245
YLE – kasvattaja vai viihdyttäjä?
M
ediasta on tullut viime vuosi- kymmenten aikana länsimaissa ih- misten elämää läpäisevä tekijä. Me- dia on nykyään läsnä niin arjessa kuin huvissa, niin työssä kuin va- paa-ajassa. Tätä muutosta on kuvat- tu medioitumiseksi. Siitä voidaan erottaa kaksi ulottuvuutta: 1) media- teknologian valtava lisääntyminen eli mediavyöry ja 2) kokemusten muuttuminen mediavälitteisiksi.(Herkman 2001, 18.) Mediavyöry on saanut aikaan sen, että kokemuk- semme maailmasta, tapamme hah-
mottaa ja ymmärtää sitä välittyvät nykyään yhä useammin jonkin audiovisuaalisen median (elo- kuvan, television, videon, verkkomedian) kaut- ta.
Media tuottaa meille:
– informaatiota
– fantasioita, unelmia ja mielihyvää – tunteen yhteisöllisyyden kokemisesta Jos kerran suuri osa tiedoista ja viihteestä muo- toutuu median välityksellä, on luonnollista, että myös tapa nähdä maailmaa rakentuu samalla tie- tynlaiseksi (Emt. 2001, 19).
Teknologia kehittyy – ihminen ei?
Viestinnän perinteet ovat pitkiä. Ihminen on pu- hunut ja lukenut jo vuosituhansia. Kirjan paina- misen tekniikkakin keksittiin vuosisatoja sitten.
Eikä joukkoviestintäkään aivan lapsenkengissä enää ole. Sanomalehdet ovat kolahdelleet posti- luukuistamme niin, ettemme enää muista edes aikaa ennen aamulehteä. Radiotoimintaa on har- rastettu sitten 1900-luvun ja televisiokin tuli ai- nakin allekirjoittaneen kotiin 1960-luvulla. Vies- tintäteknologia on vuosituhannen vaihteeseen tultaessa kehittynyt paljon. Avuksemme ovat tul- leet niin tietokoneet kuin matkaviestimetkin.
Suurta murrosta eletään digitalisoinnin myötä parhaillaan. Digitalisoituminen tuo uusia mah-
TAPIO KUJALA
dollisuuksia viestintään; tiedot mah- tuvat yhä pienempään tilaan, käyt- täjälle tulee lisää mahdollisuuksia muokata, tuottaa ja hallita sisältö- kokonaisuuksia. Esimerkiksi digi- taalisen television myötä maanpääl- lisen jakelun kautta näkyvien tele- visiokanavien määrä moninkertais- tuu. Entisen neljän kanavan sijasta näemmekin kymmeniä televisioka- navia lisäpalveluineen.
Viestintämaisemamme muuttuu, mutta muutoksen takana oleva ih- minen kovin hitaasti, jos lainkaan.
Tietokäsitys ei ole muuttunut lähes neljäänsataan vuoteen, vaikka puhutaan nimenomaan tiedon nopeasta muutoksesta (Venkula 2005). Toimin- tatapamme ovat samanlaisia kuin aina ennenkin, reagoimme uuteen toteamalla, että ennen kaikki oli paremmin.
Tyypillistä on myös se, että ihminen ottaa in- sinööritieteen hienoimmatkin keksinnöt käyt- töönsä hyvin attraktiivisella ja ennakoimattomal- la tavalla. Kun matkapuhelimet aikoinaan lan- seerattiin, oletettiin kaikkien kansalaisten puhu- van puhelimessa solkenaan. Mitä tapahtuikaan?
Nuoret käyttäjät ymmärsivät tekstiviestien mah- dollisuuden ja kustannustehokkuuden henkilö- kohtaiseen viestintään. Syntyivät hymiöt ja ly- henteet, joilla lähetetään nykyajan 160 merkin kirjeet ja rakkaudentunnustukset. Nyt insinöö- rimme ja ekonomimme ovat ymmärtäneet matka- viestinnän autuuden, uusi 3G-matkapuhelinverk- ko on lanseerattu video- ja multimediasovellu- tusten välittäjänä. Mutta mitä tekee tuo attraktii- vinen ja arvaamaton asiakas? Hän hankkii mo- dernin 3G-mobiililaitteen, mutta käyttääkin sitä ennakoimattomalla tavalla – hän puhuu siihen.
Näin arvaamattomia me olemme.
Asiakkaamme, katselija tai kuuntelija, on yhtä arvaamaton Yleisradion palveluiden käyttäjä kuin mobiilikansalainenkin. Nuoremmat eivät istukaan jatkuvasti television äärellä, kuten van- hempansa (Kytömäki 2006), vaan haluaa koos-
3/2006u PUHEENVUOROuAIKUISKASVATUSu
246
taa tarjontansa itse netin välityksellä tai jopa tuot- taa YLElle uusia sisältöjä, jos siihen mahdolli- suus tarjotaan. Ja toisaalta itsenäisyyspäivän vas- taanotot, euroviisut tai suuret urheilujuhlat osoit- tavat, kuinka homogeeninen ryhmä suomalaiset tv-asiakkaat ovat. Lähes puolet vapaa-aikaa viet- tävästä väestöstä kokoontuu ”töllöttimen ääreen”
YLEn kanaville.
TV-maisemamme on muuttunut lopullisesti
Yksi ilmeisin runsaan vuosikymmenen aikana tapahtuneista muutoksista on ohjelmatarjonnan kasvu. Yleisradio lähetti vuonna 1991 päivittäin 14 tuntia ohjelmaa, MTV ja Kolmostelevisio yh- teensä 10 tuntia (Joukkoviestintätilasto 1993).
Vuonna 2002 useimmilla suomalaisilla oli käy- tettävissään neljä tv-kanavaa, monilla paljon use- ampiakin. Kaikkiaan analogisten valtakunnallis- ten kanavien tarjonta on kasvanut yli kaksinker- taiseksi. Yleisradion ohjelmatarjonta kasvoi noin puolella, kaupallisten kanavien tarjonta noin kaksi- ja puolikertaiseksi. Vuonna 2002 neljällä pääkanavalla lähetettiin päivittäin 55 tuntia oh- jelmaa (Aslama ja Wallenius 2003, 5).
Tarjonnan kasvu on saanut suomalaiset viet- tämään enemmän aikaa televisioitten äärellä. Kat- seluun päivittäin käytetty aika on kasvanut perä- ti tunnilla alle kahdesta tunnista lähes kolmeen tuntiin (Jääsaari, Kytömäki ja Ruohomaa 2003, 23; Kytömäki ja Ruohomaa 2001, 24). Kuvaavaa on, että siirryttäessä digitaalisen television aikaan 31.8.2007 YLEn tarjonta koko tv-tarjonnasta tip- puu viidestäkymmenestä prosentista kolmeen- kymmeneen prosenttiin. Tämä on tietysti todelli- suutta jo nyt kaapeli- ja satelliittitelevisiotalo- uksissa. Eli se, miltä visuaalinen maisemamme tv-vastaanottimen välityksellä näyttää, on mää- ritelty kaupallisten tai monikansallisten media- talojen kautta. Tässä haasteellisessa ja moniar- voisessa mediamaisemassa on YLEn tehtävänä
”ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa- arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimi- seen ja itsensä kehittämiseen” (Laki Yleisradio Oy:stä 1993).
Missä sivistys?
Tarjonnan lisääntymisen myötä on syntynyt mie- likuva sivistyksen katoamisesta televisiosta.
Huolta on kannettu myös Yleisradion televisio-
tarjonnan viihteellistymisestä, vaikka yhtiö on lisääntyvän kaupallisen tarjonnan vastapainoksi lisännyt asiaohjelmatarjontaansa. Tutkimustiedot arvioivat suomalaisen televisiotarjonnan pysy- neen erittäin monipuolisena kaupallisten kana- vien ja YLEn kanavien täydentäessä toisiaan (As- lama ja Wallenius 2003).
Onko siis television katselijan kokemus sivis- tysohjelmiston katoamisesta väärä? Ehkä olem- me mielikuvamme vankeja. Runsaassa kanavien määrässä ja lisääntyneessä ohjelmatarjonnassa näiden ohjelmien löytäminen saattaa olla vaike- aa. Varsinkaan, kun otsikoissa ei erikseen maini- ta, että tästä ohjelmasta sivistyy. Yleisradion ka- navat ainoina kansallisina tv-kanavina välittä- vät tiede- ja kulttuuriohjelmistoa sekä oppimi- sen ohjelmistoa. Mielellämme soisimme kilpai- lijoidemmekin kunnostautuvan myös näillä gen- realueilla.
Yleisradion osalta on yritetty helpottaa kat- selijan tehtävää. Digitaalinen YLE Teema on pro- filoitu kulttuurin, oppimisen ja tieteen omaksi kanavaksi ja TV 1 tarjoaa uutis- ja ajankohtais- ohjelmien lisäksi hyvin tehtyjä asia- ja tiedeoh- jelmia.
”Katson tv:stäni vain tiede- ja opetusohjelmia”
Kehotan suorittamaan empiirisen tutkimuksen lähiympäristön aikuisväestöllä.
Tutkimuksen aiheena voisi olla tämän artik- kelin sisältöä mukaillen: ”Mitä televisiostasi kat- sot?”. Lähes sadan prosentin varmuudella saat vastaukseksi uutisia, ajankohtaisohjelmia ja do- kumentteja.
Silti esimerkiksi vuoden 2005 katsotuimpien televisio-ohjelmien joukossa oli Itsenäisyyspäi- vän vastaanotto, Miss Suomi 2005 ja erilaiset urheilukisat (Finnpanel 2005). Katsommekin te- levisiota joko – tai:n sijaan sekä – että. Useim- missa katselijaikäryhmissä mieliohjelmamainin- nat jakautuvat entistä tasaisemmin ja monipuoli- semmin. Siksi ulkomaiset sarjat, asiaohjelmat, uutiset, kotimaiset sarjat ja urheilu ovat pidetyim- pien ohjelmaluokkien joukossa. Voin siis olla Prisma Studion ja Krisse Shown ystävä yhtäai- kaisesti (Kytömäki 2006).
Samanaikaisesti katselijalle on rakentunut parasosiaalinen suhde televisio-ohjelmiin ja nii- den tekijöihin. Ohjelmat ovat tulleet läheisem- miksi ja henkilökohtaisemmiksi. Yhä useammin
uPUHEENVUOROuAIKUISKASVATUSu3/2006
247 katselija puhuu katselukokemuksistaan, ei vain
ohjelmien nimillä vaan myös toimittajien ja juon- tajien nimillä (Kytömäki 2006).
Sivistysmedian haaste
TV-kerronnan on elettävä ja muututtava koko ajan, ei kevyempään, mutta puhuttelevampaan ja koskettavampaan suuntaan. On turha tuoda suomalaisia asiantuntijoita keskustelemaan stu- dioon sivistyksestä, jos katselija äänestää kau- kosäätimellään Noora menee naimisiin -tv-sarjan identifioitumisensa kohteeksi. Tekijöiden jatku- va paradigma onkin pohtia tämän päivän kerron- takieltä ja katselijoiden tavoitettavuutta. Haaste ei ole yhdentekevä ja mitätön, se voi olla yksi
”tv-sivistyksen” jatkuvuuden ja säilymisen kul- makiviä. Ei riitä, että tavoitetaan tietty valistu- nut tv-yleisö, on tavoitettava suuri yleisö.
TV-media toimii asenteen muokkaajana ja hyvänä sivistyslaitosten tukijana. Esimerkit kiel- tenopiskelun uudenlaisista tuulista kilpailun ja pelin muodossa ovat rohkaisevia, aikamatkat his- toriaan innostavia tai erilaiset henkilökohtaiset tutorit arkielämän vaikeuksissa kamppailevan rinnalla ovat tarjonneet monenlaisia samaistumi- sen mahdollisuuksia. Kaikessa taustalla on konstruktiivinen näkemys (Rauste - von Wright 1998), jossa katselija kykenee valikoimaan ja tulkitsemaan informaatiota aikaisemmin oppi- mansa ja tarpeidensa pohjalta.
Luettavaa:
Aslama, M. ja Wallenius, J. (2003).Suomalai- nen tv-tarjonta 2002. Liikenne- ja viestintä- ministeriön julkaisuja 40/2003.
Finnpanel Oy, tv-mittaritutkimus
(www.finnpanel.fi/tulokset/tv/vuosi/2005/
katsotuimmat.html)
Herkman, J., (2001).Audiovisuaalinen media- kulttuuri. Vastapaino.
Joukkoviestintätilasto 1993. Tilastokeskus, Kulttuuri ja viestintä 1993: 8.
Jääsaari, J., Kytömäki, J. ja Ruohomaa, E.
(2003).YLE, yleisöt ja luottamus. Yleisöker- tomus 2002. Yleisradio 2003.
Kytömäki, J. ja Ruohomaa, E (2001).Ylen tyyty- väiset yleisöt. Yleisökertomus 2000. Yleisra- dio 2001.
Kytömäki, J. (ilmestyy loppuvuodesta 2006).
Television mieliohjelmien muutos 1999–
2002 – asian ja viihteen yhteiselosta viih- teen ylivaltaan?Tilastokeskus.
Laki Yleisradio Oy:stä 1993: Yhtiön tehtävät 7
§ (19.8.2005)
Rauste - von Wright, M. (1997).Opettaja tien- haarassa – konstruktivismia käytännössä.
WSOY.
Venkula, J. (2005).Epävarmuudesta ja varmuu- desta. Kirjapaja.
Kirjoittaja on YLE Teeman opetuspalvelujen ja tiedeohjelmien faktapäällikkö.
Kuva: Petri Summanen
3/2006u PUHEENVUOROu AIKUISKASVATUSu
