Työpäivä Karstulan puhelinkeskuksessa
erätys klo 6.30, töihin pitää ehtiä klo 7.30 ja päästämään yövuoro- laista.
Aamuaskareet kotona. Kahvin keitto, eväitten laitto itselle. Äkkiä leipäpala ja kahvikuppi suuhun. Pi
tää tarkistaa saahan koululainen ja mies aamupalaa. Sitten kiireesti töi
hin. Onneksi matka on lyhyt.
Y övuorolainen antaa raportinyön tapahtumista. Laitamme kaiken val
miiksi päivää varten. Onhan kynät ja tilaus- ja muistilaput kunnossa.
Astuessa keskushuoneeseen aa
mulla, kaikki on vielä rauhallista.
Paikallispöydät 3 kpl ovat hiljaisia, 2 kpl ulkolinjapöytiä odottavat ti
lauksiaan.
Tekniikkaa! Kullakin työntekijäl
lä on henkilökohtaiset luurinsa. Työn alkaessa luurit laitetaan päähän ja töpseli pöytään kiinni.
Jokaisella tilaajalla on oma nu
meroitu lamppu paikallispöydässä.
Lampun syttyessä taaimmaisella töpselillä vastataan kutsuun. Etum
maisella yhdistetään pyydettyyn numeroon. Linkku on sitten edessä, jolla soitetaan. Tämä salaperäinen linkku on se väline, jolla voitaisiin kuunnella salaa. Tosin me työhöm
me vihkiytyneet käytimme sitä ute
liaisuuteemme hyvin vähän. Ei ollut aikaa eikä työmoraali antanut lupaa.
Olimmehan me antaneet valaehtoi- sen lupauksen jo työhön tullessam
me salassapitovelvollisuudesta. Jos joskus joutui kuulemaan jotakin, ei siitä puhuttu. Vielä, yli 30-vuotta keskustyön loputtua, ei tiedä mitään
"oletko kuullut?"
Yks kaks syttyy monta lamppua yhtaikaa. Käsi tarttuu töpseliin, tökkää palavan lampun alla ole
vaan aukkoon. "K eskus", vastaan.
"Huom enta, mitäs tytöille kuuluu?"
"Hyväähän tässä". Lamppuja pa
laa pöydässä, mutta äänessä ei saa kuulua kiire. Tilaus otetaan ylös, tai yhdistetään asiakkaan pyytämään numeroon.
Aamusta kaupat tilaavat tukku-
liikkeihin tavaratilaukset. Keskisuo
malaisen toimittajan "lehtipuhelut"
tulevat vasta iltapäivällä, samoin leipomoiden "leipäpuhelut". Nämä olivat jokapäiväisiä. Tilaukset kirja
taan kupongeille. Paikallispöydästä ne siirretään ulkolinjapöytään.
Kun asiakkaalla oli oikein kiire, hän voi tilata "pika-" tai oikein "sa- lamapuhelun". Ne tosin maksoivat huomattavasti enemmän. Tietysti, nehän ohittivat tavalliset tilaukset heti.
Ulkomaanpuhelun sattuessa kohdalle, tilanne vähän jännitti. Kun meikäläinen maalta joutui Helsingin tyttöjen kanssa yhteistyöhön, ei saa
nut möhliä, osoittaa tietämättömyyt
tään. Asiat kyllä onnistuivat yleensä hienosti.
Työkaverit alkavat tulla töihin klo 8:lta. Vuorossa on aina 3 tai 4 työntekijää päivän aikana. Olemme vuoro työläisiä. Työaikaan kuuluu, niin päivä- ja yövuoroja kuin sun
nuntaityötä.
Työaika oli 6 tuntia. Olit sidottu pöytään koko sen ajan. Ainoa tauko vuoron aikana oli ruokatauko. Se kesti 20 min. Sinä aikana söit evääsi, tosin kahviakin keitettiin porukalla.
Yövuorolainen joutui monesti olemaan "palveleva puhelin". Mo
nen yksinäisen ihmisen surut tuli kuultua. Heitä kuunneltiin ja loh
dutettiin kukin taitojensa mukaan.
Keski-Suomen Valon miehet käytti
vät meitä myös joskus hyödykseen työssään. Tiesimmehän me usein missä vikapartio liikkui.
Työpäivään kuului paljon erilai
sia tapahtumia. Aika kului nopeasti.
Yleensä oli kiire. Mitä kiireempi, sitä vähemmän teki virheitä.
Kommelluksia kyllä sattui. Ker
rankin minä möhlin oikein kunnolla.
Kiireinen aamupäivä! Eläinlääkä
ri Männikkö oli pyytänyt "Viispiik- kisen" toimitukseen monta kertaa.
Numero oli aina varattu. Minä her
mostuin, kun tuli taas pyyntö. Link
ku jäi vahingossa auki, tilaaja kuuli, kun rauhallinen keskusneiti kirosi
Puhelinlangat huurussa
Kuvan ottanut Oinolan talon isäntä Tapani Takkala kiivettyään puhelinpylvääseen. Keskus loppui Oinolassa 1973
voimallisesti ja manasi, että edelleen se puhuu. Punastuin korviani myö
ten huomattuani asian. Linkku kiinni äkkiä!!! Pari rauhoittavaa henkäystä, sitten rauhallisella äänellä sanomaan
"Edelleen varattu". Männikköä nau
ratti "Kyllä kuultiin". Nolotti, mutta minkäs teit. Tehty mikä tehty. Yleen
sä sai kyllä anteeksi möhläykset ja virheet, kun myönsi ja pyysi anteek
si. Joskus kyllä teki mieli osoittaa mieltään, mutta parasta oli kun pysyi rauhallisena. Se kannatti aina.
Tyytyväiset asiakkaat olivat pa
rasta kiitosta työssä, jossa ei ollut kasvokkain henkilön kanssa, toim it
tiin vain äänellä. Se teki itselle myös joskus tepposia. Puhuit ihmisen kanssa vain puhelimessa. Muodostit hänestä selvän kuvan, mutta kyllä se joskus petti.
Käsikeskuksen aikaan yleisöpu
helin oli toimiston yhteydessä. Asi
akas tilasi meiltä puhelun koppiin maksua vastaan. Joskus oli vaike
uksia. Kerrankin tuli luukulle hyvin kiireinen vanhempi nainen. "Pitäis' äkkiä päästä rönkkeliin". Mikä on rönkkeli? Selvisihän se aikani ky
seltyä, sairaalan laboratoorioon oli tarve. Tilaaja sai puhelunsa.
Keskustyö oli minulle aikanaan ihanaa työtä. Satuin olemaan työ
vuorossa viimeisenä yönä, kun Karstulan käsikeskus meni aamulla automaattiin. Sain työstäni parhaat kiitokset sinä yönä eräältä vanhem
malta naiselta. En ollut kuulemma koskaan hermostunut häneen! Jat
koin työtäni vielä monia vuosia ylei
sönpalvelijana, mutta parasta aikaa
ni oli olla "Sentraali Santra".
H elinä K oskinen
