DIALOGISUUDEN ULOTTUVUUKSIA
Ymmärtävä vuorovaikutus Siun soten henkilökunnan puheessa
Itä-Suomen Yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yhteiskuntapolitiikan pro gradu- tutkielma Mikko Juvonen (op. n:o 124976)
Toukokuu 2018
Itä-Suomen yliopisto Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä: Mikko Juvonen
Työn nimi: DIALOGISUUDEN ULOTTUVUUKSIA. Ymmärtävä vuorovaikutus Siun soten henkilö- kunnan puheessa.
Oppiaine: Yhteiskuntapolitiikka Työn laji: Pro gradu – tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat: Tiina Sotkasiira
Aika Toukokuu 2018 Sivumäärä: 86 sivua, 4 liitettä Tiivistelmä
Pohjois-Karjalan maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut on yhdistetty vuoden 2017 alusta yhden toimijan, Siun soten alaisuuteen. Moniulotteinen toimintaympäristö ja tiukka talouskuri yhdistettynä ison organisaation toimin- taan tuottaa helposti tilanteen, jossa yhden ihmisen tila jää pieneksi ja oman toimijuuden kokemus ohueksi.
Tässä tutkielmassa selvitän, millaisena haastatellut Siun soten työntekijät kokevat työpaikan vuorovaikutuksen.
Katson vuorovaikutusta dialogin ja dialogisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa kokoan dialogisuuden taustateori- oita yhteen ja tämän teoreettisen kehikon läpi luen haastatteluaineistoa. Dialogisuudelle löydän viisi ulottuvuutta, yhteys, toiseus, vapaus, moniäänisyys ja holistisuus. Lisäksi teoriaosuudessa katson, että dialogisuudelle olisi eettinen perusta, jonka komponentteja olisivat rakkaus, vastaaminen ja vastuu toisesta. Nämä kahdeksan ulottu- vuutta on esitetty kuviossa 2.
Keräsin aineiston coaching-keskusteluilla, joiden teemana oli ymmärtävän vuorovaikutuksen lisääminen omassa työyhteisössä. Keskustelun kävin seitsemän henkilön kanssa, joista kahden kanssa oli kaksi keskustelua. Haas- tatteluja kertyi yhteensä 14 tuntia ja litteroitua tekstiainesta 150 sivua.
Luin jokaisen litteroidun haastattelun viiden dialogisuuden ulottuvuuden ja kolmen dialogisuuden eettisen kom- ponentin läpi. Kirjasin havainnot jokaisesta haastattelusta miellekartaksi, joista taas kokosin lausumat edellä ker- rottujen kahdeksan otsikon alle. Analyysivaiheessa huomaisin, että merkittävä dialogisuuden ulottuvuus on luot- tamus, jota en ollut teoriaosuudessa käsitellyt. Analyysin myötä dialogisuuden kuva muuttui, ja laadin uuden ku- van, jossa luottamuksen kehystämänä on viisi ulottuvuutta. Painavimpina ulottuvuuksina näyttäytyivät vastaami- nen ja vapautus, jotka avaavat dialogisuutta samasta suunnasta. Moniäänisyys ja toisen toiseus näyttävät myös olevan rinnakkaisia näkökulmia. Kaikki kaikessa ja yhteys saivat aineistosta tukea, joten dialogisuus avautuu tä- män tutkielman mukaan neljästä näkökulmasta.
Teorian suunnasta katsomisen lisäksi luin aineiston neljästä käytäntöä lähempänä olevasta kysymyksestä käsin.
Mikä estää dialogia ja mikä mahdollistaa dialogia sekä mitä on, kun dialogia ei ole ja mitä on, kun on dialogia?
Ymmärtävän vuorovaikutuksen, eli dialogisuuden puute estää henkilökunnan sitoutumisen ja omien voimavaro- jen täysimittaisen hyödyntämisen. Se, että ei tule kuulluksi tuottaa pahimmillaan asenneta, että ei jaksa välittää siitä, mikä olisi hyväksi työnantajalle, tästä asenteeksi tulee puuhastelu ja työn merkitys katoaa. Toisaalta ympä- ristössä, jossa dialoginen vuorovaikutus on toimivaa, työntekijä pystyy toimimaan aktiivisesti kohti työnantajan tavoitteita.
Asiasanat dialogi, dialogisuus, Siun sote, kuulluksi tuleminen, voimaantuminen Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Muita tietoja
University of Eastern Finland Faculty
Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department
Department of Social Sciences
Author Mikko Juvonen
Title: DIMENSIONS OF DIALOGUE. Understanding interaction on speech of employees of Siun sote.
Academic subject: Social Policy Type of thesis: Master thesis
Date: May 2018 Pages: 86 Pages, 4 Annex
Abstract
The Social and Health Services of the Province of North Karelia were merged from the beginning of 2017 under to one organisation, Siun sote. The multidimensional operating environment and the tight budget which are combined with large organization, easily produce situations where one's space to act remains narrow and the experience to be an active agent is limited. In this paper, I find out how the in- terviewed employees of Siun sote feel the interaction of their workplace.
I study interaction from the point of view of dialogue and dialogism. In the thesis I summarize the back- ground theories of dialogue, and through this theoretical framework I read the interview material. I find five dimensions for dialogism, the connection, otherness, freedom, polyphony and holism. In addition, I regard that dialogue has an ethical basis whose components would be love, answering, and responsi- bility for the other. These eight dimensions are shown in Figure 2.
I collected material by coaching discussions, whose theme was how to improve understanding interac- tion in work community of Siun sote. The conversation was attended by seven people, with two of them were two conversations. There were 14 hours of interviews and 150 pages of transcribed text.
I read each of the interviews through the five dialogical dimensions and the three ethical components of dialogue. I write down observations on each of the interviews as a mind map according to the eight headings above. At the analytical stage, I noticed that significant dimensions of dialogue was the trust that I had not discussed in the theoretical part. As a result of the analysis, the image of dialogue was changed and I created a new picture in which five dimensions of dialogue are framed by confidence.
The most profound dimensions were the response and the freedom which open the dialogue from the same direction. The polyphony and the otherness also appear to be parallel perspectives. Holism and connection got support from the material, so dialogism, according to this study, opens up from four perspectives.
In addition to watching from the point of view of the theory, I read the material through four practical questions. What prevents dialogue and what makes dialogue possible, and what is there when there is not dialogue and what is there when there is a dialogue? The lack of understanding interaction, that is, the lack of dialogue, prevents staff commitment and the full utilization of their own resources. If one doesn’t become to be heard at its worst it will produce attitude what is not good for the employer. Sig- nificance of work would disappear and also productivity will go down. On the other hand, in an environ- ment in which dialogic interaction works, the employee is able to act actively towards the employer's goals.
Keywords dialogue, dialogism, Siun sote, to be heard, empowerment
Archive location University of Eastern Finland Library Additional information
D
IALOGISUUDEN ULOTTUVUUKSIAYmmärtävä vuorovaikutus Siun soten henkilökunnan puheessa
Sisällys
1. JOHDANTO ... 1
2. DIALOGI JA DIALOGISUUS ... 6
2.1MITÄ DIALOGI ON? ... 6
2.2DIALOGIN JA MUIDEN KOMMUNIKAATIOMUOTOJEN EROJA ... 8
2.3DIALOGISUUDEN PERUSELEMENTTEJÄ ... 12
2.3.1 Buber - yhteys ... 14
2.3.2 Levinas- toisen toiseus ja vastuu toisesta ... 17
2.3.3 Bahtin – moniäänisyys ja vastaaminen ... 20
2.3.4 Paulo Friere – vapautus ja rakkaus... 23
2.3.5 Bohm - holistisuus ... 25
2.4 DIALOGISUUDEN TIIVISTELMÄ ... 29
3. METODI JA MATERIAALI ... 32
3.1LÄHESTYMISTAVAN TOIMIVUUS MENETELMÄLLISENÄ LÄHTÖKOHTANA ... 32
3.2HAVAINNOT SOSIAALISESTA MAAILMASTA EIVÄT OLE HAVAINNOITSIJASTA RIIPPUMATTOMIA ... 33
3.3TUTKIMUS NELIPORTAISENA TULKINTANA.... 35
3.4TOIMINTATUTKIMUKSEN NÄKÖKULMAA ... 37
3.5COACHING-KESKUSTELU AINEISTON KERUUN MENETELMÄNÄ ... 39
3.5.1 Päämäärä ja polut sinne näkyviksi ... 40
5.5.2 ”Minä tykkään, että pitää puhua, että tietää mitä ajattelee.” ... 43
3.6.TUTKIJAN ROOLIT JA EETTISYYS ... 44
3.7AINEISTO ... 46
4. ANALYYSI ... 48
4.1YHTEYS, VAI SUHDE? ... 48
4.2TOISEUS, VAI TOINEN ON TIETTY? ... 50
4.3 VAPAUTUS, VAI VALLOITETTU? ... 52
4.3.1 Valloittaminen ja vahvuus, pitääkö olla vahva ja rohkea?... 53
4.3.2 Ajankäyttö, nopeusko tehokkuutta?... 53
4.3.3 Rakenne vai ihmiset nimeämisen mahdollistajina? ... 54
4.3.4. Vallan jakaminen ... 55
4.4MONIÄÄNISYYS ... 56
4.5KAIKKI KAIKESSA ... 58
4.6TULLA KUULLUKSI, TULLA VASTATUKSI ... 61
4.6.1 Yksin ja kuoliaaksi vaiettu ... 61
4.6.2 Pettymys ja motivaatiopula ... 63
4.7RAKKAUS ... 63
4.8VASTUU TOISESTA ... 64
4.9LUOTTAMUS ... 65
4.10MILLAISELTA NÄYTTÄÄ DIALOGISUUDEN ULOTTUVUUDET AINEISTON ANALYYSIN JÄLKEEN? ... 67
5. MIKÄ ESTÄÄ DIALOGISUUTTA JA MITÄ DIALOGISUUDEN PUUTTEESTA SEURAA? ... 71
6. MITEN JA MIKSI TOIMIA, ETTÄ DIALOGISUUS VALLITSISI? ... 75
7.PÄÄTELMÄTJAJATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET ... 80
8. LÄHTEET ... 83
9. LIITTEET ... 87
K
UVIOT JA TAULUKOTKuvio 1. Puhetilanteiden suhde dialogiin
Kuvio 2. Dialogisuuden teoreettiset ulottuvuudet ja eettinen perusta Kuvio 3. Luottamus ja dialogisuuden neljä teoreettista ulottuvuutta
Taulukko 1. Puhetilanteiden suhde dialogiin
Taulukko 2. Kokonaisnäkemyksen muodostumista estäviä ja edistäviä tekijöitä Taulukko 3. Dialogisuuden tiivistelmä
1. JOHDANTO
Miksi haluan tutkia dialogisuutta? Vastakkainasettelu ja toisen kuulemattomuus synnyttä- vät kitkaa, osattomuutta, tehottomuutta ja haittaavat luovuutta. Ajatus, että jollakin yksin on viisaus, jättää paljon ymmärrystä pois. Ajatus, että jollakin yksin on ymmärrys, jättää paljon luovuutta pois.
Tutkielmani taustalla oleva maailman syliinsä ottava ajatus ja lähtökohta, että maailmaan tulisi enemmän ymmärtämistä eli enemmän dialogisuutta, perustuu kokemukseeni per- heen, harrastustoiminnan, yritystoiminnan, kehitysyhteistyön ja politiikan aloilta: kaikissa hyvän toiminnan perusta on toisen ihmisen ymmärtäminen. Jukka-Pekka Puro (2010,8) esittää, että hyvän kuuntelemisen myötä syntyvä ymmärtäminen luo motivaatiota, innos- tusta ja tuloksellisuutta. Puro (2010,96) muotoilee kuuntelevan organisaation tavoitteeksi että ”kaikki työyhteisöön kuuluvat kokevat yhdessä tavoittelevansa toistensa ymmärtä- mistä.”
Tämä tutkielma osallistuu yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun varsinkin osallisuuden nä- kökulmasta. Hyvinvointia tukeva kuulluksi tuleminen on yksi tämän tutkielman aineiston keskeinen sisältö. Vaikka tämä tutkielma ei kerro kaikesta kaikkea, niin arkijärjen pohjalta väitän, että samat mekanismit toimivat Siun soten työyhteisössä, kuin naapurustossa tai yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Dialogisuus näyttäisi olevan välttämätön ehto hankalien yhteiskunnallisten ongelmien rat- komiseksi. Aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen perehtyessäni en löytänyt tutki- musta, jossa dialogisuuden taustalla olevia teoreettisia ulottuvuuksia olisi esitetty kootusti.
Tässä tutkielmassa kokoan dialogisuuden näkökulmat ja esitän teoriaosuuden lopussa si- vulla 13 tiivistelmän (Kuvio 2.) siitä, millaisena kokonaisuutena nuo ulottuvuudet voitaisiin nähdä. Analyysin myötä tuo kuva muuttui ja esitän uuden tiivistelmän sivulla 69 (Kuvio 3.).
Dialogisuuden teoreettinen tausta on monipuolinen, aina psykoterapiasta kirjallisuuden tut- kimukseen ja kvanttifysiikan ilmiöihin. Dialogisuus näyttää olevan toimiva perusta lähtien erilaisista ohjauksen toiminnoista, organisaatioiden ja koko yhteiskunnan kehittämiseen.
Tässä tutkielmassa dialogisuutta katsotaan työyhteisön näkökulmasta. Kai Alhaisen (2016) kirja Dialogi demokratiassa, oli keskeinen johdattelija dialogisuuden ajattelijoihin ja teoreet- tiseen taustaan.
Monimutkainen ja moniääninen toimintaympäristö vaatii Heini Winkin (2009,99-102) mu- kaan muuttamaan modernin ajattelun mukaista hierarkkista, käskyihin ja tottelemiseen sekä toteuttamiseen perustuvaa toimintaa. Nopeasti muuttuva postmoderni toimintaympä- ristö vaatii irrottautumista autoritäärisestä johtamisesta ja siirtymistä kohti dialogisuutta, niin että moniäänisyyden kautta saadaan laajasti osaaminen yhteiseen käyttöön.
Varsinkin julkisen sektorin työpaikkoja leimaa puhe niukoista resursseista, liiasta kiireestä sekä kysymykset siitä minne resurssit pitäisi suunnata. Työ koetaan yhä vaativampana ja kysymykseksi nousee, että miten vahvistaa työntekijöiden voimavaroja ja jaksamista.
Jukka Pyhäjoki ja Mimosa Koskimies (2015, 170-173) esittävät, että dialogiset käytännöt yksi keino velvollisuuksien ja voimavarojen tasapainoilussa.
Hyvät käytännöt tai dialogisuus eivät ole kopioitavissa olevia siirrettäviä kappaleita tai ole- viin rakenteisiin liitettäviä komponentteja. Hyvä käytäntö itsessään on sosiaalinen rakenne.
Jokainen sosiaalinen rakenne on uniikki ja jatkuvassa liikkeessä. Uniikin, jatkuvassa muu- toksessa olevan rakenteen kopioiminen ei ole mahdollista. Uusia toimintatapoja viritettä- essä kyse on pitkäkestoisesta, jopa 5-6 vuotta kestävästä juurruttamisesta. (Tom Arnkil ja Jaakko Seikkula 2014a, 158-168.)
Dialoginen vuorovaikutus nähdään keinona parantaa työelämää ja dialogisuus nähdään myös tuloksekkuuden ja työhyvinvoinnin lähteenä. Varsinkin julkisen sektorin toimijoille vä- estön ikääntyminen ja julkisen sektorin kestävyysvaje asettavat haasteen. Vuosina 2012- 2014 toteutetun Dialoginen johtaminen innovatiivisuuden tekijänä -tutkimusohjelman lop- puraportissa todetaan, että ymmärtävän vuorovaikutuksen keinoin saadaan myönteisiä vaikutuksia organisaation tuloksekkuuteen, työelämän laatuun ja innovatiivisuuteen. (Sirpa Syvänen & al. 2015, 13-24.)
Tom Arnkil (2009,334) esittää Horst Rittelin käsitteen ’kinkkinen ongelma’. Kinkkisten on- gelmien ratkaisuja ei ole valmiina olemassa ja myös toimenpiteiden vaikutukset ovat vaike- asti nähtävissä, samoin kuin toimien valmistuminen. Ratkaisu joen yli pääsemiseksi on helppo, rakennetaan silta ja kun se on valmis, ratkaisu on valmis. Ongelman tekee kink- kiseksi se, että jo ongelman määrittely ja ymmärrys ongelmasta eivät ole yksiselitteisiä.
Ongelmaa ymmärretään usein vasta kun toimitaan sen ratkaisemiseksi.
Katson, että sosiaalisten rakenteiden pirstoutuminen sekä niiden osin subjektiivinen raken- tuminen tekevät sosiaalisista rakenteista luonteeltaan kinkkisiä, ei yksiselitteisiä, ja siksi
myös toiminta niissä on lähtökohtaisesti kinkkistä. Dialogisuuden Jorma Heikkilä ja Kris- tiina Heikkilä (2005,207) hyväksi keinoksi käsitellä kinkkisiä ongelmia, epäselviä asioita.
Tarve kontrolloida epävarmaa tai epäselvää tilannetta on luontaista, mutta yritykset kont- rolloida toisen ajatuksia ja toimintaa johtavat strategiseen toimintaan ja sulkevat pois tai kaventavat dialogisen tilan. Neuvominen myös muuttaa dialogisen vuorovaikutuksen stra- tegiseksi, jossa toinen on vähemmän kyvykäs - toisella on totuus ja ratkaisut. (Seikkula ja Arnkil 2014b,26.)
Tom Arnkil (2009,347) esittää Otto Scharmerin näkemyksen, jonka mukaan johtamisessa tulisi keskittyä enemmän ”niihin lähteisiin, josta toimijuus ammentaa, josta se syntyy, keh- keytyy.” Johtamisessa tulisi ”huolehtia sosiaalisen kentän laadusta, josta vaikutteita tulee”
ja pysähtyä, ”avautua sille joka on kehkeytymässä.”
Ratkaisujen löytyminen edellyttää sekä horisontaalisten että vertikaalisten rajojen ylittä- mistä ja yhdessä toimimista. Toisen kontrolloinnin sijaan on syytä lähentyä Toista, että voisi kuulla paremmin hänen näkemyksensä, että voitaisiin luoda yhteinen kieli ja yhdistää resurssit. Arkipäivän elämä täytyy asettaa keskiöön ja ylittää sitä ympäröivät rajat. Hori- sontaalinen eriytyminen ja vertikaalinen erikoistuminen eivät tue spontaania rajojen ylittä- mistä ja yhteyden luomista. Verkostoitumisen ja rajojen ylittämisen kulttuuri on Jaakko Seikkulan ja Tom Erik Arnkilin (2014b ,22-24) mukaan mahdollista rakentaa ja saada malli kestäväksi, mutta se edellyttää päättäväistä työskentelyä.
Tutkielmassa pyrin selvittämään, millaisena tutkimukseen osallistuneet Siun soten työyh- teisöjen jäsenet kokevat työpaikan sisäisen vuorovaikutuksen. Ajatus ei ole sanoa, että täl- laista on vuorovaikutus Siun sotessa. Kiinnostukseni kohteena ei siis ole Siun sote si- nänsä, vaan vuorovaikutus, dialogi ja dialogisuus.
Siun sote on vuoden 2017 alussa perustettu Pohjois-Karjalassa ja Heinävedellä toimiva kuntayhtymä, joka vastaa alueen sosiaali- ja terveyspalveluista. Kuntayhtymä tuottaa myös pelastuslaitoksen ja ympäristöterveyden palvelut toiminta-alueellaan. Siun sote ko- kosi 18 eri organisaatiota ja noin 7000 työntekijää yhden johdon alaisuuteen.
Olen käynyt noin 100 tunnin coaching koulutuksen ja olen Business Coaching Instituutin sertifioima Business Coach. Coaching kokemusta tämän tutkielman aineistoa kerättäessä minulla on noin 80 tuntia. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä graduni siitä, kuinka coaching- menetelmä toimisi kehitysyhteistyöhankkeissa. Ajatukseni muuttui, kun tapasin erään Siun
soten työntekijän, joka ei ollut tyytyväinen työyhteisönsä tilaan. Keskustelimme työpaikan tilanteista ja keskustelun päätteeksi sanoin jotenkin, että ei kai se nyt noin hankalasti voi olla. Että eikö pitäisi itse suhtautua vähän myönteisemmin omaan työpaikkaan. Sain hä- neltä seuraavana päivänä viestin, jonka johdosta päätin suunnata tutkielmaani Siun soten organisaatioon. Hän kirjoitti pitkän viestin, josta olennaisimmat siltä osin kuin voi lainata, ettei kirjoittajaa voi liittää mihinkään työyhteisöön:
”Tuota keskustelua ei olisi saanut edes käydä, meitä on muistutettu, ettei työnantajasta saa puhua negatiivisia asioita muille. … koko ajan kiristetään … ainoa perustelu on tasa- puolisuus ja säästöt … on paljastunut toistuvasti, ettei muutokset tuo säästöjä … Kukaan ei kuuntele henkilökuntaa, monia eri teitä on asiaa koitettu viedä eteenpäin… Huoli työka- vereista ja potilaista on aitoa ja iso, mutta kukaan ei kuuntele tai kanna vastuuta. ”
Keskustelun ja tuon viestin perusteella ajattelin, että Siun soten organisaatiossa olisi sijaa dialogisuuden vahvistamiselle. Myös aineiston keräämisen helppous verrattuna kehitysyh- teistyön alalle suuntautuvaan tutkielmaan, puolsi Siun soten valintaa tutkielmani ke-
hykseksi.
Olen asettanut tälle tutkielmalle kaksi tehtävää.
Ensiksi tavoitteena on tiivistää dialogisuuden teoreettinen tausta ja katsoa aineiston avulla miltä osin tuo tiivistys on onnistunut ja tehdä siihen tarvittavat muutokset.
Toiseksi tarkoitus on koota aineistosta asioita, jotka estävät dialogisuutta ja millaisia seu- rauksia dialogisuuden poissaololla on sekä katsoa millaiselta kuulostaa kun, dialogisuus on läsnä, mitä ovat dialogisuutta mahdollistavia tekijöitä
Tämän toisen osion suhteen on perusteltua sanoa, että teoria ja aineisto eivät keskustele.
Pidän tätä käytäntöön suuntautuvaa analyysiä kuitenkin tärkeänä, koska siten on mahdolli- suus saada tietoa, jonka myötä toimijat voivat muuttaa omaa toimintaansa. Näin säilyy myös yhteys aineiston keruun ja tutkielman tulosten vaikuttavuuden kesken.
Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1.) Mitä on dialogi?
2.) Mitkä ovat keskeisiä dialogisuuden teoreettisia ulottuvuuksia?
3.) Mitä aineisto kertoo, kun se luetaan teoreettisen viitekehyksen läpi ja tukeeko aineisto teoriaosuudessa koostamaani näkemystä dialogisuuden ulottuvuuksista.
4.) Mitä dialogia edistäviä ja dialogia haittaavia asioita tutkimukseen osallistuneet Siun so- ten työntekijät kokevat työyhteisössään?
Metodologisten valintojen perusteena on ollut käytännöllinen tiedon tarve ja menetelmäksi valitsin aina sen, joka kulloinkin näyttää parhaiten, tutkimuksen reunaehtojen sisällä, anta- van vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tässä mielessä käsillä oleva tutkimus voidaan nähdä pehmeänä tai joustavana.
Käytin tutkielmassani laadullisia menetelmiä. Keräsin aineiston pääosin haastattelemalla.
Haastattelun tapana on coaching-sessio, jonka tavoitteena on lisätä coachattavan vuoro- vaikutuksen/dialogisuuden kyvykkyyttä. Coaching-keskustelun sisällä hyödynnän muistelu- työn ja eläytymismenetelmän tyyppisiä rakenteita.
Luvussa 2.) Dialogi ja dialogisuus katson mitä dialogin on sekä millainen teoreettinen tausta dialogisuudelle olisi löydettävissä viiden ajattelijan ideoitten, David Bohmin (holisti- suus), Martin Buberin (yhteys), Emmanuel Levinasin (toisen toiseus ja vastuu toisesta), Paulo Frieren (vapautus ja rakkaus), sekä Mihaili Bahtinin (moniäänisyys ja vastaaminen) siis kahdeksan ulottuvuuden kautta.
Otsikon Metodi ja materiaali alla luvussa 3.) kerron tutkimuksen henkilöistä ja coaching- keskustelusta aineiston hankinnan menetelmänä sekä siitä, kuinka aineisto on analysoitu.
Tässä luvussa kuvaan sitä, kuinka ajattelen saatavan tietoa sosiaalisesta toiminnasta.
Luvussa 4.) katson mitä aineistosta löysin aineistosta, kun luin sitä luvussa 2.) hahmoteltu- jen dialogisuuden ulottuvuuksien läpi ja millaiseksi ulottuvuudet tämän analyysin perus- teella muodostuvat.
Luvuissa 5.) ja 6.) kuvaan aineiston perusteella ja arkielämän tasolla luvussa 5.) dialogi- suutta estäviä tekijöitä ja mitä seuraa dialogisuuden puutteesta ja luvussa 6.) sitä miten toimia ja miksi, että dialogisuus olisi yhteisön olemisen tapa. Päätelmiä ja jatkotutkimuksen aiheita mietin luvussa 7.).
Siellä täällä lukujen lopussa olen kirjoittanut, mitä tai miten itse olen luvussa kirjoitetun ko- kenut. Nämä pohdinnat olen erottanut muusta tekstistä sijoittamalla ne laatikkoon.
Elämä, kokonainen. Ilkeät, moniulotteiset ongelmat.
Ei yksinkertaista ratkaisua.
Elämä, kuriton. Ei tottele hallintoa, ei mittaria, ei luokittelua.
Ylitä raja ylös, ylitä raja sivulle, katso yhdessä monesta ikkunasta, toimi yhdessä mo- nesta suunnasta.
Käskyllä, kontrollilla, komennolla, silläkö löydät ratkaisun?
Lähesty, kuuntele, luo yhteinen kieli, kutsu, silläkö löydät ratkaisun?
Laske korkea tasalle. Nosta matala tasalle.
Kulje sivuille, kulje eteen, kulje taakse.
Ohenna eriytyminen. Ohenna erikoistuminen.
Anna yhteydelle mahdollisuus.
Löydämmekö ratkaisun?
2. DIALOGI JA DIALOGISUUS
Tässä luvussa perehdyn dialogisuuden teoreettiseen taustaan. Luvussa 2.1 määrittelen mitä dialogi on sekä 2.2 selvennän dialogin ja muiden kommunikaatiomuotojen eroja.
Luvussa 2.3 kuvaan viiden dialogisuuden perusteista kirjoittaneen tutkijan ideoitten kautta dialogisuuden peruselementtejä ja luvussa 2.4 tiivistän näistä elementeistä dialogisuuden olemuksen graafiseksi esitykseksi.
2.1MITÄ DIALOGI ON?
Dialogista voidaan puhua kommunikaatio- ja keskustelutaitona, mutta myös ideaalisena ihmisen kohtaamisen ja yhteyden syntymisenä. Sana dialogi koostuu kreikan kielen sa- noista ’dia’ (lävitse) ja ’logos’ (merkitys/sana). Jorma Heikkilä ja Kristiina Heikkilä
(2005,202) toteavat ’logos’ sanan voivan merkitä myös kokoontumista, ihmisten ja asioi- den suhteiden luomista. He määrittelevät dialogin olevan ”keskustelua, jossa ihmiset ajat- televat yhdessä ja heidän välillään vallitsee luottamuksellinen suhde.”
Dialogia voidaan kuvata merkitysten virtauksena (William Isaacs 2001,40) tai vapaana vir- tauksena, jokena, joka kulkee kommunikoivien ihmisten välissä (David Bohm ja F. David
Beat 1992,245). Dialogin voi ajatella olevan antamista ja saamista ja se mahdollistaa jae- tun vision muodostamisen (Daniel Yankelovich 2001,20).
William Isaacs (2001,39) määritelmän mukaan ”dialogi on keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta.” … ”Se on keino hyödyntää osallistujien yhteistä älykkyyttä ja voimaa (emt 40).” Peter Senge (2001,31-31) sanoo edellä olevan kirjan esipuheessa siinä tarkoi- tettavan dialogilla ”yhdessä tapahtuvaa perehtymistä johonkin asiaan: dialogi on tapa aja- tella ja miettiä yhdessä.” Dialogin oppimisen perustana Senge (emt.) pitää asenteen muuttamista ihmissuhteisiin. ”Meidän tulee oppia luopumaan pyrkimyksestä saada muita ymmärtämään meitä ja lisäämään sen sijaan omaa ymmärrystämme niin itsestämme kuin muistakin.” Dialogi tapahtuu ”ihmisten sisimmässä ja heidän välillään.”
Kaarina Mönkkösen (2002,33) mukaan ”dialogisuudesta on tullut eräänlaista postmodernia retoriikkaa, jossa halutaan korostaa vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta, moniäänisyyttä ja moniarvoisuutta.” Dialogista voi tulla sana, jota käytetään, mutta toimintatavat eivät ole sen mukaisia, sana ’dialogi’ saattaa muodostua naamioksi, jolla ei-dialoginen puetaan hy- väksyttävään pukuun, dialogin viittaan (emt.,47).
”Kutsu dialogiin on kuin viaton hyvän tahdon ele. Kuka sellaista haluaisi vastustaa tai kriti- soida.” Näin Marjo Vuorikoski ja Tomi Kiilakoski (2005, 309) ilmaisevat dialogipuheen ylei- syyttä ja epätarkkuutta, dialogista on tullut ”kyseenalaistamaton ihanne, normi ja retorinen väline.” Dialogi lupaa inhimillisyyttä välineellisen järjen rinnalle tai sen sijaan.
Jorma Heikkilä ja Kristiina Heikkilä (2005,202) toteavat että dialogia on syytä ”tarkastella jatkuvasti uutta luovana prosessina”, jossa omien näkemysten jakaminen auttaa ymmärtä- mään paremmin toisiamme.
Aitous, ehdoitta arvostaminen ja empaattinen arvostaminen ovat Jorma Lehtovaaran (1996,47) mukaan keskeisiä dialogisia taitoja, todellisuuteen asennoitumisen tapoja. Leh- tovaara (emt.) asettaa aitouden ensimmäiseksi, perustavaksi asemaksi, joka on edellytys muiden dialogissa tarvittavien taitojen ilmaantumiseksi. Arvostava valpas kuuntelija antau- tuu resonoimaan puhujan ilmauksille, hän ei arvioi Toista, ei teeskentele ymmärtävänsä, vaan kysyy. Hyväksyvä ottaa toisen varauksettomasti huomioon ja kunnioittaa Toista.
Tom Arnkil (2009) toteaa, että dialogille ei ole olemassa selkeää määritelmää, vaan sitä kuvaillaan eri näkökulmista. Arnkil (emt., 335) kuvaa dialogin olevan ihmisten välistä vuo- ropuhelua, jonka piirteitä ovat ”yhdessä etsiminen, kuunteleminen, kiinnostus toisen
näkemyksiä kohtaan, keskinäinen luottamus ja pyrkimyksenä on ylittää rajoja, rakentaa sil- toja, eheyttää, saada kokonaiskuva ja toimia yhdessä.” Seikkula ja Arnkil (2014b,193) pai- nottavatkin, että dialogisuus on koettava itse voidakseen ymmärtää sen. Se ei ole mene- telmä, jonka voi opiskella kuten jonkin teknisen taidon, siksi kaikki kuvaukset dialogisuu- desta ovat kalpeita ja elottomia.
Dialogi näyttäytyy vuorovaikutuksessa konkreettisena tekemisenä ja toimintana. Dialogin taitoja voi opetella tai muotoilla fyysistä tilaa ja toiminnan rakenteita niin, että dialogille olisi suotuisat olosuhteet. Ilman dialogisuutta, ilman yhteydessä olemisen tapaa, dialogi jää kui- tenkin vastaleikatun nurmen tuoksuksi, jonka tuuli ja aurinko vievät. Mutta, dialogin edelly- tysten parantaminen ja dialogin keinojen käyttäminen eivät vie poispäin dialogisuudesta, vaan ne ohjaavat kohti dialogisuutta.
Edellä olevasti tiivistän vastauksen otsikon kysymykseen, että dialogi on itsensä, toisen ja maailman ymmärtämistä; yhdessä toisten kanssa.
2.2DIALOGIN JA MUIDEN KOMMUNIKAATIOMUOTOJEN EROJA
Keskustelun (discussion) sanan merkityksessä on mukana ”palasiksi tai kappaleiksi lyömi- nen tai särkeminen” ja keskustelua luonnehtiikin kokonaisuuden pilkkominen osiin, todis- telu, selittely ja puolustelu. Dialogissa suunta on kokoava, eri osien merkitykset kootaan ja paljastetaan nähtäville ja käytettäväksi. Pyrkimyksenä on laajentaa omaa ja muiden käsi- tystä asiasta, luoda monia eri näkökulmia. (Jorma Heikkilä ja Kristiina Heikkilä 2005,203- 204.)
Kuvio 1.) Puhetilanteiden suhde dialogiin (Hankamäki 2015,325)
Jukka Hankamäki (2015,324-325) valaisee dialogin asemaa suhteessa erilaisiin puhetilan- teisiin. Lähimpänä dialogia näyttäisi olevan keskustelu, mutta siinä mukana oleva valta ja sen tuomat ristiriidat usein ohentavat dialogin mahdollisuutta. Neuvottelutilanteissa osa- puolilla on jokin yhteinen intressi, mutta päämääriä ei välttämättä kerrota avoimesti ja tyy- pillisesti esille tuodaan vain omia päämääriä palvelevia näkökulmia. Lisäksi toinen osa- puoli nähdään ainakin osittain vastustajana. Väittelyissä mekanismit ovat kuten neuvotte- luissa, mutta sillä erotuksella, että osapuolet ajavat vain omia etujaan, yhteinen intressi puuttuu. Edellä olevien, keskustelun, väittelyn ja neuvottelun, lisäksi Hankamäki (emt., 324) näkee dialogin ulottuvan myös monologeihin.
Dialogin suhdetta muihin puhetilanteisiin selvennän vielä seuraavan taulukon avulla.
Taulukko 1.) Puhetilanteiden suhde dialogiin
Väittely, keskustelu, neuvottelu Dialogi Oletukseni on, että oikea vastaus on valmiina ole-
massa ja minulla on se. Pyrin yhteen yksimieliseen merkitykseen. Pelkistän ja yksinkertaistan maail- maa.
Oletan, että useilla ihmisillä on pala vastausta ja ratkaisun löydämme yhdessä. Luomme monista nä- kökulmista yhteisen/jaetun merkityksen. Minulla avautuu maailman monitahoisuus ja monimukai- suus.
Kilpailen osoittaakseni toisen näkökannan vääräksi.
Puhun ensisijassa toisille, vaikutan. Rikon ongel- man osiksi ja havainnoin osien välisiä eroja.
Tavoittelen yhteistyössä yhteistä ymmärrystä. Pu- hun ensisijassa itselleni, pohdin. Rakennan koko- naisuutta osista ja havaitsen osien väliset yhteydet.
Tavoitteenani on voitto. Valitsen, kenen puolella olen. Teen selvän eron niihin, joiden kanssa olen eri mieltä.
Tavoitteenani on yhteisen perustan tutkiminen.
Olemme samalla, hyvän, puolella, vaikka meillä on erojakin. Löydämme asioita, jotka jaamme kes- kenämme.
Etsin sekä vastustajien virheitä että heikkouksia ja luon tehokkaita vasta-argumentteja. Yritän puhua mahdollisimman paljon ja puutun toisen käyttäyty- miseen. Koen ilmapiirin uhkaavana ja epämuka- vana.
Haluan ymmärtää ja löytää merkityksen sekä osoit- taa ja saada hyväksyntää. Pidän kuuntelua tär- keänä ja annan toisille tilaa puhua. Puhun omista kokemuksistani. Koen ilmapiirin turvalliseksi.
Puolustan oletuksiani ja uskomuksiani totuutena sekä vakuuttelen asioiden olevan itsestäänselvyyk- siä. Sitoudun näkökulmaani enkä poikkea tee- masta.
Julkistan oletukseni uudelleen arviotavaksi ja tutkin ja ihmettelen itsestäänselvyyksiä ja uskomuksia.
Minun tiukat uskomukseni ja epävarmuuteni paljas- tuvat.
Kritisoin vastapuolen näkökulmaa. Kysyn, koska haluan osoittaa sinun ajatuksen vääräksi ja omani oikeaksi.
Arvioin jokaisen, myös omaa, näkökulmaa uudel- leen. Kysyn, koska haluan tietää ja yritän ymmär- tää.
Puolustan omia näkökantojani, taivuttelen, myyn ja vakuutan. Lausumani ovat ennustettavissa
Myönnän, että sinun ajattelusi voi parantaa minun ajatteluani. Opin tutkimalla ja paljastamalla.
Minun ja sinun väitteet ovat keskenään kilpailevia.
Pyrin oman näkökulmani mukaisen päätöksen teke- miseen.
Etsin vahvuuksia ja arvokasta toisten näkökulmista.
Tavoitteenani on uusien mahdollisuuksien, ei pää- töksen, hakeminen. Löydän uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia. Yhdessä tuotetut näkökannat rakenta- vat ja vievät eteenpäin.
Tiivistetty kolmesta taulukosta: Jorma Heikkilä ja Kristiina Heikkilä (2005,205) ja (203-204) sekä Daniel Yankelovich (2001,40-41)
Dialogin ideaalin saavuttamista vastustavat osallistujien erilaiset tavoitteet ja käsitykset dialogista sekä paljastamattomat, ei tietoiseksi tehdyt valta-asemat. Väärin ymmärretty ai- nutkertaisuus saattaa muuttua itsekkyydeksi. Dialogin tapahtuminen reaalimaailman ti- lanne- ja kontekstisidonnaisuudessa luo omat rajoitteensa, joita ei abstrakti dialogin luon- nehdinta ota huomioon. (Marjo Vuorikoski ja Tomi Kiilakoski 2005, 310,321,323,325) Nicholas C. Burbules (1993, 79-83) katsoo, että toimiakseen dialogi vaatii osallistujilta si- toutumista kolmeen sääntöön, joita hän luonnehtii joustaviksi ja ennemminkin kuvaileviksi kuin tiukasti noudatettaviksi normeiksi.
1.) Osallistuminen. Jokaisella osallistujalla on oltava mahdollisuus kysyä ja lausua uu- sia näkökulmia sekä haastaa muiden esittämiä näkemyksiä. Mikään tai kukaan auk- toriteetti ei saa sanella tai määrätä keskustelun sisältöjä.
2.) Sitoutuminen. Osallistujien on sitouduttava avoimuuteen sekä omien näkökantojen joustavuuden suhteen että tahtoon ymmärtää toisen näkökantoja. Kukaan ei saa toimia manipuloivasti omaa tavoitettaan ajaen.
3.) Vastavuoroisuus. Vuorovaikutuksessa on pidettävä huolta keskinäisestä kunnioituk- sesta. Asema, rooli tai asiantuntijuus eivät saa olla keskustelua määrittäviä tekijöitä.
Marjo Vuorikoski ja Tomi Kiilakoski (2005, 331) painottavat, että dialogin kuuluu olennai- sesti tunteet, kyse ei ole pelkästä tiedollisesta keskustelusta. Arvostaminen, kunnioitus, välittäminen ja rakkaus ovat dialogissa läsnä.
Mitä jos keskustelutilanteissa osallistujat asettuisivat Sokrateen Theaitetos-dialogissa ku- vaamaan kätilön asemaan? Suhteessa toiseen Sokrates ei ollut tuon toisen ajatusten syn- nyttäjiä. Hän katsoi tehtäväkseen auttaa ajatusten synnyttämisessä, niin että toiselle syn- tyy ajatuksia, joita ei muuten syntyisi tai ne syntyisivät hitaammin. Kätilö auttaa mutta syn- nyttävä tekee työn. (Platon 1999b, 271-275.)
Vähättelen, kyseenalaistan totuutesi, sinulla ei ole perusteeksi riittäviä tosiasioita. Ja mitä sinulla on, ovat puutteellisia, testaamattomia, kerrassaan epävarmoja.
Olet tietämätön. Minulla on oikeus ohittaa ja vähätellä sanomasi. Minulla on oikeus oh- jata haluamaani suuntaan, eikö totta?
Minulla on oikeus valita se, mistä puhutaan, puhutaan siitä, mistä minä haluan. Minun, irvikuvan, keinot ja oikeus.
Taistelen, lamaannutan sinut, vastapuoleni, sivustakatsojaksi. Suojakilpeni takana ra- kennan esteitä. Pysy kaukana.
Avaa kilpesi, pistän heti ja lujaa heikkoon kohtaasi. En anna sinulle mitään, ettet voi tart- tua ja horjuttaa.
2.3DIALOGISUUDEN PERUSELEMENTTEJÄ
Tässä luvussa tarkoituksenani on löytää teoreettinen viitekehys dialogisuudelle. Katson vuorovaikutusta viiden ajattelijan näkökulmasta.
Martin Buber katsoo, että ihmisyys vaatii kohtaamaan toisen yhteydessä, tilassa jossa toi- nen ei ole minulle väline.
Emmanuel Levinas esittää, että minä on vastuussa Toisesta ja että Toista ei voi tuntea, vaan hän pysyy aina toisena, osin tuntemattomana.
David Bohm pitää todellisuutta kokonaisuutena, jonka osia ei tule ajatella itsenäisiksi vaan jossa kaikilla todellisuuden ilmentymillä on vuorovaikutusta kaiken ja kaikkien kanssa.
Paulo Friere velvoittaa tiedostamaan rakenteet, joissa toiminta tapahtuu ja vaatii purka- maan sortoa tuottavia toimintamalleja.
Mihail Bahtin vaatii vastaamaan, ja katsoo, että jokainen sana sisältää useita ääniä.
Esitän seuraavassa kuvion 2., Dialogisuuden teoreettiset ulottuvuudet ja eettinen perusta, joka tutkielman kulun mukaisessa järjestyksessä kuuluisi olla vasta teoreettisten näkökul- mien tarkastelun jälkeen, sillä se on koostettu tässä luvussa käytävän dialogisuuden teo- reettisen tarkastelun pohjalta. Kuvion on nähdäkseni syytä olla tässä kohdassa, ennen diaologisuuden teoriaan paneutumista, että lukijan on helpompi hahmottaa, millaiseen
kokonaisuuteen kunkin ajattelijan sanoma kuuluu.
Kuvio 2.) Dialogisuuden teoreettiset ulottuvuudet ja eettinen perusta
Linda Ellinora ja Glenna Gerard (1998,42-54) esittävät, että kvanttimekaniikan näkemykset tukevat käsitystä organisaatioiden muuttumisesta mekaanisista, ylhäältä johdetuista jäy- kistä rakenteista kohti itseorganisoituvaa ja joustavaa, vuorovaikutuksellista toimintaa. Ku- viosta 2.) olen velkaa Linda Ellinoralle ja Glenna Gerardille (1998,45). He tiivistävät kah- deksan segmenttiseen kuvioon newtonilaisen maailmankuvan ja kvanttimekaniikan
maailmankuvan vuorovaikutusta ja eroja. Heidän esittämäänsä kuviota olen muokannut, sekä lisännyt uloimmalle kehälle teoreetikon ja hänen antinsa dialogisuuden hahmottami- seen. Lisäksi olen luonut dialogisuudelle eettisen perustuksen. Dialogisuuden eettisenä perustan luovat Bahtinin ’vastaaminen’, Freiren ’rakkaus’ ja Levinasin ’vastuu Toisesta’.
Nämä velvoittavat asennoitumaan ja asettumaan rakentavaan suhteeseen toisten kanssa.
Sisin eli viivoitettu kehä kuvaa newtonilaista lähestymistapaa ja kehää ulospäin kuljetta- essa mennään kohti sekä-että tilaa, kohti kvanttiteorian näkökulmaa, kohti dialogisuutta.
Ellinora ja Gerard (1998) huomauttavat, että newtonilaista käsitystä ei tarvitse, tai ole syytä hylätä, tämän vuoksi kehien välissä oleva viiva on huokoinen. Sektorikuvio on piirretty kat- koviivoilla, niin että huokoisuus näkyy myös segmenttien välisenä joustavuutena. Kuvion huokoisuus kertoo dialogisuuden periaatteiden olevan rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä.
Seuraavissa luvuissa keskityn kuvion uloimpiin kehiin sekä perustukseen. Sisempi, viivoi- tettu kehä on kuitenkin syytä pitää kuviossa mukana, sillä se kertoo yhdellä silmäyksellä, mitä dialogisuus, sen puhtaassa muodossa ei ole. Aineiston analyysissä katson, millaisena tutkimuksen henkilöiden puhe näyttää tämän kehikon läpi katsottuna ja toisaalta, millai- sena kehikko näyttäytyy aineiston analyysin jälkeen.
2.3.1 Buber - yhteys
”Joka sanoo Sinä, hänellä ei ole jotakin, ei ole mitään. Mutta hän on yhteydessä. (Bu- ber 1993,27)”
Martin Buberin (1993) käsitteet ’yhteys’ ja ’suhde’ jotka ilmentyvät ’Minä-Sinä’ ja ’Minä-Se’
perussanojen mukaan, valottavat dialogisuuden välineellistämätöntä perustaa. Jos pidän toista välineenä oman tavoitteeni saavuttamiseksi, asetun Minä-Se perussanan mukaiseen suhteeseen toisen kanssa. Tällöin en ole yhteydessä häneen, jota yhteyttä taas kuvaa pe- russana Minä-Sinä.
Buberille (1993) perussanat, sanaparit Minä-Sinä ja Minä-Se, kertovat kaksitahoisesta maailmasta. Hänen mukaansa maailma on Minulle sellaisena kuin se kommunikointitavan mukaan tulee ja Minä on maailmassa kuten kommunikoinnin tapa synnyttää Minän. Sana- parien, Minä-Sinä ja Minä-Se, käyttäminen asettaa, ei vain sanomisen kohteen, eli maail- man, mutta myös Minän sanojana, erilaisiin olemuksellisiin asemiin. ”Kun Sinä sanotaan,
tulee sanotuksi myös sanaparin Minä-Sinä Minä. Kun Se sanotaan, tulee sanotuksi myös sanaparin Minä-Se Minä” (Buber 1993, 25).
Perussanan Minä-Se Minä näyttäytyy minäkeskeisyytenä ja ”tulee itsestään tietoiseksi (ko- kemisen ja käyttämisen) subjektina”. Perussanan Minä-Sinä Minä ilmenee persoonana ja tulee itsestään tietoiseksi subjektiivisuutena. Minäkeskeinen ihminen asettuu erilleen muista minäkeskeisistä ihmisistä. Persoona asettuu yhteyteen muiden persoonien kanssa.
(Buber 1993,89.)
Minä-Se suhteessa Toista ei Buberin (1993) mukaan nähdä toisena Minänä, vaan toimin- nan kohteena, välineenä. Minä-Se suhde on, ei ensimmäinen, mutta perusasema, ei si- nänsä paha. Minä-Se suhde voi vääristyä, tulla dominoivaksi elämän otteeksi. Minä-Sinä, Subjektien yhteys on hetkellinen tila. Minä-Se, objektina olemisen suhde on perusasema, josta ponnistettava päästäkseen Minä-Sinä tilaan. Buberille alkuperäinen, primitiivinen, asema on Minä-Sinä yhteys.
Buberin mukaan elämä aaltoilee suhteen ja yhteyden, Sinän ja Sen, välillä. Yhteyden maa- ilman kokemus, ”yhteydenvoima” elävöittää suhteen maailman niin, että vapaus on mah- dollinen. ”Yksittäisestä Sinästä täytyy yhteystapahtuman ohimentyä tulla Se. Yksittäinen Se voi, astumalla yhteystapahtumaan, tulla Sinäksi.” (Buber 1993,57.)
”Jokainen todellinen yhteys maailmassa tapahtuu vaihdellen aktuaalisesta piilevyyteen: jo- kaisen erillisen Sinän täytyy koteloitua Se-muotoon saadakseen taas uudestaan siivet.
Mutta puhtaassa yhteydessä piilevyys on ainoastaan aktuaalisuuden hengenpidätystä, missä Sinä pysyy läsnä olevana” (Buber 1993,130).
Jos Minä-Se on ainoa olemisen tapa, niin suhteesta toiseen tulee välineellinen, Se on Mi- nun tavoitteitteni este tai edistäjä. Minä ja Sinä ovat sen sijaan ilman ”pyrkimystä, pyydettä ja ennakointia (Buber 193,34).” Buber esittää, että kun sanon Sinä, sanon yhteyden, en tiedä mitään Sinusta, pelkästään koen.
Buber (1993,58) sanoo jopa niin vahvasti, että ”…Ilman Sitä ihminen ei voi elää. Mutta joka elää pelkästään Sen kanssa ei ole ihminen.” On siis oltava myös Se. On tiedettävä, on toimittava, on oltava väline. On käytettävä välineenä Sitä. Mutta jos Minulla on vain Se, tuo vain Sen kanssa oleva ei ole ihminen. On vain hukkunut minä. Minä, joka kuitenkin voi päästä yhteyteen, Minä joka hukuttuaankin voi löytää sanan Sinä.
Jos annan Minä-Se perussanan hallita, Se-maailma kasvaa, tukahduttaa. Se-maailma on Buberille kuin loinen, joka syö Minältä kyvyn olla koko olemuksellaan ”lakkaamatta kas- vava Se-maailma kasvaa hänen ylleen kuin rikkaruoho, hänen oma Minänsä menettää ak- tuaalisuutensa” Buber (1993,71).
Juhani Aaltola (2015, 23-24) esittää Mihailo Markovichin näkemyksen, että mitä enemmän toiminta on reifikoitunutta, eli mitä enemmän ihmisen katsotaan olevan kuin ”esine tai työ- kalu”, sitä kapeammaksi muotoutuu luovuuden tila ja sitä vähemmän ihminen kokee ole- vansa vapaa olento. Reifikoituminen asettaa ihmisen objektin asemaan ja jonkin päämää- rän saavuttamista palvelevaksi välineeksi.
Yhteyden maailmassa, perussanan Minä-Sinä vallitessa, Minä ja Sinä kohtaavat vapaasti vuorovaikutuksessa, joka ei ole kausaalisuuden rajoittamaa, tai edes sen koskettamaa.
Yhteyden maailmassa ihminen on vapaa ja ”vain se, joka tuntee yhteyden ja tietää Sinän läsnäolosta, on kykenevä päättämään. Se, joka päättää, on vapaa siksi, että hän on astu- nut kasvojen eteen” Buber (1993,77).
Katson, että Martin Buberin ’yhteyden’ perusviesti dialogisuudelle on, että on ensinnäkin suostuttava olemaan itse paljaana ja toisekseen on voitava ottaa toinen vastaan ilman mi- tään ennakkokäsitystä hänestä. On oltava läsnä ja annettava toisen olla läsnä.
Sokrateen, Goethen, Jeesuksen Minä;
Eloisa, tarmokas, loputtoman keskustelun Minä.
Kaunis, oikea, aikojen halki sointuva Minä.
Suuri, valloittava, ehdottoman yhteyden Minä. Puhdas aktuaalisuuden henki.
Napoleonin Minä? Ei ole, on Se.
Liittynyt, ei aktuaalinen, yhteydetön.
Kaikki, itsekin, on Se.
Ei puhu itsestään, vaan itsestään käsin.
Minä vain lauseen subjektina, vailla läsnäoloa.
Kaikki koneita, hyväksi käytettäviä.
Kaksi ihmisyyden napaa -aaltoilu kaksitahoisessa Minässä.
2.3.2 Levinas- toisen toiseus ja vastuu toisesta
”Toisen edessä Minä on vastuullinen äärettömyyteen asti (Levinas 1996,111-112).”
Emmanuel Levinasille ’Kasvot’ esittävät eettisen vaatimuksen. Kasvojen, eli toisen ihmisen merkitys on tuossa eettisyyden vaatimuksessa, ei siinä, että kasvot olisivat jonkin käytettä- vän, hyödynnettävän, lähde. Levinasin (1996,74-75) mukaan kasvoja ei voida ’nähdä’ tai
’käsittää’, kasvot eivät ole tiedon merkityssisältö, ”sinä olet sinä” et rooli tai asema. Kasvot aloittavat vastaamisen ja tämä vastaaminen luo autenttisen suhteen ihmisten välille. ”Sa- nominen on tapa tervehtiä toista, ja toisen tervehtiminen on jo vastaamista hänelle” (emt.
,75).
Kommunikaatio voidaan Levinasin (Jukka Hankamäki 2015, 121-123) mukaan nähdä kah- den ulottuvuuden - sanottu (le dit) ja sanominen (le dire) – kautta. Sanottu on välittävää ja esittävää, mutta sanottu ei tavoita kokonaan sanomista. Sanottu on kyllä välttämätöntä, mutta sitä edeltää sanominen, jonka perustaa ei voi tavoittaa. Sanominen on Levinasin mukaan kohteensa luovaa, mutta siitä ei voida puhua tarkasti. Sanominen edellyttää suh- teen, se on suunnattu toiselle ja sanominen on yhtä koko olemisen kanssa. Hankamäki (2015,122) tiivistää nämä ulottuvuudet: ”Jos sanottua ovat lauseet, on sanominen se ke- hollinen, kohtaamisfilosofinen ja kokemuksellinen yhteys minän ja toisen välillä, joka kan- taa nämä lauseet. Sanottu voi tulla sanotuksi vain toiselle suunnatussa sanomisessa.”
Hankamäki (2015,127) esittää, että ”dialogisuuden pitäisi toteutua juuri sanomisen pii- rissä.” Tästä hänen mukaan seuraa se, että dialogisuus edeltää subjektia, sillä ”keskuste- leva minuus on aina julkilausumaton pro-nomini, ”nimeä edeltävä”.”
Hankamäen (2015, 98) mukaan Levinasille ”ihmisen todellinen olemus [la vraie essence]
näyttäytyy hänen kasvoissaan, joissa hän on äärettömän Toinen [infiniment Autre].” Toisen kasvot pyytävät (käskevät) palvelemaan häntä, diakonia on ennen dialogia.
”Sanoa: ”Tässä olen.” Tehdä jotain jonkun toisen hyväksi. Antaa. Olla ihminen, siitä on kyse (Levinas 1996,79).” Hankamäki (2015, 99) toteaa, että Levinas ei ota lähtökohdaksi itseriittoista subjektia vaan lähtökohtana on ”minän suhde toiseen ihmiseen – ja monikolli- sesti; toisiin ihmisiin.” Levinasille Toinen on ennen minua.
Buberin ’Minä-Sinä’ on, kuten Levinasin ’sanominen’, kokonaista. Minä-Se on vastaavasti kuten ’sanottu’, vain osittaista. Levinas eroaa kuitenkin Buberista, sillä Buberin mukaan tuo kokonainen on tavoitettavissa. ”Kun joku sanoo Sinä, hänellä ei ole mitään objektina … Sinä ei rajoitu … Joka sanoo Sinä, hänellä ei ole jotakin, ei ole mitään. Mutta hän on yh- teydessä (Buber 1993, 26-27).” Antti Pönnin mukaan (1996,22) Levinasille suhde on epä- symmetrinen, Toinen ei ole ’Sinä’ vaan ’Te’, Minä on siis aina alempana kuin Toinen. Tä- män toisen ylemmyyden Levinas (1996,75) tiivistää lauseeseen: ”Hänen tähtensä voin kai- ken ja hänelle olen velkaa kaiken.”
Levinas (1996,81-82) sanoo olevansa ”vastuussa jopa toisen vastuullisuudesta… Minä, … olen minä vain ollessani vastuussa. Voin asettua korvaamaan kaikkia, mutta kukaan ei voi korvata minua.” Hänen voidaan sanoa allekirjoittavan Fjodor Dostojevskin ajatuksen:
Olemme kaikki vastuullisia kaikesta ja kaikista kaikkien edestä, ja minä enemmän kuin kaikki muut.”
Tom Seikkula ja Erik Ankill (2014b,6) huomauttavat, että he eivät pidä dialogia menetel- mänä, vaan se on heille asenne, tapa jolla ihminen on suhteessa toiseen ihmiseen. Dialo- gisuuden ytimessä on suhde Toisen toiseuteen, ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta eivät sa- manlaisia. Toisen ihmisen ainutlaatuisen toiseuden ehdoton kunnioittaminen on dialogi- suuden lähtökohta. Toiseus yhtäältä mahdollistaa dialogisuuden ja toisaalta tekee sen välttämättömäksi. ”Toinen on aina enemmän kuin mitä me voimme koskaan tietää (emt., 6)”, tämä tuo välttämättömyydeksi hyväksyä moniäänisyyden. Täydellinen samuus ei tar- vitse dialogia ja täydellinen toiseus estää dialogin. Jokainen näkee elämän omalla taval- laan, kukaan ei ole samassa kohdassa samaan aikaan toisen kanssa, joten samaa ei voi kaksi nähdä.
Dialogin keinoin on mahdollista päästä katsomaan toisiin maailmoihin. Markku Graae (1996,49) katsoo dialogin tarpeelliseksi, sillä jokainen näkee kohteen aina vain ”oman ko- kemis- ja käsittämiskykynsä ja omien intressiensä mukaisesti.” Toinen näkee aina eri ta- valla ja eri katselupaikastaan johtuen saman kohteen erilaisena. ”He kykenevät yhdessä sellaiseen, mihin eivät koskaan yksin kykenisi.”
Samaa ei voi myöskään yksi nähdä, sillä kuten Hannu L. T. Heikkinen (2015, 157) ilmai- see ”Näkemys maailman tapahtumista ja ihmisen identiteetti, itseymmärrys, muuttavat muotoaan sitä mukaa kun ihminen saa uusia kokemuksia ja keskustelee muiden ihmisten
kanssa.” Pelkistettynä ajatus kertoo sen, että jokainen tilanne on aina uusi ja ainutlaatui- nen myös Itselle, jolloin samaa ei voi edes yksi nähdä.
Toinen on Levinasille aina enemmän kuin mitä minä pystyn käsittämään ja Toinen on enemmän kuin minä. Tämä näkökulma vaatii ensiksikin kunnioittamaan ja arvostamaan toista ja toisekseen tunnustamaan sen, että en voi Toisesta tietää milloinkaan kaikkea.
Toisen toiseuden hyväksyminen ei vaadi kuitenkaan Toisen tekojen hyväksymistä tai Toi- sen näkemyksiin mukautumista. Toisen Toiseuden (erilaisuuden) ja hänen ainutlaatuisen näkökulmansa kunnioittaminen luovat dialogista asennetta. Jokainen katsoo maailmaa omasta ikkunastaan ja tämän näkymän jakaminen ja vastaanottaminen rikastuttavat ym- märrystä olevasta. Maailmaa ei Levinasin mukaan voi tavoittaa siitä puhumalla sillä ’sa- nottu’ ei tavoita kaikkea, siihen tarvitaan ’sanominen’. Kohtaamisessa, läsnäolossa, ’sano- misessa’, voidaan maailma tavoittaa, mutta maailmaa ei pystytä sanoittamaan, sitä ei pys- tytä tekemään ’sanotuksi’.
Emmanuel Levinasin ajattelu antaa dialogisuudelle kaksi ulottuvuutta. Ensiksi sen, että maailma ja siten myös Toinen jäävät aina tuntemattomiksi ja toiseksi sen, että toinen on Te, siis enemmän kuin minä ja olen vastuussa tuosta Toisesta. Toiseuden teema linkittyy vahvasti Bahtinen moniäänisyyden ideaan.
Harhaudun.
Luulen, että olen itse.
Itseäni varten, muut minua varten.
Oltava:
Minä tarvitseva ja Sinä tarvitseva.
Minä sinua varten.
Yhdessä muuta kuin kaksi yksin.
Ja. Toinen aina salaisuus.
Ja. Itsekin aina salaisuus.
2.3.3 Bahtin – moniäänisyys ja vastaaminen
”Kun dialogi päättyy, kaikki päättyy… Yksi ääni ei saata mitään loppuun eikä rat- kaise mitään. Kaksi ääntä on elämän minimi, olemassaolon minimi. (Bahtin 1991, 359)” Mihail Bahtinin (1991,20) ajatuksen dialogisuudesta voi nähdä siinä, miten hän luonnehtii hänen Dostojevskin romaaneja: ”Itsenäisten, toisiinsa sulautumattomien äänten ja tietoi- suuksien moneus, täysiarvoisten äänten aito polyfonia on Dostojevskin romaanien perus- olemus.” Dialogisuudessa tietoisuudet ovat tasa-arvoisia ja osallistujien monet maailmat liittyvät toisiinsa kuitenkin säilyen sulautumattomina.
Dialogisessa suhteessa sana tulee jaetuksi Sanojan ja Kuulijan välillä. ”Sanalle (ja, näin ollen ihmiselle) ei ole mitään kauheampaa kuin jäädä vaille vastausta (Bahtin 1984,127).”
Sana aina haluaa tulla kuulluksi, se etsii ymmärtävää vastausta. Jo kuulluksi tuleminen it- sessään muodostaa dialogisen suhteen.
Kuulluksi tulemisen merkitystä valaisee katkelma Vakavasta päihderiippuvuudesta irti päässeen ”Mikan” haastattelusta (HS 27.9.2017, A14). ”Minulle oli ihan sama, mitä minulle tapahtuu. Enää ei ole. Toivoisin, että muutkin saisivat kokea tämän saman kuin minä. Että joku todella kuuntelee.” ”Mikan” raitistumiseen meni pari vuotta. Hän koki, että kansalais- järjestö Tukikohdan työntekijän Mia Pihon läsnäolo on ollut merkittävä tekijä raitistumi- sessa. ”Sen muistan, miten yksinäinen olin. Että miten kivalta tuntui, että joku tuli siihen sairaalasängyn viereen ja halusi jutella - minun kanssa.”
Vastatuksi tuleminen voimaannuttaa, kuten Elisa Juholin (2015,129) kuvaa: ”Kun ihmiset kuuntelevat huolellisesti mitä toiset sanovat ja liittävät heidän ajatuksensa ja suunnitel- mansa ilmaistuihin asioihin, yhteisyyden tunne täyttää huoneen.”
Bahtinin (1991,290) mukaan sana ei ”perustu yhteen tietoisuuteen, yhteen ääneen.” Vaan se elää, liikkuen eri konteksteissa kantaen vieraita merkityksiä. ”Sana ei unohda tietään eikä voi täysin vapautua niiden konkreettisten kontekstien vallasta, joissa se on syntynyt.
Jokainen ”saa sanan vieraalta ääneltä ja sana on täynnä vieraita ääniä.” Jokainen antaa
”oman merkityksensä sanalle jolla on jo merkitys.”
Puhuja on sanansa omistaja vain fyysisessä mielessä, mutta sosiaalinen konteksti määrit- tää puhetilanteen rakenteen, joka rakenne tulee Puhujan sisäiseksi orientaatioksi. Seikkula ja Arnkil (2014b,109) esittävät Valentin Voloshinovin ajatuksen, että myös ilmiselvästi ul- koiset asiat, kuten huone, jossa ihmiset tapaavat, tulee puhujan sisäiseksi rakenteeksi.
Myös Toinen, kuulija tai ajateltu kuulija, tulee Puhujan sisäiseen rakenteeseen. Vuorovai- kutuksessa onkin olennaista, millainen fyysinen ympäristö on ja mikä on oma puhumisen tapani, kutsunko vai torjunko, luotanko vai epäilenkö.
Tuon vieraan sanan todesta ottaminen ja toisena näkökulmana pitäminen edellyttävät Bahtinin (1991,100) mukaan dialogista asennetta. ”Vain sisäisesti dialogiseksi virittyneenä minun sanani pääsee tiiviiseen kanssakäymiseen vieraan sanan kanssa, muttei kuiten- kaan sulaudu siihen, ei niele sitä eikä häivytä sen merkitystä, vaan säilyttää täysin sen it- senäisyyden sanana.”
Dialogisuuden voi nähdä Juha Pitkäsen (1996,58-63) mukaan dialogisena tilana, jonka syntyyn voi itse vaikuttaa herkistämällä itseään, jolloin dialoginen tila ”annetaan”. Dialogi- sen tilan edellytys on ensiksikin kykyä kuunnella ja hiljentyä, asettua avoimeen ja varauk- settomaan tilaan. Toiseksi vaaditaan ajattelun liikuntakykyisyyttä, valmiutta muuttaa omaa maailmankuvaa. Kolmanneksi sen tunnustamista, että tarvitsen muita. Neljänneksi sisältö on asetettava muodon edelle. Viidenneksi sen tunnustaminen, että jokaisen kokemus on erilainen, jokaisen käsitteet ovat erilaisia. On suostuttava ymmärtämättömyyteen, ”toisen kunnioittamiseen uniikkina yksilönä”, siihen että mikään ei merkitse kahdelle samaa. Kuu- denneksi puhujan on pysyttävä puheessaan omissa kokemuksissaan.
Kaarina Mönkkönen (2002,34) esittää John Shotterin näkemyksen, jonka mukaan ”Dialogi- sessa kommunikaatiossa osapuolet testaavat, tarkistavat, kyseenalaistavat uudelleen muotoilevat toisen puhetta.” Tässä vuorovaikutuksessa he myös luovat itseään koko ajan uudeksi ja määrittävät suhdetta muihin. Dialogista vuorovaikutusta voidaankin Shotterin mukaan kutsua ”sosiaaliseksi runoudeksi, jossa ihmiset kiinnittyvät ympäristöönsä (emt., 34).”
Bahtinille keskeinen elementti on totuuden ristiriitaisuus. Jokaisen sanan merkitys on kiis- tettävissä ja juuri tästä vastakkaisten totuuksien olemassa olosta sekä yksilön sisäiset että ihmisten väliset dialogit saavat voimansa (Kaarina Mönkkönen 2002,36).
”Mikään lausuma ei voi olla ensimmäinen tai viimeinen (Bakhtin 1987,139).” Jokainen lau- suma on vain linkki ketjussa, ja yhtään lausumaa ei voi tutkailla ottamatta huomioon tätä ketjua. Ei myöskään ole ensimmäistä tai viimeistä merkitystä, merkitys esiintyy aina linkit- tyneenä muiden merkitysten joukkoon (emt. ,146).
Bahtinin (1987, 93-95) mukaan mikään asiasisältö ei ole puheena ensimmäistä kertaa. Ku- kaan puhuja ei ole ensimmäinen, raamatullinen Adam, joka käsittelisi jotakin neitseellistä sisältöä. Lausuma ei kohdistu vain sen sisäiseen objektiin, kohteena on myös muiden puhe tuosta lausuman sisällöstä. Lausumamme ovat vastauksia toisten lausumiin, ja se kuinka niihin vastaamme, muotoutuu sen perusteella, miten oletamme toisen vastaavan lausumaamme. Samalla minun lausumani kutsuu toista vastaamaan. Bahtinin (emt.) mu- kaan kaikki mitä teemme sisältää näkemyksemme toisesta, sana ottaa aina huomioon kuulijansa ja hänen vastauksensa.
Bahtinille lausumissa on aina mukana monia ääniä ja äänissäkin on ääniä, vaikka dialogi- sen puheen perustana on ’minä’ ja puhunta ’minä muodossa’. Vastaamisen velvoite vaatii kuuntelemaan toista ja ’minä positiossa’ puhuminen roolien ja asemien riisumista. Bahti- nille lausumien tai keskustelun äänet eivät sulaudu toisiinsa, vaan soivat kukin omalla taa- juudellaan. Sanat, äänet ja lausumat linkittyvät toisiinsa, saavat rakennusaineensa edeltä- jistään ja ympäristöstä. Sanat tai lausumat luovat sanat uudestaan, uudessa merkityk- sessä.
Levinasille kasvot esittävät eettisen vaatimuksen, mutta ne myös aloittavat vastaamisen.
Tämä vastaaminen luo autenttisen suhteen ihmisten välille. Kun ’vastuullisuus Toisen kas- vojen edessä’ on Levinasille eettisyyden perusta, niin Bahtinille samaa on ’vastaaminen’.
Kukaan ei elä eristyksissä ja dialogi rakentaa siltaa maailman ja itsen välille. Juuri tuo vas- taaminen on tämän rakentamisen materiaalia. David Krasner (2004,14-15,17) esittää, että Bahtinin mukaan ”vastaamisen yhteys” mahdollistaa sekä itsereflektion että ”vastuullisuu- den”. ”Toiselle vastaamisen” lähtökohta rakentaa yhteyttä, vie pois konfliktista. Bahtinille lausumat ovat intertekstuaalisia, lähtökohta ei siis ole individualistinen, vaan lausumat si- sältävät aina muita ääniä. Tietoisuus määrittyy suhteissa toisiin ja vuorovaikutuksessa tois- ten kanssa.
Mihail Bahtin avaa dialogisuutta yhtäältä siitä näkökulmasta, että ihmisenä oleminen edel- lyttää vastatuksi tulemista, kuulluksi ja huomatuksi tulemista. Toisaalta Bahtin valottaa dia- logisuutta siitä näkökulmasta, että kuten jokainen hetki on ainutlaatuinen, niin myös jokai- nen lausuma on merkitykseltään ainutlaatuinen. Mikään lausuma ei ole vain yksi, muusta riippumaton yksilö.
Jokainen, äänien kantaja.
Ymmärrys, yhdessä tuotettu.
Jaettu ajattelu, ei väärä, ei oikea vastaus.
Jaettu tunne, ei vain tajuaminen, kosketetuksi tullut minä.
Moniääninen maailma: sinä, me, äänillämme, jokainen maailmallaan.
2.3.4 Paulo Friere – vapautus ja rakkaus
”Rakkaus merkitsee samanaikaisesti sekä dialogin perustaa, että dialogia itseään
(Friere 2005,97-98).”
Paulo Frierelle (2005) vapaus on välttämätön ehto tavoitteelle päästä kohti täydempää ih- misyyttä. Sorron ytimessä on rakkaudettomuus, josta vapautuminen on ”synnytys, ja kivu- lias sellainen (emt. 50)”, koska hänen mukaansa ”on omaksuttava uusi olemisen tapa, hän ei voi pysyä ennallaan (emt. 64).” Sorron piiri on Frierelle (2005,57) laaja, sillä ”jokainen tilanne, jossa ihminen käyttää objektiivisesti toista hyväkseen tai estää tätä tavoittelemasta asemaa itsenäisenä ja vastuullisena persoonana on sortotilanne.”
Vapauden saavuttaa vain valloittamalla, se ei tule kenellekään lahjana. Frieren (2005,46- 48) mukaan vapaus pelottaa, sillä sorrettu on sisäistänyt ”sortajan varjon ja käyttäytymis- mallin.” Tietoisuus on mukautunut ohjailijan tietoisuuteen ja sorretun käyttäytyminen seu- raa sortajan antamaa mallia. Osa minästä on kiinnittynyt niissä ”mystisissä voimissa, joita hän pitää vastuullisina todellisuudessa, jolle hän ei voi mitään” (emt 193).
Ulkoa annettu tieto tai tavoite ei vapauta, tämä ”tallettava kasvatus” tai ”talletuskasvatus”
on ennemminkin väline riippuvuussuhteen ylläpitoon. Kommunikoinnin sijaan ’tietävä’ lah- joittaa tietoaan alaisilleen talletettavaksi. Alaisten tietämättömyys oikeuttaa ’tietävän’, esi- miehen tai johtajan, olemassaolon. Tallettava käsitys ohjaa alaista kohti tiedostamattoman robotin, käskyjen tottelijan, roolia. ”Vapauttava kasvatus” ei perustu ’tiedon’ siirtoon vaan perustana on ’ymmärrys’ ja yhteisöä yhdistävä luonne. Kaikilla osallistujilla on vastuu toi- minnasta, jossa jokainen opettaa ja oppii, jokainen kasvaa ja kasvattaa. Jokainen on kans- satutkija todellisuuden paljastamisessa, sen tutkimisessa ”miten he ovat maailmassa, jonka kanssa he ovat ja jossa he ovat” (Freire 2005, 75-90).
Freirelle (2005,95-96) dialogin olennaisin piirre on sana, aito sana, jonka lausuminen muuttaa maailmaa. Aitoa sanaa ei voi sanoa yksin, eikä toisen puolesta. Aito sana sisältää sekä reflektion että toiminnan ja näiden molempien on oltava läsnä. ”Kun passiivisista
tiedon vastaanottajista tulee aktiivisia kommunikoijia, koko työyhteisö alkaa hengittää va- paasti ja tiedonvaihdosta tulee normaali olotila (Elisa Juholin 2015,129).”
Maailman nimeäminen, sen muuttaminen tekee ihmisen olemassa olevaksi. Nimetty maa- ilma taas näyttäytyy uudella tavalla ja vaatii uudelleen ja uudelleen nimeämistä, kuten Le- vinasin ’sanottu’ ja ’sanominen’. Tämä nimeäminen ja uudelleen nimeäminen ei ole mah- dollista ”ellei se ole rakkauden läpäisemää. Rakkaus merkitsee samanaikaisesti sekä dia- login perustaa että dialogia itseään … Jos en rakasta maailmaa, jos en rakasta elämää, jos en rakasta ihmistä, en voi päästä dialogiin (Friere 2005, 97-98).” Frieren mukaan maa- ilmaa ei voi paljastaa toiselle, vaan jokaisen on tehtävä tämä työ itse.
Freire (2005,96-97) katsoo ettei dialogia voi syntyä niiden välille, jotka haluavat nimetä maailman ja niiden, jotka toisilta kieltävät tämän nimeämisen. Kuten myös Bahtin
(1991,95) toteaa: ”Totuus ihmisestä vierailla huulilla, jotka eivät käänny dialogisesti hänen puoleensa, siis yksipuolinen totuus, muuttuu ihmistä alistavaksi ja kuolettavaksi valheeksi.”
Dialogi on yhteyttä, ei valtaa toisen yli, vaan valtaa maailman yli.
Tom Seikkula ja Erik Arnkil (2014b,77) viittaavat George Batesoniin, jonka mukaan kom- munikaatioon liittyy aina myös keskustelu siitä, kuka kukin on asiaa määrittämään. Kes- kustelijat asemoivat itsensä, eivät erillisinä toimijoina, vaan asemoinnissa otetaan huomi- oon Toisen tuleva vastaus Puhujan asemointitekoon. Puhuja siis puhuu asiasta, määritte- lee asemaansa vuorovaikutuksessa sekä asemaansa asian määrittelijänä. Nämä määritte- lyt ovat ennemminkin tiedostamattomia kuin tietoisia. Heidän mukaan ongelmia dialogiin syntyy jo siinä, jos Puhujan määritelmää ei hyväksytä, mutta suuret ongelmat syntyvät sil- loin, jos Puhuja määrittelijänä kyseenalaistetaan. Vähättelyn ei heidän mukaan tarvitse olla suorasanaista, vaan se voi ilmetä esimerkiksi Puhujan näkökulman ohittamisena.
Osallistujien rajaukset määrittävät ketkä saavat osallistua vuorovaikutukseen ja kenen tie- tovarannosta ammennetaan. Rajapinnoilla työskentely on erityisen haastavaa, koska se haastaa ammatti-identiteettiä, sitä mitä kukin voi tehdä ja mitä kunkin pitää tehdä. Anne Edwards ja Ioanna Kinti (2010, 129) suosittelevatkin, että huomiota tulisi kiinnittää näihin rajoilla tapahtuviin valtasuhteiden neuvotteluihin, joissa usein ilmenee monimutkaisia yh- teistyön esteitä.
Friere esittää, että jokaiselle olisi varmistettava oikeus osallistua maailman nimeämiseen, yhteisen ymmärryksen luomiseen. ”Kukaan ei ole täysin tietämätön eikä kukaan ole täysin
viisas. On vain ihmisiä, jotka pyrkivät yhdessä oppimaan enemmän kuin sillä hetkellä tietä- vät (Friere 2005, 99).”
Myös Paulo Friere tarjoaa kaksi sanaa tai ulottuvuutta tässä tutkielmassa käytävään dialo- gisuuden tarkasteluun. Ensinnä dialogisuutta hänen mukaan tulee katsoa rakkauden kautta ja niin, että rakkaus on perusta koko dialogille. Toiseksi dialogin sisältö ja tehtävä on vapautus, se että ihminen olisi kykenevä maailman nimeämiseen, ja tämä nimeäminen, maailman muuttaminen tekee ihmisen olemassa olevaksi. Frieren näkökulmasta katsot- tuna dialogi on väline sorrosta vapautumiseen, syntymistä, uudeksi, vapaaksi ihmiseksi.
Käyttää hyväkseen, ei tunnusta ihmistä, sortaja. Vihaa ei halveksittu tuota, vaan minä joka halveksin.
Voimaa ei käytä heikko vaan minä, heikon heikoksi tehnyt.
En kykene rakastamaan, rakastan vain itseäni, siinä rakkaudettomuuden syy, ei hä- nessä jota ei rakasteta.
Kiellän ihmisyyden, kiellän sen myös itseltäni. ”Ihminen” on vain me, muut esineitä.
Minun, sortajan, antama ainoa oikeus: minun oikeuteni elää rauhassa ja omistaa yhä enemmän.
Ja tämä toinen:
muiden oikeus olla sitä mitä minä haluan heidän olevan.
2.3.5 Bohm - holistisuus
”Perimmiltään koko maailma luonne on, että se on täysin keskinäisessä osallisuu- dessa – kaikki on kaikessa – kaikki kietoo kaikkea. Kaiken perustana on sisään kie- toutunut ja ulos avautuva on ainoastaan sisäisen esittäytymistä tai näyttäytymistä.
(David Bohm 1996c, 89).”
David Bohm kuvaa, kuinka analoginen kello toimii ja raksuttaa, kaikki osat toisiinsa kytkey- tyneinä, yhtenä kokonaisuutena. Kun tuo kello lyödään lattiaan, saadaan sirpaleita, irtonai- sia osia, joita ei en enää pystytäkään palauttamaan alkuperäiseen kokonaisuuteensa. Aja- tus, että fragmenttien tai sirpaleiden kautta päästäisiin ymmärtämään kokonaisuutta ei Bohmin (1996b,49) mukaan ole mahdollista. Pirstaleista ei saada koottua ehyttä kokonai- suutta. Kokonaisuus sen sijaan pitäisi nähdä osittamatta sitä, siis kokonaisuus kokonai- suutena, ei irti revittyjen osien summana.
Sirpaloituneen kuvan aiheuttamia ongelmia ei Bohmin mukaan kannata korjata sirpaleita hiomalla tai parempia liimoja keksimällä. Bohm (1996b, 50) kuvaa virheellistä ajattelua
