TUU-08-011
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4519000
4519000
4520000
4520000
4521000
4521000
6907000 6907000
6908000 6908000
6909000 6909000
6910000 6910000
6911000 6911000
VALKIALAMMIN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-08-011
Pinta-ala: 41,6
Korkeus: 118
Alueen suhteellinen korkeus: 28
Geologia
Valkialammin dyynialueella on hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä pitkänä luode-kaakkosuuntaisena ketjuna suuren harjun lounaisliepeellä (Lindroos 1972). Harjun koillisliepeellä on lisäksi ilmeisesti kolmesta peräkkäisestä
paraabelidyynistä koostuva hieman pitkittäisdyynin tyyppinen loivasti kumpuileva selänne. Yksittäisten dyynien pituus vaihtelee 200 metristä yli yhteen kilometriin, ja alueen keskiosassa toisissaan kiinni olevia selänteitä pitkin voi kulkea yli kahden kilometrin matkan. Dyynien korkeus on 2-10 metriä, ja alueen eteläosan katkonainen
paraabelidyyni nousee lisäksi yli 25 metriä harjumuodostuman päälle. Paraabelidyynit ovat muodoiltaan mutkittelevia ja kumpuilevia, ja niiden kaakkoiset suojasivurinteet ovat yleensä jyrkät.
Ylin ranta (Baltian jääjärvivaihe) on seudulla noin 115 metrin tasolla. Dyynit ovat kerrostuneet ilmeisesti viimeistään Yoldiamerivaiheen alussa, kun alue kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Dyynien aines on peräisin pääasiassa
harjujakson liepeistä ja sitä ympäröivistä rantakerrostumista. Tuulen suunta on ollut pääosin luoteinen.
Biologia
Alueen dyynit ovat kasvillisuudeltaan melko samanlaisia kuivahkon, osin kuivan kankaan männiköitä. Lähinnä metsiköiden ikäerot tuovat kasvillisuuteen jonkin verran vaihtelua. Aivan eteläisin osa-alue on suurelta osin hakattu.
Keskimmäinen ja suurin yhtenäinen osa-alue on nuorta kasvatusmännikköä. Keskimmäisen alueen keskellä oleva pieni soistuma tuo kasvillisuuteen hieman vaihtelua. Pohjoisimmat osat ovat samanlaisia nuoria männiköitä.
Aluskasvillisuus on lähinnä puolukkavaltaista. Paikoittain poronjäkälät muodostavat yhtenäisempiä kasvustoja.
Erityisesti keskimmäisellä osa-alueella jäkälät muodostavat hyvin vaikuttavia mosaiikkimaisia kuvioita sammalten kanssa.
Maisema ja muut arvot
Dyynit hahmottuvat jyrkkyytensä ja jäkäläpeitteensä ansiosta kohtalaisesti ympäristöstä, mutta eivät alueen peitteisyyden takia näy kovin kauas. Osa dyyneistä näkyy tiestöltä. Harjun rinteet ja Valkialampi häämöttävät paikoitellen, mutta yleensä näkyvissä on tiheäpuustoisia rämeitä. Sisäinen maisema on vaihteleva. Erityisesti alueen keskiosan rämeellä kulkevat mutkittelevat ja jäkäläpeitteiset dyynit ovat hyvin selkeitä.
Alueella on muutamia tieleikkauksia. Suurin leikkaus maantien kohdalla on noin 8 metriä korkea. Dyynit ovat pinnaltaan melko ehjiä. Alue on osittain pohjavesialuetta. Alue kuuluu osittain Likolamminkankaan - Multasärkän Natura-alueeseen (FI0700084). Kohdealue on hyvä esimerkki harjun yhteyteen kehittyneestä dyyniparvesta. Alueen keskiosa on melko hyvä ja helppopääsyinen käyntikohde.
Sijainti: Kangasvaaran kylän länsipuolella Likolamminkankaan - Multasärkän harjun lounais- ja koillispuolella, 7 km Tohmajärveltä pohjoiseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Tohmajärvi
4232 05 4232 06 4232 08 4232 09
Lindroos, P. 1972. On the development of late-glacial and post-glacial dunes in North Karelia, eastern Finland.
Geological Survey of Finland, Bulletin 254. 85 s.
