauppiaita, mustalaisia ja merimiehiä j. m. s.
Erityistä huomiota herättivät komeissa puvuissaan ”Yö” ja ”Päivä” kolme ”Talvea” sekä
”Kevät,” ”Kesä” ja ”Syksy”. Onnistuneita olivat ”Tapio” ja ”Mielikkikin”, sekä useat
”harlekiinit”, jotka kaiken aikaa väsymättöminä surisivat ympäri. Mitä sukkelimpia olivat
”Jyväskylän seura elämä”, sekä ”Keski-Suomi ja Päijänne”, jotka uutterasti onkivat itselleen tilaajoita. Esitettyinä olivat myöskin Helsingfors Dagblad, Kansallis-kirjakauppa, Jyväskylän anniskelu-yhtiö y. m. m. Ilveilyllä on naamiaisissa laaja ala, mutta löytyy kuitenkin tälläkin alalla raja, jonka ylitse oikeuden tunto kieltää menemästä. Valitettavasti tämä raja useimmiten naamiaisissa unhotetaan ja lienee muutamia pienempiä senlaisia poikkeuksia näissä viimeisissäkin tullut tehdyksi, ehk’eivät kuitenkaan yleistä iloa ja mieltymistä saaneet hämmennetyksi.
Kirjeestä on luettavissa, miten jyväskyläläiset ovat pukeutuneet naamiaisiin dominoiksi, ritareiksi, kukkakauppiaiksi, merimiehiksi – ja jopa mustalaisiksi. Kirjeen perusteella asuvalinnat vaikuttavat sellaisilta, että ne eivät ole herättäneet pahennusta vuonna 1878. Itse jäin kuitenkin pohtimaan asuvalintoja nykylukijan näkökulmasta.
Esimerkiksi vuonna 2015 suurta mediajulkisuutta herätti Miss Suomen ensimmäisen perintöprinsessan, Carola Millerin, asuvalinta Miss Maailma -kilpailun finaaliin. Millerin oli alkujaan tarkoitus esiintyä kilpailussa saamelaisten kansallispukua mukailevassa pilailupuodin tekemässä kopioversiossa. Kopiopuku herätti kuitenkin julkista keskustelua sekä saamelaisten ja yhdenvertaisuusvaltuutetun paheksuntaa. Tästä syystä missikilpailujen puku korvattiin lopulta toisella asulla. (Majamaa 1.12.2015 & Rautio 11.12.2015.) Saamelaisten puvut kertovat kantajansa koti-, perhe-, asuinseutu- ja siviilisäätytaustoista, joten ne ovat kulttuurin edustajille äärimmäisen henkilökohtaisia elementtejä (Aikio 1.12.2015).
Monesti sellaiset tilanteet, joissa perinteisiä kulttuuriin kiinnittyneitä asuja käyttävät kulttuurin ulkopuoliset henkilöt, herättävät ristiriitaisia tunteita kulttuuriasua kantavassa etnisessä ryhmässä (ainakin nykyaikana). Esimerkiksi saamelaisnuorten puheenjohtaja Ida- Maria Helander kutsui Miss Maailman pilailupuotiasuvalintaa saamelaisia loukkaavaksi kulttuuriseksi ryöstöksi (Majamaa 1.12.2015). Samaa verrannollisuutta voisi käyttää musliminaisten burkhasta, joka peittää koko vartalon ja kasvot. Mikäli burkha näkyisi esimerkiksi lukiolaisten penkkariajelussa jonkun abiturientin asuna, en ihmettelisi, jos tilanteesta heräisi samantapainen keskustelu kuin Miss Maailma -kilpailun pilailupukukohussa.
Samalla tavoin myös romanipuku edustaa tiettyä etnistä väestöryhmää, heidän kulttuuriaan ja arvojaan. Romanipukuun pukeutuminen nykyajan naamiaisissa voisi herättää paheksuntaa ja keskustelua romanipiireissä. Kuitenkin Canthilta poimittu sitaatti osoittaa erinomaisesti, että se, mikä on nykypäivänä kyseenalaista, on ollut 1800-luvun kontekstissa suotavaa ja kritiikitöntä. Tätä kautta varsinaisen tutkimukseni aihepiiriä (romanikulttuuri Työmiehen vaimossa ja Seitsemässä veljeksessä) läpikäydessä on ideaalia peilata ajan, arvojen ja käsitysten muuttumista 1800-luvulta nykyaikaan: Mikä oli suotavaa silloin? Mikä on suotavaa nykyisin?
Yhteenvetona voidaan nähdä, että Canth on käsitellyt vain muutamissa teksteissään romanikulttuuria ohimennen. Romanikulttuuria on nostettu esille erityisesti kiertolaisuuden
näkökulmasta muun muassa teoksissa Lain mukaan ja Kauppa-Lopo. Lisäksi Lain mukaan teoksessa romaneihin on liitetty väkivallan ja varastelun kulttuuri. Mutta mitäs tapahtui? - novellissa romanit on yhdistetty musiikkikulttuuriin. Puolestaan Kirje Jyväskylästä 8.1.1878 liittää romaneihin valtaväestöstä eroavan pukeutumistyylin. Tätä kautta Canth liittää romanikulttuuriin teksteissään väkivallan, varastelun, kiertolaiselämän ja valtaväestöstä eroavan pukeutumistavan elementit. Nämä eivät tietenkään ole välttämättä Canthin omia näkökulmia romaneista, mutta nämä ovat aihepiirejä ja ilmiöitä, joilla hän teoksissaan ja teksteissään on käsitellyt romaneja.
Aleksis Kiven tuotanto
Luin myös suuren osan Aleksis Kiven tuotannosta etsien mainintoja romanikulttuurista.
Seitsemää veljestä lukuun ottamatta en löytänyt yleiskatsausta tehdessäni Kiveltä yhtäkään teosta, jossa romanikulttuuria olisi tuotu esille missään muodossa. (Liite 1.) Liitteen 1 otanta ei sisällä Kiven koko tuotantoa, vaan sen sijaan suurimman osan Kiven tuotannosta. On mahdollista, että taulukon ulkopuolelle jääneistä aineistoista voi löytyä mahdollisia viittauksia romanikulttuuriin, mutta aikaresurssien, sekä pro gradu -tutkimuksen laajuuden puitteissa ja tutkimuskysymykseni kannalta ei liene olennaista käydä koko Kiven tuotantoa lävitse ja selvittää, löytyykö taulukon ulkopuolelle jääneistä aineistoista viittauksia romaneihin.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Seitsemää veljestä lukuun ottamatta Kivi ei ole tuonut romanikulttuuria esille tuotannossaan.
2. TUTKIMUSAINEISTON ESITTELY ROMANIKYSYMYKSEN NÄKÖKULMASTA
Tämän pääluvun arvo on esitellä lukijalle tutkimusaineistoa romanikysymyksen näkökulmasta: eli millä tavalla romanit ovat edustettuna tutkimusaineistossa ja millä tavoin he kiinnittyvät juoneen. Lisäksi pohdin, onko Työmiehen vaimossa ja Seitsemässä veljeksessä riittävästi romanikulttuuriin liittyvää analysoitavaa aineistoa. Työni alkuvaiheessa kuulin kriittisiä epäilyjä sen suhteen, saako kyseisistä teoksista riittävästi aineistoa kokonaista pro gradu -tutkimusta varten. Analysoitavan materiaalinen riittävyyden epäileminen on siinä mielessä ymmärrettävää, että lukija tyypillisesti tulkitsee ja uloskoodaa teosta teoksen kirjoittajan toivomalla tavalla (Hall 1973). Tätä kautta lukija on hallitsevan koodin mukaisesti lukiessaan saattanut jättää kiinnittämättä kokonaan huomiotaan teoksen muihin sivuseikkoihin, kuten tässä tapauksessa etnisten vähemmistöjen asemaan. Näin ollen klassikkoteokset ”tuntevat” henkilöt eivät välttämättä heti keksi, miten runsaasti kyseiset teokset sisältävät materiaalia romaneihin liittyen. Tätä kautta koen tarpeellisena tässä luvussa avata lukijalle sitä, miten tutkimusaineistossa tätä väestöryhmää käsitellään. Tämä luku on siis alustus varsinaiselle analyysille, sillä tarkoitus on tutustuttaa lukija tutkittavaan aineistoon tutkimusaiheen näkökulmasta käsin.
Tutustuttaessani lukijan romanikysymyksen näkökulmaan tutkimusaineistossa lähdin liikkeelle kahdesta ilmiöstä: romanikulttuurin esiintymisestä määrällisesti ja toisaalta laadullisesti tutkimusaineistossa. Määrällisellä esiintymisellä tarkoitan, että laskin manuaalisesti lävitse esimerkiksi henkilöhahmojen vuorosanojen lukumääriä, jotta pystyin
selvittämään, missä suhteessa prosentuaalisesti romanihenkilö(t) ja romaniväestö ovat tutkimusaineistossa edustettuna suhteessa muihin henkilöhahmoihin ja väestöryhmiin (Luku 2.1. Romaniväestön esiintyminen määrällisesti tutkittavissa teoksissa). Tämän jälkeen jatkoin tarkastelua laadullisella tasolla. Selostan yksityiskohtaisesti, mikä on romanien asema teosten juonen rakentumisen kannalta. Pohdin erityisesti sitä, onko romanien läsnäolo välttämätöntä koko teoksen koheesion kannalta (Luku 2.2. Romaniväestö osana teosten juonta). Näiden kahden näkökulman avulla lukijalle tulee tunnetuksi se, miten ja millä tavoin romanit ovat yleisluonteisesti edustettuna tutkimusaineistossa. Esittely helpottaa myöhemmin varsinaiseen analyysilukuun 4 siirtymistä, sillä tällöin lukijalle on romanikysymyksen näkökulma ja merkitys juonelle pääpiirteittäin tuttu.
2.1. Romaniväestön esiintyminen määrällisesti tutkittavissa teoksissa
Seuraavaksi keskityn tarkastelemaan, miten vuorosanat ovat jakautuneet henkilöhahmojen ja henkilöhahmoryhmien kesken. Tätä kautta voin selvittää, miten vaikuttavassa asemassa romanihenkilöt ja romaniväestö ovat määrällisesti tarkasteltuna suhteessa muihin henkilöhahmoihin ja henkilöhahmoryhmiin. Vaikka tutkimukseni päätarkoitus ei ole esittää tilastollisia laskelmia, tämän alaluvun anti on ensisijaisesti tarjota relevanttia lisäargumenttia sen suhteen, mikä on romanien asema tutkittavissa teoksissa. On selvää, että kummassakin teoksessa romaniväestö on sivuhenkilöiden roolissa. Mielenkiintoista kuitenkin on, kuinka keskeisiä sivuhenkilöitä romanit teoksissa ovat. Mikäli romanit ovat teoksessa keskeisiä sivuhenkilöitä, on se myönteinen merkki sen suhteen, että on todennäköisempää, että heistä myös riittää varsinaista tutkimusongelmaa silmällä pitäen riittävästi analysoitavaa.
Romaniväestön esiintyminen vuorosanoissa Työmiehen vaimossa
Työmiehen vaimo sisältää kaikkiaan viisi näytöstä ja 101 tekstisivua (painoversio 1929: 191–
292). Romaniväestö esiintyy kaikissa viidessä näytöksessä. Romanityttö Kerttu (Homsantuu) edustaa yksinään romaniväestöä näytöksissä yksi, kaksi, neljä ja viisi. Näytöksessä kolme romaniväestöä edustavat Kertun lisäksi Kertun kadotetut biologiset lähisukulaiset Helka, Hagert, Ilona, Herman Gabriel ja pikku Ilona. Romaniväestö on edustettuna (eli heistä puhutaan tai heillä on vuorosanoja) koko näytelmässä yhteensä 52 sivulla. Näin romaniväestö on edustettuna puolella näytelmän tekstisivuista (52 / 101 x 100 % ≈ 51 %).
Tutustuessani tekstiin syvemmin, litteroin näytelmästä romaniväestöä koskevat tekstikohdat Word-tiedostolle sisällönlähtöistä analysointia varten. Kirjoitin kaikki näytelmässä esiintyneet lainaukset, jotka koskivat romaniväestöä. Näitä lainauksia olivat romaniväestön edustajien vuorosanat sekä muiden henkilöhahmojen tai parenteesin maininnat heistä joko yksilönä tai ryhmänä. Tekstisivujen määrällisen tarkastelun lisäksi laskin manuaalisesti Työmiehen vaimon henkilöhahmojen vuorosanojen määrät. Lisäksi laskin henkilöhahmojen esiintymisen tekstissä sillä perusteella, kuinka usein heidän nimensä mainitaan vuorosanoissa tai näytelmän sivuteksteissä (parenteeseissa). Tein laskelmista liitteen, johon olen koonnut kaikkien näytelmässä esiintyneiden yksittäisten henkilöhahmojen esiintymiseen liittyviä määrällisiä tietoja (Liite 3. Henkilöhahmojen lausumien vuorosanojen määrällinen esiintyminen Työmiehen vaimossa). Liitteen 3 informaation pohjalta työstin eteenpäin taulukon 1, joka kuvaa romanihenkilöhahmoryhmien määrällistä esiintymistä tekstissä. Liitteestä 3 ja taulukosta 1 voi nähdä, että romaniväestön edustus on näytelmässä merkittävä.
Tarkastelen alkuun tarkemmin yksittäisten romanihenkilöhahmojen esiintymistä näytelmässä.
(Liite 3.) Liitteen 3 avulla voimme nähdä, että romaniväestön edustajalla Kertulla (Homsantuu) on näytelmässä 151 vuorosanaa, mikä on 13,9 % kaikista näytelmän henkilöhahmojen vuorosanoista. Kertulla on toki vähemmän vuorosanoja kuin päähenkilöillä Ristolla (22,6 %) ja Johannalla (18 %), mutta sivuhenkilöistä romanityttö Kertulla on ylivoimaisesti eniten vuorosanoja. Esimerkiksi sivuhenkilöistä toiseksi eniten vuorosanoja on Leena-Kaisalla ja hänelläkin on vuorosanoja vain 8,2 % näytelmän kaikista vuorosanoista.
Vuorosanojen määrässä tarkasteltuna romanityttö Kerttu on ylivoimaisesti edustetuin sivuhenkilö näytelmässä.
Liitteestä 3 voimme myös nähdä, että muut henkilöhahmot kutsuvat romanityttöä (tai hänet mainitaan yleisesti esimerkiksi parenteesissa) ”Kerttuna” 44 kertaa ja ”Homsantuu”- pilkkanimellä 40 kertaa. Romanityttö Kerttu mainitaankin tekstissä useammin kuin yksikään
toinen sivuhenkilö ja jopa useammin kuin itse näytelmän toinen päähenkilö eli Johanna, jolla on 83 nimimainintaa näytelmässä. Toiseksi edustetuin sivuhenkilö on Riston ystävä Toppo ja häntä kutsutaan nimeltä ”vain” 31 kertaa. Voimme siis todeta, että romanityttö Kertulla on määrällisesti mitattuna näytelmässä runsaasti vaikutusarvoa.
Yhteensä romanityttö Kertulla on vuorosanoja ja hänet mainitaan tekstissä 235 kertaa. Hänen vaikutusarvonsa on 15,5 % suhteessa kaikkien muiden henkilöiden vaikutusarvoon.
Romanityttö ei ole yhtä vaikuttava henkilö kuin päähenkilöt Risto (332 ≈ 21,9 %) ja Johanna (279 ≈ 18,4 %), mutta Kerttu on sivuhenkilöistä merkittävin. Seuraavaksi merkittävin sivuhenkilö on Riston ystävä Toppo (142 ≈ 9,4 %). Taulukosta voimme myös nähdä, että muut romaniedustajat ovat kokonaisuudessaan varsin marginaalisesti edustettuina näytelmässä (0,2-2,2 % henkilöhahmosta riippuen). Toisaalta jos tarkastelemme taulukkoa kokonaisvaltaisesti, voimme huomata, että näytelmässä on runsaasti sivuhenkilöitä ja useimmilla sivuhenkilöillä on varsin vähäinen rooli näytelmässä. Näin ollen romaniväestön (pois lukien Kerttu) marginaalinen edustus ei ole merkittävän vähäinen suhteessa muihin sivuhenkilöihin vaan hyvin samalainen kuin usean muun sivuhenkilön edustus. (Liite 3.) Yksittäisten henkilöhahmojen lisäksi olen laskenut näytelmässä eri henkilöhahmoryhmien määrällistä vaikuttavuutta tekstissä (ks. Taulukko 1). Toisin sanoen olen tiivistänyt Liitteen 3 informaation koskemaan henkilöhahmoryhmiä. Olen myös koostanut kuvion 2. Taulukkoa 1 varten muodostin kahdeksan henkilöhahmoryhmää: päähenkilö 1 (Risto), päähenkilö 2 (Johanna), romaniväestön edustajat (6 henkilöä), Riston ystäväpiiri, Johannan ystäväpiiri, herraskansa, poliisit ja ihmiset torilla. Päähenkilöiden jälkeen näytelmässä merkittävin henkilöhahmoryhmän edustus on romaniväestön edustajilla. Romaniedustajat ovat määrällisesti tekstissä vaikuttavin sidosryhmä (19,7 %) heti päähenkilö Riston (21,9 %) jälkeen. Romaniväestö on itseasiassa enemmän edustettuina kuin näytelmän toinen päähenkilö eli Johanna (18,4 %). Muita vaikuttavia sidosryhmiä ovat Johannan ystäväpiiri (18,3 %) ja Riston ystäväpiiri (12,6 %). Herraskansa, poliisit ja torin ihmiset eivät ole teoksen kannalta määrällisesti merkittävässä roolissa (0,7–4,0 %).
Liitteen 3 ja taulukon 1 sekä kuvion 2 perusteella voimme nähdä, että romaniedustajilla on määrällisesti merkittävä asema Työmiehen vaimossa. He ovat heti päähenkilöiden jälkeen volyymiltaan (19,7 %) keskeisin edustajaryhmä näytelmässä. Lisäksi liitteen 3 toinen keskeinen huomio on, että yksittäinen romanityttö Kerttu on tekstissä esiintymisensä perusteella koko näytelmän keskeisin sivuhenkilö. Tämän tutkielman kannalta taulukko 1
todentaa sitä, että romaniväestö on näytelmässä melko runsaasti edustettuna, joten tähän tutkielmaan löytyy runsaasti analysoitavaa informaatiota romaneista liittyen.
HENKILÖHAHMORYHMIEN MÄÄRÄLLINEN ESIINTYMINEN TYÖMIEHEN VAIMOSSA HENKILÖHAHMO-
RYHMÄ
1.
Kuinka monta vuorosanaa he lausuvat?
Ryhmän vuorosanojen määrän prosenttiosuus kaikkien henkilöhahmojen vuorosanoista eli x/1090
2.
Kuinka monta kertaa heihin viitataan nimeltä muiden henkilöhahmojen vuorosanoissa ja
parenteesissa?
Prosenttiosuus verrattuna kaikkiin muihin
henkilöhahmoihin eli x/425
1 + 2 yhdessä:
Heidän esiintymisensä yhteensä koko tekstissä:
Prosenttiosuus verrattuna muihin henkilöhahmoihin eli x/1516 PÄÄHENKILÖ:
Risto
246 (22,6 %) 86 (20,2 %) 332 (21,9 %) PÄÄHENKILÖ:
Johanna
196 (18,0 %) 83 (19,5 %) 279 (18,4 %) ROMANIEDUSTAJAT:
Helka, Kerttu, Hagert, Ilona, Herman Gabriel ja pikku Ilona
199 (18,3 %) 100 (23,5 %) 299 (19,7 %)
RISTON YSTÄVÄPIIRI:
Yrjö, Toppo, Kustaa, Heikki ja Janne
138 (12,7 %) 53 (12,5 %) 191 (12,6 %)
JOHANNAN YSTÄVÄPIIRI:
Leena-Kaisa, Anna-Maija, Vappu, Katri, Laura, Lotta ja Liisa
199 (18,3 %) 79 (18,6 %) 278 (18,3 %)
HERRASKANSA:
Herra ja rouva Vörsky, ja rouva Hanhinen
66 (6,1 %) 17 (4,0 %) 83 (5,5 %)
POLIISIT: 15 (1,4 %) 5 (1,2 %) 20 (1,3 %)
IHMISIÄ TORILLA:
Viisunkauppias, pojat, eräs eukko, väkijoukko ja herrat torilla
30 (2,8 %) 3 (0,7 %) 34 (2,2 %)
YHTEENSÄ 1090 (100 %) 425 (100 %) 1516 (100 %)
TAULUKKO 1. Olen työstänyt Liitteen 3 (Liite 3. Henkilöhahmojen lausumien vuorosanojen määrällinen esiintyminen Työmiehen vaimossa) informaatiota eteenpäin ja jakanut näytelmän henkilöhahmot kahdeksaan ryhmään. Taulukosta saa näkökulmaa siihen, millainen vaikutusarvo ryhmällä on suhteessa muihin ryhmiin.
Taulukossa on esitetty mustalla tekstivärillä romaniedustajat ja harmaalla tekstivärillä valtaväestö. Taulukosta voi nähdä, että romaniedustajat ovat näytelmässä sivuhahmoina melko näkyvässä roolissa.
KUVIO 2. Työmiehen vaimossa romanihenkilöillä on runsas esiintyvyys tekstissä (20 %) suhteessa muihin henkilöhahmoihin ja henkilöhahmoryhmiin.
Romaniväestön esiintyminen vuorosanoissa Seitsemässä veljeksessä
Kai Laitisen mukaan Seitsemässä veljeksessä erikoista on teoksen kertomatekniikka, sillä Kivi käyttää runsaasti suoraa vuoropuhelua, joka muistuttaa vahvasti näytelmäkirjallisuudelle tyypillistä rakennetta, vaikka kyseessä onkin romaani (Laitinen 1981: 218). Runsaasta vuorosanojen määrästä huolimatta Seitsemää veljestä kutsutaan näytelmän sijasta romaaniksi, koska sisältö on pitkä ja näytösten sijasta käytetään lukuja, sekä mukaan mahtuu myös kertojanääni (Keskisarja 2018: 147–148). Vaikka kyseessä on siis romaani, ei näytelmä, teoksen vuorosanojen jakautumisen tarkasteleminen on perusteltua, koska vuorosanoja on runsaasti.
Seitsemässä veljeksessä on neljätoista lukua, joista kahdessa (luvut 3 & 9) romaniväestön edustajilla on vuorosanoja. Tarkastelin teoksen vuoden 2014 painoversiota. Romaniväestön edustus esiintyy luvussa kolme sivuilla 63–69 ja luvussa yhdeksän sivuilla 244–252. Näin ollen romaanissa esiintyi romaniväestön edustajia (tai päähenkilöt puhuivat heistä) yhteensä 16 sivun verran. Vuoden 2014 painoversiossa romaanin tekstisivujen sivumäärä on 401. Näin ollen romaniväestön edustajia esiintyy sivumäärällisesti mitattuna noin 4 %:n verran koko romaanissa (16 / 401 x 100 % ≈ 4 %). Romaniväestön edustus on määrällisesti vähäinen.
22 %
18 % 20 %
13 % 18 %
6 % 1 %
2 %
Kuinka monta kertaa henkilöhahmo(ryhmä) esiintyy näytelmässä (eli vuorosanojen määrä + henkilöhahmon nimien käyttö muiden
henkilöhahmojen vuorosanojen sisällä ja parenteesissa)
Päähenkilö: Risto Päähenkilö: Johanna Romaniedustajat Riston ystäväpiiri Johannan ystäväpiiri Herraskansa Poliisit Ihmisiä torilla
