I T T E E E S
SÄ
TA
PAHT UU
57
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
”Mielessäni ei ollut enää pienintäkään epäilystä…”
Pellervo Kokkonen
näin ollen mieltää jopa Tuchmanin teoksen jat- ko-osaksi, 1400-luvun kuohuvan vuosisadan al- kuvuosikymmenien kuvaajana.
Kirjan kuvitus on rikasta – keskiosassa esi- tellään osa kuvista myös kokonaisuudessaan ja väreissä – ja liitteet monipuolisia. Kirjallisuus- listan ohessa mainitaan kuvalähteet ja kirjan kronologinen lista auttaa lukijaa, kuten myös li- säkommentein varustetut ja sivistävät viitteet.
Faktaruudut tahdittavat myös onnistuneesti
kerrontaa. Teoksen taitto on modernin kevyt ja kirja on helppolukuinen paljosta tietomäärästä huolimatta. Yleisesti ottaen Klemettilän teos on yhtä monipuolinen ja yleissivistävä kuin Tuch- manin kirja, mutta toisaalta helppolukuisempi, sujuvampi ja tuoreempi tuulahdus myöhäiskes- kiajan kuohuvasta yhteiskunnasta.
Kirjoittaja on fi losofi an maisteri ja historian jatko- opiskelija Helsingin yliopistossa.
Gavin Menzies: 1421 – Kun Kiina löysi maail- man. Suomennos Riikka Nurminen ja Mikael Halila. Genimap 2005 (englanninkielinen al- kuteos 2002). 567 s.
Gavin Menzies on kehitellyt huikean joukon hypoteeseja varhaisesta löytöretkihistoriasta:
1421–1423 neljä valtavaa kiinalaista tutkimus- retkikuntaa tutki koko maailman. Ne purjeh- tivat Afrikkaan, Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, tutkivat Australiaa ja Uutta Seelantia, piipahti- vat Antarktiksella, purjehtivat Grönlannin ym- päri, käväisivät Pohjoisnavalla ja palasivat ko- tiin kiertäen koko maailman ja tutkien Koillis- väylän.
Kiina oli tuohon aikaan maailman mahtavin valtio, jolla oli Menziesin mukaan kaikki tar- vittava teknologia ja osaaminen näiden tutki- musmatkojen toteuttamiseen. 1400-luvun alun retket päättyivät äkisti ja kiinalaiset hävittivät kaiken niitä koskevan aineiston arkistoistaan.
Kaikki tämä tapahtui vuosia ennen kuin portu- galilaiset olivat aloittaneet tutkimusmatkojaan puhumattakaan Kolumbuksesta, joka pääsi liik- keelle vasta vuonna 1492.
Menzies on lontoolainen eläkkeellä oleva su- kellusveneen komentaja, joka on ottanut har- rastuksekseen löytöretkihistorian. Maallikko- historioitsijan tavoin hän rakentaa kuvaa men- neisyydestä oman ajatusmaailmansa pohjalta – hakien lähdeaineistosta todisteita asioille, joista on jo itselleen muodostanut varmuuden.
Inspiraation lähteenä ovat olleet Menziesin laaja navigointikokemus maailman merillä. Ko- kemuksensa avulla Menzies pyrkii asettumaan
laivan kannella havaintoja tekevän menneiden aikojen tutkimusmatkailijan asemaan ja päät- telemään havainnoimistaan ympäristötekijöis- tä ja purjehtijan logiikasta mitä on saattanut ta- pahtua.
Menzies tuntee merivirrat ja tuuliolot ja te- kee niiden perusteella johtopäätöksiä siitä, min- ne varhaisilla purjealuksilla liikkuneet ovat voi- neet ajautua. Väitteidensä tueksi Menzies esit- tää suuren joukon biologisia, kartografi sia, kan- satieteellisiä ja tietenkin myös kirjallisia todis- teita.
*
Löytöretkihistoria on tieteenala, jolla kukois- taa eräänlainen puolivakava tieteisfantasiakir- jallisuus: rakennetaan villejä hypoteeseja ja ke- rätään niitä tukevaa aineistoa. Alan varsinaiset tutkijat tekevät kunnon tutkijoiden tavoin pi- kemminkin sektoritutkimusta esimerkiksi ar- keologian, karttahistorian ja kirjallisuuden alal- la. Tieteellisiin tutkimusmenetelmiin sitoutu- nut tutkimus ei useinkaan etene näyttävästi ja vauhdikkaasti.
Vähäisestä ja pirstaleisesta aineistosta on vai- keaa rakentaa laaja-alaisia teorioita, joiden laa- timiseksi pitäisi pystyä uskottavasti vastaa- maan monitieteisen tutkimuksen haasteeseen.
Voidaan myös todeta, että alan tutkimusta teh- dään tätä nykyä verraten vähän. Pitkäjänteises- ti alalla askartelee tuskin muutamaa kymmentä ihmistä suurempi joukko.
Fantasiakirjallisuus täyttää tällä tutkimus- alalla eräänlaisen tyhjiön rakentamalla suuria teorioita piittaamatta todistusaineiston puut-
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
58
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
teellisuudesta. Myös Menziesin lähdeaineis- to on valikoitu tukemaan omia väitteitä; ainoa myönnytys tässä suhteessa on todistusaineisto, jota ymmärtämättömät viranomaiset eivät ole antaneet tutkia (esim. radiohiiliajoittaa), mut- ta joka varmasti tukisi teoriaa, jos tutkimukset vain annettaisiin tehdä.
Menzies ei anna lähteiden kertoa tarinaan- sa vaan kertoo tarinan lähdeaineiston puolesta haluamallaan tavalla. Erityisen ongelmallisek- si tämä muuttuu, kun sinänsä jo kyseenalais- ta päätelmää seuraavassa kappaleessa käsitel- lään jo vuorenvarmana todistettuna tosiseikka- na, jonka varaan rakennellaan taas uusia olet- tamuksia. Tällainen lähteiden käyttö ketjupää- telmiä punomalla syö uskottavuuden Menzie- sin tarinoilta.
*
Kiinalaisten laivastot ovat todellakin Menziesin kuvailemana liikkuneet laajalla alueella Intian valtamerellä ja Indo-Kiinassa. Kaikki muu on puhdasta spekulaatiota. Ajatus kiinalaislaivo- jen vierailusta Australiassa ei tunnu mahdotto- malta. Menzies myös toteaa, että sinologien kes- kuudessa ei pidetä outona ajatusta, että kiina- laisilla on ollut yhteyksiä Pohjois-Amerikkaan jo hyvin varhain – ei myöskään aivan mahdo- ton ajatus, mutta kiistattomat todisteet puuttu- vat. Menziesin todisteina esittelemä aineisto on hyvin mielenkiintoista käsittäen vanhoja kivira- kennelmia Australiassa ja Pohjois-Amerikassa paikoissa, joissa niitä ei pitäisi olla, aasialaispe- räisiä eläin- ja kasvilajeja, joiden leviämistä esi- merkiksi Etelä-Amerikkaan ei ole pystytty se- littämään ja DNA-analyysejä, joista erottuu kii- nalaista DNA:ta alkuperäisväestön keskuudes- sa. Aineistoa on dokumentoitu kirjassa runsaas- ti eri aloilta ja maantieteellisiltä alueilta. Men- ziesin lähteiden käyttö on kuitenkin niin tarkoi- tushakuista, etteivät tulokset kestä kriittistä tar- kastelua.
Vanhan kartta-aineiston tulkinta todistaa sa- moin Menziesin epäilyttävää tapaa käyttää läh- deaineistoja. Menzies esittää mielenkiintoisia tulkintavaihtoehtoja, mutta kierrättää väittämiä jo aikaisemmin epäluottaviksi osoittautuneista lähteistä. Karttatulkinta on huteralla pohjalla.
Ainoa tapa lähteä tulkitsemaan karttoja on laa- ja ja monipuolinen arkistotutkimus, jossa ver- rataan kaikkia aihepiirin liittyviä lähteitä mah- dollisimman moniulotteisesti. Menzies sen si- jaan, ottaa jok’ikisen kartalla olevan viivan kir- jaimellisesti tulkiten niitä poikkeuksetta tuke-
maan omia sepitelmiään.
*
1421 – kun Kiina löysi maailman on hyvin kir- joitettu kirja. Kiinalaisten oletettujen retkikun- tien vaiheista kerrotaan tarinan muodossa. Kir- joittaja tarjoaa vielä yhden sankaritarinan, joka kertoo hänen omasta menestyksestään tutkija- na ja todistusaineiston kokoajana.
Kuvitus on erinomaista – aineisto on myös dokumentoitu laajasti. Kirjassa on kattava läh- deluettelo, jonka avulla pääsee helposti uppou- tumaan aihepiiriin syvemmälle.
Kirjoittajan tarkoituksena on ollut luoda po- pulaariteos, joten myöskään jännitystä, seksiä ja väkivaltaa ei teoksesta puutu. Kääntäjät ovat kiitettävästi suoriutuneet varsin monimutkai- sen terminologian välittämisessä suomen kie- lelle. Lukunautintoa tosin häiritsee huolittele- maton suomenkielinen kieliasu.
Suomenkielisestä laitoksesta en yllätyksekse- ni onnistunut löytämään tekstissä mainostettu- jen verkkosivujen osoitetta (http://www.1421.
tv). Sivuilta paljastuu, että kysymyksessä on- kin uudesta privatisoidusta historiantutkimuk- sesta, jota rahoitetaan myymällä paitsi kirjoja, myös dvd-levyjä ja amiraali Zheng He -aiheisia maalauksia. Menziesin toimintatavoista ja mo- tiiveista kertoo, että sivusto ei tarjoa lukijoille lainkaan
keskustelupalstaa joka mahdollistaisi vuoro- puhelun erilaisten näkemysten edustajien kes- ken. Menziesin tavoitteena ei ole keskustel- la vaan pönkittää omaa oikeassa olemistaan.
Vaihtoehtoisia näkökulmia ja kritiikkiä Menzie- sin väittämiä kohtaan löytää helposti hakuko- neella hakusanalla ’Gavin Menzies’.
*
Menziesin tutkimuksista on helppo havaita mo- nia pseudotieteen tunnusmerkkejä, joita ovat tutkimuksen ulkopuolisen motiivin merkittä- vä asema (kaupallinen hyöty), lähdeaineiston yksipuolinen käyttö tukemaan omia väitteitä, vihamielinen asenne kritiikkiin, todennettujen tutkimustulosten sivuuttaminen silloin kun ne eivät tue omia väitteitä, pääväittämien rakenta- minen niin, ettei niitä voida suoraan tutkimuk- sella kiistää tai vahvistaa, väittämien perus- taminen auktoriteetteihin ja henkilöityminen (tässä tapauksessa erityisesti
Menziesiin) sekä tieteellisten käsitteiden epä- johdonmukainen ja harhaanjohtava käyttö.
I T T E E SE
SÄ
TA
PAHT UU
59
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
Ollapa jonglööri!
Liisi Huhtala
Vaikka Menziesin kirjassa on paljon mielen- kiintoista tietoa harvinaisesta aihepiiristä, kir- jan käyttöarvoa laskee huomattavasti se, että asiaa syvällisemmin tuntemattomalla lukijal- la ei ole mitään keinoa erottaa faktaa Menzie- sin sepitelmistä.
Herää kysymys, miksi suomalainen kustan- taja on halunnut julkaista tällaisen teoksen?
Onko alan osaaminen Suomessa niin ohutta et- tei kustantaja pysty erottamaan humpuukia va- kavasti otettavasta tutkimuksesta vai ohjaako kustannustoimintaa ainoastaan kaupallinen motiivi ilman minkäänlaisia sisällöllisiä kritee- reitä? Oli vastaus kumpi tahansa, se antaa aika masentavan kuvan alasta Suomessa. Suomek- si ei ole muun muassa julkaistu Kolumbuksen purjehduksen 500-vuotisjuhlavuoden yhtey- dessä ja sen jälkeen syntynyttä mielenkiintoista
tutkimusta, joka käsittelee Euroopan ulkopuo- lisia maantieteellisiä traditioita ja eurooppalai- sen maailmankuvan muotoutumista kulttuuri- en kohtaamisten myötä.
Uudet, löytöretkihistoriaa tasapainottavat tutkimustulokset eivät omakielisen aineiston puuttuessa ole Suomessa myöskään välittyneet oppikirjoihin ja kouluopetukseen. Tutkimus edistyy ja kuva löytöretkien aikakaudesta täy- dentyy, mutta löytyykö Suomesta lukijoita uu- delle tutkimukselle ja sivistystehtävään sitoutu- neita kustantajia?
Kirjoittaja toimii Joensuun yliopistossa Savonlin- nan koulutus- ja kehittämiskeskuksen johtajana ja on väitellyt karttahistoriasta maantieteessä.
Juhani Niemi: Arvid Järnefelt. Kirjailija ajassa ja ikuisuudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1037. Helsinki 2005. 340 s.
Elämäkerran kirjoittajan on oltava jonglööri, joka osaa pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa.
Nykyään hän myös tiedostaa asemansa vaikeu- den ja pohtii sitä julkisesti.
Juhani Niemikin aloittaa problematisoimalla it- sensä elämäkerran kirjoittajana, varsinkin sel- laisen kirjailijan elämäkerturina, joka kirjoitti koko ajan itsestään. Niemi tarttuu häneen luk- koamatta itseään ennakkokäsityksiin ja tiedos- taa valppaasti tutkijan olevan aina kaksinaa- ma: toisaalta kohteensa mielivaltainen pilkko- ja, rajaaja ja muokkaaja, toisaalta hänen myötä- eläjänsä, joka tutkiessaan väistämättä kirjoittaa koko ajan myös itseään.
Tuloksena on elämä ja teokset -tyyppinen teos, jonka lineaarista kulkua väljentää teemoit- tainen ja teosryppäittäinen käsittely. Järnefeltiä nykyaikaistetaan ja koetetaan sekä ryömiä hä- nen nahkoihinsa että pitää soveliasta etäisyyt- tä yllä. Jälkimmäinen ilmenee haluna löytää asi- oille syyt ja selitykset ja olla varovaisen kriitti- nen. Niemi sanoo, että ajoin ystävätkin pitivät
Järnefeltin elämäntapatolstoilaisuutta keikailu- na ja epäeettisenä hänen käytäntöään hyödyn- tää kirjoissaan tuttaviaan. (Tutkijan ei ehkä ole- kaan terveellistä ihailla liikaa kohdettaan. Koh- tuullinen sympatia riittää.)
*
Niemen Järnefelt on ensin monikansallisen ja monilahjakkaan perheen lupaava poika, joka paitsi kirjoitti myös maalasi ja soitti. Sitten tu- lee kamppailu Snellmanin ja Tolstoin välillä, myöhemmin Tolstoin ja Nietzschen. 1910-luvun kansalaisaktivismia seurasi 1920-luvun taiteelli- nen myöhäisnousu. Järnefeltin teoksia käännet- tiin runsaasti, ja hänen näytelmiään arvostettiin Ruotsissa. Hän oli kiinnostunut elokuvasta mo- dernina ilmaisumuotona ja neuvotteli, tosin tu- loksetta, teostensa fi lmaamisesta. Jotkut hänen teksteistään olivat kokeilevia; Niemi puhuu Pi- randellosta ennen Pirandelloa. Kansainvälinen, moderni Järnefelt on uutta!
Järnefeltin tuotannosta Niemi painottaa näy- telmiä, joiden asteikko ulottui Kuoleman sym- bolismista seurafarsseihin, joiden kirjoittami- sesta Järnefelt kärsi moraalista krapulaa. Hän
