Tapio Horila
«ULJAS SE O N SU U R T E N
SIIPIEN S U H IS T E SS A «
fiU A ■
Tapio Horila
« ULJ AS SE ON S U U R T E N S I I P I E N S U H I S T E S S A «
Som eron tuulim yllyjen, erityisesti Härkälän tuulimyllyn vaiheita
I
Vuoden 1972 Someron Joulussa julkaisin valokuvan ja vähän tekstiä Someron Härkälän kylän tuulimyllystä.1 Kuvan näki myös fil.lis. Auvo Hirsjärvi Kansallismuseosta ja kirjoitti sen jälkeen minulle, että hän to
dennäköisesti on saanut selville, kuka on Härkälän tuulimyllyn rakenta
ja. Someron Jouluun kirjoittaessani en tätä tietänyt. Eräät Härkälän ky
län vanhat asukkaat, mm. entinen mylläri Albert (Alppu) Koskinen (s.
1894), olivat muistaneet vain sen, että myllyn rakennusmestari tuli josta
kin rannikkopitäjästä.
Ottaessaan selvää 1972 restauroidun Askaisten Louhisaaren tuulimyl
lyn rakentajasta Hirsjärvi oli ollut kirjeenvaihdossa Sauvon kunnassa sijaitsevan Kalevan tilan emännän rouva Soili Holmbergin kanssa. Tämä piti varmana, että Louhisaaren myllyn rakennusmestarina oli ollut hänen isänsä isoisä Otto Sandström (1833— 1906), joka asui samalla Kalevan tilalla. Täällä hänellä oli puusepänverstas ja siinä oppipoikia. Sandström rakensi tuuli- ja vesimyllyjä, jotka hän kaikki itse suunnitteli. Myllyihin tarvittavat rautaosat valettiin Matildedalin tehtaalla Perniössä puisten mallien mukaan, jotka Sandström myös itse teki. Paitsi Louhisaareen O t
to Sandström rakensi tuulimyllyn mm. kotitilalleen Kalevaan, Mynä
mäen Korvensuun kylään, Perttelin Pappilaan ja Halikon Kaninkolan kylään. Lisäksi Soili Holmberg muisti kuulleensa, että Sandström rakensi tuulimyllyn Somerolle.2 Myöhemmässä kirjeessään Auvo Hirsjärvelle rouva Holmberg kertoi, että hänellä on vanha veroilmoitus, jonka Otto
Sandström on tehnyt Sauvon kunnalle vuoden 1899 tuloistaan ja jossa hän mainitsee olleensa mainittuna vuonna rakentamassa myllyä Some
rolle.3
Someron kirkonmäellä asuva, hyvämuistinen entinen rakennusura
koitsija Elis Eloranta (s. 27. 8. 1897) muistelee, että hänen isänsä Heikki From kertoi olleensa rakentamassa Härkälän tyylimyllyä samana vuonna kuin Elis syntyi. Vuosiluvun 1897 ei tarvitse olla ristiriitainen Otto Sand- strömin veroilmoituksessa mainitun vuosiluvun 1899 kanssa, sillä onhan suurikokoinen tuulimylly voinut olla rakenteilla jo paria vuotta aikai
semmin.
Auvo Hirsjärvi on saanut rouva Holmbergilta Kansallismuseoon va
lokuvan Sauvon Kalevan v. 1914 palaneesta tuulimyllystä. Hirsjärvi on verrannut tätä Louhisaaren ja Härkälän tuulimyllyihin ja havainnut kaikissa kolmessa samoja, vain näille myllyille ominaisia tyylipiirteitä.
Tällä perusteella hän pitää jokseenkin varmana, että myös Härkälän tuu
limylly oli Otto Sandströmin käsialaa.4 Kun Sandström mainitsee veroil
moituksessaan, että hän on v. 1899 ollut Somerolla myllynrakennustyössä, on edelleen mitä todennäköisintä, että hän on tuolloin ollut rakentamas
sa juuri Härkälän tuulimyllyä, koska muuta samantyyppistä tuulimyllyä ei tiedetä paikkakunnalla olleen.
Tuulimyllyn rakennutti Härkälän kartano. Vuonna 1905 osti Suo
men valtio Härkälän kartanon, pinta-alaltaan n. 1500 ha, August Haggrenilta ja tämän vaimolta Ebba Vilhelmiina Haggrenilta ja määrä
si, että kartanon tilusalasta oli muodostettava mm. 51 itsenäistä taloa ja 43 palstatilaa, jotka oli myytävä tai vuokrattava tilattomille henkilöille.
Erotettuihin tiloihin kuului myös Myllylä-niminen 0.660 ha:n laajuinen palstatila, jonka osti Suomen valtiolta 22. marraskuuta 1909 päivätyn kauppakirjan mukaan Osuusmylly r.l.-niminen osuuskunta. Osuuskun
nan edustajina kaupanteossa olivat osuuskunnan hallituksen esimies Os
kar Nordgren (myöhemmin mainittavan Svante Nordgrenin isä) ja sen isännöitsijä August Sandholm, joka samana vuonna oli ostanut kartanon päätilan.5 Osuusmylly r.l. omisti Myllylän tilaa vuoteen 1918 asti, jolloin tämä myytiin ” kaikkine mylly koneistoineen, asuin-, mylly- ja ulkohuo- neineen” kauppias Kustaa Korvenojalle Someron pitäjän Talvisillan ky
lästä. Osuuskunnan edustajina ovat kauppakirjan allekirjoittaneet Aug.
Sandholm, osuuskunnan hallituksen esimies Matti Eskola sekä A. Alitalo, Viktor Talonen, Hj. Rehumaa, Oskar Nordgren, Frans Koski, Kalle Ylö- mäki ja Oskari Toivonen.
H ä r k ä l ä n t u u l i m y l l y . M yllyn poikkeuksellisen suuresta koosta saa käsityksen, kun käyttää mittana kuvassa näkyviä ihmisiä. Ylä
m yllyyn, h y t t i i n , liittyvillä siivillä oli mittaa 8 m (yht. 16 m ). Sii
pien keskipuut, a r m i t. kiinnittyivät akseliin. Siivissä näkyy aukkoja, t u u l i p o r t t e j a, joita avaamalla tai sulkemalla voitiin säännöstellä tuulen voimaa. Kuvassa vain yksi tuuliportti on auki. Portit hoideltiin alamyllyn katolle rakennetulta lavalta käsin ja siellä ne irrottamisen jäi-
keen myös säilytettiin. Siipiä on vahvistettu niitä yhdistävillä puisilla kepeillä. Oikealta tulevia tikapuita pitkin päästiin hytin sisälle uusimaan siipirattaiden kuluneita hampaita, rasvaamaan akselia yms.
Siipien oli oltava vasten tuulta, kun myllyä käytettiin. H yttiä ja sen mukana siipiä käänneltiin h ä n n ä n avulla, jonka työntämistä hel
p otti sen alapäähän sijoitettu kärrynpyörä. Hännän kiinnittämistä var
ten oli eri puolille rakennusta isketty maahan tolppia, joista etualalla näkyy yksi. Voimakkaassa etutuulessa häntä myös tuki siipirakennelmaa ja hyttiä. Siiville oli erityisen vaarallista, jos raju takatuuli pääsi ne yllät
tämään, ennen kuin ne ehdittiin kääntää tuulta vasten.
Alamyllyn seinät oli naulattu pystylaudoista ” konsvärkkiin” , joka oli rakennettu vankoista hirsistä. Oikeanpuolisella seinustalla näkyy omassa katoksessaan pärehöylä, joka voimansiirto hihnan, s i i v a n , välityksellä sai voimansa samasta akselista kuin ryynikivikin. Täm än vuoksi p äreh öy
lää ja ryynikiveä ei voitu käyttää samanaikaisesti. K uvasta näkyvät sel
västi päreenteon eri työva iheet: kuorim attom at tukit, kuoritut pärepuut, katkotut pölkyt pinossa pärehöylästä oikealle ja valmiit päreet seinus
talla siitä vasemmalle.
Valokuvan on hankkinut kirjoittajalle toimitussihteeri K y l l i k k i K u j a n p ä ä . K uvan iästä, ottajasta ja henkilöistä ei antanut tietoja Som ero-lehdessä julkaistu kyselykään, joka aiemmissa tapauksissa on yleensä tuottanut tuloksia. Naisten pukum uodin perusteella on päätelty, että kuva olisi otettu 1910-luvulla. Tässä kirjoituksessa m onesti mainittu Svante N ordgren arvelee, että lavalla seisova mies olisi F. H . K oski, joka oli Osuusmyllyn myllärinä juuri 1910-luvulla, ja oikealla seisova nainen hänen emäntänsä. K oski m uutti Som erolta Sauvoon 1919, mikä tekisi ymm ärrettäväksi sen, etteivät paikkakuntalaiset ole pystyneet häntä ku
vasta tunnistamaan.
K a a v a k u v a 1. H ä r k ä l ä n t u u l i m y l l y n s i s ä l a i t - t e i s t a . K uvan on piirtänyt muistista S v a n t e N o r d g r e n . Piir
täjä ei m ene takuuseen, että piirroksen kaikki suhteet ovat täysin oikeat, koska on kysymys n. 50 vuoden takaisista asioista.
Ylämyllyssä, h y t i s s ä , sijaitsevaa ratasmekanismia ei ole piirrok
seen otettu mukaan, koska se lienee ollut tavanomainen (ks. esim. U. T . Sirelius, Suom en kansanomaista kulttuuria I I , Helsinki 1921 s. 268 tai Som eron Joulu 1972 s. 24— 2 5 ).
Alamyllyn sisätilat jatkuivat maanpinnan alapuolelle n. 2 m :n vyyteen. M aahan kaivetun osan seinät oli ladottu luonnonkivistä. 1. Sii- pirattaista tuleva pystyakseli. 2. Vaakasuora, puinen iso hammaspyörä, jota pystyakseli pyöritti ja joka sijaitsi noin rinnankorkeudella maanalai
sen osan permannosta. 3• Hamm asrattaat, joita pyöritti iso hammas
pyörä. 4. Hammasrattaista lähtevät pystyakselit, jotka pyörittivät kivi
parin yläkiveä. (Isoon hammaspyörään liittyi vastakkaisella puolella vielä kolmas hammasratas, jonka akselista m eni voimansiirto hihna r y y - n i k i v e e n ja p ä r e h ö y l ä ä n . Tätä ratasta akseleineen ja ryyniki- veä ei ole saatu piirrokseen sopim aan.) 5. Väliperm anto. 6. R u i s k i v i (halkaisija 1.10 m ), jauhoi kaiken viljan, joka tuli ihmisten tarpeiksi.
7. K a u r a k i v i (halkaisija 1.20 m ) , joka jauhoi kaikki eläinten jau hot. 8. K a h n a l. laatikko, jonka sisässä olivat kivet ja joh on jauhot valuivat. 9. Lava, jolle myllyt ett äväksi tuodut viljasäkit kannettiin.
10. Y l ä s u p p i l o , joh on vilja kaadettiin ja josta sitä päästettiin 11. a l a s u p p i l o o n sitä mukaa kuin kivet pystyivät jauhamaan.
Alasuppilosta vilja valui pyörivän yläkiven s i l m ä ä n . 12. Jauhotorvi, jota pitkin jauhot valuivat 13. jalustalla seisovaan säkkiin. Ruiskiven
(6 ) kahnasta tuleva jauhotorvi ei ole sopinut piirrokseen. 14. M a a n pinta. 15. H ytin alaosa.
K a a v a k u v a 2. Alamyllyn iso hammaspyörä ja siihen liittyvät hammasrattaat ylhäältä nähtyinä. K uvan alimmista rattaista nousi pysty
akseli ruiskiveen ja kaurakiveen, ylimmän rattaan akselista m eni voim an
siirto hihna ryynikiveen ja alamyllyn ulkopuolelle pärehöylään. Vrt. kaa
vakuva l:e e n ja tuulimyllyn valokuvaan. M uistista piirtänyt Svante Nordgren.
PÄREHÖYLÄÄN JA RYYNIKIVEEN
RUISKIVEEN KAURAKIVEEN
Myllyn omistajanvaihdokset vuodesta 1918 lähtien ovat vilkkaudes
saan erikoislaatuiset, sillä laitos vaihtoi seuraavan viiden vuoden aikana omistajaa peräti kymmenen kertaa. Kaikki kauppakirjat ovat säilyneet ja niistä ilmenee, paitsi kaupan tekijät ja kulloisenkin liiketoimen taloudelli
nen kannattavuus, myös rahanarvon kehitys ensimmäisen maailmanso
dan aikana ja vähän sen jälkeen. Koska arvelen näiden seikkojen kiinnos
tavan joitakuita lukijoita, olen laatinut kauppakirjoista seuraavan yh
teenvedon, jossa kustakin kaupasta mainitaan kauppakirjan päiväys, myyjä, ostaja ja myyntihinta:
22. 11. 1909. Suomen valtio — Osuuskunta Osuusmylly r.L, 4.109 mk.
21. 6. 1918. Osuusmylly r.L — kauppias Kustaa Korvenoja, Talvisil
ta, 16.200 mk.
28. 9. 1918. Kustaa K orveloja — lohkotilallinen Oskar Nieminen, Kiikala, Uusi-Hirvelä, 24.000 mk.
14. 7. 1919. Oskar Nieminen — tilallisen vävy Einari Jokiniemi, Här- kälä, 20.000 mk.
5. 8. 1920. Einari Jokiniemi — Oskari Laine, Jaatila, 22.000 mk.
(Ostajan ammattia ei ole mainittu.)
14. 4. 1921. Oskari Laine — palstatilalleen Joose Männikkö. Saaren- taka, 24.000 mk.
12. 7- 1921. Joose Männikkö — palstatilalleen Einari Jokiniemi, Kimala, 24.500 mk.
21. 10. 1921. Einari Jokiniemi — tilallisen poika Svante Nordgren, Härkälä, 24.500 mk.
5. 8. 1922. Svante Nordgren — työmies Fredrik Kataja, Jaatila, 34.500 mk.
19. 4. 1923. Fredrik Kataja — mylläri Matti Rantanen, Tammela, Porras, 37.000 mk.
18. 9. 1923. Matti Rantanen — lohkotilallisen poika Kalle Aaltonen, Talvisilta, 47.000 mk.
Vuosina 1909— 1918 on kauppahinta noussut lähes nelinkertaiseksi, vuosina 1918— 1923 miltei kolminkertaiseksi. Ensiksi mainittu hinta 4.109 mk, joka 1909 maksettiin Suomen valtiolle, on vuoteen 1923 men
nessä kohonnut 47.000 mk:aan eli 11,5-kertaiseksi. Inflaatio on siis kehit
tynyt vauhdikkaasti. Onnekkaimpia myyjiä ovat olleet Kustaa Korven
oja, Svante Nordgren ja Fredrik Kataja. Vain yhdessä tapauksessa myyjä on saanut vähemmän kuin on itse maksanut. Kauppavoittojen todellista
määrää on vaikea tietää, koska markan arvo kaiken aikaa lienee laskenut.6
Härkälän tuulimylly näyttää olleen kuin kuuma peruna omistajan hyppysissä, siitä haluttiin päästä nopeasti eroon. Svante Nordgrenin mu
kaan yksi syy tähän oli se, että myllyn hoito oli vaivalloista. Kun tuuli kääntyi, piti usein keskellä yötäkin nousta kääntämään siivet päin tuulta, jottei se olisi repinyt niitä rikki. (Myllärin asunnon ulkoseinillä riippui narussa päre, joka tuulen kääntyessä rupesi hakkaamaan seinään ja he
rätti myllärin.) Kalle Aaltosen leski Rosa Aaltonen muistaa sanotun, et
tä myllyn pito oli ” kun olis hulluu hoitanu” . Myllärin ammatti ei sopi
nut myöskään kaikkien terveydelle. Taloista lähetettiin toisinaan mylly- kuormaa ajamaan piikatyttö tai alaikäinen poika, jolloin mylläri joutui kantamaan raskaat säkit. Svante Nordgren mainitsi luopuneensa myllys
tä sen vuoksi, etteivät hänen silmänsä kestäneet myllyn tomua. Nordgren on pannut lisäksi merkille, että maan itsenäistyttyä taloudellinen yritteli
äisyys nopeasti voimistui. Torpat itsenäistyivät, tiloja ostettiin ja myytiin.
Taloudellinen aktiivisuus kuvastuu hänen mielestään myös Härkälän myllyn vaiheista. Kun edellinen omistaja kyllästyi laitokseen, ilmestyi pian uusi yrittäjä.
Syynä myllyn omistajien alituiseen vaihtumiseen ei Nordgrenin mie
lestä ollut missään tapauksessa se, ettei yritys olisi ollut taloudellisesti kannattava. Lähistöltä puuttui kilpailevia yrityksiä, mikä ennen muuta takasi sen, että jauhatusta riitti. Aina 1920-luvun alkuvuosiin saakka ei näet pitäjässä ollut yleiseen käyttöön tarkoitettuja myllyjä Härkälän li
säksi muualla kuin Lautelan kylän koskissa. Seuraavaksi lähimmät oli
vat T l:n Koskella. Tämän vuoksi Härkälän myllyssä kävi asiakkaita paitsi lähiympäristöstä mm. Talvisillan, Ollilan ja Lahden kylästä sekä naapuripitäjistä ainakin Kiikalasta. Alppu Koskinen, joka oli myllärinä Kalle Aaltosen aikana, muistaa, että myös Kuusjoelta kävi myllymiehiä, samoin Somerniemeltä sellaisina aikoina, jolloin vesimyllyt olivat kui
villa. Työtä riitti ympäri vuoden, koska leipä- ja elukanjauhoja tarvit
tiin jatkuvasti. Vain kesäkuukausina oli hiljaisempaa, kun karja kävi lai
tumella. Tuottavuuteen vaikutti edullisesti myös se, että mylly oli aikai- sekseen tehokas. Hyvällä tuulella se jauhoi hehdon viljaa kolmessa mi
nuutissa. Nordgrenin aikana vuosina 1921— 22 maksettiin mylly tulli jo yleensä rahana, 2 mk säkiltä tämän koosta riippumatta. Myllyssä oli tuol
loin edelleen kaksi piisarkkua siltä varalta, että joku haluaisi noudattaa vanhaa tapaa ja maksaa tullin viljana. Toiseen arkkuun oli pantu ruis-,
Svante Nordgren (s. 2. 6. 1896
),
Somero, Härkälä. Nordgren on asunut pää
osan elämästään Härkälässä
,
omistanutHärkälän tuulimyllyn 1921— 22 ja toi
minut sen jälkeen mm. teurastajana ja autonkuljettajana. Häneltä on tähän kir
joitukseen saatu eniten tietoja Härkälän tuulimyllyn rakenteesta ja käytöstä.
Valok. Otto Aukio.
toiseen kauratulli. Lisäksi oli tuloja ryynikivestä ja pärehöylästä. N ord
gren kertoo ansainneensa tuulimyllyllä sinä vajaana vuotena, jolloin hän sen omisti, 10.000 silloista markkaa ja pitää tulosta hyvänä.
Härkälän tuulimylly sijaitsi Saaren taan kylään ja Saloon erkanevien teiden välisessä kulmauksessa. Tällä kohtaa haarautuva tie tulee pitkin Paimionjoen etelärantaa Someron kirkon ohi Lamminkylästä, missä tie liittyy pitäjän keskuksen läpi kulkevaan Helsingin-Forssan tiehen, mikä puolestaan leikkaa keskuksen — Joensuun kylän — toisessa laidassa H ä
meenlinnan ja Turun välisen Härkätien. Koska Someron keskus sijait
see viiden vanhan valtatien risteyksessä ja koska siitä oli matkaa Härkä
län tuulimyllyyn vain parisen kilometriä, voidaan myllyn sijaintia pitää liikenteen kannalta edullisena.
Niin kauan kuin mylly oli Härkälän kartanon omistama, ei tontilla ollut muita rakennuksia. Myllärin asunto oli kuitenkin lähellä, noin 100 metrin päässä, Saarentaan tien varressa Paimionjoen puolella (nyk. Elma Lahden rakennuksen paikalla). Vasta sen jälkeen, kun tuulimyllyn tont
ti v. 1909 oli erotettu Myllylä-nimiseksi tilaksi ja joutunut osuuskunta Osuusmyllyn omistukseen, pystytettiin tontille mylläriä varten lisäraken
nuksia. Asuinrakennukseen tuli tupa, kamari ja porstua. Ulkorakennuk
sessa oli saman katon alla navetta, lato ja sauna. Lisäksi tehtiin pieni puuvaja, johon kerättiin mm. pärehöylästä kertyneet sydänpuut.7
Eräät kyläläiset muistavat, että kartanon myllärinä oli ensin joku
Sjöman, myöhemmin Kalle Koskinen, edellä mainitun Alppu Koskisen isä.8 Osuuskunta Osuusmyllyn jäsenistä ei kukaan ruvennut itse myllä
riksi, vaan tehtävään palkattiin ammattimies, Tammelan Letkun vesi
myllyltä tullut Frans Heikki Koski.9 Kun Härkälän tuulimylly vuodesta 1918 muuttui vilkkaan kaupankäynnin kohteeksi, toimivat omistajat tästä lähtien itse mylläreinä. Ainoana poikkeuksena oli Kustaa Korven
oja, jonka aikaista mylläriä ei enää muisteta. Myös viimeinen omistaja Kalle Aaltonen käytti myllyä, joskin hän vuorotteli lankonsa Alppu Kos
kisen kanssa. Se, että tämänaikaiset omistajat olivat mylläreinä amatöö
rejä — Matti Rantasta lukuunottamatta — , selittää osaltaan, miksi he niin nopeasti kyllästyivät laitoksen hoitamiseen.
Myllyn myöhemmistä vaiheista kertoo Somero-lehti lauantaina 10.
lokakuuta 1925: ” Viime sunnuntaita vasten yöllä [siis lokak. 3. ja 4.
päivän välisenä yönä] raivonnut ankara rajuilma hävitti Härkälän ky
lässä olevan pitäjämme ainoan suuren monikiviparisen tuulimyllyn niin pahoin, että omistaja ei enää aiokkaan sitä kuntoon laittaa tuulimyllyk
si, vaan on aikeissa panna mylly pyörimään sähkön voimalla, joka voima onkin paljon paremmin ihmiskäden hallittavissa kuin aikaisemmin käy
tetty.”
Silloisen talonväen ja naapureiden kertoman mukaan myrsky oli ol
lut niin ankara, että se oli heittänyt alas raskaan siipiakselinkin ja siiven- kappaleet olivat sinkoilleet pitkin kylää.
Yllä lainattuun uutiseen liittyy Somero-lehden 5. 12. 1925 julkaisema tieto, että Härkälän ja Saarentaan kylät saavat saman vuoden jouluksi sähkövalon.
Härkälän tuulimyllyn kohtalo järkytti Somero-lehden silloista toi
mittajaa tai avustajaa siinä määrin, että hän palasi v. 1925 vielä kerran asiaan. Joulukuun 2. päivän numerossa kerrotaan tuulimyllystä mm. seu- raavaa: ^Tuulimylly — sähköllä se vasta on ihmeitten ihme. Tuulen hal
tia on kai jo sitä valtansa menettämistä pelännyt, sillä se on vähän ajan kuluessa kahdesti karistanut nuo uljaat ilmoja hipovat siivet alas. Outo on tuulimylly ilman siipiä. Mutta uljas suurten siipien suhistessa voimak
kaassa tuulessa. Ylpeänä ja ylväänä se on aina seisonut rinta vasten tuul
ta. Vanhat ja nuoret hevoset ovat sen sivuuttaneet kaula kaaressa ja silmät sojossa. Mutta vakavana on se pyörinyt monta vuotta laajan la
keuden keskellä. Tutunomaisesti on se siipiään vilkutellut talven tuiskuis
sa ja kesän helteissä. Monen leipäkannikan jauhot on se aikanaan hie-
Härkälän tuulimylly 1925 lokakuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä raivonneen myrskyn jälkeen. Oikealla ylämyllyyn kuulunut ratas, jota pyöritti siipiakseli ja joka sai suuren pystyakselin pyörimään sen latvaan sijoitetun lyhdyn välityksellä.
Rattaan sivussa näkyvät hampaat, jotka lomittuivat lyhdyn pystytappien väleihin.
Kuvan omistaa rouva R o s a A a l t o n e n , Härkälä. Kuvan ottajaa ei muisteta.
non tanut ja vain — tuulen voimalla. Mutta nyt sekin vanha Someron muistomerkki menettää valtansa uudelle elementille.”
Mylly lienee sähköistetty heti vuoden 1926 alkupuolella.
II
Härkälän myllyn lisäksi Somerolla tiedetään olleen useita pienempiä tuulimyllyjä, jotka oli tehty tyydyttämään vain oman talon tarvetta, mutta joissa joskus jauhettiin naapurinkin viljaa. Esko Aaltonen mainit
see kirjassaan Lounais-Hämeen vanhoista myllyistä (Forssa 1937), että Lounais-Hämeen tuulimyllyt olivat yleensäkin yksityisen talon — eivät lahkon — omistamia. Somerolta hän nimeää neljä tuulimyllyä: Kimalan Vihtori Avellanin (rakennettu ehkä jo 1700-luvulla, hävisi 1890-luvulla), Laitiaisten Edelin (siirretty Torron Keski-Pompulle), Syvänojan Ison- Mannin (hajotettiin v:n 1890 vaiheilla) sekä Rautelan Matti Heikkilän (tuuli rikkoi sen 1919).10 Osittain kyselemällä, osittain viime Someron Joulussa olleen kirjoitukseni johdosta olen saanut varmoja tietoja, että myös seuraavissa taloissa on ollut oma tuulimylly: Häntälän Ali-Unkilas- sa (tila palstoitettiin 1908 ja tuulimylly mainitaan samanvuotisessa kauppakirjassa; mylly hajotettiin pian tämän jälkeen), Saarentaan Hur- ralla (harakkamylly, hajotettiin n. 1910), Joensuun Kiiruulla (iso, kuu- sisiipinen, paloi v:n 1898 vaiheilla), Koisthuhdan Ison-Lakian torpassa (purettu n. 1915), Lahden kylän Mäenpään torpassa (harakkamylly, ha
jotettu n. 1870), Ihamäen Nikulassa (harakkamylly, hävinnyt vähitel
len n. v:een 1905 mennessä) ja Hirsjärven Vanhalassa (paloi salaman sytyttämänä n. 1907). Somerolla on siis viimeisen 103 vuoden aikana ollut Härkälän myllyn lisäksi vähintään 11 tuulimyllyä.11
Esko Aaltonen kertoo mainitussa kirjassaan, että muissakin Lounais- Hämeen pitäjissä oli lukuisia tuulimyllyjä, poikkeuksina kuitenkin Jo
kioinen, jossa alustalaiset olivat tottuneet käymään kartanon myllyssä, ja Somerniemi, jossa oli useita myllykoskia, joten tuulimyllyjä ei tarvit
tu. Erityisen runsaasti tuulimyllyjä on ollut Ypäjällä, missä Ville Kiili (s. 1879) muistaa olleen ainakin pienen harakkamyllyn miltei kaikissa isohkoissa taloissa.12 Esko Aaltosen kirja mainitsee, että sellainen oli myös joissakin torpissa.
Kun Someron museomäelle v. 1964 pystytettiin kolmantenatoista rakennuksena Metsämaan Korvenkylästä löytynyt harakkamylly, kyseli
vät jotkut, oliko Somerolla tosiaan ollut joskus tuulimyllyjä ja oliko
siis perusteltua siirtää mylly museoon, joka pyrkii esittelemään viime vuo
sisadanvaihteen aikaista, suurehkon torpan tasoista lounaishämäläistä asumismuotoa. Kyselijöille voidaan vastata myöntävästi vedoten yllä esi
tettyihin muisti- ja asiakirjatietoihin.
V I I T T E E T
1 Someron Joulussa julkaistu kuva on Somero-Seuran v. 1956 järjestämän vanhojen valokuvien keruukilpailun satoa. Tähän kirjoitukseen liittyvät kuvat löytyivät vasta helmi— maaliskuussa 1973 ja ovat tiettävästi molemmat ennen julkaisemattomia (lukuunottamatta s. 138 mainittua Somero-lehden tiedustelua).
M ainitut kolme kuvaa ovat toistaiseksi ainoat Someron tuulimyllyistä löytyneet valokuvat.
2 Soili Holmbergin kirje Sauvosta Auvo Hirsjärvelle 7. 5. 1972.
3 Samoin 1 .6 . 1972. Molempien kirjeiden valokopiot on lis. Hirsjärvi ystä
vällisesti lähettänyt kirjoittajalle.
4 Auvo Hirsjärven kirje Helsingistä kirjoittajalle 14. 2. 1973.
5 Härkälän kartanoon liittyvät tiedot ovat peräisin kartanon lohkomista ja palstoittamista koskevasta, 30. 1. 1907 annetusta Hämeen läänin kuvernöörin päätöksestä, josta on lainattu ote palstojen myyntiä varten painettuihin kauppa- kirjalomakkeisiin. Ks. myös Someron historia II s. 29 ja viite 6.
6 Viimeisen omistajan Kalle Aaltosen leski Rosa Aaltonen, joka edelleen asuu Härkälässä, on säilyttänyt Härkälän tuulimyllyn kauppa- ja lainhuudatus- kirjat ja lahjoittanut ne talvella 1973 Somero-Seuran arkistoon.
7 Keskeisenä tietojen antajana edelleen Svante Nordgren. Hänen kerto
mansa ovat vahvistaneet Rosa Aaltonen ja Alppu Koskinen.
8 Kyläläisten tiedot tuulimyllyn ensimmäisestä mylläristä ovat jo ymmär
rettävästi hämäriä. Nordgren ja Alppu Koskinen muistavat, että hänen sukuni
mensä on ollut Sjöman, mutta eivät tiedä etunimeä. Kirkonkirjojen mukaan ei vuosisadan vaihteessa Härkälän säterikartanon alaisuuteen kuulunut kuin yksi Sjöman-niminen henkilö, nimittäin renki Juho H jalm ar Villenpoika. Hän oli syn
tynyt Lahden kylän Ilolan torpassa 1877, muuttanut vanhempiensa mukana Pert- teliin 1883 ja tullut sieltä Somerolle Härkälän kartanon rengiksi 1898, muutta
nut Rautelan kylään 1899, palannut Härkälän kartanoon 1900 ja siirtynyt lopul
lisesti Rautelaan 1903. T äällä hän kuoli niin myöhään kuin 1957, mutta kukaan hänen neljästä 60— 70-vuotiaasta jälkeläisestään, joita olen haastatellut, ei muista isänsä puhuneen, että tämä olisi toiminut myllärinä Härkälässä. Sen sijaan he tietävät, että heidän isoisänsä V ille Villenpoika (1 8 5 1 — 1920) oli mylläri.
V ille Sjöman ei kuitenkaan voinut olla myllärinä Härkälässä. Hän nimittäin muutti Perttelistä Somerniemelle 1901, täältä Someron Hirsjärvelle 1904 ja sieltä Härkälän naapuriin Saarentaan kylään 1909, jolloin tuulimyllyllä oli toinen myl
läri. Tässä vaiheessa kirkonkirjoihin on merkitty V ille Sjömanin ammatiksi enti
nen mylläri. Tässä ammatissa hänen tiedetään olleen Hirsjärvellä Vanhalan
kartanon tuulimyllyssä, kunnes tämä paloi v:n 1907 vaiheilla. Jos siis Härkälän tuulimyllyn ensimmäinen mylläri on ollut joku Sjöman, on sen täytynyt olla V il
len poika Jalmari. M utta kuten sanottu, tämäkin on epävarmaa. Kahden alussa mainitun kertojani muistissa ovat voineet sekaantua poika-Jalmarin palvelu H är
kälän kartanossa ja isä-Villen myllärinammatti. — Sen sijaan on aivan varmaa, että kartanon myllärinä toimi Kalle Koskinen (1 8 6 2 — 1 9 2 6 ). Asian muistavat yhtäpitävästi mm. hänen kolme lastaan August Koskinen (s. 1 8 9 1 ), Albert (A lppu) Koskinen (s. 1894) ja Rosa Aaltonen (s. 1 8 9 9 ). Kirkonkirjojen mukaan Kalle oli tullut Härkälän kartanoon jyvärengiksi Joensuun kylän Hopulta 1881.
H än lähti kartanosta 1907 samassa kylässä sijaitsevan Kulmalan tilan isännäksi, jolloin hänen myllärintoimensa ilmeisesti päättyi.
9 16. 12. 1907, siis samana vuonna, jona Kalle Koskinen lähti kartanosta, muutti Tammelasta Härkälään Frans Heikki Heikinpoika Koski, jonka ammatiksi kirkonkirjoissa on merkitty mylläri (synt. Paimiossa 1 8 7 5 ). Tieto, että hän saapui Letkun myllyltä, on saatu Svante Nordgrenilta. Jos mylly oli kartanon hallussa siihen päivään saakka, joka on merkitty myyntipäiväksi valtion ja Osuusmyllyn väliseen kauppakirjaan (22 . 11. 1 9 0 9 ), ehti Koski olla kartanon myllärinä lähes kaksi vuotta, ennen kuin hän siirtyi Osuusmyllyn palvelukseen. Vuosien 1910—
1919 kirkonkirjoihin hänet on merkitty Härkälän Myllylän palstatilan kohdalle.
K un Osuusmylly 2 1 .6 . 1918 myi myllyn Kustaa Korvenojalle, loppuivat nähtä
västi Koskelta työt ja hän muutti Sauvoon 27. 1. 1919.
10 Kirjan Lounais-Hämeen vanhoista myllyistä on toimitusjohtaja M atti A al
tonen hyväntahtoisesti lähettänyt kirjoittajalle.
11 Talojen yksityisistä tuulimyllyistä ovat antaneet tietoja mm. seuraavat henkilöt: Ali-Unkilasta Teodor Laakso (H äntälä) ja Osmo Rekolainen (Joensuu), Hurraita Svante Nordgren (Härkälä) ja Aleksius Hurra (Joensuu), Kiiruulta V ille Kiili (Pyöli) ja Suoma Viikki (Joensuu), Isolta-Lakialta Johannes V a n hala (K oisthuhta), Mäenpäästä Kustaa Lehtinen (s. 1879, Ollila) ja Jussi Su
honen (Lahdenkylä), Nikulasta Kustaa ja Eero Nikula sekä V oitto Ollonqvist (Iham äk i), Vanhalasta Kustaa Ollonqvist (Iham äki) ja A lpo H ovila (H irsjärvi).
12 V ille Kiili on suurimman osan elämästään asunut Someron Pyölin kylässä lähellä Ypäjän rajaa (kauimmin renkinä Lehtimäen talossa), joten hän tuntee Ypäjänkin asioita. Hänet tunnetaan hyvämuistisena ja taitavana kertojana. Haas
tattelu Someron kunnalliskodissa 22. 10. 1972.
Kaavakuvien puhtaaksipiirtämisessä kirjoittaja on saanut apua somistaja Anneli Syrjälältä ja kuvaamataidonopettaja A ila Taloselta.
Someron kaupunginkirjasto P S
49.22 761N15016454
Horila, Tapio
"Uljas se on suurten siipien
Somero-kokoelma. Horilan pienpainatteita
E R I P A I N O S
Lounais-H äm een K otiseu tu- ja M useoyhdistyksen vuosikirja 4 2 — 1973
