464
K I R J A -
A R V O S T E L U
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 8 . v s k . – 4 / 2 0 0 2
Oletetaan, että ekonomistit kiinnostuvat tästä
metodologian kirjasta*
Jorma Sappinen Tutkijaopettaja
Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu
Economic methodology: an inquiry.
Sheila C. Dow. Oxford University Press 2002.
S
heila C. Dow on Stirlingin yliopiston kansan- taloustieteen laitoksen professori, joka on uransa aikana tutkinut erityisesti rahataloutta sekä julkaissut myös monia oppihistoriallisia ja metodologisia tutkimuksia. Hänen uusin kir- jansa käsittelee varsin kattavasti viimeaikaista kansantaloustieteen metodologista keskuste- lua, vaikka Dow onkin – taustaltaan makrota- loustieteilijänä – itse aiemmin julkaissut omia tutkimuksiaan pääosin makrotaloustieteen metodologian alueelta mm. vuonna 1996 kir- jan The Methodology of Macroeconomic Thought.Kirja lähtee liikkeelle varsin hauskalla taval- la, sillä Dow kertoo neljä taloustiedettä ja -tie- teilijöitä koskevaa vitsiä, jotka lienevät ainakin useimmille taloustieteilijöille tuttuja. Taloustie- teestä ja -tieteilijöistä on kerrottu paljon vitse- jä ja näissä vitseissä välittyy pieninä palasina joko taloustieteilijöiden itsensä ja/tai ulkopuo- listen käsitys tieteenalastamme. Mielestäni
tämä on hyvä ja onnistuneesti mielenkiintoa herättävä tapa lähteä liikkeelle, vaikka vitsit ovat luonteeltaan karikatyyrejä, kertovat ne kuitenkin kiinnostavia asioita tieteenalamme luonteesta. Toki tällaiset ammattikuntavitsit ovat tietyssä mielessä harhaanjohtavia. Ne ni- mittäin lähtevät liikkeelle oletuksesta, että kaikki ammattikunnan edustajat ovat samanlai- sia, esim. omaavat yhtenäisen ajattelutavan, käyttävät samoja tutkimusmenetelmiä jne.
Tämä ei tietysti pidä paikkaansa kansantalous- tieteen(kään) osalta niin kuin Dow’n kirjasta tulee hyvin esille, kun hän käsittelee monin esi- merkein kansantaloustieteilijöiden erilaisia teo- ria- ja talouspolitiikkanäkemyksiä.
Taloustieteen luonteen ja olemuksen poh- timinen on kansantaloustieteen metodologian päätehtävä. Tämä sisältää sekä tieteenalan luonteenpiirteiden kuvailun että niiden selittä- misen, eli millaista kansantaloustiede on ja miksi se on sellaista kuin se on? Näiden tehtä- vien suorittamista edesauttaa taloustieteen tut- kimusta koskevien esimerkkien läpikäynti.
Dow’n kirjan parasta antia ovatkin runsaat kansantaloustiedettä ja talouden kehitystä kos-
* Kansantaloustieteessä tehdään usein epärealistisia oletuk- sia, ja pelkään että tämän arvostelun otsikossa tekemäni on myös sellainen. Toki toivon, ettei näin olisi!
465 J o r m a S a p p i n e n
kevat esimerkit, jotka tekevät siitä taloustietei- lijälle helposti lähestyttävän, vaikka teos käsit- teleekin taloustieteen olemusta tieteenalana paljolti tieteenfilosofian ja muun yleisen tie- teenteorian apuvälineitä hyväksikäyttäen. Dow kuvaa ja käsittelee esimerkkien avulla moni- puolisesti sekä tieteenalamme luonteenpiirtei- tä että sen suhdetta tutkimuskohteeseensa.
Hän käsittelee esimerkiksi neljännessä luvussa sitä miten empiirinen evidenssi on avuksi ta- loustieteen teorian valintaan ja käytännön so- veltamiseen, kuten talouspolitiikkasuosituk- siin, liittyvissä kysymyksissä. Tässä yhteydessä Dow käsittelee mm. inhimillisen pääoman teo- rian soveltamista koulutuksen ja talouskasvun problematiikkaan ja tuo esiin niitä monia on- gelmia, joita em. alueiden tutkijat kohtaavat kun yrittävät selvittää teorian empiiristä päte- vyyttä jne.
Kirja tuo esiin useimpien kansantaloustie- teen metodologien nykyisin hyväksymän näke- myksen, jonka mukaan metodologia voidaan ymmärtää tieteenalan itsereflektiona. Tähän reflektioon voidaan käyttää erilaisia käsitteel- lisiä välineitä, eivätkä nämä välineet tule pel- kästään tieteenfilosofiasta, kuten joskus aiem- min hallitseva tilanne oli. Edelleen nykyinen ajattelutapa on, ettei metodologia tarjoa mitään yhtenäistä tieteenfilosofiasta lainattavaa ja me- kaanisesti sovellettavaa sääntöjen kokoelmaa, jonka avulla taloustieteen tieteellisyys voidaan taata. Tämän taustalla ovat tietysti yhtäältä tie- teenfilosofian sisäiset erimielisyydet siitä, mitä tiede oikeastaan on ja miten sitä pitäisi harjoit- taa, mutta toisaalta myös se, että mm. tieteen historian ja -sosiologian tutkimus on tuonut esiin perinteistä tieteenfilosofian tiedekäsitys- tä kyseenalaistavaa ainesta.
Jotkut taloustieteilijät kuten Deidre N. Mc- Closkey ovat tehneet aiemmin hallinneen
”sääntöperustaisen” metodologian ongelmis- ta sellaisen johtopäätöksen, että koko kansan- taloustieteen metodologia on kuollut ja että taloustieteilijät voivat sen seurauksena jättää huomiotta niin filosofien kuin muidenkin oman tieteenalan ”ulkopuolisten” käsitykset kansantaloustieteen luonteesta ja mahdolli- suuksista. Dow ei (kuten eivät useimmat muutkaan metodologit) ajattele tällä tavoin vaan katsoo, että kansantaloustiedettä tieteen- alana on hedelmällistä tutkia erilaisista lähtö- kohdista käsin. Kansantaloustieteilijöidenkin on hyvä olla tietoisia, että myös talouden tut- kimus voi perustua ja tosiasiassa perustuukin erilaisille metodologioille. Jos esimerkiksi jon- kin taloustieteellisen tutkimuksen tulokset ky- seenalaistetaan, taloustieteilijän ei ole viisasta lähteä argumentoimaan siten, että hän on noudattanut yhtä oikeaa tieteellistä menetel- mää, vaan pyrkiä keskustelemaan niistä ylei- sistä lähtökohdista mille hänen työnsä perus- tuu ja verrata niitä muihin mahdollisiin läh- tökohtiin.
”Sääntöperustaisen” metodologian poisme- nosta ei myöskään seuraa, että tieteenalan it- sereflektio muuttuisi turhaksi tai mielenkiin- nottomaksi. Kun taloustiedettä harjoitetaan joko teoreettisesti tai empiirisesti, noudatetaan aina joitakin yleisempiä periaatteita, vaikka tut- kija itse ei näitä yrittäisikään lausua julki. Näi- den tutkimuksen periaatteiden taustalla on puolestaan erilaisia sekä yksilö- että yhteisöta- son tekijöitä, joita tieteen tutkimuksen avulla voidaan löytää. Yritys selvittää näitä periaattei- ta ja niiden roolia tutkimuksen teossa auttaa syventämään ymmärtämystä omasta tieteen- alasta, sen mahdollisuuksista ja rajoista, ja an- taa lisäksi yhden tason keskustella taloustieteen harjoittamisesta muiden, joskus ehkä eri ta- voinkin ajattelevien, taloustieteilijöiden tai tie-
466
KAK 4 / 2002 K I R J A - A R V O S T E L U
teenalan ”ulkopuolisten” kanssa. Dow argu- mentoi sen puolesta, että metodologinen kes- kustelu voi toimia yhteisenä areenana ajatus- tenvaihdolle nykypäivän peruslähtökohdiltaan usein hyvin erilaisten talous- ja yhteiskuntatie- teellisten suuntausten välillä.
Dow’n kirja on suositeltavaa luettavaa kai- kille kansantaloustieteen metodologiasta kiin- nostuneille ja sopii myös johdatukseksi alan tutkimukseen. Kirjasta saatavan annin kannal- ta on vain eduksi, jos lukija tuntee jo jonkin verran kansantaloustiedettä. Se ei tosin ole mielestäni paras viimeaikoina ilmestynyt tutki- musalansa teos. Esimerkiksi viime vuonna il- mestynytD. Wade Handsin Reflection without Rules esittelee kattavammin ja perusteellisem- min kansantaloustieteen metodologian kentän ja on filosofian osalta tarkempi eri oppien ja suuntausten erottelemisessa toisistaan. Dow’n kirjan pienet heikkoudet löytyvät filosofian ja tieteen teorian tuntemuksen puolelta. Kirjassa on ajoittain epätarkkuuksia, sillä toisistaan eroavia oppeja varsin huolettomasti niputetaan yhteen, kuten esim. positivismi ja falsikationis- mi yhdeksännessä luvussa. Kaikkien erityistie- teiden, myös kansantaloustieteen, metodolo- gian viimeaikaisen kehityksen ymmärtämisen kannalta Dow’n olisi ollut hyvä tuoda esiin ns.
tieteenfilosofian ”naturalistinen” käännös. Täl- lä tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, että tieteen- filosofian ajatellaan perustuvan jollakin tavalla erityistieteisiin, eikä tieteenfilosofia tarjoa eri- tyistieteistä riippumatonta ”ulkopuolista”
a priori näkemystä tieteenharjoituksesta. Toki kirjasta tulee implisiittisesti esiin em. näkemys, mutta tieteenfilosofian viimeaikaisen kehityk- sen selventäminen tältä osin olisi tavallaan se- littänyt, miksi kansantaloustieteen metodolo- gian alueella tehdään nykyisin tutkimusta hy- vin monista eri lähtökohdista.
Lopuksi on ehkä syytä käsitellä (ikui- suus)kysymystä, miksi kansantaloustieteilijöi- den ylipäänsä olisi syytä olla kiinnostuneita metodologisesta kirjallisuudesta. Paul A. Sa- muelsontotesi kymmenen vuotta sitten erääs- sä haastattelukirjassa vapaasti suomennettuna seuraavasti: ”Ne, jotka kykenevät, harjoittavat tiedettä; ja ne, jotka eivät tiedettä kykene har- joittamaan, hölöttävät tieteen metodologiasta”.
Käsittääkseni kansantaloustieteilijät, myös suo- malaiset, ajattelevat varsin laajalti Samuelsonin esittämällä tavalla. Tieteenfilosofian ”naturalis- tinen” käänne kuitenkin on tuonut mukanaan yhden uuden houkuttimen taloustieteilijöiden näkökulmasta. Nimittäin kansantaloustiede on nykyisin yksi erityistieteistä, joita voidaan käyt- tää, ja on jo käytettykin, tieteen tutkimukses- sa, siis myös kansantaloustieteen itsensä meta- tason tutkimuksessa. Eikö kuulostakin varsin houkuttelevalta: tutut välineet uudessa käytös- sä? Toki tällaiseen käyttöön liittyy aina reflek- siivisyyden ongelma, mutta sitä en aio ryhtyä tässä selittämään: kiinnostuneet voivat etsiä se- litystä esim. Dow’n kirjan seitsemännestä lu- vusta. "
