Kiminginkylän ensimmäinen kauppias
AUGUSTI LAHTI
Karstulan Kimingiltä, Sikalan talon vanhan asuinra
kennuksen ullakon kätköistä on löytynyt mielenkiintoi
nen "velkakirja” . Kysymyksessä on eräänlaatuinen kaupan vastakirja vv. 1896-1901. Useat meistä muis
tamme käytetyn vielä muutaman kymmenen vuotta myöhempäänkin kaupan "pitkää kirjaa”, johon velaksi- ostajien ostokset nimettiin ja saatavat merkittiin päivä- määrittäin.
Tällaisen vanhan "velkakirjan”
eräs mielenkiinto on siinä, että siitä saa varsin oivallisen kuvan silloisen ajan kyläkaupan tavaravalikoimasta, tavaroiden hinnoista ja ihmisten elin
tasostakin. Esim. oheisen valokopi- okuvan osoittama ostoserä: nisujau- hoja, jästiä, litra öljyä (toisissa pai
koin merkitty valoöljyä), masiinarul- la (ompelulankaa) ovat jo keskitasoa parem m at ostokset. Ostos on tehty joulukuulla, niin että jouluvehnäseen niitä nisujaukhoja peräti 3 kiloa ja 10 p:n jästi on kai hankittu. Vuosiluku on tuolloin ollut 1896. Saman vuoden touko- ja kesäkuussa on viety "Kou
lun rakennukseen” 4-tuuman nauloja 100:n, 500:n, 600:n ja 800:n kappaleen erissä sekä 1 kg rautaa! Muita raken- nustarvikeostoja kuin naulojen kappa- lemyyntiä ei kirjan merkinnöistä löy
dykään, paitsi aniharvat merkinnät m aalaustarvikkeista: keltamultaa, liitujauhoa ja singvittiä.
Kaupan kangasvarasto on sisältänyt pikeetä, sertinkiä ja poijeeta, jotka ovat olleet kysytyimpiä, sekä lanelia, palttinaa, retonkia ja sarkaa, ja sel
laista hienoutta kuin domestiikkia, jo
ta kerran on m erkitty ostetuksi peräti puoli pakkaa. Kankaiden hinnat ovat vaihdelleet 25 pennistä 50 penniin kyynärältä.
Ruokatarvikkeista on eniten ostettu kahvinpapuja, sokuria, ohra- ja m an
naryynejä, harvem min kauraryynejä, jauhoista ainoastaan nisujauhoja.
Herkuista rinkulat ovat tehneet kaup
pansa korppuja parem m in (kekseistä ei ole ainoatakaan m erkintää), rusi
noita ja viskunoita on ollut tarjolla, koska kirja sisältää niitten osalta pari-kolme merkintää. Lieneeköhän riisiryynit juuri niihin aikoihin olleet tulossa markkinoille, koska niitten os
tosta ensimmäinen maininta on 29.11.1900. Juho Kivipuro on silloin os
tanut 2 kiloa riisiryynejä, ja toisen sa
manlaisen annoksen seuraavan vuo
den maaliskuussa. Olka Pelkonen on niinikään uskaltautunut kokeilemaan riisejä joulun tienoissa 1900 ja toisen kilonsa hänkin on ostanut seuraavana vuonna huhtikuussa. Lieköhän riisejä jotenkin vierastettu, koska niiden käyttö ei ole näkynyt yleistyneen.
Edellisten lisäksi vain opettaja P aa
volan velkalistassa näkyy m uutam a riisiryyniostos. Hinnaltaankin ne ovat olleet samanarvoisia muitten ryynien kanssa: 45 p kilo.
Kahvin jatkeena on käytetty siku- ria, siitä kertoo sikurikankimerkin- nät. Suolaa on myyty 40 p kappa. Suo- lavalikoimaan on lisäksi kuuluneet voisuolat ja terveydensuolat. Rukiita on saanut ostaa jyvinä, joskin valmis
ta leipääkin on ollut tarjolla, kenties omasta takaa talon tuotteista. Mm.
Kristian Kortejärvi on ostanut elo
kuussa 1897 60 pennillä kirkkoevästä, johon mahdollisesti on kuulunut myös leipää. Muistakin leivän ostoista on merkintöjä. Tämä Kristian on muuten käynyt silloin tällöin (Kortejärveltä saakka) Kimingillä kaupassa. Kerran hän on ostanut kihvelin (syhveli 1.
roskalapio) ja erään toisen kerran melkein kolme kiloa läskiä!
Kaikenlaista tavaraa on silloinkin sekatavarakaupan hyllyiltä löytynyt.
Heikki Makkonen on varm aan ollut kynämies, koska hän tammikuussa 1898 on samalla kertaa ostanut läkki- potun, vihon, pari pännää ja viidellä pennillä pännäreitä. Sekä isoja että pieniä lusikoita on ostettu vain omiksi tarpeiksi, eli yksi kappale kerrallaan, samoin yksi kahvikuppipari. Ostoja on merkitty velaksi Amerikan posti
merkistä vasikannahkaan ja silppu- tynnöriin saakka.
Tupakissa on ollut myös valinnan
varaa: ropeetaria, paperossia, aina
kin Armiiroa, sekä ryssänlehtiä, jotka v.m. ovat m aksaneet 1/2 kg:n erä 85 p. Limunaatin myynnistä on merkin
töjä kesäkuulta 1901 alkaen. Kertoma-
tietojen mukaan kauppiaalla on ollut itsellään limunaatikoneet.
Osa kirjan merkinnöistä on kirjoi
tettu erittäin kauniilla käsialalla.
Pehmeiden p:n ja t:n käyttö on tain
nut joskus tuottaa ongelmia. Monet kirjan nimistä ovat varm aan vielä monille kiminkiläisille tuttuja, esim.
Elias Birttilampi, Leina Ritanen.
Piiat ja rengit ovat luku erikseen.
Heidät on merkitty Daavetin piika, renki Eimeli, Möttölän piiat, biika Eva, renki Oskar. Sitten on vielä suu
tari Honkonen, suutarit Matti Viikki ja Elias Lillvis, on räätäli Chasalin, nikkari Pasanen, nikkari Heikki Hilkko, nikkari VVihtor Kantanen.
Vuosisadan vaihteen merkinnöistä ilmenee, että asiakkaat ovat alkaneet käyttää kauppiastaan myös eräänlai
sena pankkinaan. Kauppias on suorit
tanut todennäköisesti joka laskujen maksuja toisten puolesta ja lainannut rahaa useina perättäisinä päivinäkin m uutam asta kymmenestä pennistä useihin satoihin markkoihin saakka.
Kirjaan on merkitty muistiin myös muita asioita kuin kauppalaskuja, mm. puulapion särkemisestä joku on kartuttanut velkatiliään 75 pennillä.
Piikojen ja renkien vuosipalkoista on seuraavanlaisia merkintöjä: 1896 Otto Korhonen, 1/2 renki, balkka 2 tynnöriä rukiita, 1/2 pakkaa Brinters (kangasta?) 3 kiloa tupakkia, 1 kg kahvia, 5 punttia Kokkola-tikkuja, 33 m arkkaa rahaa.
Oskar Honkonen (on tehnyt "pes
tin” kahdeksi vuodeksi) 1896 ja 1897.
Balkka 120 mk.
Renki Juho, Rahaa 20 mk, kesä- vaatteet, 1 pari pieksuja, 1 pari hans
koja. Etuanti suutarin palkka ja poh
jat 9,50 mk, alushousut 1,60.
Biika Eva Viikki on ollut työteliäs, koska palkka on merkitty samaksi kuin miehille: 60 mk vuodessa.
Joku Wiktor on asetettu vastuuseen kaivon pilaamisesta ja omankäin oi-
30
keuvesta.
Mies, joka kyläkaupan Kimingille, omistam aansa Sikalan taloon, on ai
koinaan perustanut, on nimeltään Au
kusti Lahti, s. 1861. Kaupan toiminta päättyi vapaussodan kynnyksellä, v.
1917. Ennen kaupan perustam ista Au
kusti Lahti omisti myös kylämeijerin.
Se toimi samoissa tiloissa kuin kauppa, jonka ajoilta kyseistä "velka
kirjaa” on tässä esitelty.
Vs. 1922-27 kyläkauppiaana Kimin- gillä on toiminut Aukusti Lahden poika, Eino Lahti, jolta kauppa on siirtynyt Osuuskaupan omistukseen. - SP. (Kihveli=myös ojalapio. Toim.)
